Saa nauraa - muttei pilkata

Viiniköynnös Zilga

 
Useimmat meistä haluavat esitellä blogissaan kaikkein kauneimpia ja onnistuneimpia juttuja. Kuten olemme ennenkin todenneet, jokaisella on rytönurkkansa ja ongelmatapauksensa, rikkaruohonsa ja silmien ummistamista aiheuttavat paikkansa. Niin kiva kun onkin julkaista kuvia puutarhansa ihanimmista asukeista, on hyvä välillä pysyä realismissa. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Yllätyksiä tulee milloin mistäkin syystä, eikä vähiten luonnon sanelemana.

Saa siis nauraa omille ja toisten kommelluksille. Vaan ei pilkata. Tekevälle sattuu, kaikenlaista.

Jättiverbena kellarissa 28.4.

 
Kellarin kasvilampun taianomaisesta tehokkuudesta innostuneena taisin tänä keväänä kiirehtiä turhan päiten. Tomaattien ja kurkkujen kanssa sujui ihan hyvin. Sen sijaan daaliat tyrkkäsin multaan aivan liian aikaisin. Lämmöstä ja valosta aktivoituneina ne lähtivät reippaaseen kasvuun. Keinotekoinen valo ei kuitenkaan korvaa kaikkialta tulevaa luonnonvaloa ja niinpä daalioista tuli laihoja hujoppeja. Kun kevät ei ottanut millään lämmetäkseen ja sallinut daalioiden ulos muuttoa, leikkasin niistä ensin nuput ja myöhemmin latvoin kovalla kädellä.

11.5. istutin rönttösen näköiset daaliat isoihin ruukkuihin, jotka siirsin patiolle, seinän viereen. Suojasin daaliat harsoilla sekä koleuden, tuulen että lehtiä kärventävän auringon vuoksi peräti parin viikon ajan. Illalla suljin harsot ruukkujen ympärille, aamulla kävin avaamassa, jotta saisivat raitista ilmaa ja tottuisivat vähitellen ulkomaailmaan.

 
Viikko sitten keräsin harsoviritelmät pois. Daaliat ovat alkaneet pörhistyä, mutta vielä niillä on  matkaa komeaan ulkonäköön. Olen tyytyväinen, että ovat elossa. Maahan istutettuina ne tuskin olisivat vielä tässä(kään) vaiheessa. Aiempina vuosina aikataulutus daalioiden kanssa on sujunut näppärästi. Nyt tuli oppia kantapään kautta roppakaupalla. Jatkossa toivon mukaan vältän hosumista daaliamukuloiden istuttamisessa. Parempi seurata lämpötiloja, eikä kalenteripäiviä.

Jättiverbenan kanssa onni on suosinut odotettua paremmin. Kylvin siemenet 31.1. Osan laitoin kylmäkäsittelyyn jääkaappiin ja osan potteihin pesuhuoneen lattialle. Jääkaappierästä iti kaksi ja pesuhuoneesta neljä kappaletta, jotka koulin 28.2. Kasvoivat aivan älyttömän hitaasti, mutta pysyivät sentään hengissä. 12.5. istutin pikkuiset verbenat isoon ruukkuun kaveriksi yhdelle Daralle. Kas, nepä tykkäävät raittiista ulkoilmasta ja ovat alkaneet komistua ihan silmissä.

Daraa suunnittelin suklaakosmoksen kanssa samaan ruukkuun. Yksi ainoa suklaakosmos iti ja kasvoi koulittavaksi. Sitten se sanoi hyvästit. Muut Darat istutin maahan, mutta yhden jätin jättiverbenoiden kanssa kokeiltavaksi. Kesän mittaan näemme, miltä parivaljakko näyttää.

Oxaliksesta on tullut kesäkukkalempparini. Niitä pitää aina olla. Ensin istutin pussillisen pikkuisia sipuleita/mukuloita ruukkuun, jonka sijoitin kellariin. Tunnetusti oxalis itää nopeasti, mutta kellarissa niistä tuli kalmankalpeita hujoppeja, niistäkin. Kannoin ruukun 12.5. ulos ja kuten kollaasin oikea alakulma osoittaa, kalmankalpeus on poistunut.

Kellarissa oli myös pussillinen edellisvuoden oxaliksen sipuleita. Eihän niitä pois voi heittää, joten kahteen ruukkuun pääsivät nekin. Tosin vasta viikko sitten. Kollaasin ylärivissä on lähikuvat mullan päälle nousseista veijareista. Kukkivatkin jo. Vasen alakuva kertoo koko totuuden, mutta viherrys tavoittaa tuonkin joukkion, kunhan annan heille aikaa herätä.

Camassia leichtlinii caerulea - Isotähtihyasintti

Syreenipenkistä nousi jo huhtikuun lopulla näyttävä joukko tanakoita lehtiä. Muutama päivä sitten huomasin lehtien laonneen ja niiden keskellä seisoo isotähtihyasinttien rivistö. Muistelen näiden olevan valkoisia.

Camassia leichtlinii caerulea 'Blue Melody' - Isotähtihyasintti

 
Alapihan Syyspenkkiin istutin isotähtihyasintteja viime syksynä. Näiden pitäisi olla sinisiä. Isotähtihyasintti on osoittautunut pitkäikäiseksi sipulikasviksi. Yläpihan valkoiset ovat olleet paikalla jo vuosia. Nousevat kiitettävästi kevät toisensa jälkeen.

Mamis tarkkailee, hoidanko puutarhaa kunnolla.

Metsikön kaatumisen jälkeen olen tottunut alapihalla kulkiessani olemaan ikäänkuin näyttämöllä. Puiston läpi kulkee koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, oikaisijoita ja alueen asukkaita. Leikkialueella vanhemmat keinuttavat pikkuisiaan ja isommat muksut tekevät hiekkakakkuja. Pallokentällä pelataan jalkapalloa ja lennätetään frisbeetä.

