perjantai 19. heinäkuuta 2013

Rikkaruohot kyllä jaksavat odottaa


Lilja Spring Pink?

Tänään on taas tullut tehtyä niitä "vahingosta viisastuu" -päätöksiä. Olen tähän saakka luottanut siihen, että keväällä ja kesällä muistaisin, mitä edellisenä syksynä olen maahan istuttanut. Näinhän ei tietenkään ole ja sen pystyn vilpittämästi myöntämään. Laho pääni ei todellakaan kykene suodattamaan ulos kaikkea sinne talteen laittamaani. Tulevana syksynä lupaan ja vannon laittavani istuttamieni sipulien läheisyyteen jonkinlaisen merkinnän, tai paremminkin pelkkää lilja-sanaa tarkemman merkinnän. Olen nimittäin useamman päivän pähkäillyt, mihin on joutunut tiikerililja Sweet Surrender. Ja onko tuo ylhäällä olevassa kuvassa lilja "Spring Pink, joksi sitä arvelen. Erilaisia istutuskarttoja olen kyllä joskus väsäillyt, mutta mikä estää minua laittamasta nimitikkua maahan. Niin, mikä???


Useilla kukilla on kauniit nuput ja liljat kuuluvat minusta niihin. Etenkin tässä vaiheessa, kun nuppu on avautumaisillaan, se näyttää niin mukavan täyteläiseltä ja siitä alkaa aistia tulevan kukan värin. Tämä nuppuvaihe on melkeinpä mielenkiintoisempi kuin itse kukka, sillä se on vielä täynnä lupauksia. Vielä on aikaa, vielä on kesää jäljellä. Niin kauan kun on nuppuja, on myös odotettavaa. Siltä näitä nuppuja katsellessa tuntuu.

Aika hauskan värinen kehäkukka

Vielä ei kesä ole lopussa, heinäkuun puolta väliä eletään. Pari päivää on ollut vilpoisempaa ja etenkin tänään on säännöllisen epäsäännöllisesti satanut aivan kaatamalla. Taivas on kerta kaikkiaan räjähtänyt maata kohti. Vaikka aina välillä on vähän satanutkin, maata kaivellessa on saattanut huomata, että kuivaa on. Kevätkaihonkukka on yksi hyvä kuivuuden mittari. Nimittäin se kyllä kuivahtaa helposti ja paikoitellen on vihreää vain siellä täällä. Kokonaan se ei kuitenkaan onneksi kuole, vaan saatuaan riittävästi sadetta, se elpyy entiselleen. Viime kesänä kevätkaihonkukka oli ainakin meillä koko kesän vihreänä ja viime kesähän oli varsin märkä. Nyt on toisin, kevätkaihonkukka-alueilla on paljon kuivuneita laikkuja. Eli ihan hyvä, että välillä sataa - kunhan sade ei jatku viikkotolkulla.

Töyhtöangervo lamoaa Pikkupuutarhan polun päälle

Puutarhassa en ole ehtinyt juurikaan mitään konkreettista puuhastaa. Lähinnä työt ovat rajoittuneet kesäkukkien ja tuoreiden istutusten sekä kasvimaan kastelemiseen iltaisin. Vapaahetkiä ei taida olla liiemmin tulevaisuudessakaan, sillä äidin sädehoidot alkavat 30.7. ja niitä on viiden ja puolen viikon ajan joka ikinen arkipäivä. Siis viisi ja puoli viikkoa joka arkipäivä!!! Se on noin 30 sädehoitokertaa. Yksi hoitokerta kestää vain muutaman minuutin, mutta kaikkine matkoineen ja mahdollisine odotusaikoineen hommaan menee puoli päivää. Äiti sanoi ehkä selviävänsä osasta reissuista omin avuin tai isän avulla, mutta ainakin alkuun hän tarvitsee minut mukaansa. Isän apuun ei uskalla paljon panostaa, sillä hänenkin kuntonsa huolestuttaa ja luultavasti täytyy yrittää saada hänet lähiaikoina lääkäriin. Sitten pitäisi vielä ratkaista, miten hoidetaan vanhempien kotiaskareet: siivoukset, ruoan valmistus, pyykit ym. Hissukseen alkaa tuntua siltä, että olisi yksinkertaisempaa, jos vanhemmat asuisivat samassa pihapiirissä, pihan toisella laidalla. Kuin entisaikaan konsanaan. Ihan kaunis ajatus, että vanhusten tulisi asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. En minä laitosasumisen lisäämistä peräänkuuluta, mutta miksi on niin vaikea saada vanhoille ihmisille erilaisia tukipalveluja ja apua kotona pärjäämiseen? 

