Multaan meni ja muutakin siemenasiaa

Nyt se taas alkoi. Ensimmäiset siemenet on kylvetty. Päätin olla tänä vuonna maltillinen (kuten päätän joka vuosi) ja tarkoitus oli aloittaa kylvöt aikaisintaan helmikuussa. Suvikummun Marjan maanantaisen postauksen luettuani piti pikkaisen pyörtää päätöstä. Jos nyt on meneillään otolliset kesäköynnösten kylvöajat, pitänee se hyödyntää. Sallin muutenkin itselleni päätösten peruuttamisen ilman sen kummempia omantunnontuskia, jollei pyörtämisestä mitään vahinkoa vaikkapa sivullisille tule. 

Kylvin kelloköynnöstä ja yllättäen varastoistani löytyneen keijunmekkopussillisen. Keijunmekon siemeniä oli pussissa peräti kahdeksan kappaletta ja niiden kanssa sai olla tarkkana. Niin pikkuruisia olivat, että pelkäsin hukkaavani nekin vähät. Kelloköynnöksen siemeniä toisessa pussissa oli neljä kappaletta, toisessa kuusi. Pussissa määräksi mainittiin 1 gramma. Ehkä toisen pussin siemenet olivat hivenen kookkaampia.

Yritin löytää netistä joku aika sitten lukemani keskustelun siemenpussukoiden hintavertailusta. Vaan en löytänyt. Yleensä sitä vain nappaa siemenpussin kaupasta tai tilaa netistä sen enempää vertailuja tekemättä. Syytä ehkä olisi, sillä aikamoinen kirjo esimerkiksi siementen määrässä per pussi tuntuu olevan. Määrät kerrotaan vaihtelevasti lukumääränä tai grammoina. Onpa sellaisiakin pusseja vastaan tullut, joissa mitään määrää ei kerrota. 

Siemenpussien hinnoissa on myös paljon eroja. Siemenpussit ovat litteitä, kevyitä ja sieviä, eivätkä ne vie paljon tilaa. Niitä tulee helposti napsittua kaupan telineestä ihan vain varuiksi. Vasta kassalla hätkähtäen tajuaa, ettei kyseessä mikään halpa ostos välttämättä olekaan. 

Tämän postauksen siemenpussukat ostin rautakaupasta ja kassasummaksi kilahti yli 40 euroa. Viime vuonna netistä siemeniä tilatessani hintahaitari liikkui 1,50 eurosta yli 7 euroon per pussi. Mitään erityisiä tai harvinaisia siemeniä en edes tilannut. Usein monivuotisten kukkien siemenet ovat kalliimpia.

Kuinka usein sitten niitä hamstrattuja siemenpusseja tulee pyöriteltyä laatikossa vuodesta toiseen ja ostettua joka kevät seuraksi yhä uusia? Ilman, että niitä kylvää. Jotkut siemenet itävät hyvin senkin jälkeen, kun pussissa mainittu itävyyspäivämäärä on umpeutunut. Osalla siemenistä itävyys on annetun ajankin puitteissa epävarmaa. 

Niin ihana, kuin siemenpussukoita onkin käsissään rapistella, ei niitä kannata arkistoitavaksi ostaa. Kylväkää siis siemenvarastonne välillä tyhjiksi tai laittakaa siemenet kiertoon. Kalliiksi niiden säilöminen sellaisinaan tulee.

Kävin omat siemenvarastoni läpi ja yllättävän paljon päältä päin väljästä laatikosta kylvettävää löytyi. Inventaarion pohjalta olen tehnyt joitakin ostoksia, mutta yritän pitää pääni kylmänä ja välttää nettikauppojen uumeniin eksymistä. Mieluummin vaikka kesän mittaan tai syyspuolella hyödynnän alennus- ja loppuunmyyntejä. Silloin siemeniä saattaa saada hyvinkin edullisesti.  

Vähän piti nettikaupoissa siementen tiimoilta seikkailla, sillä halusin tulevanakin kesänä kasvattaa salaattifenkolia. Siihen ihastuin viime vuonna ja Autuas olo -blogin Cherin vinkistä metsästin nyt Zefa Fino -lajiketta, jota löysinkin Hyötykasviyhdistyksestä. Samaisesta kaupasta löysin myös etelänruusuruohoa (Knautia macedonica), jonka kuvia bongasin hiljattain jonkun blogista. En vain yhtään muista, kenen blogi kyseessä oli.

