Havupuiden huminaa Ilolassa

 

Jokin aika sitten luin Tuplasti terapiaa  -blogista jutun Ilolan arboretumista. Olen törmännyt samaisen paikan kehuihin aiemminkin muutamissa blogeissa ja mediassa. Paikka on jäänyt mieleen kohteena, jossa haluaisin käydä. Meiltä ei ole ylivoimainen matka kyseiseen arboretumiin. Tähän saakka lähtö on vain toistamiseen jäänyt aikomukseksi. Viime viikon torstaille sovittu ohjelma peruuntui. Samantien keksin, että nytpä lähdetään Ilolaan, jos vain Ulla innostuu matkakumppaniksi. Ja Ullahan innostui.

Ilolan arboretum sijaitsee Salon Kiikalassa, osoitteessa Kalkkilantie 1325. Laitoin osoitteen auton navigaattoriin ja suunnistin nokan 110-tietä kohti Turkua. Suomusjärvellä poikettiin navigaattorin ohjaamana valtatieltä oikealle. Kiemurainen tie kulki läpi maalaismaisemien, peltojen ja metsien. Matka tuntui todella pitkältä, kuten usein ennen ajamaton reitti tuntuu. Hyvin pääsimme perille. 

Vastaisuudessa ajaisin joko moottoritietä tai 110-tietä suoraan Muurlan lasitehtaan risteykseen ja siitä kääntyisin oikealle tie 2402:ta pitkin, kunnes kääntyisin oikealle 2403:lle. Silloin olisin jo lähellä Ilolan arboretumia. Näin siis Helsingin suunnasta ajaessa.

Ilolaan tullessa saa vaikutelman saapuneensa jonkun omakotitalon pihaan. Siitä vain pihan läpi sen takana sijaitsevalle pysäköintialueelle. Siellä on opastaulut ja postilaatikko, johon pudotetaan pääsymaksu 2 euroa/hlö. Mielellään tasaraha. Ilmoitustaululla on karttoja, joita voi halutessaan lainata kierrokselle mukaan. Kartasta voi ottaa myös kuvan kännykällä. Alueelle ei kyllä helposti eksy, joten siinä mielessä karttaa ei tarvita. Kasveissa ei ole nimilappuja, minkä koin puutteena. Aina voi tuntemattomista kasveista ottaa kuvia ja pähkäillä niiden nimiä kotona. Se ei siis ole suuren suuri ongelma.

Alueella on helppo kulkea. Kulkuväylät ovat tasaisia ja paikoin leveitäkin. Kalliopuutarhassa on pari jyrkkää mäkeä, mikä voi olla huonojalkaiselle tai pyörätuolille este. Siellä täällä on penkkejä, joissa voi levähtää. Ehdottomasti välillä kannattaakin istahtaa sulattelemaan näkemäänsä kauneutta. Ja aistimaan havupuiden huminaa ja hiljaisuutta.

Siellä täällä on muutamia patsaita ja muuta taidetta. Taiteilijaseuroilla on Ilolassa kesänäyttelyitä, jotka näin syyskuussa ovat ilmeisesti jo ohi.

Ilolan arboretum on puutarhuri Ari Laakson yli 30 vuotta sitten omalle maalleen perustama paikka, johon hän sai innostuksen käydessään puutarhuriopiskelijana Mustilan arboretumissa.

Kokonaisuudessaan 20 hehtaarin alueesta noin 15 hehtaaria on hoidettuna. Polkureitistön pituus on noin kolme kilometriä eli ei lainkaan mahdoton kulkea vaikka kokonaan läpi. 

Ilolassa on paljon erilaisia havuja, tuttuja ja harvinaisuuksia. Siellä on myös isoja rhodoja, mikä sai minut heti suunnittelemaan alkukesän vierailua Ilolassa. 

Kesäaikaan myynnissä on myös taimia.

Lampien läheisyydessä ilmassa surrasi lukuisia sudenkorentoja. Kuin pikkuruisia helikoptereita olisi etsinyt sopivaa laskeutumispaikkaa veden yllä.

Lammen lähellä kasvoi isohko määrä purppurapunalatvoja. Ne olivat täynnä amiraaliperhosia nauttimassa mettä auringon lämmössä. 

