Vanhojen tuttujen tapaamisia

Pulstatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Nämä päivät ja viikot ovat ehdottomasti sipulikasvien juhlaa. Jälleennäkeminen niiden kanssa on joka kevät täynnä iloa ja innostusta. Vanhojen tuttujen tapaamiset eivät onneksemme pääty sipulikasvien kukinnan myötä. Heräämisiä tapahtuu kiihtyvällä tahdilla ympäri puutarhaa. Puihin ja pensaisiin ilmestyy pullistelevia silmuja. Maasta ponnistaa jos jonkinlaista versoa ja kärkeä.

Alchemilla alpina - Tunturipoimulehti

Päälläni on kummallinen taipumus tyhjentyä talven aikana. Keväällä puutarhaa kiertäessäni joudun hetken hakemaan mullasta esiin nousevien kasvien nimiä. "Kovalevy" raksuttaa aikansa ja sieltä nimet taas putkahtavat esiin. Loppukesästä ongelma on poistunut. Latinankieliset nimet soljuvat helposti. Edellisenä kesänä siirretyt kasvien uudet asuinpaikatkin löytyvät jo vaivatta muistista.

Lilium martagon - Varjolilja

Joidenkin kasvien heräämistä odottaa enemmän ja toisia taasen vähemmän. Osa on odottamattakin varmoja nousijoita vuodesta toiseen. Viime kesä oli varjoliljojen juhlaa. Olen tyhjentänyt niiden siemenkotia syksyisin sinne tänne. Minusta varjolilja saa kasvaa siellä, missä se itse parhaiten viihtyy. Vasenrinne on ensimmäisiä lumesta vapautuvia alueita. Ehkä juuri siksi myös kevään ensimmäinen varjolilja nousee siellä reippaana esiin.

Crataegus 'Paul´s Secret' - Ruusuorapihlaja

Koristepuiden kukinta on joka vuosi aina yhtä suurenmoista katseltavaa. Ruusuorapihlaja minikokoisine ruusua muistuttavine kukkineen on yksi pihani parhaimpia hankintoja. Nyt se on saanut pukattua ilmoille pyöreänpalluraiset silmunsa. Viime kesänä ruusuorapihlaja kukki kesäkuun puolivälissä. Vielä ei siis ole hoppua pikkupuun alle kukkia ihailemaan.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Pikkupuutarhan koristeomenapuut ovat nekin heränneet. Sekä vaaleanpunainen Aamurusko että tummempikukkainen Royalty availevat lehtisilmujaan. Näiden puiden ympärillä tulen taas tänäkin keväänä pyörimään ahkerasti  kameran kanssa, jos vain muutamankin kukan jaksavat ilokseni avata. Edellisinä keväinä kukkia on riittänyt.

Alapihalle istutin toissakesänä koristeomena Makamikin. Se on selvästi hengissä ja heräämässä. Viime kesänä Makamik ei tehnyt kukan kukkaa. Toivottavasti tänä vuonna tulisi edes muutama kukka ilahduttamaan meitä.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydän kuuluu tarkuuvarmoihin herääjiin. Jos olisin aikoinani ymmärtänyt, kuinka aktiivinen se on valtaamaan tilaa itselleen, olisin harkinnut istutuspaikkoja tarkemmin. Onneksi se on nätti kasvi, joten en ala sen kanssa tilasta kiistelemään.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kasvimaan kakkosena vihertää ruohosipuli. Ykköstilan vie vuosittain raparperi. Täytyykin muistaa kylvää ruohosipulia vielä lisää. Kuvittelin leikanneeni sitä riittävästi talveksi pakkaseen, mutta niin vain ehti jo tammikuussa loppua.

Mahoniassa on jo kukkanuppuja

Mahonialla oli vaikea talvi. Tai ehkä kevät oli sille talveakin vaikeampi. Suojasin ikivihreät varjostusverkoilla ajoissa. Jää ei vain näiden tyveltä meinannut sulaa millään. Muutamassa isommassa oksassa kaikki lehdet ovat harmaan käppyröitä. Leikkasin oksista pikkupätkiä nähdäkseni, onko niissä eloa. On kyllä eli nyt vain odottamaan uusien lehtisilmujen ilmaantumista. 

