Tapiolan keskusta marraskuun harmaudessa

Pohjantie

Kävin marraskuussa Tapiolan Ahertajantiellä sijaitsevassa WeeGeen näyttelykeskuksessa. Siellä on niukasti pysäköintitilaa, joten vein auton Kaupinkalliontien pysäköintitaloon. Samalla sain tilaisuuden räpsiä kuvia Tapiolan keskustasta.

Pohjantie Merituulentielle päin

Teininä minulla oli lukuisia Tapiolassa ja Otaniemessä asuvia ystäviä. Paras ystäväni asui Mankkaalla. Jo silloin tuli liikuttua paljon niin pyörällä kuin julkisillakin Tapiolan seudulla. Myöhemmin olin muutaman vuoden töissä Heikintorin lähellä sijaitsevassa toimistossa. Tuossa kuvassa näkyvällä pysäkillä olen monen monta kertaa odottanut bussia.

Ukkokulta on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Tapiolassa. Taloa rakentaessamme asuimme jonkun aikaa Ukkokullan äidin omistamassa kerrostaloasunnossa Pohjois-Tapiolassa.

Heikintori Pohjantieltä päin

Tapiolassa työskennellessäni kävimme usein syömässä Heikintorin lounaspaikoissa. Heikintorilta löytyi myös likimain kaikki, mitä ihminen tavallisessa arjessa tarvitsee.

Heikintorilla oli iso päivittäistavaramarket, kangaskauppa, vaatekauppoja, musiikkiliikkeitä parikin kappaletta, kirjakauppa, lahjatavaraliike, kampaamoja, autokoulu, kahviloita, ravintoloita, kukkakauppoja, pankkeja.

Nyt tämä Suomen ensimmäiseksi kauppiastavarataloksi kutsuttu paikka on surullista katsottavaa. Tyhjiä liiketiloja, kirpputoreja, väsynyt ulkoasu. Heikintorin tulevaisuudelle on esitetty monenlaisia suunnitelmia. Toistaiseksi kaikki taitaa olla auki.

Heikintorin uloskäynti Sampotorille

Heikintorin läpi kulkee luonnollinen kävelyreitti läpi Tapiolan keskustan. Tapionraitti alkaa Viljo Rewellin suunnittelemien taskumattitaloiksi kutsuttujen kerrostalojen kupeesta ja jatkuu Tapiolantien suuntaisesti pitkälle ohi Tapiolan kirkon.

Heikintorin katukerros

Jättikokoisten espoolaisten kauppakeskusten ja uuden Ainoa-kauppakeskuksen myötä Heikintorin kaupallisten palvelujen vetovoima on hiipunut. Osansa myymäläkadolle on varmasti vuosia kestäneillä keskustan rakennusprojekteilla. Lukuisten työmaiden vuoksi Tapiolassa liikkuminen on ollut ajoittain hankalaa. Mielestäni Heikintori olisi erinomainen paikka esimerkiksi kirjastolle, joka toimii tällä hetkellä ahtaissa tiloissa Kulttuurikeskuksessa.

Sampotori Heikintorin ja Tapiontorin liikekeskuksen välissä

Heikintorilta matka jatkuu Sampotorin halki kohti Tapiontorin liikekeskusta. Näissä liiketiloissa on käynyt Heikintoria vastaava kato. Useimmissa liikehuoneistoissa on toimintaa, mutta sama väsähtäneisyys näkyy selvästi.

Tumma kuutio eli Länsikeskus on uusin osa kauppakeskus Ainoaa

Vanhemmat rakennukset jäävät yhä ahtaammalle laajenevan kauppakeskus  Ainoan ja uusien asuintalojen puristuksiin.

Heikintorin ja 70-/80-luvun taitteessa rakennetun kerrostalon väli

Osa vanhemmista taloista on varsin rapistuneita. Osa on jo kokonaan purettu ja niiden tilalle nousee uusia. Pari vanhempaa pyristelee kehitystä vastaan.

Tapiontorin liikehuoneistoja

70-/80-luvun taitteessa rakennettuja "kaakelitaloja"

Asuintalojen katutason myymälöissä ja liikehuoneistoissa yrittäjät vielä sinnittelevät. Moni huoneisto on ollut pidempään tyhjänä.

Keskellä Ainoa ja sen päällä asuinhuoneistoja

Kauppakeskus Ainoan ensimmäinen osa avattiin 2014, toinen osa 2017 ja kolmas osa 2019. 50 000 neliöön mahtuu ymmärrettävästi palveluja runsaasti. Kauppakeskuksen yläpuolella on asuntoja, joihin ei pikkurahalla ole asiaa.

Tapiolan keskustan vanhempia liikkeitä, vasemmalla näkyvän punaisen penkin takaa kulku mm. metroon.

