Kuvaa kimalainen -haaste

Sain Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalta "Kuvaa kimalainen" -haasteen, jonka tarkoituksena on kuvata kimalaisia töissään ja julkaista sitten kuvat postauksessa.

 

Koko kesän puutarhassa on lentänyt ja mönkinyt jos jonkinlaisia ötököitä. Vaan nyt haasteen saatuani pilviset päivät ovat pitäneet ötökät melko tehokkaasti piiloissaan. Eikä tietenkään kamera ole juuri silloin mukana, kun pörriäisiä olisi runsaasti näytillä.

 

 

Tunnen huonosti ötököitä. Leppäkerttu ja muutamat muut tavallisimmat pystyn nimeämään, mutta monet lentävät ötökät menevätkin sitten railakkaasti sekaisin. Kuvan kirjan olen joskus ostanut, jotta voisin nimetä puutarhassa eteen ryömiviä ötököitä.

Pallerolaukassa taitaa olla kotimehiläinen (työläinen)

 

Ampiaisia on tänä kesänä näkynyt aika vähän, verrattuna viime kesään, jolloin niitä pörräsi ihan joka paikassa. Tekivät pesiä meidän terassilautojen alle, jolloin piti varoa kulkemasta ihan  pesäkohdan päältä.

Mantukimalainen

 

Heinäkuussa kaivoin alapihalla Ruusupenkin toista puolikasta auki parin päivän ajan. Ihmettelin, miksi aina tavarat paikalle rahdattuani ympärillä alkoi pörrätä iso joukko kimalaisia. Vähän arastelinkin touhuta t-paidassa ja shortseissa niiden syöksyjen keskellä, mutta eivät sentään minua pistäneet.

Saatuani työt päätökseen hain tuolin ja kirjoitusvälineet, jotta voin kirjata istutettujen kasvien paikat muistiin. Samalla päätin seurata, mistä kimalaiset tulevat ja minne menevät. Eipä ihme, etteivät tykänneet kottikärryistäni, sillä olin pysäköinyt ne tismalleen kimalaisten sisäänmenoaukon kohdalle. Nurmikolla olevaan, kauempaa vaikeasti havaittavaan pieneen reikään sukelsi iso joukko kimalaisia. Sittemmin en ole mantukimalaisia samassa paikassa nähnyt, mutta enpä ole heidän kotinsa päällä pidempiä aikoja ollutkaan.

Taidan jättää kuvaamieni ötököiden nimet arvuuttelematta. Kesä on ollut ilmeisen suotuisa kaikenlaisille hyönteisille, sillä vaikka en varta vasten ötököitä kuvaisikaan, kuvia koneelle ladatessa yhdestä ja toisesta kukkakuvasta löytyy myös hyönteismaailman edustajia.

Ota näistä nyt sitten selvää, kuka on mikäkin kimalainen. Tämä kaveri on ihastunut nukkapähkämöön. Näyttää kuin yrittäisi tunkea itsensä siipiä myöten kukan sisään.

Värimintuissa oli pari päivää sitten illansuun auringonpaisteessa melkoinen pörinä. Useimmat pörisijät olivat mehiläisiä, mutta muitakin kiinnostuneita mintuissa tepasteli.

Eryngium alpinum - Alppipiikkiputki

 

Alppipiikkiputki on todella suosittu pörriäiskasvi. Aamulla sen kukinnoissa saattaa torkkua lukuisia karvaturreja ja auringonpaisteessa ne pörisevät aktiivisesti kukkien ympärillä. Onhan tuo tötterö kuin lentokentän keskellä könöttävä lennonjohtotorni. Siihen on kenties helppo laskeutua ja lähteä taas uudelleen lentoon.

Syyshortensia Vim's Red on saanut ihailijakseen jonkun sarvijäärän. Sillä ei ollut mihinkään kiire, sillä keskiviikkona se roikkui selkä alaspäin kukan alapinnalla, jolloin sain vain sarvet kuvaan. Seuraavana päivänä sattumoisin kuljin pensaan ohi kameran kanssa ja silloin kaveri oli noussut kukinnon yläpinnalle. 