Aivan aidan viereen harvemmin kukaan ihminen tulee. Ainakaan silloin, kun itse olen pihalla.  Jäniksiä näen silloin tällöin, erilaisista linnuista ja oravista puhumattakaan. Naapurin Mamis-kissa sen sijaan on usein aidan jommalla kummalla puolella. Näkisittepä, miten taitavasti se limboaa itsensä aidan ali toiselle puolelle.

Hyötytarhurin vinkin mukaisesti kylvin huhtikuussa kasvihuoneeseen ruusukaalia, retiisiä, porkkanaa ja perunaa. Kerroinkin jo eräässä aiemmassa postauksessa, kuinka hämmästyin nähdessäni ruusukaalilaatikossa jotain punaista. Retiisejähän ne. Onneksi vain nimilaput ovat menneet sekaisin. Ruusukaalit ovat edelleen tallessa. Tai itse asiassa siirsin ne ulos kasvihuoneesta lavakaulukseen jatkamaan kasvuaan.

Huhtikuussa kylvetyt retiisit syötiin viikonloppuna. Isokokoisia ja mehukkaita. Lajikkeina Cherry Belle ja Saxa. Uusi kylvös on jo lavakauluksessa itänyt.

Raparperi kukkii

Raparperia olen hakenut keittiöön jo kahdesti. Lauantaina leivoin Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Kun tuli haettua raparperia ohjeeseen nähden liikaa, pilkoin ylimääräiset ja laitoin pakastimeen. Emme millään ehdi kaikkia rapskuja tuoreena syödä.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta -kirjasarjan tuorein opus "Kadonnut sisar" on vihdoin ilmestynyt. Tein kirjasta ennakkotilauksen, jotta ei tarvitsisi sitä pitkään odotella. Lähes 900-sivuinen järkäle odottaa yöpöydällä, kunnes saan edellisen kirjan luettua.

Tänään on kevään viimeinen päivä. Huomenna, tiistaina alkaa kesä.

Aurinkoista ja lämmintä alkavaa kesää kaikille! 

PS.
Vaihdoin yläbannerin kuvan, jolloin minulle kävi, kuten Hirnakan blogissa. Blogger on muuttanut muokkaustoimintoja. En keksi keinoa, millä saan kuvan näkymään entiseen tapaan koko yläosan levyisenä. Lataamani kuva on saman kokoinen, kuin aiemmat. Että voikin ärsyttää tällaiset asiat. Jos jollakulla on antaa neuvoja, otan ne ilolla vastaan.

*****

Blogin muokkausongelma on maailman mittakaavassa varsin pieni murhe. Lukuisten muiden vuoden aikana mieltäni rasittaneiden asioiden lisänä se tuntui eilen murtavan tämän kamelin selän. Ilokseni täällä blogimaailmassa on aivan upeita ihmisiä, jotka pyytettömästi auttavat toisia. Edelleen hämmentyneessä tilassa mieleeni nousi Helvi Juvosen runo, jolla kiitän auttajaani.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

 

Kylmä kevätsuudelma

Papaver orientale - Idänunikko

 

Saimmepa melkoisen myräkän niskaamme keskiviikkona. Vesisade alkoi puolenpäivän jälkeen ja saman tien myös voimakas tuuli. Tyhjensin vesimittarin tiistai-iltana, joten oli helppo käydä torstaiaamuna katsomassa eilisen sadeannos: 35 mm. Eipä tarvitse ihan heti ryhtyä puutarhaa kastelemaan. Kasvimaakin taitaa jokusen päivän pärjätä omillaan.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Olen huolissani Kevätsuudelmastani. Se on täynnä silmuja, mutta ovatko ne kenties kuivuneet, kun eivät tunnu avautuvan? Muutamien oksien latvustossa silmuja on avautunut. Vuosi sitten tämä kirsikkapuu kukki aika kivasti toukokuun alkupäivinä. Heti sen jälkeen se täyttyi lehdistä. 

Sain Accoladen Ukkokullalta äitienpäivänä 2016. Sen runko on haarautunut hyvin alhaalta. Olen sitonut rungot tukipylvään avulla toisiinsa siltä varalta, ettei esimerkiksi painava lumi halkaisisi puuta haarakohdasta.

Koska puussa on kuitenkin yhä eloa, en tee tässä vaiheessa mitään. Ja mitäpä edes voisin tehdä? Annetaan hänelle mahdollisuus, vaan kuinka pitkään kannattaa odottaa?

Magnolia stellata Susan

Tämän vuoden äitienpäivälahjaksi ostin itselleni Muhevaiselta Susan-magnolian. Ukkokulta maksoi ja kantoi sen autoon. Muitakin magnolioita olisi ollut tarjolla, mutta 50 euroa sai luvan riittää tällaisen herkkähipiäisen kasvin hankintahinnaksi. 

Minun on tehnyt pitkään mieli magnoliaa, mutta olen epäillyt riittävän suojaisan istutuspaikan löytymistä. Istutin pienen puun Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Siinä sillä on aika valoisa paikka. Suojaa tulee lähellä kasvavasta tuija-aidasta ja isosta marjakuusesta. 

Voi olla, että Susan joutuu  joskus taistelemaan näkyvyydestä kriikunan kanssa. Koska alapihalla on kaksi kriikunaa, tarvittaessa Pikkupuutarhan kriikuna saa lähteä. Turha kuitenkin mennä asioiden edelle. Ihan aluksi toivon Susanin juurtuvan, seuraavaksi viihtyvän ja kolmanneksi sen tärkeimmän eli lähivuosina myös kukkivan.