Tapiolan keskustaa, Ainoan ympäristöä rakennetaan pala palalta. Välillä alue on ollut täynnä kulkua ohjaavia ja rajaavia työmaa-aitoja. Ehkä Tapiolassa päivittäin kulkevat osaavat suunnistaa palvelujen pariin ja bussipysäkeille vaivatta. Harvemmin käyvänä koen viitoituksen puutteelliseksi ja monet reitit jalankulkijan kannalta hankalliksi.

Ainoa-kauppakeskus

Ennen Tapiolaan tuli lähdettyä varta vasten ostoksille. Nyt koen tarjonnan kauppojen runsaudesta huolimatta rajalliseksi. Koronalla on ollut vaikutuksensa. Ainoassa on edelleen tyhjiä liiketiloja. Vaatekauppoja siellä on huonosti. Tapiolan Stockmann on mielestäni suppeudessaan surkea ja H&M:n taasen ohitan vaivatta.

Kauppakeskus Ainoan 1. osa, entinen Sokoksen tavaratalo

Ainoan ensimmäinen osa avattiin 2013 entiseen, v. 1979 rakennettuun Sokoksen tavarataloon. Tänä päivänä tässä osassa on enimmäkseen kahviloita ja erilaisia yksityisiä lääkäripalveluja. Itse käytän Ainoan ensimmäistä osaa lähinnä läpikulkupaikkana Ainoan muihin osiin, pysäköintihalliin ja pohjakerroksen supermarkettiin.

Ainoan sisäänkäyntitasolta näkymä Leimuniitylle

Ainoan sisäänkäynnin edustalta on hyvä näkymä Tapiolantielle ja Leimuniittyyn. Takavasemmalla näkyy Keilaniemessä sijaitseva 1976 valmistunut 20-kerroksinen Nesteen torni, jonka monet muistavat Raaden hampaana (Nesteen silloisen toimitusjohtaja Uolevi Raateen mukaan). Nykyisin rakennus on Fortumin. Torni on edelleen Suomen korkein toimistorakennus.

Taustalla Tapiola Garden-hotelli

Taustalla näkyy Tapionraitin ja keskusaltaan välissä sijaitseva Tapiola Garden hotelli. Se on Ervin suunnittelema, 1974 valmistunut hotelli.

Ainoa-kauppakeskus

Ainoan päädystä on näkymä Itätuulentien rakennuksille. Merituulentie jää kauppakeskus Ainoan alle.

Vasemmalla Tapiolan maamerkkinä tunnettu  keskustorni

Entisen Sokoksen, nykyisen Ainoa I:n sivuitse on kulku keskustornille ja sen ohi kulkevalle Tapionraitille. Vanhat männyt ovat hienoja, pimeällä valaistuja.

Vasemmalle jää Ainoan 1. osa, oikealla Tapiontorin liikekeskuksen takaosaa.

Ainoa I:n ja Tapiontorin liikerakennusten väliin jäävä alue on ankea ihan kaikkina vuodenaikoina. Kunpa tälle takapihalle löytyisi somistusta ja iloisempaa ilmettä.

Ainoalta laskeudutaan kohti Tapionraittia

Ainoa I:ltä kohti Tapionraittia ja Garden hotellia laskeutuva käytävä oli pitkään rakennustelineiden rajoittama. Nurmikot ja istutusalueet kärsivät väliaikaisista rakenteista.

Heikki Konttinen: Morsian

Heikki Konttisen Morsian -teos on pystytetty 1983 Keskustornin edustan viheralueelle.

Tapionaukion parkkipaikkoja

Garden hotellia vastapäätä on pysäköintialue. Sen takana on Leimuniitty. Puutarha-arkkitehti Jussi Jännes teki Tapiolaan maisemasuunnitelmia, joista Leimuniitty ja Silkkiniitty ovat tunnetuimmat. Jännes suunnitteli myös kerrostalojen ja yksityistalojen pihapiirejä.

Tapiolassa olemassa olevaa luontoa säästettiin niin paljon kuin mahdollista. Ne kohdat, jotka vaurioituivat, korjattiin istutuksilla. Omaperäisissä ja tarkoin valituissa istutuksissa huomioitiin värien vaihtuminen vuodenaikojen mukaan ja kukkimisen jatkuminen aina keväästä syksyyn.

Uudisrakentamisen myötä laajoja viheralueita on pilkottu ja pienennetty. Monia kauniita istutusalueita on hoidettu vuosikausia huonosti, jolloin ne ovat ränsistyneet.

Keskellä Ainoan 1. osa, takana uudempaa Ainoaa

Tapiolan keskustan halki kulkeva Tapionraitti, vasemmalla puiden takana Garden Hotell

Portaat kohti keskustornia ja Tapiontorin liikekeskusta

Tapiolan keskusallas, taustalla yhä kiinni oleva uimahalli.

Arne Ervin suunnittelema 1965 valmistunut uimahalli on monista korjauksista huolimatta ollut kiinni vuodesta 2016. Tuoreimpien tietojen mukaan uimahalli pyrittäisiin uusien korjausten jälkeen avaamaan 2024. Korjauksista ja mahdollisesti purkamisesta on käyty vilkasta keskustelua.

