Iloisia ihmeitä tapahtuu!

Clematis Ville de Lyon

 

Roope-kissa on löytynyt. Kuuden viikon seikkailu päättyi onnellisesti. 

Perjantai-iltana kuuden aikaan puhelimeni soi. Lähellä asuvan talon mieshenkilö kertoi nähneensä jo torstaina pihassa mustavalkoisen kissan, joka hänen mielestään voi hyvinkin olla ilmoituksissa mainittu karkulainen. Perhe oli nähnyt kissan uudelleen perjantaina, jolloin  mies soitti minulle. Lähdin samantien Roopen kopan kanssa katsomaan.

Kävelin hiljaa Roopea kutsuen pihasta lähtevää polkua pitkin tutkien pensaiden alustoja. Paikka oli melko avoin, joten hyvin pian näin mustavalkoisen kissan kyyhöttävän puun alla. Lähestyin kissaa varovasti, ettei se vaan lähtisi pakenemaan. Sain sen helposti syliini. Kissan naaman nähdessäni tunnistin Roopen ja takajalan merkit vahvistivat asian.

Roope on isokokoinen kissa. Sain syliini paljon aiempaa kevyemmän karvakaverin. Se on laihtunut kovasti. Pikaisesti tutkittuna en löytänyt ainakaan näkyviä vammoja, mutta ilman muuta kissa on vietävä lääkäriin.

Jo kotoa lähtiessäni katsoin, että kaikki ikkunat ja ovet ovat varmasti kiinni. Päästin Roopen kopastaan, jolloin se juoksi heti valmiiksi laittamani lounastarjoilun äärelle. Ei kuitenkaan alkanut syömään, vaan pakeni vierashuoneen sängyn alle. Hetken kuluttua se oli kömpinyt tuttuun nukkumapaikkaansa päiväpeitteen alle.

Annoimme Roopen olla rauhassa. Jonkun ajan kuluttua keittiöstä kuuluikin rapinaa. Se oli syömässä. Sen jälkeen näimme sen hiiviskelevän varovaisesti ikäänkuin olisi tarkastamassa olevansa todellakin tutussa paikassa. Viemme Roopen tänään omistajansa luo, joka oli ymmärrettävästi löytymisestä onnellinen, kuten mekin.

Löytöpaikka on lähellä kotiamme. Asiantuntijan mukaan arat sisäkissat jäävät yleensä alle 200 metrin päähän. Uskon Roopen olleen koko tämän ajan jossain lähellä. Päivät se on varmasti ollut enimmäkseen piilossa ja liikkunut kenties vasta hämärän ja pimeän tullen. Niin monessa talossa on koiria, joka on ehkä yksi syy, ettei kissasta ole näköhavaintoja.

Kunpa kissat osaisivat puhua, jotta Roope voisi kertoa seikkailuistaan. Olisi kiva tietää, missä se on lymynnyt ja onko se saanut saalistettua syötävää pahimman nälkänsä vaimentamiseksi. 

Olen vastannut lukuisiin puheluihin, kommunikoinut somessa vinkkejä antaneiden ihmisten kanssa, jutellut alueen asukkaiden kanssa, käynyt tarkastamassa monta mustavalkoista ja välillä muunkin väristä kissaa pitkienkin matkojen takana. Loukkua kuskasimme sinne tänne, laitoimme ilta toisensa jälkeen tonnikalan hajuisia tuoksujälkiä. Kuljimme taskulampun kanssa iltahämärässä ja yöpimeässä pensaidenalusia tutkimassa. Pidimme aivan viime päivien kylmyyteen saakka keittiön ikkunaa ja ulko-ovea avoinna, jotta Roope voisi halutessaan tassutella suoraan sisään. Elokuun lämpiminä iltoina istuin terassilla, josta tein täsmäiskuja milloin mihinkin suuntaan Roopea kutsuen.

Viime viikolla palautin Vainu ry:ltä lainaan saadun loukun. Olimme jo henkisesti valmistautuneet siihen, että Roope ei palaa. Pahin skenaariomme tapauksen jäämisestä mysteeriksi oli hurjaa vauhtia toteutumassa. Kissan löytyminen tuntuu isolta ihmeeltä. Kivi, joka uhkasi juuttua sydäntäni painamaan, putosi. Perjantai-iltana koko kroppani tärisi jännittämisen ja pitkän piinan purkautumisen vuoksi. 

Lukuisat lähellä ja kauempana asuvat ihmiset ovat antaneet vinkkejä, osallistuneet etsintään ja myötäeläneet kanssamme. Tällainen lämmittää mieltä suuresti. Olemme kiitollisia kaikesta avusta. Haluamme myös esittää kiitokset tärkeästä asiantuntija-avusta Vainu Eläinetsijät ry:n Outille.