Kuvassa ei erotu kovin hyvin edessä olevan kalliopuutarhan korkeuserot. Laella kannattaa huomata kalliolohkareiden lomaan taitavasti istutettuja kasveja, jotka näyttävät olleen siellä koko ikänsä.

Osa alueista on selvästi jo vanhempia. Kasvit suuria ja paikkaansa kotiutuneita. Sitten on alueita, jotka ovat osittain vasta rakentumassa. On nautinnollista ihailla havukasvien muotoja ja niiden yksityiskohtia neulasineen.

Nämä kuuset ovat jotenkin hyvin inhimmillisen oloisia. Kuin metsänväkeä tarkkailemassa ohi kulkevia vierailijoita.

Monessa paikassa istutusalueilla on nurmialueita, jotka kehystävät istutuksia ja rakennelmia sekä mahdollistavat lähemmän tarkastelun. 

Olimme torstaina ainoat kiertäjät, mutta kesällä kävijöitä voi olla runsaastikin. Monet yhdistykset järjestävät bussiretkiä Ilolaan. Rhodojen kukkimisaika on hyvin suosittu ajankohta.  

Nämä kuvat eivät kerro puoliakaan siitä lumosta, jota paikka kävijälle tarjoaa. Kaikkialla on hyvin hoidettua ja siistiä. Kaikesta aistii, kuinka aluetta on rakennettu suurella sydämellä ja rakkaudella kasveihin.

Komeat surukuuset tekivät minuun vaikutuksen. Niitä näkee heti pysäköintialueelle saapuessa. Ovat siellä vastaanottamassa kulkijaa ja toivottamassa lähtijän tervetulleeksi uudelleen. Vaikka pyrin ahmimaan näkymiä, jäi varmasti paljon kokematta. Siinä syy tehdä Ilolaan uusi reissu. Suosittelen lämpimästi muillekin!

Keijujen häät

Eräänä syyskuisena aamuna tienoon täytti sumu. Se sulki kaikki äänet jonnekin kauas pois.  Se pehmensi askeleet nurmikolla kuin pumpulissa tanssisi. Se kietoutui kulkijan hiuksiin ja tuntui iholla kevyenä sipaisuna. Se oli kuin kaunis uni, josta ei halua herätä.

Kauniita kastehelmiä kasveilla katsellessani ja hiljaisia hengähdyksiä aistiessani ymmärsin, että yöllä on ollut keijujen häät. Ne häät, joista lastenlaulussa kerrotaan. 

Saapuessani puutarhaan satuväki oli aikeissa ryhtyä siivoamaan juhlimisen jälkiä. Olivat  uupuneita yön juhlimisesta ja halusivat vielä hetken säilyttää kauniin juhlan tunnelman. 

Keijujen häät 

Kun Ruusu ja Poimulehti kävivät nukkumaan,
niin kissankello kuiski tänä yönä juhlitaan.

Ne juhlat on suuret ja hienot jos valvot niin silloin näät
Ovat kaikki kutsuttuja ne on keijukaisten häät.

On morsian kaunein keiju orvokkipuvussaan
ja sulhasenaan yön prinssi usvaviitassaan.

Ja kun valkea hieno usva niitylle laskeutui
niin sirkat aloitti valssin joka tuulesta punoutui.

Oli kaikilla pienillä keijuilla kuunsäteet hiuksissaan.
Ja kauneimmat kastehelmet loistivat puvuissaan.

Ja rastas huilua soitti, ja myyrät tanssi niin.
Ja leppäkertut ja kirvat oli puettu parhaimpiin.

Kun aamulla aurinko nousi, oli juhlat päättyneet.
Vain Ruusu ja Poimulehti, nukkuivat yksikseen.

Mutta kaikki keijujen helmet, oli jääneet kukkasiin.
Ne kimalsi auringossa ja nauroi, nauroi niin.