Tässä uimahallissa olen itsekin käynyt uimakoulun.

Keskusaltaan suihkulähde valaistuna. (Lähde: Finna.fi)

Uimahallin ja Garden hotellin väliin jää keskusallas. Talvisin siihen tehdään jääpuisto luistelemista varten. Kesäisin altaassa on komeat suihkupatsaat, jotka ainakin ennen olivat valaistuja.

Kulttuurikeskus

Espoon kulttuurikeskus on arkkitehti Arto Sipisen suunnittelema. Rakennus valmistui 1989. Kulttuurikeskuksessa toimivat Espoon musiikkiopisto, Espoon kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta, Tapiolan kirjasto, Tapiolan yhteispalvelupiste ja Espoon työväenopisto. Talossa on runsaasti myös muuta kulttuuritoimintaa.

Kulttuurikeskuksen pääsisäänkäynti on Kulttuuriaukion puolelta, joten kuvassa näkyvää näyttävämpää puolta talosta tulee harvemmin katseltua.

Väestöliiton toiminnanjohtaja ja asuntopoliittinen vaikuttaja Heikki von Hertzeniä voidaan pitää puutarhakaupunki-idean isänä. Hän oli mukana neuvottelemassa maakaupasta Espoon kanssa. Mm. Tapiolan kaupungin rakentamiseksi perustettiin Asuntosäätiö, jonka toiminnanjohtajana Heikki von Hertzen toimi. 

Heikki von Hertzenille on nimetty oma aukio Keskustornin ja Kulttuurikeskuksen läheiselle torille. Aukio ansaitsisi tulla kunnostetuksi jo senkin vuoksi, että se on yksi keskeisimpiä paikkoja Tapiolassa.

Tapio Junnon pronssipatsas Häikäistynyt seisoo Tapionraitin Keskustornille nousevien portaiden  keskellä. Patsas on pystytetty 1992.

Alhaalla Heikki von Hertzenin aukio ja Tapionraitti

Oikealla keskustornin sisäänkäynti

Tapiolan Keskustornista en ottanut yhtään kuvaa, mutta monet varmasti tietävät ja tunnistavat sen. Onhan se yksi Tapiolan tunnetuimmista rakennuksista. Aarne Ervin suunnittelema 13-kerroksinen rakennus valmistui 1961. 12. kerroksessa toimi pitkään Linnunrata-ravintola ja sisäänvedetyssä kattokerroksessa toimi Kultakukko-näköalakahvila.

Kukossa tuli käytyä nuorena useinkin. Keskustornissa kävin myös vuosia hoidattamassa hampaani mukavalla hammaslääkärillä.

Havuistutuksia, joiden tilalla oli aikanaan vesiallas suihkulähteineen.

Tapiontorin liikekeskusta

Tapiontorin U:n muotoisen liikekeskuksen keskelle jää viheralue

Tapiolan keskustan laattakäytävät tuntuivat aikoinaan hienoilta. Nyt niitä pitkin kulkeminen on extreme-liikuntaa, sillä joka askeleella saa varoa keikkuvia ja irrallaan olevia laattoja. En muista, milloin laattoja olisi korjattu. Monien mielestä Tapiolan yleisten alueiden hoito on huonolla tolalla. Ollut jo pitkään.

Entinen vesiallas ja suihkulähde

Keskustornin rakentamisen yhteydessä Tapiontorille suunniteltiin suihkulähde (postikorttikuva suihkulähteestä 1960-1970-luvulta). Se oli toiminnassa 2000-luvun alkupuolelle, kunnes allas rapistui ja putkisto hajosi. Moni taho oli valmis kunnostamaan suihkulähteen, mutta näin ei ole tapahtunut.

Tapiontorin liikerakennuksia

Tapiontorin liikerakennuksia

Käytävän päässä Sampotori ja sen takana sisäänkäynti Heikintorille

Sampotori ja Heikintori

Sampotorilla ei ole oikeastaan koskaan ollut varsinaista toritoimintaa, mutta se on toiminut  keskeisenä kohtaamispaikkana ja osana Tapionraittia. Oikealla olevassa lasikojussa oli vuodesta 1982 alkaen Georg "Jori" Liemolan myymälä, josta sai tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja kukkia.  Nyt siinä on jokin ravintola, tosin aina ohi kulkiessani kiinni.

Ylävasemmalla näkyy Ollin torikahvilana tunnettu pyörien päällä kulkeva, mutta jo vuosia vakituisesti paikallaan pysynyt paikka. Ollin kahvila onkin yksi harvoista paikoista, jossa tällä alueella näkee ihmisiä.