Nyt vielä pitäisi laatia se kylvösuunnitelma, jonka kanssa en tahdo päästä millään alkuun. Silkkaa saamattomuutta.

 Viikonloppu alkaa olla käsillä. Levätkää, ulkoilkaa ja nautiskelkaa.

Työhuoneen taivasnäkymä sunnuntailta

Toukokuu - ihana kevätkuukausi

Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista antoi huhtikuuhaasteen. Yhden postauksen aiheen tiimoilta olen jo tehnyt, mutta mikään ei estä toteuttamasta haastetta toistamiseen. Ei näinä harmaina tammikuun päivinä liikaa aiheita päässä vilise, joten Suvikummun Marjan postauksesta ihastuneena palaan viime toukokuuhun. Sehän on kevätkuukausi siinä, missä maalis- ja huhtikuukin.

Mustaherukka - Ribes nigrum 'Pohjan  Jätti'

Kehityksen ja kasvun hurmaa

Toukokuu on ehkä kaikista kevään ja kesän kuukausista jännittävin. Alkukuusta puutarha on vielä melko kalpea ja viherrrys vasta tekee tuloaan. Säistä riippuen kasvu saattaa pitkäänkin olla hidasta tai sitten hiirenkorvat puissa räjähtävät hetkessä ilmoille. Loppukuusta ollaan jo hyvinkin täydessä kesässä ja kukinta puutarhassa vauhdissa. Kasvu ja kehitys on huimaavan nopeaa ja hurmaavaa.

Pionit ja kevätkirjotähdet

Lupauksia ja etsintää

Toukokuu on täynnä lupauksia ja etsintää. Tässä vaiheessa kevättä ei vielä laisinkaan tiedä, mitä ja miten kasvu käynnistyy ja edistyy. Puutarhurin kasvukauteen sisältyy aina myös pettymyksiä ja luopumista. Toukokuussa nekin ovat vielä piilossa. Ei siis huolta tässä vaiheessa. 

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia

Pienten yksityiskohtien esiinmarssi

Miten ihanaa onkaan kulkea ja kiertää puutarhassa, kumartua ja kurkottaa. Paljon on pientä nousijaa ja niitä täytyy katsoa ihan läheltä nähdäkseen jokaisen yksityiskohdan ja saadakseen varmuuden, mikä sieltä mullasta oikeastaan on nousemassa.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

 
Toukokuussa on tilaa ja avaruutta pienten kauneudelle. Isot ja näyttävät kasvit ja kukat odottavat vielä vuoroaan.

Keltareunapikarililja - Fritillaria michailowskyi

Löytämisen riemua

Jokainen aamu, jokainen päivä, jokainen ilta tuo uutta ihmeteltävää. Yksi kierros päivässä puutarhassa ei riitä. Nähdäkseen ja kokeakseen kaiken mahdollisen, on tutkittava piha neliö neliöltä monta kertaa päivässä. Eikä sekään riitä. Aina joku ihanuus ehtii kasvussaan alkua pidemmälle ja puutarhuri pääsee kehitystä seuraamaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

Mantelityräkki - Euphorbia amygdaloides

Pakahduttavaa kauneutta

Se, mikä maalis-huhtikuussa on ollut vasta harjoittelua, pääsee toukokuussa täyteen kukkaansa. Puutarha ja luonto kaikkinensa on täynnä voimaa; uusia versoja, nuppuja, tuoksuja, värejä, ääniä. Vaikea sitä pakahduttavaa aistimusten määrää on sanoin kuvailla. Se on vain koettava ja tunnettava. Joka kevät yhtä uusi ja ihana. Ja taas kerran edessä. 

Jumaltenkukka - Dodecatheon meadia

Haaste on jo kiertänyt monissa blogeissa ja itsekin sitä "Haasteena huhtikuu" -postauksessa jaoin. Mikäli et ole vielä haastetta saanut ja haluat sen toteuttaa, tästä sen voit vapaasti ottaa. Vielä on aikaa kevään ensi merkkeihin, joten hyvin ehdit. Mikäs sen mukavampaa, kuin palata menneen kevään kuviin ja kaivaa sieltä energiaa.

