Puutarhasta löytyy aina ihmeteltävää

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Puutarhassa jokainen päivä on erilainen. Vaikka päältäpäin näyttäisi, ettei mitään erityistä ole tapahtunut, lähempi tarkastelu osoittaa aivan muuta. Lumien sulamisen aikaan alkaneet puutarhakierrokset jatkuvat aivan seuraavien lumien saapumiseen saakka ja aina löytyy jotain katseltavaa. Kiivaimpaan kasvuaikaan yksi kierros päivässä ei edes riitä ja se ensimmäinenkin kierros saattaa kestää pienen ikuisuuden.

Copaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnös avasi vihdoin ensimmäisen nuppunsa ja muut näyttävät seuraavan johtajaansa nopeaan tahtiin. Valtaosa nupuista on köynnöksen yläosissa, joten kuvaaminen vaatii varpaille nousua ja kunnon venytyksiä tahi tikkaita, jos oikein läheltä haluaa kuvata. Kelloköynnös on kaunis viherkasvinakin, mutta ilman muuta kukinto palkitsee kasvattajan. 

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

  
Viime syksynä istutin syyssipuleiden ohessa myös muutaman tiikerililja Flore Plenon sipulin. Kerrottu kukka avaa vasta ensimmäisiä nuppujaan, enkä vielä täyteen mittaansa avautuneesta kukasta kuvaa saanut. Seuraavana päivänä se on jo mahdollista.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

  
Hauskasti  ainakin yksi viidestä vanasta tuottaa keltaisempia kukkia. Melkein ehdin jo unohtaa nämä tiikerililjat ja ihmettelin, mitä kummaa Allaspenkistä vielä nousee. Taidanpa taas syyssipulitilauksen yhteydessä muistaa lisätä näitä kesäkukkijoitakin.

Lilium Rosella's Dream - Värililja

Rusakko-vintiö söi suurimman osan alapihan liljanupuista, mutta yhteen Kiemurapenkin liljan varteen se sentään jätti nuput. Nyt saan ihailla vaaleanpunaista Rosella's Dreamia. Muiden osalta on odotettava ensi vuoteen.

Lilium orientalis 'Stargazer' - Idänlilja

  
Pionipenkin liljoista suurin osa on jo avautunut ja lakastunutkin. Stargazer päätti antaa muiden rauhassa etuilla ja ottaa nyt koko huomion itselleen. Kieltämättä se on komea lilja. Stargazerin pitäisi myös tuoksua, mutta hajuaistini on edelleen poissa.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Perinteinen oranssi tiikerililja on monille tuttu jo lapsuudesta. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mistä tiikerililja on meille tullut. Aina se on kasvanut jotenkin hassusti penkin laidassa ja ollut vaarassa kaatua käytävälle. Sen sipuli on kaivamisen kannalta vaikeassa paikassa, joten olen antanut olla. Ajatuksena on ollut hankkia näitä lisää, mutta toistaiseksi aikomus ei ole toteutunut. Itusilmujen olen antanut pudota penkkiin, mutta niistä lisääntyminen taitaa viedä ikuisuuden.

Puulilja OT hybrid 'On Stage'

Puulilja On Stage tuoksuu todella voimakkaalle. Aiempina kesinä tunsin sen tuoksun jo kaukaa lähestyessäni liljan istutuspaikkaa. Nyt voin pyöriä ihan vieressä haistamatta mitään. Itse asiassa tuntuu kummalliselta, kun ei kykene haistamaan sen enempää hyviä kuin huonojakaan tuoksuja. Tuoksut ovat olennainen osa joidenkin kukkien viehättävyyttä.
 

