Villasukkia viluvarpaille

Kylmenevä sää ja pimenevät illat ovat saaneet hyppyset tarttumaan kutimiin. Käsityökori vietti koko kesän kaapissa, mutta syyskuussa se siirtyi sohvan viereen. Sieltä olikin lyhyt matka lankojen ja puikkojen hypähtää käsiin.

Kiinnostavat ideat loistavat toistaiseksi poissaolollaan. Ihan perussukkia pienillä mausteilla on valmistunut.

Matalavarsisukat Novitan ruskeasta (korvasieni 064) 7veikasta. Silmukoita 48 eli 12 per puikko. Näitä on mukava ja nopea kutoa. Varsinkin nuoret tykkäävät näistä.

Valmistaudun jo jouluun, jolloin aion viedä isän hoivakotiin villasukkia. Tehostetun hoivan yksikössä moni vanhus istuu pyörätuolissa, muutama on kokonaan vuodepotilaana. Hoivakodissa on sopivan lämmintä, mutta usein vanhuksilla ei enää veri kierrä entiseen tapaan ja se tuntuu viluna jaloissa.

Vanhuksen sukkien on hyvä olla reilun kokoisia, jotta ne on helppo jäykilläkin käsillä pukea jalkaan. Myös toisen pukemina reilun kokoiset sukat sujahtavat näppärämmin varpaita lämmittämään.

Hoivakodin sukkapaketti starttasi sinisävyisillä sukilla, joiden varsi on 1 o, 1 n -resoria. Keskisininen on 7veikan lobelia (136) ja varren vaaleansininen raita nro 102, joka ei nyt ole tuotannossa. Tummansininen raitalanka on jämälankakerästä. Sukkien koko on 45. 

Pinkin (555, joka ei enää ole tuotannossa) langan yhdistin ruskea-valko-pinkki -raitalankaan (Geisha 9041). Mallineuleena: 1. krs: 1 o, 1 n. 2. krs: kaikki oikein. Puikoilla 12 silmukkaa eli yhteensä 48. Sukkien koko noin 39.

Tein myös isän omahoitajille ihan vain syysiloksi sukat. Tuijan sukat valmistuivat 7veikan mustasta (noki 099) ja viininpunaisesta (akileija 596). Silmukoita 52.

Mallineule:
1.-2. krs: 2 o, 2 n
3. krs: kaikki oikein
4-5. krs: 2 n, 2 o

Ksenian sukkien pohjaväri on niinikään musta (noki 099) ja varren raidat marjapuuron punaiset (marjapuuro 053). Mallineuleena varressa vuorottelee viisi oikeaa ja viisi nurjaa kerrosta. Sukkien koko n. 38-39.

Minulla tuppaa tulemaan nurjalla kudottujen raitojen puikonvaihtokohtiin ikävä rako. Useamman kerroksen mallineuleissa olen joskus kääntänyt työn nurinpäin, jolloin voin kutoa kohdan oikeilla silmukoilla. Nyt ratkaisin asian siten, että kudoin joka puikon ensimmäisen ja viimeisen silmukan nurjillakin kierroksilla oikein. Näin puikkojen saumakohtaan syntyi pystykuvio.

Repolainen reissaa ja Räpeltää -blogin Pirjo teki ihastuttavat suopursu-sukat. Pitihän minunkin yrittää. Aivan yhtä näyttäviä suopursusukkia en saanut aikaan, mutta alku se on tämäkin. 

Ruskeasävyisen maapohjan lankana on MyHomen 911. Taivastaustaksi taasen valikoitua  laatikosta löytynyt vaaleansininen jämälankakerä. Turvemullasta ne suopursutkin nousevat, mutta tein turpeen ja taivaan väliin pari kerrosta vihreällä. Silmukoin vihreällä varret ja itse kukkahahtuvat valkoisesta Pilvi-langasta. 

Silmukoinnissa minulla on vielä opeteltavaa, kuten niin monessa muussakin asiassa. Menköön harjoitustehtävänä. Sen verran kivat, että saatan tehdä vielä toistekin.

Kovasti tekee mieli kutoa muutakin kuin sukkia. Olen selannut neulelehtiä alusta loppuun ja lopusta alkuun sillä silmällä, jos joku sieltä ponnahtaa erityisen innostavana esiin. Suurin ongelma lienee aloitekyvyttömyys. Vai saamattomuuttako se on?