Tulipa Exotic Emperor

 

Haasteen säännöt saatesanoineen ovat seuraavat:

Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:
 

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait

2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. 

Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.

Alppikärhö - Clematis alpina

Lauantai-illan lorinaa

Tammikuinen lauantai-ilta on varsin sopiva jouluisten kynttilöiden loppuun polttamiseen. Pian iltojen valoisa aika pidentyy niin, ettei enää huomaa kynttilöitä sytyttää. Isäntä ja Poika saunoivat ja minä istuin kutimieni kanssa sohvalla. Juuso kuorsaamassa sohvan toisessa päässä. Olin syventynyt hyvin edistyvään käsityöhön ja mieluisaan lankaan, joten kesti tovin huomata omituinen lorina, joka kantautui television vierestä.

Nostin katseeni ja meinasi muutama ärräpää suustani purkautua nähdessäni lorinan lähteen. Kolmesta kynttilästä yhden steariini valui tulivuoren laavan lailla pitkin korkeaa kynttilänjalkaa, kaapiston pintaa ja sen takaseinää loiskuen tarmokkaasti valkoiselle seinälle. Aaarrggghhhh....

Syvänpunainen steariini pukee vähemmän ihastuttavasti valkoista seinää, jonka vasta vajaa vuosi sitten maalasin. En erityisemmin välitä tällaisesta tilataiteesta ja edessä olikin pikainen paikkojen puunaus.

Ensimmäisenä puhalsin kynttilät sammuksiin ja tuhon aiheuttaneen kynttilän laitoin roskiin. Pöydän pinnasta steariini lähti kohtalaisen helposti. Isoimmat möykyt irrotin ihan sormin kaapimalla. Pöydän pintaan en uskaltanut käyttää mitään terävää tai raapivaa, mutta lämpimään veteen kostutetulla rätillä sain pinnan puhtaaksi. Seinästä punaiset roiskeet oli vain pakko rapsuttaa yksi kerrallaan pois. Paras työväline siihen oli kostealla kankaalla suojatut omat kynnet.

Huokoiseen seinäpintaan steariini ei onneksi ollut kovin tiukasti imeytynyt. Silti en saanut kaikkia roiskeita epätasaisesta materiaalista. Kiitin kuitenkin itseäni siitä, että viime keväänä olohuoneen seiniä maalatessani käytin laadukasta maalia, joka kestää aika hyvin kostealla pyyhkimistä. Jonkun verran roiskeita seinään jäi ja alue myös punertaa selvästi. Kovin pitkälle vauriokohta ei näy, joten ihan huomenissa ei tarvitse seinän maalaamiseen ryhtyä. Olohuoneen maalia on kellarissa jäljellä ja seinän tuunaus on lähiaikoina kuitenkin edessä.

Mitä tästä opin. Kynttilöitä on tarkkailtava palovaaran lisäksi myös tällaisten valumavahinkojen vuoksi. Ehkä kynttilät voisi myös sijoittaa alustoille tai sellaisiin paikkoihin, ettei vahingon sattuessa vauriot pääse kovin suuriksi. 

Postausta tehdessäni kuuntelin radiosta Minna Pyykön ohjelmaa "Luonto ja mieli", josta esittelyteksti sanoo näin.

"Asuuko meidän sisällämme kaiken tämän digiajan alla muinainen mieli joka rauhoittuu parhaiten kuullessaan meren maininkeja, maatessaan lämpimällä rantakalliolla tai katsellessaan tähtitaivasta pakkasyössä? Vai mistä johtuu että vähitellen aletaan saada yhä enemmän tutkimustietoa luonnon monista terveysvaikutuksista- myös vaikutuksista ihmismieliin. Minna Pyykkö kävi Tampereella jututtamassa psykologian professori Kalevi Korpelaa aiheesta."

Puutarhaihmisille luontokokemusten positiivinen vaikutus terveyteen ja mieleen on tuttua ja todistettua. Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa. Suosittelen lämpimästi.

Mukavaa työviikkoa kaikille!
 

