Toukokuun haaste: Kaatunut/vinossa

Caragana arborescens 'Pendulaä' - Riippahernepuu

 
Kristiina K:n toukokuun haaste on nimeltään Kaatunut/vinossa. 

Tiesin heti haasteen nähdessäni, minkä kohteen siihen valitsen. Alapihan Kurgaanissa kasvaa riippahernepuu. Istutin sen pikkuisen nyppylän laelle kesällä 2012. Riippahernepuulle laitoin istutuksen yhteydessä molemmin puolin kaksi tukipuuta, jotka poistin alkukesästä 2014.

Heinäkuu 2012

Pieni nyppylä rakentui, kun toista istutusaluetta kaivamalla syntyi ylimääräistä maata keväällä 2012. Aluksi ruohosta putsattu maa oli tarkoitus kuskata johonkin muualle, mutta sitten päätin jättää kasan muhimaan pressun alle. Jos vaikka idealamppu päässä syttyisi. Ja syttyihän se.

Elokuu 2012

Nyppylästä tuli uusi istutusalue. Mm. maantiedettä ja poliittista historiaa lukenut poikani antoi nyppylälle nimeksi Mamajevin Kurgaani (Lähde Wikipedia), joka on entinen tataarien hautakumpu, ja sen nimi tulee tataaripäällikkö Mamaista. Sittemmin nimi lyheni Kurgaaniksi. Eikä sen alla lepää ainuttakaan tataaria. Muutama muurahainen tykkäsi ensimmäisenä kesänä asustaa kivien väleissä. Kivet osoittautuivat hoidon kannalta hankaliksi. Poistin ne. Pois muuttivat myös muurahaiset.

Kesäkuu 2014

Tukikepit poistuivat 2014. Samoin kasvit vaihtuivat. Peittokurjenpolvi villiintyi. Niin teki myös pikkusydän. Kurgaanin takapuolella kasvoi pioni 'Immaculee'.  Kiviportaat näkyvät vielä pienenä aukkona peittokurjenpolven ja pikkusydänten välissä. Nykyisin portaita ei enää ole. Pari kiveä ehkä jäi paikoilleen.

Hauska katsella vuosien takaisia kuvia. Taustalla näkyy naapurin huonokuntoinen lauta-aita, joka on purettu jo aikaa sitten. Aidan edessä pilkottaa betoninen kaivonrengas, jonka vieritin 2018 alapihan poikki alueremonttityömaalle. Kaverit lupasivat hoitaa renkaan kuljettamisen pois samalla kun veivät omia ylimääräisiä tavaroita. Nyt renkaan tilalla rehottaa norjanangervo.

Kesäkuu 2018

Tässä kesäkuun 2018 kuvassa riippahernepuulla näyttää olevan jälleen yksi tukipuu. Olisiko se aloittanut kallistumisen silloin? En löydä muistiinpanoistani merkintää, en myöskään omasta päästäni.

Kesäkuu 2019

Seuraavana kesänä tukipuuta ei ole, mutta puu on selvästi kallistunut kaakkoon. Nyt oivalsin, että syynä puun kallistumiselle saattaa olla tuuliolosuhteiden muutos tontillamme. Alueremontti aloitettiin huhtikuussa 2017 kaatamalla metsikkö tonttimme kahdelta sivulta. Aikaisemmin pihamme oli kuin taivaalta metsikön ja rakennetun ympäristön keskelle pudotettu avoin lämpäre. Kun kaikki puut kaadettiin, tuuli pääsee vapaammin ottamaan vauhtia ja tuivertamaan juuri meidän pihassamme. 

Heinäkuu 2022

Netistä löytämäni tiedon mukaan puun vinous saattaa johtua siitä, että juuret ovat kasvaneet heikosti kiinni ympäröivään maahan. Ehkä en ole puuta istuttaessa avannut riittävästi sen juuria kierteestä. Tällöin se on jatkanut kierteessä kasvamista istutuksen jälkeenkin.

Vanhan puun suoristaminen on vaikeaa, tai jopa mahdotonta. Voin tietysti kaivaa puun ylös ja istuttaa uudelleen. Siihen hommaan en taida ryhtyä.