Niin sitten otin pyöröpuikot korista ja kudoin vaihteeksi pipon. Lankana on Novitan viininpunainen (700, jota ei enää ole lankakartalla). Työssä on 120 silmukkaa ja mallineuleena pidennetty helmineule eli kaksi kerrosta 1 o, 1 n ja kaksi kerrosta 1 n, 1 o. 

Pitkästä aikaa tein yhdet kuplasukat. Pohjavärinä 7veikan ruskea (691) ja kuplissa raitalanka Geisha (9041). Lopputulos olisi ehkä parempi, jos olisin käyttänyt kuplissa yksiväristä lankaa. Geisha-raitalangassa pinkin, vaaleanpunaisen ja valkoisen lisäksi on myös samaa pohjavärin ruskeaa, jolloin kuplat eivät erotu parhaiten.

Kupla-malliin löytyy netistä ohjeita. Tässä linkki Kodin Kuvalehden ohjeeseen.

Enimmäkseen tulee kudottua oman jalan kokoisia sukkia. Kokoni edustaa yleisintä suomalaisen naisen jalkakokoa. Koska tarkoitukseni ei ole pitää kaikkia kutomiani sukkia omassa käytössä, on syytä välillä kutoa muitakin kokoja.

Niin sitten tein nämä harmaapunaiset sukat koossa 37. Kaipa näitä värejä valitessa oli jälleen joulu mielessäin. Laatikostani löytyi yllättäen Novitan 150 g:n kerä vaaleanharmaata. Nykyisinhän Novitan 7veikat myydään 100 g:n kerinä. Tämä harmaa väri vastannee lankakartan väriä jäkälä (047). Punainen on Marianne (700 556). 

Raitasukkia on kiva kutoa. Ikäänkuin valmistuisivatkin yksivärisiä nopeammin.

Keskiviikon ikkunanäkymä sateen ja tuulen pieksemään pergolaan.

Illan koittaessa aloitan seuraavat sukat. Laatikossa on vino pino kevättalven aikana valmistuneita, mutta lahjasukkien tarve lisääntyy vuoden lähetessä loppuaan.

Se siitä lämmöstä

 

Ensimmäinen kuura-aamu koettu. Perjantaina mittari näytti vielä aamukahdeksalta -0.9. Ei sentään sen enempää, mutta se näyttää olevan lähtölaukaus kesäkauden hyvästeille. Eli se siitä lämmöstä. Ensi keväänä sitten taas tavataan.

Puutarhan kasvit olivat aamulla tukka huurteessa ja varpaat jäässä. Perjantaipäivän kuluessa mittarilukema nousi muutaman asteen ja aurinkokin sulatti päällimmäiset kuurat. Tuuli on ujeltanut koko viikonlopun kattorakenteissa ja piha on täynnä puista lentänyttä sälää. Osa vaahteroista on jo lähes tyhjiä, osa vielä vihreitä.

Vettä tuli lähes koko lauantain kaatamalla. Sateita on luvassa tulevinakin päivinä siten, että puutarhan syyssiivouksen rytmittämisessä on tekemistä, kun pitää ottaa huomioon oma aikataulu ja tauot vesisateissa. Omat kompostit eivät vedä eivätkä kovin nopeasti kypsytä sitä määrää puutarhajätettä, jota meidän tontti tuottaa. Niinpä kärräämme lähipäivinä peräkärryllisen kaatopaikalle, jossa siitä tehdään multaa.

Kelloköynnöksessä oli vielä paljon kukkia ja nuppuja. Sydäntä vähän riipaisi sen pilkkominen säkkiin kaatopaikalle kärrättäväksi. Varmaan se olisi vielä muutaman päivän pärjännyt, mutta emmepä pahemmin pihamaalla näillä keleillä oleskele kesäkukkia katselemassa. Eikä päivät tästä lämpene ja pitene, joten kelloköynnöksen taival tältä vuodelta on kuljettu.

