"Kiva kun olet täällä"

Mökkipuutarhassa -blogin Pirjo on tehnyt itse tällaisen kauniin tunnustuksen, jonka hän antoi muun muassa minulle. Kerroin Pirjolle tunnustuksesta kiittäessäni, että minulla on ystävä, joka saattaa lähettää muina miehinä (tai siis naisina) tekstiviestin, jossa hän toteaa: "Kiva, että olet olemassa". Sen enempää ihminen ei välttämättä tarvitse tullakseen iloiseksi ja kokeakseen olevansa tärkeä jollekin. Jokainen meistä kaipaa toisia ihmisiä - ainakin joskus. Jokaiselle tekee hyvää saada kiitosta ja kehuja, huomiota ja tiedon siitä, ettei ole unohdettu. Toisille kiitosten jakaminen on helppoa, toisilta se taas vaatii ylenmääräisiä ponnistuksia, jos onnistuu sittenkään. Hyvän mielen tuottaminen ei ole keneltäkään pois. Sen jakaminen saa meidät itsemmekin iloisiksi ja hyväntuulisiksi. 

Tunnustuksia on varsin vaikea jakaa, sillä hyviä blogeja on enemmän kuin mitenkään ehtii edes seuraamaan. Kaikissa blogeissa on joku kiva juttu, jonka vuoksi niistä on alunperin kiinnostunut ja ryhtynyt seuraamaan. Aina ei ehdi jokaiseen blogiin omia kommentteja jättämään, vaikka niitä aktiivisesti seuraisikin. Olen huomannut, että oman blogin päivittäminen, muiden seuraaminen ja niihin kommentoiminen vie yhä enemmän aikaa. Niin mukavaa kuin se onkin, on kaikki blogimaailmaan käytetty aika pois jostain muusta. Näin talviaikaan on enemmän aikaa turata tietokoneen kanssa, mutta kohta alkaa kevät ja sitten täytyy rientää pihamaalle puutarhassa touhuamaan.

Jos nyt sanon, että itse kukin ottakoon tunnustuksen tästä, sitä ei taida kovinkaan moni ottaa. Niinpä jaan tunnustusta eteenpäin seuraaville blogeille ilman sen kummempia selityksiä tai perusteluita (paljosta on vaikea vähän lohkaista - blogeista puhuttaessa):

Auring*n ihanat 

Nettimartan pihapiiri

Tylsä Mörökölli 

Vikki kuvailee

Villa Viktoria

Seuraavina päivinä on tarkoitus maalata ainakin yhden makkarin seinät, mahdollisesti toisenkin. Tällaiset sisätyöt on tehtävä näin talvella, koska kevätilmojen saapuessa into sisällä olemiseen lopahtaa totaalisesti. Maalausta odottava huone on nyt tyhjennetty, ikkunan- ja ovenpielet teipattu ja listat irroitettu. Huomenna on omaishoitopäivä, mutta josko illalla, kotimatkalla ehtisin käydä ostamassa maalipensseleitä ja pari telaa kaukaloineen sekä lisää maalarinteippiä. Maalin ostin jo lokakuussa, kunhan kannan sen kellarista tänne yläkertaan.

Pakkanen toi pikkulinnut pihaan ruokailemaan. Tikka ja oravakin napostelivat rinnakkain pähkinöitä, auringonkukkia ja talia. Lintujen kuvaamisen taidan jättää toisille, sillä zoomini on aika vaatimaton ja lisäksi tänäänkin lintujen katseleminen on hoidettu yhdessä Juuson kanssa lähinnä takkahuoneen ikkunalaudan lomasta. 

Viettäkäähän mukava tammikuinen viikko ja nauttikaa auringon pilkahduksista!

Jäinen nurmikko

Harvinainen näkymä viime aikoina - vanha taivas! Tämän kuvan sihtasin työhuoneen ikkunasta, mutta eiköhän tuota ihmettä ole syytä lähteä ihan ulkosalle kuikuilemaan.

Eilen kiertelin pihamaalla ennen iltapäivällä alkanutta lumisadetta. Jalkojen alla rasahteli paikoin hyvinkin iloisesti ja ryhdyin tutkimaan syytä siihen. Erityisesti sammaloituneilla alueilla märkä maa oli jäätynyt pinnastaan tulitikun mittaisiksi jäähileiksi. Sama ilmiö näkyi myös joidenkin kukkapenkkien multavissa kohdissa. Mitenkähän kasvien juuret selviytyvät tuollaisesta jäätymisilmiöstä?