Samalla tavoin kävi muutama vuosi sitten. Silloin murehdin mahonioiden kohtaloa täällä blogistaniassa. Sain hyviä neuvoja ja kehotuksen kärsivällisyyteen. Kannatti antaa mahonioille mahdollisuus elpyä sen sijaan, että olisin hosuen alkanut niitä leikkaamaan matalaksi.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Jouluruusujen selviytyminen talvesta on kyseenalaista. Niiden tilannetta seuraan aktiivisesti. Myös mantelityräkki kuuluu mielikasveihini. Ostin sen useampi vuosi sitten puutarhamessuilta pikkuisena taimena. Viime kesänä kaivoin isoksi kasvaneen mantelityräkin ylös, jaoin sen kahtia ja siirsin Pikkupuutarhan Harkkokäytävän viereen. Molemmat näyttivät kotiutuneen uuteen asuinpaikkaansa.

Tavallisesti mantelityräkki on aikainen herääjä. Nyt pelästyin, ettei kummastakaan näy vilaustakaan. Tarkemmin tutkimalla löysin pikkuiset alut, joten saatan päästä pelkällä säikähdyksellä. Kävin varmuuden vuoksi katsomassa espoolaisen taimikaupan tarjontaa nähdäkseni, onko heillä mantelityräkkiä myynnissä. Näyttäisi olevan. Jos omani eivät jaksakaan ponnistaa kunnolla maasta. Voisin kyllä hakea pari uutta tainta, vaikka vanhat elpyvätkin. Kiva kasvi, jolle tilaa löytyy.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko osaa säikyttää minua joka vuosi. Syksyllä se rehottaa valtoimenaan, mutta  keväällä multa näyttää pitkään tyhjältä. Kunnes ykskaks vihreitä tuppaita alkaa poksahdella ylös. Nyt toivon arovuokolta erityisen voimallista esiinmarssia. Olen nimittäin suunnitellut sille uusia asuinsijoja - entisen lisäksi.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Pyysin keväällä 2016 äitienpäivälahjaksi koristekirsikka Kevätsuudelman. Ja sain. Istutin sen aluksi Pikkupuutarhaan, joka osoittautui liian ahtaaksi paikaksi. Niinpä pikkupuu muutti alapihan Kiemurapenkkiin. Siellä se on kasvanut ja minä olen tietenkin odottanut pääseväni viettämään oman pihan hanamia. Viime keväänä näytti, ettei Accolade voi ollenkaan hyvin. Osa sen oksista näytti huonovointisilta, eivätkä silmut auenneet ollenkaan. Annoin kirsikalleni aikaa ja mahdollisuuden näyttää, jaksaako se jatkaa elämäänsä. Osaan oksista tuli lehdet ja muutama kukka, mutta varsin myöhään kesäkuun lopulla.

En tehnyt kirsikkapuulle mitään, kun se oli kuitenkin aika lehtevä kesän ajan. Nyt kuolleet oksat erottuvat selvästi. Puussa on myös terveitä oksia, joissa on pullistelevia silmuja. Osa taitaa olla kukkanuppuja. Accolade saa olla ja elää edelleen. Loppukesästä katson tilanteen uudelleen ja poistan kuolleet oksat.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on aluillaan. Sinne tänne nuokkuviin varsiin on ilmaantunut kukkanuppuja. Näistä kukista pidän paljon. Jaksan vuodesta toiseen ihastella kukkien erikoista kuviointia.

Iris reticulata 'Purple Hill'

Istutin viime syksynä aika paljon uusia kevätkurjenmiekkoja. Niistä ei  käytännössä kuki vielä ainutkaan. Nousussa kyllä ovat. Sen sijaan aiempina vuosina istutetut ovat jo kukassa. Luulen, että kuvan kevätkurjenmiekka on Purple Hill. Samaan penkkiin olen istuttanut myös lumikurjenmiekka Georgea, joka on väritykseltään Purple HIllin kaltainen. En siis ole varma, kumpi tämä kaveri niistä on.

Iris ret. Harmony

Vasenrinteen siniset Harmonyt menivät peuran kitaan. Yhden sentään ahmatti jätti, jotta saisin sen ikuistettua. Vappupäivän aamu alkoi järkytyksen ja kiukun merkeissä. Makkarista olohuoneeseen tullessani vilkaisin tapani mukaan pihalle. Mitä näinkään? Peurapirulainen seisoi tyynen rauhallisena yläpihan Syreenipenkissä napsimassa scilloja. Tulppaaninalut se kävi jo edellisellä viikolla syömässä.

Harkitsin hetken, kopautanko ikkunaan. En koputtanut, vaan ryntäsin pihaovesta terassille läpsyttämään käsiäni. Olisin varmasti heittänyt peuraa jollain, jos käsiini olisi sopivia esineitä sattunut. Peura sai kintut alleen ja säntäsi rinteen kautta puuvajalle. Sieltä se joko loikkasi 150 senttisen verkkoaitaporttini yli tai sitten portti oli syystä tai toisesta jo aiemmin kaatunut. 