Tämä on kiva haaste, vaikka en mielestäni sitä parhaalla mahdollisella tavalla kyennyt toteuttamaan. Kasveja valitessani yksi kriteeri on hyönteisystävällisyys. Kun puutarhassa on erilaisia ja eri aikaan kukkivia kasveja, on siellä hyvät olosuhteet myös monenlaisille hyönteisille. Puutarhurin näkökulmasta ne kaikkein kauneimmat eivät välttämättä kiinnosta esimerkiksi kimalaisia tai perhosia laisinkaan.

 Haastan kimalaisia kuvaamaan seuraavat blogit:

Autuas olo 

Luonnon luomaa

Saran mökissä ja puutarhassa

Vikki kuvailee

 Haasteen säännöt ovat: 

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita jokaisesta eri näköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseesi.

 

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. 

Kunhan vain joka kuvassa on eri näköinen kimalainen. Halutessasi voit etsiä kimalaisille nimetkin.

 

3. Haasta vähintään kolme bloggaajaa mukaan.

 

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentti, kun olet osallistunut haasteeseen, niin saat postauksesi alkuperäisen haasteen loppuun osallistuneiden listalle.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

 

Taas näitä kesäkukkia

Pelargonium peltatum 'Cascade Sofie'

Kesä ilman kesäkukkia ei taida olla mahdollista. Vaikka kuinka joka vuosi päätän, että seuraavana kesänä kasteltavien ruukkujen määrä saa luvan vähentyä, en malta pysyä päätöksessäni. Eikä se kasteleminen loppujen lopuksi mikään järisyttävän suuri urakka edes ole. Siinä samalla ne tulevat kastelluiksi, kun niitä vääntelee, kääntelee, nyppii ja ihailee niiden kukintaa.

Pelargonium peltatum 'Cascade Snow'

Pelaguiden kukinta alkoi tänä kesänä aika myöhään. Valikoimani on suppea, sillä talvetus ei mennyt pelaguiden osalta ihan putkeen. Tuli menetyksiä, joista eniten kaipaan tummakukkaista, riippuvaoksaista nimetöntä. Vuosi sitten Plantsusta pistokastaimina ostetut pärjäsivät hyvin talven yli.  Pari samanlaista tuli tänä keväänäkin ostettua.

Pelargonium peltatum 'Explosive'

Valkoinen Cascade Snow on kukkinut  ehkä innokkaimmin. Myös Explosive lähti hyvin kukkimisen vauhtiin. Explosive on todellakin nimensä veroisesti räjähtävä.

Pelargonium peltatum 'Explosive'

Pelaguiden nuput ovat aivan ihania karvaisine olemuksineen. Explosiven väri kurkistaa lupaavasti nupusta.

Pelargonium zonale 'Contrast'

Contrastin kukan puna näkyy jo pitkälle. Tämän pelaguun lehdet ovat minusta kiehtovan kauniit. Mielenkiintoista, että kukan punaa on myös lehdessä. Vaikka korkea kukkavana vie punaiset kukat kauas lehdistä, on niiden lähtöpaikka helposti löydettävissä.

Pelargonium zonale 'Toscana Sil Vera'

Toscana Sil Vera kukki reippaasti keväällä ikkunalaudalla. Ulos päästyään siltä kesti pitkä tovi saada uusia nuppuja aikaan. Nyt tätä ongelmaa ei ole.

Nimetön vaaleanpunainen

Tämä nimetön pelaguu kuuluu talvehtineiden joukkoon. Joku raitapöksyötökkä  tekee tuttavuutta kukan kanssa.

Pelargonium 'Pink Inspire'

Itse kasvatetuista ainoastaan Pink Inspire selvisi viime talvesta, kuten jo useasta edellisestäkin. Siemenestä kasvattaminen luo kasviin erityisen siteen. Ihan menevät perheenjäsenestä tällaiset selviytyjät.

