Saimme talven

 
Iltapäivälehtien kauhulööpit ovat toteutuneet. Ensin torstaivastaisena yönä tuli märkää lunta kasapäin. Kolat oli kaivettava esiin, sillä pihasta ei olisi päässyt pois ilman lumihommia. Aura työnsi portille kunnon vallin, jonka yli päästäkseen vuorikiipeilytaidoista olisi ehkä ollut hyötyä.

Viime talvena uhkasin, että nyt on minun kolausurakkani ohi ja seuraavaksi ryhdyn lykkimään lumilinkoa. Ei ole tullut linkoa tähän huusholliin. Vahvasti näyttää siltä, ettei ihan heti tulekaan. Kolan perässä tallustellaan vastakin. Toivottavasti lunta tulee tänä talvena vähemmän ja pidemmin välein. Ehtii ainakin toipua urakoiden välissä.

Lauantaiaamuna mittari näytti -12℃. Sunnuntaina jo -15℃. Maanantain jälkeen pakkasen pitäisi vähän lauhtua. Tiistaille taasen on luvattu lisää lunta. Pakkassäässä mennään seuraavatkin päivät.

Mustarastas Bermuda-penkissä 17.11.23

Lintujen ruokinta-automaatteja on saanut täyttää ahkerasti. Uudet kilon talipötkökin kävin jo ostamassa syötyjen tilalle. Pohdin pitkään, arvaanko lintuinfluenssan vuoksi talviruokintaa aloittaa. BirdLife-Suomen mukaan ruokinta on turvallista, kunhan noudattaa muutenkin tarpeellisia hygieniatoimia. 

Tinttien touhuja on mukava seurata. Mustarastaita on meidän pihassa paljon. Samanaikaisesti saattaa nähdä 6-7 mustarastasta. Ne ovat aika rohkeita ja tuttavallisia, eivätkä ihan heti säikähdä pihalla kulkijoita. Kuvan mustarastasta pääsin tosi läheltä kuvaamaan.

Tali- ja sinitiaisten lisäksi ruokinta-automaatilla käy runsaasti pikkuvarpusia ja viherpeippoja. Käpytikat vierailevat usein, pikkutikan näkee pari kertaa viikossa ja harmaapäätikkakin on taas löytänyt siemenbuffettini. Pari päivää sitten näin ensimmäistä kertaa järripeipon meidän pihassa. Luulin sen olevan muuttolintu, mutta pienet määrät talvehtivat Suomessa.

Puistoalue. Tonttimme jää kuvassa oikealle.

Perjantai-iltapäivällä juttelin naapurin kanssa portilla. He lähtivät varhain lauantaiaamuna Malagaan ja lupauduin ottamaan heidän postinsa. Siinä jutellessa tien yli tepasteli varsin rauhalliseen tyyliin peräkkäin kuusi peuraa. Olivat matkalla vastapäisen naapurin takapihalle, jossa niillä on kuulemma tapana ruokailla ja oleskella jatkuvasti.

Peuralauma tuli tonttimme viereisen puistoalueen läpi suunnaten taustalla näkyvään metsään. Luultavasti niiden reitti on kautta aikain kulkenut tuosta läheisen järven ja metsän välillä. Aiemmin puisto oli ryteikköistä metsää, jossa peurojen oli hyvä liikkua piilossa ihmisiltä. Satunnaisesti saattoi nähdä yksittäisiä peuroja. Ei koskaan isompia laumoja. Viimeisen 10 vuoden aikana peuroista on tullut vakiporukkaa ja riesaa meidänkin nurkilla.

Naapurin kanssa jutellessa peuralauma tepasteli meiltä piiloon. Sunnuntaiaamuna löysin peuranjälkiä myös meidän pihalta. Tähän aikaan vuodesta puutarhassa ei ole paljon syötävää ja tärkeimmät puut ja pensaat olen verkottanut. Silti ärtymys nousi korkeuksiin jälkiä katsellessa. Keväällä lienee turha odotella sipulikukkien piippoja, kun peurat napsivat ne suihinsa ja sylkevät sitten sipulit pitkin pihaa.

Naapurin poika asuu samalla kylällä toisaalla. Heidän pihassaan peurat ovat syöneet tuijat ja muut havut tupsulatvoiksi. Istutat innolla hienon havun ja odotat sen kasvua. Kun on vihdoin aika ihailla kaunista puuta, peura tuleekin syömään sen runkoa myöten jättäen pelkän latvuksen. Kyllä harmittaa.

Koreaköynnöskuusama

Viimeisetkin ruskalehdet ja sitkeät sinnittelijäkasvit ovat taipuneet lumen ja pakkasen myötä. Koreaköynnöskuusama ei osaa päättää, onko hän kenties ikivihreä rhodojen ja pikkutalvion tapaan. Nuppujakin pukkasi muiden kasvien jo siirtyessä syyskoomaan. Nuput eivät kyllä enää avautuneet, mutta kauniita ne ovat olleet muuten yhä vähävärisemmässä ympäristössä.

