Riku Cajander: Vanhat tutut ja hankalat vieraat

Riku Cajander: Vanhat tutut ja hankalat vieraat
Maahenki Oy, 2018

Sain luettavakseni Riku Cajanderin uusimman kirjan, joka käsittelee tulokas- ja vieraslajeja Suomen luonnossa. 

Jääkauden jälkeisinä 10.000-13.000 vuosina Suomessa tavattavat kasvit ja eläimet ovat muualta tulleita tulokkaita, maahanmuuttajia. Myös me ihmiset. 

Meillä elävät eliöt, jotka ovat saapuneet tänne itsenäisesti ja eläneet täällä kenties tuhansia vuosia, voidaan määritellä maamme alkuperäislajeiksi. Ihmisen mukana, matkustamisen, kaupan ja merenkulun väiltyksellä ennen 1500-1600 lukua kulkeutuneita kasveja ja eläimiä kutsutaan muinaistulokkaiksi. Edellä mainitun ajanjakson jälkeen saapuneita lajeja nimitetään uudistulokkaiksi. Monien muinais- ja uudistulokkaiden esiintyminen on Suomessa jo täysin vakiintunut.

Vieraslajeiksi kutsutut kasvit ja eläimet ovat yleensä tulleet ihmisen mukana joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Vieraslajikäsite on hieman liukuva ja menee osittain päällekkäin uudistulokkaiden kanssa. Osalla vieraslajeiksi listatuista kasveista on Suomessa jo usean sadan vuoden historia.

Kirja on jaettu selkeästi yleiseen tekstiosioon, kasviesittelyihin ja lopussa oleviin asiantuntijoiden näkemyksiin vieraslajeista. Kasviesittely on jaettu sivun reunan värikoodein eriteltyinä erittäin haitallisiin vieraslajeihin (punainen värireuna), tarkkailtaviin tai paikallisesti haitallisiin vieraslajeihin (oranssi värireuna) sekä kolmantena muinais- ja uustulokaskasveihin (vihreä värireuna).

Kunkin kasvin kohdalla on esitelty lyhyesti sen historia ja kasvuolosuhteet sekä tunnistamisohjeet ja määritelmät siitä, onko kasvi hyödyllinen, neutraali vai suorastaan haitallinen. Kirjan hienot kuvat ovat Riku Cajanderin itsensä ottamia.

Tämä kirja on hyödyllinen opas vieraslajien tunnistamiseen ja niistä keskustelemiseen. Koin kirjan näkökulman kannustavaksi ja myönteiseksi. Suosittelen jokaisen puutarhaihmisen luettavaksi ja kirjahyllyyn tarvittaessa esille otettavaksi.

Sammaleilla tanssahtelua

Facebookin puutarharyhmässä on viime päivinä päivitelty nurmikon sammaleisuutta. Sammaleen syntymiseen vaikuttavat monet asiat, kuten varjoisuus, kalkin ja muiden ravinteiden puute ja maan tiivistyminen. Olen kylvänyt meidän nurmikolle kalkkia ja tehnyt pahimpiin paikkoihin reikiä täyttäen niitä hienolla hiekalla. Olen myös uusinut pahimmilta kohdilta vanhaa nurmikkoa. Ennen en sentään voinut valoa nurmikolle enempää tarjota. Nyt sekin ongelma on poissa. Vaan nykyisin ei edes se sammal nurmikolla häiritse. Onpahan kauniin vihreää, eikä tarvitse sen kummempia hoitotoimenpiteitä.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Saattaa olla, ettei runsas valokaan pelasta meidän nurmikkoa sammaloitumiselta. Luultavasti se tiivistyy ihan sen vuoksi, että näin keväällä hypin tasajalkaa ilosta yhden jos toisenkin kukkapenkin äärellä. Niin tein vapun alla löytäessäni sinivaleunikon karvaisen olemuksen kurkistamassa kukkapenkistä. Eikä vaan yhden, vaan sen toisenkin ja vielä peräti kolmannen pikkuruisen lehtiparin. 

Sinivaleunikon menestyminen tuottaa vähän samanlaisia onnentunteita, kuin jouluruusun kukkien ilmestyminen sulavan lumen keskeltä. Tai ehkä peräti vähän suurempaakin onnea. Monille puutarhureille vaikeammatkin kasvit ovat niinsanotusti peruskauraa, mutta tällaiselle mämmikouralle ja itseoppineelle hörhölle yksi sinivaleunikko tuottaa lottovoiton kaltaisen tunteiden ilotulituksen.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Toinen merkittäviä riemunkiljahduksia ja nurmikkoa tiivistävää tasajalkatallaamista aiheuttava ilmiö on tarhakylmänkukan versojen ilmestyminen rinteen scillojen sekaan. Ihan ihmepaikkaan olen tämän yksilön tyrkännyt kasvamaan, mutta jostain syystä en ole raaskinut häntä poiskaan siirtää. Sen sijaan pyrin näistä hölmöistä istutuspaikoista oppimaan siten, että ostan uusia yksilöitä sijoittaen ne säällisemmille asuinsijoille.