Clematis mandschurica - Mantsuriankärhö

Kadonneista oppia -haasteessa murehdin surkeaa tuuriani mantsuriankärhön kanssa. Kuinka ollakaan, huomasin 2018 Metsäpuutarhaan istuttamani mantsurian nyt heränneen. Alueella kasvaa tiarellaa, rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa ja maahumalaakin ihan riesaksi asti. Niinpä myös kotilot viihtyvät siellä. Ensihätään laitoin löytämäni kärhön ympärille Ferramolia. Sitten riivin muita maanpeitekasveja pois, jotta kärhö saisi valoa ja ilmaa ympärilleen. Lopuksi sirottelin sen tyvelle leca-soraa. Nyt käyn juttelemassa kärhölle joka päivä, jotta hän tuntisi olonsa tervetulleeksi. Myöhemmin voidaan ehkä keskustella, missä hän pari vuotta luurasi.

Pionituet

Tehtävälista ei oikein lyhene. Kun yhden homman saan tehtyä, kolme uutta on jo jonon hännillä. Ihmekös tuo, kun mitä tahansa lähdenkin pihalle tekemään, kulku käy mutkaiseksi ja eksyn asiasta toiseen. Tällä kertaa menin kellariin hakemaan oksasaksia ja tulinkin ulos pionitukien kanssa. Viime vuonna nuo tuet jäivät laittamatta ja kukinnan aikaan iskin monenlaisia keppi-naru -viritelmiä pitääkseni pionit edes jossain kuosissa.

Tällä hetkellä tuet näyttävät ehkä enemmänkin grilliritilöiltä, mutta voin vakuuttaa niiden naamioituvan pian pionien ja muiden kasvien joukkoon. Todennäköisesti joudun ritilöitä vielä nostamaan, kunhan pionit kasvavat korkeutta.

Ukkokullalla oli hiljattain nimipäivä. Omastakin puutarhasta olisi jo voinut poimia vaikka narsisseja ja tulppaaneja maljakkoon, mutta ruokakaupassa käydessäni en voinut vastustaa muhkeaa kolmen pionin kimppua. Kuvassa terälehtien väri ei ole aivan yhtä oranssinpunainen, mitä luonnossa. Tämä saattaa hyvinkin olla Coral Charm. 

Joka kesä poimin myös omia pioneja maljakkoon. En vain aiemmin ole huomannut, miten hirvittävän janoisia ne ovat. Ukkokullan nimpparipionit meinasivat kuihtua heti alkuunsa, kun en muistanut tarkkailla maljakon vesipintaa. Onneksi toipuivat saatuaan maljakkoon täydennystä ja ovat jo avautuneet. Täytyykin tietokoneelta lähdettyäni kipaista maljakon kautta tarkistaakseni, tarvitsevatko lisää vettä.

Geum Totally Tangerine - Tarhakellukka

Kellukoiden kukinta on alkanut. Seuraan mielenkiinnolla, millainen kukka Totally Tangerinelle avautuu. Lähellä kasvaa kaksi MaiTaita, joiden nuppu on tismalleen tämän TT:n näköinen. Olenko kenties saanut Totally Tangerinen sijasta lisää MaiTai-kellukoita?

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow

Peura pääsi popsimaan 2019 istutetun Ludwig Späthin oksankärjet. Näyttää siltä, ettei siihen tule ollenkaan kukkia. Sen sijaan viime vuonna istutetun Moskovan kaunottaren älysin ja ehdin suojata ajoissa. Kaunotar ei ole vielä edes metrin korkuinen, mutta kukkia se aikoo. Odotan innolla. Myös tulevien vuosien kukkia, sillä tämä puu näkyy työhuoneen ikkunasta.

Vancouveria hecandra - Varjosiippa

Meikäläinen on yllytyshullu, kun kasveista on kysymys. Esitelkää blogeissani isoja ja pieniä ihanuuksia. Takuuvarmasti joku niistä tarttuu aivopoimuihini ja viimeistään kaupassa samaiseen kasviin törmätessäni se lähtee mukaan.

Minulla ei ole oikein kunnollista paikkaa varjokasveille. Tai en vain osaa sellaista nähdä. Tien puolen makuuhuoneiden ikkunoiden alla on itse asiassa kohtuullisen hyvä paikka pienille varjokasveille. Kunhan kestävät talvisin päälle tulevan lumimassan. Ja kyllähän maanpäällisen osan syksyllä kuihduttavat perennat sen kestävät.

Istutin viime kesänä Makkaripenkkiin kuvassa olevan varjosiipan ja sen oikealle puolelle kaksi Niveum -valkovarjohiippaa. Siippa nousi ylös vikkelästi. Varjohiipatkin ovat heränneet, mutta siippaa hentoisempina niiden kuvaaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Yllätyksekseni ja ilokseni myös viime kesänä hankittu karhunlaukka on herännyt Makkaripenkissä. Onneksi en seurannut alkuperäistä ajatusta eli istuttanut sitä lavakaulukseen tai muutenkaan kasvimaan yhteyteen. Siellä olisi ollut karhunlaukalle aivan liian hikiset oltavat.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihotensia

Safiirihortensian istutin kesällä 2019 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Selvisi ensimmäisestä talvesta, joskaan ei kukkinut. Viime kesänä päätin siirtää safiirihortensian alapihan Hedelmätarhaan, jossa sille on mielestäni parempi paikka. Jännitin, kuinka se selviää talvesta, mutta ei ongelmia. Osan viime vuotisista varsista leikkasin jo pois, kun niissä ei ollut eloa. Jätin ne, joiden päässä on lehtitupsu. Tyvestä tunkee uutta lehteä varsin voimallisesti. 

Tottakai olisi hieno saavutus nähdä tämä kukkivana. Voi olla, että se on liikaa vaadittu. Pääasia, että elää ja kasvaa.

Kanttausurat alkaa olla huollettu. Puutarhan taaimmaisessa kolkassa on yksi muutaman metrin pätkä vielä läpikäymättä. Koulutin itseäni jättämällä sen seuraavaan kertaan. Joskus on vain osattava lopettaa aherrus ajoissa.

