Silkkaa laiskottelua tai sitten energian keräämistä

Lavatera trimestris 'Silver Cup' - Kesämalvikki

Suunnaton laiskuuden painolasti istuu olkapäilläni, enkä saa mitään järjellistä aikaan. En kyllä järjetöntäkään. Luultavasti mieleni kerää energiaa paria isompaa projektia varten. Sisäänkäynnin kukkapenkin mittava uudistus odottaa vain lähtölaukaisua. Myöhemmin syksyllä myös lavakaulusmaa on kohennuksen kohteena. Hyvä siis vähän vetää henkeä ja pyöritellä asioita ennen lapionvarteen tarttumista.

Lavatera trimestris 'Silver Cup' - Kesämalvikki

  
Lavakaulukseen kylvämäni kesäkukkasuosikki kesämalvikki on vihdoin alkanut avata nuppujaan. Kasvilla ei ole vielä korkeutta 20 senttiäkään, mutta pääasia, että kukkii. Vettä on kyllä tullut ihan runsaasti ja kuivana kautena kastelin ahkerasti. Mikä lie kasvien mitassa jumittaa. Kosmoskukissa ei ole vielä nuppuja. Eikä kyllä kovin paljon korkeutta niilläkään. Pysyvätpä paremmin pystyssä.

Digialis purpurea - Sormustinkukka

Sormustinkukat sen sijaan ovat korkeita ja muhkeita. Niin korkeita, että on helpompi kuvata niiden yksityiskohtia, kuin mahduttaa koko kasvi objektiivin ulottuville. Tällaisista korkeiden kasvien kuvaamisesta muistuu aina mieleen erään valokuvauskurssin opettaja, joka kehotti unohtamaan Eiffelin kuvaamisen, ellei saa sitä mahtumaan yhteen kuvaan.

Rosa gallica 'Rosa Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Vesisateet latistivat ja nopeuttivat ruusupensaiden kukintaa. Ahkerasti ruusujeni ympärillä pörräsin ahmimassa niiden kauneutta. Kirjoapteekkarinruusu aloitti hiukan muita myöhemmin ja yhä siinä on avautumattomia nuppuja. On se vain käsittämättömän kaunis kaikessa erikoisuudessaan.

Rosa rugosa 'Ritausma'

  
Ritausma on erityisen herkkä vesisateille. Tänä vuonna siinä on ollut valtavia kukkaryppäitä, joita vesisade on hakannut. Nuppuja ei ole sentään aukeamatta mädäntynyt, mutta monet kukat ovat ruskettuneeet varsin nopeassa tahdissa.

Rosa Sommerwind

Rinteessä kasvava maanpeiteruusu Sommerwind on vihdoin alkanut avamaan lukuisia nuppujaan. Yksittäinen kukka on pieni, mutta isoina määrinä ne ovat kaunista katseltavaa. Nämä pienet ruusut saavat talvisin valtavan kasan kolauslunta päälleen. Alkuun asia huolestutti, mutta pian sain todeta, että ruusut pärjäävät hyvin painavan lumen alla. Lyhyt- ja rentovartisina ne painuvat maata vasten, kunnes lumen sulaessa on aika ponnistaa kohti valoa ja uutta kevättä.
 

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio

Kiemurapenkin nuokkuluppio aloittaa myös kukintaansa. Sille on tainnut jäädä villapaidan napit avaamatta, kun nuput ovat vielä "vatsan" päällä kiinni.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Myös Mama's Garden -blogin Minnalta saatu ranskantulikukka on avautumassa muutaman varren voimin. Minua on peloteltu tulikukkien valtaamasta puutarhasta, mutta toistaiseksi siementaimia ei ole ympäristöön ilmaantunut. Tulikukalla on nyt neljäs kesä puutarhassamme. 
 

Monarda didyma 'Cambridge Scarlet' - Väriminttu

  
Sen sijaan väriminttu meinaa vallata koko Kiemurapenkin. Se luikertelee juurillaan ympäriinsä ja pieniä taimia kurkistelee vähän joka välistä. Kitkeminen on sentään kohtalaisen helppoa. Senkun kiskaisee voimakkaasti, niin hyvin lähtee. Muutaman työlään kitkentäurakan jälkeen olen oppinut ottamaan vakavasti "helposti leviävä" -termin ihan kaikkien kasvien kohdalla. Mieluummin istutan kolme hitaasti leviävää, kuin yhden salamana kaiken alan valtaavan. Tietenkin paikka ratkaisee. Jos voi kiertää ruohonleikkurilla kasvin ympäriinsä, ei leviävyys ole niin suuri ongelma.
 

Gaillardia aristata 'Kobold' - Syyssädekukka

  
Vuosi sitten kävimme naapurin Maritin kanssa Kaisaniemen Kasvitieteellisessä museossa. Elokuun lopulla siellä loistivat monet syyskukkijat, kuten kuvan syyssädekukka. Näkymä oli huikean kaunis niin minusta kuin perhosistakin. Päätin, että omaan pihaan pitää saada jotain samanlaista ja niin syyssädekukka Kobold saapui meille. Pyrin kokoamaan syksyllä perustettuun Syyspenkkiin syyskukkijoita ja ylipäätään kasveja, jotka houkuttelevat pörriäisiä. Kobold on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Pörriäiset siitä tykkäävät ja niin tykkään minäkin. Tanakka, runsaskukkainen ja kaunis. Kuin lukuisia aurinkoja kukkapenkissä.