Lämmin kiitos kaikille huolemme kanssamme jakaneille. Lämmin kiitos meitä auttaneille.
Kiitos Roope, että palasit!

 

 

Paluu lapionvarteen

Laskeva aurinko värjää pilvet ma 29.8.

Olen systemaattisesti vältellyt syksy-sanan käyttöä, mutta se lähestyy vääjäämättömästi. Turha työntää päätään pensaaseen ja paeta totuutta. Otetaan ilo irti jokaisesta kauniista loppukesän päivästä, kunnes on aika kääriytyä sohvannurkkaan kirjan tai sukkapuikkojen kanssa.

Illat hämärtyvät vauhdilla. Yhdeksältä on sisällä jo niin pimeää, että valojen sytyttäminen on tarpeen. Lauantaina istuimme pergolassa nauttimassa melkeinpä välimerellisestä tunnelmasta lämmön hivellessä ihoa vielä auringonlaskun jälkeenkin. 

Katuvalotkin jo syttyivät. Palattuamme sisälle vajaan tunnin palaneet valot niin alueen kaduilla kuin puistossakin sammuivat. Eivätkä sen jälkeen ole syttyneet. Että onkin pimeää, kun ainoat valopilkut syntyvät talojen osoitevaloista. 

Etsin kunnan sivuilta jotain vinkkiä valojen sammumiseen, ei löytynyt. Tiistaiaamuna laitoin palautesivujen kautta yhdyskuntatekniikalle kysymyksen, onko kunta aloittanut sähkönsäästämisen? Jos on, niin asiasta olisi ollut mukava saada informaatiota ennakkoon. Sähköpostiini ponnahti vastaus samantien: ei ole kyse säästöistä, vaan alueemme valoissa on jokin vika. Lähettävät sähkömiehen korjaamaan asian.

Minun puolestani ainakin osa katuvaloista voi olla pimeänä yöaikaan. Iltaisin ja aamuisin ihmiset kuitenkin liikkuvat monin tavoin, pallokentällä pelataan ja leikkipuistossa keinutaan. Valaistus luo turvaa ja mahdollistaa monipuolisen liikkumisen. Neljän vuoden takaisen alueemme kunnostuksen yhteydessä myös valaistuksessa huomioitiin energian kulutus asentamalla led-lamput.

Tiistai-iltana katuvalot syttyivät normaaliin tapaan. Ja sammuivat runsaan tuntia myöhemmin muutamaa lukuunottamatta. Keskiviikkoillasta en vielä tiedä, kun tätä kirjoittaessani on valoisaa.

Helianthus annuus - Auringonkukka

 
Loppukesän hässäkkä alkaa vihdoin rauhoittua. Kuivuuteen sen sijaan ei ole tullut kummoistakaan parannusta. Jos aamun sääennusteessa sadepilviä näkyykin, päivän aikana ne häviävät kartoilta. Muutamia taimia on odottanut viikkotolkulla pääsyä maahan. En ole ryhtynyt kaivupuuhiin, sillä mielestäni purkkeja on ollut helpompi kastella, kuin juosta kannun tai letkun kanssa ympäri puutarhaa. Päätin kuitenkin kääriä hihani ja ryhtyä toimeen elokuun vaihtuessa syyskuuksi. Ja säiden viilennyttyä. Lapion kanssa heiluminen on huomattavasti mukavampaa, kun ei jatkuvasti tarvitse pyyhkiä hikeä otsalta ja silmälaseista.

Krassi

Ennen istutustöitä kippasin kesän krassit kahdesta laatikosta ja yhdestä isosta potista kottikärryihin. Oli niissä edelleen aika paljon kukkia, mutta sitäkin enemmän mustia ötököitä varsissa. Harvinaisen pitkään krassini pärjäsivät tänä kesänä ilman ensimmäistä ötökkäiskua, joten siinä mielessä ei mitään valittamista.

Krassien varret silppusin kompostiin. Mullasta siivosin paksuimmat juuret pois ja mullan ripottelin mm. syreenien alle. Siellä se palaa luonnon kiertokulkuun. 