Alcea rosea 'Carnival' - Tarhasalkoruusu

  
Olin jo hiukan huolissani, menikö kaikki viime kesän perennakasvatukset pieleen. Syksyllä istutin keväällä kylvetyt ja kesän aikana ruukuissa kasvaneet taimet penkkehin. Salkoruusu Carnival oli mix-pussukka, jossa piti olla kirkkaita värejä. Ehkä sellaisia vielä penkistä joskus nousee, mutta nyt vanhan pinkin salkoruusun vierestä ilmestyi yllättäen haalean vaalea kukka. Piti kuvata sen takaraivo, sillä muita kasveja tallomatta en olisi päässyt kasvotusten Carnivalia kuvaamaan. Kunhan nuo muut nuput aukeavat, voin katsoa häntä silmästä silmään.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Koko kesä on pitänyt kehua keltakärsämöä. Todella kiitollinen kasvatettava. Kasvaa aika korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä. Vähän sentään kallistelee aurinkoa kohti. Yhdestä taimesta on vähitellen kasvanut komea joukko. Keltakärsämö näyttää houkuttelevan kaikenlaisia pörriäisiä. Kukka kestää pitkään keltaisena ja hyväkuntoisena.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Keltakärsämö kuuluu niihin kasveihin, joita kannattaa katsella ihan läheltä. Alussa se on täynnä pikkuruisia nuppineuloja, jotka vähitellen avautuvat muodostaen pikkuisten kukkien laajan rykelmän.
 

Rudbeckia laciniata - Kultapallo

  
Jälleen kerran kävi niin, etten muistanut kultapalloa juhannuksen korvilla leikata matallammaksi. Huhupuheiden mukaan se kukkisi leikkaamisesta huolimatta ja pysyisi paremmin pystyssä. Nyt se huitelee korkeuksissa ainoastaan tuettuna. Muuten se nauttii rennosta loikoiluista muiden kasvien päällä. Kultapalloni kaipaa itse asiassa parempaa istutuspaikkaa, mutta toistaiseksi en ole sellaista keksinyt. 

Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama

  
Honkkarista halvalla ostettu ruotsinköynnöskuusama on osoittautunut reippaaksi kukkijaksi. Köynnöksellä ei vielä ole mittaa metriä enempää, eikä montaa haaraakaan siihen ole vielä kasvanut. Silti jokaiseen latvaan on tullut kukka, joka on jo vähän räjähtäneenäkin aika jännittävä. Alapihan aitaaminen tuotti runsaasti uusia mahdollisuuksia. Täytyyhän aidan reunus täyttää sinne sopivilla kasveilla.

Mahonia aquifolium - Mahonia

Mahoniapensaani olivat hätää kärsimässä tappotalven 2015/2016 jälkeen. Silloin paleltui melkoinen osa kummastakin pensaasta ja pelkäsin menettäväni nämä ikivihreät kasvit. Blogiystävät kehottivat leikkaamaan kuolleet oksat reippaasti pois ja antamaan mahonioille mahdollisuuden uuteen nousuun. Näin tapahtui. Kahteen vuoteen eivät kukkineet laisinkaan, mutta tänä keväänä kukkia oli runsaasti. Ja nyt sitten noita sinisiä marjoja. Pensaat ovat kasvaneet kiitettävästi ja lehdet ovat upean kiiltäviä. Suojaan mahoniani varhain keväällä rhodojen tapaan. Ikivihreinä ne ovat alttiita kevätahavalle.

Allium sativum - Valkosipuli

 
Valkosipulin satoa ei ole vielä korjattu. Valkosipuli kuuluu Ukkokullan reviiriin, enkä arvaa mennä siihen sotkeutumaan. Valkosipuleihin on tullut hauskat kukinnot. 

Allium cepa - Kepasipuli

Tavallisen sipulin nostin runsas viikko sitten. Ensin sipulit kuivuivat puuvajassa muutaman aurinkoisen päivän ja sitten vein ne kellariin jatkamaan kuivumista. Varret alkavat olla sen verran kuivia, että pian voin napsaista ne pois ja laittaa sipulit verkkopussiin. Muutama on jo käyty hakemassa keittiöön syötäväksikin. Sen verran paljon meillä käytetään sipulia, että oma sato riittää vain hetkeksi. Ehkä ensi vuonna laitan sipulia enemmän. Se kun on todella helppoa kasvatettavaa.

Kotilo

Vettä on satanut lisää ja välillä vähän ukkostanutkin. Sade on tervetullutta, eivätkä nämä määrät vielä korvaa luonnon vesivajetta. Kotilot olivat kaivautuneet mullan syvyyksiin, mutta kömpivät heti sateiden alettua esiin. Kuunliljat ja nauhukset ovat jokakesäiseen tapaan pitsikuvioituja. 