Elokuu 2024

Kesällä 2023 kaivoin pioni 'Immaculeet' pois ja istutin ne toisaalle. Ne eivät enää mahtuneet kunnolla kasvamaan riippahernepuun oikealla puolella. Joku avautunut kukka yritti tunkea itseään hernepuun oksien läpi. Aika huonolla menestyksellä.

Muutenkin olen tehnyt kasvimuutoksia. Viime kesänä siirsin Majalispenkistä muutaman iriksen Kurgaaniin. Muuta ideaa siirrossa ei ollut, kuin löytää iriksille joku paikka parempaa ideaa odotellessa.

Tilanne 3.5.2025

Riippahernepuuni on siis vinossa. Vielä se ei ole kaatunut. Kokeilin varovaisesti, heiluuko se tyvestä. Varsin tanakasti tuntuu tuossa seisovan. Ehkä sille kannattaisi laittaa tukipuu, kuten tehdään vinoille hedelmäpuille? Sinänsä vinous ei minua haittaa, eikä silmääni häiritse. Jos se puulle sopii, kasvakoon vaikka vaakasuorassa.

Kiitos Kristiinalle mielenkiintoisesta toukokuun haasteesta.

Ulkoilmakuntoilua

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

 

Jos et tiedä mitä tekisit tai millä päiväsi täyttäisit, hanki puutarha. Sen jälkeen ei ole vapaa-ajanongelmia. Aina on jotain tekemistä. Ellei ole, aivan varmasti keksit kohennettavaa, siirrettävää, kitkettävää, tuettavaa. Tekemisen päälle on vielä kierrettävä kaikki penkit ja puskat siltä varalta, että jotain pientä tai isoa olisi ilmestynyt nähtäväksi. 

Luultavasti pitkän aherruksen palkinnoksi olet saanut jäykän selän ja kolottavat lihakset. Ei haittaa pienet säryt. Tiedät tehneesi ainakin osan suunnittelemastasi. Seuraavaksikin päiväksi jäi listalla olevia hommia. Todennäköisesti yön aikana keksit kaksi tai kolme, kenties viisi uuttakin uurastuksen kohdetta.

Anemone ranunculoides - Keltavuokko

Varmaan useimmat puutarhaihmiset ovat hyörineet ja pyörineet vapun ja sen jälkeisen viikonlopun tekemässä kevättöitä puutarhojensa parissa. Niin minäkin. Laiska töitään luettelee, mutta nyt on ihan pakko ylpeillä kaikista aikaansaannoksistani. 

Kurkut on siirretty isoihin astioihin. Kurpitsat kylvetty. Tsinniat ja samettikukat samoin istutettu isompiin potteihin. Kellarikasvattamon taimet on kasteltu. 

Ulkona työskentelyn on joutunut välillä tauottamaan tai lopettamaan kokonaan, kun vettä on vihmonut taivaalta. Tuulistakin on ollut, mikä ei sinänsä ole haitannut ulkona olemista.

Perjantaina leikkasin tämän kasvukauden ensimmäisen kerran nurmikon. Ukkokulta huolsi ruohonleikkurin. Silti se ei meinaa millään käynnistyä, leikkaa huonosti ja on vähän väliä aikeissa sammua. Työ kuin työ sujuu toimivilla välineillä. Jos työvälineen kanssa joutuu koko ajan kikkailemaan, menee hermo. Ainakin minulta. Ukkokulta tutkii vielä ruohonleikkuria. Jos sitä ei saada kuntoon, on lähdettävä rautakauppaostoksille.

Liljakukko

Vappuaaton pihakierroksilla löysin kuusi liljakukkoa. Kaikki kirjopikarililjoista. Vappupäivänä vain yhden, mutta sekin oli liikaa. Kaikilta lähti odotetusti henki. Minun toimestani.

Tein suihkupulloon valkosipulivettä, jolla kiersin ruiskuttamassa kaikki liljat. Myös kirjopikarililjat ja varjoliljat. Lilja kuin lilja, kelpaavat kaikki liljakukoille. Liljakukot suunnistavat liljoille näille kasveille ominaisen hajun perusteella. Kun liljat suihkutetaan valkosipulin tuoksuisiksi, menee liljakukkojen vaistot sekaisin ja liljat jäävät rauhaan. Tämän vinkin on vahvistanut toimivaksi mm. emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi. 