Krassin siemenien kanssa mokasin. Keräsin niitä elokuussa ison määrän, putsasin ja jätin terassin hyllyyn muoviseen jätskirasiaan. Vaikka rasiassa ei ollut kantta, oli kosteus tehnyt tehtävänsä ja suurin osa siemenistä mätäni. Krasseja kompostiin siivotessani olisin saanut runsaasti uusia siemeniä, vaan enpä huomannut silloin tilannetta tarkastaa. Jäljellä on sentään sunnuntaina kerättyjä siemeniä, jotka laitan talouspaperin päälle sisälle kuivumaan. Toivottavasti taas tästä hölmöydestä otan opikseni.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnökset ovat olleet nupulla jo pitkään. Vihdoin nuput alkavat poksahdella auki. Pitääkin olla vikkelä ehtiäkseen kuvata kukat, jotka eivät montaa päivää freesinä esillä ole.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Ensimmäiset kukat avautuvat jostain syystä aina köynnöksen latvuksiin. Tämä kuva on otettu alkuillasta varsin kaukaa. En vain jaksanut raahata tikkaita talon nurkalta pergolaan. Pullistelevia nuppuja on aika paljon. Toivotaan, ettei sää ihan tolkuttoman kylmäksi mene, jotta kukat jaksavat avautua. Parina loppuviikon aamuyönä ennuste näyttää +3 astetta. Onneksi olen silloin lämpimän peiton alla. Kelloköynnöstä en sänkyyn kuitenkaan kaveriksi ota, vaikka kuinka koleaksi yöt kävisivät.

Kosmoskukat

Kosmoskukkia olla pitää, joka kesä. Kylvin niitä sekä yhteen isoon ruukkuun terassille että lavakaulukseen tontin laitimmaiseen aitanurkkaan. Ruukkukylvö ei ollut kovin hyvä keksintö, vaikka ahkerasti kesäkukkiani kastelinkin. Siitä huolimatta kosmokset kärsivät kuivuudesta ja kukkivat terassilla muutenkin huonosti.

Lavakauluksessa onni oli parempi. Kuivuus vaikutti kyllä sielläkin. Aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa multa kuivui ennätysnopeasti. Taimet itivät aika hyvin. Sen sijaan aiempina vuosina korkeiksi kasvaneet kosmokseni jäivät nyt paljon matalammiksi. Lavakauluksen paikka vaihtuu ensi kesänä. Kosmokset taidan kylvää muualle.

Dahlia Cafe au Lait

Daalioiden istuttaminen lavakaulukseen ruukkujen sijaan oli hyvä idea. Tosin vähemmän daalioita yhteen laatikkoon olisi ollut parempi, koska Cafe au Lait on vyörynyt kaikkien yli. Sneezy laatikon laidalla on puolustanut paikkaansa sinnikkäästi, joskin laihoin tuloksin.

Solanum lycopersicum Pink Tiger - Luumutomaatti

Tomaateissa viedään viimeisiä. Tiistaina poimin kulhollisen Bumble Beetä, Supersweetiä ja luumutomaatti Pink Tigeriä. Golden Sunriseä on kypsymässä vielä kymmenkunta kappaletta. Muutama Gardener's Delight, Yellow Pearshaped ja loput Pink Tigerit on myös kohtapuoliin korjuukelpoisia.

Kesän tomaattisato on ollut kiitettävän runsas. Ensimmäiset tomaatit kypsyivät 30.6. Sen jälkeen onkin voinut hakea kulhollisen kerran pari viikossa.

Solanum lycopersicum Pink Tiger - Luumutomaatti

Luumutomaatti Pink Tigeriä kokeilin ensimmäisen kerran. Sen kasvutapa on aivan erilainen verrattuna kasvattamiini kirsikkatomaatteihin. Versoja lykkäsi joka haarasta ja haaran haarasta. Kaikkiin tuli kukkia ja raakileita, jotka myös kypsyivät. Välillä ihmettelin, miten hentoiset varret jaksavat kantaa satoa, vaan niin vain onnistui.

Satoa alkoi tulla vähän muita myöhemmin, mutta sitten sitä onkin riittänyt. Pink Tigerin maku ei ole mitenkään mieltä sykähdyttävä. Suoraan sellaisenaan napostellessa toisinaan häiritsi tomaatin kärkeen muodostuva "piikki", joka tekee makuun puisevan lisän. Satoisuudesta huolimatta taitaa jäädä ainoaksi kokeiluksi.

Solanum lycopersicum Bumble Bee

Törmäsin lehdessä uutiseen, jonka mukaan ulkomaisista tomaateista on löytynyt uusi ruskokurttuvirustauti. Toistaiseksi virusta ei ole löytynyt suomalaisilta viljelmiltä. Kaupoista sitä jo löytyy. Kauppojen tomaateista virus leviää helposti omiin tomaatteihin mm. käsien ja työvälineiden välityksellä. Kotiviljeliljöidenkin on syytä jatkossa välttää siementen ottamista kaupan tomaateista, koska virusta on myös siemenissä. 

Lisää tietoa tomaatin ruskokurttuviruksesta mm. Ruokaviraston sivuilta.