Colcicum Waterlily - Syysmyrkkylilja

 
Ensimmäiset myrkkyliljat alkavat vaipua syysuneen. Uusia ilmestyy paikkoihin, jotka olen mielestänyt käynyt muutamaan kertaan katsomassa. Ruusupenkin kellukoiden lehtien lomasta kurkistaa jälleen jokunen Waterlily. Kyllä ne vaan runsastuvat vuosien mittaan. Mitään purpuraista kukintamattoa ei vielä ole näköpiirissä, mutta yhden nupun sijaan esillä on nyt kolme. Lisääkin nuppuja saattaa vielä nousta.

Colcicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Syyspenkin turkinmyrkkylilja on kukkinut parin viikon ajan. Toisen samanlaisen nuppukukka-ryppään löysin tästä ensimmäisestä esiintymästä puolisen metriä oikealle leikatessani kuihtuneita keijunkukka Hansin varsia pois.

Pakkasaamun kuura säilyi nurmikon varjoisilla alueilla pitkään. Puutarha näyttää edelleen varsin vihreältä ja vehreältä. Vertailin kuvia vuoden takaiseen, jolloin syksy oli huomattavasti näkyvämmin esillä. Vuosi sitten ruskavärejä oli kaikkialla puutarhassa. Kullankeltaista, punaista ja oranssia riitti mihin vain katsoi. Siirrytäänkö tänä vuonna vihreästä suoraan ruskeaan, tai peräti valkeaan? Lähiviikkoina sen näemme.

Nyt ruskaa tarjoaa oikeastaan vain villiviini ja hiukan vasemmassa laatikossa pienet pensasmustikat ja mesimarjat. Tuurenpihlaja ei meinaa värittyä ollenkaan ja puiston puoleinen koivu on pudottanut jo kaksikolmasosaa lehdistään.

Valo vähenee, varjot pitenevät ja villasukkien tarve lisääntyy. Tämä kuuluu puutarhurin vuodenkiertoon. Elämässä säilyy jännitys, kun kulman takana on aina jotain odotettavaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Ja antoisaa kirjallisuudenpäivää tiistaina 10.10.

Ruusukausi päättymässä

Rosa rugosa 'Sointu' 3.10.

Syksy etenee ja sääkin muuttuu vauhdilla. Viikon päähän on luvassa tänne eteläänkin yöksi miinusta, joten pitkään jatkunut lämmin kausi lienee tältä erää muisto vain.

Kasvien kannalta ajastetut postaukset ovat hankalia, sillä tilanne saattaa julkaisuhetkellä olla aivan erilainen kuin juttua kirjoittaessa. Toisaalta nämä samat kasvijutut toistuvat vuodesta toiseen. Kasvukaudessa omat merkkitapahtumansa on sipulikukilla, liljoilla, pioneilla, ruusuilla ja kärhöillä. Sekä tietenkin myös kesäkukat ja hyötykasvit näyttelevät kukin vuorollaan isoa roolia. Näiden kumppaneiksi sopiikin sitten valtaisa kasvimaailmankirjo.

Rosa rugosa 'Sointu' 30.6.

 
Ruusut ansaitsevat minunkin puutarhassani oman erityisen huomionsa. Kierrän säännöllisin välein tutkimassa ruusupuskat siinä missä katselen kaikkea muutakin. Tänä kesänä en jostain syystä ole paneutunut ruusuihin yhtä suurella innostuksella, kuin joskus aiemmin. Lukuunottamatta tietenkin noita uusia ihastuksen kohteitani eli Austin-ruusuja. Kukinta on ollut edellisvuosia vaatimattomampaa. Kuivuudella ja sen jälkeen saapuneilla kaatosateilla on varmaan siihen vaikutusta.

Rosa rugosa 'Sävel' 29.6.

Pensasruusuista Sointu, Sävel ja neilikkaruusu asuvat alapihalla, naapurin aidan viereisessä Ruusupenkissä. Nämä ovat kiitollisia kukkijoita. Edelliskeväänä leikkasin kaikkia kolmea ruusua voimakkaasti. Ne kasvoivat nopeasti komeiksi puskiksi. Tänä keväänä leikkasin vain kuivuneita kärkiä ja muutamia oksia sieltä täältä. Näin jälkikäteen todettuna olisi kannattanut leikata reilummin nytkin. Etenkin rugosa-ruusut kestävät hyvin leikkausta, jolloin niistä saa paremman näköisiä ja kukkivatkin innokkaasti.

Rosa rugosa 'Sävel' 3.10.