Parsa

Kasvimaan "joulukuuseni" eli parsa taipui kylmyyteen sekin. Olkoon tuollaisena koko talven. Ehkä joku pakkasessa hytisevä tintti löytää parsan alta suojaisan kolon. Pian en enää parsan luo helposti pääsekään, jos ja kun lunta tulee lisää. Olopihan lumet kolataan alapihalle johtaville portaille. Siinä sitten rämmin hangessa haaroja myöten, mikäli alapihalle tulee asiaa. Harvemmin talvella tulee.

Syreeni

Puiden ja pensaiden oksat ovat todella kauniita huurteisina ja lumella kuorrutettuina. Syreenit ovat kasvattaneet vihreät silmut kevättä varten valmiiksi. 

Usein kuulee puhuttavan sekä syreenistä että sireenistä. Kielitoimiston mukaan molemmat ovat oikein. Olen kuullut sanonnan: "sireeni on talon katolla, syreeni puutarhassa". 

Neilikkaruusu

Pakkasten saavuttua some on täyttynyt jäälyhdyistä, joiden sisälle on laitettu leikkokukkia. Jotkut laittavat jäälyhdyn ulkopintaan servettikuvioita. En ole perehtynyt, miten se tapahtuu tai pysyykö servetti lyhdyn pinnassa kuinka pitkään? Plussakeleillä saakin sitten kierrellä pihassa keräämässä servetinjämiä. 

Neilikkaruusuni toimii kauniina koristeena ilman ämpärillistä jäädytettyä vettä.

Kun pihalla on talven myötä yhä vähemmän kukkaisaa katseltavaa, osuu silmä muihin yksityiskohtiin. Ison vaahteran rungossa kasvaa erilaisia jäkäliä. En ole aiemmin niihin kiinnittänyt huomiota. Vai ovatko kasvaneet syksyn aikana?

Myös terassin puulattiassa kukkii. Osa jääkukista on kosteudesta syntyneitä muodostelmia. Tuuli on pudottanut villiviinistä lehtiruoteja, joista on tullut osa jääkukkia.

Havut saavat lumikuorrutteisina hienoja muotoja. Kuin puutarhassa olisi erilaisia satuolentoja, jotka ihmisen nähdessään jähmettyvät paikoilleen. Paras ohittaa ne nopeasti, jotta saavat rauhassa jatkaa näytelmiään.

Mongolianvaahtera

Luonto on seisahtunut talvilepoon. Epäilen niin käyneen itsellenikin, koska ajatus kulkee villisti eteenpäin, mutta juuri mitään en saa aikaan. Ehkä sallin tällaisen tavoilleni poikkeuksellisen hitauden.

Kohta alkaakin taas jouluhässäkkä. Monille se alkoi jo kuluneella viikolla Black Fridayn merkeissä. Minä ostin vain ruokaa. Sitäkin tällä kertaa vähemmän inventoituani pakastimen sisällön. 

Mukavia marraskuun viimeisiä päiviä!

Jouluiset kysymykset

 

Selätön puutarhuri otti osaa Villa Emilia -blogista saamaansa haasteeseen. Minua ei ole haastettu, vaan silti ajattelin näihin kysymyksiin vastata, kun aiheet on muutenkin vähissä puutarhan nukkuessa talviuntaan. Samantyyppinen "Joulun this or that" -haaste on kiertänyt aiempinakin vuosina.

1. Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimeisellä viikolla?

En ole viime tipan -suorittaja oikein missään asiassa - jos suinkin voin sen välttää. En myöskään ole koskaan osannut kerätä joululahjoja pitkin vuotta, mutta hyvissä ajoin ne on tullut hankittua. Jo muutaman vuoden ajan olemme päättäneet aikuisten kesken jättää joululahjat hankkimatta. Jokaisella on tarvitsemansa. Mieluummin muistamme kutakin henkilökohtaisesti syntymäpäivinä. Lähipiirissä ei nyt ole pikkulapsia, joille joululahjat ovat tärkeitä. 

 

Edessä on joulu, jolloin en taida montaakaan lahjaa hankkia. Ehkä laitan sopivan summan parhaillaan sotien julmuuksista kärsiville lapsille.

 
2. Joulukorttien lähettäminen vai some-toivotukset?

 

Vanhanaikaista tai ei, mutta jatkan edelleen joulukorttiperinnettä. Tänä vuonna harkitsin omatekoisista korteista luopumista. Ei ole ihan helppo keksiä joka vuosi uutta kortti-ideaa. Enimmillään olen lähettänyt noin 60 joulukorttia. Lukumäärä on tuosta supistunut. 

 

Päädyttyäni sittenkin lähettämään omatekoiset kortit, pengoin työhuoneen laatikoita. Askartelutarvikkeita löytyi omasta takaa lähes riittävästi ja vain jotain päädyin hankkimaan kaupasta. Tänä vuonna en osta joulumerkkejä, sillä sain edesmenneeltä veljeltäni vuosittain Postin julkaisemia merkkejä, jotka ovat yhä käyttökelpoisia.