Valkosipulisuihkutuksen jälkeen tuli kaatosade, joten kierros on uusittava. Lämpimänä päivänä tehty ruiskutus tehoaa parhaiten.

Päivänliljapenkin päähän tuleva portti on vielä vähän kesken. Muutama ruskeaksi sudittu poikkipuu on kellarissa kuivumassa. Viiniköynnös, jonka ohjaan köynnöstukeen/porttiin, pukkaa jo silmuja, mutta uutta kasvua siinä ei vielä ole. Portti ehtii hyvin valmistua ennen kuin viiniköynnös kaipaa tukea.

Kasvihuoneen lattia ja hyllyt on pullollaan purkkeja. Laitoin tuplaharsot molemmille pitkille sivuille, päätyyn ja oviaukkoon, vaikka mitään kovin arkaa kasvarissa ei vielä olekaan. Onpahan harsot sitten valmiina, kun tomaattien on aika muuttaa sinne.

Purkeissa on saksalaisesta Liiteristä ostettuja juurakoita. Lisäksi siellä on monta kasvia, jotka kaivoin Majalispenkistä. Joitakin Majalispenkin kasveja istutin suoraan uusille paikoille, mutta osa vaatii vähän pohdintaa, minne ne laittaisin. Komeamaksaruohoa, päivänliljoja, iriksiä, arovuokkoa, kultapalloa, soihtunauhusta. 

Jo syksyllä siirsin Majalispenkin reunasta kuunliljat lavakaulukseen. Ne ovat talvehtineet hyvin. Siirsin nekin purkkeihin. Niille on jo paikka katsottuna. Paikka, josta on muut siirrettävä toisaalle. Josta taasen on otettava jotakin pois. Eli domino-ilmiö meneillään.

Harvoin on tällaista kevättä, jolloin kaikki isommat purkit on jo taimien käytössä. Kultapallot istutin reikäpohjaiseen ämpäriin, kun muutakaan ei enää olllut.

Majalispenkki

Majalispenkistä katkoin suureksi kasvaneen metsäruusun varret jo syksyllä. Kaivoin myös jonkin verran juurakoita, mutta työ on uskomattoman raskasta. Ruusupensas on vuosikausien aikana kasvattanut vahvat juuret. En kaihda koviakaan töitä, mutta päätin, etten anna metsäruusun haastaa liikaa selkääni. Etenkin, kun tänä päivänä lääkärin pakeille ei ole helppoa eikä halpaa päästä. Metsäruusu lähtee, päivämäärä on vielä hiukan avoin.

Kävin hakemassa Rustasta kanankakka+merileväsäkillistä, jota siellä ei ollut. Ovensuusta tarttui kuitenkin kaksi lehtoakileijapurkkia. Katsokaapa taimilapusta alkuperämaata. Saska! Jokin uusi eurooppalainen valtio varmaankin.

Clematis Alpina - Alppikärhö

Liljakukko- ja voikukkakierroksia puutarhassa tehdessäni löydän monenlaisia kivoja ja yllättäviä asioita. Pikkupuutarhan köynnöskaaressa kasvava alppikärhö on levinnyt pitkin poikin. Tuossa se nousee pallohortensia 'Pink Annabellen vierestä, puolentoista metrin päässä emokasvistaan. Luultavasti joku alppikärhön versoista on kasvanut maata pitkin ja juurtunut tuohon. Olkoon siinä.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhakellokärhö

Alppikärhöt heräävät ensimmäisinä. Siinä ei ole mitään uutta ja outoa. Sen sijaan alapihan Ruusupenkin päässä kasvava tarhakellokärhö 'Princess Diana' on aiemmin ollut reilusti mattimyöhäinen. Nyt se työntää tyvestä versoja.

Samoin Oikearinteen alalaitaan syksyllä purkista siirtämäni 'Hagley Hybrid' on hyvin hereillä. Kuten vanhempi 'Hagley Hybrid' -veljensä yläpihalla. Loistokärhö 'Multi Blue' Päivänliljapenkissä on niin ikään työntänyt ensimmäiset versonsa ilmoille. Vieressä kasvavasta 'Rouge Cardinalista' en vielä löytänyt eloa.

Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

Viime vuonna uuteen Köynnösnurkkaukseen istutetut kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa' ovat ylenpalttisen innostuneita kasvamaan. Saaripalstan Sailalta saadusta pikkuisesta 'Serotinan' alusta en osaa nyt sanoa juuta enkä jaata. Myöhään syksyllä se oli vielä oikein virkeä.

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

Kasvimaalla ruohosipuli ja persilja ovat hyvässä kasvussa. Kuin myös kiinansipuli ja talvivalkosipulit. Omaa parsaa saamme vielä hetken odottaa. Lavakaulus numero Kahdeksassa se on jo noussut pintaan kurkkimaan maisemia.

Vaahteravauva

Vaahteravauvojen kitkentä jatkuu, jatkuu, jatkuu... Sateiden jälkeen Kääriäisen vihreät koukut ovat suoristuneet ja kasvattaneet lisää lehtiä. Varsi on muuttunut puisemmaksi ja juuri on matkalla Kiinaan. Nyt tarvitaan jo tiukka ote ja kumea ähkäisy, jotta vaahterantaimi irtoaa maasta.

Taraxacum - Voikukka

Voikukat kukkivat jo kotikadun ojanpientareilla. Pian myös omassa pihassa, sillä puiston puolella niitä kasvaa joka vuosi keltaisenaan. Sieltä tuuli kuljettaa siemeniä minun kitkettäväkseni. Nurmikolla saavat kasvaa, kunnes ruohonleikkuri hoitaa homman. Sen sijaan istutusalueilla ja käytävillä en halua voikukkien kasvavan. Kaksi kunnon voikukkakierrosta olen jo tehnyt. Seuraavat kierrokset ovat jo näköpiirissä.

Voikukkien äiti on kyllä kasvattanut lapsosensa nöyriksi. Isotkin lehtiruusukkeet ovat aivan maanmyötäisiä. Siinä keskellä sitten nuppu jos toinenkin painuu littanaksi odottaen tilaisuutta venyttää kukkavartensa kaikkien näkyville esitelläkseen keltaisen kukkansa. Ja millaiset juuret voikukilla onkaan! Paksut ja pitkät. Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa juuret vielä mutkittelevat kiven alla, jotta niitä ei hyvällä tahdollakaan saa kertakiskaisulla ehjinä irti. Voi sitä onnistumisen iloa, kun kerrankin saa 20-senttisen voikukan juuren kokonaisena ylös.

Mahonia

Kaikenlaista kivaa siis puutarhassa tapahtuu. Vasta aloitettiin toukokuu eli paljon on vielä löydettävää, koettavaa ja katseltavaa. 

Tulkaahan mukaan jakamaan kuvia ja juttuja omista puutarhoistanne.

Miljoona miljoona miljoona - jouluruusua!

Helleborus 'Anna's Red', istutettu 2023 Kriikunapenkkiin.

 

Tämän postauksen otsikko ei ole aivan paikkansa pitävä. Niin mielelläni kuin ottaisinkin puutarhaani miljoona jouluruusua, ei taida toiveestani koskaan tulla totta. Eikä tarvitsekaan, kunhan edes osa istuttamistani jouluruusuista kasvaa ja kukoistaa. Olen istuttanut niitä monen monta. Osa on viihtynyt vähän aikaa, osa pidempään. Olen jatkanut yrittämistä ja sopivan istutuspaikan etsimistä sinnikkäästi. Vihdoin alkaa näyttää, että ahertamiseni palkitaan.

Helleborus 'Anna's Red', istutettu 2023 Kriikunapenkkiin.

Viimeisin hankinta on enimmäisen kuvan tumma kaunotar eli 'Anna's Red', jonka tilasin nettikaupasta keväällä 2023. Sen kukka on yksinkertainen ja tummaakin tummempi. Erikoista tässä jouluruusussa on lehtien kirjavuus. Tänä keväänä suurin osa 'Anna's Redin' lehdistä oli mennyt talven aikana huonoiksi. Kukkavarsien perässä on tullut uusia lehtiä, joissa kirjavuus on selvästi nähtävissä.

Harkkokäytävän Helleborus 'Pretty Ellen', Istutettu 2020.