Kotilo kotiutuneena laukan siemenikköön

Tänään ehdin pihamaalle kolmen maissa ja syöksyin heti Pikkupuutarhan kimppuun. Siellä kun on rikkaruohot päässeet villiintymään heti, kun silmäni on välttänyt. Vähän tyhmäähän se on lähteä sadesäätä haastamaan. Talon toisella puolella kyllä paistoi aurinko, mutta siellä toisella puolella olikin sitten niin musta sadepilvien rintama, ettei ollut epäilystäkään, mitä siitä seuraa. Silti otin tutun rikkaruohoämpärin ja lempisekatöörit ja tepastelin Pikkupuutarhan polulle. Ehdin nyhtää tuskin viittä joukkoon kuulumatonta kasvajaa, kun luumun kokoiset pisarat alkoivat takoa selkää. Ihmisellä on kumma tapa ajatella, että se mitä ei näe, ei ole olemassakaan. En siis noussut kumarasta kyykkyasennostani vaan jatkoin rikkojen tavoittelemista. Kuvittelin kaiketi jossain hölmöydessäni, että sadepisarat kaikkoavat, kun en niistä välitä. Pakko oli kuitenkin alkaa välittää, sillä pian oli selkä märkä ja sadekuuro sen kun sankkeni. Lopulta ymmärsin, ettei tässä nyt ole auringonpaisteen ja rikkaruoholeikkien aika ja kiirehdin sisälle kuivaamaan itseäni.

Valkoinen syysleimu nupulla

Monet ihmiset lamaantuvat stressitilanteessa, eivätkä pysty tekemään sitäkään vähää, kun hommat painavat päälle. Hetkittäin niin käy minullekin, mutta usein huomaan saavani jopa enemmän aikaiseksi, kun kiire nuolee selkää. Huomenna tuumasin suorittaa neljännesmaratonin imurin kanssa, kun en ole kahteen viikkoon ehtinyt edes kotia siivoamaan. Toisaalta, eipä täällä sisällä niin sekaista ole, kun kaikki mahdolliset vapaapäivät tulee vietettyä pihamaalla. Josko tuota ehtisi leipoa pari raparperipiirakkaakin, kun satoa edelleen on alapihalta noudettavissa. Niin ja jossain välissä pitäisi ehtiä silittääkin. Levätään sitten talvella ihanaa kesää muistellessa, kun pakkanen paukkuu nurkissa ja lumikinokset kimaltavat jäälyhtyjen loisteessa.

 

19 kommenttia:

  1. Voimia! Onpa mahdoton määrä sädehoitoja, ja miten tiheään! Voimia teille kaikille niiden läpikäymiseen.
    Voi hitsi, ettei vain sinullakin olisi Sweet Surrenderin sijasta jotakin muuta. Mukavaa pohdintaa nupuista ja osut aivan naulan kantaan. Liljan nuppu on tosiaankin upea, alan nyt katsella niitä uusin silmin.

    VastaaPoista
  2. Tuo on todellakin rasittava jakso juosta joka hemmetin päivä siellä hoidoissa. Voimia teille!
    Spring Pink on kait kerrannainen lilja jollen väärin muista? Itse ainakin olen sen sellaisena tilannut.

    VastaaPoista
  3. Upeat liljat! Liljoja pitäisi itsenikin lisätä puutarhaan, kun kasvavat aika kivasti ilman suurempaa panostusta. Voimia myös teille toivotan, hienoa, että pystyt olemaan äitisi tukena raskaina aikoina.

    VastaaPoista
  4. Voimia teille,niin kauniit liljat:)

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana tuo liljasi, kun terälehdissä tuollaiset tummat kehykset, vov! Sun nuppuajattelusta olen ihan samaa mieltä ja siitäkin, että kesää on vielä jäljellä :)
    Aikamoinen sädetysmaratooni on äidilläsi edessä, huh-huh. Kannattaa kyllä itse aktiivisesti apua kysellä ja esim paikalliset syöpäyhdistykset ja sairaalan sossut auttavat kotiin saatavan avun suhteen. Kovasti voimia ja jaksamista siihen rumbaan!

