Perässä tullaan

Näillä helteillä vikkeläliikkeinenkin ihminen hidastuu, eikä ajatuskaan kulje talviseen tapaan. Ylenmääräisen kuumotuksen lisäksi olen onnistunut järjestämään itselleni monenmoista ohjelmaa, jonka puitteissa on pitänyt kiirettä. Isäkin sairastui johonkin kesäflunssaan. Korkeiden tulehdusarvojen alentamiseksi aloitettiin antibiootit. 97-vuotismittarin ylittäneen papan kanssa ei haluta ottaa turhia riskejä. Nyt hän on jo paremmassa kunnossa. Sitkeä kaveri.
 

Kaiken värisiä pioniunikkoja putkahtelee pihassa mitä omituisimmissa paikoissa. Edellisten kesien siemenkylvöjen seurauksia saa nyt ihmetellä ja ihastella. Kylvin erilaisia pioniunikoita myös ylös kaivetun metsäruusun tilalle. Kovasti kummastuttaa, miksi valtaosa kukkivista on lähinnä kerrottuja liloja pioniunikoita. Mihin ne kaikki muut värit ovat menneet? Paljon on vielä nuppuja odottamassa avautumisvuoroaan, joten jospa sieltä jokunen vaaleanpunainenkin tulisi.

Muutama ruusunverso on penkistä noussut, kuten epäilin tapahtuvankin. Useimmat on hentoisina voinut nyppäistä paljain sormin pois. Kartiovalkokuusen tyvelle on nähtävästi jäänyt yksi tai kaksi isompaa juurta. Pelkäsin näin käyvän, kun en uskaltanut liiaksi häiritä kuusten juuria. Nyt ajatuksena on kaivaa jokainen nouseva ruusunverso pois, kunnes niiltä loppuu taistelutahto. Jos näin ei käy, on harkittava kuusten nostoa ja juuriston puhdistamista. 

Marhanliljojen kukinta-aika tuli ja meni. Osa niistä ei noussut ollenkaan. Tai nousi ja kuivui kokoon kukkimatta. Tämä tummahipiäinen kukki tänä kesänäkin kahdessa paikassa juuri niin kauniina kuin toivoa saattaa. Se ei ole kovin innokkaasti rehevöitynyt. Suunnitelmissa on hankkia lisää marhanliljoja ja vieläpä useampi sipuli kerralla, vaikka niitä vaikea onkin löytää. Eivätkä sieltä halvemmasta päästäkään ole.  

Kuvittelin olevani jotenkin kartalla näiden nimien suhteen. Vaan enpä ole enää. Saaripalstan Saila onnistui sekoittamaan postauksessaan nimikäsitykseni. Olen kutsunut tätä tummaa 'Russian Morningiksi'. Ei taida olla. 

Lilium martagon 'Claude Shride'

Allaspenkistä nousi muutama 'Claude Shride'. Jos nyt tämänkään nimestä uskallan olla varma. Muut alueelle istutetut eivät kukkineet. Toivon niiden muhivan mullan alla siihen malliin, että tulevat sieltä vaikkapa ensi kesänä minua tervehtimään. 

Entisen leikkimökin taakse, syreenien alle on muodostunut varjoliljojen kokoontumispaikka. Olen ripotellut varjoliljojen siemeniä muutamille alueille. Tämä on yksi niistä. Niillä on ilmeisen hyvä paikka kasvaa ja lisääntyä, kun harvemmin tuolla tallustelen tai muutakaan puuhaan. Varhain keväällä tapaan leikata pois syreenin taimia, jotta koko paikka ei aivan puskoituisi.  

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Iristenkin aika on jo ohi. Meinaan aina unohtaa mätäskurjenmiekan, joka kasvaa Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä. Sen kukkia en ihan heti huomaa, koska ne piiloutuvat lehtien lomaan. On se niin nätti, että voisi näkyä paremminkin. 

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Kaivoin mätäskurjenmiekkaa viime syksynä toisaalle istutettavaksi. Siellä se heräsi tänä kesänä, mutta ei vielä kukkinut. Sitäkin enemmän kukkia tuli vanhan paikan mättääseen. 