Kuva on epätarkka, koska en vain jaksanut märässä maassa kontata saadakseni riittävän selkeän kuvan. Toisinaan kameran tarkennus johonkin pieneen yksityiskohtaan on äärimmäisen vaikeaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että kamerani kerta kaikkiaan kyllästyy jossain vaiheessa puutarhakierroksiini ja sisälle päästäkseen lopettaa yhteistyön totaalisesti. Näissä tilanteissa taitaa naapurinkin korvia kuumottaa, kun manaan kamerani käytöstä. Yleensä minä annan kameralle anteeksi ja epätarkkaan kuvaan tyytyen tallustan sisälle lepuuttamaan niin kameraa kuin itseänikin.

Ensimmäinen tulpunnuppu on ilmaantunut näkyville. Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo kertoi unohtaneensa talven aikana, minne ja mitä sipuleita hän on syksyllä maahan laittanut. Itse olen täällä moneenkin kertaan mainostanut hienoja istutuslistojani. Eipä niistä listoista paljon iloa ole, jos ne makaavat mapissa työhuoneen hyllyssä.

Tänä keväänä muistamattomuus mullasta työntyvien kukkien nimistä ja sijainneista haittasi muutaman vaivaisen päivän. Kerran jo kaivoin istutuslistan mapista ja nostin sen terassin pöydälle ottaakseni mukaan puutarhakierrokselle. Enpä muistanut ottaa, vaan ei haitannut. Olen keskittynyt ihastelemaan jokaista ilmoille ilmestyvää kukkaa. Turha käyttää energiaa sen vahtimiseen, nouseeko juuri tuon kukkapenkin ensimmäisestä kolmanneksesta yksi vai viisi krookusta. Mitä suotta murehtia niitä, jotka syystä tai toisesta eivät nouse. Parempi iloita jokaisesta, joka nousee kukkimaan ja kaunistamaan puutarhaa.

Pystykiurunkannus - Corydalis solida - piiloutuu pikkusydämen taakse.

Kirjoitan tätä postausta vappupäivänä. Ulkona sataa vettä, on satanut koko päivän. Asteita on +7 ja tuuleekin. Aina välillä käännän työtuolin katsoakseni ulos puutarhaan. Siellä on vielä paljasta ja värejäkin aika vähän. Silti näkymää jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen. Puutarha keväisessä paljaudessaankin on kaunis. Harmaus ja kulmikkuus on väistymässä. Vain yksi tai kaksi lämmintä päivää ja puutarha täyttyy vihreydestä ja vehreydestä.

Taimikasvatuskokeilun tuloksia

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Tänä keväänä en ole ehtinyt paneutua taimikasvatukseen samalla innolla, kuin aiempina. Sen sijaan se, mitä olen kasvattanut, on onnistunut edellisvuosia paremmin.

Päätin panostaa lähinnä tomaattien ja kurkkujen esikasvatukseen. Muutama isosamettikukka sopi joukkoon hyvin. Ikkunalautatila on kortilla ja sähköpatterien vuoksi muutenkin huono ratkaisu. Meillä on iso kellari, mutta siellä ei ole ainuttakaan ikkunaa. Lämpötila kellarissa vaihtelee ilman lämmitystä +11-15 asteen välillä. 

Päätin kokeilla taimikasvatusta kellarissa ja siihen sain innoituksen Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikin vinkistä, kun hän kertoi erään yrityksen myyvän käytöstä poistettuja ja huollettuja kasvivalaisimia edullisesti. Tilasin Tuulikin vinkkaaman ammattitason valaisimen viime syksynä. Tammikuussa Ukkokulta kiinnitti valaisimen kellarin kattoon ja perustin taimikasvattoman sen alle vanhalle keittiönpöydälle.

Kylvin siemenet ja annoin niiden itää sisällä. Taimet olen vienyt kellariin vasta koulimisen jälkeen. Kasvivalaisin tuottaa jonkin verran lämpöä, mutta ei laisinkaan niin paljon, kuin kuvittelin. Osittain siihen varmasti vaikuttaa kellaritilan suuruus. Yhden valaisimen lämpö häviää neliöihin ja betoniseiniin. 

Valaisinta ei sen tehokkuuden vuoksi voinut liittää tavalliseen jouluvaloajastimeen, joten aamuin illoin on pitänyt kipaista kellariin sytyttämään ja sammuttamaan valo. Vain kerran pari tehtävä on unohduksen vuoksi viivästynyt. Kertaakaan en ole unohtanut kokonaan lamppua sytyttää tai sammuttaa. Valaisin on ollut päällä noin 12 h/vrk. Meillä kellariin ei pääse sisäkautta, joten valaisimen rämpyttely on tuottanut myös mukavia luonnonilmiöiden tarkkailuhetkiä, kun aamusella on tullut kuunneltua lintujen konserttia ja iltasella tähysteltyä kuutamoa.

Pelkäsin kellarikasvattamon olevan liian kylmä pienille taimille. Helmi-maaliskuun pakkasilla Ukkokulta kävi kellarissa olevaa porinmattia muutaman kerran lämmittämässä. Ei sillä suurta vaikutusta lämpötilaan ollut, sillä taimitarhani sijaitsee porinmattiin nähden kellarin toisessa päässä. Kylmimmillään lämpötila taimien läheisyydessä painui öisin +11 asteeseen. 