Capsicum annuum 'California Wonder' - Paprika

Paprikasatoa voin vain kiitellä. Niitä on riittänyt salaattiin pilkottavaksi, soppa-ainekseksi ja jos jonkinlaisiin kokeiluihin.

Capsicum annuum 'Zazu' - Paprika

Punaisen California Wonderin ja pikkuisen Lompardon lisäksi kasvatin keltaista Zazua, joka on makea ja mieto paprika. Paprikan kasvattaminen kasvihuoneessa ei voisi helpommaksi tulla. Kunhan taimia kastelee sopivasti, muuta ei tarvitse tehdäkään.

Paahdettu tomaatti-paprikakeitto

Määräänsä enempää ei paprikaa jaksa salaattiinkaan pilkkoa tai täytettynä uunissa paistaa. Googletin vaihtoehtoja ja löysin paahdetun tomaatti-paprikakeiton ohjeen. Taisi olla K-ruokaohje. Creme fraiche kruunasi lopputuloksen. Oli niin hyvää, että ehdin jo syödä osan, kunnes keksin ottaa soppalautasesta kuvan.

Pikkelöinti on erinomainen ja herkullinen säilöntäkeino. Alkuviikon kasvarikäynniltä kotiutui keittiöön runsas kilo punaisia ja keltaisia paprikoita. Keitin niille mausteliemen. Sekaan olisi voinut laittaa vielä sipuleita, mutta niille löytyy runsaasti käyttöä muutenkin. Siksi en raaskinut omaa sipulisatoa purkkiin laittaa, enkä kaupasta käydä lisää ostamassa.

Citrullus lanatus 'Sugar Baby' - Vesimeloni

Yllytyshullun pitää aina kokeilla kaikkea. Olen ihastellut muiden kypsyttämiä vesimelonipalluroita, joten pitihän minunkin muutama siemen keväällä multaan laittaa. Itivät hyvin, jonka jälkeen jämähtivät muutaman sentin mittaisiksi. Kun eivät heittäneet henkeään, vein taimet kasvihuoneeseen. Onneksi istutin isompiin potteihin, sillä innostuivat jossain vaiheessa kasvamaan ja kukkimaan.

Vesimeloni olisi vaatinut parempia huoltotoimia eli versoja olisi pitänyt katkaista hedelmän kasvun takaamiseksi. Monesta kukasta syntyi pikkuinen pallero, joka joko kuivui tai putosi pian maahan. Muutamasta on kasvanut isompi. En usko niiden ehtivän kypsyä, kun kokoakin pitäisi tulla vielä lisää. Kuvassa pitäisi olla vaikkapa tulitikkurasia antamassa viitteitä vesimelonin koosta. Ei taida olla vielä edes kymmensenttinen.

Menköön tämäkin opiskelun piikkiin. Seuraavalla kerralla olenkin vähintään tokaluokkalainen. Sen verran positiivinen kokemus, että uskallan jatkaa kokeilua.

Allium tuberosum - Kiinansipuli

Kasvimaa tyhjenee vauhdilla. Loput porkkanatkin korjasin viikonloppuna. Niiden kasvattaminen lavakauluksissa onnistuu joka kesä yli odotusten. Minun kannattaisi jatkossa unohtaa kaikki hienoudet ja keskittyä porkkanaan ja sipuliin. Ja kesäkukkiin.

Kiinansipulia kasvatin pari vuotta sitten. Yhden taimen istutin parsalaatikkoon, jossa se on nyt alkanut kukkia. Kylvin kiinansipulia lisää keväällä, kun pussissa sattui siemeniä vielä olemaan. Nyt syksyn aikana pitäisi siirtää hyvin kasvaneet kiinansipulit lavakauluksesta maahan, jossa ne voisivat olla ja elää rauhassa. Kiinansipuli on monivuotinen, miedosti valkosipulille maistuva, ruohosipulin tapaan käytettävä maustekasvi.

Malus domestica Huvitus

Omenoista tulee kohtuullinen sato. Mitä nyt ötököiltä jää meille ihmisille syötävää. Tarkoitus on jossain välissä pilkkoa jokunen omppu pakastimeen. Osan pilkon höyrytettäväksi, jonka jälkeen laitan pehmenneen massan sosemyllyyn. Soseen pakastan ilman sokeria.