Suurimman osan pihani jouluruusuista olen ostanut Puutarhanikkareilta. Joko heidän Kevätmessujen osastolta tai jommastakummasta Espoon myymälöistä. Taimet ovat olleet jo ostohetkellä isokokoisia. Messuostokset olen istuttanut isompiin ruukkuihin kasvattamaan juuria. Touko-kesäkuussa olen siirtänyt ne maahan sopivaksi katsomaani paikkaan.

Harkkopenkin punainen jouluruusu, istutettu 2020

Jouluruusujen sanotaan viihtyvän puolivarjossa tai varjossa. Pihassani varjoisat paikat ovat vähissä. Sopivia puolivarjoisiakin on niukasti. Aina paistaa täydeltä taivaalta vähintään aamu- tai iltapäivällä. Jouluruusu ei pidä kuivasta paikasta. Liian märässä se taasen saattaa mädäntyä.

Olen istuttanut jouluruusuja erilaisiin paikkoihin nähdäkseni, missä ne parhaiten viihtyvät. Parhaimmaksi paikaksi on osoittautunut Pikkupuutarha, jossa jouluruusuni ovat osan päivästä koristeomenapuiden siimeksessä tai pensaiden tarjoamassa kevyessä varjossa. Kohopenkkeihin ei vesi jää helposti seisomaan, mikä on eduksi jouluruusuille. 

Syreenipenkin jouluruusut 1.4.2025. Istutettu 2014

Ensimmäiset jouluruusut sain kotikadun varren naapurilta. Silloin minulla ei ollut käsitystä niiden olosuhdevaatimuksista. Istutin taimet ensimmäiseen keksimääni paikkaan, joka oli olopihan Syreenipenkissä. Vieläpä turhan kaukana katsojan näkökulmaa ajatellen. Siellä ne ovat viihtyneet yllättävän hyvin ottaen huomioon, että paikka on varsin aurinkoinen. Kunnes huhtikuussa peura kävi niitä napsimassa, mikä luonnollisesti harmitti kovasti. Onneksi osa nupuista oli vielä aivan maan rajassa. Ne nousivat ilokseni myöhemmin kukkimaan.

Ensimmäisestä jouluruusustani, siitä Syreenipenkin taimesta puolikkaan laitoin Vasenrinteen yläosaan. Myöhemmin jaoin kasvin ja istutin molemmat jakopalat takaisin rinteeseen. Ajattelin, että siellä ei ainakaan vesi jää seisomaan kasvin juurelle. Paikka on varmasti pihani paahteisin, joten ihmeen hyvin jouluruusu siellä kasvoi ja kukki. 

Valo-olosuhteiden muutos ja viimeisten kesien kuivuus ja tuulisuus sai minut huolestumaan rinteen jouluruusuista. Kaivoin ne pari päivää sitten ylös. Kaivamisessa pääsi käyttämään ruista kunnolla, koska maa rinteessä on sateista huolimatta rutikuivaa. Jouluruusujen juuret eivät ole kovin pitkiä, mutta aika tiheä juuripöheikkö kummallakin on.

Saman tempun tein alapihan uloimman nurkan lähellä olevan Ovaalipenkin jouluruusulle. Se on kukkinut kiitollisesti joka vuosi, mutta kovin hyvävointiselta se ei minusta ole näyttänyt. Laitoin kaikki kolme jouluruusua ruukkuihin toipumaan aiheuttamastani lapiokammosta. Kahden jouluruusun juuret ovat niin suuret, että ne mahtuivat vain kellarista löytyviin isoihin saviruukkuihin. Kolmannelle riitti hivenen pienempi ruukku. 

Siirrän jouluruusut maahan myöhemmin.

Kriikunapenkin jouluruusu, istutettu 2019.

Pikkupuutarhan Kriikunapenkin jouluruusu on siitä kivassa paikassa, että se näkyy keittiön ikkunasta katsoessa. Hämärässäkin kukkien vaaleus kiinnittää huomiota. Tämä on monena keväänä kukkinut heti keväällä runsaana.

Kriikunapenkin vaalean jouluruusun tyvestä on tulossa uusia lehtiä. Istutettu 2019.

Nyt Kriikunapenkin jouluruusu on vasta pääsemässä vauhtiin. Uusia lehtikääryleitä nousee tyvestä. Taitaa siellä nuppujakin olla.