Echinacea purpurea 'Magnus' - Punahattu

Punahattuja olen istuttanut useampaan kukkapenkkiin vuosien aikana. Se on osoittautunut häilähteleväksi luonteeksi. Tai pikemminkin sen talvehtiminen on epävarmaa. Nyt sitä kasvaa Päivänliljapenkin ja Kiemurapenkin lisäksi myös Syyspenkissä. Päätin jatkossa keskittää punahattujen kasvustot pariin paikkaan. Kahteen siksi, että testaan, kummassa ne viihtyvät paremmin. Syksyllä istutin punahattuja olopihan Allaspenkkiin. Keväällä ymmärsin paikan olevan aivan väärä ja siirsin punahatut Syyspenkkiin. Siirrossa yksi menehtyi, muut sen sijaan ovat nuppuvaiheessa. Jospa joskus voisin ihailla perhosten valtaamaa punahattujen metsikköä.
 

Dianthus x hybridus 'Rainbow Loveliness'

Syksyllä 2014 ostin Lontoossa ollessani puutarhalehden, jonka välissä oli Raibow Loveliness -neilikan siemeniä. Vasta tänä kesänä huomasin laittaa siemeniä multaan ja yksi pikkuruinen hapsutukka sieltä nousi. Muutama päivä sitten tein samaisista siemenistä uusintakylvön ruukkuihin varmistaakseni tämän kukan jatkuvuuden. Toivottavasti itävät ja saan näitä hapsutukkia lisää. Siemeniäkin jäi vielä muutama.

Yhtenä aurinkoisena päivänä terassin pöydällä tepasteli hämmästyneen oloinen heinäsirkka. Kaipa sitä ihmetytti voimakkaan auringonpaisteen luoma varjokuva itsestään. Ei soitellut viuluaan, jotta olisin voinut testata kuuloani. 

Myös amiraaliperhonen laskeutui sormustinkukalle kameran kanssa puutarhassa kävellessäni. Ressukka on menettänyt melkoisen osan siivistään. 

Passiflora caerulea - Kärsimyskukka

Iltapuhteeksi piti lähteä kameran kanssa kiertämään puutarhaa. Sen verran navakasti taas tuulee, ettei tarkentaminen taida onnistua. Ehkä jatkan energian lataamista tulevia puutarhatöitä varten paneutumalla Anu Patrakan "Syyllisyyden ranta" -dekkarin pariin.

Vielä on kesää jäljellä

Rosa rugosa 'Ritausma'

Pienen tauon jälkeen tietokonekin on jälleen kunnossa. Rikkoutuneen ulkoisen kovalevyn tilalle Ukkokulta asensi koneeseeni ylimääräisen kovalevyn ainoastaan kuvien ja varmistusten käyttöön. Vielä en ole kopioinut rompuilta kuvia kovalevylle, sillä se on aikaa vievä ja uuvuttava homma. Onneksi kuvani ovat olleet kahdessa eri paikassa, sillä olisi kyllä äärimmäisen huonoa tuuria, jos kaikki romput hajoaisivat samanaikaisesti kovalevyjen kanssa.

Maanpeiteruusu Sommerwind

Helteet ovat jatkuneet, joskin torstaisen ukkosen jälkeen muutaman asteen viileämpinä. Enää ei paistatella kolmenkymmenen asteen lukemissa, ainoastaan +27 auringossa, mikä sekin riittää aivan erinomaisesti. Helteen vuoksi pihalla ja puutarhassa puuhaaminen on jäänyt varsin vähäiseksi, vaikka jonkinlaista aktivoitumista on selvästi nähtävissä.

Ukkonen lähestyy (to 7.8.14)

Päivittäin on tietenkin täytynyt kastella ruukkuistutuksia ja kasvihuoneessa. Enpä muista sellaista kesää aikoihin, jolloin olisin näin paljon kantanut vettä harva se päivä. Jossain vaiheessa mietin, tarvitseeko yksi puutarha niin monta kastelukannua, kuin mitä meille on siunaantunut. Kyllä tarvitsee, tällaisena hellekesänä. Ei ole tämä emäntä kahvakuulajumppaa iltaisin kaivannut, kun kannu kummassakin kädessä on tullut kierrettyä ympäri puutarhaa. Äärimmäisen vähän olen kastellut maahan istutettuja kasveja. Pyrin noudattamaan Arno Kasvin ohjetta, jonka mukaan kasvit työntävät juurensa syvälle ja selviävät voimakkaastakin kuivuudesta, kun niitä ei ala alunperinkään istutuskastelujen jälkeen vedellä suihkimaan. Ainoastaan ruusuille ja kärhöille olen välillä käynyt vettä kaatamassa.

