Virallinen piippokierros

Galanthus - Lumikello

Ensimmäinen virallinen piippokierros piti tehdä jo lauantaina. Enpä kerennyt, kun ryhdyin leipomaan laskiaispullia. Niistä tulikin hyviä. Maltoin jättää taikinan sopivan löysäksi. Usein lykkään liikaa jauhoja varmuuden vuoksi. Silloin tuloksena on junttapullaa. Omatekoiset pullat, varsinkin korvapuustit, maistuvat niin hyviltä. Laiskotuksella on tapana vallata mielen ja niin jää leipominen turhan usein aikomukseksi.

Galanthus - Lumikello

Alapihan Huvitus-omenan alla lumikellot nostavat päätään joukolla. Ensimmäinen nuppu oli näkyvissä jo helmikuun alussa. Sen jälkeen ohut lumikerros on peittänyt sen pariinkin kertaan. Nyt alapiha on lumeton. Toinen kuva on otettu Hortensiapenkistä, jossa myös pitäisi kasvaa lumikelloja. Tavallisesti ne nousevat Huvituksen lumikelloja myöhemmin. Nyt uskallan väittää noiden pintaan nousseiden tosiaan olevan lumikelloja.

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Ensimmäiset raparperipallurat punastelivat penkissä jo tammikuun viimeisenä päivänä. Nyt palluroita on ilmestynyt lisää. Joskin kaikki pysyttelevät edelleen enimmäkseen mullan sisällä kurkistaen vain varovaisesti ilmoja haistellen. Raparperi on aina aikainen. Saattaa se siellä hangen sisällä muinakin vuosina punastella, mutta eipä ole käynyt mielessä niiden esiin  kaivaminen.

Helleborus - Jouluruusu/Muuripenkki

Viime kasvukaudella jouluruusuni olivat aika vaisuja. Kukkivat ja tekivät uusia lehtiä. Komeampaakin kukintaa olisin mielelläni katsonut. Olen oikein tyytyväinen, että he ovat elossa. En siis ryhdy asettamaan jouluruusuilleni tiukkoja vaatimuksia.

Helleborus - Jouluruusu/Vasenrinne

Vasenrinteen kahdesta jouluruususta puistonpuoleinen on toinen vanhimmista jouluruusuistani. Siinä se kasvaa ja kukkii vuodesta toiseen, vaikka paikka on kuiva ja paahteinen. Ainakaan vesi ei tuossa seiso, mikä on monelle kasville toivottu asia. Siirsin tämän jouluruusun poikasen pari vuotta sitten runsaan metrin päähän emostaan. Hänkin on heräämässä emonsa seuraksi.

Crocus crysanthus - Kultasahrami 'Romance'/Vapaapenkki

Krookuksia nousee piipoista eniten. Nämä Vapaapenkin Romancet ovat venyneet viikon aikana mittaakin. Jänikset eivät ole päässeet niitä napostelemaan, kun laitoin ajoissa verkon päälle. Viikolla onkin käytävä rautakaupassa hakemassa lisää verkkoa. Rulla 50-senttistä verkkoa on hyvä, koska siitä voi leikata sopivia paloja eri paikoissa sijaitseville piipoille. Muovipinnoitettu metalliverkko kestää vuodesta toiseen.

Silene coronaria - Harmaakäenkukka/Kivipenkki

Harmaakäenkukan lehdet ovat vihertäneet - tai harmaantuneet - siitä lähtien, kun vähäinenkin lumi niiden päältä suli. Puolen lämpöasteen hyisen kylmässä tuulessakin lehdet näyttävät terhakkailta. Miten käy, jos ja kun aurinko alkaa lämmittää paikkaa? Lehtiryppäitä on tulossa lisääkin.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö/Kivipenkki

Samaisessa Kivipenkissä on myös nukkapähkämön lehtiä. Kaivoin niitä viime kesänä ahkerasti toiseen paikkaan siirrettäväksi. Osa jäi, eikä niillä näytä olevan aikomustakaan siirtyä mihinkään muualle.