 3. Joululehdet vai somen jouluryhmät?

 

Yhden ainoan jouluaiheisen lehden selasin pari viikkoa sitten. Kaupan kassalla seisoessani vilkuilen telineessä olevia lukuisia joululehtiä. Tarjolla on ruokalehtiä, sisustusta, mökkijoulua, askartelua ja käsitöitä. Jostain syystä yksikään lehdistä ei ole hypännyt ostoskoriin. Minulla on tallessa muutamia edellisten vuosien joululehtiä. Ehkä kaivan ne esiin. Jouluun liittyy niin suuri annos perinteitä, eivätkä ne vuodessa tai parissa vanhene.

 

Somen jouluryhmät? Jotain on ilmeisesti mennyt minulta ohi, sillä sellaisiin en ole eksynyt.

 
4. Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen?

 

Siivoan ympäri vuoden säännöllisesti, joten kotimme ei kaipaa erityistä joulusiivousta. Kaappejakin tykkään järjestellä ja pitää järjestyksessä. Niidenkään parissa ei siis ole tarvetta aikaansa viettää. Viikkosiivouksen ajoitan siten, että sunnuntaille osuvana aattona ei imuria esiin kaiveta. Ellei sitten joku sokeripussi tai piparipurkki lattialle putoa. Yllättävät ja ylimääräiset sotkut on ilman muuta siivottava.

5. Aito kynttilä vai led-kynttilä?

 

Molemmille on paikkansa. Led-kynttilöitä käytän paikoissa, joissa paloturvallisuus on tärkeää huomioida. Ruokapöydässä on todennäköisesti muutama aito kynttilä sen aikaa, kun pöydän ääressä istumme. Ulkona on led-kynttilöitä terassilla ja pergolassa. Kauempana puurakenteista lyhdyissä on öljykynttilät. 

 

Led-valoja ja -kynttilöitä on yhä enemmän tarjolla. Ne eivät kuluta paljon sähköä ja patteritoimisetkin kestävät yllättävän pitkään myös ulkona. Ajastus on mitä mainioin keksintö. Sitä käytän paljon.

6. Vihreä vai punainen?

 

Punaista, vihreää ja valkoista sekä mahdollisesti ripaus hopeaa ja kultaa. Kodin sisustuksessa tyynynpäällisissä on joulun alla viininpunaista, punaista ja valkoista. Kukissa punaista, valkoista ja vihreää. Ruokapöydän pöytäliinaa en ole vielä päättänyt. Taitaa olla tänäkin vuonna valkoinen.

Tyynynpäällisillä saa kivasti vaihtelua niin kesällä kuin talvellakin. Vaihdoin sohvatyynyihin joulusävyt pari päivää sitten. Löysin Pentikin Outletistä edulliset kukkaispäälliset, jotka sopivat hyvin vanhempiin, samettisiin tyynynpäällisiin.

7. Jouluneule vai ehdottomasti ei?

 

Erityinen jouluneule ei ole koskaan kuulunut meidän perheen pukeutumiseen. Eikä taida kuulua jatkossakaan. Riittää, että kaikki pukeutuvat siististi ja mukavasti. Yleensä kotona on aattona tavallista lämpimämpi kynttilöiden lämmittäessä, takkatulen loimottaessa ja ihmisten kokoontuessa yhteen tilaan. Neuleille ei silloin ole tarvetta laisinkaan.

8. Koristelussa överit vai vajarit?

 

Nykyisin yhä enemmän vajarit. Perheessä ei ole enää pikkulapsia. Ei edes teinejä. Vuosi vuodelta koristeiden määrä vähenee. Valosarjat ja kynttilät koristavat kotia enenevässä määrin marraskuulta lähtien. Marras-joulukuun vaihteessa ryhdyn ripottelemaan vähitellen esille joitain yksittäisiä joulukoristeita. Kranssit oviin, jouluinen matto pikkuvessaan, valaistu ja koristeltu pikkukuusi eteisen pöydälle. 

 

Joulun jälkeen koristeet ja jouluisimmat valosarjat lähtevät varastoon aika nopeassa tahdissa. Lapsena joulun toivoi kestävän pitkään. Aikuisena paluu arkeen tuntuu hyvältä. Ei todellakaan joulukuusta Nuuttiin (13.1.) saakka. Mitä aurinkoisempia ja valoisempia päivät ovat, sen enemmän katse suuntaa kohti kevättä.

 

Puutarhassa ei mikään kuki, eikä värit kilpaile huomiosta. Silloin on kiva ostaa kukkia kotiin. Jouluna hankin etupäässä amarylliksiä, joulutähtiä ja kaupan esille asettamista houkutuksista riippuen välillä jotain muutakin.

9. Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat?

 

Raymond Briggsin kirjaan perustuva Lumiukko on minun jouluelokuvani. Yleensä se esitetään televisiossa juuri silloin, kun keittiössä on monenlaista puuhaa. Onneksi aikuisten kesken ruokailu ei ole niin minuutilleen, joten voin rauhassa sallia itselleni oman Lumiukko-hetkeni.