Omenoita on käytävä päivittäin keräämässä nurmikolta. Pudotessaan omenaan tulee klommo, joka alkaa nopeasti mädätä. Vähänkin vaurioituneisiin omenoihin iskee myös muumiotauti. Uusimman tiedon mukaan muumiotautiset omenat voi laittaa puutarhakompostiin, kunhan peittelee tautiset omenat. Sieni tuhoutuu maassa mullan seassa. Muumiotauti leviää ilman välityksellä, joten puiden alle muumioituneita hedelmiä ei ole syytä jättää lojumaan.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunoita tulee paljon. Niissä on tänä kesänä ollut luumukääriäisiä. Toukan kaivautumiskohtaan pusertuu hedelmästä nestettä, kumivuotoa, joka kuivuu hedelmän pintaan. Kriikunonissani on jo vuosien ajan ollut myös luumun äkämäpunkkia, joka aiheuttaa puun lehtiin vaaleita "nappuloita". Itse hedelmät ovat olleet syöntikelpoisia.

Viinirypäle Zilga

Rypälesadon kypsymisen kanssa ollaan vähän kiikun kaakun. Osa rypäleistä on jo saanut tummaa väriä pintaansa, mutta paljon on yhä täysin raakoja. Saamani tiedon mukaan rypäle ei kypsy tomaatin tavoin sisälle tuotuna. Vähintään se menettää makeuttaan, joka syntyy rypäleen kypsyessä auringonvalossa kiinni köynnöksessä. 10 vrk:n ennusteiden perusteella mennään melko koleissa olosuhteissa. Öisin alimmillaan +1 asteeseen. Taitaa jäädä liki kaksi ämpärillistä rypäleitä tänä vuonna syömättä.

Aronia

Aroniaa tulee jälleen kerran aika kivasti. Pakastin alkaa olla jo kukkuroillaan marjoja eri tavoin säilöttynä. Ehkä teen aronioista muutaman purkillisen hyytelöä, sillä se on oivallista suolaisten ruokien lisukkeena.

Loniceara per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusaman punaiset marjat ovat myrkyllisiä, joten tyydymme ihastelemaan niitä kivoina puutarhakoristeina.

Alcea rosea 'Chaters Double' - Salkoruusu

Keväällä kylvin esikasvatukseen kahdenlaisia salkoruusun siemeniä. Siemenet itivät ja kasvaneet taimet istutin alkukesästä kahteen eri penkkiin. Toinen tekee komeita lehtiä eli elossa on. Toinen pukkasi nuppuja, vaikka itse kasvilla on mittaa runsas 10 cm. Toivottavasti tämä on hengissä vielä ensi kesänä.

Ostamani uudet syyshortensiat ovat yhä kaupan purkeissa, kun en ole ehtinyt niitä vielä istuttaa. Ensin pitäisi tehdä esivalmisteluja, joihin kuuluu kesän penkissä kasvaneiden auringonkukkien poisto. En vain ole raaskinut riipiä kukkivia kasveja pois. Uusia nuppuja ei enää näy, joten piakkoin alkaa pensaiden istutus.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Pitkään vallalla olleen saamattomuuden vuoksi olen kiertänyt taimimyymälät kaukaa. Kaiholla olen lukenut teidän blogituttujen oivallisista ostoksista. Vähän sentään sain itseeni virtaa hankkimistani kahdesta syyshortensiasta, että menin ostamaan vielä kolmannenkin. 

Heräsin nimittäin yhtenä aamuna varhain idealampun loisteeseen. Keksin siirtää mustaherukat punaherukoiden kanssa samaan ryhmään, jolloin lähelle alapihan aitaa syntyy tyhjä kolo. Ilman muuta kolo on täytettävä ja sen aion tehdä uudella Vanille Fraisella, jonka kumppaniksi ostin purppuraheisiangervo Diabolon. Kasvutavoiltaan ja olosuhdevaatimuksiltaan ovat aika samanlaisia. Voisin kuvitella Vanille Fraisen vaaleanpunaisten kukkien istuvan kivasti Diabolon tummiin lehtiin.

Mitään en ole vielä siirtänyt, enkä ainuttakaan uutta kuoppaa kaivanut. Tässä on välissä pari hässäkkäpäivää, mutta äkkiäkös valmista syntyy, kunhan saan lapion käteeni.

Clematis Texensis-ryhmä PRINCESS KATE 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

Riittäköön jorinat tältä erää. Kiitokseksi siitä, että jaksoit jutun loppuun saakka raahautua, laitan kuvan ihanasta prinsessakärhöstä. Että voikin olla kaunis.

 Mukavaa syyskuun alkua kaikille! Tulkoon värikäs syksy.