Sävel kukkii joka kesä runsaana. Sen kukkien väri vaihtelee vaaleanpunaisesta valkoiseen riippuen kukan iästä. Yksittäinen kukka ei kauaa kestä, mutta kukkien paljous takaa pitkään jatkuvan kauneuden. Elokuussa leikkasin Sävelestä kuihtuneet kukat pois. Niitä olisi voinut ahkerammin leikata jo aikaisemminkin, mutta muiden kiireiden lomassa työ unohtui. Eikä Sävelen leikkaaminen ole niitä mielyttävimpiä puuhia, koska se on tosi piikkinen.

Rosa rugosa 'Sävel' 28.6.

Kuihtuneiden kukkien leikkaaminen aktivoi pensaan kehittämään uusia nuppuja. Ruusunnuput eivät pidä sateiden aiheuttamasta ylenmääräisestä kosteudesta. Sävelen nuput ovat avautuneet runsaista sateista huolimatta kiitettävästi.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu 3.10.

Neilikkaruusu on kurtturuusun sukulainen ja kestää samalla tavoin voimakasta leikkausta. Se myös kukkii saman vuoden versoilla, jolloin kukatkaan eivät vaarannu leikkaamisesta. 

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu 8.7.

 
Neilikkaruusun kohdalla huomasin oksien samanaikaisen leikkaamisen hyödyn. Nyt leikkasin vain joitakin oksia. Nuppuryppäitä syntyi enemmän uusiin oksiin, jolloin ne hukkuivat vanhempien oksien uumeniin. Eli tuoreet oksat olivat selvästi vanhempia oksia innokkaampia kukkijoita. On siis jatkossa järkevämpää lyhentää koko pensasta kaikkialta samanaikaisesti. Näin kukinta on runsaampaa ja tasaisempaa. Tähän minulla ei tietenkään ole minkäänlaista tieteellistä selitystä. Ei myöskään pitkän ajan seurantaa. Tulevana keväänä leikkaan neilikkaruusun tasaisesti matalaksi.

Rosa rugosa 'Ritausma' 3.10.

Ritausma taasen asuu Ruusukolmiossa Poppiuksen ja Tornionlaaksonruusun kaverina. Ritausmankin kunnollinen leikkaus jäi keväällä tekemättä. Näin se pääsi venymään hurjan korkeaksi ja vaati tavallista enemmän tuentaa. Sen verran vankkavartinen ruusu Ritausma on, että melko hyvin se pysyy pystyssä korkeanakin.

Rosa rugosa 'Ritausma' 8.7.

 
Kukkia oli kesä-heinäkuussa runsaasti. Syyskuussa Ritausma aloitti toisen kukintasarjan hiukan vaatimattomammin. Syyskuun lopussa siinä oli jälleen muutama uusi kukka, jotka tosin kärsivät huomattavasti sateista. Ritausman suuret, valkoisesta vaaleanpunaiseen vaihtelevat kukat ovat kiiltokuvien ruusujen kaltaisia kaunottaria.

Rosa 'Poppius' - Suviruusu 27.9.

Poppius eli Suviruusu kukki niinikään kesäkuussa runsaana. Se kukkii edellisvuoden versoilla, joten kukkia nähdäkseen sitä ei parane kovin käsin leikata. Kymmenessä vuodessa Suviruusustani on kasvanut leveä ja aika korkeakin pensas. Parin viime vuoden aikana tämän ruusun juurivesoja on alkanut ilmestyä "luvattomiin" paikkoihin, mikä aiheuttaa vähän työtä ja harmia. Käsittämätöntä, miten nopeasti ja pitkälle juuriversot etenevät. Osan juuriversoista voin hoitaa ruohonleikkurilla, mutta osa alittaa kapean nurmikaistaleen ja nousee naapuripenkissä ylös.

Rosa 'Poppius' - Suviruusu 17.6.

 
Suviruusu kukkii kesä-heinäkuussa. Yllättäen se on pukannut pari kukkaa aivan syyskuun viimeisinä päivinä. 

Rosa Fairy - Maanpeiteruusu 27.9.