Vasemmalla verikurjenpolvi 'Elke', yläoikealla verikurjenpolivi, alaoikealla idänkurjenpolvi 'Baby Blue'

Kurjenpolviin tykästyn vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat helppoja hoitaa ja kukkivat pitkään. Tänä kesänä kaikki kurjenpolvet rehottavat ylenpalttisesti. Erityisesti tavallinen verikurjenpolvi on venynyt vähän joka suuntaan ja retkottaa paikoin muidenkin kasvien päällä. Kuumuuden vuoksi olen antanut sen olla. En ole tottunut leikkelemään kurjenpolvia, mutta viileiden säiden saapuessa saatan parissa paikassa hiukan rajoittaa verikurjenpolvien maailmanvalloitusta.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash' on muistaakseni OmaPiha-lehden tilaajalahja vuosien takaa. Sitä on kahdenlaista. Toinen on sininen. Toinen taas valkoinen, jonka terälehdissä on sinisiä raitoja. Tämä 'Splish-Splash' kasvaa melko korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä tukematta huonoillakin ilmoilla. Se on seikkaillut puutarhassani eri paikoissa. Kotiutuu aina nopeasti uuteen paikkaan. 

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on saman tyyppinen kuin sinipiikkiputki. Kukinto kuitenkin suurempi ja sinerrys vähitellen hopeisempi. Tämä kasvi hoitaa lisääntymisensä ihan itse. Ei siitä riesaa ole tullut.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Pörriäiset tykkäävät alppipiikkiputkesta. Jokaisessa kukassa on kimalaisia ja muita pörriäisiä kerralla lukuisia. Osa näyttää käyttävän alppipiikkiputkia laskeutumisalustanaan ja lentomatkojensa lepopaikkana. Olen luullut useammankin pörriäisen olevan hengetön, mutta pikkuisen koskiessa lähtevät liikkeelle.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä

Yksi Ruusupenkin ängelmistä kasvaa joka vuosi hurjan korkeaksi. Tulkitsen sen olevan jaloängelmä 'Elin', jonka olen istuttanut 2020. Istutin samana kesänä useamman erilaisen ängelmän, joista osa on lähtenyt omille teilleen. En ole laittanut taimille nimilappua, eikä kirjaamani tiedotkaan ole riittävän täsmällisiä.

Kävin huvikseni mittaamassa Elinin korkeuden. Se huitelee 220 sentissä. Yhtä korkeaksi osoittautui punaherukkapensaassa kasvava punainen sormustinkukka. Korkeahan tuo Elin on joka vuosi, mutta nyt se ylitti edellisvuotiset mittansa. Kiva kuvata moisia hujoppeja. 

Syyspenkissä on kunnon sekamelska. Samanaikaisesti kukkivat monet itsestään kylväytyneet harjaneilikat, pallerokiurunkukka, harmaakäenkukat ja keijunkukka 'Hanskin' vielä sinnittelee. Komeamaksaruoho taasen vasta aloittaa kukintaansa. Etelänruusuruoho on kallistunut nurmikolle (ei näy kunnolla tässä kuvassa). 

Kaikenlaista rikkakasvia yrittää vallata tilaa penkin taustalla. Kukapa niitä raaskisi mennä tässä helteessä kitkemään, kun samalla joutuisi tallaamaan kukkivia kasveja. Pitäisikö kohta mennä helpottamaan ahtaalla olevan kääpiöhopeakuusen oloa?

Puna- ja valkoherukat on poimittu ja mehuksi keitetty. Punaherukkatertut olivat runsaita, marjat suuria. Ja niin kypsiä, että putosivat melkein itsestään ämpäriin. 

Mustaherukoita ei paljon tule, kun pensaitakin on vain kaksi. 'Pohjan Jätti' tekee isokokoisia marjoja, mutta pensaat pysyvät vuodesta toiseen vähän liiankin kompakteina. Karviaiset eivät vielä ole kypsiä.

Ostin myös muutaman rasiallisen puutarhavadelmia. Niin hyvän makuisia, että meinasi kieli mennä solmuun herkullisuudesta. Viime talvena etsin jälkiruokaa varten kaupoista kotimaisia vadelmia. Ulkomaiset pakastemarjat kun suositellaan kuumennettavan. Kotimaisia vadelmia oli vaikea löytää ja kalliitakin olivat. Päätin ennakoida tilanteen pakastamalla itse vattuja. Nyt se on tehty.