Oxalis 'Iron Cross'

Oxaliksesta on tullut yksi kesään ehdottomasti kuuluvista kukista. Tänä keväänä sen mukuloita oli jo useamman vuoden ajalta. Jostain syystä uusia mukulapussukoita tarttuu  kaupasta mukaan, vaikka entisiäkin on jo kellarissa. Nyt oxalista kasvaa kolmessa ruukussa - ei vaan neljässä. Ja läjän pikkuisia mukuloita laitoin vielä yhden kukkapenkin mulloksella olevaan kulmaan. Ovat sielläkin nousseet ylös. Aika näyttää, nostanko kukkapenkin mukulat syksyllä ylös. Oxalis ei talvehdi maassa, mutta voihan sitä kokeilla.

Thunbergia alata ´Susie White with Eye´ - Mustasilmäsusanna

Pergolassa roikkuu useampi amppeli. Valkoisen mustasilmäsusannan siemenet voitin Navettapiian arvonnassa. En ole aiemmin kasvattanut mustasilmäsusannaa, joten ilahduin kovasti onnistumisesta.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

Toisen kerran kasvatin siemenistä nyt myös keijunmekkkoa. Koulitut taimet istutin suoraan amppelipurkkiin ja ne lähtivät hyvin kasvuun jo kellarissa. Toivottavasti saan näistä siemeniä seuraavallekin kesälle.

Lysimachia nummularia - Suikeroalpi

Vuosia sitten hankkimaani amppelitelineeseen tyrkkäsin sen enempää ajattelematta pari suikeroalpin tainta. Hyvin ne lähtivät kasvuun. Syksyllä siirrän suikeroalpit johonkin sopivaan paikkaan puutarhassa. Tuo amppeliteline on kivan näköinen. Se on ruostunut roikuttuaan kesät talvet terassilla tai pergolassa. Ainut ongelma siinä on, ettei telineeseen saa kovin suurta ruukkua, sillä sivukaaret ovat jäykkää metallia, joka ei anna yhtään periksi ruukun sisään saamiseksi.

Fuchsia - Verenpisara

Vuosi sitten pistokkaina ostetut verenpisarat siirsin syksyllä ensin autotalliin ja myöhemmin kellariin. Olisivat varmaan pärjänneet lämmittämättömässä autotallissakin talven yli, sillä lämpötila pysyi lähes koko ajan  yli +5 asteen. Kevään korvilla verenpisarat olivat aika surkean näköisiä pudotettuaan  kaikki lehdet. Leikkasin joitakin oksia ja huomasin, että kyllä siellä eloa on. Kastelin kukkia varovasti ja annoin niiden herätä uuteen kevääseen kellarin kasvihuonelampun alla. Nyt kahdessa amppelissa asuvat verenpisarat ovat aivan täynnä avautuvia nuppuja.

Centaurea cyanus - Ruiskaunokki

Kasvimaan yhteen lavakaulukseen laitoin mix-pussillisen ruiskaunokkia. Hyvin kukkivat. Saisivat kyllä pysyä paremmin pystyssä sen sijaan, että luikertelevat yhdessä kasassa. Valoa kohti heidän ei tarvitse kurkotella, sitä kyllä riittää kasvimaalla tasaisesti koko päivän.

Lavatera trimestris - Kesämalvikki

Yhteen lavakaulukseen kylvin jokakesäiseen tapaan kesämalvikkia ja kosmoskukkaa. Malvikit ovat kukkineet jo jonkin aikaa, kosmoskukat alkavat päästä nyt vauhtiin. Näiden kukkien varret ovat hurjan korkeita. Tunnen olevani viidakossa, kun istutusten äärellä seison. 80 sentin levyiseen laatikoon  kylvin neljä riviä, joten tungosta on. Kolme riviä olisi riittänyt hyvin. Aika kiva käydä poimimassa maljakkoon tiheimmästä kohdasta kosmoksia ja kesämalvikkeja.

Wikipedia kertoo, että malvikki kuuluu malvakasvien heimoon. Malvikkia on joskus kutsuttu poppeliruusuksi.