Oikearinteen maanpeiteruusu Fairyt ovat kukkineet kesäkuun lopusta tosi ahkerasti. Jossain vaiheessa uusia nuppuja ei syntynyt, mistä saan syyttää itseäni. Suunnitelmista huolimatta en saanut leikattua kuihtuneita kukkia pois. Kun viimein sen tein, alkoi nupputuotanto uudelleen ja kukkia on riittänyt.

Rosa Fairy - Maanpeiteruusu 24.7.

Nämä maanpeiteruusut ovat keväällä usein aika surullisen näköisiä. Paikka on lämmin ja ruusujen päälle tulee lunta runsaasti. Yleensä joudun keväällä leikkaamaan lähes kaikki varret kuivuneina pois. Pian tyvestä nousee uusia versoja. Kovin tehokkaita maanpeittäjiä nämä Fairyt eivät ole. Tai sitten niitä pitäisi istuttaa useita hyvin lähelle toisiaan. Rikkaruohot valtaavat helposti ruusujen ympäristön, ellei kitke säännöllisesti.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu 27.9.

Teresanruusu aloittaa kukintansa ensimmäisten joukossa ja päättää viimeisenä. Valtaosa kukista on avautunut korkeaan latvustoon. Niitä pääsee siis ihailemaan pää takakenossa taivaita kuikuillen. Teresanruusun kohdalla kävi samoin kuin neilikkaruusun. Leikkasin keväällä osan oksista. Tilalle kasvoi nopeasti uusia tuoreita oksia, jotka kukkivat paljon vanhoja oksia aktiivisemmin. Moka sattui siinä, että leikattujen oksien tilalle kasvaneet uudet oksat olivat enimmäkseen puskan sisällä, jolloin kukatkin olivat lehdistön uumenissa.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu 8.7.

Teresanruusu on siis saamassa osakseen reilun leikkauksen. Aion leikata sen ensimmäisen kerran kokonaan alas. Teresanruusun pitäisi kestää hyvin alasleikkuunkin. Todennäköisesti leikkaan Teresaa matalammaksi jo syksyllä jonkin verran, koska loskalumen paino kaataa sen parimetriset oksat kulkuväylälle.

Rosa Austin 'Carolyn Knight' 3.10.

Toinen Austin-ruusuni on jälleen nupussa, mutta ehtivätkö ne aukeamaan? Saattaa olla, etteivät, kun jo seuraavina öinä on kylmää. Osa edellisistä nupuista kärsi sateista ja leikkasin ne pois. 

Rosa Austin 'Carolyn Knight' 19.9.

 

Toivon Carolynin ehtineen juurtua niin hyvin, että se selviää talvesta. Kaivoin sille syvän ja suuren kuopan, jonka täytin hyvällä mullalla. Keväällä sitten nähdään, miten kävi.

Rosa Austin 'Lady of Shalott' 3.10.

Lady of Shalott avaa kiitettävästi nupun toisensa jälkeen. Tuskin sekään miinusasteisista öistä tykkää, mutta toivon ja odotan näkeväni tämän Ladyn uhkeana ja kauniina taas ensi kesänä.

Rosa Austin 'Lady of Shalott' 29.9.

Tässä jutussa esiintyvät ne ruusut, jotka kukkivat yhä tai joiden kukinta on ulottunut aivan viime päiviin. Näiden lisäksi puutarhastani löytyvät seuraavat ruusut:

Ylävasen: punalehtiruusu, yläoikea: Hansaruusu, alavasen: omenaruusu, alaoikea: juhannusruusu

 
Alapihan Kaivoruusupenkissä: Omenaruusu (Rosa magnifica), Juhannusruusu (Rosa spinosissima Plena), Hansaruusu (Rosa rugosa 'Hansa'), punalehtiruusu 'Glauca' ja sammalruusu (rosa centifolia Muscosa). 

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

 
Lisäksi alapihalla on Majalispenkissä metsäruusu (Rosa Majalis), Oikearinteessä bonuksena saatu maanpeiteruusu Neon ja Vasenrinteessä maanpeiteruusu Sommerwind (Rosa Sommerwind), joka muistuttaa hyvin paljon Oikearinteen Fairyä.

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu 29.6.

Puuvajarinteessä kasvaa Valamonruusu.

Yläpihan pikkupuutarhassa on juhannusruusua (Rosa spinosissima Plena) useammassa paikassa. Se on vuosien myötä laajentanut reviiriään juurivesoilla.