Sampotorilta kulku Kauppamiehentielle ja Kaupinkalliontielle

Heikintorin vieressä kulkevan Kauppamiehentien ja Kaupinkalliontien risteyksessä oleva keilahallin rakennus puretaan lähiaikoina. Tilalle rakennetaan asuinrakennus. Keilahalli toimii vielä, samoin muita yrityksiä. Keilahallirakennuksen vasemmalla puolella ollut entinen terveysasemarakennus on jo purettu ja sen tilalle noussut asuintalo valmis.

Vasemmalla Heikintorin sivusta ja oikealla Kauppamiehentie. Keskellä Heikintorin huoltoajo.

Tapiontorin ja Kulttuuriaukion väli. Kultturikeskus ja sen pääsisäänkäynti jää kuvassa näkyvän liikerakennuksen taakse. Kulttuuriaukio on maksullisena pysäköintipaikkana.

Kaupinkalliontie, vasemmalla oleva rakennus keilahalleineen tullaan purkamaan. Samoin keilahallirakennuksen takana näkyvä pysäköintitalo. Oikealla on Tapion kenttä, joka on kesät talvet ahkerassa käytössä. Kentän toisella laidalla on Tapiolan koulu ja lukio. Kaupinkalliontien kaarteessa on oikealla puolella 1998 käyttöön vihitty ortodoksinen kirkko.

Syksyllä Kaupinkalliontietä reunustavat vaahterat ovat väriloistossaan kaunista katseltavaa.

Kulttuuriaukio, sen takana kulttuurikeskus

Kulttuuriaukio kulttuurikeskuksineen, taustalla keskustorni

Kaupinkalliontien pysäköintitalo, joka sekin puretaan

Kuvauskierrokseni päättyy Kaupinkalliontien pysäköintitaloon, jossa auto odotti paluumatkaa kotiin. Tapiolassa riittäisi kuvattavaa lukuisilla muillakin alueilla, mutta olkoon tämä yksi maistiainen itselle tutuiksi tulleista nurkista.

Marraskuu saa näkymät tavallista harmaammiksi, mutta vuodenajasta huolimatta Tapiola on monin paikoin läpi vuoden surullista katseltavaa. Aikoinani Tapiolassa työskennellessä sinne tuli bussilasteittain ulkomaisia turisteja katselemaan paljon mainetta niittänyttä puutarhakaupunkia. Nyt en kehtaisi paikkoja kenellekään esitellä.

En ole "ennen kaikki oli paremmin" -tyyppi. Moni asia on tänä päivänä paljon entistä paremmin. Minusta Tapiolassa on unohdettu vanhojen rakenteiden ja puistojen ylläpito ja korjaus. Soisin, että uuden rakentamisen ohella pidettäisiin huolta vanhasta. Jos vanhasta ei pidetä huolta, eikä sitä korjata ja kunnosteta, se rapistuu ja lopulta tulee halvemmaksi purkaa ja rakentaa tilalle uusi. Suomalainen rakennushistoria on nuorta muutenkin. Vähäisiä arvorakennuksia ja miljöitä kannattaisi arvostaa ja säilyttää.

Kirjastokäynti vaihtui kylvöhommiksi

Pelargonium Divas Rasberry Ripple

 

Lauantaina oli tarkoitus kävellä kirjastoon palauttamaan kirjat ja lainaamaan uutta luettavaa. Aurinkoinen sää houkutteli, mutta auraamattomat ja hiekoittamattomat tiet eivät. Jäätyneessä loskassa on todella raskasta kävellä. Etenkin kun samalla on väistettävä autoja.

Kylän tiet ja kadut ovat karmeassa kunnossa. Torstain ja perjantain vesi-räntäsateiden jäljiltä auraamaton katu on muuttunut loskaksi, joka lauantaivastaisena yönä jäätyi. Kun jalkakäytäviä ei ole aurattu ollenkaan, jalankulkijat kävelevät kadulla. Kunnan ylläpitämän kunnossapitokartan mukaan meidän alueella on aurattu viimeksi 22.2. klo 0.28 eli pitkälle tiistai-iltapäivään saakka jatkunut lumi on saanut jäädä rauhassa väylille odottamaan. Viimeisin hiekoitus on tehty 16.2.

Runsaslumisia talvia on ollut aiemminkin, mutta tämä talvi menee kyllä sinne kärkikastiin. Nuuksiossa satoi tiistaina 22.2. Uudellamaalla runsaimmin eli 26 cm. En mitannut oman pihan tuoretta lumilastia, vaan luotan Nuuksion mittauksiin. Samoilla nurkillahan tässä asutaan. 

Ymmärrän tämän talven aiheuttamat vaikeudet auraustoiminnassa. Edellisten viikkojen aikana lumi on aurattu kiitettävän nopeasti ja hiekkaa on välillä ripoteltu lumisateessakin. Vaan mihin ovat tämän viikon aikana kadonneet kaikki aurat? Ovatko lumityöntekijät lähteneet talvilomalle? Vai onko kilpailutuksen työmäärä tullut täyteen?