Vasemmalla: Clematis alpina Willy, oikealla: Clematis alpina Columnella

Mielenkiinnolla olen seurannut, mikä kärhöistä avaa kukkansa ensimmäisenä. Sininen alppikärhö kiri ykköseksi, kuten yleensäkin keväisin. Hyvänä kakkosena tulevat Willy ja Columnella. Kuvissa näiden vaaleanpunaisten kukkien sävyero on hienoinen. Todellisuudessa ne ovat minusta aivan samanlaiset. Toisen olen ostanut Willynä, toisen Columnellana. Kutsunko heitä jatkossa näillä erilaisilla nimillä, vai onko syytä tehdä heistä Willy ykkönen ja kakkonen. Tai Columnella ykkönen ja kakkonen? Mitä sanotte te viisaat?

Clematis alpina

Vuosi sitten leikkaamani sininen alppikärhö on kivunnut jo korkeuksiin. Itse asiassa se laskeutuu jo kärhökaaren toista puolta alas sekoittuen Columnellaan. Alaosaansa se saisi kasvattaa vähän enemmän tuuheutta, mikä luultavasti kesän aikana tapahtuukin. Tyvestä nousee mukavasti uusia versoja.

Malus domestica Huvitus

Niin hedelmää tekevät kuin koristeomenapuutkin alkavat hissukseen avautua. Kylmyys, kova tuuli ja rankkasade pitivät nuput tiukasti kiinni. Torstain aurinko sai avautumisen vauhtiin. Toivottavasti tulee sen verran lämpimämpää, että pörriäiset löytävät sankoin joukoin kaikki hedelmäpuut.

Lopetan tämän torstai-illan jutustelun, jotta ehdin ja muistan käydä laittamassa harsohuput tomaateille. Öisin ei edelleenkään ole kovin lämmintä. Eikä iltaisinkaan, kun mittari näyttää +12. Villasukat ovat tarpeen, edelleen.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Työleiritoimintaa parhaasta päästä

 
Viikonloppu meni suunnitellusti oman puutarhan työleirillä. Onneksi Ukkokulta hoitaa ruokahuollon, joten sain ahertaa lapion kanssa rauhassa. Terassin ruokakellon kilkattaessa kovaäänisesti saatoin kipaista käsipesulle ja istahtaa ruokapöydän ääreen. Puutarha ei kuulu Ukkokullan harrastuspiiriin. Sen olen hyväksynyt mutinoitta. Toki olisi kiva jakaa kiinnostuksen kohde puolison kanssa, mutta riittäähän noita yhteisiä juttuja muutenkin. Pyytäessäni Ukkokulta kyllä rakentaa minulle kärhötukia, kastelee ja trimmaa osoittamiani kohteita.

Olen murehtinut, etten ole ehtinyt huoltamaan kanttausuria. Kuten tavallista, tekemättömät työt stressaavat tehtyjä enemmän. Kun johonkin hommaan tarttuu, ei siihen lopulta niin paljon aikaa ja vaivaa uppoa. Tämän viikonlopun aikana sain kantattua useamman paikan, joista yksi on kuvan Kiemurapenkki.

Itse asiassa Kiemurapenkistä lähti aikanaan liikkeelle alapihan nurmialueen systemaattinen pienentäminen ja erilaisten istutusalueiden rakentaminen. Jollei lasketa hedelmäpuita ja marjapensaita, tai raparperia ja kasvimaata. Kiemurapenkki sai aikanaan nimensä kiemuraisesta muodosta. Vähitellen kiemuraisuus näyttää olevan katoava ominaisuus, sillä istutusten lisääntyessä ja kanttauksen leventyessä penkin muoto muuttuu. Penkki yhdistyy Ruusupuskaan, jossa kasvaa sammalruusu, Hansaruusu, juhannusruusu, omenaruusu ja punalehtiruusu. 

Ruusupuskan toisella puolella on myös kaksi valtaisaa raparperikasvustoa. Kiemurapenkin ja Ruusupuskan välistä kulkee pieni polku kasvihuoneelle ja lavakauluksille. Kukapa viitsii kiireisenä kiertää Kiemurapenkkejä ja ruusupuskia. Niinpä loikkasin kasvarille mennessäni penkin kapeimman kohdan yli. Kostealla säällä oli inhottavaa, kun märät syysasterit läiskivät paljaisiin jalkoihin. Silloin syntyi oikopolku.

Rajanaapurin aidan vierellä on Ruusupenkki, jonka sain myös viikonlopun aikana kantattua. Ruusupenkissä kasvaa yhä kolme pensasruusua. Kolme muutahan siirsin viime kesänä yläpihan Pikkupuutarhaan, jossa ne ovat alkaneet herätä.

Ruusupenkin päässä näkyvä pyöreäreunainen alue on Kaivorengaspenkki. Kaivorengasta siellä ei enää ole, koska saimme sen vihdoin vieritettyä tontin toiseen laitaan. Sieltä kunnan miehet veivät kaivonrenkaan mennessään alueen kunnostusrempan yhteydessä.

Kaivorengaspenkki sai pitää nimensä. Leikkasin vuosi sitten siellä kasvavat norjanangervot matalaksi, koska niissä oli lehtiä lähinnä oksien kärjissä. Puskien sisällä taasen pelkkää ruskeaa kuivuutta. Kaksi norjanangervoa kaivoin kokonaan pois ja istutin niiden tilalle koristeomena Makamikin ja sen eteen toisen ruusuherukan. Tällä hetkellä Kaivoruusupenkki on hiukan aneemisen näköinen, kun angervot vasta aloittelevat uutta kasvuaan ja Makamik:kin on vielä varsin hoikkavartaloinen nuori.