Tomaatteja on kypsynyt reippaassa tahdissa. Vähään aikaan ei ole tarvinnut kaupasta ostaa salaattia, kurkkua eikä tomaatteja. Myös uusi retiisisato kypsyi syötäväksi. Muistin leikata kasvimaalta myös persiljaa ja ruohosipulia talven varalle pakkaseen.  

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikoita kasvaa tontilla siellä täällä, perennojen lomassa ja marjapensaiden alla. Niitä tulee napsittua puutarhassa kierrellessä. Ahomansikoissa on lapsuuden kesien maku.

Hymenocallis - Lukinlilja

Olemme virittäneet tontille peura-aitoja. Vihreää aitaverkkoa ja harjaterästankoja. Koko tonttia ei voi aidata, koska piha on eri tasossa ja tonttiliittymiäkin kaksi. Ne tarvitsisivat kunnon portit, mikä nyt ei vaan onnistu. Kunhan saamme pahimmat kulkureitit peuroilta estettyä. Vielä on suunniteltava talon molempiin päätyihin ja pariin muuhun paikkaan jonkinlaiset porttisysteemit helpottamaan kulkua. Siis meidän asukkaiden, ei peurojen. En tykkää yhtään verkkovirityksistä, vaikka olisivat vähän siistimpiäkin. Vielä vähemmän tykkään peuroista, joten näillä virityksillä mennään.

Lilium 'Spring Pink'

 
Puutarhan kuvaaminen, juttujen kirjoittaminen ja teidän blogienne kommentointi laahaa pahasti jäljellä. Talvella viimeistään on taas enemmän aikaa. Eiköhän sitä ennenkin.

Kivoja kesäpäiviä ja mukavaa alkavaa viikonvaihdetta! 

 

Kärhöjä ja muita köynnöksia

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

 

Kevättalvella tuntuu, ettei enää millään jaksaisi odottaa auringonvaloa ja sen mukanaan tuomaa lämpöä. Erityisen paljon kaipaan myös värejä. Sitten ykskaks kaikkea edellä mainittua on yllin kyllin. Yhden kasviryhmän loiston hiipuessa seuraava porukka on jo kukkimiskuopissa valmiina näyttämään parastaan.

Pionit ja ruusut ovat jo saaneet ansaitun huomionsa. Olkoon nyt kärhöjen ja muiden köynnösten vuoro. 

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Tarhakellokärhö 'Aljonushka' on yksi lempikärhöistäni. Mieltymykseni perustuu pitkälti sen luotettavuuteen ja huolettomuuteen. Ilman muuta joka vuosi pelottaa, onko Aljonushkani menehtynyt talven aikana. Sieltä se yleensä urheasti nousee. Niin myös tänä vuonna.

Aljonushkassa ei ole ollut tauteja, eikä mikään ötökkäkään ole siihen iskenyt. Tai niihin, sillä minulla on Ruusupenkissä kaksi Aljonushkaa. Moni tietääkin, ettei Aljonushkassa ole kärhiä, joiden avulla se kiipeäisi ja kiinnittyisi johonkin tukeen. Minulla on kummassakin kaksi 150 cm korkeaa, puolipyöreää metallitukea, joiden välissä köynnös kasvaa. Yläreunat tavoitettuaan oksat kaartuvat nätisti.

Oikealla näkyvä sormustinkukka on yksi "sinne-tänne-hippityyliin" tuonne ruusupensaan taakse kasvanut. Sille on kertynyt korkeutta noin 160 cm, mikä on tänä kesänä yleistä varsin monelle muullekin kasville.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Päivänliljapenkin "Rouge Cardinal" kuuluu myös uskollisesti kukkiviin kärhöihini. Nyt on pakko koputtaa puuta, ettei se vaan muuta mieltään ja lähde pois. Tykkään valtavasti Rouge Cardinalin samettisesta ulkomuodosta ja tummanpunaisesta väristä. Kuvassa on vasta kesän ensimmäinen avautunut kukka. Nuppuja on lukuisia.

Clematis 'Piilu'

Piilun ostin neljällä eurolla Honkkarista. Se oli ostaessani melko ressukka köynnökseksi, mutta hyvin lähti kotiutumaan ja kasvamaan maahan päästyään. Minun ei pitänyt tätä kärhöä ostaa, ei mitään kärhöä. Uuden Viiniportin toinen puoli kaipasi mielestäni jotain kaunistusta siihen saakka, kunnes toisella puolella kasvava viiniköynnös yltää portin lakikorkeuteen. Jos yhteiselo näyttää sujuvan, mikä estää Piilua viettämästä tuossa vaikka kuinka pitkään?