Varpaiden lämmitystä

Mustarastas tähystää leikkimökin katolla

Mikäli kaikki muutkin viikot hurahtavat ohi samaa vauhtia, kuin kulunut viikko, on hartaasti odotettu kevätkausi käsillä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Etelärannikko sai vihdoin lumipeitteen. Kauniin pehmoista pumpulilunta sopiva kerros ja pikkupakkasta. Ehkä voin vielä toteuttaa aikomani hankikylvöt eli kylmäkäsitellä muutaman siemenpurkin, kun nyt on hanki, jonka uumeniin purkit kaivaa.

Retkiluistelija lumituiskuisella järven jäällä.

Kansalaisoikeuskin on suoritettu eli kävin äänestämässä. Koti on viikkosiivottu ja samalla vaihdoin keittiön joulunpunaiset verhot keväisempiin. Ulos on ollut aikomus mennä kuvaamaan tuoretta lunta ja valkoista maisemaa, vaan enpä ole valoisaan aikaan ehtinyt.

Tähän mennessä talvi on ollut todella leuto. Viime päivinä on ollut pakkasta,  mutta kertaakaan mittari ei ole pudonnut edes -10 asteeseen. Tykkään nukkua viileässä ja niinpä laitan patterin makkarissa päälle vasta oikein kylminä päivinä tai jos kylmyyttä jatkuu pidempään. Makkarin lämpömittari näyttää silti +17 - +18 astetta ja se riittää hyvin, sillä päivisin en juurikaan makkarissa aikaani vietä. Oikein sopiva lämpötila nukkumiseen, kunhan varpaat saa lämpimiksi. Siinä auttaa unisukat ja Lontoon matkalta tuomani kuumavesipullo.

Täytän pullon nukkumaan mennessäni kiehuvalla vedellä ja sujautan sen peiton alle jalkopäähän. Pullon viereen sitten unisukkaiset varpaat ja kylläpä tuntuu ihanalta. Ihanuutta tietenkin lisää myös selän takana nukkuva lämpöinen ja pehmoinen kissa.

Pullon materiaali on kumia ja sen päällä on pehmoisesta kankaasta tehty suojuspussi. Ihmeellisesti pullo pitää lämmön, sillä aamullakaan se ei ole täysin viilennyt. 

Toin kuumavesipulloja Lontoosta myös tuliaisiksi, mutta miksi ihmeessä omaan kotiin vain yhden ainokaisen? Olivat nimittäin hyvin edullisia ja litteinä sujahtivat mukavasti matkalaukkuun. Kunhan joku tuttu kertoo matkaavansa Britteihin, nakitan hänet tuomaan pari pulloa minulle.

Sain vihdoin tsekattua vanhat siemenvarastot ja muutama pussi uusiakin on jo pöydän kulmalle kaupasta kulkeutunut. Kylvömulta pitäisi tuoda autotallista varastoon lämpiämään, mutta sitä ennen on se kylvösuunnitelma saatava vähintäänkin alulle. Mieluummin valmiiksi asti. Viikonlopulle olisi taas pitkä lista mieluisaa ja vähemmän mieluisaa tekemistä. Mistähän aloittaisi? Ehkä sentään ulkoilusta. Siitä saa energiaa ja jaksaa taas pureutua sisähommiinkin.

Blogger näyttää edelleen takkuilevan kommentoinnin kanssa. Mistähän johtuu?

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

Haasteena huhtikuu

Sinivuokko 28.4.2017

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta napsahti kiva haaste, joka tarjoaa tilaisuuden selata keväisiä kuvia ja siten saada valoa tähän tammikuiseen harmauteen. 

Kevätkaihonkukka 3.4.2017

Kerro huhtikuun viisi tärkeintä kevään merkkiä....siinäpä vaikea tehtävä, vaikka ensin toisin luulin. Maaliskuun ja huhtikuun voi oikeastaan täällä etelärannikolla niputtaa yhdeksi ja samaksi kevätkuukaudeksi. Lunta on usein niin vähän, ettei sen sulamisessa paljon seurattavaa ole. Jäätä sen sijaan saattaa olla paksujakin kerroksia kukkapenkeissä ja pihamaalla. Tapaankin auttaa kevättä hakkaamalla jäätä pienemmäksi ja tekemällä puroja pihamaalla. Kukkapenkeissä ei parane jäätä mennä kovin voimakkaasti pilkkomaan, ettei samalla pilko kasvien juuria.