Mullasta kurkistaa sipulikukkien kärkiä ja ympärillä on näkyvissä samaa jäähilettä, joka rapisi jalkojeni alla alapihan nurmikolla. Eilen illalla ja yöllä satoi hieman lunta maahan, mutta ei se taida vielä kovin paljon suojata kasveja.

Tämä kuva ei suinkaan ole kosteasta asfalttipinnasta vaan meidän vesialtaastamme, joka on ties kuinka moneen kertaan tämän talven aikana täyttynyt vedestä. Jonkun kerran kävin sitä tyhjentämässä, mutta sitten laitoin altaaseen karahkan avustamaan mahdollisia veteen joutuvia oravia pääsemään ylös liukkaasta altaasta. Se kepakko kuultaa nyt tuolta jään läpi vaaleana viivana. 

Mahonia ei ole ollut milläänsäkään vesisateista ja leudosta talvesta. Näyttää päinvastoin pukkaavan uutta silmua. Ehkä se nyt pakkasten saavuttua vaipuu horrokseen. Siirsin mahoniat loppukesästä varjoisampaan paikkaan ja hyvin ne näyttävät siirron kestäneen.

Rhodo sen sijaan näyttää heti mielipiteensä, kun kylmä sää saapuu sen asuinsijoille. Lehdet lotkottavat murheellisen näköisinä alaspäin. Eiköhän se tuosta piristy, kun kevät jälleen saapuu.

Perjantai-iltana valmistui viidenneet sukat. Tällä kertaa kudoin isommalla silmukkamäärällä, jotta sukat mahtuisivat miehen jalkaan. Huomaan kutovani jatkuvasti liian löysää neulosta, mutta en millään saa sitä tiukennettua. Yksi vaihtoehtohan olisi tietenkin vaihtaa pienempiin puikkoihin. Mustalla langalla on muita värejä vaikeampaa kutoa, ainakin pitää olla todella hyvä valaistus, jotta näkee kättensä työn. Kutomisessakin näköjään pitää paikkansa sama asia kuin monessa muussakin asiassa eli mitä enemmän teet, sen paremman tuloksen saat aikaan. 

Tutkailin erilaisten verkkokauppojen lankatarjontaa. Onhan sitä, mutta ilmeisesti värit ovat uusiutumassa, sillä usein löytäessäni miellyttävän värisävyn etsimästäni langasta törmäsinkin "ei-oohon". Lisäksi alennusmyynnit ovat vielä meneillään, eikä ilmeisesti varastoja ole kunnolla täydennetty.

Meidän uusi karvalankamattoko? Ei. 

Pörröistä sukkalankaako? Ei, ei. 

Ukkokullan takatukkako? Ei sekään. 

Juuson pehmoisia masukarvojahan nämä ovat. 

Aika jännä, miten musta-harmaa-valkoinen kissa on vatsastaan enemmänkin beige. 

Ja niin ihanan pehmeä, että.

Juusolla on kissanpäivät ikkunalaudalla, sähköpatterin hohkatessa mukavaa lämpöä sen pitkin pituuttaan köllöttävään kroppaan. Välillä kissa siirtyy vieressä olevaan nojatuoliin torkkumaan. Kenelläkään muulla ei sitten olekaan asiaa tuoliin - kahdestakin syystä. Ensinnäkin siitä saa takamuksensa täyteen kissankarvoja, vaikka yritän säännöllisesti ravistaa, imuroida ja välillä pestäkin tuolilla olevaa torkkupeittoa. Toiseksi Juuso on vallannut tuolin siirrettyäni sen takkahuoneen puolelle ja katti kyllä mulkaisee aika rumasti erehtyessäni istahtamaan hänen nykyiseen valtakuntaansa. No, meidän ihmisten kannalta tuolissa on oikeastaan aika huono istua. Tyyny alkaa heti valumaan lattia kohti, eikä selälle saa kunnon tukea. Niinpä tuossa nojatuolissa on aina enemmänkin rötkötetty milloin minkäkinlaisissa asennoissa, kuin istuttu mukavasti.

No, niin. Tässä tietokonetta räpeltäessäni se vanha taivas sitten katosi pilvien taakse ja taivaalta hipsii hissukseen kovin yksinäisen oloisia lumihiutaleita. Pakkanen näyttää kiristyvän, sillä aamukahdeksalta mittarissa oli -7 astetta ja nyt jo -9. Olemme siirtyneet talveen. Kaunista ja valoisaa ja määrällisesti minulle ihan riittävää. Niin lumi kuin pakkanenkin.
 