Puisto täyttyy lumesta

Jätin siis kirjastoreissun väliin. Yhden kirjan eräpäivä meni umpeen lauantaina. Palautan kirjan maanantaina ja maksan kiltisti 50 sentin sakkomaksun. Ehkä kunta voi senkin käyttää seuraavan talven auraukseen.

Ulkoilun sijasta ryhdyin kylvöhommiin. Kuu ei taida olla juuri nyt sopivassa asennossa kylvöjä ajatellen. Sen sijaan kylväjän sormet olivat lauantaina mitä mainioimmassa vireessä siementen kätkemiseen. Pää sen sijaan on tavallista apaattisempi, mikä taasen johtuu Euroopan tilanteesta. Hetken jo mietin, kannattaako mitään kylvääkään. On vain pakko uskoa hyvien voimien ja järjen voittoon.

Biologi Leena Luodon vinkkiä käyttäen sekoitin erilaisia taimi- ja kylvömultia vadissa. Kylvin seitsemää eri tomaattia, kuusi siementä kutakin. Ihan liikaa taas. Sorrun joka kevät "kaiken varalta" -ajatteluun. Jos kaikki siemenet eivät idäkään? Ylimääräisistä taimista pääsee helposti eroon, joten mitäpä asiaa sen enempää pyörittelemään.

Kylvin myös vesimelonin siemeniä. Sitä en ole aiemmin kasvattanut, mutta Päivänpesän elämää  -blogin Katjan onnistuminen innosti kokeilemaan.

Kelloköynnösten alku on tänä vuonna aika jähmeää. Tammikuisesta kylvösatsista kaksi nousi ripeästi. Kolmas on edelleen koukkuna mullassa. Aikooko jumppa-asennostaan noustakaan? Kylvin uuden satsin helmikuun alussa. Missä lie ajatukset kylväessä olleet, kun en muistanut siemeniä liottaa. Näyttää siltä, että jälkimmäisestä kylvöstä useampi kelloköynnössiemen on heräämässä. Ei nyt kuitenkaan hihkuta ilosta ennen todellisuuden selviämistä.

Keijunmekoista iti useampi, mutta vain yksi niistä on enää elossa. Jättiverbenaa laitoin tammikuussa sekä jääkaappiin että pesuhuoneeseen. Vuosi sitten ne siemenet, joita en kylmäkäsitellyt, itivät. Muut eivät. Nyt kylmäkäsitellyistä ainakin yksi on itänyt. Värinokkoset ja punarevonhäntä odottavat koulimista. Jonkun pitäisi potkaista minua takamukseen, jotta saisin itseni hilattua kellariin multahommiin.

Kuvan laskiaispullat olen leiponut kaksi viikkoa sitten. Otin ne pakkasesta ja täytin. Kermavaahto riitti nippanappa neljään pullaan. Kahdessa on mantelimassaa, kahdessa hilloa. Ukkokulta ei mantelimassasta tykkää. Pullieni ulkoasussa on aina toivomisen varaa, vaan aina ovat tulleet syödyiksi.

Jäätä pergolan kaiteella.

Helmikuu on kohta loppuun kaluttu. Aika kiva siirtyä kevään ensimmäiseen kuukauteen eli maaliskuuhun. Olkoon se täynnä toivoa, kevään toivoa!

Iloista laskiaissunnuntaita kaikille!

Päivätehtävä - yllätysresepti -haaste

 
Valokuvaajan silmin -blogin Jasmin antoi minulle haasteen, jonka tehtävä kuuluu seuraavasti:

"Ota kokkauskirja esille ja valitse sieltä sattumanvarainen resepti ja toteuta se!
Valita voi esimerkiksi 3 kertaa mutta sitten joku niistä on valittava.

Lopuksi lisää linkki postauksesta Valokuvaajan silmin -blogin haastetta koskeviin kommentteihin."

Kiitos Jasminille haasteesta. Keittiörempan vuoksi ehdin toteuttaa haasteen vasta nyt. Pahoittelut siitä.

En selannut  keittokirjoja enkä kansiota, johon kerään eri paikoista hyviksi havaitsemiani ohjeita. Tällä kertaa nappasin kaupan mainoksesta Mokkapalafudgen ohjeen. Moni on varmasti tehnyt mokkapaloja tai vähintäänkin syönyt jonkun toisen leipomia. Tavallisia mokkapaloja teen itsekin joskus, kun pitää saada nopeasti isompi erä leivonnaisia kahvipöytään.

Nyt ohjeen kokeilemiseen motivoi syksyllä erästä jälkiruokaa varten ostettu purkki kondensoitua maitoa sekä suklaalevyt, joiden parasta ennen päiväys uhkaavasti lähestyi.

Ohjeella on helppo tehdä mokkapalafudgea. Aineksia ohjeessa on tavallista mokkapalatorttua vähemmän ja niinpä syötävääkin tuli vajaa puolikas uunipellillinen. Eikä tämän valmistukseen edes uunia tarvita, vaan fudgen annetaan kovettua pari tuntia tai vuorokausi jääkaapissa.