Rakeita 24.4.2017

Huhtikuussa aurinko voi paistaa taivaan täydeltä ja lämpötila kivuta hyvinkin toiselle kymmenelle. Hetkessä kylmä tuuli puhaltaa pilvet esiin ja maahan ropisee voimalla rakeita. Sää vaihtelee melkoisesti laidasta laitaan ja toisinaan se saa puutarhurin hehkumaan innosta, toisinaan taas repimään epätoivoisena hiuksia päästään ja toistamaan ääneen: "Miksi se kevät ei jo tule?".

Kevätkaihonkukka 26.4.2017

Kevät kaikkinensa on paljon enemmän, kuin jokin yksittäinen kasvi tai tekeminen. Se on tuoksuista, tunnelmista ja kokemuksista koostuva rintaa pakahduttava tunne, jota jaksaa joka vuosi odottaa yhtä suurella ilolla ja innolla. Tässä viisi asiaa, joilla on merkittävä osa tuon kevättunnelman tuottamisessa:

Kasvukauden lupaus

Huhtikuussa ehdottomasti parasta on se, että jälleen on kevät ja kaikki kasvukauteen liittyvä vielä alullaan. Ei voi tietää, millainen kausi on edessä ja siksi voi haaveilla ja uskoa villeimpienkin unelmien toteutumiseen.   

Valo ja pitkät päivät
Ihanaa huhtikuussa on jatkuvasti lisääntyvä valo ja pitenevät päivät. Pihalla voi jo aloittaa kevätsiivouksen, kantaa talveksi varastoon viedyt kalusteet ja koristeet pihalle.    

Piipot pintaan
Se vaan on joka kevät yhtä ihmeellistä ja ihanaa. Puutarhakierroksia täytyy tehdä päivittäin, eikä sekään aina riitä. Postilaatikolla käynti tai roskien vieminen saattaa venyä pitkäksi, kun matkan varrella unohtuu tutkimaan kukkapenkin kohoumia ja mullasta nousevia kärkiä.

  

Mustarastaan laulu

Mustarastaan luritus naapurin kuusenlatvassa sykähdyttää joka kerran yhtä paljon. Raikas kevättuuli ja lisääntyvää lämpöä hehkuva aurinko tarjoavat mahdollisuuden kuivattaa pyykkiä ulkona. Mikä on pyykkiä levittäessä tai illalla koriin viikatessa, kun mustarastas esittää parhaita konserttinumeroitaan. 

 

Elämänpiiri laajenee

Kevään myötä pihapiiri tarjoaa valtavasti ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia. Enää ei tarvitse raitista ilmaa saadakseen kiertää kylän raitteja, sillä pihassa ja puutarhassa riittää tekemistä. Kodin seinät pysyvät entisillä paikoillaan, mutta ovet ja ikkunat aukeavat ja elämä muuttaa terassille, pergolaan ja pihamaalle.  

Tarhakylmänkukka 28.4.2017

Alkuperäinen haaste kuuluu näin:

"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait

2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."

Rhodon nuppu 11.4.2017

Annan tämän haasteen seuraaville blogeille:

Marian koti ja puutarha

Lappalainen etelässä

Rakkaudesta Vironperään

Olkaa hyvä!

Talventähti 28.4.2017

Nuutinpäivä - tähän päättyy joulukausi

Nuutinpäivä on kansanomaisesti tärkeä merkkipäivä, johon jouluajan on katsottu päättyvän, kuten osoittaa sananparsi: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.”

Meidän huushollissa joulu lähti osittain jo ennen loppiaista ja loppiaisena sitten loputkin. Kun lähipiiristä puuttuu ne pienet lapset, ei joulukaan tunnu samalta, eikä sitä sitten jaksa loputtomiin koristeina ympärillään katsella. Viime päivinä aurinko on paistanut upeasti ja avannut mielentietä kohti kevättä.