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Kärhöt kaipaavat etenkin ensimmäisinä vuosinaan kunnon kastelua. Seisovasta vedestä juuristollaan ne eivät pidä. Meillä maa on hyvin hiekkaperäistä, eikä vesi missään jää seisomaan pitkäksi aikaa. Alkukesän runsaat sateet ovat selvästi olleet kärhöille mielusia. Niiden kasvu on ollut reipasta ja nuppuja on runsaasti.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

 

'Madame Julia Correvon kasvaa Olopihalla, Vasenrinteen yläreunassa. Viime kesänä surin sen repaleisia ja pienikokoisia kukkia. Nyt kärhön ulkonäkö on aivan erilainen. Kuin kokonaan toinen kärhö. Nuput ovat isokokoisia ja avautuessaan kukka on ehyt ja iso. 

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Olen surkea suunnittelemaan puutarhan kasveista sopivia värikumppaneita. Ihastelen toisten puutarhoissa mietittyjä kokonaisuuksia ja toinen toistaan korostavia kasveja. Johonkin kasviin ihastuessani hankin sen ensimmäisestä eteen tulevasta paikasta. En malta etsiä ja odottaa löytäväni juuri tietyn värisen ja mallisen kasvin. Omassa puutarhassa onkin sitten melkoista sillisalaattia. Tärkeintä lienee, että itse tykkään kasveistani. Julia-rouva valkoisten perhoangervojen kanssa on kerrankin kiva yhdistelmä. Vieläpä ihan vahingossa.

Clematis 'Hagley Hybrid'

Epäilen, että 'Hagley Hybrid' -kärhöt ovat päättäneet valloittaa pihani. Jos jossain kärhövalikoimaa tutkin, eniten näen Hagely Hybridejä. Muutaman sellaisen olen istuttanut, myös menettänyt. Pisimpään HH on viihtynyt Olopihan Syreenipenkissä. Viime vuonna se kasvoi vieressä kasvavan syreenin oksaan kiinni. 

Clematis 'Hagley Hybrid'

 

Keväällä leikkasin tuon kärhöä houkuttelevan oksan pois, kun se oli kuivunut. Yritin sitten kietoa pitkäksi venynyttä kärhöversoa omaan tukeensa, jossa sillä olisi paremmat kasvumahdollisuudet. Vaan hupsista keikkaa, verso taipui aika pahasti. Myöhemmin huomasin kyseisen verson alkaneen ruskettua eli se oli vaurioitunut. 

Mitä tästä opinkaan? Kärhöjä ei pidä mennä räpläämään enää siinä vaiheessa, kun ne ovat jo hyvässä kasvussa.

Clematis 'Pink Fantasy'

'Pink Fantasy' kasvaa tien puolen Pikkupuutarhassa. Kärhökäytävän tuessa yhdessä sinisen alppikärhön ja tarha-alppikärhö 'Columellan' kanssa köynnöskaaren vastakkaisilla puolilla. Joo, ihan hölmöä istuttaa loistokärhö alppikärhöjen kaveriksi. Siinä saattaa loistokärhö jäädä helpostikin kakkoseksi. Tai peräti kolmoseksi, kuten tässä tapauksessa.

Pink Fantasyn onni tänä runsaan kasvun kesänä on ollut sen alppikärhöjä myöhäisempi herääminen ja kukinta. Siellä se on hissukseen kasvanut tarha-alppikärhö Columellaa tukena käyttäen köynnöskaaren huipulle. Mikäs on availlessa nuppuja, kun samalla pääsee tiirailemaan maisemia yläilmoista käsin. Kuvaajalle on tosin hankalaa saada kuvia kukkakaunottarista, mutta sehän ei ole kärhön murhe.

Polun päässä köynnöskaari alppikärhöjen valloittamana.

 
Ei muuten ole tullut mieleenkään kaivaa Pink Fantasya ylös ja istuttaa sitä jonnekin muualle. Samalla todennäköisesti vahingoittaisin tarha-alppikärhön juuria ja pahimmassa tapauksessa lähettäisin sen kärhöjen hautausmaalle. Kasvakoot kimpassa ristiin rastiin toisiina tukeutuen. 