Huoleni on osoittautunut turhaksi. Tomaattini eivät milloinkaan ole olleet niin komeita ja tanakkavartisia, kuin ne nyt ovat. Viikko sitten huomasin parissa tomaatissa niiden lehtien käpristymistä. Se voi olla seurausta yö- ja päivälämpötilojen suuresta vaihtelusta, mutta myös liiallisesta lannoituksesta ja kastelusta. Ensitöikseni vähensin lannoitusta. Katsotaan, onko sillä vaikutusta.

Tomaattien seurana kasvaa nyt myös kurkuntaimia. Lisäksi latvoin kuusi sisällä talvehtinutta pelaguutani ja tökkäsin niistä saadut yhdeksän piskokasta multaan. Kaikki ovat lähteneet kasvamaan. Samoin latvoin pistokkaina ostamiani verenpisaroita ja kaksi latvusta ainakin on lähtenyt kasvuun. Myös yksi keijunmekko on hyvällä alulla ja kuusi siemenkirjeestä saatua ruusunätkelmää, jonka siemenet taitavat olla Tulpalsti terapiaa -blogin Pirjolta. Hän epäili siementen itävyyttä. Hyvin itivät, kiitos vain. 

Sisällä ikkunalaudalla kasvavat kelloköynnökset ja Kivipellon Sailalta saadusta siemenpussista kylvetyn tuoksuherne Cupanin taimia. Kiitos Saila!

Kosmokset, kesämalvikit ja muut kesäkukat kylvän suoraan maahan. Hyvin ne ovat aiempina vuosina ehtineet kukkimaan. Perennoja en tilanpuutteen vuoksi juurikaan sisällä nykyisin esikasvata. On helpompaa kylvää ja koulia perennoja kesäaikaan ulkosalla ja siirtää sitten syksyllä vahvistuneet taimet kukkapenkkeihin. 

Näyttää siis siltä, että kokeilu taimien kasvattamisessa kellarissa onnistuu. Ansio siitä on hyvän kasvivalaisimen ja kiitokset kuuluvat valaisinvinkin antaneelle Tuulikille. Tämä ei ole yhteistyöpostaus, mutta hyvää ja hyödyllistä kannattaa ehdottomasti jakaa. Mikäli sinua kiinnostaa, kasvivalaisimeni löytyi Viherpeukaloista ja niitä näyttää olevan siellä nytkin (69,95 + postimaksut). 

Tätä postausta kirjoittaessani mieleen syttyi ajatus siirtää kasvivalaisin kellarissa lähinnä huonekaluvarastona toimivaan huoneeseen. Ja ostaa sille kaveri, joka tehostaisi taimikasvatusta entisestään. Vau, miten innostava ajatus!

Kompostin kautta sivupoluille seikkailemaan

Iris Harmony

Sää on ollut aurinkoista, mutta tuulista ja välillä vähän koleaakin. Niin, eikä aurinkokaan yhteen putkeen ole paistanut, vaan välillä ropsii vettä ja rakeita voimalla. Ukkonenkin on jyrähtänyt pari kertaa, vaan eipä siitä sen kummempaa myräkkää ole syntynyt.

Atsurianhelmililja - Muscari azureum

Yhtenä päivänä ryhdyin kääntämään lehtikomposteja. Kolmesta kompostista sain yhden tyhjennettyä. Laitoin jo loppukesästä sen päälle pressun, jotta aines saisi kypsyä rauhassa, enkä vahingossakaan enää täyttäisi sitä. Nyt tarjolla olikin neljä kottikärryllistä multaa, jota kärräsin eri paikkoihin. 

Seuraava lehtikomposti oli pinnalta maatumatonta ja sitä käänsin tyhjentyneeseen kompostikehikkoon. Tämä komposti oli edelleen keskeltä jäässä, joten tyhjentämistä on jatkettava myöhemmin. Sinänsä hiukan ihmetyttää kompostin jäisyys, sillä viime keväänä jouduin siirtämään lehtikompostit paikkaan, joka on hyvin avoin ja aurinkoinen. Ei siis paras paikka kompostille, joskin sulamisen kannalta otollinen. Minkäs teet, kun sopivat paikat kompostille ovat vähissä.

Kolmanteen lehtikompostiin en edes koskenut. Alkoi nimittäin sataa niin valtavia pisaroita, että pelkästään yksi sai hiukseni läpimäriksi. Melkein. Neljäntenä olisi vuoroaan odottanut suljettu kompostori, johon siirrän biokompostorista massan jälkikompostoitumaan. Vesisateen vuoksi jätin kompostikeikan suosiolla myöhemmäksi. Saavatpa sulaa rauhassa.

Crocus King of The Striped

Joskus ihmettelen, mihin ihmiset tunkevat kaikki puutarhassa syntyvät ainekset. Meillä on kolme lautarakenteista metri kertaa metri lehtikompostia ja yksi isokokoinen, muovinen jälkikompostori sekä yläpihalla biokompostori. Etenkin syksyisin tekee tiukkaa saada näiden tila riittämään, vaikka nykyisin haravoin valtaosan puunlehdistä pensaiden alustoille, enkä kukkapenkkejä oikeastaan ollenkaan. Vaan onpa meillä sitten vuosi toisensa jälkeen käytössä runsaasti oman tuotantolinjan multaa. 