Spiraea Double Play Big Bang

Oravankesäpesä -blogissa Kati ihasteli Double Play Big Bangin hienoa monivärisyyttä. Istutin samaisen pikkupensaan viime kesänä, enkä ole katunut. Tätä pensasta katselee mielellään koko kesän. Sen väri-iloittelu ei pääty vain kevääseen, vaan jatkuu läpi kasvukauden.

Nämä kuvat ovat samasta paikasta, kuin edellisessä postauksessa. Silloin työ jäi kesken turveharkkojen loppuessa. Sain viikonlopuksi lisää harkkoja, joten Kriikunapolun reunustaminen niillä jatkui.

Alunperin en ajatellut itse polun pinnan uudistamista. Reunusten valmistuessa kivituhkapinta näytti kuitenkin kulahtaneelta, enkä kitkemälläkään meinannut saada kaikkia lemmikin taimia pois pinnalta. Raparperilaatoilla oli kyllä aika kaunista sammalta, mutta kaipa se kasvaa takaisin.

Irrotin raparperilaatat sivuun odottamaan ja kuorin kivituhkapinnasta paksun kerroksen pois. Mitään erityisen syväjuurista polulla ei kasvanut. Alla on maanrakennuskangas ja sen päällä paksuhko kivituhkakerros. Toin tilalle uutta kivituhkaa, asettelin laatat paikoilleen, harasin, harjasin ja tiivistin. Vettä suihkuttamalla pinta olisi tiivistynyt vielä paremmin ja laatat tulleet paremmin näkyviin. En vain jaksanut kiskoa letkua paikalle. Eiköhän seuraava sade hoida sen asian.

Tuntuu kivalta, kun yksi takaraivossa tykyttänyt urakka on valmis. Kunhan polun kivituhkapinta ja istutusalueiden multa ja kasvit asettuvat, näkymät paranevat. Parasta, että tämä työ valmistui näin kesän kynnyksellä. Ehtii ainakin hyvin nauttia kättensä jäljestä ja ehkä myös kohentaa ja lisätä istutuksia.

Omenapuiden kukat aukeavat lähiaikoina. Aurinkoisesta säästä huolimatta tuuli on ollut aika navakkaa, eikä mitään kovin lämmintä. Nyt saisi tulla sopivan lämmintä ja aurinkoista, jotta pörriäiset jaksaisivat hoitaa pölyttämisen. Muuten joudun kantamaan tikkaat omenapuiden alle ja tupsuttamaan siveltimellä jokaisen kukan. Marjapensaiden äärellä olisi mahdollista käyttää sivellintä istuen, mutta voi sitä puskissa olevien kukkien määrää. Tulisi äkkiä pörriäisiä ikävä, joten unohdetaan moinen ajatuskin.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet - Ruusuorapihlaja

Ihanainen ruusupuuni eli ruusuorapihlaja aikoo hänkin pian kukkia. Näyttää tosin siltä, ettei kukinta ole kahden edellisen vuoden veroinen. Pääasia, että on elossa ja kukkii edes jonkun verran. Talvella 2018 painava nuoskalumi lohkaisi ruusuorapihlajasta ison oksan. Repeämä oli sen verran pahan näköinen, että pelkäsin puun kärsivän tai pahimmassa tapauksessa kuolevan. Laitoin haavanhoitoainetta ja vauriokohta meni melko hyvin umpeen, vaikka arpi jäikin.

Malus purpurea Royalty

Muiden omenapuiden lailla myös koristeomenapuiden kukinta on alkamassa. Royalty avasi viikonloppuna ensimmäiset kukat. Nuppuja on kohtalaisen paljon. Siinä mielessä hyvä, ettei ylenpalttisia helteitä juuri nyt ole. Kestääpä kukat vähän pidempään.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Royaltyn naapurina kasvava Aamurusko on hiukan jäljessä, mutta kohta sekin on kauneimmillaan. Näistä kukkivista pikkupuista jaksan olla iloinen muulloinkin, erityisesti kuitenkin katsellessani niitä kukkivina.

Alapihan ensimmäistä kevättään meillä viettävä Makamik ei taida kukkia ollenkaan. Musta Rudolfia en ole muistanut riittävän läheltä tutkia. Yleensä se on kukkinut vähän myöhemmin. Royaltyn ja Aamuruskon kukintaa pääsevät ihailemaan myös kotitiellä kulkijat. Musta Rudolf taas sulostuttaa minun lisäkseni puistossa käyviä.

Clematis Hagley Hybrid

Kärhöistäni valtaosa näyttää olevan hereillä. Yhdessä ei ole elonmerkkejä ja epäilen vahvasti sen menehtyneen. Se oli jo ostaessa varsin heikkokuntoinen. Kadonnutta kärhöä miettiessäni en voinut vastustaa halpamarketin pihalla käydessäni neljän euron kärhöjä. Olivat kovin onnettoman kokoisia, joten laitoin ne kotona uuteen ja isompaan ruukkuun. Ruukut ovat nyt kasvihuoneessa vankistumassa. Siirrän ne ulos varttumaan, kunhan ensin juurtuvat uusiin purkkeihinsa.

Talvi lienee ollut kotiloille suosiollinen, sillä niitä riittää nyt joka paikkaan. Olen kylvänyt Ferromolia ja pihalla kulkiessani aina on pesuainepurkki kotiloiden varalta. Koska muutama varsin hentoinen kärhön alku oli vaarassa mennä kotiloiden kitusiin, laitoin niiden tyvelle lecasoraa. Huomasin, etteivät kotilot vyöry yhtä innokkaasti lecasorassa kuin paljaassa mullassa. 

Geum Totally Tangerine - Tarhakellukka

Viime kesänä istuin pari uutta kellukkaa entisen tulikellukan lisäksi. Selvisivät oikein hyvin talvesta ja pukkaavat jo aktiivisesti nuppuja. Ihan samaa ei voi sanoa keijunkukista, mutta osa niistäkin on virkoamassa.