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Lumikärhö on myös lempikärhöjäni. Sekin! Saattaisi olla yksinkertaisempaa luetella ne kärhöt, joista en tykkää. Lopuksi voisin sanoa, että kaikista tykkään. 

Lumikärhö on voimakaskasvuinen, runsaasti ja pitkään kukkiva. Sen versoja rentoilee sinne tänne. Tavallisesti yritän niitä sitoa köynnöstukeen sen verran, etteivät oksat ylety takertumaan hiuksiini ohi kulkiessani. Tänä vuonna sitomiset ovat edelleen tekemättä. Lumikärhö kilpailee tukensa toisella puolella kohti Viiniporttia kasvavan viiniköynnöksen kanssa. Kyllä se myöskin koittaa kosketella hiuksiani joka kerran sen läheisyydessä ollessani.

 
Vuosi sitten leikkasimme Oikearinteessä kasvavista vuorimännyistä korkeimmat ja rumimmat oksat pois. Loputkin olisi ehkä ollut syytä leikata, mutta minä vain tykkään rujoista vuorimännyistäni. Ainakin ne muistuttavat kyseisten havujen vuosittaisen typistämisen tärkeydestä. 

Mietin, miten voisin somistaa vuorimäntyjä siten, ettei niitä tarvitsisi kauhistellen katsella. Keksin istuttaa lumikärhön ylempänä olevan vuorimännyn lähelle. Siten, että kasvaessaan se verhoaisi paljaita runkoja jättäen korkeammalla huojuvat kauniit havupallerot näkyviin. Tänä kesänä lumikärhö on venynyt vähän joka suuntaan. Se todellakin aikoo verhota vuorimännyn rungot ja kohta varmaan jotain muutakin. Yksi oksa luikertelee kohti Oikearinteen yläosassa olevaa Teresanruusua kohti. Ruusun kimppuun en anna lumikärhön iskeä. Jossain vaiheessa käyn oksan suuntaa muuttamassa. 

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Alppikärhöt ja tarha-alppikärhöt ovat aikansa kukkineet ja kukintansa lopettaneet. 'Willy' ja 'Columella' ovat varmaan saaneet huomionsa, mutta 'Purple Dreamia' pitää vielä näin jälkikäteen kehua. Se näytti keväällä vähän aneemiselta ja risuiselta. Ajattelin, etten taida tänä vuonna nähdä sen kaunista kukintaa. Pieleen meni ajatus. 'Purple Dream' kukki yhtä runsaana ja kauniina kuin muinakin keväinä. 

Ehkä ensi keväänä, tai sitten jonain seuraavista, minun on leikattava Purple Dreamia, jotta sen kukinta ei sijoittuisi pelkästään yläosiin. Risuisuutta alkaa olla tämän kärhön alaosissa turhan paljon. Mietitään, mietitään. Päätän asian myöhemmin. 

Lonicera hecrottii - Koreaköynnöskuusama

Suonette anteeksi runsassanaisuuteni. On ihan pakko kehua koreaköynnöskuusamaa. Se venyy ja paukkuu joka suuntaan. Eipä ole ollut kukistakaan puutetta. Tämä köynnös kasvaa vastapäätä sisäänkäyntiä. Se saa päivittäin ansaitsemansa huomion ja ihailevat katseet.

Lonicera x hecrottii - Koreaköynnöskuusama

Koreaköynnöskuusama on näyttävyytensä lisäksi helppohoitoinen. Toisinaan osa sen oksankärjistä kuivuu talven aikana. Ne on helppo leikata pois keväällä. Vanhan köynnöksen voi myös nuorentaa alasleikkaamalla. Tähän minulla ei ole toistaiseksi ollut tarvetta.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Alapihalla, pallokentän vastaisen aidan vieressä kasvaa ruotsinköynnöskuusama 'Belgica Select'. Tai sellaisena tämän köynnöksen olen ostanut. Sen istutuspaikka ei ole ehkä paras mahdollinen. Siellä se kasvaa valkeakuulaan ja punakanelin välissä. Johonkinhan kaikki himoitut kasvit on koitettava laittaa. Sitten vaan toivotaan niille parasta ja pitkää ikää. Toinen vaihtoehto olisi jättää koko kasvi hankkimatta. Mutta onko se vaihtoehto yhtään parempi? Ei ainakaan minulle.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Belgica Selectin kuvaamisessa on aina vähän ylimääräistä temppuilua. Lähikuvauksessa on varottava tallaamasta muita kasveja. Yläviistoon kuvatessa taasen on vaarassa saada omenapuun oksasta tökkäisyn silmään tai otsaan. Oikein viitseliäänä hetkenä kierrän alapihan, irroitan peuraverkkoportin ja kuljen aidan ulkopuolta takaisin Belect Selectin luo kuvaamaan sen takapuolta. Ihan nätti takapuoli sillä on eli ei mitään hävettävää.