Sävellys: Yrjo Mattila

Sanat: Liisa Lääveri

Juhlakoristeita oksilla ja lehdillä ihaillessani ajattelin, olenko sittenkin nähnyt unta. Kenties herään kohta sateen ropinaan ja tavalliseen arkeen. Ei, se ei ollut unta. Kaikki on totta,  kastehelmet ovat keijujen huolellisesti asettamia. Ovathan keijut viettäneet häitä puutarhassani aiemminkin. 

Olkoon keijut häineen satua. Kaikki kaunis ja mieltä ilahduttava leikkisyys auttaa meitä jaksamaan ympärillämme vellovassa kriisien ja rauhaa rikkovien sanojen ja tekojen maailmassa. Hyvyyttä, rakkautta, toivoa ei voi koskaan olla liikaa.

Mitä kuuluu kärhöille?

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

 

Jospa tekisin vaihteeksi yhteenvedon kärhöjen kesästä. Voin sitten ensi keväänä täältä käydä tarkastamassa, miten ne kasvoivat ja kukkivat. Kuka päätti pitää lepovuoden ja kuka innostui ylittämään itsensä?

Kiersin keväällä lannoittamassa kaikki kärhöt kanankakkarakeilla. Sattumoisin minulla oli myös iso säkillinen ruukkusoraa, jota laitoin useimpien kärhöjen tyvelle. Meillä on runsaasti kotiloita. Tänä kesänä niitä on ollut erityisen paljon. Varmaan leuto talvi edesauttoi kotiloiden talvehtimista ja kesän runsaat sateet loivat nilviäisille otolliset olosuhteet. Lihavatkin kotilot ovat taitavia kiipeämään köynnösten latvuksiin. Ruukkusora ei tietenkään ole kotiloille ylitsepääsemätön este, mutta hiukan se hidastaa niiden kulkua kasvien tyvellä.

Clematis 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

Loistokärhö 'Rouge Carinal' asuu alapihan Päivänliljapenkissä samassa tuessa 'Multi Bluen' kanssa. Ei mitenkään toivottu väriyhdistelmä, mutta kovin loppuunmietittyjä eivät muutkaan ratkaisut puutarhassani ole.

Clematis 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

 

'Rouge Cardinal' kukki ihan kivasti. Ei yhtä runsaana ja pitkään kuin edellisenä keväänä. Kukkipa kuitenkin.

Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhö 

'Multi Blue' jäi kukinnan määrässä kumppanistaan 'Rouge Cardinalista' jälkeen. Lisäksi sen nuput sijoittuivat yläilmoihin, jolloin kuvaaminen olisi ollut helpompaa tikkaille kiiveten. Jäipä tätä hommaa varten tikkaat alapihalle raahaamatta. Oheisen kuvan kukka ilmestyi yllättäen tässä muutama päivä sitten, vieläpä lähelle maata. Tuuli oli taivuttanut pari kärhön versoa roikkumaan tuesta alaspäin. Hyvä että huomasin kukan ennen sen kuihtumista. Kärpänenkin laskeutui terälehdelle ihmettelemään sen lentoreitille ilmestynyttä estettä.

Clematis 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö 

'Aljonushka' ei laittanut tänä kesänä parastaan. Tai sitten en vain kiinnittänyt tähän tarhakellokärhöön riittävän usein huomiota. Osa kärhön versoista ryöppysi enemmän naapurin aidalle, joten korkeaksi venähtäneiden ruusupensaiden vuoksi se jäi meidän tontin suunnasta katsottuna piiloon.

Clematis 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö 

 

Moni saattaa muistaa, että 'Aljonushkaa' on minulla toinenkin. Vieläpä melko lähellä tätä kuvan yksilöä. Sain monistettua kärhön silkasta vahingosta. Tarkoitus oli siirtää 'Aljonushka väljempään tilaan. Kaivoin kärhön yös ja istutin sen valmiiksi kaivamaani kuoppaan. En ollut tarpeeksi huolellinen, jolloin vanhalle paikalle jäi juuria. Nepä alkoivatkin kasvaa ja kukoistaa entiseen tahtiin. Nyt on sitten kaksi 'Aljonushkaa', mikä ei ole lainkaan hullumpi vahinko. Itse asiassa niin vanha kuin uusi asuvat kumpikin edelleen varsin ahtaissa paikoissa.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

'Princess Diana' ilahdutti tänä kesänä runsaalla kukinnallaan. Tämän kärhön ostin rääpäleenä 2021. Vielä toisenakin kesänä ajattelin, että annetaan sille mahdollisuus, vaikka köynnös oli edelleen laiha ja pieni rimpula. 