Monena jouluna telkusta tuli myös Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander, jonka jaksan katsoa yhä uudelleen. Ehkä se löytyy YLE Areenasta?

Kirja on vuodenajasta riippumatta erinomainen vaihtoehto telkkarille. Saattaa käydä niin, että leffan sijasta köllötän sohvalla hyvän kirjan ja suklaarasian kanssa.

10. Joululimppu vai saaristolaisleipä?

 

Tumma joululimppu se vasta hyvää on. Tykkään myös saaristolaisleivästä, jota tulee syötyä pitkin vuotta. Joululimppuviipaleen päälle viipale kalkkunaa ja leveä silaus itse tehtyä sinappia. Tai graavilohta kera tillinoksan. Nam, nam.

11. Piparkakkutalon väsääminen vai kaupan piparit?

 

Viimeisimmästä piparkakkutalosta taitaa olla muutama vuosi. Täksi jouluksi en ainakaan sellaista rakenna. Olen kahden vaiheilla, leivonko pipareitakaan itse. Viime jouluisia pipareita oli kaapissa vielä loppukesästä. Hyviähän ne ovat vaikka Aura-juuston kanssa, mutta se ei ole kovin merkittävä peruste pipareiden leipomiselle. 

 

Joulupiparien tekeminen on kuulunut jouluperinteisiimme aina. Teen piparit samalla ohjeella, jolla äiti ne teki lapsuudessani. Lapsuudesta muistan, kuinka mukamas salaa hiippailimme kylmäkaappiin maistelemaan äidin sinne seuraavan päivän leipomista varten varastoimaa taikinakulhoa. Ei äiti voinut välttyä huomaamasta pikkulusikalla koverrettuja aukkoja taikinassa. Koskaan hän ei meille asiasta huomauttanut. Leikki, joka oli osa jouluperinnettä. Samaa tekivät omat lapset eli piparitaikina houkuttelee sukupolvesta toiseen.

Pitkäikäisestä perinteestä luopuminen vaatii aikamoista itsetutkiskelua ja painimista. Ehkä teen kompromissin ja valmistan puolikkaan taikinan. 

Charlotte Russen sen sijaan teen jälkiruokakahvin kaveriksi. Ohjeita löytyy netistä useita. Charlotte valmistuu nopeasti ja helposti valmiista kääretortusta, mutta herkullisinta saa tekemällä myös kääretortun itse. Joissain ohjeissa täyte on suklaamussea. Itse valmistan täytteen rahkasta ja mansikoista.

12. Liköörikonvehdit vai englanninlakritsit?

 

No, jos kirsikkasuklaakonvehdit lasketaan liköörikonvehdeiksi, niin sitten ne. Mon Cheri -kirsikkasuklaakonvehdit ovat herkullisia. Niitä on harvassa kaupassa, mutta pari vuotta sitten niitä myytiin jopa Alkoissa. 

 

Lidlin Cherry Liqueurs on likimain yhtä hyvää kuin Mon Cheri. Varmistin kirsikkasuklaakonvehtien saatavuuden jouluna ostamalla pari rasiaa jo nyt. Laitoin ne piiloon itseltänikin, jotta välttyisin maisteluhoukutukselta ennen aikojaan. Toivottavasti en piilottanut rasioita niin tehokkaasti, etten niitä itsekään löydä.

13. Joulusaunassa koivuvihta vai ei?

 

Ei kumpaakaan. Ymmärrän vihtomisen ilon ja nautinnon saunoessa. Sopii hyvin silloin, kun joku muu siivoaa saunan vihtomisen jälkeen. Tai silloin, kun saunotaan kesäpäivänä järvenrannassa. Meidän aikuiset miehet tykkäävät saunoa pitkään ja hartaasti. He osaavat nauttia saunomisesta ilman vihtaakin. Eli vihdatta mennään tänäkin jouluna. 

Joulusaunan sijoittaminen aikatauluun vasta probleema onkin. Mihin aikaan ja millä kokoonpanolla mennään saunaan, kun pitäisi syödä ja jutella yhdessä, seurustella ja ehkä pelatakin jotain? Miehet saunovat tuntitolkulla ja naisväki odottaa kärsivällisesti yhteistä kahvihetkeä. Naiset ovat luonnollisesti kipaisseet pikaisesti löylyssä ja pesulla, jotta miesten ei tarvitsisi koko iltaa odottaa vuoroaan. Lopulta istahdetaan kimpassa kahvipöytään tai glögille kuusen viereen tukka märkänä ja naama saunomisesta punaisena. Väkisinkin siinä juhlatunnelma himmenee, eikä tee mieli pukea parempia vaatteita, kun froteinen kylpytakki tuntuu huomattavasti mukavammalta.

Saan osakseni ihmetteleviä katseita kertoessani, etten ole saunaihminen. Vielä vähemmän innostun saunomisesta jouluna. Ei kai kaikkia traditioita tarvitse yhteen päivään tunkea. Eri asia, jos yhdessäolo jatkuisi useamman päivän ajan.