  
Kävimme veljenvaimon kanssa normiristeilyllä Tukholmassa. Kamera oli mukana, mutta räpsyjä tuli kovin vähän. Tukholmassa keskityimme katselemiseen ja kiertelyyn. Kostealla merituulella ryyditetty pikkupakkanen sai näpit ja posket jäätymään ja niitä kävimme lämmittelemässä kuninkaanlinnan aarrekammiossa. Jalokivillä ja kullalla koristellut kruunut ja miekat on nyt nähty, joskin 160 kruunun sisäänpääsy katsottavan määrään suhteutettuna  tuntui aika korkealta. Eikä museon läheisyydestä löytynyt ainuttakaan vessaa. Oli pakko kipittää vanhan kaupunkin Järntorgetin reunalla sijaitsevaan kahvilaan nauttimaan suussa sulavaa belgialaisesta suklaasta valmistettua moussekakkua kera kahvin.

Laivassa söimme ja herkuttelimme pitkän kaavan mukaan mennen tullen. Höpötimme ja juttelimme sydämen kyllyydestä, kun kerrankin oli tilaisuus ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä ja ajanpuutetta. Muistelimme kesällä menehtynyttä veljeäni, matkakumppanini aviomiestä. Välillä kyyneleet silmissä, välillä yhteisiä kommelluksia nauraen. Nukkuminen jäi vähiin, sillä alkuun vähän laimealta vaikuttaneen trubaduurin repertuaaria ei vaan malttanut jättää kesken. Karaokessakin oli varsinaisia laulun ja esiintymisen mestareita. Poissa kaikki humalainen hoilaus ja turha toikkarointi. 

Hytti tosin oli osunut paikkaan, jossa metelistä päätellen konehuone tuntui olevan ihan seinän takana ja ilmastoinnin hurinaan ei vaikuttanut minkäänlainen säätö ja nappulan vääntö. Laivan saapuessa menomatkalla aamuyöstä Maarianhaminaan, kuvittelin marsilaisten laskeutuvan hyttiin, kun laiva kolahti laituriin ja sataman valtaisat spotit räpsäyttivät hytin oranssiseen paloon. Ehkä on sittenkin parempi valita seuraavalla kerralla ikkunaton hytti.

Arkeen palaaminen on jo aloitettu ja ensi viikolla jysähdetään sinne kokonaan. Parin yön reissu muille maille virkistää kummasti, mutta kummasti sinä aikana ehtii kotonurkillakin asiat mennä solmuun. Torstaina vanhempien omaishoitohommat lähtivät loman jälkeen vauhdilla käyntiin, kun samana päivänä piti viedä isä silmäklinikalle, tilata äidille lääkäri ja hoitaa heidän keittiönsä lavuaarin tukkeuma soittamalla paikalle putkimies. Kaiken muun pienen säätämisen lisäksi. Kokopäivähommaa, uskokaa pois. 

Pelkästään huoltoyhtiöön soittaminen on omanlaisensa manööveri, jossa pitää keskittyä kuuntelemaan erilaisia vaihtoehtoja ja niiden perustella painella numeroita, ruutuja ja tähtiä - ja kuunnella odotusmusiikkia. Kun viimein saa jonkun ihka oikean ihmisen langanpäähän, onkin suorastaan tyrmistynyt siitä, että joku keskustelee vastavuoroisesti kanssani. 

Monet arkipäiväiset ja kriittisetkin palvelut on siirretty nettiin. Jollei ole nettiä tai et osaa sitä käyttää, oletkin pulassa. Silloin, kun putket on tukossa ja vesi tulvii lattialle, haluaisi kyllä mieluummin jutella tietokoneruudun sijasta elävän huoltomiehen kanssa. Netin kautta asioiden hoitaminen on meille nuoremmille helppoa ja yhä nuoremmille itsestäänselvyys.  Keskuudessamme on yhä paljon ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole nettiä, eikä taitoa sitä käyttää. Kaikilla ei älypuhelintakaan. Siksi toivoisi netin rinnalla pidettävän myös mahdollisuuden saada palveluita ja apua puhelimitse. Ja mieluummin soittamalla ihminen ihmiselle, kuin lukuisia nappuloita painamalla ja robotin kanssa puhumalla.