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

 

Tänä keväänä 'Princess Diana' lähti hyvin kasvuun. Yhden ainokaisen verson sijasta se kasvatti monta pitkää oksaa, joihin jokaiseen tuli nuppuja. Nuput myös avautuivat ja yksittäinen kukka on kestänyt nättinä pitkään. Tässäkään tarhalyhtykärhössä ei ole kärhiä, joilla se tarttuisi tukeensa. Niinpä olen kieputtanut pitkiä oksia varovasti metallitukeen.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Uuden alapihalle valmistuneen Viiniportiksi nimeämämme kaariportin oli tarkoitus toimia rypäle Zilgan tukena, jotta se ei sotkeentuisi kovin pahasti takanaan kasvavan lumikärhön kanssa. Vastapäisellä puolella on sopivasti paljasta betoniverkkoa, joka suorastaan kutsui koristeekseen jotain köynnöstä. Niin sitten kaupasta tarttui mukaan edullinen kärhö, jonka nimilapussa luki 'Piilu' ja oli 'Piilun' kuvakin.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

 

Pikkuinen halpiskärhö alkoi nopeasti pukkaamaan kukkaa, jonka Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna pian tunnisti 'Hagley Hybridiksi'. Sehän se ilmiselvästi onkin. Ei todellakaan 'Piilu', jollaisen mielelläni olisin tuohon paikkaan ottanut.

Epäilen, että joku tuntematon taho on päättänyt täyttää pihani 'Hagley Hybrid'-kärhöillä. Niin olen ennenkin sellaisen saanut erehdyksessä jotain muuta hankkiessani. Ei minulla ole mitään 'Hagley Hybridiä' vastaan. Rajallisen tilan vuoksi tykkäisin kyllä muistakin kärhöistä.

Clematis Paul Farges - Summer Snow/Lumikärhö

Lumikärhön ensimmäisen kerran jossain nähdessäni ihastuin siihen oitis. Tällaisesta kasvi-ihastuksesta ei voi mitään muuta seurausta kuin sellaisen istuttaminen omaan pihaan. 

Lumikärhöä ei kauaa tarvinnut etsiä. Hankin sellaisen 2016 ja istutin alapihan Päivänliljapenkin päähän pystytettyyn tukeen.

Clematis Paul Farges - Summer Snow/Lumikärhö

 

Köynnöstukikin tuli meille sattuman johdosta. Ystävän uuden kodin pihalla lojui pitkä pätkä raudoitusverkkoa. Kysyin, onko sillä jokin tietty tarkoitus. Ei ollut, joten kovalla urakalla sain verkon käärittyä sen verran rullalle, että se mahtui autoon. Ukkokulta viritti verkon kahden kakkoskakkosen väliin ja laittoi toivomaani paikkaan pystyyn tolppakenkien avulla. Tuli lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: rakentui uusi köynnöstuki, johon löytyi toivottu köynnös.

Clematis Paul Farges - Summer Snow/Lumikärhö

Viime kesänä lumikärhörakkaus johti kärhölapsukaisen hankintaan. En raaskinut hävittää kaikkia honteloksi venähtäväneitä vuorimäntyjä Oikearinteestä. Ovathan ne parista suunnasta katsottuna hauskoja havupalleroita. Yläpihan suunnasta eivät sitten kovin kauniita olekaan. Istutin Oikearinteeseen pikkuisen lumikärhön taimen, joka päätti heti alkuunsa ryhtyä viihtymään erinomaisen rennosti ja vallattomasti. 

Lumikärhö kurkkii vuorimäntyjen lomasta.