Daalia Hartenaas

 Nauttikaa kukista ja elokuisesta kesästä. Vielä riittää valoa ja lämpöä.

 

Ihmettelyä puutarhassa

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Aikoinaan istutin syyshortensian talon aurinkoisemmalle puolelle, nykyisin olopihaksi kutsutulle alueelle. Onneksi tulin katumapäälle ja parin vuoden ihmettelyn jälkeen siirsin pensaan talon toiselle puolelle sisäänkäyntiä vastapäätä. Isoksi kasvettuaan syyshortensia näkyy hyvin keittiön ikkunasta katsoessa ja etenkin iltojen pimetessä sen valkeat kukinnot suorastaan loistavat etupihan valojen niihin osuessa. Sykähdyttää lämpimästi sisimmässä joka kerran näkymää iltapimeällä vilkaistessa.

Syysleimu - Pholx paniculata

Syysleimut eivät tänä vuonna oikein ole parhaimmillaan. Kukinta on vaatimattomampaa ja yksi väri katosi viime talven melskeisiin kokonaan. Lisäksi sateet ovat hakanneet leimujen kukinnot rikkonaisiksi. Leimut ovat kyllä yllättävän sitkeitä nousemaan sateen ja tuulen pieksäminä takaisin pystyyn heti auringon niitä kuivattaessa. Sateen vioituksia aurinkokaan ei korjaa.

Keijunkukka - Heuchera (Black Beauty tai Fire Chief)

Keijunkukkia tulee vähemmän kuvattua, vaikka sen kunnian ne kyllä ansaitsisivat monen monta kertaa. Keijunkukkia minulla ei vielä kovin pitkään ole ollutkaan, joten kokemukset niistä ovat aika kevyet. Olen hankkinut erityisesti tummalehtisiä versioita ja istuttanut niitä sekä yläpihan Pikkupuutarhaan että alapihalle pariinkin paikkaan. 

Keijunkukan lehtiä - Heuchera 'Black Beauty'

Keijunkukkia kuvatessa minulle tulee aina mieleen eräällä valokuvauskurssilla annettu opastus eli ei koskaan pitäisi jakaa samaa kohdetta - korkeaa tai leveää - moneen eri kuvaan. Ohjetta oli selkeytetty kolmella kuvalla, joissa ensimmäisessä oli Eiffel-tornin jalkaosa, toisessa keskiosa ja kolmannessa huippu. Keijunkukkaa on vaikea kuvata selkeänä kokonaisuutena, koska lehdistö on matala ja tiivis, kun taas kukinto korkea ja hentoinen. Tai siis minulle tämä on ongelma, tuskin silti kaikille kameran kanssa puutarhassaan huseeraaville.

Lumikärhö Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges´)

Puutarhaihmisen elämä on yhtä oppimista. Ikinä ei voi sanoa, että nyt tiedän ja osaan kaiken. En kyllä ole ollut aikeissakaan niin sanoa, mutta aiheesta sain muutama päivä sitten ihan konkreettisen esimerkin. Viime kesäinen kärhöinnostukseni on jatkunut tänäkin kesänä ja kesäkuun alussa istutin alapihan köynnöstukeen kiipeilemään Paul Farges -nimellä ostamani kärhön. Jostain osui silmiini, että kyseiselle kärhölle on toinenkin nimi eli Summersnow (kumpi lienee oikein: yhteen vai erikseen kirjoitettuna). Yksikään lamppu päässäni ei silti syttynyt. Ei ennen kuin nähdessäni Suvikumpu-blogissa kukkivan lumikärhön kuvan. Minullahan on samanlainen! Minulla on lumikärhö!

