Päivä herukkapuskassa

Viime viikolla keräsin punaherukat aidan vierustalla, varsin paahtavassa auringossa sijaitsevista pensaista. Tänään oli sitten vuorossa neljä pensasta keskemmällä alapihaa. Yllättäen nekin olivat saaneet marjansa niin kypsiksi, että poimiessa osa tuppasi varisemaan maahan. Joistakin oksista räksät ja mustarastaat olivat käyneet nautiskelemassa valtaosan marjoista. Jättivät sinne tänne muutamia punaisia täpliä.

Osan aikaa sain nauttia mukavan naapurin seurasta. Kutsuin hänet osallistumaan marjatalkoisiin palkkionaan kaikki kerätty saalis. Meidän taloudessa ei yksinkertaisesti ehditä talven aikana käyttää marjoja niin paljon, kuin mitä pensaamme joka vuosi tuottaa. Tilaa pakastimeen täytyy jättää myös omenasadolle, josta näyttäisi tulevan ihan kohtalainen.

Nyt on mehut keitetty odottamaan jäähtymisen jälkeistä pakastimeen päätymistä. Kokonaisenakin laitoin jonkin verran marjoja pakkaseen. Niistä voi tehdä piirakkaa tai mitä nyt talven aikana keksiikin. Kaksivuotias valkoherukkani tuotti runsaan litran verran marjoja. Laitoin tuohon kuvaan äitienpäivälahjaksi saamistani kahdesta Pohjanjätti-mustaherukkapensaista keräämäni marjat. Huikean kokoisia. Oikeita jättejä nimensä mukaisesti. Kuinkahan pensaat sitten aikanaan jaksavat kantaa satoa, jos marjojen koko on silloinkin tuota luokkaa.

Nyt on herukkapensaat likimain tyhjennetty. Takimmaisen pensaan alaoksille jäi joitakin terttuja odottelemaan kypsymistä. Siellä on sen verran varjoisaa, etteivät olleet ehtineet kypsyä muiden tahtiin.

Helteinen päivä kului nopeasti ja mukavasti marjapuskissa. Naapuri taisi alkuun vähän ihmetellä, miksi olen istuttanut sormustinkukkia marjapensaisiin, kunnes sitten hetken juteltuamme hänelle selvisi sormustinkukan olevan varsinainen vaeltelija. Enpä minäkään vielä muutama vuosi sitten tuntenut sormustinkukan todellista luonnetta. Yritin väen väkisin siirtää sitä yhteen ja samaan penkkiin, jossa se ei alkanut kasvaa laisinkaan. Aina jossain muualla ja mitä kummallisimmissa paikoissa. Nyt olen hyväksynyt sen seikkailut ja iloisena tervehdin keväällä löytäessäni jälleen uusia asuinsijoja, jossa sormustinkukka on päättänyt ryhtyä kukkimaan.

Syököön linnut ne vähäiset jäljelle jääneet marjat. Meidän herukkapensaissa onkin juhlallista lintujen ruokailla, kun samalla saa nauttia sormustinkukkien kauneudesta.

Juuson minttuhuuma

Ensin katson oikealle...

sitten katson vasemmalle

jollei mitään vaaraa näy

tieni kohti minttupuskaa käy

on siellä varsin tuoksut somat

ehkä naapurin kollin, kenties ihan ikiomat

 Kaadan varren

kaadan toisen

jokaisesta oksasta saan pöllyn aikamoisen

mintun huuma minut kaataa maahan 

 saahan sitä perjantaisin nauttia kissakin, saahan

 kesäillan lämpö ja mintun tuoksut

korvaa monin verroin arkiset juoksut

Leppoisaa viikonloppua kaikille, 

erityisesti kissoille ja heidän palvelusväelleen!

Toivottaa Juuso kera henkilökunnan

Viikonloppua

Aurinkoista ja leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!

 

Välillä vähän sadettakin

Tänään on vettä tullut oikein kaatamalla. Rännit eivät riitä ja vesi tulvii suoraan katolta maahan. Ihan hyvä, sillä aika kuivaksi lämmin sää on ehtinyt maan kovertaa. Jalopähkämöt makaavat kukkapenkissä pitkin pituuttaan. En ole niitä ryhtynyt kastelemaan, sillä ihan riittävästi saa muutenkin vettä kantaa ruukkukukille ja kasvihuoneeseen. Hyvinhän nuo pähkämöt taas nousevat saatuaan luonnon kastelun.