 

Tämän kesän aikana lumikärhö on kasvanut sinne tänne. Nyt se on vallannut ylempänä olevan vuorimännyn varsin totaalisesti. Alkuperäinen ajatus oli, että kärhö suuntaisi enemmän alaoikealle, jossa ne pari kaikkein ruminta runkoa sijaitsevat. Kyllä se sinnekin vielä kasvaa. Ensi keväänä leikkaan osan oksista ja autan niitä suunnan valinnassa. Todennäköisesti osa latvuksista paleltuu talvella, joten niitä on joka tapauksessa hieman typistettävä. Näin alkusyksystä en halua mennä kukkivia oksia leikkaamaan ja repimään.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö

Tarhaviinikärhö 'Black Prince' on viettänyt kuluneen kesän oikein kunnon rehottamisen merkeissä. Hämmästyin tutkiessani istutuslistojani. Huomasin, että 'Black Princen' olen istuttanut jo kesällä 2015. En kylläkään prinssinä, vaan Princess Dianana. Jännästi punaisena prinsessana ostettu ja istutettu kärhö ryhtyikin kasvamaan sinisenä prinssinä. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö

 

Ihminen ei voi päättää, saako tyttö- vai poikalapsen. Eikä sellaista päätöstä voi tehdä kasvitkaan. Sen verran yllättävä sukupuolen vaihdos jäi mieltä kaihertamaan, että kuusi vuotta myöhemmin rohkenin kokeilla uudelleen, onnistuisinko värin ja sukupuolen suhteen paremmin. Istutin siis 'Princess Dianan', josta jo tuolla aiemmin kerroin. 

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

 

'Polish Spirit' kuuluu kärhösuosikkeihini. Sekin on muuttanut meille 2015. Taisin tuolloin olla pahasti kärhökuumeelle altistunut. Tarhaviinikärhöt ovat minusta kestäviä ja kiitollisia kärhöjä. 'Polish Spirit' on aina kukkinut runsaasti ja pitkään. Monet muut kärhöt jo lopettelevat kukintaansa, mutta 'Polish Spirit' senkun porskuttaa.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

 

Tänä kesänä saman leveähkön tuen toisella reunalla kasvava tarha-alppikärhö 'Willy' on riehaantunut alkukesän kukinnan jälkeen kasvamaan niin paljon, että 'Polish Spiritillä' taitaa olla nurkkaan ahdistunut olo. Kumpikin kärhö kiipeilee myös takana kasvavien syreenien alimmilla oksilla. Passaa minulle.

Hölmöille istutustavoilleni ominaisesti samaisessa köynnöstuessa on myös loistokärhö 'Dr. Ruppel'. Se kaipaa luultavasti parempia olosuhteita, vaan enpä ole alkanut sitä poiskaan kaivamaan. 'Dr. Ruppelilla' on kummallinen tapa ilmaantua joka toinen vuosi. Kyllä se muutaman verson tekee, mutta kukkii vain satunnaisesti. Muutama päivä sitten huomasin kärhötuen laella useamman 'Dr. Ruppelin' nupun. Nyt sitten jännitän, näenkö kukat avonaisina, vai tuhoaako luvatut sateet ne? 

Clematis viticella 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

'Polish Spiritiin' ihastuneena päätin hankkia eri värisen tarhaviinikärhön. Päätöstä siivitti paljon sekin, että olin nähnyt 'Mme Julia Correvonista' hienoja kuvia muiden blogeissa. Madamen istutin yläpihan Syreenipenkkiin 2018. Lähelle 'Polish Spiritiä'. Viime kesänä Madamen kukat olivat jo nuppuvaiheessa repaleisia ja pienikokoisia. Tänä kesänä näkymä on ollut täysin päinvastainen. Kukkia on ollut paljon, isoja ja hyvälaatuisia. Kukintakin on kestänyt melko pitkään.