Olen suihkuttanut Trico Gardenia mielestäni kaikkialle. Nyt olen kiertänyt Trico Gardenia suihkutellen tontin pariinkin kertaan ympäri. Ja käynyt iltaisin katsomassa, että verkkoesteet ovat pystyssä ja kiinni. Sisäänkäynnin puolella verkoilla on käytännössä mahdotonta koko aluetta suojata. Pitäisi rakentaa kunnon aita ja hommata lisäksi kaksi autojen pihaan ajamisen mahdollistavaa porttia. Jää tekemättä.

Scilla siberica - Idänsinililja

Trico Gardenista tuntuisi kuitenkin olleen hyötyä, sillä tällä jälkimmäisellä peuravierailulla tuhoja oli huomattavasti vähemmän. Jäljistä päätellen peura oli ennen scillojen syömistä pysähtynyt yläpihan matalien vuorimäntyjen luo. Se oli napsinut männyistä tuoreita latvuksia, joten tänä kesänä typistämistä on hivenen vähemmän. Lahjaksi peura jätti läjän mustia papanoita.

Pelargonium 'Rasberry Ripple'

 

En aio juuttua peurapotutukseen, vaikka menetetyt tulppaanit kismittävätkin rankasti. Elämän huippuhetkistä nauttii sitäkin enemmän, kun ne eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Työhuoneen ikkunalla kukkivien pelaguiden kanssa odottelemme lämpimämpiä ilmoja.

Koska kukkii? -haasteen väliaikatietoja

Iris ret. Katharine Hodgkin 29.4.2022 Kurgaanissa

 

Otin Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan liikkeelle laittaman Koska kukkii? -haasteen vastaan (haastajina Tutkimusmetsän puutarha ja Vaalean vihreää) 15.4. Kylmän ja hitaasti etenevän kevään vuoksi kukinta-ajan arpominen tuntui tosi vaikealta. Tässä hieman väliaikaitietoja seurattaviksi valitsemistani kasveista.

Iris ret. Katharine Hodgkin

Kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinia minulla kasvaa muutamassa paikassa. Seurattavaksi valitsin alapihan Kurgaanissa kasvavan ryhmän. Kukintapäiväksi arvioin 28.4.2022. Ja kas, myöhästyin yhdellä päivällä, sillä kukat aukesivat 29.4. Oikearinteessä Katharinet ovat olleet kukassa jo muutaman päivän ja Ovaalipenkistäkin löysin perjantaina yhden ainokaisen. 

Iris ret. Katharine Hodgkin 25.4.2022

Sipulikukat eivät kauaa jaksa nupputilassa olla, vaan etenevät avonaisiin kukkiin nopeassa tahdissa. Tiistaina samaiset Kurgaanin Katharinet olivat lähtövalmiina. Kukintaa riittää useamaksi päiväksi, sillä osa vasta ponnistaa itseään mullasta ylöspäin.

Eranthis cicilica - Talventähti 29.4.2022

Eranthis cicilica - Talventähti

Toinen arvauskohteeni on talventähti. Niitäkin kasvaa eri paikoissa ja seurattavaksi valitsin alapihan Valkeakuulaan alle syksyinä 2019 ja 2020 istutetut. Ne kukkivat vuosi sitten niin kauniisti ja pitkään. Vasta ensimmäiset yksilöt ovat puhkaisseet päällään itsensä näkyviin. Ennustin kukkimispäiväksi 1.5. Taidan vielä odottaa viralliseksi merkkaamaani kukkimispäivää, sillä tavoitteeni on huomattavasti isompi kukkivien joukko.

Sisäänkäynnin vastapäisessä penkissä on myös hyvä talventähtien keskittymä, mutta paikka vapautui lumen ja jään ikeestä viimeisten joukossa. Siellä eloa saa vielä odotella. Eikä kyllä Valkeakuulaan tyvelläkään mistään pikkuaurinkojen paisteesta häikäistytä. Vaan odotellaan, odotellaan...