Aiemmin Kriikunapenkissä kasvoi kriikunapuu, josta penkki on saanut nimensä. Pelkäsin penkin jouluruusun saavan liikaa aurinkoa varjostavien oksien puuttuessa. Hyvin on pärjännyt, kuten 2023 istutettu 'Anna's Redkin'.

Syy kriikunan kaatamiseen oli se, että kyllästyin kaivamaan pitkin Pikkupuutarhaa nousevia kriikunanversoja. Kaulasin kriikunan loppukesästä 2021, jonka sanotaan vähentävän versojen kasvua emopuun kaatamisen jälkeen. Puu kaadettiin loppukesästä 2022. Eikä ole vesiversoja tullut. Alapihalla kasvaa kaksi kriikunaa, joiden ympäri pääsen ajamaan ruohonleikkurilla. Versoista ei ole tullut ongelmaa.

Muuripenkin vaalea jouluruusu. Istutettu 2022.

Pikkupuutarhan Muuripenkin 'Pretty Ellen' on selvästi mieluisalla paikalla. Myös sen takana kasvava tumma 'Pretty Ellen' kukoistaa hyvin.

Molemmat 'Pretty Ellenit' ovat kukkineet maaliskuun lopusta lähtien hienosti. Varsinaisia katseenvangitsijoita, sillä ohi en pääse vilkaisematta näitä. Saatan illalla nukkumaan mennessäni kurkistaa vierashuoneen ikkunasta vielä päivän viimeisen kerran kaunottariani.

Muuripenkin vaalea jouluruusu. Ostettu Elleninä 2022.

Tämä 'Pretty Ellen' on minusta tosi kaunis ihan mistä suunnasta tahansa katsottuna. Selkäpuolikin on sievä kuin mikä.

Helleborus 'Double Ellen Red' istutettu 2018.

'Double Ellen' laittaa myös tänä keväänä parastaan. Sen näen työhuoneen ikkunasta. Välillä sormet jämähtävät näppikselle, kun unohdun tuijottamaan Ellenin kauneutta. Aamuauringon säteet osuvat hienosti tummiin terälehtiin. Jos on vielä yökastetta tai sadepisaroita, tumma väri näyttää erityisen upealta.

Helleborus 'Double Ellen Red' istutettu 2018.

Laskin tässä äkkipäätä jouluruusuni. Niitä on peräti 11 kpl. Lisäksi Kivipenkissä yksi pikkuruinen siementaimi, joka on talveen 2020/2021 menehtyneen vaaleajouluruusun jälkeläinen. Lisäksi vielä nuo ylöskaivetut eli kolme ruukussa muuttoa odottavaa jouluruusua. 

Ehkä nämä riittävät. En tosin mene vannomaan, ettenkö jonkun ihanaisen jouluruusun kohdatessani sortuisi sitä ostamaan.

Kivoja kevätpäiviä ja jouluruusuisia toukokuun päiviä!

Hauskaa vappua!

 

"Miten ihmeellistä on olla elossa, kirsikankukkien alla." 

- Kobayashi Issa -

(japanilainen runoilija)

 

HAUSKAA VAPPUA!

 

 

Jälleennäkemisiä

 
Valkovuokot ovat kukkineet jo pari viikkoa. Viileinä pilvipäivinä niiden terälehdet ovat supussa. Auringon paistaessa koko porukka katselee kohti taivasta.

Valkovuokko on ihan omin voimin tullut puutarhaani. Sitä kasvaa useammassa paikassa, enkä koe sen lisääntymistä ongelmana. Uutisten mukaan valkovuokon kukinta on tänä vuonna etelässä kolme viikkoa etuajassa.

Tulipa 'Persian Pearl'

Tulppaaneista ensimmäisenä kukinnan ovat aloittaneet tähtitulppaani 'Persian Pearlit', jotka kuuluvat mielitulppuihini. Erityisen paljon pidän niistä nuppuisina. Purppuraiset kukat näkyvät hienosti sini-valkovoittoisten keväkukkijoiden joukosta.