Nukkapähkämön lehdet on helppo erottaa harmaakäenkukan lehdistä. Värisävy on hyvin samanlainen, mutta nukkapähkämön lehdillä on sananmukaisesti nukkaa. Kasvia sanotaankin lampaankorvaksi. Lehdet ovat niin pehmoisia, että niitä silitellessä voi hyvin kuvitella itsensä lampaankasvattajaksi.

Primula - Esikko

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saaduista esikoista yksi on jo terhakkaana Huvitus-omenan alla. Sain Nilalta astiallisen eri värisiä esikoita. Kaikissa ei enää ollut kukkia, joten istuttaessani niitä jäi arvattavaksi, millaisina kukkivat. Enpä tähän hätään muista, mikä tämän väri on.

Vinca minor 'Illumination' - Kirjavalehtinen pikkutalvio

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatu kirjavalehtinen pikkutalvio erottuu näin paljaaseen aikaan hyvin penkistä. Vuosien aikana 'Illumination' on kasvanut todella maltillisesti. Olen siirtänyt siitä pari taimea Hortensiapenkkiin, jossa se niinikään elää tyytyväisenä sen kummemmin tilaa valtaamatta. 

Tämä käyttäytyy aivan eri tavalla kuin sinikukkainen pikkutalvio. Joka on minulla levinnyt paikoin riesaksi saakka. En oikein usko, että olosuhteillakaan on kovin suurta merkitystä, sillä samoissa paikoissa minulla on ollut pikkutalviota. Jotka olen penkinvaltaukseen kyllästyneenä työllä ja tuskalla kaivanut pois.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo/Metsäpuutarha

Piippokierrokseni yksi suurista yllätyksistä oli löytää töyhtöangervoja punnertamassa kohmeisesta maasta kevättä kohti. Eikä vain yhtä tai kahta alkua, vaan lukemattomia. Kyllä töyhtöangervo on normaalistikin aikainen. Ei se sentään ensimmäisten piippojen kera ylös nouse. No, tuosta on vielä pitkä matka puolitoistametriseksi huojujaksi.

Corydalis solida 'Craigton Bllue' - Kiurunkannus/Vattupenkki

Sinikukkaiset kiurunkannukset ovat pitäneet lehtensä läpi talven vihreinä ja jäntevinä. Viime kesänä näitä istuttaessani pelkäsin valitsevani niille liian kolean paikan. Rohkenin antaa näille kiurunkannuksille mahdollisuuden aloittaa taipaleensa juuri valmistuneessa Vattupenkissä. Aika näyttää, menestyvätkö. Ehkä otan tulevana kesänä muutaman jakopalan toisaalle laitettavaksi. Ihan vain varmistaakseni niiden jatkuuvuuden puutarhassani, jos eivät vaikka Vattupenkissä viihtyisikään.

Muscari armeniacum - Helmililja jänisten napostelemina

Joka vuosi jänikset käyvät lyhentämässä mullasta nousseet helmililjat tyngiksi. Niin myös nyt. Lumiseen aikaan jänisten jälkiä risteili pitkin poikin puutarhaa. Aamulla ikkunasta katsoessa yöllä satanut lumen pinta oli rikkumattoman tasainen. Puolen tunnin päästä samaisesta ikkunasta vilkaistessa, jänikset olivat käyneet tikkaamassa käpälillään lumen pinnan "reikäiseksi". 

Viime viikolla istuin keittiön pöydän ääressä aamupalalla samalla uutisia lueskellen. Silmäkulmassa jokin vilahti. Nostin katseen kohti kotitietä. Siellä iso rusakko loikki ajotietä pitkin sen näköisenä kuin sillä olisi kiire aamubussille. Ehkä se oli syönyt aamupalakseen loputkin helmililjojen versot puutarhastani.