Kasvarin telttaviritelmä rakenteilla

  
Olen valmistellut kasvaria vastaanottamaan tomaatit ja kurkut. Viritin hallaharsoista kasvariin teltan, jonka suojiin aion tomaatit laittaa. Vähän aikaa vielä seurailen etenkin yölämpötiloja, mutta eiköhän toukokuun puolivälissä ala jo olla sopiva hetki muutolle kasvariin. Katselin tulevien viikkojen päivä- ja yölämpötilaennusteita ja taimien kasvariin siirto näyttäisi niiden puitteissa lupaavalta.

Viime vuonna laitoin tomaatit kasvariin 19.5. Silloin päivisin oli jo jonkin aikaa ollut mukavan lämmintä. Öisin oli jokakeväiseen tapaan aika vaihtelevaa, ajoittain jopa hiukan pakkasta. Tomaattien kasvariin siirtoa seuraavalla viikolla öisinkin oli yli 10 asteen lämpötiloja. 

Kaunokainen - Bellis

Kennokasvarissani ei ole sähköä. Kevät- ja loppukesän kylminä öinä lämmitän kasvaria kaksipolttimoisella öljylämmittimellä. Sen teho on aika vaatimaton. Varsinkin, kun kennokasvari falskaa vähän joka raosta. Mitään ei toistaiseksi ole kasvarissani pakkaseen paleltunut. Toivotaan, ettei niin käy vastaisuudessakaan.

Esikko jo nuppuilee

Tapaan etukäteen tuskailla tekemisten ja erityisesti tekemättömien tehtävien määrää. Kun sitten menen pihamaalle ja ryhdyn toimeen, saan lyhyessäkin ajassa paljon aikaan. Aina en välttämättä sitä, mitä olen lähtenyt tekemään. Joskus - tai useinkin nimittäin käy niin, että yhtä asiaa toimittaessani eksyn sivupoluille. Yksi homma johtaa toiseen ja kolmanteen ja se alkuperäinen asia saattaa jäädä kokonaan tekemättä. Tästä on ollut myös hyötyä, sillä moni asia poistuu päiväjärjestyksestä pelkästään ajanpuutteen tai unohduksen myötä. Ja moni tehtävä myös jalostuu odotellessaan toteutusta.

Pikarililjat (näyttää keltareunapikarililjalta) valmistautuvat kukintaan.

Aikaa pihahommissa saa kulumaan ihan niin paljon, kuin haluaa. Työn ohessa tulee välillä nojattua lapioon ja seisottua pitkänkin aikaa lintujen touhuja seuraillen. Kottikärryjen kanssa puutarhassa kulkiessa huomio kiinnittyy johonkin pieneen ja niin sitä tulee kyykittyä tovi jos toinenkin tutkimassa kukkapenkin nähtävyyksiä. 

Tuskin mitään puutarhatyötä on kellotettu tapahtuvaksi jollain tietyllä minuutilla. Pihalla olemisen ja puutarhatöiden tekemisen yksi tärkeä mauste onkin mielestäni ne lukemattomat aistikokemukset, joita etenkin näin keväisin ympärillä on tarjolla. Milloinkaan pihalle mennessä ei voi tietää, mitä kaikkea kaunista ja mielenkiintoista on juuri sen käynnin ohessa koettavissa. Jokainen päivä puutarhassa on uusi ja jännittävä seikkailu.

Norjanangervo - Spiraea 'Grefsheim'

Mukavia puutarhaseikkailuja kaikille! 

PS. En ole aikoihin tarkkaillut blogin lukijalistaa, sillä bloggerin uudistusten myötä lukijoiksi vastikään liittyneet eivät entiseen tapaan välttämättä näy ensimmäisinä. Eikä lukijat-kuvakkeista enää pääse katsomaan, onko lukijaksi liittyneellä mahdollisesti oma blogi, jonne olisi kiva mennä vastavuoroisesti vierailulle tai peräti vakiolukijaksi. 

Nyt sattumoisen vilkaisin ja huomasin blogini saaneen uusia lukijoita. Aika moni uusi lukija käykin kommentoimassa ja kertomassa oman bloginsa osoitteen. Se on tapa, josta itse pidän kovasti, koska sitä kautta olen löytänyt monia kivoja blogeja.

Toivotan kaikki uudet lukijat ja myös ne, joita en ole aiemmin huomioinut lämpimästi tervetulleiksi blogini lukijoiksi!

Hauskaa vappua!

En halua lähteä juhlimaan

mihinkään hämärään kuppilaan.

Avaan kevääseen ikkunan,

siihen kukkakimpun asetan.

Lasillisen helmeilevää kohotan

Sulle hauskaa Vappua toivotan!

 

 

Tavoitteena jouluruusupehko

Pelaguut kukkivat työhuoneen ikkunalla.

Pari päivää ulkona on tuullut varsin navakasti. Kun samanaikaisesti lämpöasteet ovat päivällä viiden ja kahdeksan asteen välissä, ei kovin lämpöiseltä tunnu. Jos ulkona on tekemistä, ei viileyttä huomaa. Päinvastoin, kottareita työntäessä ja multasäkkejä siirrellessä hiki valuu otsaa pittkin sen verran vikkelästi, että täytyy lisätä työntövauhtia vastatuuleen kuivattaakseen hikipisarat ennen niiden osumista silmiin.