Clematis viticella 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

 

'Mme Julia Correvonia' ja muitakin kärhöjäni katsellessa on todettava, etten taida koskaan yltää samanlaiseen kärhökukkien loistoon, mitä esimerkiksi Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokolla on. Minun kärhöni ovat vaatineet usean vuoden kotiutuakseen ja näyttääkseen parhaat puolensa.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

'Hagley Hybridistä' olikin jo aiemmin puhetta. Useista ehdokkaista parhaiten tähän mennessä on pärjännyt tämä kuvan Hagley, joka on asustanut Syreenipenkissä vuodesta 2018. Viime vuonna se venytti itsensä takanaan asuvan syreenin oksille. Leikkasin juuri ne Hagleyn suosimat oksat kuivuneina keväällä pois syreenistä. Nyt Hagley on saanut tyytyä kieputtamaan versojaan omassa tuessaan, minkä se onkin tehnyt kiitettävästi. Kukkikin aikaisemmin kesällä hyvin. Muutama päivä sitten avasi taas uuden nupun.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on rakkain alppikärhöistäni. Sen kerrotut vaaleanpunaiset kukat ovat yhtä odotettu näky joka ikinen kevät. 2016 istutettu tarha-alppikärhö kasvaa alapihalle johtavien portaiden yläpäässä portin vasemmalla puolella. 

'Purple Dreamin' kasvutapa on melko voimakas, mutta jää kirkkaasti kakkoseksi siniselle perusalppikärhölle. Ihan hyvä, sillä 'Purple Dream' ei myöskään ole risuuntunut pahasti. Nyt olen miettinyt, josko yrittäisin poistaa muutaman oksan, jotta kärhö olisi vehreämpi myös alaosistaan. En tiedä, raaskinko. Leikkaamisessa on aina riskinsä, vaikka parhaimmillaan se on hyväksi kasville ja katselijalle.

Clematis alpina 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö 'Willyjä' minulla on kaksin kappalein. Molemmat kasvavat yläpihalla, joskin eri paikoissa. En ole mitenkään erityisesti ihastunut 'Willyyn' Muutama kevät sitten entisessä Honkkarissa oli edullisia kolmen kärhön tarjouksia. Vaihtoehtoja oli yleensä rajallisesti ja riskinä oli saada jotain muuta, mitä kasvilapussa luki. Nämä 'Willyt' ovat noihin tarjouksiin sortumisen seurauksia. 

Clematis alpina 'Columella' - Tarha-alppikärhö

 

Pikkupuutarhassa kasvaa tarha-alppikärhö 'Columellaa', joka on minusta aivan saman näköinen kuin 'Willy'. Olen nettikuvia ja -tietoja selaamalla koittanut selvittää, mikä niitä erottaa. Toistaiseksi en ole saanut asiaan tolkkua. Olkoot eri nimisiä, vaikka näyttävätkin samanlaisilta.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans' - Tarhaviinikärhö

Tarhaviinikärhö 'Purpurea Plena Eleganskin' piti saada. Tottakai. Kohta 10 vuotta puutarhassani asuneena se on pysynyt varsin vaatimattomana. Olen onnellinen, että se ylipäätään on hengissä ja jaksaa herätä joka kevät. Toisinaan se ei koko kesän aikana tee montaa kukkaa. Tänä kesänä se on ylittänyt kukkien määrässä aiemmat suorituksensa.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans' - Tarhaviinikärhö

 

Jos joku haluaa nähdä, miten upea tämä 'Purpurea Plena Elegans' parhaimmillaan on, käykääpä katsomassa Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin viimeistintä kärhöpostausta. Menin ihan sanattomaksi kuvia katsellessani. Jotain tärkeää olen oman Purpurean  kohdalla varmaan jättänyt tekemättä.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pikkupuutarhassa on alppikärhöjen lisäksi yksi loistokärhö eli 'Pink Fantasy'. Se on luonnossa enemmän vaaleanpunainen, kuin näissä kuvissa. Kuvaaminen on ollut hankalaa, kun tämä kärhö on avannut nuppunsa korkeuksiin. Voisin tietenkin viedä tikkaat kärhön lähelle, mutta siinä tapauksessa todennäköisesti seisoisin kamerani kanssa pää kärhöpuskassa. 'Pink Fantasy', tarha-alppikärhö 'Columella' ja sininen alppikärhö ovat yhtä iloista sekamelskaa.

Clematis alpina - Alppikärhö

Sininen alppikärhö on ensimmäinen kärhöni. Näin on varmaan monessa pihassa. Se onkin helppo kärhö aloittelijalle ja varma kasvi pihaan kuin pihaan. Istuttaessa tätä alppikärhöä on paras varautua sen voimakkaaseen kasvuun ja tilantarpeeseen. Tyvellä se ei paljon tilaa pyydä, mutta versoja kasvaakin sitten ylös ja sivuille metritolkulla.