Kukapa ei suklaasta tykkäisi, joten hyvää tuli. Mutta todella makeaa, minkä voi päätellä jo aineksista. Kahvikupillisen kanssa yksi pieni pala riittää vallan mainiosti.

Tykkään kokeilla kaikenlaista. Moni ruoka tai leivonnainen on osoittautunut jo ensimmäisen kokeilun perusteella hyväksi ja päässyt ohjekansiooni. Moni on jäänyt kertatuttavuudeksi. Mokkapalafudge kuuluu jälkimmäisiin eli "oli hauska tavata, heippa!"

En haasta ketään, vaan sen voi ottaa vapaasti tehtäväksi vaikkapa helmikuun lopun virkistykseksi.

 

"Vettä räntää lunta" - trallallaaa...

 
Pientaloasukkaan huumori alkaa olla koetuksella, kun pilvimassat tunkevat sisuksistaan päivästä toiseen vettä räntää lunta. Eipä ole ongelmia, miten viettää vapaa-aikansa. Siitä vaan pitkävartiset saappaat jalkaan ja pihalle valmiina työntämään kolallisen toisensa jälkeen jonnekin edellisten päälle tai viereen tai mihin nyt ikinä saakaan kaiken mahtumaan.

Taas mahtuu tienpenkalle lisää lunta, kun traktori kävi siirtämässä osan kasasta muualle.

Naapurit yrittävät keventää toistensa henkistä taakkaa toteamalla, kuinka neljä vuodenaikaa ovatkaan kivoja. Tai miten lumi kaunistaa maisemat ja mahdollistaa monipuoliset talviurheilulajit. Äkkiä se hymy hyytyy, kun kymmenennen kerran lapioi auran sisäänkäyntiin työntämät jättipaakut. Hiki pukkaa päästä ja selästä litimärkää lunta siirtäessä. Samaa liikettä väsyneenä toistaessa sekoaa jo ajattelemaan heinäkuun helteiden kenties hikisen olon aiheuttavan. Todellinen ajankohta palautuu nopeasti aivosykeröihin, kun kääntää katseensa keskeneräiselle työmaalle.

Mustarastas arvioi työn tuloksia.

Ihminen on vaan merkillisen sopeutuvainen otus. Kolmen tunnin rankan ahkeroinnin ja rentouttavan suihkun jälkeen olo on mukavan raukea ja mieli tyytyväinen siitä, että taas on hetken aikaa piha auki ja valmiina vastaanottamaan seuraavan lumirintaman. Toukokuussa kaikki nämä manailut ja potutukset ovat haihtuneet samalla tavoin, kuin talven lumetkin.

Jos riitti puhetta ja mielipiteitä menneen  kesän helteistä ja kuivuudesta, riittää sitä vielä pitkään myös tämän talven säästä. Huonosti aurattujen teiden ja  kaduilla loiskivien lätäköiden aktivoimat somekeskustelut ovat jättäneet koronankin kirkkaasti kakkoseksi. 

On tietenkin vaikea ymmärtää, että lumisten talvien vyöhykkeellä liikenneväylien ja katuverkon talvikunnossapito sujuu yhtä huonosti kuin eteläisempien maiden satunnaisissa myräköissä. Syitä tilanteeseen on monia, eikä rahanpuute vähäisimpänä. 

Pakko myöntää, että viime viikkojen sää on ollut harvinaisen vaikea. Lunta on tullut lyhyen ajan sisällä usein ja kerralla valtavasti. Välillä sade on ollut silkkaa vettä. Lämpötila on sahannut nollan molemmin puolin. Jäisen maan ja korkeiden lumipenkkojen vuoksi vesi ei pääse mihinkään, tuli se taivaalta tai sulavasta lumesta.

Vasemmalla minun jälkeni, oikealla jäniksen.

Kotipihalla on vuorotellen kolattavaa lunta ja hiekoitettavaa jäätikköä. Enää emme vähäisempien lumisateiden jälkeen edes koko pihaa kolaa sileäksi. Plussakelien tullessa on parempi, että pinta on kolaamattomasta lumesta koppurainen. Eikä peilikirkas luistelukenttä. Aika monta hiekoitussäkillistä on jo kulkuväylille ripoteltu ja varmaan vielä autotalliin viime viikolla hankitut ripotellaan.

Jänön matka kohti norjanangervoja.

Alapihalla hanki peittää kaiken. Myös kanttausurat, jotka tammikuun puolivälissä muuttuivat jäätyneiksi vallihaudoiksi. Tekisi mieli käydä kaivamassa lunta pois sen verran, että näkisin, onko jäätiköt edelleen lumen alla. Vai olisiko vesisateet ja lumen vaihteleva koostumus pehmentänyt jäätä? Pahaa pelkään, että siellä se jää edelleen on.