Vasen: norjanruusu Hurdal, yläoikea: Tove jansson, alaoikea: Rosa Mundi.

 
Pikkupuutarhassa kasvaa myös Rosa Lumo, ranskanruusu 'Duchesse de Montebello', norjanruusu 'Hurdal', 'Tove Jansson', kirjoapteekkarinruusu 'Rosa Mundi' ja Rosa Ilo.

Tämän syksyn sipulit

Syyssipulien laittaminen on joka vuosi pienoinen inhokkityö. Puutarhassani ei ole laajoja, neitseellisen upeita multa-alueita, joihin vain tökkäisi sipulin poikineen odottamaan kevättä. Ei, aina pitää miettiä, missä olisi sopiva tila, ettei suin surminkaan sorkkisi olemassa olevien perennojen juuria. Tai halkaisisi lapiollaan edellisvuosien sipuleita. 

Kevään kukkaloisto on kuitenkin niin suuri ja odotettu ohjelmanumero, että sen eteen teen ikävämpiäkin hommia. Nyt tämän syksyn sipulit on laitettu maahan.Tulppanien istuttamista jarruttelin, kun on ollut niin lämmintä. Ensi viikon ennusteet näyttävät harppauksen viileämpään syyskauteen olevan edessä. Niinpä piilotin tulppusipulitkin multaan.

Tavallisesti istutan satoja sipuleita. Laiskuus tai saamattomuus, mikä lie, istutin vain 251 sipulia.

 
Sipuliluetteloiden ilmestyessä selasin niitä niin paperisina kuin netissäkin. Valikoima tuntui kovin suppealta ja hinnat korkeilta. En lähtenyt vartavasten kauppoihin sipuleita etsimään. Muutamissa tietenkin tsekkasin tarjonnan muiden asiointikäytien ohessa. Kuvittelenko vain, mutta myymälöidenkin valikoima oli edellisvuosia rajoitetumpaa. Ehkä ihmisten vaikeutunut taloudellinen tilanne on vaikuttanut myös kauppiaiden halukkuuteen ottaa syyssipuleita kovin paljon myyntiin?

Monet ovat tilanneet syyssipuleita ulkomailta. Se on ollut minullakin mielessä, mutta jostain syystä on jäänyt niin tekemättä. Nyt päätin kurkistaa, olisiko esimerkiksi kevätkurjenmiekkoja paremmin muualla tarjolla. Kotimaisissa myymälöissä ne suorastaan loistivat poissaolollaan.

Kuvat kollaasiin Eurobulbin sivuilta.

Päädyin tilaamaan hollantilaiselta Eurobulbilta. Mielestäni hinnat ovat siellä näitä meidän sipulikauppiaita edullisempia ja valikoima tietenkin merkittävästi laajempi. Positiivista myös se, että sipuleita voi ostaa haluamansa määrän eli vaikka kaksi tai 22. Ei siis valmiiksi pakattua 5 tai 10 kappaleen pussillista.

Halusin erityisesti kevätkurjenmiekka Katharine's Goldia (kuvan vasen alanurkka) ja sitä myös Eurobulbilta löysin. Lisäksi otin Katharine Hodgkinia (keskellä), Alidaa (vasen yläkulma), Rejoicea (oikea yläkulma) ja Paulinea (oikea alanurkka). Kymmenen kevätkurjenmiekan sipulia maksoi 2,50 €.

Kuvat kollaasiin Eurobulbin sivuilta.

Muitakin sipuleita alkoi tipahdella ostoskoriin. Punertava kiurunkannus Purple Bird (vasen yläkulma), marhanlilja Manitoba Morning (ylärivi keskellä), nuokkutähdikki Ornithogalum nutans (ylärivi vasen), tähtilaukka Allium christophii (alarivi vasen), talventähti (alarivi keskelle) ja valkoinen koiranhammas 'White Beauty' (alarivi oikea).

Vasta ostotapahtuman päättäessäni tajusin, että olisin voinut monta muutakin sipulia ostaa. Hetken jopa harmitti, kun jätin syysmyrkkyliljat kokonaan katsomatta ja tilaamatta. Niitähän on meillä vaikea löytää. Ehtisikö vielä?