Lonicera periclymenum 'Serotina - Ruotsinköynnöskuusama

Tunnustan olevani kasvien suhteen yllytyshullu. Parasta mainosta ja markkiointia kasveille on nähdä niitä puutarhaihmisten julkaisemissa kuvissa. Sen jälkeen onkin lähes mahdotonta poistaa ihastuksen kohdetta aivojen muistilonkeroista. Netti auki ja etsimään, missä olisi lähin kyseistä kasvia myyvä puutarhaliike. Joskus on ajettava kauemmaksikin. Tai koitettava tilata netin kautta. Aika usein - onneksi - haluttu kasvi löytyy inhimmillisen ajomatkan päästä.

Lonicera periclymenum 'Serotina - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' sai minussa mielihyvän tunteet väpäjämään kuvia tästä köynnöksestä nähtyäni ja tarinaa siitä kuultuani. Kun samaan syssyyn vielä tarjoutui hyvä istutuspaikka, kääntyi auton nokka puutarhamyymälään.

 
Viime kesänä huonokuntoinen leikkimökki sai lähtökäskyn. Se purettiin ja kuskattiin kaatopaikalle. Tilalle Ukkokulta pystytti raudoitusverkosta L:n muotoisen köynnösnurkkauksen, jonka kumpaankin "siipeen" istutin sekä ruotsinköynnöskuusaman että villiviinin. Pari viikkoa sitten löysin toisesta Serotinasta kaksi kukkaa. Ikkunasta kurkatessa näyttäisi, että niitä on lisääkin tullut.

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös

Makuuhuoneen ja vierashuoneen ikkunoiden välissä kasvaa piippuköynnös. Sen istutusvuotta en äkkipäätä etsiessäni löytänyt. Aika kauan se on tuossa ollut. Piippuköynnös tarvitsee tuen. Sen takana seinällä on köynnösristikko, jossa piippuköynnös luikertelee. 

Joinain aiempina vuosina olen kiinnittänyt räystään alapuolelle naruja, joita pitkin köynnös voi nousta korkeammalle. Viime vuosina olen antanut sen vyöryä seinäristikosta vapaasti penkkiä kohti. Ei haittaa, vaikka se samalla toimisi maanpeitekasvina.

Piippuköynnöksestä vasemmalle on köynnöshortensia. En ole antanut sen kiinnittyä seinään, vaan sillä on oma tukilieriönsä. Osa köynnöshortensiasta luikertelee istutuspenkissä maanpeitekasvina, mihin rooliin se sopii hyvin. Tämän köynnöshortensian ja pari muuta olen kasvattanut nurkan takana seinustalla kasvavasta emokasvista leikatuista oksista. 

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös

Köynnökseen tulee loppukesästä piipunmallisia kukkia, joista se on saanut nimensä. Kukat ovat vaatimattomia ja peittyvät usein lehdistön alle. Siitäkö johtuu, etten muista nähneeni omassa piippuköynnöksessä ainoatakaan kukkaa. Enpä kyllä ikinä muista köynnöstä sen enempää tutkaillakaan. Ehkä pitäisi. Jos vaikka niitä piippuja näkisi. 

Piippuköynnöksen lehdet sen sijaan ovat näyttäviä, kuin vihreitä jättisydämiä. Köynnös on myös helppohoitoinen. Poistan keväällä kuivuneita oksia. Olen uudistanut piippuköynnöstä myös leikkaamalla sen kokonaan alas. Sieltä se taas kevään tullen nousee.