Kevätkirjotähdet täyttävät rinteen.

Heräsin yöllä pilkkopimeään aikaan ja tietenkin ryhdyin ajattelemaan ja pyörimään ja pyörimään ja ajattelemaan. Siinä tilassa on turha houkutella nukkumattia, vaan parempi on joko lukea hetken aikaa tai nousta ylös tekemään jotain. Minä köpötin työhuoneeseen ja ryhdyin selaamaan edellisten vuosien kalentereita. Ihan samanlaisia ilmoja on kevät toisensa jälkeen. Jonain keväänä saattaa olla päivä tai peräti viikko erityisen lämmintä, mutta valtaosa vapuista vietetään +10 asteen tietämillä. Joskus sataa enemmän, joskus vähemmän. Harvemmin laisinkaan.

Sinivuokkoja siellä sun täällä

  
Tuuli on tosiaan pyörinyt pihassa ja pyyhkäissyt kaikki kunnan puolelle pudonneet vaahteranlehdet minun kukkapenkkeihini ja nurmikolle. Isompia nappaan ohikulkiessani, mutta kovin tarkkaan en ole ehtinyt ja viitsinyt pihaa rapsutella. Syksyllä haravoin ulkoilu- ja reippailumielessä viimeisen kierroksen aika myöhään. Heti kevään ensimmäisen ruohonleikkuun yhteydessä kaikki kuivat lehdet silppuuntuvat matojen ravinnoksi ja taas näyttää siistiltä.  

Kukkapenkkeihin taas ripottelin multaa ruskettuneiden lehtien ja korsien päälle. Multameikkaus ei kaikkia paikkoja riittävästi kaunistanut, mutta sateet ovat saaneet viherryksen voimistumaan ja pian mätänevät lehdet ovat muisto vain.

Jouluruusu - Helleborus

  
Kivipellon Sailan mahtavia jouluruusupehkoja on tullut ihasteltua jo useampana keväänä. Mahtavia jouluruusuja on myös Elämää luonnossa -blogin Sylvillä länsinaapurissamme.

Ensimmäiset jouluruusuni istutin ohjeiden mukaisesti puolivarjoiseen paikkaan, jossa vesi ei jää seisomaan. Yksi jouluruusu siinä paikassa edelleen kasvaa, mutta varsin vaatimattomana. Pari kukan ja muutaman lehden voimin se sinnittelee, mutta minkäänlaista intoa runsaaksi pehkoksi sillä ei näytä olevan. Siitä suivaantuneena olen parin viime vuoden aikana istuttanut systemaattisesti jouluruusuja eri paikkoihin. Ihan vain nähdäkseni, missä ne viihtyvät. Tuloksia ei tietenkään näe seuraavana keväänä, eikä kenties sitä seuraavanakaan. Kärsivällisyyttä kysytään tässäkin kokeilussa.

Viime keväänä istutetussa jouluruusussa lehdet meni, mutta nuppu tuli.

Vaan nyt alkaa hissukseen näyttää siltä, että jouluruusu viihtyy aurinkoisemmassakin paikassa. Uskon, että tärkeämpi pointti on huolehtia siitä, ettei jouluruusu makaa seisovan veden kyllästämässä mullassa. Omistani parhaiten viihtyvät ne, jotka ovat kohopenkeissä tai rinteessä. 

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, ostin Helsingin Kevätmessuilta yhden tummanvaalean jouluruusun ja kaksi tummaa Double Elleniä. En vielä tarkkaan tiedä, mihin ne istutan, mutta takuuvarmasti niille paikka löytyy. Aion vakaasti istuttaa jouluruusuja niin pitkään, että minullakin on jonain keväänä kunnon jouluruusupehko. Mieluummin useampi, vaan ei nyt ryhdytä liian ahneiksi.

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

Katsoitteko muuten tiistaina TV1:ltä brittiläisen Puutarhan pelastajat -ohjelman? Siinä pihaan istutettiin lukuisia jouluruusuja. Aika huikeita olivat myös runkosaniaiset, joiden lehdistö tuulessa heiluen muodosti vihreän tunnelimaisen katoksen ihmisten päiden päälle. Huikea tosin oli niiden hintakin, sillä viisi runkosaniaista maksoi 2500 puntaa. 

Kunpa näissä pihankohennusohjelmissa olisi seurantajaksoja, joissa näytettäisiin, miltä piha ja istutukset näyttävät puolen vuoden - vuodenpäästä. Ja kunpa tv:n ohjelmistoista päättävät ajattelisivat vähän järkevämmin ja sijoittaisivat puutarhaohjelmat marras-helmikuuhun. Silloin niitä olisi aikaa katsella ja niistä voisi imeä ideoita tulevaan kasvukauteen. Kuka jaksaa istua sohvalla aurinkoisena kevätiltana, kun tintit konsertoivat vihertyvässä puutarhassa ja tekemistä olisi yllin kyllin ulkonakin. No, ainahan voi tietenkin nauhoittaa ohjelmia. Jos nimittäin kevätkiireiltä muistaa. Eiköhän laiteta palautetta ja muutosideoita joka kanavalle.