 
14. Joulupukki vai lahjasäkin kantaminen salaa kuusen alle?

 

Lasten ollessa pieniä, joulupukki kuului useimpina jouluina asiaan. Välillä joku sukulainen livahti ulkosalle ja saapui joulupukiksi naamioituneena sisään etuovesta. Toisinaan tilattiin maksettu pukki ja jonkun kerran joulupukki löytyi myös naapureista.

 

Lasten kasvaessa siirryttiin lahjasäkin salaiseen siirtymiseen kuusen alle. Ja sen jälkeen kukin toi omat pakettinsa kuusen alle, josta ne sitten jaettiin kulloinkin sovitulla tavalla. Nyt joululahjoista on pitkälti luovuttu. Kuustakaan ei tuoda sisälle, vaan se seisoo valaistuna pihamaalla.

15. Lahjoja lemmikille vai ei?

 

Kyllä meillä laitettiin lahja kuusen alle myös Juuso-kissalle silloin, kun se vielä eli. Rapiseva leikkihiiri tai omassa pihassa kasvatetuilla kissanminttuoksilla täytetty, itse ommeltu pieni kangaspötkö pakettiin. Juusollakin riitti puuhaa ja tekemistä sen pyöriessä pakettinsa kanssa pitkin olohuoneen lattiaa.

Juuson lahja laitettiin kuusen alla vasta sitten, kun useimmat paketit oli jo jaettu ja avattu. Kissalla nimittäin piti kiirettä osallistua pakettien avajaisiin ilman kissanminttutuoksuakin. Se rakasti paperien rapinaa, rasioita ja laatikoita. Saatuaan oman pakettinsa se keräsi muiden huomion kierimällä, loikkimalla ja leikkimällä lahjansa kanssa. Kissanmintun tuoksu tarttui käärepapereihinkin ja niidenkin kanssa Juusolla riitti telmimistä. Lopulta se kellahti uupuneena köllimään lahjaansa halaten käärepapereiden päälle. Ihan tulee ikävä omaa karvaista kattia näitä tilanteita muistellessa.

16. Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?

Jokainen avasi pakettinsa omaan tahtiin. Sen jälkeen ihmeteltiin yhdessä kunkin saamia lahjoja. Toisinaan myös arvuuteltiin, kukahan on tämänkin kirjan antanut.

 

Lasten ollessa pieniä, ensimmäisenä avattiin tietenkin heidän lahjansa. Pehmeät paketit harvoin kiinnostivat. Pyynnöstä niitä paketteja raotettiin ja siirrettiin sitten sivuun vanhempien katsottaviksi. Legot olivat vuosikausia toivottuja lahjoja. Niiden parissa vierähti tovi jos toinenkin. Mieleen on jäänyt ihmettely, miten joskus joku aikuisen mielestä mitättömän näköinen lahja osoittautui lapselle  kaikkein kiinnostavimmaksi ja rakkaimmaksi. 

17. Joululahjojen unboxaus aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan kasassa päiväkausia?

 

Meillä kaikki lahjat on aina avattu aattona. Iäkkään sukulaisen kuoleman jälkeen hänen tavaroitaan setviessä ihmettelimme, kun kaapista löytyi avaamattomia joulu- ym. lahjapaketteja vuosien varrelta. Joukosta löytyi mm. vanhempieni antamia joululahjayöpaitoja. Olisi luullut niillä olleen käyttöä henkilön eläessä. Huomasin äitini kasvoista pienen loukkaantumisen, kun hän oli monilapsisen perheen äitinä nähnyt vaivaa lahjan hankkimiseksi, jota ei sitten ollut edes avattu.

Kun lahjat on avattu ja kukin pinonnut omansa, on paperit ja nauhat kerätty ja viety pois. Kauniisti paketoitua lahjaa on kiva pyöritellä ja ihastella, mutta lopulta sisältö vetää niin paljon puoleensa, että se hienoinkin paketti avautuu. Itse en ole erityisen taitava paketoija. Niinpä nykyisin tarjolla olevat lahjakassit ovat minulle kaivattu helpotus.

18. Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa?

 

Lasten jouluja tuli kuvattua ja videoituakin ahkerasti. Hyvä niin, sillä niitä kuvia tulee usein yhä katseltua. Nykyisin en kuvaa paljoakaan ihmisiä, vähemmän tapahtumiakaan. Pihaa, puutarhaa ja luontoa sitäkin enemmän. Ehkä tärkeämpää on kuitenkin nauttia hetkestä ja yhdessä olosta. Tärkeimmät asiat jäävät mieleen kuvaamattakin. 

Selasin kuva-arkistojani tätä postausta varten. Yllätyin, miten vähän olen mitään jouluun liittyvää kuvannut. Meillä on paperikuvia kasapäin ja albumitolkulla. Digikuvauksen myötä kuvamäärät ovat kasvaneet, mutta aiheet selvästi muuttuneet ja vähentyneet. Hyvällä kameralla saa kuvia hämärissäkin olosuhteissa. Silti sisällä tulee kuvattua hyvin vähän edes päiväaikaan. Eikä kyllä ulkonakaan suljin pimeällä vilahda. Olisiko kunnostautumisen paikka?