Kosmoskukka

Kosmoskukista suurin osa on näitä liloja, mutta joukossa on myös muutama valkoinenkin. Nuppuja on paljon, joten saapa nähdä, miten värit jakaantuvat. Kosmoskukka pysyy hyvin pystyssä, mikä on sille selvää plussaa.

Malope trifida - Maloppi

 

Myös maloppi kuuluu malvikin lailla malvakasvien heimoon. Siemenvarastostani löytyi pussillinen maloppia ja tyhjensin sen retiiseiltä vapautuneeseen tilaan. Kukan sisään kurkistaminen kannattaa. Pohjalla ei suinkaan ole reikiä, joista näkyisi taustan muut vihreät kasvit, vaan samaa kasvia tuo vihreäkin on.

Kehäkukka

Ei  kesää ilman kehäkukkia. Tavallisesti kylvän niitä lavakauluksiin esimerkiksi salaatin kumppaniksi. Nyt lavakaulukset olivat jo täynnä, joten kehäkukat laitoin Vapaapenkkiin. Vapaapenkki oli tyhjänä daalioita varten, mutta päätinkin tänä kesänä laittaa kaikki daaliat ruukkuihin. Näin kehäkukille jäi oma tila. 

Tyhjensin keähkukkien kaveriksi myös samettikukkien siemenpussit. Itivät ihan hyvin ja kelpasivat vielä paremmin kotiloille. Joka vuotiseen tapaan kasvatin myös isosamettikukka Vanillaa. Niitä istutin isoon ruukkuun, jonka laitoin sisäänkäyntiä vastapäätä reunakiveyksen päälle. Yhtenä iltana ruukkua kastellessani sain todeta kotiloiden napostelleen samettikukat sieltäkin. Monta kotiloa oli vielä jonossa kahden viimeisen kukan vartta järsimään. Pääsivät nekin etikkamarinaadiin.

Krassi

Myös krassi kuuluu kesän vakiovalikoimaan. Niitä kylvin kahteen ruukkuun ja isoon valurautapataan. Ehdin jo miettiä, onko siemenissä jotain vikaa, kun nuppuja ei vaan alkanut löytyä. Ja sitten POKS vain, kun kukkiminen alkoi. Krassi on helppo ja kiitollinen kasvatettava. Se kukkii pitkälle syksyyn. Krassilla on helppo saada kesäkukkarunsautta hankalampiinkin paikkoihin.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Minun tuoksuhernekesästäni taisi tulla ikimuistoinen. Näin hyvin en ole aiemmin onnistunut saamaan niitä kukkimaan. Nyt tosin noudatin ruotsalaisen tuoksuhernekuningatar Cecilia Wingårdin ohjeita kirjaimellisesti. Koska kasvimaan lavakauluksissa ei enää ollut tilaa, istutin esikasvattamani taimet kahteen isoon ruukkuun. Ensi kesäksi suunnittelin laittavani taimet puistonpuoleisen aidan viereen. Silloin ne voivat kiemurrella aidassa sekä minun että puistossa kulkevien ihmisten ilona.

Tuoksuherneitä pitää kuulemma leikata, sillä se edistää kukintaa. Ohjetta noudattaen meillä on usein myös tuoksuherneitä olohuoneessa. Harmi, etten haista mitään.

Cobaea scandens

Siemenestä kasvatettuihin kesäkukkiin kuuluvat myös kelloköynnökset, jotka alun istutuskömmähdysten jälkeen ovat kasvaneet reippaana ja hyvinvoivina. Nuppuja olen löytänyt vasta yhden ainokaisen, joten ehkä tästä tuli niiden suhteen lähinnä köynnöskesä ilman kukkia. Ei haittaa. Kelloköynnös tulee kuulumaan valikoimiini jatkossakin.