Primula juliaea 'Wanda' - Suikeroesikko 29.4.2022

Primula juliaea 'Wanda' -Suikeroesikko

Suikeroesikon suhteen olen ollut hiukan huolissani. Se on ilmestynyt kiitollisesti kukkimaan joka kevät, vaan eipä näin ankaria keväitä ole tainnut Wandani elinaikana olla. Esikkopaikalla on kyllä selvästi eloa, mutta tuo on kaukana siitä runsaudesta, jota edellisinä keväinä olen jo varsin varhaisessa vaiheessa nähnyt. Arvioin kukkimispäiväksi 6.5. Ensimmäiset elonmerkit näin suikeroesikosta 18.4. Kovin suurta kehitystä sen jälkeen ei ole tapahtunut. Pelkäänpä, että kukinta myöhästyy ennakkoarviostani. Olen kuitenkin iloinen, että kasvi on ylipäätään hengissä.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja 29.4.2022

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Neljänneksi seurattavaksi valitsin yläpihan Allaspenkissä kasvavan keisarinpikarililja Rubran. Se on kukkinut parina edellisenä keväänä kauniina. Olen ollut kovasti otettu kukinnasta, sillä pitkään kuvittelin, etten sellaista omassa pihassa kukkivana näkisikään. Luettuani keisarinpikarililjan tarvitsevan kunnollista lannoitusta kukkiakseen, ryhdyin antamaan omilleni hevonkakkaa. Vaikea sanoa, onko juuri lannoituksen lisääminen se taikasana, mutta jopa vuosia kukkimaton keltainen keisarinpikarililja ryhtyi kukkiimaan.

Arvioin Allaspenkin keisarinpikarililjojen kukintapäiväksi 20.5. Tässä vaiheessa en ryhdy analysoimaan arviota mihinkään suuntaan. Mikäli säät pysyvät näin kylminä, kuten ennustetaan, taitaa kukinta siirtyä arviotani pidemmälle.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja 29.4.2022

Alapihan Päivänliljapenkissä keisarinpikarililjat ovat huomattavasti pidemmällä. Näiden päältä lumi suli vähän aiemmin, eivätkä nämä myöskään joutuneet pidättämään hengitystään jäämassan alla. Valkoiset pilkut mullassa ovat rakeita, joita tuli taivaan täydeltä puutarhaa perjantaina kiertäessäni.

Torstai-illan pilvivuoria taivaanrannassa.

Pääsiäisen aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat tällä hetkellä muisto vain. Täällä etelärannikolla sää kylmeni hyiseksi. Kävin perjantaina tarkastamassa kasvihuoneen mittarin (edellisestä mittarin tarkastuksesta viikko), jonka mukaan ulkona on ollut kylmimmillään -7.5℃ ja kasvihuoneessakin -4.6℃. Torstaina satoi muutaman tunnin silkkaa vettä, mikä teki varmasti hyvää pölyiselle ja kuivalle maalle.

Ruusukaalivauvat kasvarissa

Kun pitkään aikaan ei ole ollut näin hidasta ja kylmää kevättä, olen vähän ymmälläni monien kevättoimien suhteen. Milloin esimerkiksi kannattaisi kylvää kurpitsat? Ne itävät ja kasvavat nopeasti, mutta ei niitä voi ulos laittaa vielä aikoihin. Kasvihuoneessa, laatikossa muutaman sentin korkuiset ruusukaalit pitäisi harventaa. Ei houkuttele mennä kasvariin palelemaan ja näppejään jäädyttämään. 

Pahoittelen, että olen niin kovin laiskasti kommentoinut blogejanne. Olen kyllä käynyt lukemassa kevätpuuhistanne ja ihastelemassa varhaisia kukkijoitanne. Ehkä sormeni ja aivoni, tai koko kroppani ovat kohmeessa. Toimivat yhtä hitaasti kuin tämä kevät. 

Etenkin henkistä sulamista odotellessa toivotan kaikille mukavaa sunnuntaita ja alkanutta toukokuuta!

Hauskaa vappua!

 

Vuokko se silmänsä aukaisee.
Talvi on mennyt se kuiskailee.
Lapset sen kuiskehen kuulevat,
äidin luo riemuiten juoksevat.

Emmekö, lapset näin huudahtaa,
kenkiä, sukkia riisua saa.
Vuokkoja paljon on metsissä,
kaikki ne seisovat kengittä. 

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!

 

 

Ahmatit puutarhabuffetissani

Iris ret. Katharine Hodgkin Oikearinteessä

 
Aurinkoinen ja lämmin sää on määrittänyt sen, mihin olen käyttänyt vapaa-aikani. Sitä mukaa, kun lumi ja jää on sulanut, olen putsannut niin istutusalueita kuin nurmikkoakin. Kukkapenkeistä olen kerännyt isommat irtoroskat, jonka jälkeen olen ripotellut päälle kevyesti multaa. Näkymät ovat siistiytyneet oitis, eikä mikään estä piippoja nousemasta valoa kohti.