Leikkasin oman alppikärhöni alas toissasyksynä, koska se oli risuuntunut melkoisesti. Se ei sitten viime vuoden keväällä kukkinutkaan, kun sen piti keskittyä uusien versojen tuottamiseen. Tänä keväänä se kyllä kukki, mutta myös kasvoi. Alppikärhöä kiemurtelee pitkin poikin lähellä kasvavien norjanangervojen päällä ja joukossa. 

Köynnöskaarikin on kadonnut jonnekin oksien alle. Pari viikkoa sitten leikkasin kaaresta roikkuvia oksia, koska kaaren alta ei enää päässyt kulkemaan. Saattaa olla, että leikkaan syksyn mittaan alppikärhöstä enemmänkin oksia keväisen kukinnan menettämisen uhalla. Ja siistin muutenkin kaarelle johtavan polun ympäristöä. Niin kivaa kuin rehevä puutarha onkin, en halua eksyä viidakkoon.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

 

Yritin koota tähän juttuun kaikki kärhöni. Viimeiseksi jäänee tämä tarhalyhtykärhö 'Princess Kate', jonka ympärillä olen kerta toisensa jälkeen ihastuksesta tanssahdellut. Viime kesänä Kate oli vähän nukkavieru. Se ei koko kesää edes jaksanut minua ilahduttaa, vaan muuttui ruskeaksi. Pelkäsin sen saaneen kärhön lakastumistaudin. Leikkasin kärhön alas ja toivoin sille parasta.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

 

Keväällä 'Kate' heräsi ajallaan ja ryhtyi kasvamaan oikein hyvin. Se on kukkinutkin mukavasti. 'Princess Kate' on minusta hyvin kaunis. 

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

 

Tulipa tässä taas joristua. Ei haittaa, jollet jaksanut kaikkea lukea. Näihin juttuihin voi aina palata myöhemminkin. Kiva, että kävit vaikka vain vilaisemassakin.

Mukavaa syyskuun jatkoa! 

Syyskuun haaste: Pehmeä

 
Kristiina K:n  syyskuun haasteen aihe on PEHMEÄ. 

Aivan varmasti olisin valinnut kohteeksi lemmikin, jos se olisi ollut mahdollista. Meidän ihanan kissamme Juuson pilvelle muutosta on jo 7 vuotta, joten piti sitten kehittää jotain muuta tilalle.

Puutarhaihmisen jalat joutuvat kesän aikana koetukselle. Multaa on myllättävä ja nurmikkoa leikattava. Niin kivaa kuin paljasjaloin onkin kävellä, puutarhatöitä tehdessäni laitan sukat ja puutarhajalkineet jalkaan. Jalat pysyvät puhtaampina ja terveempinä. 

 
Töiden päätteeksi pesen jalat huolella ja rasvaan ne.  Virossa käydessäni tapaan ostaa hyväksi havaitsemaani jalkavoidetta, jossa on kamomillaa, kamferia ja mehiläisvahaa. Voiteen tuoksukin on hyvä, vaikka en sitä nykyisin voikaan haistaa.

 
Rasvaamisen jälkeen puen kevyet puuvillasukat. Näin voide saa rauhassa tehdä tehtävänsä jalkojeni hyväksi. Eikä minun tarvitse istua paikallani odottamassa voiteen imeytymistä.

Kylmillä säillä ja talvella puen puuvillasukkien päälle vielä kutomani villasukat. Ne otan tietenkin pois nukkumaan mennessäni. Kun varpaat ovat lämpimässä, voi pääkin hyvin.

Säännöllisellä rasvaamisella olen saanut jalkojeni ihon pysymään hyvässä kunnossa. Kantapäihinkään ei nykyisin enää tule kivuliaasti halkeilevia kovettumia.  

Ylimääräisenä plussana jalkojen hoitamisessa saa myös pehmeät kädet. Milläpä muulla sitä rasvaa jalkoihin levittäisi ellei käsillä. 

Kiitos Kristiina näistä kivoista kuukausihaasteista!