Pinuski Villa Viktoriasta kirjoitti sadeveden keräämisestä ja se herätti minut miettimään, voisiko omaan taloon kehittää jonkinlaista keräyssysteemiä. Tämänpäiväisestä rankkasateesta olisi varmasti kerännyt mukavasti kasteluvettä sopivalla menetelmällä.

Jalohortensia - Hydrangea Macrophylla

Eilinen kului päiväreissulla synnyinseudulla. Kävimme vanhempieni kanssa Eurassa viemässä kukkia isovanhempien ja muiden sukulaisten haudoille. Vierailimme isän veljen ja hänen vaimonsa luona ja kävimme moikkaamassa äidin veljeä. Sitten suuntasimme Raumalle tapaamaan äidin 91-vuotiasta isosiskoa, joka on asunut nyt kuukauden palvelutalossa ja ikävöi kovasti omakotitaloonsa, jossa ehti asua yli 60 vuotta.

Suurin osa päivästä meni tietenkin autossa istumiseen ja se muu sitten kuulumisten vaihtamiseen ja hyvästelyhalauksiin, sillä iäkkäiden ihmisten tapaamiseen liittyy aina lopullisuuden tuntua. Koskaan ei tiedä, milloin hyvästelyt ovat ne viimeiset.

Reissusta jäi paljon muistoja ja kuvien sijasta kaksi jalohortensiaa, jotka nappasin kaupasta tuliaiskukkia ostaessamme.

Aamulla menin kasvariin katselemaan, löytyisikö lisää tomaatin raakileita. Löytyihän niitä ja jälleen jokunen varaskin pois nypittäväksi. Tuskin ehdin montaa minuuttia lattialla seisoskella, kun tunsin jaloissani vipinää ja kutinaa ja samantien aikamoista poltetta. Murkut olivat närkästyneinä ryhtyneet häätämään minua pois valtaamaltaan tiililattialta. Vieläkin varpaiden välejä kirvelee muurahaisten puremat.

Tarkoitus oli mennä sirottelemaan kasvarin lattialle kanelia, mutta rankkasateet keskeyttivät aikomukseni. Nyt iltapäivä on jo melko pitkällä ja vihdoin taivas tuntuu kirkastuvan. Ehkä kohta pääsen maustamaan kasvarin tiililattian rakoja.

Pionit kukkivat tänä vuonna komeasti. Nyt se alkaa olla muisto vain. Useimmiten tapaan leikata kukkineet kukat pois, koska niin kukkapenkki näyttää siistimmältä. Pitäisikö sittenkin jättää siemenkodat kypsymään ja siten ehkä saada uusia taimia. Miten te muut toimitte?

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Aina silloin tällöin tuntuu, että juuri tänä vuonna joku on suurin, kaunein tai kenties kukkivin. Maurinmalvaa minulla on vasta toista kesää ja nyt kyllä aivan hervottoman suuri ja pönäkkä puska. Kukkia avautuu kaiken aikaa uusia ja ne näyttävät hienoilta raikkaan vihreää lehdistöä vasten.

Myskimalva - Malva moschata alba

Valkoinen Malvakin on kohtalaisen rehevä ja täynnä avautuvia nuppuja. On minulla vaaleanpunainenkin malva, mutta syystä tai toisesta se on innostunut kasvamaan villiviinin takana, jonne sade sen piiskaa joka kerta makuuasentoon. Muistaisinkohan sen sieltä jossain vaiheessa siirtää näkyvämpään paikkaan.