Muiden tulppaanien kukinta tulee olemaan niukkaa. Se taas johtuu peurojen vierailusta. Muutamista tulpuista nuppu on kasvanut repaleisten lehtien keskelle. Useimmiten sekin on vahingoittunut. Jotkut tulppaanit ovat kasvaneet nuppuvaiheeseen vasta peurojen ruokailusession jälkeen tai ovat muuten sijainneet suojatummassa paikassa. On siis edelleen mahdollisuus nähdä omassa pihassa niitä kukkimassa.

Gagea minima - Pikkukäenrieska

Aiemmin ehdin jo julkisesti julistaa kadottaneeni pikkukäenrieskan. Sen, jonka sain Saaripalstan Sailalta. Tai sitten se samainen rieskanen oli ottanut hatkat muuttaen tontin rajalle. Siirsin karkulaisen takaisin omaan pihaan. Uutta istutuspaikkaa etsiessäni löysin iloisia yllätyksiä. Sailalta saatu pikkukäenrieska elää ja asuu juuri siinä, mihin sen pari vuotta sitten istutinkin. Oli jopa saanut lisää sisaruksia. Myös Pikkupuutarhan Kivipenkissä kasvaa pikkukäenrieskaa. Ehkä siinä syy niiden kahden hatkoihin. Kenties kokivat olonsa liian ahtaaksi.

Achillea filipendulina - Kultakärsämö

Iloisia jälleennäkemisiä on nyt ympäri puutarhaa. Pikkupuutarhan Kivipenkissä hyvässä kasvussa ovat niin kultakärsämö kuin kirjavalehtinen tähtiputki Astrantia major 'Sunningdale variegated'. Myös syysleimu 'David' ja jaloängelmä ovat hyvin hereillä.

Luonnonvarakeskuksen tutkijan mukaan maaliskuussa alkava kasvukausi on yllättävä ja hyvin harvinainen. Kun maan lämpenemistä estävä lumi puuttui, tumma maa on lämmennyt nopeasti. Näin kasvu lähti nopeasti käyntiin. Lähde: YLE-uutinen.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmenen suhteen ehdin jo huolestua. Kävin monena päivänä tuijottamassa mustaa multaplänttiä siinä toivossa, että pikkuruinen vihreä koukku sieltä vihdoin ilmaantuisi. En usko omaavani minkäänlaista taikakatsetta, jonka avulla loihtisin kasvit nousemaan ja kukkimaan. Silti sinikäämen täytti toiveeni ja odotettu vihreä koukku suoristaa hissukseen varttaan juuri siinä paikassa, jota intensiivisesti kävin töllistelemässä.

Ihan turhaa hosua kasvien kanssa, kun kunnon lämpimiin kevät- ja kesäpäiviin on vielä aikaa.

Anemone tomentosa 'Robustissima - Hopeasyysvuokko

Tämä pikkuinen karvavarsikasvi ansaitsee fanfaarin. Se on taatusti yksi eniten odottamiani heräämisiä joka kevät. Aika monta syysvuokkoa istutin, kunnes vihdoin 2015 onnistuin sen kanssa. Yhtenä keväänä se jätti heräämisen väliin. Nousi taas seuraavana keväänä. Syysvuokkoni on tehnyt muutamia siementaimiakin. Pari niistä olen siirtänyt Pikkupuutarhaan. Saapa nähdä, miten ne aikovat viettää tulevan kasvukauden.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukat pukkaavat nuppunsa melkein samantien, kun ensimmäiset lehdet nousevat maasta. Jotkut kasvit haluavat ensin kotiutua ryhtyäkseen kukkimaan. Nämä eivät turhia kursaile, vaan kukkivat samantien saatuaan juuret tukevasti multaan.

Lilium martagon - Varjolilja

Leikkimökin (joka purettiin vuosi sitten) takana kasvaa syreenejä. Maanpeitekasvina on pikkutalviota. Myös kielo on löytänyt sinne tiensä. Olen vuosien myötä ripotellut alueelle varjoliljan siemeniä. Ne ovat runsastuneet vuosi vuodelta. Ei tulisi mieleenikään varjoliljoja kitkeä pois tai millään tavoin rajoittaa niiden kasvua. Levitköön rauhassa, tuonne mahtuu.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Keittiö- ja makkaripenkeissä valkotäpläimikät kukkivat iloisesti. Vielä niiden väleissä on tyhjää tilaa, koska muut alueella kasvavat kasvit eivät ole vielä hereillä. Särkynytsydän sentään on jo kasvussa ja rönsytiarellat näyttävät lupaavilta. Sormivaleangervoa ei näy. Myös varjohiippoja kaipaan. Ikkunoiden välisessä tuessa piippuköynnös on yhä unten mailla. Se on yleensäkin oikea mattimyöhäinen.