19. Aattoiltana joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti?

 

Ei kumpaakaan. Televisio voi aivan hyvin pysyä kiinni ja ajan voi käyttää vaikka seurusteluun tai yhdessä pelaamiseen. Tai lukemiseen. Taidankin ostaa itselleni ja Ukkokullalle kirjan joululahjaksi. Vaikka mitään lahjoja ei pitänyt ostaakaan.

 

20. Tapaniajelu vai -kävely?

 

Kävely sopii hyvin, jos vain sää sen sallii. Mikäs on aattoillan ruokia sulatellessa reippaan kävelyn merkeissä. Alkuillan hämärässä voi samalla nauttia kyläläisten pihoilleen virittämistä valoista. Kenties lumi narskuu kenkien alla ja huurre koristaa puiden oksia.

 

Suomalainen joulu on hyvin samanlainen ja toisaalta myös kovin erilainen. Perinteitä on paljon. Osa kulkeutuu hyvinkin kaukaa niin ajallisesti kuin maantieteellisesti. Joulunvietto on myös muuttunut, ottanut vaikutteita maailmalta. Yhtä oikeaa joulunviettotapaa ei ole. Jokainen voi koota joulunsa itselleen sopivista traditioista tai luoda kokonaan uudenlaisen joulun.

 

En haasta ketään, mutta kysymykset ovat vapaasti otettavissa omien vastausten täyttämiseksi. Kuukauden kuluttua aatto on jo ohi ja joulupäivä meneillään. Näin se vuosi vierähtää vikkelästi.

Pian alkaa marraskuun viimeinen viikko. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tämän vuoden ensilumi

Kurjenpolvi, vaan mikä niistä?

 

Viikko sitten, marraskuun puolivälissä lunta oli maassa lähinnä somisteeksi. Syysruskan viimeiset värit oli helppo erottaa, sillä ne nousivat korostetusti esiin vähenevien värien maailmassa. Kaivoruusupenkkiin siirtämäni magnolian kupeeseen muutti muualla ahtaalle joutunut kurjenpolvi. Kirjanpitoni ei ole lainkaan ajan tasalle, joten nimi on vielä kadoksissa. Päivitän kasviluettelon jossain sopivassa välissä.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ruusuilla ei ole ollut kiirettä lehdistä luopumiseen. Kuten ei tänä syksynä monilla muillakaan kasveilla. Ritausma kehitti pitkin syksyä uusia nuppuja, joita se ei jaksanut enää kylmien saavuttua avata. Kauniita kukkia ihailee tietenkin mielellään ja siihen on lukuisia tilaisuuksia pitkin kasvukautta. Talven kynnyksellä muodot ja värit ansaitsevat huomion. Pilvisen päivän vähäinen valo siivilöityi kauniisti Ritausman kellertävien lehtien läpi.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlajan lehdet ovat aika suuria. Ei niiden kokoa puussa samalla tavoin huomaa, mutta syksyllä lehtien pudottua maahan tajuaa ison koon. Pinkin väriset lehtiruotit näyttivät maassa kuin lukuisia pitkiä kastematoja olisi koolla.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Uusia turkinmyrkkyliljoja nousi maasta vielä senkin jälkeen, kun olin jo mielessäni laittanut ne talvilevolle. Näitä on muistettava hankkia ja istuttaa ensi vuonna lisää. Ovat osoittautuneet uskollisiksi kukkijoiksi. Tilasin näitä kolmen kappaleen pussin Korpikankaalta hintaa 8.50 € syksyllä 2019. Eivät ihan halpoja, mutta kestävyytensä vuoksi hintansa arvoisia.

Lilium martagon - Varjoliljan siemenkota

Loppukesästä keräsin varjo- ja marhanliljojen siemenkotia levittääkseni niiden siemeniä haluamiini paikkoihin. Tällä tavoin olen saanut varjoliljan leviämään kiitettävästi. Paitsi valkoisen, joka vaikuttaa vaativalta tyypiltä. Osan varjoliljojen siemenkodista jätin pystyyn nököttämään. Leikkimökin takana ne ovat pysyneet pystyssä tuulista ja sateista huolimatta. Siemeniä kodissa ei enää pahemmin ole. Luonto on hoitanut levityksen itse.

Bergenia crassifolia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi ei ole niitä kaikkein loisteliaimpia ruskakasveja. Muutama lehti pukee joka vuosi ylleen vähän värikkäämmän asun. Tämä lehti oli noussut pystyyn saadakseen muita enemmän huomiota.