Alkaneelle viikolle luvataan tänne Kehä III:n ulkopuolelle aika lämmintä säätä. T-paitakelejä nämä eivät sentään vielä ole. Lupaavia kuitenkin pihatöiden kannalta. Viikonloppuna houkutteli jo kovasti tarttua haravaan. En tarttunut, vaikka toki hiekkakäytäviä olisi voinut siistiä. Istutusalueet kuivukoon rauhassa. Ripottelen niille aikanaan multaa mm. kuivuneiden lehtien peittämiseksi. Vihreyden lisääntyessä näkymät vain paranevat.

Nurmikko on edelleen märkää. Puiston puolen ainut koivu on tuulen avulla viskannut alapihalle kasapäin kuivia oksia. Kunhan kuivuu ja lämpenee, käyn keräämässä niitä muun sälän mukana pois. Vaahteran allakin on iso määrä sekä kuusen- että männynkäpyjä. Tikka tapaa koputella vaahterassa, joten se on varmaan tuonut mukanaan kävytkin.

Kiven päällä kasvaa sammalta, kuin pikkuisia havupuita.

Piippokierrokset on siis aloitettu. Todennäköisesti eteneminen on vielä jonkun aikaa hidasta. Olkoon hidasta tai ei. Mieli on täynnä odotusta ja mukavia jälleennäkemisiä. Paras valmistautua siihenkin, että tarve sukeltaa kuraiseen maahan mahalleen lisääntyy päivä päivältä. Pienimmät piipot on nähtävä aivan läheltä. Emit ja heteet, terälehdistä puhumattakaan. Hienot ajat edessä ja jännitystä mahanpohjasta hiuslatvaan saakka.

 

Lähtökuopissa

Kelloköynnökset paistattelevat kasvivalossa takkahuoneessa.

 
Minulla on ollut toinen jalka maaliskuun puolella jo pari viikkoa. Siitäkin huolimatta, että aika tuntuu matavan äärimmäisen hitaasti. Johtunee kummallisista säistä. Lunta on käytännössä lähinnä niissä paikoissa, joihin sitä on syystä tai toisesta kasattu. Keskiviikkoaamuna taivaalta satoi sakeana räntää, joka muutti maan jälleen valkoiseksi. Iltapäivään mennessä valkoisuus oli jälleen tiessään.

Ikkunanäkymä aamulla 26.2.

Hitaudesta huolimatta ei voi välttyä kevään saapumisen tunnelmilta. Ikivihreät on huputettu. Omenapuistakin leikkasin muutamia viime kesältä jääneitä vesiversoja ja ylöspäin kasvavia pieniä oksia. Omenapuiden kevättalvinen leikkaus on jäänyt lähes kokonaan ohjelmasta, kun leikkaan vesiversot jo heinä-elokuussa. Vanhoja puita ei muutenkaan tarvitse kovin paljon leikellä. Talvileikkaukset tein aiempina vuosina yleensä maaliskuussa. Nyt uskaltauduin hommaan jo helmikuun lopulla, kun ei ole pakkasta.

Marjakuusi 19.6.2024

 

Raahasin tikkaat Pikkupuutarhaan. Olin jo pitkään suunnitellut marjakuusen madaltamista. Ylöspäin maljamaisesti kasvavan marjakuusen oksat taipuvat lumi- ja räntäsateella lähes kaksinkerroin. Silloin ne roikkuvat auton päällä. Oli aika urakka leikata ja sahata korkeuksiin kasvaneita oksia. Uudemmissa oksissa runko katkesi pitkävartisella leikkurilla. Vanhemmat taasen vaativat sahaa. 

Marjakuusi 26.2.2025

Tikkaiden siirtelyyn, kiipeilyyn ja pää oksien välissä tiirailuun meni ylenmäärin aikaa. Osan oksista sain leikattua maasta käsin pitkävartisella leikkurilla. Kaikkein paksuimmat oksat jäivät lyhentämättä. Aika loppui kesken. Tarkoitus oli jatkaa seuraavana päivänä moottorisahan kanssa, mutta räntäsateessa ei innostanut pihatöihin lähteä. Työ jatkuu myöhemmin.