Pulmonaria 'Majeste' - Tarhaimikkä

Hopealehtisen tarhaimikän siirsin viime vuonna keittiöpenkistä alapihan Vapaapenkkiin. Siellä sillä on paremmat olosuhteet. Siirron jälkeen riittää aina jännittämistä, miten kasvi on selviytynyt ensimmäisestä talvestaan. Hyvin näyttää menneen tarhaimikällä. Nyt siinä on jo nuput valmiina avautumaan. Tässä vaiheessa se joutuu kilpailemaan scillojen kanssa. Uskon tarhaimikän pärjäävän ja rehevöityvän ajan kanssa.

Samassa yhteydessä esitän kiitokset Saaripalstan Sailalle tämän imikän taustan/nimen selvittämisestä. Olen ostanut ko. kasvin tähkäimikkänä, josta ei kuitenkaan löydy mistään tietoa. Eipä tietenkään, kun kyse on tarhaimikkä 'Majestesta'. 

Ötököiden kesäaika näyttää käynnistyneen. Parempaa kuvaa en onnistunut tästä otuksesta saamaan, kun se oli koko ajan valmiina ryömimään lehden alle. Joku hämähäkki varmaan on kyseessä.

Kimalaisia lentää kukasta kukkaan yllättävän paljon ottaen huomioon lähes päivittäisen tuulen ja vallalla olevan koleuden. Pystykiurunkannukset ovat selvästi kimalaisten suosiossa. Samoin kirjokevättähdet ja idänsinililjat.

Leppäkerttuja on myös runsaasti. Niitä ryömii mitä kummallisimmissa paikoissa. Maata kaivaessa tarkastan aina lapion sisällön. Jos rikkaruohon ja muun sälän kuskaankin kompostiin, madot palautan takaisin maahan. Olisi niille töitä kompostissakin, mutta eiköhän siellä ole matoja jo ennestään.

Paris quadrifolia - Sudenmarja

Nämä lehtikääröt kuuluvat sudenmarjoille. Mistä lienevät meille tulleet, mutta puolestani saavat olla. Sudenmarja on aika nätti kasvi. Se kukkii touko-kesäkuussa ja tekee heinäkuussa sinisen marjan, joka on myrkyllinen. 

 

Meidän pihalla ei liiku pikkulapsia eli minun ei tarvitse murehtia kenenkään puolesta. Wikipedian mukaan myrkytystapaukset ovat harvinaisia, minkä epäillään johtuvan vastenmielisen makuisten marjojen vähäisyydestä (yksi per kasvi).

Hydrangea anomala subsp. petiolaris - Köynnöshortensia

Jotain pientä on tullut pihalla tehtyä, ei mitään merkittävää. Välillä ripottelee vettä, minkä vuoksi en ole aloittanut isompia projekteja. Kuvaamista varten kyttään puolipilvistä ja tuuletonta säätä. Yksittäisiä räpsyjä sentään välillä otan.

Sain pestyä autotallin ikkunat. Viime vuosi jäi väliin. Muutenkin siivosin autotallin ja kokosin seinustalle vanhan Lundia-hyllyn saadakseni tavaroita paremmin järjestykseen. Lundian avulla sain hyllytilaa ikkunan ääreen daalioita varten, kunnes tulee sopivan lämmintä niiden ulos muuttoon. Talven daaliat viettävät kellarissa.

Autotallissa on meidän kierrätyspiste eli paikka, jossa on muoville, lasille, metallille, kartongille, kierrätyspaperille ja pulloille omat laatikkonsa. Ne tyhjennetään oman tai naapurikylän kierrätyspisteeseen viikottain kauppareissulla. Nyt kotoinen kierrätyspisteemme on tsekattu ja järjestyksessä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Vappu lähestyy. Vappupäivänä siirrymme toukokuuhun, mikä tuntuu oikein hyvältä.