Kärhö 'Multi Blue'

Meillä päin on satanut todella vähän. Ukkoset ovat kiertäneet tämän kylän varsin kaukaa. Jonkun kerran on kuulunut kaukaista kumua ilman ainuttakaan vesipisaraa. Muutaman viikon takainen sunnuntaiukkonen jyristi puolentoista tunnin ajan. Sen mukanaan tuoma kaatosade oli niin rankka, että vedet taisivat enimmäkseen valua suoraan ojiin kuivumaan ehtimättä kastelemaan istutuksia. Torstainen ukkonen pyöri jonkin aikaa kolkuttelemassa, mutta kovaksi sitä ei voi kutsua. Sadetta tuli aika maltillisesti hetken aikaa.

Liljakukko

Luonto on siis äärimmäisen kuiva. Täytyy vain toivoa, ettei yksikään koiranulkoiluttaja keksi heittää tupakantumppiaan lähimetsän polulle siellä kulkiessaan. Monien perennojen kukinta on ollut varsin vikkelää. Yhtenä päivänä nuput, seuraavana kukka ja kolmantena voikin sitten jo käydä keräämässä pudonneita terälehtiä. Lämpö ja kuivuus ovat nopeuttaneet kukintaa ja tuoneet myös alkavan syksyn sävyjä puutarhaan. Sekä runsain mitoin koivunsiemeniä, joita saa lakaista terassilta monta kertaa päivässä. 

Liljakukkoja on ollut tänä vuonna hurjan paljon. Tuota kuvassa olevaa yksilöä en enää edes viitsinyt nirhata hengiltä, kun tuntuu, ettei se vaikuta mihinkään. Oli pakko leikata kukkineiden liljojen varsia pois, koska monista oli lehdet kaluttu kokonaan tai sitten ne olivat täynnä toukkasotkua. Kuinkahan monta toukkaa onkaan tullut listittyä talouspaperin sisään ohi kulkiessa.

Päivänlilja - mutta mikä?

Heinäkuu ja tämä elokuun alkupuoli on ollut harvinaista lomailua. Helteen vuoksi on monet puutarha-urakoinnit täytynyt siirtää tuonnemmaksi ja päivät ovat olleet usein totaalista lötköttelyä. Milloinkahan olisimme viettäneet näin paljon aikaa vain olemalla? Ja mitenkä ihmeessä taas syksyn tullen tottuu siihen, ettei pihamaa olekaan ympärivuorokautisessa käytössä, vaan ovia ja ikkunoita on ryhdyttävä kunnolla sulkemaan lämmön pitämiseksi sisällä? Joinain päivinä pihapöydän ääressä kahvitellessamme olen miettinyt, että aivan kuin olisimme olleet jossain Välimeren rannikon apartementoksessa lomailemassa viikkotolkulla.

Jaloruusu 'Kimono'

Toteutin vihdoin erään pitkään pohtimani hankinnan ja ostin itselleni tabletin. Edullisen, jossa on kuitenkin paikka sim-kortille. Nyt voin lukea uutisia ja blogeja sekä googlettaa kaikenlaista mieltä kaihertavaa vaikka olohuoneen sohvalla tai pihalla. Ja tarvittaessa myös muiden seurassa tarvitsematta sulkeutua yksinäiseen työhuoneeseeni talon toiseen päähän. Kännyssäni on kyllä ollut nettiyhteys, mutta olemattoman pienen näytön näpyttely nakkisormilla on ollut ajoittain sen verran ärsyttävää, että se on jäänyt kokonaan. Huomaan silti, että esimerkiksi blogien kommentointi on kohtalaisen hidasta ja työlästä talbetillakin, kun on tottunut käyttämään kunnon näppistä ja kymmensormijärjestelmää. Tämä puolustuksena siihen, että olen kyllä ahkerasti lukenut blogejanne, mutta vähemmän niitä kommentoinut.

Juusokin on ottanut kesän lomailun kannalta. Se on maannut joko ruusupuskassa tai hakekasassa aamusta iltaan. Sitten se on kömpinyt esille ja sisälle ja syönyt tupla-annoksen, jonka jälkeen se onkin siirtynyt pesuhommiin olohuoneen pöydän alle. Luulisi, että koko päivän loikoilun jälkeen kissakin kaipaisi aktiivista menoa, mutta eikö mitä. Ahkera lomailu ja varjossa makailu väsyttää kissan kuin kissan ja Juuso on nukkunut autuaan onnellisena pitkiä öitä. Pari kertaa on sentään täytynyt käydä tutustumassa mamman korttiaskarteluihin. Pitäähän sitä käydä jättämässä oma tassunjälkensä tai ainakin kasa irtokarvoja tutuille lähtevien onnittelukorttien väliin.

Jälleen on viikonloppu käsillä. Monilla lomat on pidetty ja koulutkin alkavat useimmilla ensi viikolla. Elokuussa on kuitenkin edelleen kesä ja minun puolestani se voisi jatkua syyskuunkin. Tuntuu ihan hirveältä ajatella pian alkavaa pimeyttä ja kylmyyttä. Siispä en ajattele, vaan nautin käsillä olevasta kesästä, kukista ja auringonvalosta. Nauttikaa tekin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!