Leikatuista oksista voisi päätellä, että marjakuusi madaltui merkittävästi. Se on harhaa, aika korkeana puska edelleen huitelee. 

Tuuli lennättelee hortensian kukintoja. Kuva 13.2.

 
Kiikutin leikatut oksat talon kulmalle odottamaan haketusta. Mama's Garden -blogin Minnan jutussa käsiteltiin myös marjakuusen leikkaamista. Hän kertoi, että leikatut versot käyvät pistokaslisäykseen. Voisinkin kokeilla, onnistuuko se. Marjakuusiaita olisi kiva. Etenkin, jos sen leikkaamisen aloittaisi ajoissa eikä päästäisi sitä hujopiksi.

Jonkin verran marjakuusen operoinnista tuli maahan roskaa. Haravoin ne ja tuulen sinne tänne lennättämät hortensioiden kukinnot. Kukintoja on pensaissa edelleen kiinni. Ne leikkaan pois maaliskuun aikana. Maa on edelleen jäisen koppuraista, enkä isommin haravaa heiluttanut.

Tämä saksien ja haravan kanssa touhuilu oli oikeastaan ensimmäinen kunnon rupeama puutarhan hyväksi tänä keväänä. Lumitöitäkin on ollut kovin vähän, joten kroppa oli alkuun hiukan jäykkä. Omanlaistaan hulluutta, mutta oli se vaan kiva laittaa lepoon tottuneet lihakset kunnolla töihin. Tunsi töitä tehneensä ja ulkona olleensa.

Viime kesän satoa

Tammikuussa kylvin paprikat, kelloköynnökset ja keijunmekot. Itäneet on jo koulittu, paitsi keijunmekot koulin vasta viime sunnuntaina. Keijunmekon taimet ovat kovin hentoisia. Niinpä annoin niiden kasvaa ja vahvistua kylvömullassa. Näin muutama päivä koulimisen jälkeen voin iloita, että kaikki ovat hengissä. Vielä en uskalla tasajalkaa onnistumisesta hypellä. Varovaisesti niihin luottaen toivon saavani kesäksi komean amppelillisen keijunmekkoja - tai vaikka kaksi.

Valmistaudun rauhassa maaliskuussa alkavaan kylvöjen sesonkiin. Ensimmäisenä aion laittaa multaan tomaatit. Valitsin tutut ja turvalliset: Supersweet, Sundolg, Gardener's Delight, Golden Sunrise ja Yellow Pearshaped sekä toista kertaa Vilma. 

Kirsikkatomaatit ovat varmimpia kasvatettavia ja kypsyjiä pienessä, lämmittämättömässä kennokasvarissani.

Tomaatti Vilma

Vilmaa kokeilin viime kesänä ensimmäisen kerran. Aluksi sen kasvutapa näytti omituiselta pitkää vartta työntäviin kirsikkatomaatteihin verrattuna. Vilman runko oli matala ja tiiviistä lehdistöstä tuli kuin kansi koko pienelle puskalle. Tomaatit piiloutuivat taitavasti lehtien alle ja lomaan. Ensin ilmestyi yksi kypsä, sitten toinen. Jonkun ajan kuluttua opin jo nostelemaan lehtiä ja tutkimaan varovasti niiden alta löytyvät punaiset tomaatit. Vilma osoittautui hyvän makuiseksi ja satoisaksi tomaatiksi. Aika sympaattinen tomaatti minusta.

Tomaattien kuningattareksi paljastunut Kivipellon Saila yllätti minut viime vuonna lähettämällä kahta eri Microdwarf-tomaattia: Orange Dream ja Jip and Janneke. Kylvin molempia, mutta jostain syystä Orange Dream ei itänyt. Syy voi hyvinkin olla minussa.