Tilaaminen Eurobulbilta sujui ongelmitta. Olin varautunut odottamaan toimitusta pitkäänkin, mutta nopeasti sekin tapahtui. Lähetys olisi tullut suoraan kotiin, mutta Posti ilmoitti toimitusajaksi ma-pe klo 8-16. Käytännössä minun olisi pitänyt vahtia viikon aamusta iltaan ovikellon soimista. Niinpä kävin vaihtamassa toimituksen tapahtuvaksi kylän asiamiespostiin. Sieltä tuli tekstiviesti ja sain haettua paketin itselleni sopivaan aikaan.

Nettitilausta odotellessa en sittenkään voinut vastustaa markettien tarjontaa. Lumikello- ja ainut näkemäni kevätkurjenmiekkapussi Harmony tipahtivat koriin ruokaostoksilla. Samoin hyasintit Pink Surprise ja Woodstock. Ystävältä sain pussillisen vaaleanpunaisia triumph-tulppaaneja.

Tulppaaneista tykkään, tietenkin. Ei vain houkuttele syöttää niitä kevät toisensa perään peuroille. Se käy kukkarollekin. Sitten keksin, että ostan pikkutulppaaneita ja istutan niitä verkotettavien kasvien läheisyyteen. Pienikokoisia sipuleita on muutenkin helpompi ja mukavampi istuttaa.

Niin sitten hankin pari pussillista vaaleanpunaista Lilac Wonderia, keltaista tardaa, metsätulppaaneja ja mielestäni yhtä kauneimmista eli Persian Pearlia.

Tokmannilla käydessäni törmäsin kuvan tulppupusseihin. Sun Lover on monen mielestä turhan liioitteleva, eikä kovin elegantti tulppaani. Minä pidän sen uhkeasta ulkomuodosta, väreistä ja pitkästä kukinnasta. Lilakukkaiset tulppaanit miellyttävät myös silmääni. Jälkeenpäin harmitti, etten ottanut kolmatta hyllyssä ollutta, samantyyppistä vaaleanpunaista tulppua. Ehkä sitä vielä löytyy kaupan hyllystä. Siitäkin huolimatta, että päätin sipuliurakan olevan tältä erää tässä.

OmaPiha-lehden kestotilaajien syyslahja on tänä vuonna 20 tähtisahrami Roseuksen sipulia. Lehden tilaajana olen jo vuosien ajan tarttunut näiden syyslahjojen lisäksi myös kevätlahjoihin. Monta kasvia on tällä tavoin löytänyt tiensä puutarhaani. 

Minusta on mukavaa, että lehti huomioi uskolliset tilaajansa. Paperilehdet ovat monessa kodissa vaihtuneet digilehtiin. Puutarhalehdissä kuvat ovat yhtä olennainen osa kuin tekstikin. Olen ahkera netin käyttäjä, mutta puutarhalehden haluan tuntea hyppysissäni ja palata siihen vaikka sohvan nurkassa tai sängyssä ennen iltaunia useaan kertaan.

Kerta kiellon päälle osoittautuu kohdallani enemmän kuin todeksi. Hyvistä päätöksistä huolimatta naapurikylässä asioidessani en voinut - tälläkään kertaa - vastustaa muutamia sipulipussukoita. Tuumasin, että lumikelloja on laitettava vielä lisää. Eihän unelmani satojen keväisten lumikellojen "kilinästä" muuten toteudu koskaan. Kerrotun Flore Plenon lisäksi silmiin - ja ostoskoriin osui vaaleanpunaiset helmililjat ja raidalliset Pickwick-krookukset.

Muscarin - helmililjan lehtiä

Jokasyksyiseen tapaan muscarit ovat kasvattaneet mullan pintaan vihreitä lehtiään. Näitä lehtiryppäitä ehtii ennen maan jäätymistä tulla vielä runsaasti lisääkin. 

Eräässä puutarharyhmässä murehdittiin, etteivät helmililjat sitten kuki lainkaan keväällä, kun nousevat jo nyt. Kyllä kukkivat. Kukka-aihe pysyy mullan sisässä pitkälle kevääseen ja uusia lehtiäkin kasvaa keväällä lisää. Hyvä niin. Siellä se on suojassa kylmyydeltä ja jänisten hampailta.

Yksi tärkeä askel kohti seuraavaa kevättä on otettu.