Poistin ikivihreiltä varjostushuput ja puuvartisilta jänisverkot. Yläpihalla, talon kummassakin päässä on väliaikaiset aitaverkkoviritelmät. Samoin Pikkupuutarhan viime vuonna istutetulla magnolialla on yhä verkko ympärillään. Näihin järjestelyihin on syynsä, sillä peurat ovat kiertäneet niin meidän kuin naapurienkin pihat.

Olin joitakin piippoja jo ruiskuttanut Trico Gardenilla, mutta homma jäi viikonloppuna kesken. Samoin silkkaa huolimattomuuttani olin jättänyt yläpihan aitaverkot osittain auki, mitä peurat olivatkin sitten hyödyntäneet tehokkaasti. Harmittaa rankasti, sillä sorkkajalat ovat kiertäneet pihaa hyvin laajasti napsien krookuksia, kevätkurjenmiekkoja, kevätkirjotähtiä ja tietenkin mullasta nousevia tulppaaneja. Hetken epäilin syyllisiksi rusakkoja, mutta sorkanjäljet pehmeässä mullassa kertoivat totuuden.

Tilasin viime vuotiseen tapaan lavallisen Biolanin Mustaa multaa. Lavalle kävi köpelösti kuskin siirtäessä lavaa haarukkavaunulla ulos autosta. Koko muoviin kääritty säkkikeko kellahti varaparkkipaikan kivireunan yli maahan. Sinänsä mitään vahinkoa ei tapahtunut, sillä putouspaikalla oli vielä kerros lunta ja jäätä. Eikä ainutkaan säkki myöskään hajonnut. Kuljettaja totesi säkkien pinoamisen kuuluvan hänelle, kun hän kerran lähetyksen nurin kellauttikin. Laskupaikan pehmeällä maalla oli osuutensa. Kimpassa saatiin säkit uuteen järjestykseen.

Biolanin multasäkkien takana on edellisvuodelta puolitoista suursäkkiä puutarhamultaa. Niissä multa on vielä pinnasta ja reunoilta jäässä.

Ostin pari uutta viljelylaatikkoa, jotka suunnittelen laittavani kasvihuoneen viereen. Alunperin ajatus oli sijoittaa uusi laatikko pitkittäin, mutta tilaongelman vuoksi jouduin muuttamaan suunnitelmia. Laitan kesäisin kasvihuoneen nurkalle 200 litran tynnyrin kasteluvettä varten. Tynnyrille olen tehnyt kivetyn alueen, jotta nurmikko ei pörhistele tynnyrin tyvellä. Ehdin jo purkaa kiveyksen, kunnes huomasin, ettei tynnyrille ole toista järkevää paikkaa. Eli laatikon suunta ja sijainti muuttui. Nyt se tulee pääty kasvihuonetta päin siten, että vesitynnyrille jää väliin tila.

Ladoin kivet takaisin siten, että osa niistä muodostaa jälleen tynnyrille paikan. Lopuilla kivillä rajasin laatikon siten, että nurmikonleikkuu sen vierellä onnistuu. Oikealla pilkottavan valkoherukan ja laatikon välistä kaivoin nurmikon kokonaan pois. Olkoon väli mulloksella.

Laatikon pohjalle laitoin sanomalehtiä, sillä jätin paikalla olleen nurmikon sinne. Tarkoitus on tyhjentää laatikkoon lehtikompostori ja sen päälle kunnon kerros tuoretta multaa. Näillä näkymin istutan tähän uuteen laatikkoon tuoksuherneet ja daalioita. 

Jo pääsiäisenä ripustin kasvihuoneen kummallekin sivustalle tuplaharsot, jotka muodostavat myöhemmin kasvariin vietäville tomaateille, kurkuille ja paprikoille kylmältä suojaavan teltan. Päivällä harsot on siirrettävä sivuun, jotta kasvit eivät paistu. Mikäli kylmiä öitä riittää, vien kasvihuoneeseen lämmittimen. Meillä ei ole alapihalla sähköliitäntää, joten johto on vedettävä yläpihan pergolasta rinnettä pitkin kasvihuoneeseen. Edellisinä vuosina tämä on toiminut ihan hyvin. Yleensä lämmitystä vaativat yöt ovat jäänet aika vähiin. Ja harsoteltakin voi aika nopeasti ottaa kokonaan pois.