Puutarhamyymälästä ostin pergolan laatikoihin petuniaa, keittiön laatikoihin Guineanliisaa. Yhdessä amppelissa kasvaa miljoonakello ja lankaköynnös, toisessa valkoinen riippabegonia. Lisäksi sisäänkäynnin laatikossa on vaaleanpunaisen petunian kaverina keijunkukkaa ja murattia. Keijunkukka pääsee kukkapenkkiin syksyllä.

Dahlia 'Melody Harmony'

Terassin neljässä isossa ruukussa on daalioita: vaaleanpunainen Melody Harmony, vaaleanpunainen kaktusdaalia, valkoinen Sneezy ja pian ensimmäisen kukkansa pian avaava Cafe au Lait.

Yhdessä isossa ruukussa on maurinmalvaa, joka saanee jatkossa jäädä. Se kukki alkuun todella runsaana. Leikkasin kukista kehittyneet siemenkodat pois ja nyt maurinmalva on alkanut jälleen kukkimaan. Sen kukat ovat kyllä ihan nättejä, mutta kasvi olisi varmasti kauniimpi usean yksilön ryhmänä muiden kasvien lomassa. Kuten maurinmalvakuvasta huomaa, tänä kesänä kasvien lehdet on syöty pitsiksi.

Ei siis kesää ilman kesäkukkia ruukuissa, laatikoissa, kasvimaalla ja mihin niitä nyt kulloinkin keksii laittaa. Välillä mennään vanhalla valikoimalla, välillä kokeillaan jotain uutta. Näin siis tänä kesänä, ensi vuonna on taas toisenlaiset kujeet.

Hienostuneet kärhöherrat ja -rouvat

Clematis (Patens-ryhmä) 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Puutarhaihmisellä riittää ihailtavaa keväästä syksyyn vaikka vain muutaman eri kasviryhmän edustajan istuttamalla. Keväällä tietenkin sipulikukat, sitten akileijat, unikot, pionit, ruusut, liljat ja nyt kärhöt. Taatusti jokaiselle löytyy joku mieleinen kaunotar kustakin ryhmästä. Ryhmän jos toisenkin voi jättää kokonaan hankkimatta, ellei omaan pihaan sovi tai ei itse tykkää. Saattaa kuitenkin käydä niin, että yhden kasvin hankkiminen johtaa toiseen ja kolmanteen, kunnes puutarha pullottaa ihanuuksia ja lisää tekisi mieli.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Kärhöt tykkäsivät viime kesästä ja hyvin ne näyttävät voivan tänäkin kesänä. Kirjoitin 6.7. kärhöistä, mutta niistähän riittää juttua enemmänkin. Alppikärhöt ovat  kukintansa kukkineet, joskin syksymmällä saattaa vielä olla kevättä vaatimattomampi kukinta. Moni kärhö on vasta aloittamassa. Tällainen on mm. tarhaviinikärhö Polish Spirit, joka availee ensimmäisiä kukkiaan ja saattaa kukkia pitkälle syyskylmiin saakka.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spiritin kanssa on hienoinen työmaa edessä. Itse asiassa tuossa "läjässä" on vähintään kaksi, mutta luultavimmin kolme eri kärhöä. Vasemmalla on tarhaviinikärhö Polish Spirit, oikealla tarha-alppikärhö Willy ja keskellä loistokärhö Dr. Ruppel. Keväällä jokaisen saattoi helposti erottaa toisistaan, mutta kesän myötä he ovat kietoutuneet varsin tehokkaasti toisiinsa. Sinänsä idioottimaista istuttaa kaksi voimakaskasvuista eli viini- ja alppikärhö samaan paikkaan. Idioottimaisuuden kruunaa loistokärhön laittaminen samaan rykelmään.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Seuraava toimenpide on rakentaa näille kärhöille kunnon tuki, riittävän leveä ja korkea. Saavat rehottaa tämän syksyn tuossa kasassa. Tarkoitus on laittaa tuki vielä ennen maan jäätymistä paikalleen, jotta kärhöt pääsevät heti keväällä tarttumaan siihen. En halua olla tallaamassa alueen muita kasveja kärhöjä avittaessani. Kärhöjä on tietenkin leikattava, jotta ne saa järkevästi kulkeutumaan tukeensa. Ehkä siinä tiimellyksessä joku porukasta muuttaa muualle.  