Microdwarf 'Jip and Janneke'

Jip and Janneke iti hyvin. Kaksi sellaista pääsi kasvariin viettämään kesää ja tuottamaan tomaatteja. Nämä kirsikkatomaatit alkoivat kypsymään muiden kirsikkatomaattieni tavoin. Olivat oikein hyvän makuisia, joten niitä kylvän tänäkin keväänä. Koitan myös Orange Dreamia, josko onnistuisin nyt paremmin. Microdwarfit ovat minulle täysin uusi tomaattituttavuus. Näin sitä saamme innostavaa oppia blogiystäviltämme. Lämmin kiitos Kivipellon Sailalle mieltä lämmittävästi yllätyksestä.

Nuorempana en tykännyt lainkaan samettikukista. Tai samettiruusuista, kuten niitä moni kutsuu. Syytä antipatiaani en tiedä, enkä ole sitä ryhtynyt selvittämäänkään. Nykyisin tykkään samettikukista. Minusta ne kuuluvat kasvimaalle siinä missä kehäkukatkin. 

Erikoisemmat sammarit esikasvatan, jolloin kukintakin alkaa aiemmin. Pienempikukkaisia kylvän suoraan lavakauluksiin hyötykasvien lomaan. Itävät ja kasvavat samassa tahdissa kaveriensa kanssa.

Erilaisia sammareita on tallessa useampi pussillinen. Strawberry Blondea ostin uuden pussillisen, kun sellaisen näin marketin hyllyssä. Se on yksi lempisammareistani.  Myös Favourite Red ja Fireball ovat kivoja.

Kaksiväristä Jolly Jesteriä olen kasvattanut jo useampana vuotena. Se on hauskan leikkisä. Eräänlainen kasvimaan sirkuspelle.

Käytän aika paljon maustamatonta rahkaa ruoanlaitossa, jälkiruoissa ja leivonnassa. 500 gramman rahkapurkista saa monta näppärää taimikylttiä. Kirjoitin nipun lappuja jo valmiiksi. Kylväessä ne on hyvä olla vieressä. Muuten saattaa iskeä kiusaus jättää laputtaminen myöhemmäksi. Siinä sitten mietin, onko tämä taimi tomaatti-Sungold vai sittenkin samettikukka Fireball. Pikkuisina taimivauvat näyttävät hyvin saman näköisiltä. Turha väittää itselleen muistavansa nimet ja tunnistavansa taimet seuraavalla viikolla. Kun niitä ei muista seuraavana päivänäkään. Aina purkit voivat mennä sekaisinkin. Mutta jos tykkää yllätyksistä, voihan sitä tällaistakin bingoa pelata.

Samantien lajittelin tulevat kylvettävät kylvöajan ja suorakylvöt paikan mukaan. Fiksuinta olisi merkitä kylvöajat kalenteriin tai kännykkään muistutuksena. Niin hömelö en sentään vielä ole, ettäkö unohtaisin kylvöt. Nehän pyörivät kaiken aikaa muutenkin päässäni näinä kevään odotuksen hetkinä. Me naisethan olemme taitavia multitaskaajia. Aivopoimuihin mahtuu työtehtävien, kaupan ostoslistan, sukulaisten synttärien ja lihamurekeohjeen lisäksi myös paljon monenlaista puutarha-asiaa.

Juuttinarulle on puutarhassa monenlaista käyttöä. Sitä ei vain tahdo muistaa ostaa. Nyt törmäsin entisessä honkkarissa 200 metrin rullaan hintaan 3.99€. Sehän tarttui oitis hyppysiin, sillä toisessa kaupassa 60 metrin kerä maksoi 5,50€ ja 200 metrin kerä 8€. Tämän ostokseni laadusta en osaa sanoa mitään, mutta joskus merkkinarua ostaessani se on kestänyt yhtä pitkään tai lyhyen aikaa kuin halpisjuutitkin. 

Ainoa huono puoli on, että tämä korkeampi kerä ei mahdu söpöön juuttinarupurkkiin. Purkin kannessa on reikä sitä varten, että naru juoksee sitä kautta ulos ja kerä pysyy samalla kuosissaan purkin sisällä. Luulen tai oikeastaan tiedän, ettei tämä puute aiheuta kesässäni minkäänlaista henkistä romahdusta.