Lumikärhö Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges´)

Kärhössä - siis lumikärhössä, on jo jonkin aikaa ollut lukuisa määrä hauskoja, pampulamaisia nuppuja. Nyt ne ovat alkaneet poksahdella avonaisiksi kukiksi ja niitä on todellakin paljon. Köynnös on vain niin mahdottoman korkeaksi kasvanut, etten ilman tikkaita taida päästä kukkia kunnolla kuvaamaan. Ottamani kuvat on yläviistoon sihdattu auringon paistaessa silmiin. Ehkä jonain päivänä raahaan tikkaat alapihalle pelkästään kuvatakseni tuota ihanaa kesälunta. 

Toinenkin ihmettelyn aihe korkeuksista löytyi, mutta tällä kertaa vähemmän miellyttävä. Kävelin yhtenä iltana tapani mukaan nyppimässä, kääntelemässä ja vääntelemässä puutarhassa ja kuinka ollakaan pysähdyin ihmettelemään alppikärhöön ilmestyneitä muutamia loppukesän kukkia. Ilo niistä loppui lyhyeen, kun huomasin kärhön lehdissä ja oksistossa monen monta kotiloa. Oikein isoja ja pullukoita. 

Alppikärhö - Clematis alpina

Vesi ei todellakaan kielelle kihahtanut, vaan pikemminkin kiukku sauhusi korvista. Hain oitis talon nurkalla odottavan pesuainepurkin (purkkeja on joka nurkalla, ettei vaan tule kiusaus liiskata kotiloita tai nakata kukkien joukkoon jatkamaan tuhotöitään) ja pudottelin kymmenkunta kotiloa purkin etikkaliemeen kärventymään. Ihan hyvin riittäisi, että ne lyllertävät kasvien lehdillä ja lymyilevät mullassa. Pitkääkö niiden myös kiipeillä korkeuksissa. Hyi. No, tulipa sen illan jumppa ja venytykset hoidettua kotiloita korkeuksista kurkotellessa.

Verkko suojaa kuvassa näkymätöntä kärhöä, jota rusakko on käynyt verottamassa.

Inkalta (Auring*n ihanat -blogi) viime kesänä saatu koristemansikka Pink Panda on kovasti innostunut laajentamaan asuinaluettaan ja sen punaisia rönsyjä kulkee Päivänliljapenkissä ristiin rastiin. Jonkun verran olen rönsyjä leikannut pois ennen kuin ne ovat ehtineet muodostaa lehtiruusukkeen. Jatkossa aionkin odottaa, kunnes lehdet ovat ilmestyneet. Silloin rönsyssä on jo pienet juuretkin ja näin voin jakaa kasvia muualle omaan puutarhaan tai antaa jakotaimena jollekin toiselle. Toistaiseksi Pink Pandasta ei ole ollut suurta riesaa, sillä ahomansikan tapaan nuo rönsyt lähtevät keveästi nyppäämällä.

Lilja On Stage

Tylsä Mörökölli lopetti hiljan oman postauksensa kehottamalla lukijoita menemään pihalle ja haistamaan kukkasen. Kyseinen toimenpide on viime aikoina meidän pihalla sujunut ilman suurempia manöövereitä, sillä pitkään ja hartaasti kukkinut lilja On Stage tuoksuu todella voimakkaasti. Ei edes tarvitse mennä sen läheisyyteen, sillä tuoksu ulottuu monen metrin päähän. Ihan hyvälle tuoksuu, mutta jonkun kerran on käynyt mielessä, että onneksi näitä ei ole kymmenittäin. Voisi olla pitkän päälle pihamaalla oleskellessa päänsärky jo lähellä.

Rakastan näitä pelaguun nuppuja.

  
Ahkeroin näitä postauksia viikonloppuna useamman kappaleen ja laitan ilmestyväksi ajastuksella. Välillä ajatus juoksee ja tekstiä syntyy, kun taas toisella kertaa päässä surisee lähinnä tyhjäkäynti. Toinen syy postausten massakirjoitteluun on se, että olen menossa Pojan kanssa viiden päivän reissulle Berliiniin ja tämän postauksen julkaisun aikaan taidan jo perillä ollakin. Luultavasti reissun jälkeen olen niin tohkeissani kaikesta näkemästäni, ettei puutarhalle hetkeen riitä voimavaroja ja aikaa. Pikkasen matkajännitys mahan pohjassa jo tuntuu. Kuten aina. 