Kärhöjen tilanteen helpottamiseen liittyy myös niiden takana olevien syreenien karsinta. Aiemmin tontin rajalla kasvaneen metsikön vuoksi kaikki kasvit ovat vieläkin kallellaan pihaa päin, koska ne suuntasivat kasvunsa tarjolla olevaa valoa kohti. Metsikön kaatumisen jälkeen syreenitkin ovat alkaneet rehevöityä etenkin toiselta puolelta, mutta ylipäätään kaikkialta. Nyt on aika ottaa muutama vanhin runko pois, jotta valoa ja tilaa riittää niille jatkossakin.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans' - Tarhaviinikärhö

Purpurea Plena Elegans vietti kesän 2017 isossa ruukussa, josta siirsin sen syksyllä Pionipolun päähän. 2018 ja 2019 se kukki kohtalaisesti, mutta tänä kesänä PPE alkaa näyttää parhaat puolensa. Nuppuja ja avautuneita kukkia on paljon. Yksittäisen kukan pienestä koosta huolimatta suuri määrä takaa näkyvyyden ja näyttävyyden kauempaakin katsottuna.

Sisäänkäyntiä vastapäätä kasvaa toinen Purpurea Plena Elegans, jonka siirsin syksyllä 2018 maahan. Viime kesänä se ei kukkinut ollenkaan. Tänä kesänä luulin kärhön jo kuolleen, vaan sieltä se on ponnistanut ilmoille. Vaikka kärhöjen sanotaan viihtyvän paremmin, jos niiden tyveä on suojaamassa muita kasveja, ei tiheäkasvuinen pikkutalvio ole paras mahdollinen kärhökumppani. Se on liian tunkeileva. Tarvitsisin kaivurin saadakseni pikkutalvion alueelta pois, joten tyydyin kitkemään ympyrän muotoisen alueen. Jatkossa on huolehdittava, että pikkutalvio myös pysyy poissa ihan kärhön tyveltä.

Clematis (Jackmannii-ryhmä) 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

Kiertelimme Ukkokullan kanssa katsastamassa kärhöjen tukitarpeita. Aluksi ajattelin, että Rouge Cardinal ja sen takana oleva Multi Blue pärjäävät 150 senttisillä metallituilla. Kun nyt kerran ryhdytään parempia tukia pystyttämään, saakoon nämäkin uudet. Rouge Gardinal vyöryy yläosastaan jo aktiivisesti maata kohti, joten potentiaalia kunnon kiipeilytelineelle on selvästi olemassa.

Clematis intergrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Piti oikein tarkistaa, miten kauan Aljonushka on puutarhassani asunut. Tämä on sen viides kesä. Tosin Ruusupenkissä sille tulee neljäs vuosi, sillä ensimmäisen kesän se asui Vasenrinteessä. Se kasvaa vuosi vuodelta muhkeammaksi siitäkin huolimatta, että se uudistuu joka vuosi lähes kokonaan. 

Aljonushkalle on myös luvassa uusi ja toivon mukaan parempi tukisysteemi. Koska se ei kiipeile ja tartu kärhillä (joita siis tällä kärhöllä ei ole), se tarvitsee jonkinlaisen lieriön voidakseen riittävän korkeaksi kasvettuaan vyöryä sen reunojen yli.  Ajattelin ympyräksi tai ovaaliksi kieputettua, vähän tukevampaa aitaverkkomateriaalia. Tällöin versot ja kukat pääsisivät ujuttautumaan myös aukkojen kautta ulos, jolloin kärhö valloittaisi ja naamioisi tuen kesäksi.

Clematis intergrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Tänä kesänä Aljonushkan katseleminen tuottaa jopa vähän tuskaa. Sade ja tuuli on piiskannut sen olemusta, kun sillä ei ole riittävän korkeaa tukea ympärillään. Se on likimain kaksin kerroin ja kukkivat versot roikkuvat kohta maassa. Tässä vaiheessa kärhön auttaminen merkitsisi versojen katkeamista, joten ohi kulkiessani toivotan hänelle jaksamista ja kerron helpotusta olevan tulossa.