Aivan kohta on taas helmikuu saatu päätökseen. Toivotan maaliskuun tervetulleeksi ja samalla kevätkin saa virallisesti alkaa. Tulkoon taivaalta vettä-räntää-lunta tai kissoja ja koiria. Se on väliaikaista vain. Eteenpäin mennään sormet kylvömullasta mustina. 

Tulkaahan mukaan. Toivorikasta maaliskuuta kaikille!

Koska kukkii -haaste

Kevätkurjenmiekan piippoja Oikearinteessä 7.2.2025

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna jatkaa keväistä perinnettään Koska kukkii -haasteella.  Pääsemme siis taas pähkäilemään, mikä kasveista noudattaa toivottuja kukkimisaikoja, mikä kulkee omia polkujaan.

Posliinihyasintit 3.5.2024 ruusupensaiden alla.

Kolmena edellisenä keväänä olen valinnut seurattaviksi kolme tai neljä eri kasvia kulloinkin. Vuoden 2022 kasvit olivat: iris ret. 'Katharine Hodgkin', talventähti, suikeroesikko Wanda ja keisarinpikarilija 'Rubra'. Vuoden 2023 kasvit olivat: sinikämmen, valkotäpläimikkä, valkoinen tarhakylmänkukka ja punainen kolmilehti. Viime vuonna eli 2024 kasvit olivat: etelänkevätesikko, tulppaani 'Persian Pearl' ja ruusuherukka. 

Corydalis solida 'Beth Evans' 26.3.2024

 
Vaihtoehdot vähenevät, ellei halua valita aiemmin seurattavina olleita kasveja. Toukokuulle mentäessä kukkivia löytyy jo runsaasti. Parhaiten erottuvat ja puutarhurin mieltä eniten sykähdyttävät kukkivat jo huhtikuussa ja toukokuun alkupuolella. 

Koska lumikelloissa oli jo pari viikkoa sitten nuput ja muutama kevätkurjenmiekkakin on valmiina nuppuilemaan, jätän ne suosiolla pois. Tänä vuonna päädyin seuraaviin:

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus, kukkii 28.4.

Pystykiurunkannus 'Beth Evans' 3.5.2024

Viime keväänä huomasin olopihan pystykiurunkannuksissa ensimmäiset nuput 17.4. Siitä menikin vielä tovi, kunnes nuput avautuivat. Huhtikuun lopullahan maa oli pari päivää lumesta valkoisena. Näin helmikuun lopussa lunta on nelisen senttiä. Se sulaa luutavasti seuraavina päivinä, kun luvassa on plussakelejä. Lisää lunta voi tietenkin sataa, mutta tuskin se pitkäksi aikaa jää. 

Bethiä kasvaa minulla useammassa paikassa. Seurannan kohteeksi otan Olopihan Allaspenkin Bethit, joiden kukkimisajankohdaksi veikkaan 28.4.
 

Crocus 'King of the Striped' - Kevätsahrami, kukkii 12.4.

Crocus 'King of the Striped' 1.5.2024

King of the Striped -krookuksia en ole istuttanut paljoa. Seurattavaksi valitsemani asuvat Vasenrinteen puolivälissä. Viime vuonna ensimmäinen nuppu napotti 3.4. vasta sataneessa hangessa, joka tosin suli nopeasti pois. Kukat avautuivat 10.4. ja kukinta kestikin aika pitkään.

Tällä kertaa veikkaan kukinnan aloitukseksi 12.4. Sillä riskillä, että huomaan ja ehdin krookukset verkottaa jänisten ja peurojen varalta. 

Hyacinthus 'Woodstock' ja 'Pink Surprise' - Hyasintti, kukkii 25.4.

Hyasintit 'Woodstock' ja 'Pink Surprise' 5.5.2024

Hyasintteja olen istuttanut vuosien aikana useampaan paikkaan. Viimeisin sijoitus on Vasenrinne, jossa ne näyttävät viihtyvän. Syksyllä istutin vanhojen seuraksi lisää Woodstockeja, Pink Surpriseja ja yhden sekoituspussin, jossa oli muistaakseni kolme sipulia. 