Geum coccineum - Tulikellukka

Tulikellukka ehti kellukoista ensimmäisenä avautumaan. Siirsin sen viime kesänä Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Minusta se jäi vanhassa asuinpaikassaan muiden jyräämäksi, joten päätin tarjota sille enemmän tilaa ja valoa. Sekä uusia kellukoita kaverikseen.

Heuchera Hans - Tarhakeijunkukka

Puutarha Tahvosilta ostettu Hans tuotti paljon iloa viime kesänä. Kaivoin Hansin syksyllä ylös ja jaoin kasvin kahtia. Istutin jaetut tuppaat melko lähekkäin, jotta saisin runsasta näyttävyyttä. Kaksos-Hansit selvisivät talvesta hyvin ja nousivat reippaina. Nyt pojat kasvattavat kivasti kukkavarsia.

Lamprocapnos spectabilis syn. Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Toukokuun viimeinen kokonainen viikko alkoi. Kuluneeseen kuukauteen on sisältynyt niin hellettä kuin hyytävää koleuttakin, kuivuutta ja ylitsevuotavia sateita. Vaihtelevista säistä huolimatta tuntuu kuin kesää olisi kestänyt jo pitkään. Siksi on välillä vähän outoa, kun luonto ja puutarha ovat monessa mielessä vasta kasvukautensa alussa. Hyvä niin, ei tarvitse kaikkea kaunista kerralla ahmia. Tosin eipä kauneus katselemalla lopu.

Iloisia toukokuun päiviä kaikille1

Silmäniloa ja mielen lepoa

Tulipa Zurel

 
Toukokuun alussa toivoin sadetta ja toiveeni on toteutunut. Jopa siinä määrin, että vaihteeksi voisi olla pidempi jakso poutaa. Mieltä polttelee päästä ulos kaivelemaan ja jatkamaan kevättöitä. Etenkin lapiohommat ovat kaatosateessa tylsääkin tylsempiä. Jotain olen sentään saanut aikaan. Illan päätteeksi olen tehnyt kuvauskierroksia, jos vain sää on sen sallinut.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

 

Kevät on kaikkinensa ihmeellistä aikaa. Täynnä odotettuja ja odottamattomia yllätyksiä. Kärhöjen heräämistä tulee vahdittua ja sormella multaa niiden ympärillä hellästi pöyhittyä. Moni muu kasvi onnistuu yllättämään sen enempää pöyhimättä. Päivä toisensa jälkeen tiirailin rhodojen ympäristöä punakolmilehden ilmestymistä odotellen. Yhtenä päivänä ihan säikähdin huomatessani rhodon takaa kurkkivan liuskavaleangervon. Vanha tuttu, jota en koskaan muista kaivata, mutta jonka pärjäämistä tervehdin aina ilolla.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmenen ostin 2016 Vakka-Taimesta ja istutin sen silloiseen Metsäpuutarhaan, talon päätyyn, rhodojen viereen. Varjon tai puolivarjon kasvi, mutta mielestäni turhan näkymätön paikka. En edes tiedä, onko se aiemmin kukkinut. Ainakaan en ole onnistunut sitä kukkivana näkemään. Seuraavana vuotena ostin kevätmessuilta toisen sinikämmenen, jonka istutin samaiseen Metsäpuutarhaan, mutta lähemmäs käytävää, jotta sen näkisi paremmin.

Liuskavaleangervon heräämistä ihmetellessäni huomasin 2016 istutetussa sinikämmenessä kukan. Tyhmää kenties, mutta siltä seisomalta hain lapion ja siirsin kasvin Pikkupuutarhaan. Jos olisin jäänyt odottamaan kukinnan päättymistä, olisin taas unohtanut pitkään suunnitellun siirron. Onneksi on satanut ja istutuskastelukin hoitunut näppärästi.

Polygonatum x hybridum - Tarhakalliokielo

Kieloja meillä kasvaa riesaksi asti. Jos ette halua kielon ottavan valtaa, älkää istuttako niitä ollenkaan. Meille ne ovat vyöryneet entisestä kunnan metsiköstä. Ehkä ne vuosia sitten arvasivat, että elo kunnan puolella tulee päättymään ja siksi siirtyivät joukolla meille. Kielo on nätti näin keväällä ja kukkiessaan suorastaan runollisen kaunis. Kukkana kielo menee varmasti monella suoraan muistoihin ja tunteisiin.

Tarhakalliokielon ostin Pinsiön taimistolta 2015. Olin nähnyt sitä muiden puutarhoissa ja tietenkin halusin itselleni. Ilmeisesti se ei ole yhtä innokas leviämään kuin sukulaisensa. Tähän saakka samasta paikasta, rhodon vierestä on noussut 3-4 vartta. Nyt tarhakalliokielo on ensimmäisen kerran laajentanut reviiriään ja laskin ainakin viisi versoa keikkumassa rhodon takana ja vasemmalla puolella. Ainakin sen kuvaaminen on jatkossa helpompaa, kun ei tarvitse lymyillä rhodon oksien lomassa.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Vasenrinteestä kotiloita metsästäessäni koin varsinaisen yllätysten yllätyksen. Viime kesänä  kadonneeksi luulemani vuorijumaltenkukka kurkistelee siellä scillojen ja krookusten lakastuvien lehtien lomasta. Ostin tämän yksilön Türin kukkamarkkinoilta 2016 ja istutin sen Päivänliljapenkkiin. Seuraavana kesänä vuorijumaltenkukka meinasi jäädä lumikärhön jalkoihin, joten siirsin sen Vasenrinteeseen. Siellä se kukki sen kesän, mutta sitten en sitä enää nähnytkään. 