Lonicera x brownii  'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Löytyy meiltä useita villiviinejäkin. Niistä olen joissakin jutuissa kertonutkin. Mainittakoon tässä yhteydessä vielä yksi kuusama eli tulikuusama. Sen olen ostanut edullisesti sen enempää koko kasvista tietämättä v. 2017. Se kasvaa aitaa vasten tonttimme puistoreunalla pysyen siinä tanakasti pystyssä. Leveyttä tulikuusamalle on tullut reilusti ja korkeuttakin jonkun verran. Sen oksat ovat aika jäykät, jonka ansiosta ne sojottavat kivasti pystyssä vähän joka suuntaan. Pidän tulikuusaman oranssinpunaisista, torvimaisista kukista. Pörriäisetkin tuntuvat siitä tykkäävän.

Lonicera x hecrottii - Koreaköynnöskuusama Pikkupuutarhan puolelta kuvattuna, edessä hieman syyshortensiaa. 

Aurinko jatkaa edelleen hellimistään. Pidetään päämme kylminä - tai ainakin viileinä.

Kyllä nyt tarkenee

 
Satokausi on jo hyvää vauhtia menossa. Pakastin mansikoita kaksi viiden kilon laatikkoa. Olivat erittäin hyvälaatuisia ja makeita. Taitaa ostamieni ainoa huono mansikka näkyä juuri tässä kuvassa. 

Mansikoiden hinta on noussut. Viime vuonna viiden kilon laatikon sai 30-35 eurolla. Nyt pulitin 50 euroa. Uutisissa sanottiin hinnan laskevan pääsadon kypsymisen myötä. Useammasta paikasta kyselin. Aina oli sama viidenkympin laatikkohinta. Yksittäisiä rasioita ostaessa litrahinta on ollut 8 €/l.  

Kotimaiset mansikat ovat niin ihanan makuisia, että kerran vuodessa raaskii niihin vähän törsätäkin. Saa sitä rahaa turhempaankin hassattua.

Jos oli kesäkuu kylmä, heinäkuussa ei sitten tarvitsekaan palella. Lämpömittari näyttää päivä toisensa jälkeen lähes kolmenkympin lukemia. Välillä kosteus huitelee 90:ssä, mikä saa ilman läkähdyttämään. Monelle päivälle on ennustettu ukkosta ja kaatosateita. Taidokkaasti on ukkoset meidät kiertänyt. Joko pohjoispuolelta tai etelästä merta pitkin. Tiistaina tuli ilta-seitsemältä yllättävä vajaan puolen tunnin rankkasade. Ehdin sopivasti kastella kasvimaan, mutta imeytyipä sadevesi sitäkin paremmin kavien hyödyksi. Illalla kymmeneltä päälle nousi ukkonenkin. Muutaman kerran jyrähti kovaäänisesti ja vettäkin tuli, joskin aika maltillisesti.

Maanantaiaamuna päätimme Ukkokullan kanssa leikata omenapuiden vesiversot. Valkeakuulaassa niitä ei montaa ole. Punakanelissa ja syysomenassa vähän enemmän. Huvituksessa vesiversoja on joka vuosi runsaasti. Tänä kesänä jopa uskomattoman pitkiä. 

Kahteen pekkaan työ sujui kätevästi. Pressu nurmikolle, matalammat ja korkeammat tikkaat paikalle ja pitkävartinen leikkuri sekä sekatöörit hyppysiin. Sitten vain hommiin. Vesiversojen poistaminen ei ole mitään mielihommaa, mutta siitä on tullut jokakesäinen operaatio. Kevättalvella ei meidän vanhoja puitamme tarvitse leikata oikeastaan ollenkaan. Ensi keväänä tosin aion lyhentää paria aidan yli kunnan puolelle kasvanutta oksaa.

Lämpöä oli vähän liikaa moiselle leikkuu-urakalle. Raahasimme leikkuujätteen pressun avulla alapihan toiseen päähän ja seuraavana aamuna varaparkkipaikalle pois kuskattavaksi. Hölmö kun olen, kävin vielä leikkaamassa nurmikon, jolloin sain pienemmät sotkut kätevästi siivottua pois puutarhasta. Taas on hetken aikaa siistiä.

Kurkkuja on kerätty kasvihuoneesta runsaasti. Suurin osa on syöty sellaisenaan, salaattiin pilkottuna, leivän päällä tai hölskykurkkuina. Joitakin olen antanut läheisille ja naapurille.

Tomaatitkin alkoivat kypsyä heinäkuun toisella viikolla. Joka päivä on käytävä poimimassa kypsiä. Omakehuko noissa tomaateissa maistuu, kun ne ovat vaan niin paljon kaupasta ostettuja paremman makuisia. 