Vuosi sitten huomasin nuput 27.4. Todennäköisesti ne olivat nousseet jo muutamaa päivää aiemmin, mutta en ollut niitä noteerannut. Hyasintit siirtyivät nuppuvaiheesta nopeasti täyteen kukintaan. Paikka on aurinkoinen, mikä edistää kukintaa. Hyasintit nousevat kivasti scillojen keskeltä. Ehtivät kukkiakin ennen kuin vieressä asuvat jalopähkämöt kasvavat isoiksi.

Veikkaan Vasenrinteen hyasinttien kukkivan 25.4.

Puschkinia scilloides - Posliinihyasintti, kukkii 18.4.

Puschkinia libanotica (scilloides) - Posliinihyasintti 2.5.2024

Löysin arkistoistani ensimmäisen kuvan 27.4. kukkivista posliinihyasinteista. Siinä kuvassa avoimia kukkia on jo monta. Jokasyksyinen tavoitteeni on istuttaa runsaasti uusia posliinihyasintteja saadakseni niistä tiiviin maton. Istutuslupaus ei ole kovin hyvin toteutunut, mutta alapihan Ruusukolmiossa kukkii jo mukava määrä posliinihyasintteja. 

Tälle annan kukkimispäiväksi 18.4.

Corydalis solida 'Purple Bird' 3.5.2024

Haastan seuraavat blogit:

Liisan kasvit
Puutarhan lumo
Päivänpesän elämää

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista), muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

 

 

Haaste kahden kottikärryn puutarhurille

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

 

Päivänpesän elämää -blogin Katja toteutti Kukka ja Kaali -blogin alulle laittaman äidinkielihaasteen.  Samalla Katja laittoi haasteen eteenpäin niille, joiden puutarhassa on kahdet kottikärryt. Tämäpä sopii hyvin minulle, kaksien kottareiden puutarhaihmiselle.

Haasteessa käytetään seuraavia konjunktioina käytettäviä sanoja: ETTÄ, JOTTA, KOSKA, KUN, JOS, VAIKKA, KUIN. Haasteessa on tarkoitus jatkaa lauseita, joissa kyseiset sanat esiintyvät.

Kasvimaa 2.7.2024

Pidän siitä, että kevät on
jo niin lähellä. Kohta alkaa maaliskuu, jolloin täällä etelässä voi jo joitakin kevätpuuhia tehdä puutarhassa. Kevät on minulle kesän lisäksi mieluisinta aikaa. Valoa on aina vain enemmän, linnut laulavat ja luonto herää kasvamaan ja kukkimaan. Elämä avautuu ja laajenee sisätiloista ulos.

Vattupenkki, josta vadelmat lähti ja muuta tulossa tilalle 1.5.2024

Olen valmis ahertamaan, jotta
puutarhani kasvit voisivat hyvin. Jotta olisi rehevää, kaunista ja monipuolista. Usein aherran ihan muuten vaan. Tavanomainen puutarhakierros saattaa hyvinkin muuttua lapion heiluttamiseen tai rikkojen kitkemiseen.

Bermuda 21.8.2024

Koska haluan
käyttää aikaani puutarhan laittamiseen ja hoitamiseen, en mielelläni lähde kesäaikaan matkoille. Oma piha ja puutarha ovat minun matkakohteeni, harrastukseni, terapiapaikkani, kuntosalini. 

Viimeisiä lumia 27.4.2024

 

Minun kesäni alkaa siitä, kun
ensimmäiset piipot ilmestyvät esiin mullasta. Monien mielestä silloin vasta talvi kääntyy kevääksi. Minulle kesä on suoraa jatkoa keväälle. Kuten on syksykin, jos se on pitkä ja leuto, kuten viime vuonna.

Jos oikein tarkkoja ollaan, kesäni alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen, kun kylvän ensimmäiset paprikan ja kelloköynnöksen siemenet multaan.