Saamattomuutta ilmassa

Hemerocallis Agnes Elpers

 

Kuivuudesta ja puutarhurin laiskuudesta huolimatta kasvit ovat kukkineet ja kasvaneet ilahduttavasti. Muutamaa talven syliin kaatunutta kaipaan tietenkin edelleen, mutta ainahan niitä menetyksiä tulee. Monta vuotta hyvin pärjännyt ja ahkerasti loppukesästä kukkinut syysvuokko ei noussut keväällä. Kesän aikana se on kuitenkin kasvattanut muutamia lehtiä, joten elän toivossa näkeväni sen taas tulevaisuudessa.

Hemerocallis "Stella d´oro" - Tarhapäivänlilja

Päivänliljojen kukintaa on kestänyt pitkään. Pink Damask taisi avata viimeisen nuppunsa muutama päivä sitten ja keltainen Stella d'oro jaksaa avata uusia nuppuja samalla, kun vanhat kuihtuvat.

Ilahduttavinta on 2016 istutetun punaisen Agnes Elpersin kukinta. Meinasin missata koko kauneuden, mutta onneksi puista pudonneita omenoita tulee käytyä poimimassa päivittäin. Reitti omenoille kulkee Agneksen ohi, joten hän ei jäänyt huomaamatta.

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Tekemistä on riittänyt, joskaan ei puutarhan parissa. Ellei nyt kastelua lasketa. Sitähän on riittänyt väsymiseen saakka.

Tavallisesti leikkaan pensasruusuista kuihtuneet kukat säännöllisesti. Nyt tehtävä on kolkuttanut lähinnä takaraivossa. Kunnes viime viikonloppuna riensin Sävelen ja Neilikkaruusun äärelle saksien kanssa. Neilikkaruusu on kasvattanut runsaasti uusia oksia. Samalla vanhat, keskelle ja matalammaksi jääneet pukkaavat kukkia.

Clematis The President

Kärhöt ne vaan jaksavat yllättää. Kuolleeksi luulemani The President yllätti minut ohi kulkiessani sinisellä kukallaan. Puutarhaportin oikealla puolella kasvaa tarha-alppikärhö Willy, jonka kuivien tyviversojen lomaan pressa oli kasvattanut 20-senttisen varren ja siihen tuon yhden ainokaisen kukan.

Clematis Pink Fantasy

En ole pahemmin kastellut muita kuin kasvimaata, kasvihuoneen asukkeja ja kesäkukkia. Kärhöille sen sijaan kannoin lohduksi ja hengenpitimiksi ämpäritolkulla sadevettä. Maanantaiaamun vesisade ei kauaa kestänyt, mutta täytti se sentään kaksi sadevesitynnyriä. Koska nyt on luvassa lisää sadetta, katsoin parhaaksi tyhjentää vesisammioita kärhöjen hyväksi. Jospa jaksaisivat valmistautua paremmin syksyyn ja tulevaan talveen. Ja tietenkin myös ensi kesän kukintaan.

Clematis Purpurea Plena Elegans

Parissa kärhössä on osa lehdistä mennyt ruskeiksi. Toivon, ettei kyseessä olisi lakastumistauti. Siihen ei taida olla parannusta. Toistaiseksi kumpikin kärhö kukkii ja näyttää muutamia ruskeita lehtiä lukuunottamatta hyvinvoivilta. Seuraan tilannetta silmä tarkkana.

Clematis Black Prince

Viinikärhö Black Prince huitelee yli 2,50 metrissä. Se koristaa vieressä kasvavan tuijan latvusta kukkakruunullaan. Tai haluaa muuten vain katsella maailman tapahtumia lintuperspektiivistä.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Istutin keittiöpenkkiin toukokuun lopulla kaksi imikkää. Olihan niissä selkeät taimilaput, mutta siitä huolimatta tallensin päähäni valkotäpläimikän. Aina keittiöpenkkiin katsoessani olen miettinyt, mikä ihmeen tauti on vienyt näistä imiköistä vihreän värin ja valkoiset pilkut. Kunnes tässä tietokoneen äärellä ryhdyin asiaa selvittämään. Kyseessä ei olekaan valkotäpläimikkä, vaan hopealehtinen Majeste. Tismalleen niin lukee nimilapuissakin.

Erään nettitiedon mukaan Majeste olisi alkuun hopealehtinen ja myöhemmin siihen tulisi pilkkuja. Minun yksilöni olivat ostohetkellä pilkullisia ja aika pian istutuksen jälkeen kumpikin muuttui hopealehtiseksi. Itse asiassa nämä tähkäimikät tuovat vähän pimeämpään keittiöpenkkiin kivasti valoa. Ei huono, sanoisin.

Hydrangea paniculata Grandiflora

Tässä viime sunnuntaina otetussa kuvassa sisäänkäynnin suuri syyshortensia on silmin nähden janoinen. Lehdet lorpattivat alaviistossa, kuten samalla alueella - tai oikeastaan koko puutarhassa - kaikki muukin. Aamuyöllä heräsin avoimesta ikkunasta kuuluvaan sateen ropinaan. Että voikin jokin ääni olla niin suurenmoista musiikkia korville. Vesisade jatkui vähän yli aamukymmeneen. Edelleen on äärimmäisen kuivaa, mutta syyshortensia sentään sai hieman apua pahimpaan janoonsa.

Hydrangea paniculata Vim's Red ja hydrangea paniculata Vanille Fraise

Kiukustuneena puutarhaa kiusaavaan kuivuuteen, kävin ostamassa kaksi uutta syyshortensiaa. Pensaat pärjäävät perennoja paremmin, joten täytetään sitten istutusalueita vähitellen niillä. Nyt istutusta odottavat Sundae Fraise (kasvukorkeus 100-150 cm) ja Strawberry Blossom (kasvukorkeus 100 cm). Katsoin niille paikat ns. vapaapenkissä, jota olen tähän saakka käyttänyt kehäkukkien ja muiden kesäkukkien kylvöalueena. Ryhdyn istutushommiin, kunhan vähän viilenee. Ja toivon mukaan myös tulee vettä.

Kuvasta huomaa, miten erilaisia ovat Vim's Red (vasemmalla) ja Vanille Fraise (oikealla). Kummankin kasvukorkeudeksi on mainittu 150-200 cm. Vanille Fraisen olen istuttanut 2013, Vim's Redin 2014. Vanillea leikkasin keväällä tavallista runsaammin, koska siinä oli muutamia pitkälle sivusuuntaan sojottavia oksia. Vanille Fraisessa on jo hitusen vaaleanpunaista. Vim's Redistä tulee viininpunaisempi.

Rosa Sommerwind

Vasenrinteessä kasvava maanpeiteruusu Sommerwind oli keväällä aivan mustaksi muuttunut. Leikkasin kaikki oksat tyveen saakka. Ei niissä mitään eloa ollut. Istutin rinteeseen keväällä 2014 kolme Sommerwindiä. Niiden päälle on kolattu yläpihan lumia joka talvi, eivätkä ole olleet keväällä moksiskaan. 

Luulin menneen talven lumien olleen sille viimeinen pisara. Kuljen portaita lähes päivittäin moneenkin kertaan. Niin vain vasta muutama päivä sitten huomasin ruusun heräneen kukkimaan. Vieressä kasvavan verikurjenpolven versot peittävät tehokkaasti alleen paljon muutakin, kuin ruusunoksat. Sen piilossa Sommerwind on saanut tilaisuuden herätä ja kasvattaa itsensä kukkimaan.

Phlox Creme de Menthe

Mustilasta toissakesänä ostettu syysleimu Creme de Menthe aikoo jälleen kukkia. Tässä kasvissa tärkeintä ei minusta ole kukka, vaan itse kasvi. Lehtien kaksivärisyys ja etenkin vaaleat läiskät tuovat valoa vihreyden keskelle.

Creme de Menthe olisi varmasti näyttävämpi, jos sillä olisi samanlaisia kumppaneita. Mustilassa tämä taisi olla ainut kappale. Olisinko raaskinut ostaa useamman, jos niitä olisi ollut tarjolla? Perisyntini on pihdata yksittäisen kasvin kohdalla, jotta saisin enemmän erilaisia kasveja samalla kerralla. Suunnanmuutosta olen monta kertaa ajatellut, mutta toistaiseksi tämä laiva näyttää kääntyvän turhankin hitaasti.

Digitalis

Joinain kesinä sormustinkukkia kasvaa tontin joka laidalla. Joskus kuvittelin kykeneväni keskittämään sormustinkukat johonkin tiettyyn penkkiin. Ei onnistunut. Ne ovat akileijojen tapaan villejä ja vapaita. Kun sen ymmärsin, loppui turha digitalisstressi. Viime kesänä meillä ei kasvanut ainuttakaan sormustinkukkaa. 

Nyt loppukesästä pieniä taimia on taas pilvin pimein. Sen perusteella voisin kuvitella ensi kesänä näkeväni taas lukuisia sormustimia siellä sun täällä. Yksi sentään on ottanut varaslähdön. Sen huomasin kuvatessani syysleimu Creme de Mentheä.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Vuosia sitten sain Auringon ihanat -blogin Inkalta nepalinhanhikkia. Sen jälkeen hanhikki on kiertänyt pitkin puutarhaa sopivaa asuinsijaa etsimässä. Mihinkään se ei ole oikein hyvin kotiutunut, kunnes viime kesänä laitoin muutaman taimen purkkeihin odottamaan idealampun syttymistä. Lopulta istutin tanakat taimet Hedelmätarhaan, valkeakuulaan vasemmalle puolelle. Siellä ne rehottavat varret laoten ympäriinsä.

Nepalinhanhikki ansaitsee oman alueensa, jossa sillä on tilaa rehennellä joka suuntaan. Lehtiruusukkeet levittäytyvät aika mukavasti melkein maata myöten. Sen sijaan kukkavarret nousevat korkealle. Niitä on melkeinpä mahdoton tukea mitenkään pystyyn, kun yksittäiset kukat kasvavat erillään toisistaan. Kerrankin jollekin kasville löytyi sopiva paikka. Nepalinhanhikki viihtyy kuivahkossa, aurinkoisessa paikassa ja sellainen tuo uusi asuinsija todella on.

Echinacea Marmalade

Kesällä 2020 istutin Syyspenkkiin pari erikoisempaa punahattua, jotka löytyivät Mustilasta. Viime kesänä niistä ei sitten näkynyt pilkahdustakaan. Nyt Syyspenkkiin nousi kaksi oranssia kukkaa, jotka vastaavat ostamaani echinacea Marmaladea. Hauska tavata heidät jälleen. Toivottavasti myös ensi kesänä, ja kaikkina seuraavinakin.

Kasvatin keväällä siemenestä useamman värinokkosen. Ne itivät hyvin, mutta mokasin myöhemmin niiden ulkosijoituspaikoissa. Tykkäävät runsaasta valosta, mutta eivät välttämättä suorasta auringonpaisteesta. Viime hetkellä älysin siirtää komeimman yksilön sisäänkäynnin puolelle. Isossa ruukussaan se on viihtynyt siellä oikein hyvin. Toinenkin yksilö on elossa, mutta se ei ole kasvanut kovin suureksi.

Olen vakaasti päättänyt, etten rohmua talvetettavia. Päätökset taitaa olla tehty rikottaviksi. Vaikka värinokkosen kasvattaminen siemenestä onnistuu helposti, taidan sittenkin kokeilla pistokkaan ottamista näistä. Ovathan nuo kivoja väriläiskiä huonekasveinakin.

Ystävän tuoma kukkakimppu

Perheemme merkkipäivistä moni osuu kesään. Ajankohta on mitä mainioin kuulumisten päivittämiselle herkkujen äärellä. Koronarajoitusten jälkeen on suorastaan ylellistä nähdä perheen ulkopuolisia ihmisiä. Vierailujen tiimoilta olen viettänyt tovin jos toisenkin keittiössä valmistamassa suolaista ja makeaa. Tuorejuusto on käyttökelpoinen aines kumpaankin. 

Viikko sitten istuimme ystäväpariskunnan kanssa iltaa pergolassa. Ensin söimme sisällä kantarellirisottoa ja vadelma-vuohenjuustosalaattia, jälkiruoaksi kohmeisia karviaisia kuuman kinuskikastikkeen kanssa. Myöhemmin tarjosin pergolassa kahvin kanssa kylmäsavulohi-tuorejuustopiirasta ja mustaherukkajuustopiirasta.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Keskiviikoksi luvattu ukkos- ja sadesää jäi taas pelkäksi lupaukseksi. Päivä oli kyllä aamusta iltaan pilvinen. Ilma oli niin raskas ja kostea, että olisi hyvinkin voinut odottaa kohta jyrähtävän. Kolmen aikaan pation tummaan puupintaan ilmestyi jokunen sadepisara. Kuivuivat pois ennen kuin ehdin innosta pakahtua. Pakahdutaan sitten jostain muusta. Vaikkapa kuivuudessa kituuttamisesta. 

 Vielä viikko elokuuta ja kesää. Nautitaan!

Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.

PS.
Käykää välillä kurkkaamassa roskapostikansiotanne. Yllättäen löysin omasta roskapostistani useita tuttujen bloggaajien kommentteja. Oli siellä silkkaa roskapostiakin, mutta ne on helppo klikata avaamatta bittiavaruuteen. 

Muutama konevuokraaja/yrittäjä on keksinyt mielestään hyvän mainoskikan. Laittavat tavallisella etunimellä jopa parin vuoden takaisiin postauksiin kommentin, joka tarkemmin tarkasteltuna osoittautuu mainokseksi. Aluksi vastasin näihin kommentteihin. Sitten keksin tutkia, mihin nimi johtaa. Eipä niistä kommenteista vahinkoa ole, mutta koen turhaksi niihin vastaamisen. Etenkin, kun minulla ei ole tarvetta vaikkapa satojen kilometrien päässä olevalle kaivurille. Nykyisin klikkaan ne roskapostiksi.