Siemenestä kasvatettuja salkoruusuja

 

Tomaatit, paprikat ja kurkut sekä vesimelonin olen jo siirtänyt niihin astioihin, joissa ne tulevat viettämään kasvihuonekesänsä. Toistaiseksi hyötykasvit saavat odotella kellarissa lämpimämpiä öitä. Sopivaa muuttosäätä ei vielä ole näköpiirissä. Seuraaville öille on luvassa pakkasta jopa -6℃ ja päivälämpötilatkin laskevat reilusti alle +10℃.

Tuoksuherneet ovat olleet kasvarissa jo parin viikon ajan. Samoin vein sinne siemenestä kasvattamani perennat, kuten salkoruusut. Koska seuraaviksi öiksi on luvassa pakkasta, täytyy harkita harson laittamista perennoillekin. Kellarin ja viime päivät kasvihuoneen lämmössä asuneina niillä ei vielä ole kokemusta pakkasista.

Betonisaappaat Pikkupuutarhassa la 23.4.2022. Nyt tämäkin paikka on jo sula.

 

Lumi ja jää on sulanut lähes kaikkialta puutarhasta. Ainoastaan autotallipäädyssä on pari sinne kolattua kasaa. Paikoitellen maa on edelleen pintaa syvemmältä jäässä. Kiinnitin syksyllä jänisverkkoja metallisilla kasvituilla maahan. Nyt osaa niistä sai kynsin hampain kiskoa ylös maasta. Tarkoitukseni oli laittaa muutamalle maassa makaavalle rhodon oksalle matalat metallituet. Eivät uponneet multaan senttiä syvemmälle. Uusi yritys muutaman päivän päästä. 

Acer - Vaahtera

Trico Garden -purkin kanssa puutarhassa kiertäessäni, löysin myös lukuisia vaahteravauvoja. Tässä vaiheessa niiden kellanvihreinä nousevat päät on helppo huomata ja napsaista ylös mullasta. Jos vaahteran antaa kasvaa pidempään, tarvitaankin sen kitkemiseen kahden käden tiukka ote.

Puutarhassa rapsuttamisen ohessa on ollut sekä mukavia että vähemmän mukavia tapahtumia. Sunnuntaina olimme todistamassa, kuinka ystäväni nuoremman tyttären poikavauva sai nimekseen Linus. Kahden vuoden koronatyhjiön jälkeen on mukava tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan kahvikupin äärellä.

Vähemmän mukavaa sen sijaan oli, kun hoivakodissa isää moikkaamassa käydessäni hoitaja ihmetteli, miksei isälläni ole mm. verkkareita. Isä ei ollut juttutuulella, vaan piilotti huonokuuloisen korvansa tyynyn uumeniin. Niinpä tein inventaarion hänen vaatekaapissaan. Ei ollut verkkareita, ei collegeja, ei pitkälahkeisia alushousuja, ei pyjamia. Selvitettyäni vaatekaapin kaaoksen ja kiikutettuani naapurihuoneen asukkaan vaatteet pois, kerroin tutkimustulokset hoitajalle. Tsekkasimme, olisiko isän vaatteita joutunut osaston ylimääräisten vaatteiden varastoon. Ei ollut.

Kotiin päästyäni kävin läpi vuoden aikana isälle hankkimani ostokset. Olen ostanut hänelle viidet verkkarit, viisi collegea, useamman kerraston ja kaksi pyjamaa. Lisäksi hän toi hoivakotiin muuttaessaan kotoa kohtuullisen hyvän varaston käyttöön soveltuvia vaatteita. Valtaosa mm. prässihouduista, kauluspaidoista ja kravateista laitettiin kiertoon, sillä ei niille ole käyttöä tehostetun hoivan yksikössä asuvalle vanhukselle. Eikä tilaa säilyttää varsin pienissä kaapeissa.

Hoitajat järjestivät osastolla etsintäoperaation. Sen seurauksena naapurin kaapista oli löytynyt joitakin isälle kuuluvia vaatteita. Ymmärrän, että isossa talossa tavaroita katoaa ja joutuu ainakin hetkeksi sivupoluille. Silti ihmettelen, miten niin paljon vaatteita voi kadota. Merkitsen kaikki isän vaatteet ommeltavalla nimilapulla. 

Kävin sitten ostamassa isälle kassillisen uusia vaatteita, joihin olen ommellut nimilappuja. Onneksi isällä on hiukan puskurivaroja. Monille jatkuva vaatteiden hankkiminen voi muodostua ongelmaksi, sillä hoivakodin maksut ovat 85 % nettotuloista. Vanhukselle itselleen on jäätävä rahaa 164 €/kk käytettäväksi lääkkeisiin, erikoissairaanhoitoon, vaatteisiin ja mitä ikinä ihminen mahdollisesti tarvitsee ja haluaa. 