Vesiletku valmiina kastelemaan kasvimaata 15.7.2024

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen,
vaihdan kevyempiin shortseihin ja toppiin tai hellemekkoon. En ehkä tee niitä kaikkein raskaimpia ja hikisimpiä hommia. Sen sijaan kierrän ahkerasti tarkastamassa kasvien tilanteen ja tarvittaessa juotan niille kastelukannusta sadevettä tai letkusta kaivovettä.

Pikkupuutarhan Kivipenkki keskellä 17.6.2024

Jos toiveeni toteutuu,
yksikään puutarhani kasvi ei ole menehtynyt lumettoman/vähälumisen talven kurimukseen. Tai jos yhden olenkin menettänyt, niin toivottavasti sekin ressukka olisi helposti korvattavissa.

Oikearinne 29.7.2024

Vaikka en pidä
muutamista puutarhani keskeneräisistä paikoista, ovat ne innostava mahdollisuus luoda jotain uutta. Oikearinteestä poistettujen honteloiden vuorimäntyjen tilalle on jo uudistus aloitettu. Metsäruusutyömaa on vielä kuin avoin kirja. 

Ehdin jo ajatella, että onko puutarhahommat jatkossa olemassa olevien kasvien ja istutusalueiden hoitamista? Eipä olekaan. Uusia ovia avautuu vanhassakin puutarhassa.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 29.7.2024

 

Puutarhurina olen kuin
mikäkin amatööri, joka lapsenomaisen innostuksen vallassa tarttuu kaikkiin kiinnostavilta tuntuviin ideoihin. Ja yllytyshulluna lähden keräilemään erilaisia kasveja miettimättä, mihin niitä istuttaisin. Näin puutarhasta on syntynyt sillisalaatti, jota ammattilainen katselisi päätään puhdistellen. Eikä se haittaa minua yhtään. Tämä on ikioma puutarha, jossa saan seikkailla lapioni kanssa mielin määrin.

Vasemmalla penkin päässä näkyy vielä metsäruusu, joka on aloittanut matkansa kompostiin. 29.7.2024

Kunhan lumet sulavat,
tai näin vähälumisena talvena, kun maa sulaa, haen kellarista lapion ja jatkan syksyllä aloitettua metsäruusutyömaata. Eli kaivan, katkon ja kiskon metsäruusun juuria pois niin, ettei se enää jaksa nostaa versoakaan maan pinnalle. Olen kyllä varautunut pitkään taisteluun, joten tässä vaiheessa en uskalla suunnitella alueelle mitään kovin kauaskantoista. Työ on raskasta ja likaista. Saattaa olla, että etsin ammattilaisen koneineen avuksi.

Pikkupuutarhaa 29.7.2024

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä
jatkan entiseen malliin ylläpitäen, kunnostaen, uusien ja rakentaen puutarhaani. Jatkuvasti muuttuvassa ja tällä hetkellä hyvin kaoottisessa maailmassa on lohdullista tukeutua oman pihan tarjoamaan rauhaan.

Alhaalla Hortensiapenkki 21.8.2024

Ellei minulla olisi puutarhaani,
lukisin, tekisin käsitöitä ja kiertelisin museoissa. Ehkä. Onneksi tähän mennessä ei ole tarvinnut miettiä puutarhatonta vaihtoehtoa. Puutarha on rakas harrastukseni, mielenkiinnon ja innostuksen kohteeni, paikka touhuta omien voimieni ja mielihalujeni mukaan. Ilo silmille ja sielulle.

Anemone sylvestris - Arovuokko 29.5.2024

Kiitos Katjalle haasteesta ja Pauliinalle haasteen alulle laittamisesta. Haasteen voi tehdä haastamattakin. 

Haastan mukaan puutarhurit, jotka ovat jo valmiina rapsuttamaan etusormella multaa nähdäkseen ensimmäiset piipot.

Pauliinan omin sanoin jatkettavat haastelauseet löydät täältä.

Rosa Austin 'Lady of Shalott' 12.7.2024