Ostin messuilta myös vaaleapunaisen hortensian. En vaan kuolemaksenikaan muista, onko se tulppaani- vaiko ruusunnuppuhortensia. Kummallakaan nimellä en löydä netistä mitään. Pelaguita em. nimillä löytyy, mutta ei hortensiaa. Eipä se niin tärkeää ole. Tärkeämpää on muistaa kastella tätä kaunotarta säännöllisen tiheään. Hetkessä sen lehdet ja kukat roikkuvat apeina kohti pöydän pintaa, jos kastelu unohtuu. Yritän hoitaa häntä sinnikkäästi, jotta saisin kasvin ilmojen lämmettyä pergolan pöydälle.

Taas on yksi päivä illassa (siis tätä postausta kirjoittaessani). Tarkoitus oli käyttää vapaapäivä omassa puutarhassa möyrimiseen, mutta sadesää muutti suunnitelmia. Sainpa vihdoin kauan suunnittelemani lämpimän varaston siivouksen alulle. Nyt pitää muistaa hakea rautakaupasta maalipänikkä, jotta seuraavan sopivan sadepäivän tullessa saan seinät sudittua uuteen kuosiin. Ei lopu hommat, mutta hyvin organisoituina kaikille löytyy kyllä aikansa.

Mukavaa viikonloppua ja keväisiä tunnelmia ihan jokaiselle blogiystävälle!

Bloggerin kielikiemurat

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

Blogger on näköjään taas yhdessä yössä tehnyt muutoksia. Etusivulla kaikki on suomeksi, mutta vain minulle näkyvä asetukset ja muut säädöt sisältävä sivu on englanniksi. Kävin katsomassa kieliasetukset, joihin en ole tehnyt muutoksia ja ihan ovat, kuten pitääkin.

Yleensä olen siirtynyt asetussivuille klikkaamalla etusivun vasemman yläkulman B- (eli blogger) kirjainta. Vielä eilen siitä kulkemalla kielinäkymät olivat suomeksi. Nyt kaikki muu teksti lukuunottamatta näkymän keskellä sijaitsevia postausteni otsikoita on englanniksi. Myös postauksen ajastamista varten esiin tuleva kalenterinäkymä on englanninkielinen eli viikonpäivä alkaa sunnuntailla ja kellonajat ovat am ja ip englantilaisittain.

Sattumalta menin samaiselle asetussivulle (vai miksi sitä nyt sitten kutsutaankaan) blogin etusivun oikeassa yläkulmassa olevaa "Ulkoasu" -tekstiä näpäyttämällä. Tällöin sain samaisen suomenkielisen sivun, joka aina aiemminkin on tullut esiin vasemman yläkulman b-nappulaa klikkaamalla.

Jouluruusu Ovaalipenkissä

Toinenkin muutos on jossain vaiheessa tullut eli tabletilla kommenttia kirjoittaessa ei enää peruutusnäppäimellä saa pysyvästi poistettua googlen tarjoamaa sanaa, vaan yleensä haluamansa sanan joutuu kirjoittamaan kokonaan uudelleen. Toisinaan sekään ei riitä, vaan google tarjoaa omiaan kerta toisensa jälkeen. Nykyisin pitää entistä tarkemmin lukea kirjoittamansa kommentti ennen julkaise-näppäimen painallusta, sillä sanat muuttuvat vikkelästi ja huomaamatta. Ennenkin olen ihmetellyt, mistä kumman syövereistä google niitä sanakummajaisiaan kaivaa. Nyt tuota ihmettelyä riittää ihan joka illalle.

Olisi mukavaa, jos blogger jotenkin informoisi muutoksista käyttäjiään (olisiko se edes käytännössä mahdollista?). Muutokset aiheuttavat aina vähän päänvaivaa ja pohtimista, miten tässä tilanteessa pitää edetä. Kun asiat eivät suju, kuten ovat sujuneet muutoshetkeen saakka, tulee ensimmäisenä ajatelleeksi, olenko tehnyt jotain väärin vai onko koneeni mennyt rikki.

Ovaalipenkin toinen jouluruusun nuppu aukenee.

Olen kohtalaisen paljon tehnyt töitä tietokoneiden kanssa, joten aika monesta pulmatilanteesta selviän ihan omin voimin. Lisäksi minulla on ammattilainen kotosalla ja useampi puhelimensoiton päässä. Silti välillä tulee revittyä hiuksia päästä ja päästeltyä ärräpäitä, kun aikaa tuhraantuu ylenmäärin teknisten ongelmien selättämiseen. Sen sijaan, että voisi pureutua siihen asiaan, jota kulloinkin on tekemässä.

Vanhin jouluruusuni Syreenipenkissä.

Tabletilla kommentointi on hidasta ja työlästä. Siksi olen alkanut pohtimaan pienikokoisen läppärin hankkimista. Toinen mahdollisuus olisi hankkia tabletti, johon voi liittää näppäimistön. Niissä on ollut aika paljon vikoja, joten se ei ehkä ole ykkösvaihtoehto. Vähänkin pidempää kommenttia ei vain jaksa yhdellä sormella näpytellä, kun vielä pitää muistaa jatkuvasti tarkkailla googlen tarjoamia kummitussanoja. Moni tärkeä ja mielenkiintoinen kommentti jää vajavaiseksi ihan vain teknisten ongelmien vuoksi.