    VastaaPoista
  6. Onpa ihania kuvia taas! Sormet syyhyää jo päästä pihaan tonkimaan. Tuo onkin muuten melkoinen sädehoitojakso! Kuljetukset ja kotihommat yms. kyllä tosiaan työllistävät. Itselleentäytyy vaan olla armollinen, sillä hommat ei tosiaan tekemällä lopu kyllä. Voimia!

    VastaaPoista
  7. Huhhuh ompa tosiaankin sädehoitojakso rankka, mutta noinhan se menee. Voimia toivottelen kaikille. Sisätiloissa siivotaan sitten joskus lokakuussa..ehkä.
    Yksityisiäkin hoivapalveluja on ainakin paljon meilläpäin. Kannattaa kysellä myös sairaalan sos.puolen kautta.

    VastaaPoista
  8. Ihanat kuvat, minullakin on valkoinen leimu nupulla ja yksi punainen on jo täydessä kukassa.
    Täällä kolkassa Länsi-Uuttamaata on satanut niukasti,viisi milliä.
    Jaksamista teille ja päivä kerrallaan,etukäteen jos kovasti murehtii kasvaa murheet melkein läpipääsemättömiksi.

    VastaaPoista
  9. On sulla nyt kiirettä ja hoppua ja huolta. Jaksamista! Totta mitä kirjoitit: kun kiire nuolee selkää, niin saa aikaiseksi vaikka mitä ja venyy ja venyy... Muista kuitenkin levätä, rikkaruohot odottavat sinua...

    VastaaPoista
  10. Upeita kuvia! Voimia sinulle ja paranemista äidillesi. Rikkaruohot kyllä odottavat. Puutarhasi palkitsee sinua kiireen keskellä ja antaa sinulle voimia!

    VastaaPoista
  11. Voimia sinulle!!!! Toivottavasti löydät vanhemmillesi apuja.

    VastaaPoista
  12. Tuo on todellakin rasittava jakso joka päivä käydä hoidossa,kun on niin paljon muuta tekemistä
    Voimia sinulle anna rikkaruohojen ja siivoksien olla vähemmällä tärkeämpi on ajatella itseään eikä rasttaa liikaa
    jaksa sitten paremmin eteenpäin Voimahalit Between:)

    VastaaPoista
  13. Kauniita liljoja olipa mitä tahansa nimeltään ;) Niin minäkin olen käynyt ihmettelemässä keväällä istuttamieni liljojen nuppujen paisumista, eivätkä ole auenneet vielä. Nimilappujen laitto olisi kyllä tärkeetä ja kun ne pysyis vielä luettavassa kunnossa.
    Voimia ja jaksamista teille noihin reissuihin!

    VastaaPoista
  14. Kiitos kaikille lämpimistä sanoista. Meinasin pudota tuolilta kuullessani tuon sädehoitojen määrän, mutta olipa syöpäkasvainkin aika iso. Toivotaan, että äiti jaksaa. Minä kyllä jaksasn.

    VastaaPoista
  15. Laitoin Sweet Surrendertiikerinliljan sipuleita viime syksynä maahan. Minäkin täällä ihmettelen missä ne lienevät. Yhtäkään ei ole kukkapankissäni ilmennyt.

    VastaaPoista
  16. Kauan piti opetella tuota nimitikkujen laittoa, keväällä ei muista mitään vaikka syksyllä usko mieleenpainamiseen on vahva. Upeita liljoja.
    Hyvällä tukipalveluiden saatavuudella yhteiskunta säästäisi pitkän pennin ja kaikki olisivat onnellisempia. Toivottavasti hoidot tehoavat nopeasti ja niihin syntyy rutiinia ajan myötä. Kuulostaa kovin rasittavalta. Voimia teille kaikille!

    VastaaPoista
  17. Ihania kuvia.
    Voimia sinne teille kaikille♥

    VastaaPoista
  18. Jaksamista, viisi viikkoa kuulostaa pitkältä ajalta, mut kun ajattelee sitä taakse päin, niin se kuluu hujauksessa. ihana puutarhasi antaa Sinulle virkistystä ja voimia:))

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!