Clematis (Jackmannii-ryhmä) Warszawska Nike' - Loistokärhö

Melkoinen kärhökuume vallitsi tällä pihalla useampana kesänä. Ostin tarjouskärhöjä ja istutin ne kesäksi isoihin ruukkuihin. Näin tein kesällä 2018 myös Warszawska Nikelle. Miellyin siihen kovasti, vaan sepä ei enää keväällä 2019 noussutkaan puutarhamullasta, johon olin sen syksyllä istuttanut. Puutarha Tahvosilta löysin elokuussa uuden Warszawska Niken, jonka istutin Bermudankolmioon vastapäätä sisäänkäyntiä. Sieltä se nousi tänä vuonna hitaasti, mutta nousipa hyvinkin. Ja on jo kukkinutkin kahdella kukalla.

Clematis viticella 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Warszawska Niken kanssa keväällä 2018 kaupasta lähti mukaan Madame Julia Correvon, joka hänkin vietti ko. kesän ruukussa ja pääsi syksyllä multaan Olopihan Syreenipolun päähän. Keväällä 2019 siitä ei näkynyt vilaustakaan ja ajattellin madamen lähteneen kimpsuineen ja kampsuineen Pariisiin. Joidenkin päähänpinttymien yli on vaikea päästä, joten ostinpa uuden madamen. Sen istutin Bermudankolmioon, sillä halusin tarjota talon sisäänkäynnin puolellekin enemmän väriä.

Ilmeisesti kesän 2018 Madame Julia Correvon ei viihtynyt Pariisissa, vaan päätti tänä keväänä jälleen nousta pihallani uuteen kukoistukseen. Siellä se kukkii Pionipolun päässä samalla, kun sen uudempi versio kukkii talon toisella puolella. Sanonta kaksi ilman komatta jääköön tässä tapauksessa toteuttamatta. Enköhän pärjää kahden madamen kanssa riittävän hyvin.

Clematis (Patens-ryhmä) 'Multi Blue' - Loistokärhö

Jokin kummallinen kahden kärhön syndrooma minulla ilmeisesti on, sillä Multi Bluetakin on kaksi. Vanhemman olen istuttanut 2012 Pikkupuutarhan kriikunaan kiipeilemään. Toisen istutin vuotta myöhemmin alapihan Päivänliljapenkin toiseen päähän Rouge Cardinalin toiselle puolelle. Värit eivät taida olla toisiinsa sointuvat, mutta ei se minua häiritse. Kumpikin näkyy omiin suuntiinsa. Alapihan Multi Blue kukki ensin muutaman kukan voimin ja nyt se pukkaa voimalla uusia nuppuja. Ehkä sen on vallannut kilpailuvietti vieraiden ihastellessa Rouge Cardinalin muhkeaa kukintaa.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pink Fantasy on ollut tänä kesänä hiukan  myöhäisherännäinen. Vihdoin kasvuun päästyään se on alkanut kukkia mukavan reippaasti. Pink Fantasy asuu Pikkupuutarhan kärhökaaren vasemmalla puolella. Huomasin, että se on joutunut turhan paljon varjoon lähellä kasvavien metsäruusun ja rusopajuangervon korkeuden vuoksi. 

Ensihätään madalsin osan kärhön lähellä kasvavista oksista, mutta syksyllä aion laittaa kaikki pajuangervot ja metsäruusun matalaksi. Kumpikin kestää sen hyvin ja leikkaamisen jälkeen kasvu on alhaalta saakka tuuheampaa ja tasaisempaa. Edellisestä kerrasta on jo monen monta vuotta, joten ei ihme, että nurkkauksen kasvit ovat alhaalta paljaat latvusten keikkuessa vehreinä. Kilpailu valosta on kiihkeää.

Clematis - vaan kuka?