Pihan sensimmäinen sinivuokko avautui. Nuppuja on vieressä lisääkin. Muiden sinivuokkojen asuinpaikat ovat hieman varjoisemmissa ja koleammissa paikoissa, joten he heräävät myöhemmin.

Peuran mahaan joutuneet Vasenrinteen krookukset

Vielä muutama päivä huhtikuuta, kunnes siirrytään toukokuun puolelle. Sitä odotellessa, nauttikaahan keväästä!

Tätä minä kaipasin

Terassikausi avattu kahvilla ja appelsiinirahkajälkkärillä.

Nyt on hymy huulilla ja mieli keveä. Kroppa sen sijaan on hellänä vauhdikkaasti alkaneen puutarhaspurtin vuoksi. Kyllä se siitä vetristyy, kunhan pääsen pihaelämän jokapäiväiseen tahtiin. Olen niin kovasti kaivannut tällaisia päiviä, jolloin ovet ja ikkunat ovat avoinna pitkin päivää. Jolloin elämä laajenee ulos ja puutarhaan.

Terttuselja

Jos olen minä innoissani keväästä ja lämmöstä, ovat sitä myös kasvit. Kahvia terassilla hörppiessäni ihmettelin, kuinka tuomi jo selvästi vihertää. Kävin katsomassa sitä lähempää ja kyllä, hiirenkorvathan ovat jo puussa. Puiston puolelle itsestään viime vuosina ilmaantuneessa terttuseljassa on aina keväällä lystikkäät kukkanuput.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Aidasta tukea hakeva tulikuusama on niinikään päättänyt, että nyt on aika pukata lehtiä ja jatkaa kasvua siitä, mihin syksyllä jäi.

Krookukset Vaserinteessä

Kevätkukkijoissa krookukset kirivät aina kakkosiksi lumikellojen jälkeen. Vasenrinteen lilat krookukset leväyttivät terälehdet kohti aurinkoa. Jonkun verran lisää krookuksia on nousemassa. Voisi nousta lisääkin, joten nyt punainen lappu kalenterin syyssivuille, jotta muistan istuttaa enemmän krookuksia Vasenrinteeseen.

Corydalis solida Beth Evans - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannus Beth Evans on oikea kevään ilopilleri. Se alkaa pian kukkimaan. Ensimmäiset lilakukkaiset kiurunkannukset on jo bongattu. Olen istuttanut Beth Evansia muuallekin. Koska lumi sulaa eri paikoissa eri aikoina, saan nauttia Bethin kukinnasta pidempään.

Crocus Fuscotinctus

Keltakukkainen Fuscotinctus on runsastunut mukavasti kriikunan alla. Ruiskutin näiden ympärille Trico Gardenia, jotta rusakko ei kävisi niitä napostelemassa. Samalla kiersin ruiskuttamassa Tricoa kaikille kukkiville tai nupullaan oleville kasveille.

Helleborus - Jouluruusu

Talvi on ollut ankara jouluruusuille. Ovaalipenkin ja Vasenrinteen jouluruusut ovat pärjänneet parhaiten. Ovaalipenkin jouluruususta leikkasin kuivuneet lehdet pois. Rinteessä en viitsinyt vielä tallustella, mutta siellä teen saman operaation.

Pikkupuutarhan jouluruusuista suurin osa on vapautunut lumen ja jään ikeestä. Olen hiukan huolissani niiden toipumisesta. Lehdet olivat aivan mätiä. Toivottavasti juuristo ei ole mädäntynyt. Vaikka jouluruusut asustavat kohopenkeissä, päälle oli muodostunut paksu jääkerros, joka ei meinannut millään sulaa.

Narsisseja, joiden nimistä en ole vielä varma

Pikkupuutarhassa on ollut paljon lunta ja jäätä. Alue näyttää sulavan viimeisten joukossa. Pelkäsin, etteivät narsissit nouse ollenkaan, mutta ensimmäiset ovat jo hyvässä kasvussa. Jätin narskualueelle syksyllä runsaasti lehtiä. Enimmän osan vaahteranlehdistä keräsin pois, mutta muut lehdet saivat jäädä sijoilleen. Olen vuosi vuodelta laiskempi putsaamaan istutusalueita syksyn lehdistä. Luonto kiittää.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililjat

On se vaan ihmeellistä, miten kaikki sipulikukat osaavat yllättää. Yhtenä päivänä mullan pinnalla ei ole vilaustakaan piiposta. Ja kas, parin päivän päästä joukko hoikkia hujoppeja keikkuu penkissä ristiin rastiin. Kirjopikarililjoista tykkään valtavasti. Niiden shakkiruutukuvioinen kukka on tosi kaunis.