Kieliongelma on nyt selvitetty tai ainakin kiertotie löydetty. Mielelläni olisin senkin ajan tutkaillut puutarhassa, mutta ajattelin postata aiheesta siltä varalta, että joku muukin on samaan törmännyt. Nyt sitten pihamaalle. Mukavaa perjantai-iltaa ja heippa!

Jos jonkinlaista ja lisää on tulossa

Idänsinililja - Scilla siberica

Maasta putkahtelee kaikenlaista katsottavaa siihen tahtiin, ettei taas perässä pysy. Monet tämän hetken kukkijoista ovat pieniä ja niitä kuvatakseen pitäisi raahata jumppamattoa mukanaan. Tai sitten tyynen rauhallisesti mätkähtää mahalleen kosteaan maahan.

Kimalainen jouluruusussa

Auringon paistaessa pikkuiset sipulikukat ovat täynnä pörriäisiä. Yksi kun lähtee, on toinen jo jonossa odottamassa vuoroaan. Välillä yhdessä kukassa on suorastaan ruuhkaa. Rinteen sinisenä kukkivat kevätkirjotähdet ovat suosittuja laskeutumiskohteita, mutta näkyipä avautumassa ollut jouluruusukin hyvin kelpaavan.

Nokkosperhonen

  
Kevään ensimmäiset perhoset näin jo pari-kolme viikkoa sitten. Keltaiset perhoset lentelivät pälvipaikoissa jo silloin, kun lunta oli runsaasti maassa. Lauantaina rinteessä oli useita nokkosperhosia ja yksi neitoperhokin liittyi heidän joukkoonsa.

Kevätvuohenjuuri - Doronicum orientale

  
Nostan hattua puutarhaihmisille, jotka muistavat tarkkaan istuttamiensa kasvien nimet ja sijainnit. Enpä muista antaneeni itselleni ohjetta nollata puutarhamuisti joulun alla, mutta niin vain tuntuu vuosi toisensa jälkeen käyvän. Kevään korvalla joudun opettelemaan vähintäänkin latinankieliset nimet uudelleen. Blogi on siinä oiva opettaja, sillä mullasta tunkijoiden kuvia blogiin laittaessani pyrin etsimään kasveille myös oikeat nimet. Latinankielisten nimien perusteella on helpompi etsiä ja löytää tietoja kasveista. Monilla tavallisilla puutarhakasveilla on myös puhekielessä useampia nimiä, joten latinalla löytyy etsitty kasvi kaupoistakin.

Norjanangervo - Spriaea

Kasveilla tuntuu olevan yhtä kiire kevääseen ja kesään, kuin meillä ihmisilläkin. Muutama aurinkoisen lämmin päivä ja niin vain pensaat ja puut pukkaavat hiirenkorviaan esille. Marjapensaiden isot silmut vihertävät jo selvästi. Perjantaina huomasin saman ilmiön talon seinustan norjanangervoissa ja puistopäädyn tuomessa.
 

Tuomi

Tuomi ei yleensä pitkään silmujaan paisuttele, vaan viherryttyään ne useimmiten paukahtavat hiirenkoviksi ja lähes samantien lähtevät kasvattamaan lehtiään normikokoon. Pian talon päädystä ei enää näe tielle. Edessä on tuomen heleän vihreä seinämä.
 

Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul's Secret'

Syreenien silmut ovat pullottaneet jo jonkin aikaa, mutta viikonvaihteessa huomasin myös ruusuorapihlajan olevan valmiina kevääseen. Marraskuussa satanut märkä ja raskas lumi mursi pienestä ruusuorapihlajastani ison oksan repäisten samalla viiltävän haavan runkoon. Laitoin haavaan hoitoainetta ja toivon puun selviävän. Haluaisin nähdä ruusuorapihlajani täynnä kukkia. Tämä on puun kolmas kevät meidän pihassamme, joten älkäämme asettako hänelle liian suuria paineita.

Terttuselja - Sambucus racemosa

Tontin rajalla, kunnan puolella kasvaa terttuselja. Linnut ovat ilmeisesti sen siemenen jossain vaiheessa paikalle tuoneet ja siinä se on alkanut kasvaa. Terttuselja tuntuu olevan kovin haukuttu ja inhottu puu. Yksittäisenä puuna siitä ei ole liiemmin haittaa, mutta metsänhakkuualueilla se saattaa kasvattaa runsaan pensaston ja näin haitata metsän uudistumista.

Vuorikaunokki - Centaurea m. 'Grandiflora'

Vuorikaunokki näyttää olevan varsinainen spurttikasvi. Se osoitti elonmerkkejä heti, kun lumi vähänkin sen tieltä väistyi. Vuorikaunokin sanotaan leviävän helposti, mutta toistaiseksi siitä ei meillä ole ollut riesaa. Kukkavanojen kehitystä pitää seurata, jotta saan ne ajoissa tuettua. Muuten kukat rötköttävät pitkin pituuttaan ja haittaavan mm. nurmikonleikkuuta.

Vuorenkilpi - Bergenia

Vuorenkilpi kuuluu myös aikaisiin herääjiin. Vaikka sen lehdet ovat talven melskeissä rikkoontuneet ja ruttaantuneet, kukkavana ilmestyy kuin taiottuna ruskean ja kuivuneen lehtisotkun keskelle. 

Miten te hoidatte vuorenkilpikasvustojanne? Toiset siivoavat kuolleita lehtiä pois ja toiset taas väittävät, ettei mihinkään saa koskea, vaan kaiken pitää antaa rapistua niille sijoilleen.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervon täytyy varmaan siksi aloittaa kasvunsa niin aikaisin keväällä, jotta se ehtii täyteen mittaansa kesän aikana. Siellä hän kurkkii niin touhukkaana, ettei vain jäisi muiden jalkoihin.

Unikko - Papaver orientale

Unikoiden karvaiset lehdet ovat joka kevät tervetullut näky. Nekin kuuluvat niihin aikaisiin. Niihin, joiden lehdet tunkevat esiin kohmeisesta maasta. Joskus jopa lumen ja jään vielä piirittäessä esiin työntyvien lehtien kärkiä.

Minulla unikot kasvavat vähän kummallisissa paikoissa. Olen yrittänyt siirtää niitä yhteen tiettyyn penkkiin, johon ne kyllä ovat asettuneetkin. Vaan eivät siihen penkin keskelle, johon ne istutin, vaan ihan taakse, aroniapensaiden kupeeseen. Taitavat olla sen verran ujoja, etteivät tykkää kuvaamisesta. Puutarhurin on välillä vaikea päästä lähelle unikkojaan, kun matkalla pitää varoa pioneja ja kaivaa kuvattavat unikot pensaiden lomasta. Ei oikein tahdo onnistua. Siis kasvakoon, missä tykkäävät.

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

  
Pikkusydänten punaiset piipot ovat jo alkaneet vihertyä ja muodostua saniaismaisiksi lehdiksi. Hyvin kehittyy perässä myös särkynytsydän. Sieltä se kurkkii mullasta, eikä aikaakaan, kun senkin punaiset lehtivanat vihertyvät.

Maanpeiteruusu Rosa Sommerwind

Maanpeiteruusu Sommerwind on varsinainen sissi. Joka kevät ihmettelen sen sitkeyttä ja voimaa selvitä uuteen kasvuun massiivisen lumikuorman alta. Toki lumi on hyvä suoja, mutta nämä Sommerwindit saavat talven aikana niskaansa kolallisen toisensa jälkeen tiiviiksi pakkautunutta lunta olopihan käytäviltä. Ei siis mitään kevyesti taivaalta hipsuneita hiutaleita. Siitä huolimatta kaikki kolme yksilöä nostaa päänsä ja kehittää silmunsa kevät toisensa jälkeen. Voisin tietenkin siirtää ruusut jonnekin parempaan paikkaan, vaan enpä ole saanut niin tehtyä. Ehkä ei ole tarviskaan, kun kuitenkin tuossa elävät ja kukkivat.

Ruohosipuli - Allium schoenoprasum

Ihmeitä on puutarha pullollaan. Ruohosipulikin pukkaa jo nuppua, vaikka tuoreilla versoilla ei vielä kovin paljon mittaa ole niilläkään. Pian tästä voi jo silpaista makua leivän päälle. Mukavaa!
 

Mari Mörö: Kukkanuottasilla

Mari Mörö: Kukkanuottasilla
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2018
Teksti ja valokuvat: Mari Mörö

Tähän vuodenaikaan kirjojen lukemiselle ei juuri tahdo aikaa jäädä, mutta illalla ennen nukahtamista voi muutaman sivun hyvällä omallatunnolla lukea. Mari Mörön puutarha-aiheiset pakinat ja kirjat ovat meille puutarhahörhöille tuttuja ja tykättyjä. Uusin, maaliskuussa julkaistu Kukkanuottasilla on taattua Mari Möröä. Kirjan sivuilta löytää helposti omat ajatuksensa, tapansa ja puutarhahulluutensa. Tekstiä lukiessa on kuin peiliin katsoisi. Tuntuu mukavalta löytää sielunkumppaninsa ja huomata, että maailmassa on muitakin samalla tavoin ajattelevia, toimivia ja käyttäytyviä ihmisiä. 

Sain tästä kirjasta myös monia uusia ja mielenkiintoisia tietoja. Toki tiedän, että hienoja puutarhoja on ympäri maailmaa, mutta omat rahkeet eivät ole riittäneet edes Suomen tai Euroopan nähtävyyksien kahlaamiseen. Nyt löytyi uusia houkutuksia Vancouverin alueelta, joihin pääsyn mahdollistaakseni joudun jatkamaan lottoamista entistä intensiivisemmin. No, kaipa se onni kolahtaa yhdelläkin rivillä, jos on kolahtaakseen.

Mari Mörö siirtää lauseiksi ja tarinoiksi kaikki ne ihanat puutarha-asiat, joita me muut pohdimme mielessämme ja kenties jaamme keskenämme. Kirjaa lukiessa voi käydä niin, ettei sitä yhden tai kahdenkaan pakinan jälkeen malta laittaa yöpöydälle ryhtyäkseen nukkumaan. Pakko lukea eteenpäin. Niin kävi minulle, mutta ainahan voi nukkua seuraavana yönä. Tai sitä seuraavana.

Ja muistakaa katsoa myös kuvat. Bonusta tarinoiden lisäki.