Tämä kärhö on minulle arvoitus. Olen ostanut sen tarhalyhtykärhö Dianana, vaan takuuvarmasti tämä ei mikään Diana ole. Olen tälle nimeä ennenkin etsinyt, mutta en ole löytänyt. Tämä kärhö kasvaa alapihalla Kiemurapenkin päässä olevan tuijan vierellä. Kärhöllä on puoliympyrän muotoinen, 150 cm korkuinen metallituki, jonka se kesän mittaan jättää kirkkaasti jälkeensä. Kärhö kiipeää tuijaa pitkin, mutta takertuu onneksi tuijaan aika lempeästi. Siitä huolimatta aion tällekin kärhölle kunnon tuen laittaa, ettei tuijan tarvitse moista parasiittia vuodesta toiseen oksillaan sietää.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Alppikärhö

Lumikärhöstä olen jutellut jo monessa postauksessa, joten jätettäköön hänet tällä kertaa rauhaan. Lumikärhö on myös ainut kärhö pihassani, jonka tuki on mittojensa puolesta asianmukainen.

Clematis (Patens-ryhmä) 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Parin kärhön kanssa on tänä kesänä ollut ongelmia. Toinen kahdesta Hagley Hybridistäni nousi keväällä varhain ja kasvoi reippaasti melko korkeaksi. Se aukaisi kaksi kukkaakin. Yhtäkkiä huomasin avautuneiden kukkien kuihtuvan ennätysajassa, samoin kävi isoille nupuille. Pian myös koko kärhö muuttui ruskeaksi ja kuihtui. Leikkasin sen alhaalta matalaksi ja seuraan, herääkö se enää ollenkaan. Tuliko siihen kenties lakastumisstauti?

Nimetön kärhö

Talon toiselle puolelle istutin viime elokuussa Puutarha Tahvosilta ostetun Zoprikan. Jännäsin keväällä sen heräämistä ja olin ylen onnellinen versojen viimein tullessa esiin. Vaan yhtenä päivänä Zoprika alkoi nahistumaan ja lopulta se kuihtui. Leikkasin sen matalaksi ja annoin olla. Jonkin aikaa sitten huomasin Zoprikan heränneen uudelleen eloon. Siinä on jälleen tervettä kasvua vajaan metrin verran. Putsasin sen tyveltä kaikki muut kasvit pois sopivalta etäisyydeltä, jotta kärhö saisi ilmaa.

Clematis (Jackmannii-ryhmä) 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

Hagley Hybridin olen ehkä istuttanut väärään paikkaan. Alkukesästä se saa paljon valoa, mutta muun kasvillisuuden kasvaessa varjoa tulee enemmän. Jos kärhö vielä herää, harkitsen sille muuttoa. Sen sijaan Zoprikan suhteen epäilen enemmän kotiloita. Niitä on kärhön läheisyydessä runsaasti, sillä pikkutalvio on oivallinen piilopaikka kotiloille. 

Aion laittaa Zoprikalle hiukan mullan pinnan yläpuolelle nousevan muovireunuksen, jotta pikkutalvio ei pääse liian lähelle. Kotiloita reunus ei tietenkään estä, mutta reunuksen sisään on helpompi ripotella Ferramolia kotiloiden kohtaloksi. Samoin kotiloiden kerääminen sujuu paremmin, kun niille ei ole kasvimetsää piiloutumiseen. Versojen ja reunuksen välin voi täyttää lecasoralla tai hiekalla kasvin tyven eristämiseksi mullasta. Näin neuvotaan tekemään myös lakastumistaudin ehkäisemiseksi. Istuttaessa pohjaton ämpäri on hyvä keino, mutta näin jälkikäteen ämpäriä ei enää maahan saada, vaikka kuinka olisi pohjaton.

Nyt on kärhöjä ihasteltu, vaan puutarhurin onnenhetket eivät tähän pääty. Monta kaunista kasvajaa ja kukkijaa on vielä tarjolla. Niitä odotellessa nautiskellaan elokuisista päivistä!