Tomaateissa on edelleen kukkia ja raakileita paljon. Villi veikkaukseni on, ettei tämän kesän sadosta tule parin edellisen veroista. Kesäkuussa yöt olivat jatkuvasti viileitä. Vielä juhannuksen jälkeenkin mittari näytti yölämpötilaksi alle +10℃. Näillä helteillä öisinkin on lämmintä. Kasvarin ovi saa olla vuorokauden ympäri auki. Yöksi laitan oviaukon eteen harson, ettei naapuruston kissat tai marjapensaissa aamutuimaan temmeltävät harakkalapset mene kasvariin tomaatteja nokkimaan.

Puna- ja valkoherukoita tulee paljon. Alkavat olla kohta korjuukypsiä auringon porottaessa päivä toisensa jälkeen suoraan pensaisiin. Herukkapensaiden oksat roikkuvat lähes maassa marjaterttujen painosta. Kasvituet ovat vielä osittain pionien ja monen muun perennan hallussa. Harvoin on niin paljon ollut tuettavaa kuin tänä kesänä.

Herneitä kylvin sen verran, että iltaisin voi seistä lavakauluksen vierellä palkoja napsimassa. Tiistai-iltana huomasin palkoja jo muodostuneen. Saavat vielä vähän lihoa.

Sipulit ja valkosipulit ovat kasvaneet komeasti. Punajuuri ja porkkana samoin, mutta niitä olisi voinut kylvää enemmän. Uhrasin taas yhden laatikon kokonaan kosmoksille ja toiseen laitoin leijonankitaa. Parsoilta yli jäävään tilaan istutin esikasvatettuja samettikukkia. Täytyyhän sitä sielun- ja silmänruokaakin olla. Minun pienessä kasvimaassani ei taloudellista etua saavuteta. Enemmän tämä hyötykasvattaminen on kokeilemista ja maistelemisen iloa. 

Mangoldikin on hyvässä kasvussa. Käytän sitä esimerkiksi pinaatin tapaan vaikkapa suolaisissa piirakoissa.

Salaattia kylvin ihan liikaa ja väärää lajiketta. Omista siemenistä tuli kahdenlaista salaattia, kumpikin turhan velttoa. Tykkään rapeammista salaateista. Yhden kaupan salaatin jämän lykkäsin lavakaulukseen alkukesästä. Siitä riittää yllättävän moneen salaattiin ja leivän päälle.

Kurpitsaakin pitää olla. Alkoivat kukkia vasta juhannuksen jälkeen. Kesäkurpitsan taimet eivät kuki ollenkaan. Ehkä ovat jo liian vanhoja. Pitääkin laittaa muistiin, että hankin ensi keväänä uusia siemeniä. Spagettikurpitsa ja Tom Fox kukkivat ja alkujakin näyttävät jo tekevän. 

Yhdessä lavakauluksessa on erilaisia tuoksuherneitä, jotka kukkivat parhaillaan valtoimenaan. Saman laatikon kasvimaan puoleisella laidalla on kehäkukka 'Bronzed Beautya', joka on alkanut avata ensimmäisiä nuppujaan. Myös samettikukka 'Jolly Jesterit' laittavat parastaan.

Tatetes patula 'Jolly Jester'

 

Campanula patula - Harakankello

Harakankelloja on tänä kesänä ilmestynyt pihallani moneen paikkaan. Useimmiten vieläpä perennapenkkeihin, missä ne ovat olleet kaunis lisä. Moneen vuoteen meillä ei ollut ainuttakaan harakankelloa. Muutama vuosi sitten alkoi ilmestyä yksittäisiä sinne tänne. Moni on varmaan lukenut YLE-uutisen, jossa Toholammilla sijaitseva kesantopelto muuttui siniseksi harakankellomereksi. Ihmiset ovat matkanneet kauempaakin sitä ihailemaan.

Harjaneilikat somistavat kääpiöhopeakuusta.

Kävin kurkkaamassa olisiko lämpötila yhtään laskenut. Yhä on yli +28℃, joten taidankin lukea jonkin aikaa kirjaa. Käyn nyppimässä ja kastelemassa kesäkukkia vasta ennen nukkumaan menoa.

Varokaa polttamasta nahkaanne auringossa!