Kaikki esittelevät aina niitä upeita, tasapainoisia ja huolella suunniteltuja kukkapenkkejä. Niitä, joissa takana on korkeammat kasvit ja edessä kaikkein matalimmat. Ja joissa kukkii kesän jokaisena hetkenä jokin iloisesti ja kauniisti. No, minun sekasortoisesta puutarhastani löytyy mm. tällainen sitäsuntätä-kukkapenkki, jonne olen siirtänyt siemenestä kasvattamiani taimia vankistumaan. Taimia, joista useimmat ovat vielä aika pieniä ja jotka saattavat kukkia vasta ensi kesänä. Jos siis selviävät talvesta. Tuo pläntti ei ole kovin suuri, mutta aika keskeisellä paikalla. Edessä on kuitenkin varjoliljoja, valkoiset malvat ja maurinmalvakin peittää näkymiä tähän koepenkkiin. Aina välillä käyn kurkistamassa kasvavaa aarreaittaani, jossa ilahduttaa erityisesti viime kesäisestä pioniunikosta kasvaneet siementaimet ja vanha jouluruusu, joka näyttää selvinneen siirrosta ja lumettomasta talvesta. Nuo vaaleat pylpyrät ovat betonista valamiani astinkiviä, jotta en rikkaruohoja metsästäessäni talloisi lapsukaisiani.

No niin, ulkona sataa jälleen, joten me jatkamme Juuson kanssa tietokoneilua. Murkkujen maustaminen jääköön toiseen kertaan . Samoin kuin kaikki ne muutkin hommat, joita olen suunnitellut pihamaalla tekeväni. Ainakaan tänään ei tarvitse kastella kovin paljon. Lähinnä ne ruukkukukat, jotka ovat sateelta suojassa.

Ehkä saan myös tämän Tommi Kinnusen kirjan vihdoin luettua loppuun. 
 

Sulkaneilikasta orvokkinaamaan

Sain runsas kymmenen vuotta sitten vanhemmiltani vihreän-harmaan mättään istutettavaksi puutarhaan. He eivät tienneet kukan nimeä, mutta isäni sanoi kuulleensa sitä joskus sanottavan kartanonruohoksi. En tainnut istutussyksynä edes etsiä oikeaa nimeä, mutta seuraavana kesänä tuo ruohomätäs kehitti nuppuja, jotka sitten aukenivat vaaleanpunaisiksi huiskiksi. Kyse oli Sulkaneilikasta.
 

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Lehdistön korkeus on 10-15 cm, kukinnon korkeus 20-30 cm. Mätästävä kasvutapa. Teräväkärkiset lehdet ovat sirot ja siniharmaat. Kukkien terälehdet ovat hienoliuskaiset. Kukat ovat yksinkertaisia tai kerrottuja, punaisen eri sävyisiä tai valkoisia ja niitä on runsaasti. Ripsureunaiset kukat tuoksuvat. Kasvi kasvaa mätästäen. Kerrotut lajit kestävät yksinkertaisia lajeja huonommin talvea. Lähde: puutarha.net.

Vuosien aikana olen jakanut sulkaneilikan taimia ja istuttanut sitä erilaisiin paikkoihin. Pari vuotta sitten kohensin Vasemmaksi rinteeksi kutsumani jyrkän alueen alapihalle johtavien portaiden kyljessä. Apilat ja monet rikkaruohot olivat vallanneet rinteen ja kaivoin sen kokonaan auki. Silloin istutin rinteeseen monta pientä sulkaneilikkatupasta ja tänä kesänä kukka on totisesti kiittänyt. Se on kukkinut upeasti ja melko pitkäänkin.

Tuo Vasen rinne on kuiva hiekkarinne, johon aurinko porottaa kuumasti ja jossa vesi ei juurikaan pysy. Sulkaneilikka viihtyy siis juuri sellaisessa paikassa ja minullakin mättäät ovat komistuneet ja levinneet. Nuppuvaihekin oli hauskan näköinen ja aina ohi kulkiessa pysähdyin katsastamaan, joko kukka vihdoin kurkkaisi nupustaan.

Vasen rinne täyttyi pian, vaikka tyhjensin sen kasveista kokonaan, enkä edes ostanut mitään uutta. Viime vuoden keväällä istutin yläosaan kaksi Lamohietakirsikkaa, joita ei tässä kuvassa näy. Istutin rinteeseen takaisin sieltä kaivamiani kasveja, mutta rikoista putsattuna ja pieninä tuppaina. Sulkaneilikka näyttää levinneen parhaiten, mutta hyvänä kakkosena tulevat maksaruohot ja ketoneilikka. Myös hopeatäpläpeippi näyttää kukkivan rinteessä ahkerasti.

Tälle sammalmaiselle kasville en ole löytänyt nimeä, enkä nyt edes muista, mistä sitä on meille tullut. Aiemmin se kasvoi alapihalle johtavien portaiden väliköissä, josta kaivoin sitä Vasempaan rinteeseen. Kertokaa, jos tiedätte.