Kasvimaa 25.1.2022

Kasvimaa-alueella jäätikkö oli tammikuun lopussa useamman sentin paksuinen. Myös lavakaulusten multapinta oli kuorrutettu jäällä. Useimmissa laatikoissa ei mitään nyt kasva. Yhdessä on parsaa ja toisessa kaksi pensasmustikkaa. Niin ja kolmannessa talvivalkosipulit. Mitähän tykkäävät pakastusolosuhteista?

Alapihan takanurkka 25.1.2022

Jään paksuutta on vaikea hahmottaa. Vasemmalla näkyvä Ovaalipenkki on reilusti koholla oleva penkki. Kanttausuran täyttävä jäätikkö uhkaa hukuttaa koko penkin. Kuinka elokuussa Ovaalipenkkiin istuttamieni syyshortensioiden juuret selviävät kurimuksesta?

Aroniat nauttivat perjantaina pilven raosta kurkkivista auringonsäteistä.

Kevät on vuosi toisensa perään aina yhtä suuri arvoitus ja kasvien puolesta jännittämisen paikka. Ihme, jollei tällaisten talviolosuhteiden jälkeen tule tappioita. Varsinkin, kun moni kasvi kärvisteli jo kesän poikkeusellisessa kuivuudessa. Lienee turhaa käyttää energiaa asioiden ennalta murehtimiseen. Keväällä 2016 tuli runsaasti kasvimenetyksiä. Niitä surtiin aikamme, jonka jälkeen paikat täytettiin uusilla kasveilla. Toimikaamme nyt samalla tavoin.

Pikkupuutarhan kivi ujostelee.

Viime torstaina uhmasin luonnonlakeja lähtemällä liikenteeseen surkeassa säässä. Mennessä ajokeli oli vielä siedettävä, mutta illansuussa kotiin palatessani vettä tuli joka suunnasta. Jalatkin olivat jo valmiiksi märät, kun autoa pysäköintipaikalla putsatessani jouduin seisomaan nilkkoja myöten räntävesisohjossa. 

Puskaradion mukaan valtatie oli täynnä veden valtaamia kuoppia, joissa muutama autoilija oli jo rikkonut autonsa. Valitsin paluureitille moottoritien. Ajattelin siellä olevan enemmän tilaa väistellä mahdollisia kuoppia. Kuoppia ei onneksi ollutkaan, mutta pienen lammen kokoisia lätäköitä sitäkin enemmän. Ilokseni kanssa-autoilijat malttoivat noudattaa alennettuja nopeusrajoituksia, eivätkä liiemmin innostuneet ohittelemaan. Jokainen ohitus nimittäin sai veden roiskumaan niin eteen, taakse kuin sivuillekin. Moista keliä tulee harvemmin koettua.

Asiointireissu lipsahti myös viihteen puolelle. Pentikin outlet-puolella oli erinomainen valikoima kankaita alennettuun hintaan. Ostin uudet pöytäliinakankaat 9 euron metrihintaan. Harmaasävyinen on Flora-nimistä ja värikkäämpi Mimosa. Olen tyytyväinen ostoksiin. Vielä tyytyväisempi sitten, kun saan liinat ommeltua.

Sää on siitä hauska asia, että siitä riittää juttua ihan kaikkien kanssa. Jokaisella on mielipiteensä kulloiseenkin säätilaan. Sää on myös helppo ja vaaraton puheenaihe. Enpä ole kuullut säähän liittyvistä tappeluista. Ehkä neljän vuodenajan paras puoli on siinä, että jokaiselle löytyy mieluisin ajankohta. Kunhan jaksaa odottaa omaansa. Ja kunhan se oma on sitten ajallaan tismalleen odotusten mukainen. Jos tuleekin kylmä ja sateinen kesä, seuraa siitä aikamoinen pettymys.

Hevosenkenkäpallo uppeluksissa

Minä tykkään valosta, lämmöstä ja väreistä. Ja siitä, että päivät ovat pitkiä ja elämä laajenee ulos, pihalle. Siksi kevät ja kesä ovat minulle mieluisinta aikaa. Olen syntynyt tänne pohjolan perukoille, joten en näe järkeväksi repiä hiuksiani talvisten olosuhteiden vuoksi. Elän ja otan sen, mikä vastaan tulee. Ja odotan kevättä. Joka vuosi se on tullut. Tulee tänäkin vuonna. 

Eli positiivisin mielin kohti valoa ja iloa!

Pihakalenteri-arvonnan voittaja

Rosa Hurdal kesäkuussa 2021

 

Onnittelut Maatuska! Randomizer arpoi sinut Pihakalenterin uudeksi käyttäjäksi. Ilmoitathan yhteystietosi kalenterin postitusta varten sähköpostiini: betweenland@gmail.com. Pyrin saamaan paketin postiin mahdollisimman pian, jotta pääsisit aloittamaan kirjaukset heti maaliskuun alussa.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Lämmin kiitos myös Oma Piha -lehden toimitukselle, joka postitti Pihakalentereita ystävänpäiväyllätykseksi puutarhabloggareille. Koska itselläni samainen kalenteri jo on, saatoin tarjota kakkoskappaleen jonkun toisen iloksi.