Vuorenkilpi on helppo maanpeitekasvi hankalimpiinkin paikkoihin. Se lähtee kasvamaan jopa mitättömästä juurenpalasta. Meillä vuorenkilpi on kotiloiden suosima lymypaikka, jonka vuoksi en ole innostunut sitä enempää lisäämään.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Syyshortensioiden kukkien yksityiskohdat ovat todella kauniita. Niitä on pysähdyttävä puutarhakierroksilla katsomaan ja tutkimaan läheltä. Leikkaan kuihtuneet kukinnot vasta keväällä pois. Usein talvinen sää saa oksissa alas painuneet kukinnot irtoamaan, jolloin tuuli lennättää niitä pitkin hankea.

Asparagus officinalis 'Bijnlim' - Parsa

Parsa on kasvimaani joulukuusi. Joinain vuosina se on jo näin marraskuussa muuttunut täysin keltaiseksi. Nyt se on edelleen valtaosin vihreä. Höyhenen keveä lumihiutale on laskeutunut parsalle joulukuusen koristeeeksi.

 
Maanantaivastaisena yönä tänne eteläänkin satoi lunta sen verran, että ensilumen kriteerit täyttyivät.

Suomen Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta (kesäaikaan yhdeksältä) säähavaintoasemalla havaitaan maassa vähintään yhden senttimetrin lumikerros. Lähde Wikipedia.

Ensimmäiset lumityöt on nyt tehty. Kolaaminen oli kevyttä, eikä siinä hiki paljon päähän pukannut. Ainoa haaste oli kolata käytävät sen verran keveästi, ettei samalla lykännyt kivituhkaa ylenmäärin pois. Maa on vasta kevyesti jäässä. Viikonloppuna on luvassa -10 asteen pakkasia.

Vaikka päivä oli pilvinen, auringonlaskun aikaan pilviverho raottui ja päästi auringon viimeiset säteet punaamaan puiden latvukset.

Etenkin mäntyjen rungot olivat kuin liekeissä.

Valoisa aika on nyt vähissä. Päivän pituus täällä etelässä on nippanappa 7 tuntia. Kuukauden päästä on talvipäivänseisaus. Silloin käännytään hitaasti mutta varmasti valoa kohti.

Pensasideoita aukkopaikkaan

Mustarastaita koivussa

 

Puutarhaihmisen kalenterissa on parhaillaan aika, jolloin pihalla ei tapahdu paljoakaan. Välillä on pientä pakkasta, välillä taivaalta leijailee lumihiutaleita. Kasvimaailmassa sen sijaan on hiljaistakin hiljaisempaa, talvilevon aika. Puutarhaa kiertäessä tuntuu vähän hassulta, kun mullan rapsuttaminen sormilla ei tuo ainuttakaan piippoa esiin. Ei vielä kuukausiin.

Alapiha 25.10.23.  Aika pian lumi suli pois.

Samaa puutarhaa ja pihaa iäisyyksiä rakentaneena, päällimmäisenä on tunne, että kaikki on jo tehty ja jokainen nurkka täytetty. Se ei pidä paikkaansa. Puutarha elää ja muuttuu kaiken aikaa. Yhtenä kesänä kaikki näyttää olevan just jetsulleen siten, kuin haluaa. Sitten tuleekin uusi kevät ja uusi kasvukausi. Jotain on muuttunut joko puutarhassa tai puutarhurin päässä. Aika tekee tehtävänsä niin kasveille kuin rakenteillekin. Silloin uusille ideoille ja pitkään muhineille ajatuksille on avautunut tie toteutukseen.

Oikealla Oikearinne 7.11.23

 
Meillä kasvaa Oikearinteessä vuorimäntyjä, joilla on ikää ainakin 25 vuotta, todennäköisesti enemmänkin. Niiden vuosikasvuja ei alkuvuosina typistetty, joten voitte kuvitella, minkälaisia honkkeleita niistä on kasvanut. Jossain vaiheessa ymmärsin tarttua sekatööreihin aina ennen juhannusta. Siten sain vuorimännyistä kohtuullisen hauskoja pallopäitä. Sopivasta suunnasta katsottuna näkymä suorastaan viehätti. Ja vähemmän sopivasta suunnasta taasen oli parempi ummistaa silmät. 

Vuorimännyllä hilsettä - ei suinkaan - luntahan tuo.

 
Kuluvan vuoden juhannus lähestyi uhkaavasti ja vuosikasvut oli typistämättä. Helteiden vuoksi ei innostanut sitten tippaakaan kiivetä korkeille tikkaille typistämään vuosikasvuja kädet kyynärpäitä myöten pihkassa. Suoritin sen, mikä oli ihan pakollista. Loput kohtasivat radikaalin päätöksen. Osa korkeimmista vuorimännyistä sai lähtötuomion.

Vuorimäntyalue 17.11.23

 
Elokuussa Ukkokulta sahasi pahimmat vuorimäntyhonkkelit tyvestä poikki. Syyskuussa lähti vielä lisää runkoja. Muutama matalampi runko vielä jäi. Pahoin pelkään, etteivät nekään kovin pitkään tuossa seiso.