Blogien kommentointi on tällä viikolla takkuillut melkoisesti. Niin omaan blogiin saapuneiden kommenttien vastaaminen kuin toisten blogeihin kommentoiminenkin kyllä onnistuu, mutta hitaasti, hyvin hitaasti. Siksi olenkin etupäässä lukenut teidän blogejanne ja jättänyt kommentoimisen siihen, kun se taas onnistuu ilman pitkiä tuumaustaukoja.

Oikein mukavaa viikonloppua ja Nuutinpäivää kaikille!

Enkä kyllä pura näitä!!!

Toiset turaa vuosikausia puikkojen ja lankojen kanssa kaikenlaista jääden silti aina vähän kuin aloitteijan asemiin. Sitten joku päättää aloittaa elämänsä ensimmäiset kirjoneulesukat ja saa heti kättelyssä aikaan upean ja taidokkaan neuletyön, jota pitkäänkin käsitöitä harrastaneet ihastuksesta mykkinä kiittelevät.

Tällaisiin ajatuksiin puhkesin nähdessäni marraskuussa Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon upeat kirjoneulesukat. Jonkun verran olen kirjoneuleita itsekin tehnyt, mutta noviisiksi niiden suhteen itseni edelleen koen. Sanoin Pirjolle jossain kommentissa ryhtyväni joulun jälkeen harjoittelemaan kirjoneuleita. Niin myös tapahtui. 

Yhdet sukat on nyt taisteltu valmiiksi. Täynnä virheitä, epätasaisuutta ja mahtuu mukaan yksi isompikin moka, jonka huomasin vasta sukkia päätellessäni. Se iso moka jääköön kertomatta, koska sen huomaa vain sukkia käsissään aikansa kääntelemällä. Voipi olla, ettei näitä sukkia edes kukaan toinen koskaan käsiinsä saa eli salaisuus saattaa jäädä yksinomaan minun tietooni.

Mielestäni käsialani ei ole kovin tiukkaa. Silti nämä polvarit menevät nippa nappa omiin jalkoihin, eikä minulla ole kovin paksut pohkeet. Venytin ja vanutin jokaisen puikon kutomisen jälkeen ja vältin pitkiä langanjuoksuja. Kuvion kohdalla silmukoita on puikkoa kohden 16, lankana 7veikka ja puikot 3½. Tarkoitus oli kaventaa silmukoita varressa siten, että nilkassa olisi ollut 12 silmukkaa. Silloin sukka ei olisi mennyt varmaan vauvallekaan. Niinpä kavensin ylimääräiset vasta nilkan resorissa.

Lisäsin sydänkuvioiden väliin punaisia silmukoita, jotta harmaata lankaa ei tarvinnut ylenmäärin sitoa langanjuoksujen lyhentämiseksi. En kuitenkaan katsonut kuvion kokonaisuutta, jolloin ylimääräiset punaiset silmukat ovat paikoin sijoittuneet epätasaisesti. Tämä saa varsinkin alimman sydänkuvion näyttämään sotkuiselta.

Hermojen lepuuttamisen ja itsetunnon kohottamisen kannalta taitaa olla parasta tehdä joku äärimmäisen yksinkertainen välityö. Ihan vaikka perussukka voisi helpottaa kirjoneuleahdistusta. Sen verran luupää ja sinnikäs olen, ettei kirjoneuleurakkani näihin sukkiin pääty. Toinen juttu on sitten, saanko koskaan aikaiseksi kaunista ja taidokasta kirjoneuletta. 

Monet puutarhabloggaajat ovat myös ahkeria käsityöihmisiä. Käykääpä kurkkaamassa, miten ihania ja taidokkaita käsitöitä viime vuoden aikana on tehnyt esimerkiksi Auring*n ihanat -blogin Inka.

Onneksi käsitöiden tekemisestä voi ja saa nauttia tumpelotkin ihmiset. Ja onneksi näistä epäonnisista viritelmistä voi ja saa julkaista kuvia. Joskus kuvittelin, että täydellisyyteen tulee aina pyrkiä ja vain täydellinen ansaitsee kiitoksensa. Nykyisin olen sitä mieltä, ettei täydellistä ole olemassakaan. Ja vaikka olisikin, sitä ei kannata tavoitella. Se on tylsää.

Piipot piiloon, mars!