Vuosi sitten ostin uuden jumaltenkukan istuttaen sen Hortensiapenkkiin. Toistaiseksi siitä ei ole näkynyt vilaustakaan. Sellaista kasvitasa-arvoa ei liene olemassakaan, että puutarha sietäisi vain yhtä kappaletta kutakin kukkaa kerrallaan. Toivon siis, että viime kesän vuorijumaltenkukka herää ja kukkii kilpaa tämän kaimansa kanssa. Jos heillä on taasen jonkinlainen vuorokukintasysteemi, sopii minulle sekin. Pitää vain olla varovainen, ettei mene turhaan kaivelemaan niiden istutuspaikkoja.

Pikkupuutarhan turveharkkoreunuksia

Kun joku idea jysähtää päähäni, ei se sieltä kovin helpolle pois lähde. Joskus tällaisesta on hyötyäkin. Viime syyskesästä innostuin poistamaan kiemuraiset muovireunat ja rajaamaan Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla. Näkymät ovat näin ensimmäisenä keväänä osittain vielä keskeneräiset ja paljaatkin, mutta edelleen olen kovin tyytyväinen urakan lopputulokseen. Jäljelle jäi kaksi harkkoa ja takaraivoon muhimaan ajatus niiden käyttökohteesta.

Vasemmalla Hortensiapenkki, oikealla Ruusukolmio

Torstaina pilvet eivät väistyneet taivaalta, mutta eipä satanut vettäkään. Oli aika ryhtyä toteuttamaan turveharkkojen tuoreinta käyttökohdetta. Niillä kahdella Pikkupuutarhan projektista jääneellä harkolla ei pitkälle pötkitty, joten olin hakenut kaupasta kaksi uutta säkkiä. Kaupassa oli vain kolme säkkiä, joista yksikin painoi ihan tajuttomasti. Ei vain voimat riittäneet sen kolmannen rahtaamiseen autoon. Säkkeihin oli päässyt kosteutta, joka lisäksi painoa melkoisesti. 

Alapihan Kriikunapolulle on kolme sisäänkäyntiä. Kokemuksesta tiedän, että ihminen oikaisee aina sieltä, mistä nopeimmin pääsee. Niinpä tein polusta heti aikanaan läpikuljettavan. Aloitin reunustamisen Hortensiapenkin ja Ruusukolmion välistä. Laskin harkkojen riittävän reunustamaan em. alueet. Nurmikon puolelle en harkkoja laita.

Vasemmalla Ruusukolmio, oikealla kriikunan alusta, taustalla naapurin autokatos.

 

Ensin kiemuramuovinauha pois. Sitten kaivoin ämpäritolkulla pienikokoisia kiviä, joiden tarkoitus oli tukea muovinauhaa urassa. Jonkun verran jouduin vähentämään Hortensiapenkin päähän pesiytynyttä suikeroalpia ja sammalleimuakin. Ja kitkemään käytävältä lukemattomia lemmikintaimia. Ruusukolmiossa kasvavat suviruusu, Ritausma ja tornionlaaksonruusu. Viimeinen oli kasvattanut yhden hujopin niin lähelle reunaa, että katsoin parhaaksi kaivaa sen pois. Sain ruusuun sen verran mukavasti juuria, että istutin sen Pikkupuutarhaan. Jospa jatkaa siellä omaa elämäänsä.

Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, edessä oikealla Ruusukolmio ja päässä kriikunan alusta.

Harkot loppuivat kesken ja päiväkin alkoi olla illassa. Yksi harkko jäi ja sillä aloitin kriikunan alustan rajaamisen. Seuraavaksi on tarkoitus jatkaa projektia aluksi kriikunan alustan rajaamisella ja heti perään vasemmalla olevan Majalispenkin rajaamisella. Majalispenkkiin teen mutkan saadakseni kivetyn tasanteen linnunjuoma-telineelle, joka tässä kuvassa jää runkotuijan taakse, mutta näkyy paremmin edellisessä kuvassa.

Yhdessä säkissä on neljä turveharkkoa, joiden mitta on 19 cm x 19 cm x 39 cm. Halkaisen jokaisen harkon sahalla pitkittäin, jolloin sen leveydeksi tulee vajaa 20 cm. Se riittää mainiosti. Yhden säkin harkoista tulee valmista reunusta noin 3,2 m. Kaivan harkolle uran, jotta se pysyy paremmin pystyssä. Harkkojen alla on maanrakennuskangas, jonka laitoin jo Kriikunapolkua rakentaessani. 

Jouduin tekemään hiukan töitä löytääkseni lisää turveharkkoja. Useimpien niitä myyvien kauppojen varastotilanne oli pyöreä nolla. Yhdestä espoolaisesta rautakaupasta löytyi kuusi säkkiä, joista meille tuli kolme. Siitä jää taas muutama yli, mutta tuskin pitkään jäävät toimettomina pyörimään nekään.

Omatuntoa hiukan pistelee turpeen käyttö. Luontoarvoja pohdiskellessa joutuu jatkuvasti painimaan ja tekemään kompromisseja. Tällä kertaa koin turveharkon paremmaksi vaihtoehdoksi verrattuna muoviin. Ainakin harkot saavat puutarhassani pitkäaikaisen kodin. Ja ovat ehdottomasti paremman näköisiä.

Oikealla Kovikivi, jonka takana Syyspenkki, taaempana huputetut kasvilavat. Vasemmalla raparperit ja porakaivon kansi.

Kanttausten siistiminen ei ole pitkälle edennyt. Yhden illan pakersin Syyspenkin siistimisessä ja samalla myös kanttasin sen. Lapio jatkoi ihan huomaamatta ohi Kotikiven ja sen kuvaajan puolella olevien viiden tuijan. Kun vielä sain nurmikonkin leikattua, oli jälkeä kiva katsella. Kaukaa katsottuna muutkin istutusalueet näyttävät kohtuullisen siisteiltä. Lähelle mennessä huomaa, kuinka ovelasti ruoho hivuttautuu kohti kukkapenkkejä. Voikukista puhumattakaan.