Meillä kasvaa punaherukkaa kahdessa paikassa. Naapurin aidan vieressä kaksi isoa pensasta ja viisi pensasta lähempänä kasvihuonetta. Tuo aidanvieruspaikka on erittäin valoisa ja aurinkoinen oikeastaan koko päivän ja siellä alkavat punaherukat olla piakkoin keräyskunnossa. Tänään oli pakko käydä virittelemässä lisää linnunpelättimiä, sillä niin mustarastaat kuin räksätkin nauttivat tyytyväisinä pensaiden antimista. Mitään verkkoja en ryhdy pensaiden ylle levittelemään, sillä mikään ei ole niin epämiellyttävää, kuin irroitella puolikuolleita lintuja verkoista. Laitoin pensastukiin ja joihinkin oksiin siimalla killumaan käytöstä poistettuja cd-levyjä. Ei mitään musiikkia tietenkään, vaan tietotekniikkahommissa toimivan Ukkokullan vanhoja varastoja.

Kasvihuoneen kasvien suhteen olen ollut vähän pettynyt. Kuvittelin ehkä, että saisimme satoa aikaisemmin ja runsain määrin. En nyt mene väittämään, että kasvihuonekasvattaminen olisi jotenkin erityisen vaikeaa, mutta näyttää siinäkin olevan omat niksinsä. Lämmittämätön kasvihuone on kyllä enemmän harrastustoimintaa kuin mitään muuta. Kylmä kesäkuu laittoi kasvit jöröttämään, mutta mitään ei sentään paleltunut. Kävin peittelemässä taimia harsoilla ja polttelin lämpökynttilöitä. Syksyksi on tarkoitus laittaa jonkinlainen lämmitys kasvariin, että tomaatit ja chilit jaksaisivat kypsyä.

 
Tomaatitkin ovat vihdoin alkaneet kukkia ja jopa pieniä raakileita olen löytänyt. Meidän kasvarimme on tosi pieni. Sellainen vajaan kuuden neliön kennolevytönö, joita näkee vähän joka pihassa. Sanomme sitä Mökiksi. Alkuun tiirailimme jännityksellä, toimiiko automaattinen ikkunanavaaja ja tarkkailimme, miten paljon se kulloinkin avautuu. Nyttemmin on tullut tavaksi aamulla ensimmäisenä käydä avaamassa Mökin ovi, jotta sinne ei paistuisi. Iltaisin saatan istua pitkäänkin sillä yhdellä ainoalla pallilla, joka kasvarin käytävälle mahtuu ja nypin varkaita ja sidon tomaatinvarsia paremmin. En kyllä voisi kuvitellakaan viettäväni kahvitaukoja kasvarissa kuumimman iltapäivän auringonpaisteen aikaan, sillä pian siellä hiki nousee otsaan. Minä viihdyn vähän viileämmässä kuin kurkut ja tomaatit. Kaikesta huolimatta olen edelleen hyvin onnellinen pienestä kasvaristani. Isompi tulee sitten, kun voitan lotossa. Ensin pitäisi tietenkin ryhtyä lottomaan.

Parina aamuna olen saanut tuhdin hyväntuulentoivotuksen mennessäni viemään Juusoa ulos. Terassin orvokkiamppelissa kaikki kukat katselevat oven suuntaan (koska aamulla aurinko paistaa siitä suunnasta) ja näyttää, kuin ne iloisesti nauraen sanoisivat "hyvää huomenta". Puutarhurin onnenhippuset tulevat usein pienistä asioista; nauravista orvokkinaamoista tällä kertaa.

Tämän illan rutistus vielä futista ja sitten taas palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Mukavaa ja hyväntuulista viikkoa kaikille, valvoneille ja unimaailmassa yönsä viettäneille!

Ruusuista iloa, mutta ruusuilla kirvoja

Sammalruusu - Rosa Centifolia Muscosa

Sammalruusussa on tänä vuonna paljon nuppuja, joita se on alkanut nyt availla. Kukka on aivan ihana; runsas ja isohko, kestävältäkin se tuntuu. Pensas ei välttämättä ole niitä kauneimpia ja ainakin tänä vuonna kaikissa ruusuissa näyttää olevan jos jonkinlaista ötökkää ja tuhohyönteistä.