 

Kuukauden sukat

 
Tammikuussa kudoin jo yhdet Novitan 1/2022 -lehden Rantaheinikko-sukat, sinisävyisenä. Malli on helppo ja nopeatekoinen. Toiset Rantaheinikot valmistuivat punasväyisinä. Varren "aaltoihin" käytin luonnonvalkoisia, kirkkaan- ja vaaleanpunaisia pikkukeriä.

Näihin Rantaheinikoihin yhdistin minikokoisen marjapuuron värisen kerän ja ruskean Eeron (joka vastaa 7veikkaa). Aaltoihin tuli kuhunkin kaksi ylimääräistä kerrosta, jotta sain väliin tulevan yksivärisen nurin kudotun raidan nousemaan paremmin esiin.

Vihreäsävyisiin polvisukkiin käytin monivärisiä jämälankakeriä ja kahta eri vihreää 7veikkaa. Mallineuleena on Molly-neule, joka menee seuraavasti:

1. krs. kaikki oikein

2. krs. kaikki oikein

3. krs. yksi oikein, yksi nurin

Luonnonvalkoisesta tehty Viettelys on Merja Ojanperän malli "Villasukkien talvi" -kirjasta. Tässä mallissa palmikkokuvio kiristää varressa hiukan. Se kannattaa huomioida sukan kokoa suunnitellessa. Kooltaan isompaan sukkaan kannattaa varteen lisätä silmukoita esimerkiksi nurin kudottavien kohdalle. Silloin malli ei muuttuisi paljoakaan, mutta sukka sujahtaisi helpommin jalkaan.

Tällaisia pehmytkantisia neulekirjoja löytyy kivasti jopa lähikauppojen lehtihyllystä. Tämän taisin ostaa viime vuoden lopulla oman kylän marketista.

Keittiömme rempanneelle Jasselle kudoin mustasta 7veikasta nilkkasukat käyttäen Molly-neuletta.

Nilkkasukka tummanharmaasta 7veikasta ja ajat sitten myynnistä poistuneesta pinkkisävyisestä Polkasta. 

Tykkään kerrosrivinousu-mallineuleesta. Se kiristää hiukan tavallista oikeaa oikein kudottua neuletta enemmän, joten kannattaa laittaa silmukka tai pari puikkoa kohden enemmän. Teen aika usein kerrosrivinousut siten, että kudon yhden kerroksen pohjavärillä ja kolme kerrosta värikkäällä langalla, jolloin kudon kolme oikein ja neljännen silmukan nostan kutomatta. Näitä vuorottelen. 

Seuraavassa kerrosrivinousu-sukassa vähennän värikkään langan kerrokset kolmesta kahteen. Silloin pohjavärin nostettu silmukka ei joudu venymään niin paljon ja jalkapöydän osuus näyttää vähemmän kireältä. Huomattakoon, ettei tämä seikka tunnu tai näy sukkaa jalkaan laittaessa mitenkään.

Frillasukat avokadon vihreästä (nro 330) 7veikasta. Näihin ei ollut valmista ohjetta. Frillan tein Ojanperän Juhannustanssien ohjetta soveltaen. Varteen frilloineen kului lankaa odotettua enemmän eli jouduin toisen sukan loppuunsaattamiseksi aloittamaan uuden 100 gramman kerän. Vaikka kudoin sukat pienempään eli 36-37 jalkaan sopiviksi. 

Sukista tuli aika kivat. Taidan tehdä toisenkin sukkaparin vähän isommassa koossa.

Auringonnousu 12.2.2022

Olen jonkin aikaa kirjannut vihkoon tiedot tekemistäni käsitöistä. Laitan ylös lanka- ja puikkotiedot, silmukkamäärän ja käyttämäni mallineuleen sekä tietoja mm. kavennuksista. Näin tekemällä ei haittaa, vaikka ensimmäinen sukka seisoisi korissa odottamassa kumppania pidemmän aikaa. Toista sukkaa aloittaessa on helppo tarkastaa, miten olen menetellyt ensimmäisen sukan kanssa. Olen kokenut tällaisen menettelyn hyödylliseksi siitäkin huolimatta, että moni asia selviää tutkimalla jo tehtyä käsityötä.

Muistiinpanoista kävi myös ilmi, että kuukaudessa valmistuu 5-9 sukkaa, tumppua tai pipoa riippuen niiden koosta ja vaikeusasteesta. Tämä tahti elokuusta toukokuuhun. Viime vuoden kesäkuussa tein yhdet polvisukat. Heinäkuussa puikot eivät nousseet korista ollenkaan.

 

PS.  Tämä sukkajuttu oli tarkoitus julkaista myöhemmin. Näppäinsormi oli taas nopeampi.