Vasemmalla osa Kurgaanista, oikealla Kiemurapenkin pää, takaoikealla Päivänliljapenkki ja takavasemmalla Ruusukolmio.

Sateet ovat tehneet hyvää puutarhalle ja luonnolle. Kaikki rehevöityy silmissä. Maasta nousee jatkuvasti monenlaista ja sellaisella vauhdilla, että aamupäiväkin on jo illalla vankasti historiaa. Monen kasvin kohdalla talvi on selvästi ollut suosiollinen. Esimerkiksi koiranhampaat, kirjopikarililjat ja keisarinpikarililjat kukkivat runsaina. Marjapensaissa on hurja määrä kukkia ja raparperistakin saisi jo helposti lukuisat piiras- ja soppatarpeet.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Ihmettelemistä ja arvuuttelemista riittää jokaiselle puutarhakierrokselle. Yläpihan Allaspenkissä kummastelin monena päivänä pientä ruttunaamaa. Kun sitten tapasin samanlaisen sykerön, joskin huomattavasti isompikokoisena, tajusin tuijottavani syysvuokkoa "silmästä silmään". Siinä kasvi, jonka menestymistä jaksan kiitellä. Berliinin Gärten der Weltissä näin 2016 oikean unelmien syysvuokkopöheikön. Samaan tuskin omassa pihassa koskaan pääsen, mutta ahmatti ei tarvitse ollakaan.

Kasvihuoneessakin voidaan hyvin ja rehevästi. Hiukan huolestuttaa seuraavien öiden lämpötilat. Kun päivälläkin ollaan päästy nippanappa +14 asteeseen, laskee alapihan lämmittämättömän kasvarin lämpötila liikaa. Toistaiseksi siellä on alimmillaan ollut +7, mutta ennusteen mukaan se voi painua jopa alle +5 asteen. En siis ole uskaltanut luopua tuplaharsoista ja edelleen olen valmiina vetämään sähköjohdon ja kiikuttamaan lämmittimen kasvariin.

Osa tomaateista kukkii jo reilusti. Niiden varret ovat vankkoja ja pituutta tulee kaiken aikaa lisää. Tukilankoja pitäisi kohta siirtää, mutta harsojen vuoksi en voi sitä vielä tehdä. 

Kurkku Sherpa

Kurkut aloittivat kukinnan jo kellarissa. Nyt Sherpassa on jo useita kurkkuja kasvamassa eli ensimmäisiä päästään syömään parhaimmillaan jo tämän kuun puolella. Viimeistään heti kesäkuun alussa. Kasvarissani on yksi Cordoba, yksi Sherpa ja kaksi Baby F1:stä. Kylvin kaikkia lajikkeita kaksi kutakin ja hyvin lähtivät kasvuun. Jostain syystä sekä Cordobasta että Sherpasta toinen kuoli.

Kasvarissa alkaa olla harsojen lisäksi muutenkin ahdasta, kun käytävällä on Pojalle kaksi tomaattia, kurkku ja paprikat. Vien ne jossain välissä hänen lasitetulle parvekkeelleen.

Kylvin muutama viikko sitten kasvariin ruusukaalia ja retiisiä. Kummatkin itivät hyvin ja siirsin ne kasvamaan isompiin astioihin. Ruusukaaleista osan laitoin lavakaulukseen tuplaharson alle. Eilen kasvarissa käydessäni alkoi ääneen naurattamaan huomatessani pitkässä laatikossa jotain punertavaa. Ruusukaalien sijaan siellä kasvaakin retiisejä. Ovatko nimilaput menneet sekaisin, vai peräti siemenet? Edessä on hetki salapoliisityötä. Toivottavasti en ole sössinyt niin pahasti, että lavakauluksessakin on pelkästään retiisiä.

Lonicera caerulea 'Blue Velvet' - Hunajamarja

Viime kesänä istutetut hunajamarjat kukkivat parhaillaan. Kukkivat ne muutamalla kukalla viime kesänäkin ja tekivät marjojakin. En vain ehtinyt maistaa, sillä joku muu oli napsinut vähäiset marjat parempiin suihin. Epäilen lintuja.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunat aloittivat kukintansa. Kovin runsas se ei tänä vuonna ole, mikä on ihan ymmärrettävää. Kahtena edellisenä kesänä kukkia ja niin myös kriikunoita on kypsynyt yltäkylläisesti. Levätköön välillä.

Malus domestica 'Huvitus'

Pian on omenoiden kukinnan aika. Parin viime kesän aikana omenoissa on ollut tuholaisia ja myös rupea turhankin paljon. Ostin kokeeksi feromonpyydyksen nähdäkseni, millaisia tuholaisia omppujen ympärillä pörrää. Pyydys on aika kallis, eikä sinne ainakaan toistaiseksi ole kovin montaa hyönteistä eksynyt. Saattaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi. Tuskin olisin ryhtynyt edes mitään ruiskutuksia tekemään. Aina huonommastakin sadosta syötävää on riittänyt.

Siitepölyn raidoittama kultakuoriainen päivälevolla

Kirjoitan tätä juttua perjantai-iltana, jolloin ulkona tuulee aika kovaa ja vähän väliä tulee sadekuuroja. Puutarhaan en ole ehtinyt ollenkaan, joten elän toivossa, että viikonloppuna on edes muutama pitkäaikaisempi poutajakso. Sade on huuhdellut mukavasti kaikkialle laskeutunutta siitepölyä. Ikkunalautoja sade ei putsaa, joten jossain välissä ne on käytävä pesemässä. Joitain kasveja on vielä istuttamatta. Ne, jotka on istutettu, ovat saaneet automaattisen kastelun. Siitä iloitsen.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Puutarhanhoidossa tarvitaan raudanlujaa selkää, jossa on sarana.

-Charles Dudley Warner- 

 

Iloisia puutarhapäiviä ja heleää helluntaita kaikille!