Rosa Rugosa 'Ritausma'

Ritausma on vihdoin avannut pari nuppuaan. Kukat ovat pienempiä kuin viime vuonna. Pensaaseen on ilmestynyt vihdoin myös uusia nuppuja, joten toiveita on, että saisin ihastella vielä uusillakin kukilla.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa Gallica 'Rosa Mundi'

Kirjoapteekkarinruusun kukasta pidän myös kovasti. Se on kuin karamelli kaksivärisenä ja kullankeltaisine keskustoineen.

Jokin ötökkä on käynyt napsimassa Kirjoapteekkarinruusun nupuista osan pois. Mahtavatko ne avautua laisinkaan?

Tänään löysin vanhojen pensasruusujeni joukosta tällaisen ruusun. Miten en nyt saata muistaa, että olisin aiempina vuosina huomannut näitä kukkia. Kukat ovat usean kappaleen ryppäissä ja etupäässä tuoreen oksan haarassa. Ruusun varsi on hyvin jykevä ja siinä on harvakseltaan koukkumaisia piikkejä. Uusia versoja pukkaa vanhasta varresta. Mikä ruusu mahtaa olla kyseessä. Se on varmaan tullut Metsä- tai Punalehtiruusun ohessa ruusurykelmäämme, mutta kuinka se kukkii vasta nyt, vuosia muiden istuttamisen jälkeen?

Rosa rugosa 'Sointu'

Ostin keväällä uusia kotimaisia ruusuja: Soinnun, Sävelen, Ilon, Lumon ja Tove Janssonin. Tove on jo kukkinut ja se näyttää kohtalaisen terveeltä. Sen sijaan kaikki muut ovat kärsineet kovasti ötököistä, vaikka olen yrittänyt mm. kirvoja ruiskuttaa mäntysuopanesteellä. Nuppuja niissä on kovin vähän ja joistakin ruusuista ne vähäisetkin on vattukärsäkäs ja muut ötökät käyneet napsimassa. Harmillista, mutta ehkä ruusut pärjäävät paremmin isommaksi kasvettuaan.

Hansa-ruusussa on ollut tänä vuonna samaa nuppujen avautumattomuutta kuin Juhannusruusussa. 

Tälle jaloruusulle en tiedä nimeä, mutta komea kukka siinä on. Kahvilautasen kokoinen.

Köynnösruusu Pohjantähti

Pohjantähti kukkii parhaillaan. Siinä on ollut hurjan paljon kukkia. Kukat eivät kauaa kestä ja meidän terassimme onkin ajoittain täynnä valkoisia terälehtiä. Pohjantähden kukkanuppu näyttää hennon vaaleanpunaiselta ja saattaisi kuvitella, että sieltä putkahtaa pinkki kukka. Ei putkahda, kukat ovat kyllä aivan valkoisia.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusukin päätti lämpimien säiden tultua ryhtyä kukkimaan uudelleen. Alkuun näytti, että se tekee vain kaksi ainokaista kukkaa. Punalehtiruusu on kyllä harvinaisen viehättävä hentoudessaan.

Neilikkaruusu Rosa Rugosa F.J. Grootendorst

Neilikkaruusu vietti viime kesän isossa ruukussa yläpihalla ja kukki lähes koko kesän. Nyt se ei ole yhtä innostunut kukkimaan, mutta sen sijaan kirvat juhlivat sen nupuilla ja varressa. Kunhan tuuli vähän tyyntyy, täytyy mennä taas ruiskuttamaan mäntynestettä.

Tänään aurinko on ollut enimmäkseen pilvessä, mutta lämmintä on silti riittänyt. Jälleen tuulee navakasti, kuten niin monena muunakin päivänä. Enää ei kuitenkaan ole pyykkiä, jota ripustaisi tuuleen kuivamaan. Huomenna on sunnutai ja hiukan on luvattu vesisadetta. Se voisi kyllä tehdä luonnolle hyvää - kunhan ei jämähdä päiviksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Blogger tykkää tänään ilmavuudesta. Tyhjiä rivejä syntyy näköjään pelkän ajatuksen voimalla, eikä niitä tahdo saada millään pois.