Taponlehti 6.1.2018

Pikkuinen puutahani -blogin Sametti Hortensia teki puutarhassaan uuden vuoden kierroksen löytäen monenlaisia piippoja mullasta kurkkimassa. Päätin katsoa, onko oman puutarhani piipot yhä mullassa, vai ovatko kenties intoutuneet plussakeleillä kuvittelemaan kevään jo koittaneen.

Lauantaina 6.1. ripotteli vain vähän vettä, mutta lämpöasteita oli melkein +4. Muina päivinä vettä onkin sitten satanut reippaasti ja talven muutamista lumisateista jäänteitä on vain minimaalisia sattumia siellä täällä. 

Kovin paljon en piippoja löytänyt, mistä olen oikeastaan tyytyväinen. Ei niillä ole mihinkään kiire, sillä oikeaan kevääseen on vielä matkaa. Parempi, kun pysyvät mullan sisässä lämmittelemässä ja odottamassa valon lisääntymistä ja ilmojen todellista lämpenemistä.

Yläirvi keskellä: kuunlilja. Alarivi: vasemalla pioni, keskellä pikkusydän, oikealla raparperi.

Mikä minua ihmetytti, oli kuunliljojen kärkien kurkistelu (ylärivin keskimmäinen kuva). Kuunliljat ovat keväälläkin aika hitaita, joten kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin, kun tammikuinen talvettomuus saa ne aloittamaan kasvun. 

Samoin huolestutti Alexander Fleming-pionin ilmestyminen (alarivin vasen kuva) pintaan. Kyseisen pionin ostin Turun puutarhamessuilta ja kesän se vietti ruukussa pihamaalla, kunnes elokuussa siirsin sen maahan. Laitoin maasta pilkistävien punaisten piippojen päälle talvensuojaturvetta toivoen pionin selviävän kevääseen.

Sunnuntaina olikin sitten mittari pakkasella ja maassa ohut kerros yön aikana satanutta lunta. Tuosta lumimäärästä ei taida olla kasvien suojaksi. 

Kuinkahan pitkään kasveilta menee tottua uudenlaisiin olosuhteisiin ja näihin leudoiksi ja vetisiksi muuttuneisiin talviin? Ja miten tällainen märkyys ja leutous vaikuttaa tuholaisiin ja kasvitauteihin? Onneksi on kokonainen säkillinen Ferramolia kellarissa odottamassa kevään ensimmäisiä kotilohavaintoja. Kyllä tässä taas ollaan jännän äärellä, kun kevään koittaessa pohditaan, mitkä kasvit lähtevät kasvuun ja mitkä kenties on menetetty.

  
Monet seurasivat kesällä Saaripalstan Sailan postauksia hänen matkastaan Orkney-saarilla. Perjantaina saapuneessa OmaPiha-lehdessä on lisää juttua paikasta ja upeita kuvia myös. 

Olen katsonut televisiosta lauantain myöhäisillassa esitettävää brittiläistä "Minkä taakseen jättää" -rikosdraamasarjaa, jossa pääsee välillä nautiskelemaan upeista maisemista ja näkee välähdyksiä ihastuttavista puutarhoista. Maisemat, puutarhat ja kasvit ovat kyllä olennainen osa brittidekkarien viehätystä. Välillä juonen seuraaminen unohtuu täysin, kun katse keskittyy kaiken kauniin ihastelemiseen.

Työhuoneen ikkunalaudan pelaguut porskuttavat. Eivät ne mitään kaunottaria ole honteloine kasvupyrähdyksineen. Ovat kuitenkin vihreitä ja terveen oloisia. Inspire Pink on pukannut taas joulutauon jälkeen muutamia nuppuja, joista pari aukesi tänään. Kasvakoon pelaguut ja luokoon työhuoneeseen kevään odotuksen tunnelmaa. Saanpa sitten myöhemmin keväällä uusia pistokkaita näistä itse kasvatetuista pelaguista.

Loppiainen ja joulukausi on ohi ja paluu normaaliin arkeen alkanut. Pyhät on kivoja, mutta ei arkikaan hullumpaa ole. Riippuu, miten siihen suhtautuu. Minusta on aina hauska herätä uuteen aamuun. Silloinkin, kun Juuso on aivan liian varhain käynyt naukumassa tyhjään ruokakuppiinsa täydennystä. Mukavaa työviikkoa siis kaikille!