Sahattujen vuorimäntyjen tilalle jäi ammottava aukko. Vielä suurempi aukko taisi syntyä puutarhurin sydämeen. Onneksi tuota sydämen aukkoa on voinut täyttää uusilla kasvi-ideoilla. Suunnitelma on vasta aluillaan ja varmasti muuttuukin vielä useaan kertaan.

En yhtään tykkää keskeneräisistä projekteista. Tyyliini kuuluu ratkaista ongelmat mahdollisimman pian. Tällä kertaa - kuten varmaan aina muulloinkin - on ollut hyvä, ettei ole ollut aikaa rynnätä taimikauppaan ostoksille. Olen seisonut rinteen vierellä katsomassa ja miettimässä. Punnitsemassa paikan tarjoamia etuja ja haittoja. Pohtimassa, mitä haluan, mikä on järkevää tai mikä ei missään nimessä käy.

Näkymä alapihalle portaiden yläpäästä.

Puutarhassani on riittävästi istutusalueita perennoille. Kasvikaruselli pyörii pihassani vuodesta toiseen. Yhä enemmän olen tykästynyt erilaisiin pensaisiin. Eivät nekään täysin hoidotta puutarhassa viihdy, mutta usein pensaat ovat aika helppoja. Ne täyttävät isonkin tilan nopeasti, ovat näyttäviä ja tuovat kaivattua kerroksellisuutta. Pensaat sopivat hyvin rinteeseen istutettaviksi, koska ne sitovat juuristollaan maata. Lisäksi pensaat eivät tarvitse perennojen tapaan niin paljon hoitotoimenpiteitä. Riippuu tietenkin pensaasta - ja perennasta.

Ylä- ja alapihan erottava rinne on melko jyrkkä, aurinkoinen ja kuivakin paikka. Maa on syvälle hiekkaa. En halua hurjan korkeita pensaita, vaan ne saisivat peittää jäljelle jääneiden vuorimäntyjen alaosan. Pensaan tulisi olla kaunis koko kasvukauden ja erityisesti toivon näyttävää syysväriä. Ehdokkaita on tällä hetkellä kolme, joista yksi on jo vaarassa pudota pois.

Pallesorvarinpensaan kuva lainattu netistä.

 
Sorvarinpensaista minulla ei ole lainkaan omakohtaisia kokemuksia. Niihin tutustuin tänä kesänä blogimaailmassa. Pallesorvarinpensas (Euonymus alatus) on nyt ykkösehdokkaana. Se olisi kooltaan sopiva (korkeus 100-150 cm). Sen bonuksena on loistava syysväri. Miinuksena taasen se, että se on jänisten herkkua. Toisaalta, lähellä kasvaa jo entuudestaan ruusuherukka, joka sekin vaatii verkotuksen.

Kirsikkasorvarinpensaan kuva lainattu netistä.

Kirsikkasorvainpensas (Euonymus planipes) on myös kiinnostava ja istutusolosuhteisiin sopiva pensas, mutta se taitaa kasvaa liian korkeaksi (3-4 m). Vaikka näkymä yläpihalta alapihalle ei kovin helposti vaarannu jyrkän pudotuksen vuoksi, en halua rinteen kasvien yläpihalta katsottuna nousevan merkittävästi yli tietyn rajan. Siksi kirsikkasorvarinpensas saattaa hävitä pelin.

Valkokirjokanukan kuva lainattu netistä.

Kolmas ehdokas on valkokirjokanukka (Cornus alba 'Ivory Halo'), jollaisen näin lokakuussa Tampereen Pispalassa kierrellessäni. Tästä sanotaan, ettei se siedä pitkäkestoista kuivuutta. Sitähän meillä on ollut useana kesänä peräkkäin. Hiekkainen rinne kuivuu taatusti ensimmäisenä.

Olen jo pitkään ihaillut siellä täällä näkemiäni valkokirjokanukoita. Kaksivärinen lehti on minusta niin upea, etenkin hämärtyvässä illassa. Ivory Halo toisi hienon säväyksen syksyisellä ruskavärillään. Kooltaan Ivory Halo on samanlainen kuin pallesorvarinpensas. Ehkä istutan kummatkin.

Olisi järkevää työntää lapio useampaan kohtaan nähdäkseni, missä vuorimäntyjen juuret luikertelevat. Sinnehän ne jäivät maahan, vaikka maanpäälliset osat lähtivät. Juurista saattaa muodostua uusien istutusten kannata ongelma. Olen kaivanut pikkupuutarhassa muutamia pienempien vuorimäntyjen juurakkoja pois. Saattaa käydä niin, että pensasunelmani haihtuvat maassa luikertelevien juurakoiden myötä. Sitten on vain keksittävä jotain muuta.

Maa ei tuossa edesmenneiden vuorimäntyjen kohdalla ole vielä jäässä, mutta koekuoppien kaivelu jääköön keväälle. Aivonystyröillä on hyvää aikaa hieroa suunnitelmaa talven aikana. Taimimyymälöiden keväällä avautuessa voin sitten lähteä ostoslistan kanssa liikkeelle.

Pitäkäähän itsenne lämpiminä.
Hyvää viikonloppua kaikille!