Olopihan Syreenipenkkiin istutin syksyllä useita uusia tulppaaneja. Tähän hätään en muista nimiä ja istutuslistakin on työhuoneen laatikossa. Tsekkaan nimet sitten, kun tulput alkavat näyttää nuppujaan. Nimet lukevat myös kuvassa näkyvässä tikussa, vaan enpä ulottanut kuvaa siihen saakka.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Vapautin mustilanhortensian jänisverkoista. Onneksi huomasin sen vierellä nousevat metsätulppaanit, enkä vahingossa tallonut niitä. Näillekin on käytävä ruiskuttamassa Tricoa, sillä yhtenä keväänä peurat napsivat myös metsätulppaanit.

Iris ret. 'Frozen Planet'

Nämä Frozen Planet -kurjenmiekat ovat oivallinen esimerkki siitä, miten yhden päivän tauon aikana piippomaailmassa ehtii tapahtua. Ehkä näidenkin esille tuloa helpotti se, kun kävin rapsuttamassa mustarastaiden levittämät kuorikatteet takaisin rinteen yläosaan.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Siirsin kymmensenttiset tuoksuherneet kasvihuoneeseen. Toistaiseksi ne ovat isossa muovilaatikossa, jossa on toivoakseni vähän lämpimämpää. Kasvarissa ei ole lämmitystä. Laitoin pääsiäisenä kasvihuoneen molemmille pitkille sivuille tuplaharsot valmiiksi vastaanottamaan tomaatit, kurkut ja paprikat.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Kurkkasin tontin puistopäädyssä kasvavien rhodojen alle. Meinasin pyllähtää takamukselleni yllätyksestä, kun huomasin punakolmilehden tunkevan lehtikääröjään kuivien syyslehtien keskellä. Myönteinen yllätyslöytö, koska monena vuotena huomaan punakolmilehden vasta, kun se on jo nupulla.

Muurahaisilla on kevätkiireitä

Kylvin muutama päivä sitten ruusukaalia ja retiisiä pitkulaisiin laatikoihin, jotka vein pääsiäismaanantaina kasvihuoneeseen. Olivat alkaneet jo itää. Onnettomuudekseni kompastuin kasvihuoneen kynnykseen, jolloin retiisilaatikko lensi pitkin lattiaa. Oli siis kylvettävä ne uudelleen.

 
Kovin tarkasti en nurmialueita haravoi. Aika paljon talven aikana on tullut männyn- ja koivunoksia, käpyjä ja kasapäin pupupapanoita. Niitä käyn putsaamassa sitä mukaa, kun maa on paljastunut lumen alta. Paikoin on vielä hyvin märkää, joten parempi antaa paikkojen kuivua kunnolla.

Muutamassa päivässä lumi on sulanut todella tehokkaasti. Arvelin alapihan portaiden olevan hangessa vielä vappunakin, mutta pieleen meni sekin arvaus. 

 
Sisäänkäynnin puolella ja talon autotallipäädyssä on vielä isompia lumikeskittymiä. Myös jonkun verran jäätä käytävän reunoissa. Jää on ollut uskomattoman paksua ja niin tiukkaa, ettei siihen meinaa mikään vempain purra. Rautalapiolla kävin taas alkuillasta lohkaisemassa isompia keskittymiä ohuemmiksi ja pienemmiksi. Sulaapa nopeammin.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka Vasenrinteessä

Tuntuu hassulta, kun yhtäkkiä tekemistä on yllinkyllin, eikä päässä pyörivä lista lyhene laisinkaan. Leudompina keväinä puutarhaa on päässyt siivoamaan ja valmistelemaan paikkoja kesäksi kuukautta aikaisemmin. Nyt on sellainen olo, kuin pitäisi viikossa ottaa kiinni menetetty aika. Eikä malttaisi millään lopettaa uurastusta ja tulla illansuussa sisälle. Yllättävän paljon saa aikaan lyhyessäkin ajassa, kunhan vain tarttuu toimeen. Eli kyllä se lista lyhenee.

Kasvien ja lintujen lisäksi myös perhoset ja muut pörriäiset ovat heränneet. Perjantaina näin lukuisia nokkos- ja sitruunaperhosia sekä komean suruvaipan.

Ihania pihapäiviä ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille!