Listen to the falling rain... Listen to the rain...

Villiporkkanan kuihtunut kukka parsan joukossa.

 
Kotimatkalla autoradiossa soi José Felicianon "Rain" (vuodelta 1969) juuri sopivasti samaan aikaan, kun taivaalta satoi vettä kaatamalla. Kovin on ollut pimeää tämä marraskuun alku. Pimeää ja lämmintä. Mittari on kivunnut lähemmäs +10 astetta ja näin perjantai-illan sateessakin ulkona on yhä +5.9. Kylmempään ollaan ennusteiden mukaan menossa. Toivottavasti myös kuivempaan, sillä maa on todella märkää.

Syyssahramit rivissä.

Pyhäinpäivänä vesisadetta riitti silloinkin 15.4 millin verran. Onneksi sunnuntaina oli poutaa, joten menin heti aamusta pihamaalle. Ensitekijöikseni kiersin pihan ja puutarhan kameran kanssa. Kuvaaminen on jäänyt vähiin, kun pimeä tulee niin aikaisin. Ja jos valoa riittää, sataa vettä. Kuvaamisen lisäksi nypin jopa rikkaruohon sieltä toisen täältä. Yhdistelmänä ei kyllä paras mahdollinen, sillä kameran kanssa soisi näppien olevan vähemmän multaisia.

Neilikkaruusu

Sinnikkäästi kukkineet ruusupensaat ovat nekin jo uupuneet velvollisuutensa kanssa. Neilikkaruusun kukat ovat välillä olleet pakkasen huurtamat ja kohmeiset. Plussa-asteiden myötä kukat ovat ravistaneet jäähileet yltään ja jatkaneet, kuin kylmää ei olisi ollutkaan. Uusia nuppuja ei enää ole auennut.

Omenapuu luovuttaa

Pyhäinpäivän sade ja tuuli oli auttanut puita ja pensaita vihdoin riisumaan ruskeiksi ja mustiksi menneet lehtensä maahan.Sitkeästi ne ovatkin pysyneet oksissa kiinni. Sain haravoitua koko alapihan nurmikon ja yläpihan hiekkakäytävät. Kokosin haravoidut lehdet mustiin säkkeihin, jotka sitten kuskasin maanantaina kaatopaikalle. Kuvittelin muiden jo hoitaneen puutarhajätekuskaukset ajat sitten ja tilaa olevan minun satsilleni pilvin pimein. Väärin kuviteltu. Sain luovia kinttujeni kanssa, että mahduin haravointijätekuormien sekaan kippaamaan omat säkkini.

Olen kiitellyt autoni tilavuutta. Sen hankinnassa asetin ihan vitsinä kriteeriksi, että autoon on mahduttava viisi multasäkkiä, yksi kirsikkapuu, pari pensasta ja muutama perennapussukka. Haravointisäkkien kuskaamiseksi kaatopaikalle kaadoin takapenkit, vuorasin tavaratilan isolla pressulla ja kannoin kahdeksan täpötäyttä mustaa säkkiä autoon. Lopuksi vedin pressua myös säkkien päälle, jotta roskia ei vahingossakaan tulisi autoon. Juuri ja juuri sain takaluukun kiinni. Kaatopaikalla peruutin auton haravointijätepaikan viereen, ravistin jokaisen pussin sisällön tyhjäksi. Lopuksi pressun ravistus ja käärintä, takaluukku kiinni ja kotiin. 

Tavallisesti kerään puutarhajätettä säästämiini tyhjiin multasäkkeihin. Nyt kokeilin mustia jätesäkkejä. Kyllä ne toimivat, mutta niiden kestävyys oli koetuksella. Jatkossa kannattaa valita hiukan paksumpaa materiaalia, jolloin säkkejä voi tarvittaessa käyttää toistamiseen. Nyt tuli lisättyä turhaa muovijätekuormaa.

Ruusuherukka eristettynä

Joitakn puita ja pensaita on vielä lehdessä, joten yhdelle haravointikierrokselle lienee paikkansa. Tai itse asiassa tuskin enää alapihalla haravaa heilutan. Jos vain säät suosivat, kierrän nurmikon ruohonleikkurin kanssa kertaalleen. Siten saan silputtua loput lehdet ravinnoksi nurmelle. Muut haravoin pensaiden alle maatumaan. Ja mahdolliset nypityt rikkaruohot kiikutan lehtikompostiin.

Valkotäpläimikkä jaksaa vihertää

Ruskavärit ovat varisseet lähes kokonaan. Sen sijaan maassa vihertää paikoin runsaastikin. Valkotäpläimikkä on kasvanut kesän aikana hurjasti. Makkaripenkissä niistä on tullut oikeita mastodontteja. Keittiöpenkin kaksi imikkää ovat nekin hyvässä kunnossa. Vasemmalla pilkottaa hiukan tähkäimikkää, jonka hopeiset lehdet meinasivat kesän aikana jäädä kuunliljan varjoon. Keväällä on keksittävä tähkäimikälle uusi paikka.

Rhododendron x Northern Hi-Lights - Revontuliatsalea

Revontuliatsalea kärsi viime talvesta ja oli keväällä kuoleman kielissä. Juuret olivat hengissä ja pukkasivat kesän aikana mukavasti uutta kasvustoa. Nyt lehdissä on kivat syysvärit. Yleensä en rhodoja verkota, mutta revontuliatsalealle laitoin matalan verkon tueksi, jotta voin keväällä suojata sen helpommin auringonpaahteelta.

Syyspenkki

Nurmikko ja Kotikiven sammal vihertää komeasti avartuvassa maisemassa. Syyspenkissä on runsaasti harjaneilikan taimia ja tuolla oikeassa reunassa myös muutama hopealehtinen harmaakäenkukan taimi. Olen kasvattanut siemenistä harmaakäenkukkaa, joka ei olekaan punakukkainen vaan valkoinen pinkillä keskustalla (saattaa olla Silene coronaria Oculata). Se ei tänä kesänä paljoakaan kukkinut, mutta ensi kesänä luultavasti enemmän. Päätellen lukuisista taimikeskittymistä.

Sain Saaripalstan Sailalta muhkean pehkon kaipaamaani punakukkaista harmaakäenkukkaa, josta lämmin kiitos Sailalle. Istutin pehkon Kiemurapenkkiin. Aion jakaa sitä muualle, kunhan ensin totean sen kotiutuneen. 

Harmaat ja yhä aiemmin pimenevät päivät kaipaavat lisää valoa. Ulkona on jo jonkun aikaa ollut pari valosarjaa. Tai itseasiassa sisäänkäynnissä ja pergolassa on ympäri vuoden lamppuketju, jotka ajastan syksyn tullen syttymään itsestään. Kesällä ne ovat pimeinä. Puutarhaan olen laittanut pari lyhtyä, joissa on ajastimella toimivat led-kynttilät. Ihmeen hyvin paristot kestävät kylmyyttä ja kosteutta. Viikonloppuisin sytytän lyhtyihin öljykynttilöitä. Isokokoiset öljykynttilät palavat useamman päivän.

Sisälläkin on ollut useamman viikon joitakin valosarjoja. Niiden määrä lisääntyy joulun lähestyessä. Keraamiset mökit ja talot ovat selvästi hittituote. Joissakin on jo valmiina led-valo. Pikkuiseen keraamiseen taloon laitoin ajastimella varustetun 10 lampun led-valon.

Ihmettelin ystäville, kuinka vuosikymmenien jälkeen ruskean sävyt ovat päässeet minunkin suosiooni. Pitkään niistä nousi mieleen vanhahtava 70-lukulaisuus. Niin vain markkinointi on osunut kohdilleen, kun vähitellen kotiini ilmestyy ruskeita väritäpliä. Viimeisimpänä päähänpistona sorruin ostamaan Iittalan myymälästä Oiva Toikan ruskean lasiomenasarjan.

Syreeni luopuu lehdistään

Torstai-iltana kotiin tullessani totesin syreenienkin vihdoin lannistuneen. Lehtiä ei enää paljon ole puissa. Kunhan isänpäivähulinat on ohitettu ja sade lakannut, käyn haravoimassa lehdet hiekkakäytäviltä pensaikkoon. Alkaa olla puutarhan syystyöt pulkassa.

Lohjalainen katumaisema

Onnea kaikille isille!
Kynttilänvaloa edesmenneille isille!

Ja tietenkin leppoisaa viikonloppua ihan kaikille!

Puikoilta pudonneita

 

Sitten edellisen sukkapostauksen on muutama pari jälleen valmistunut. Villasukille löytyy käyttäjiä. Aion antaa joitakin sukkapareja joululahjaksi. Merja Ojanperän Helmi Orvokki on eräs lempimallejani. Ohje löytyy Kauneimmat villasukat -kirjasta ja se löytyy mm. Ravelrystä.  

Alkuperäisessä ohjeessa nilkan etuosassa on kaksi virkattua kukkaa keskushelmineen. Ne jätän pois, sillä ainakin omissa sukissa koristekukka ei mahdu kunnolla saapikkaisiin.

Nyt tein kahdet Helmi Orvokit. Kummassakin sukan yläosa on valkoista 7veikkaa. Toisen sukkaparin alaosan tein 7veikan beigestä (618 särkkä) ja toisessa sukkaparissa taas 7veikan viininpunaista (563 kaunokki).

Körtti-neule on helppo ja mukava malli esimerkiksi miesten sukkiin. Näissä lankoina on 7veikan ruskea (691 turve) ja ketunruskea (643 pihlaja). Jälkimmäinen väri ei ole enää tuotannossa. Kumpikin väri näyttää kuvassa kirkkaammalta, kuin ovatkaan.

Körtti-neuleeseen löytyy ilmainen ohje esimerkiksi Lankavalta. 

Toiset Körtit valmistuivat 7veikan mustasta ja vanhasta vihreästä kerästä, jota ei ole enää tuotannossa. Molemmissa Körtti-sukissa silmukkamäärä on 14 per puikko. Halusin vähän reilummin kokoisen sukan. Körttii-neuleessa kahden langan kuljettaminen hieman kiristää sukkaa, jolloin isompi silmukkamäärä on aiheellinen.

Körtti-mallineule on helppo ja nopea kahden langan kuvioneule.

Viininpunaisiin sukkiin käytin Riikinkukko -mallineuletta. Olen tehnyt tällä ohjeella sukat aiemminkin. 2. ja 3. puikoille sijoittuva pitsineule koostuu 23 silmukasta. Se on helppo ja nopea kutoa. Pitsineule kiristää hieman joustavuutta leveyssuunnassa. Jatkossa tätä mallia käyttäessäni lisään silmukoita pitsin kummallekin puolelle, sillä 47 silmukan sukkana nämä ovat hoikkaan jalkaan.

Ohjeen Riikinkukko-sukkaan löydät mm. täältä. Ohjeessa sukat on kudottu ohuemmasta Nallesta. Siksi silmukkamäärä on suurempi, mitä itse käytin.

Lysti-säärystimet tein Lankavan ohjeella mustasta 7veikasta ja valko-mustasta 7veikan Kimarasta (493 armas). Kimaraa on ollut satunnaisesti myynnissä mm. Citymarketeissa. Lanka on Novitan 50-vuotisjuhlavuoden merkeissä myytävä 150 g:n tuote.

Mallineule toimii varmaan paremmin yksivärisellä langalla. Aion sitä jossain neuleessa kokeilla.

Lankavan ohje on Lysti-langalle, joka vastaa vahvuudeltaan Novitan 7veikkaa. Olen kokeillut Lankavan sukkalankoja, mutta koska ne valmistetaan Turkissa, käytän mieluummin 7veikkaa. Haluan, että lankoihin käyttämäni raha on työllistämässä suomalaisia työntekijöitä. Kovin monen ostoksen kohdalla se ei enää ole mahdollista.  

Toimimaton Posti ja surkea asiakaspalvelu

 
Postin toimimattomuus harmittaa ja suututtaa ihmisiä. Niin myös minua. Olen aina käyttänyt postin palveluja ahkerasti ja hyvin se minusta toimi vielä runsas 10 vuotta sitten. Tänä päivänä kannattaa varautua viivästymisiin, jopa postin katoamisiin. Asiakaspalvelukin tuntuu olevan "vähän sinne päin" -mentaliteetilla harjoitettua.

Tilasin loppukesästä kukkasipuleita Hollannista. Prosessi oli kaikin puolin positiivinen kokemus siihen saakka, kunnes paketin piti saapua minulle. Tilaushintaan kuului kotiinkuljetus siten, että kuljetusyrityksen oli tarkoitus soittaa tarkempi toimitusaika. Kuinkas ollakaan, sain Postilta ilmoituksen, että paketti saapuu minulle ma-pe klo 8-16. Pakettia ei jätetä oven taakse, vaan minun on oltava se vastaanottamassa.

Kenellä on aikaa ja mahdollisuus vahtia maanantaista perjantaihin kokopäiväisesti paketin saapumista? Samaisessa saapumisilmoituksessa mainittiin, että voin käydä netissä muuttamassa toimitustapaa. Näin sitten tein, jolloin muutaman päivän kuluttua saapuneessa tekstiviestissä ilmoitettiin paketin olevan asiamiespostista noudettavissa. Noudin paketin.

En koe vaikeaksi noutaa itse pakettejani joko asiamiespostista tai pakettipisteestä. Mutta jos maksan kotiinkuljetuksesta, enkä sitä saa, koen tulleeni huijatuksi.

 
Tamperelaisen ystäväni luona ihailin hänen ostamiaan keittiötikkaita. Olen jo pitkään miettinyt kunnollisten keittiötikkaiden hankintaa. Viimeistään keittiöremontti kiihdytti tarvetta, kun yläkaappeihinkin tulee jotain tavaraa säilöttyä. Lamppuja on vaihdettava, palovaroittimen patteri on välillä uusittava ja verhojakin pitää välillä ripustaa. Vanha puinen ja tueton keittiöjakkara on osoittautunut liukkaaksi, epävakaaksi ja turvattomaksi. Joka kodissa tarvitaan keittiötikkaita muuhunkin kuin yläkaappien tutkimiseen.

Meillä on paritkin alumiiniset tikkaat, kuten useimmilla pientaloasukkailla. Toiset tikkaistamme on maalitahraiset, enkä tosiaankaan halua pitää niitä näytillä. Ystäväni kodissa nätit tikkaat sen sijaan nojaavat keittiön seinään ja toimivat torkkupeittotelineenä silloin, kun tikkaita ei kiipeilyyn tarvita. Siitä innostuneena ryhdyin itsekin tikaskaupoille.

 
Etsimäni tikkaat löytyivät Hobby Hallista. Alumiiniset, puukuvioidut, tukevat ja hyvät, eikä kovin kalliitkaan. Klikkasin tuotteen ostoskoriin ja siirryin katsomaan toimitusehtoja. Joko maksuton nouto myymälästä tai kotiinkuljetus 14,90 €. Jälkimmäinen vaihtoehto sopi minulle sekä tapansa että hintansa puolesta. Sain sähköpostiin tilausvahvistuksen arvioituine toimituspäivineen. Ilmoituksessa mainittiin, että kuljetusyritys soittaa tarkemman toimisajan. Varauduin olemaan kyseisenä ja parina seuraavanakin päivänä kotona ja puhelimella tavoitettavissa. 

Ei tullut soittoa, ei tikkaita. Ei arvioituna päivänä, eikä seuraavinakaan. Sitten kilahti kännykkään tekstiviesti, että tuote on noudettavissa asiamiespostista. Samantien kilahti vähän muuallakin, nimittäin kiukkuhermossani. Siltä istumalta soitin Hobby Hallin asiakaspalveluun kysyäkseni, mitä tämä tällainen kotiinkuljetus oikein tarkoittaa. Asiakaspalvelija ei tuntunut ymmärtävän Suomen kieltä, eikä hän muutenkaan vaikuttavanut olevan kiinnostunut ongelmastani. Ilmoitti järjestävänsä asian ja naksautti puhelun poikki. Illalla sain tekstiviestin, jossa Hobby Hall ilmoitti tuotteen viivästyvän toimitusvaikeuksien vuoksi jopa viisi päivää. Tuumasin, että nyt he hakevat tilaamani tikkaat meidän postista ja tuovat ne minulle.

Vaan tikkaita ei kuulunut. Kunnes lauantaiaamuna sain postista muistutusviestin, että paketti on edelleen noutamatta. Siellä ne tikkaat happani meidän asiamiespostissa, josta ne sitten lauantaina hain.

 
Laitoin Hobby Halliin kirjallisen asiakaspalautteen, johon liitin heiltä saamani tilausvahvistuksen, heidän sivuiltaan kopioidut toimitusehdot, kuvakaappaukset tekstiviesteistä. Pyysin selitystä, miksi kotiinkuljetus ei toimi luvatusti ja miten he aikovat asian korvata minulle. Sain automaattivastauksen, jossa he kiittivät asiakaspalutteesta ja lupasivat käsitellä sen. Siinä se. Sen jälkeen ei ole mitään kuulunut, enkä usko kuuluvankaan.

Törmäsin netissä sivustoon, johon asiakkaat ovat kirjoittaneet Hobby Hallia koskevia kokemuksiaan. Aika masentavaa luettavaa. Erityisesti asiakaspalvelua moititaan laajasti. 

Kyse ei ole suuren suuresta summasta, mutta se ei ole tässä edes olennaisin asia. Tärkeintä on pettymys ja huijatuksi tulemisen kokemus. Kun jotain luvataan, niin myös tehdään. Yksinkertainen ja helppo periaate, jota itse pyrin noudattamaan elämässäni. Miksi se on niin vaikeaa monille yrityksille? Jatkossa lienee viisainta ennen tilaamista käydä tutustumassa yritykseen laajemminkin. Jos olisin lukenut sadat negatiiviset Hobby Hall -kokemukset, olisin hommannut tikkaat jostain muualta.

Hobby Hall kuului aiemmin Stockmannille, mutta nykyisin yritys kuuluu pääomasijoitusyhtiö Mid Europa Partnersille (konserniin kuuluu myös virolaisia, latvialaisia ja liettualaisia verkkokauppoja). Ehkä heille ei ole kovin tärkeää palvella suomalaisia asiakkaita hyvin.

Tikkaisiin olen tosi tyytyväinen. Kolmiaskelmaiset (saa myös neliaskelmaisina) Tatkraft -tikkaat on valmistettu alumiinista. Ne on kevyet ja tukevat. Askelmat on käsitelty liukumattomiksi ja jalat on naarmuttamattomat ja liukumattomat. Säilytän näitä taittuvia tikkaita kodinhoitohuoneen kaapissa, josta ne saa nopeasti ja näppärästi käyttöön. Näitä ei sitten meidän huushollissa käytetä maalausremonteissa tai ulkona kausivaloja ripustaessa. Niihin kelpaa hyvin vanhat maaliroiskeiset tikkaat.

Tikkaista oli apua myös ikkunanpesussa. Tien puolen ikkunat pesin kaikki jo kuukausi sitten. Pihan puolen ikkunoiden ulkopintoja tulee pestyä useinkin, kun tuulen viskoma sadevesi kirjoo pinnat vikkelästi läiskikkäiksi. Pilvisessä hämäryydessä se ei haittaa, mutta auta armias, kun aurinko paistaa. Silloin ihan silmiä särkee katsella pilkkujen täplittämää näkymää. Nyt pesin kirjaston ja työhuoneen ikkunoista kaikki kuusi pintaa. Olo- ja takkahuoneen ikkunat pesin vain ulkoa. Välit ja sisäpinnat jääköön toiseen kertaan.

Lehtikaktus kasvattelee nuppujaan. Saisikohan sen kukkimaan myös toiselta puolelta, jos sen sijoittaisi tasaisemman valon piiriin? Nyt puolet isoksi kasvaneesta kaktuksesta katselee ikkunasta ulos, toinen puolikas jää varjoisemmalle puolelle.

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna oli aurinkoista. Sen jälkeen onkin satanut vettä taivaan täydeltä. Jospa marraskuun ensimmäisenä viikonloppu olisi kuivempi, jotta pääsisin haravoimaan.

Lähes +10 asteen mittarilukemista huolimatta takka lämpiää ja poistaa sateiden aiheuttamaa kosteuden tunnetta oivallisesti.

Takan lämmittämisen lisäksi myös aktiivinen kynttiläkausi on avattu. Mukavaa marraskuuta kaikille!

 

Taas on aika marraskuun

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

 

Hyvä, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa ja niiden sisällä vielä runsaasti vaihtelua. Onpahan jokaisella ihmeteltävää, eikä puheenaiheetkaan kovin nopeasti lopu. 

Joidenkin puiden ja pensaiden kohdalla ruskavärit sittenkin ilmestyivät, joskin paria edellisvuotta vaatimattomampana. Monien kasvien vihreys on muuttunut lähinnä ruskeaksi tai mustaksi, mutta maahan niitä lehtiä ei tavalliseen tapaan putoile. Haravan kanssa ei ole tarvinnut liiemmin pihamaalla aikaansa viettää.

Acer - Vaahtera

Ylen uutisissa oli maanantaina 29.10. artikkeli "Pakkanen paukkuu, mutta miksi puut ovat vielä vihreinä?" Tämän ilmiön on varmasti yksi jos toinenkin viime päivinä huomannut. Pitkään jatkunut lämmin syksy näyttää sekoittaneen kasvien vuodenajat. 

"Puiden kasvun kannalta oleellisen typen varastot voivat olla keväällä normaalia heikommat. Kesken jäänyt valmistautuminen talveen voi vaikuttaa esimerkiksi ensi kesän kasvuun tai marja- ja hedelmäsatoon.

– Suurin riski on siinä, että kasvit eivät ehtineet hajottaa normaalisti lehtivihreää, ja typpiyhdisteiden talteenotto runkoon ja juuristoon on jäänyt kesken", sanoo luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre.

Artikkelissa mainittiin myös, että "Pohjoiset puut osaavat hyödyntää valon määrää vuoden kierron määrittämisessä paremmin kuin etelämmässä kasvaneet, vaikka syksy olisi lämmin."

Mielenkiintoinen artikkeli, joka herätti myös paljon ajatuksia ilmastomuutoksen vaikutuksista. Vaikka en niin kovin lumisesta talvesta innostukaan, soisin niin omille kuin kaikkien muidenkin kasveille lämpimän lumipeitteen.

Pikkupakkasia on täällä etelässäkin riittänyt öiksi ja välillä päiviksikin. Viikonloppuna pihalla kiertäessäni ihmettelin fenkolin näköisiä ilmestyksiä kukkapenkissä. Nepä olivatkin leikkaamieni siperiankurjenmiekkojen tynkiin kertyneitä jäämuodostelmia.

Luontoäiti oli fenkolin lisäksi taikonut siperiankurjenmiekkoihin myös lahjarusetteja, kuten kuvasta näkyy. Tiistaiaamuna tuo jäätaide oli mennyttä. Elohopea oli kivunnut lämpömittarissa reilusti plussalle, jossa se näyttää pysyvän koko näkyvissä olevan 10 vrk:n ennusteen pituisesti. Aurinkoakaan ei liiemmin ole odotettavissa. Vesisateita sitäkin useammin.

Sunnuntain kuulaassa pikkupakkasessa askel veti pihalle. Haravoin käytäviltä pudonneita vaahteranlehtiä, joita sitten kippasin jänisverkon ympäröimälle Austin-ruusulle. Ajattelin isojen ja ilmavien lehtien tuovan ruusulle hivenen suojaa kylmyydeltä. Täytyy vain käydä tsekkaamassa, ettei sade ja lämpö tiivistä lehtiä liiaksi aiheuttaen homehtumista.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Lady of Shalott avasi kiitettävästi nuppujaan vielä lokakuussakin. Pakkasten myötä nuput alkoivat taipua avautumattomina alaspäin. Ihmeen sinnikäs kasvi, jonka talvesta selviytymistä seuraan ja ilman muuta odotan näkeväni ruusun nuppuisena taas ensi kesänä.

Veronica gentianoides - Unelmatädyke

Näitä syyslämpimien sekoittamia kasveja on siellä täällä puutarhassa. Unelmatädyke ei malta mennä talviunille ollenkaan. Sen sininen kukka erottuu hyvin yhä ruskeammaksi käyvästä ympäristöstä.

Persilja

Persiljaa ei tarvitse kaupasta tuoda. Siitä on riittänyt satoa kasvimaalla koko kesän ajan ja riittää yhä. Kummallinen kaveri tämäkin. Pakkasella se huurtui ja jähmettyi muiden lailla. Auringon ja plusasteiden myötä se palasi kirkkaanvihreään olomuotoonsa.

Syysasteri

Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä lilakukkainen syysasteri leviää turhankin innokkaasti. Olen kitkenyt sitä jonkun verran suoraan kompostiin. Yhden kasvuston löysin kukkivana alapihan perimmäisestä nurkasta. Paikasta, jonne kippaan mm. pienempiä oksahakemääriä, jonka seassa on toisinaan myös vähemmän haitallisia rikkaruohoja. 

Minulla ei ole hajuakaan, että olisin istuttanut syysasterin juuri tuonne. Luultavimmin kasvi on eksynyt kitkemisjätteen mukana puskanurkkaan ja iloisena uudesta mahdollisuudesta päättänyt jatkaa siellä elämäänsä. En ryhdy syysasterin kanssa paikasta kinastelemaan. Saa kasvaa ja kukoistaa.

Comagaria/Frragaria 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda ei ole ollut milläänsäkään pienistä pakkasista tai parista hennosta lumisateesta. Sen lehdet ovat jatkuvasti kesäisen vihreitä ja kukkia ilmestyy tasaiseen tahtiin. Samalla tavoin vihreänä on myös ahomansikka, jota kasvaa punaherukan ja karviaisen välissä. Kaipa näillä on keskenään jokin "kumpi pysyy kauemmin vihreänä" -kampanja.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Syyssahrameita en ole muistanut istuttaa sitten vuoden 2019. Ne eivät ole koskaan olleet mikään suuri onnistuminen puutarhassani. Omenapuun alle istutetuista 10 sipulista tänä vuonna nousi vain yksi ainokainen. Se ei ole suostunut avaamaan nuppuaan. Jos syyssahrami on noussut, ei se ole kuitenkaan avautunut. Jossain vaiheessa tämäkin yksinäinen ritari varmaan kellahtaa seisomiseen kyllästyneenä kumoon.

Euphorbia amygdaloides - Manterlityräkki Kivipenkissä

Alapihan Hortensiapenkissäni kasvoi muutaman vuoden ajan mantelityräkki, josta pidin kovasti. Se viihtyi niin hyvin, että siitä kasvoi melkoinen jättiläinen. Niinpä päätin kaivaa sen ylös, jakaa ja istuttaa uuteen paikkaan Pikkupuutarhaan. Siellä se ei viihtynyt, vaan otti ja kuoli. Sehän harmitti minua kovasti. 

Metsästin uutta mantelityräkkiä huonoin tuloksin. Vanhan yksilön olin ostanut Helsingin puutarhamessuilta Tommolan tilan standilta pikkuisena taimena. Vierailtuani Tommolan tilan sivustoilla huomasin, että heiltä tuota kasvia löytyy. Siitä sitten tilaamaan ja pian Matkahuolto toimitti minulle niitä kaksin kappalein.

Euphorbia amygdaloides - Manterlityräkki Ruusupenkissä

Istutin uudet taimet Pikkupuutarhaan, joskin eri paikkaan, missä menehtyneet olivat. Elokuun alussa totesin istutuspaikan olevan huono, sillä lähellä kasvavat pallohortensiat uhkasivat viedä kaiken tilan ja valon pienemmiltään. Siirsin toisen mantelityräkin Pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja toisen alapihan Ruusupenkkiin. Hyvin ovat kumpikin kotiutuneet ja paikat näyttävät selvästi kaikin puolin otollisilta tulevaisuutta ajatellen.

Ylemmän kuvan Kivipenkissä mantelityräkki sai syksyn myötä punertavan ruskavärin. Alapihan Ruusupenkissä taasen mantelityräkki on pysynyt vihreänä. 

Jokin aika sitten löysin Hortensiapenkistä pienen taimen, jonka epäilen olevan mantelityräkki. Jos näin on, vanhaan asuinpaikkaan on jäänyt juuria, jotka ovat aloittaneet uuden kasvun. Ensi kesänä olen toivon mukaan viisaampi.

Viikko sitten Tampereen Pispalassa kierrellessäni näin erään talon pihalla kuvan pikku puun/pensaan. Valkokirjokanukka tuli ensimmäisenä mieleen, mutta en ole nähnyt sen saavan kuvan näköistä syysruskaa. Voisiko tämä olla valkokirjokanukka Cornus alba 'Ivory Halo'? Aika hieno, vai mitä sanotte!

Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Valoisia marraskuun päiviä kaikille!

Tuulahduksia Tampereelta

Näsinneula 168 m (avattu 1971), etualan tumma rakennus hyvinvointikeskus Tipotie.

 

Vierailin heinäkuun lopulla opiskeluaikaisen ystäväni luona Tampereella. Hurmaannuin totaalisesti kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Kokemuksen syvyyttä vahvisti erityisesti se, että ystäväni on perehtynyt kaupungin historiaan ja kartuttaa kaiken aikaa tietojaan lisää tutkiessaan Tampereelle sijoittuvia sukujuuriaan. Voisiko parempaa opasta löytääkään, kuin ihminen, joka tuntee ja tietää ja päällepäätteeksi on kanssasi samalla aaltopituudella.

Kesäinen kahden päivän vierailu oli hyvin intensiivinen, mutta eihän niin lyhyt aika riittänyt kuin päältä raapaisemiseen. Saimme sovittua näin lokakuulle toisen tapaamisen, eikä taatusti tule jäämään viimeiseksi. 

Hiekan taidemuseo, Pirkankatu 6

Ystäväni asuu Tampereella keskeisellä paikalla. Oli siis helppoa valita jokin tietty suunta ja siellä sijaitsevat kiinnostavat nähtävyydet. Kesällä kiersimme joitakin museoita ja taidenäyttelyitä, mutta tietenkin moni jäi näkemättä. Nyt menimme ensimmäiseksi Amurin alueella sijaitsevaan Hiekan taidemuseoon.  

Hiekan taidemuseo on Suomen vanhin yksityinen taidemuseo. Sen perusti teollisuusneuvos ja kultaseppä Kustaa Hiekka v. 1931. Hän asui museorakennuksen kolmannessa kerroksessa kuolemaansa 1937 saakka. Hän lahjoitti omaisuutensa Kustaa Hiekan Säätiölle. Myös säätiön ensimmäinen puheenjohtaja Evert Tähkäpää testamenttasi museolle oman taidekokoelmansa.

Huonekalujen lisäksi esillä on runsaasti tunnettujen taiteilijoiden töitä. Kiinnostava on myös vanhojen hopeaesineiden kokoelma, josta löytyy saksalaista, balttilaista, venäläistä, suomalaista ja ruotsalaista hopeaa 1500-1800-luvuilta.

Perusnäyttelyiden lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä. Näyttelytilat sijoittuvat kolmeen  kerrokseen. Museossa ei ole hissiä, jonka vuoksi se ei ole esteetön vierailukohde.

Esimerkki Pyynikin upeista rakennuksista

Hiekan museosta suuntasimme Pyynikille ja Pispalaan. Pyynikin rinteessä on lukuisia toinen toistaan upeampia rakennuksia. Luultavasti jonkun sellaisen kodiksi saadakseen olisi lotottava ahkerasti.

Haapasen huvila remontissa.

Haapasen huvila (rakennettu v. 1928)  on ollut pitkään tyhjänä. Tampere sai vuodesta 2016 saakka myytävänä olleen suojelukohteen kaupaksi 1.4 miljoonalla 2020. Rakennukseen sijoittuu SASKYn (Tampereen palvelualan ammattiopisto) opetustoimintaa.

Alkuperäinen ajatuksemme oli hypätä jossain välissä Pyynikinharjulle liikennöivään bussiin ja tulla sitten jalkaisin alaspäin. Vuorovälli bussilla on aika harva. Pysähdyimme parilla pysäkillä odottamaan, mutta kun bussia ei aikataulutiedoista huolimatta kuulunut, jatkoimme matkaa jalkaisin. Niinhän siinä sitten kävi, että ehdimme kävellen lähes samanaikaisesti bussin kanssa laelle.

Lauri Viidan muistomerkki: Betonimyllystä runon siivet (Pertti Mäkinen 1991)

Vaikka katu harjulle ja kävelyreitti luonnonsuojelualueella oli melko suojainen, kylmä tuuli tuiversi hiukset päästä. Onneksi oli hanskat mukana, etteivät näpit ihan jäätyneet.

Pääsimme kummastelemaan pari viikkoa sitten tuhottua Lauri Viidan muistomerkkiä. Muistomerkki sijaitsee avoimella paikalla, mutta asutusta ei aivan vieressä ole. Jonkun on tarvinnut tulla vartavasten kunnon työvälineillä ja pakettiautolla varustettuna tuhotyötä tekemään. Linkkuveitsellä ei isoa pronssityötä lohkota, eikä käsilaukussa pois kuskata.

Lauri Viidan synnyinkoti

Olen käynyt Pispalaa katsomassa aiemminkin. Edellisestä käynnistä on kuitenkin todella pitkä aika. Kylmyydestä huolimatta oli mukava pysähtyä ja pyöriä katselemassa taloja ja maisemia joka suuntaan. 

Vihreä talo korkealla mäellä on Lauri Viidan synnyinkoti. Lähellä sijaitsee myös Lauri Viita-museo, mutta talviaikaan se on avoinna vain tilauksesta. Olen aina pitänyt Lauri Viidan runoista. Ukkokullan äiti osasi lukuisia Viidan runoja ulkoa, joita hänellä oli tapana sopivissa väleissä lausua.

Pispalan portaat ovat ehdottomasi näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Tällä kertaa emme lähteneet askeltamaan portaita alas emmekä ylös, vaan jatkoimme katua eteenpäin. Portaiden askelmien lukumääräksi esitetään 310 riippuen siitä, lasketaanko mukaan tasanteet. Pispalalaisilla on ollut kuntoportaat käytössään paljon ennen kuin niistä tuli muoti-ilmiö jokaiseen kylään ja kuntaan.

En löytänyt tietoa, milloin portaat on virallisesti rakennettu. Pispala rakentui 20- ja 30-luvuilla, joten ilmeisesti portaat ovat rakentuneet viimeistään samoihin aikoihin.

Pyykkimettän puisto, Pispala

Pyykkimettän puisto sijainnee Pyynikinharjun korkeimmalla kohdalla. Pyynikinharju on maailman korkein pitkittäisharju. Se kohoaa 160 metriä merenpinnasta ja 80 metriä Pyhäjärven pinnasta.

Pyykkimettän puiston kohdalla on komea näkymä Pyhäjärvelle. Nimensä puisto on saanut aikanaan siellä sijainneesta vesisäiliöstä, johon vesi pumpattiin Tahmelan lähteestä. Pispalalaiset saivat vetensä säiliöstä ja puistossa myös pestiin ja kuivatettiin asukkaiden pyykit.

Olavi Virran muistolaatta Pispalassa, Mäkikatu 75

Mäkikatu 75:ssä sijaitsevan talon seinässä on Olavi Virran muistolaatta. Sysmässä syntynyt laulaja vietti elämänsä viimeiset vuodet rouva Hulda Simolan hoivissa. Olavi Virta kuoli v. 1972. Pispalan Moreeni ry ja taloyhtiö kustansivat muistolaatan, joka paljastettiin 2015.

Pispalan haulitorni 1908 (alkup. 1856), peruskorjattu 2020.

Pispalan tunnetuin maamerkki lienee Pispalan haulitehtaan 55 m korkea haulitorni. Tämä on  ainoa Suomessa jäljellä oleva haulien valmistukseen käytetty torni. Haulien valmistus tornissa lopetettiin vuonna 1972. Valtakunnallisesti merkittäviksi tunnistetut haulitehdas ja haulitorni ovat suojeltuja.

En haluaisi olla haulimestari, joka kiipesi aamuneljältä torniin sytyttämään tulta ja sekoittamaan seosta, joka sitten pudotettiin seulojen läpi alas muotoutumaan matkalla hauleiksi.

Kilometritalo, Pyynikinrinteellä, Pirkankatu 29–35, 138 metriä pitkä hirsirakenteinen puutalo, valmistui 1923

Pispalan valtatien vartta kohti kaupungin keskustaa kulkiessamme pysähdyimme lounastamaan legendaariseen vuodesta 1968 toimineeseen Pispalan Pulteriin. Oli mukava istahtaa lämmittämään niin sormia kuin vatsaakin. Pispalan Pulteri ei ole gourmet-ruokapaikka, mutta kokemisen arvoinen kaupunginosa-ravintola. Paikka on kuulu superpihvistään, mutta me päädyimme Pultarin pannuun. Tuhti annos täytti oikein hyvin vatsan, jotta jaksoimme jatkaa matkaa.

Punakylä, Peurankallionkatu

Punakyläksi nimetty Peurankallionkadun punamultaisten puutalojen ryhmä rakennettiin yli sata vuotta sitten. Asuntoihin sijoittui punaleskiä lapsineen ja muita 1918 tapahtumissa asuntonsa menettäneitä. Alue oli haluttu asuinpaikka jo perustamisensa aikoihin ja sitä se on edelleen. Osa rakennuksista on purettu, mutta monta taloa on onneksi vielä jäljellä. Alue on nyt peruskorjattu.

Satakunnankadun ja Pirkankadun liikenne jyrisee aivan lähellä, mutta talojen sisäpihoilla on viihtyisää ja kasvillisuus rehevää. Kuin omakotitalo keskellä kaupunkia. Lokakuussa keinujen ja grillien pinnoille pudonneet keltaiset lehdet eivät enää houkutelleet pihalle istumaan. Voin kuvitella, miten viehättävä paikka on alkukesästä syreenien ja perennojen kukkiessa. 

Tuntien taivaltaminen hyisen kylmässä syyssäässä vaati vähän rauhallisemman tuokion. Illan pimetessä istahdimme ystävän kauniissa kodissa rupattelemaan niin menneistä vuosista kuin nykyisyydestäkin.

Tiivistahtisten pikkulapsivuosien jälkeen yhteydenpito on ollut luvattoman harvaa. Kummallakin väliin on osunut monenlaisia isojakin elämänmuutoksia. Ystäväkin muutti kauas, eikä hänen luokseen noin vain piipahdettu äkkiseltään. Emme kuitenkaan ole toisiamme unohtaneet, vaan nuorempana syntynyt säie on pitänyt ja saattanut meidät jälleen aktiivisempaan yhteydenpitämiseen.

Aleksanterin kirkko, Pirkankatu, Theodor Decker v. 1881

Aamupesun, -puuron ja -kahvin jälkeen jälleen reippaasti kaupungille. Sää ei ollut edellispäivästä lämmennyt, päinvastoin. Vaan eipä satanut, mikä tärkeintä. Suunnistimme kohti museokeskus Vapriikkia. Luonnollisesti reitti kiemurteli sinne tänne ja pysähtelimme lukuisia rakennuksia ja paikkoja katselemaan. Minullahan oli loistava opas. Kuin ikioma Wikipedia tai kaupungin koulutettu opas kertomassa ja vastaamassa kysymyksiini.

Finlaysonin kirkko 1879

Finlayson on ollut merkittävä keskittymä Tampereella. Tehtaan puitteissa perustettiin myös asuntoja, oma koulu, sairaala, sairauskassa, kirjasto ja kirkko. Finlaysonin tehdas avasi Tampereen ensimmäisen säästönpankin ja osuuskaupan.  

Tampereella kävellessä alkaa vähitellen ymmärtää, miten laajalle Finlaysonin vaikutus on ulottunut sekä alueellisesti että toiminnallisesti. Finlaysonin 1879 valmistunut uusgoottilaista tyyliä edustavaa kirkkoa käytettiin tehtaan työntekijöiden hartaustilana. Kirkon rakennutti tehtaan johtaja Wilhelm von Nottbeck.

Takaoikealla näkyy Tallipiha, joka on viehättävä ostos- ja tapahtumapaikka. Kävimme siellä heinäkuussa. Tällä kertaa ohitimme Tallipihan, jotta ehtisimme kiertää muut suunnitellut paikat.

Hotelli Tammer, 1929

Tampereella etenkin ratikkaliikenne on aiheuttanut runsaasti katutöitä. Keskustan ratikkaliikenne soljuu jo omalla painollaan, mutta jalankulkijat saavat paikoitellen loikkia sinne tänne kulkua estävien aitojen seassa. Meidät tämä hyppiminen johdatti hotelli Tammerin edustalle. Pitihän rakennusta käydä katsomassa myös sisältä. 

"Hotellin historia alkoi Tampereen teknillisen seuran kokouksesta, jossa E. Graeffe ehdotti, että seuralle rakennettaisiin talo. Rakennukseen haluttiin myös tuottavia tiloja. Hotelli Tammerin suunnitteli kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer, ja se edustaa tyyliltään pohjoismaista klassismia. Alusta alkaen oli tarkoitus rakentaa kansainvälisenkin vertailun kestävä hotelli ja Tampereelle uusi maamerkki. Kustannukset kohosivatkin lähes kahdeksaan miljoonaan markkaan." Lähde: Wikipedia

Hotelli Tammer, 1929

Arastelen kuvien räpsimistä ilman lupaa, mutta sisään astuessamme ei näkynyt henkilökuntaa. Ystäväni on minua rohkeampi, joten uskaltauduin ottamaan kameran esille.

Korkea ravintolasali on kunnostettu alkuperäiseen asuun 1990-luvulla.

Tammer-hotelli on komea ulkoa ja kaunis sisältä. Koko rakennus on Museoviraston suojelema, minkä ymmärrän hyvin. Näin hienoja rakennuksia meillä on harvassa.

Tiedän Tampereella olevan useita mielenkiintoisia muraaleja, mutta reitilleni osui ainoastaan tämä yksi. Älkää kysykö sijaintia, jota en jälkikäteen enää löytänyt kartalta. Jossain lähellä hotelli Tammeria tämä seinä on. Tietöiden keskellä. Minusta muraalit ovat hieno tapa kuvittaa ja elävöittää tylsiä seiniä.

Eeva-Liisa Mannerin muistolaatta Ojakadulla (paljastettu 2005)

Poikkesimme Ojakadulla viehättävään Vohvelikahvilaan. Paikka on pieni ja ilmeisen suosittu, sillä nippanappa mahduimme sisään ja löysimme vapaat paikat. Tarjolla on sekä suolaisia että makeita vohveleita sekä luonnollisesti erilaisia juomia. Valitsin mokkavohvelin kera minttukaakaon. Makeaa, mutta niin herkullista.

Kirjailija Eeva-Liisa Manner asui Ojakadulla vuodesta 1963 lähtien. Kuvanveistäjä Mauno Kiviojan pronssinen muistolaatta paljastettiin 2005. Eeva-Liisa Manner oli arvostettu kirjailija, runoilija, esseisti. Hän toimi myös kriitikkona ja suomentajana. 

Kuten kuvasta näkyy, syksyn sateet ovat täyttäneet myös Tammerkosken. Lehtiuutisen mukaan Tampereen Energia testaa veden ohijuoksutusta myös harvoin käytetyn Valssipadon kautta Näsijärven pinnan laskemiseksi.

Kuohu ja kumu oli melkoista tälläkin kohtaa.

Olen kiertänyt Vapriikin museot aiemminkin. Sen perusteella tiedän, ettei ihan vähäisellä ajalla kannata näyttelyitä lähteä kiertämään. Tulee vain kiukkuiseksi, jos joutuu jättämään mielenkiintoiset näkemiset kesken. Pysyvien näyttelyiden lisäksi Vapriikissa on vaihtelevia näyttelyitä, joten sinne kyllä kannattaa tehdä matkoja useamminkin.

Koululaisten lomaviikon vuoksi Vapriikissa oli väkeä tungokseen saakka. Emme edes suunnitelleet museokierrosta, vaan poikkesimme museokauppaan.

Ystäväni oli ostanut museokaupasta "Muistatko" -pelikortit. Siinäpä kiva ohjelmanumero illanviettoon. Palata pelaamisen merkeissä vanhoihin asioihin ystävien kanssa. Kussakin paketissa on 324 kysymystä vastauksineen.  Ystävä kaipasi taideaiheisia pelikortteja, mutta niitä ei nyt ollut. Kortit on kotimaisen Kehvola -yrityksen kotimaassa valmistamia tuotteita. 

Ostin kotiintuomisiksi kolme eri korttipakkaa. Tarkoitus on viettää muutama talvi-ilta pelaamalla.

Matti Haupti: Kultakutri pystytettiin Konsulinsaarelle 2016

Vapriikki jäi taakse kulkiessamme Koskipuiston läpi kohti Hämeenkatua. Katselimme vastarannalta, kuinka työmiehet haravoivat pikkuisella Konsulinsaarella syyslehtiä. Saarelle sijoitettu naispatsas jäi kiinnostamaan, joten kotona netti auki ja tiedon lähteille.

Saari on saanut nimensä Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n toimitusjohtajana 1800-luvun lopulla toimineesta konsuli F.E.Wahlgrenista. Aiemmin saarta kutsuttiin Wahlgrenin saareksi, mutta myöhemmin Konsulinsaaresta tuli pysyvä nimi. 

1800-luvun puolivälissä Tammerkosken yli kulki kaksi siltaa, joista Pikkusilta kulki saaren kautta. Tuolloin Hämeensillan paikalla ollutta siltaa kutsuttiin Isoksisillaksi.

Saarella toimi kahvila-ravintola vuoteen 1897. Kun Satakunnansilta valmistui 1900, katkesi kulkuyhteys saareen ja suurin osa saaresta jäi sillan alle. Tämän jälkeen saari on ollut käyttämättömänä. Saaressa tehtiin kunnostustöitä syksyllä 2016. Tällöin sinne sijoitettiin Matti Hauptin veistämä Kultakutri-veisto, joka oli aiemmin esillä Pyynikillä.

Koskipuiston jättikokoiset puut kiinnittivät huomioni. Katsokaa, miten valtava runko tuolla hopeapajulla on. Muitakin samanlaisia vanhuksia puistosta löytyy. Kesällä puistossa on hienoja kesäkukkaistutuksia.

Matka jatkui yli Hämeensillan ja sieltä Aleksis Kiven kadulle. Kulkiessa imin ystävän kertomaa tietoa vanhoista rakennuksista. Välillä oli pysähdyttävä suuntaamaan katse ylemmäs, sillä monen talon yksityiskohdat sen ansaitsevat. Tässä pohdittiin, miten tuo seinän pilkulliselta näyttävä pinta onkaan tehty.

Aleksis Kiven kadulla oli aihetta yläilmojen ohella tuijottaa myös jalkoihinsa. Kadun pinnassa on Radoslaw Grytan 19-osainen taideteos Kivikirjasto (2002). Graniittilaattoihin on hakattu Tampereella asuneiden ja työskennelleiden kirjailijoiden runo- ja proosatekstejä. Tuttuja nimiä useimmille, kuten Yrjö Jylhä, Lauri Viita, Väinö Linna, F.E. Sillanpää, Eeva-Liisa Manner, Viljo Kajava, Erno Paasilinna ja Kalle Päätalo.

Kiinnostava tapa tuoda kirjallisuus kaupunkilaisten jalkojen juureen.

Kauppahalli (v. 1901)

Kesäreissulla emme ehtineet kauppahalliin, joten nyt sinne. Tampereen kauppahalli sijaitsee Hämeenkadun ja Hallituskadun välissä. Se on pohjoismaiden suurin kauppahalli ja se on avattu 1901. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Hjalmar Åberg. Rakennus suojeltiin 1973 ja hyvä niin.

Mikä kaupunkilaisen ruokatarvikkeiden ostosaitta Kauppahalli onkaan. Tuoretta kalaa, lihaa ja vihanneksia. Lukuisia leipomokojuja herkkuineen. Bistrotyylinen ravintola 4 Vuodenaikaa sijaitsee Kauppahallissa ja kahviloitakin on useampi.

Kotimatkan ajankohta läheni, vaikka näkemistä ja kokemista olisi ollut yllinkyllin. Ostimme pientä purtavaa vatsan täytteeksi ja palasimme ystävän kotiin. Ruokailun yhteydessä kävimme läpi kahden päivän antia todeten, etteivät nämä yhteiset kaupunkikierrokset voi tähän jäädä. Talvi ei ole paras mahdollinen aika kaupunkikohdematkailulle, mutta keväällä voi säästä riippuen aloittaa hyvinkin aikaisin. Jo näin muutaman päivän kuluttua seuraavan reissun tutustumislistalle on kertynyt kiinnostavia ehdokkaita.

Etunani näillä Tampere-vierailuilla on ollut historiaan, arkkitehtuuriin ja kulttuuriin perehtynyt ystävä. Hän on aidosti innostunut saadessaan jakaa keräämäänsä tietoa kanssani. Yhtä aidosti innostunut olen minäkin yhteisistä kierroksistamme. Toivon niitä tulevan monta lisää.

Mikä parasta, vain parin tunnin junamatkan päässä on mielenkiintoinen kohde, jossa riittää ammennettavaa joka saralla. Bonuksena on yhteinen aika samanhenkisen ystävän kanssa. Ei siis aina tarvitse lentää 4000 kilometrin päähän lomailemaan.

Hotelli Torni, korkeus 88,5 m

Junaa Tampereen rautatieasemalla odotellessa olin väsynyt ja valmis palaamaan kotiin. Kahden päivän Tampere-visiitti tuntuu vähintäänkin viikon pituiselta ja varsin onnistuneelta reissulta. Näillä eväillä jaksan taas hyvän matkaa tätä syksyä eteenpäin.