Leppoisia puutarhapäiviä kaikille!
  

Juurakoita, mukuloita, sipuleita

Pioni Coral Charm (kuva: Taimimoisio)

Postista tuli ilmoitus paketista, jonka kävin tänään noutamassa. Tilasin kuukausi sitten Kauppilasta tarjousliljoja, enkä sitten voinut vastustaa himoitsemani Coral Charm -pionin juurakoita. Viime kesänä katselin taimikaupassa Coral Charmin hintoja ja sen verran korkeita olivat, että jäi ostamatta. Verkkokaupasta kahden juurakon hinnaksi tuli 14 euroa, joka ei ole paljoa, jos vain saan ne onnistumaan kasvussa.

Lilium Henryi eli Heikinlilja (kuva netistä, ei kuvaajan nimeä)

Oranssi ei ole kukissa lempivärejäni, mutta tämä Heikinlilja oli niin komean näköinen. Ajattelin, että kyllä sille sopiva paikka löytyy. Itse asiassa joudun kaiken aikaa itselleni tolkuttamaan, että kasvien hankkiminen tällä tavoin on aivan vääränlainen. Siis että ensin tulee kasvi ja sitten ryhdyn miettimään sille paikkaa. Kaikille on tähän saakka sopiva paikka löytynyt, joten ei tässä nyt mitään katastrofia Heikinliljankaan suhteen synny. Siitä huolimatta voisin vähitellen muuttaa toimintatapaani.

Lilja On Stage (kuva Kauppilan sivuilta)

Toinen tilaamani liljapakkaus sisälsi kaksi On Stage -puuliljan sipulia. Puuliljoja en ole vielä kokeillutkaan.

Dahlia Pink Blend (kuva Kauppilan sivuilta)

Kolmannessa paketissa oli kuusi Dahlia Pink Blendin juurakkoa. Vai onko daalialla mukulat?

Daalioista minulla on hyvin vähän kokemuksia. En ole kovin ihastunut kukkiin, joiden mukuloita tai juurakoita täytyy kaivella syksyisin kellariin säilytettäväksi. Puutarhassa on syksyisin muutenkin ihan riittävästi tekemistä, joten olen ajatellut, ettei minun tarvitse kaikkeen ryhtyä. Vaan ruukkuihin hommaan kuitenkin jotain kukkivaa, miksei siis kokeilisi vaihteeksi daalioita.

Pikkuinen ongelma syntyi siitä, ettei minulla ollut riittävästi hyvää multaa sisätiloissa. Syksyllä muistin nostaa yhden mustanmullan säkin kellariin, mutta siitä on talven aikana melkoinen osa käytetty. Pihalla oleva multa on jäässä. Ohjeissa kehotettiin istuttamaan etenkin liljat mahdollisimman nopeasti. Muutamaan päivään on vähän epätodennäköistä ehtiä multakauppaan, joten piti laittaa aivonystyrät hyrräämään ja kehittää jokin väliaikaisratkaisu.

Sekoitin sitten taimimultaa ja mustaamultaa. Kaivoin kellarista isoimmat muoviruukut, joita onneksi on tullut esimerkiksi havukasvien mukana ja tein taimimullasta ja mustasta mullasta sekoituksen. Daalioiden juurakot ovat melkoisia mustekalalonkeroita ja niille ei tahtonut sopivan kokoisia purkkeja löytyä. Ulkoruukuissa olisi tilaa, mutta niihin ei nyt ole riittävästi multaa. Olkoot tässä vaiheessa vähän ahtaasti, kun ei muutakaan ratkaisua ensi hätään löydy. Ruukut ovat nyt autotallin hyllyssä ikkunasta tulevassa valossa. Lämpötila siellä on noin +10 asteen tienoilla. 

Sanokaa nyt viisaammat ja kokeneemmat, voinko pitää daalioita ja pioneja näissä olosuhteissa, vai mitä suosittelette? Liljojen sipuleille muoviruukkujen tila riittää kyllä hyvin. Liljat ja pionit pääsevät myöhemmin maahan, mutta daaliat varmaankin siirtyvät ulkoruukkuihin.