Alekirjaostoksilla

Kirjaihmisen ei pidä mennä kirjakauppaan alennusmyyntien aikaan - eikä välttämättä muulloinkaan, sillä vaikea sieltä on päästä ulos ilman ostoksia. Tällä kertaa päätin pitäytyä tietopuolisessa materiaalissa ja ostin oheiset puutarhakirjat sekä kasan käsityökirjoja. Verkkokaupan kautta tilatut alekirjat eivät ole vielä saapuneet, mutta saman tyylin säilytin sielläkin.

Kirjaostoksia on jo tullut ahkerasti selattua ja noista käsityökirjoista olen löytänyt muutamia hyödyllisiä vinkkejä.

Minusta kaunokirjallinen anti tässä alessa oli aika vaatimaton. Mielenkiintoisimmat kirjat löytyvät jo hyllystäni ja parhaat tarjolla olleet dekkarit on jo tullut luettua kirjaston valikoimista.

Postinkantaja ilahdutti tänään Exotic Gardenin ja Korpikankaan siemenluetteloilla. Pikainen selauskierros on suoritettu ja seuraavaksi on syytä uppoutua intensiivisemmin luetteloihin. Toki haluan katsastaaa myös muiden siemenkauppiaiden tarjonnan. Laittakaapa kommentteihin vinkkejä varteenotettavista siemenkauppiaista.

Luvatusta lumisateesta huolimatta meillä on edelleen paljas maa. Aamulla nurmikolla oli vaatimaton kerros valkoista räntää, mutta sekin suli vesisateen myötä. Nyt sitten mielenkiinnolla odotellaan, tuleeko ennustetut pakkaset. Liukasta sitten ainakin on, kun tämänpäiväisen vesisateen kastelemat pinnat jämähtävät jääksi.

Nyt on kuitenkin edessä viikonloppu. Nauttikaa siitä, levätkää ja unelmoikaa viheriöivästä puutarhasta.
 

Arkista jorinaa tunnustuksen ohessa

 

Kiitän lämpimästi saamastani tunnustuksesta, jonka sain Tylsä Mörökölli -blgista.

Istun ihan luvattoman paljon tietokoneen ja työpöydän ääressä. Se ei tee hyvää selälle eikä vatsalihaksille. Paras apu tilanteeseen tietenkin olisi lisätä liikuntaa ja vähentää syömistä. Kun nyt kuitenkin tietokoneen ääressä täytyy ajoittain istua, päätin pitkän harkinnan jälkeen ostaa apteekista oheisen kuvan laisen "tasapainotyynyn". Pakkauksessa oli dvd, jonka esittelemien ohjeiden avulla tuota tyynyä voi käyttää lukuisin eri tavoin, mutta toistaiseksi minulle riittää tasapainoiluharjoitukset istuen.

Välillä voin toki siirtää tyynyn lattialle ja käyttää sitä hierovana jalkatukena, jolloin se aktivoi jalkaterien, nilkkojen, pohkeiden ja säärien verenkiertoa. Yleensä tällaiset vempeleet tuppaavat muutaman ensikerran jälkeen jäämään kaappien kätköihin, josta ne sitten kiikutetaan kirpparille tai kierrätyskeskukseen. Tasapainotyynyni maksoi vain 22 euroa, joten kovin suuri tappio ei synny, jos se osoittautuu turhaksi. Tosin tämä tuntuu aika mukavalta takamuksen alla, eikä vaadi mitään erityisiä esivalmisteluja. Ehkä tyyny hyvinkin jää pidempään käyttöön.

Eilen valmistui neljännet sukat ja tänään oli pakko polkaista uudemman kerran lankakauppaan. Ruskea näyttää olevan out-väri, sillä löysin vain vaaleaa beigeä. Selasin useamman nettikaupankin, mutta aika vähän on ruskean sävyissä tarjontaa. Novitan verkkokaupassa olisi ollut 7veljestä ruskeana, vaan heidän maksuvalikoimaansa ei sisälly minun verkkopankkiani. Laitoin siitä asiakaspalautetta, millä tuskin on kovin nopeaa vaikutusta - jos ollenkaan.

Ulkona jatkuu vesisade. Ei edes mitään tihkua vaan ihan kunnon kasteleva lorina. No, apteekissa kertoivat, että tulevaksi viikonvaihteeksi on tänne eteläänkin luvassa yli 10 asteen pakkasia. Vähempikin näin alkuun riittäisi, mutta siihen ei kai meikäläisellä ole juurikaan vaikutusmahdollisuuksia.

Eilen kävin kurkkaamassa lehtikompostin taakse, mikä siellä niin nätisti vihertää. Vuorenkilpihän se siellä pukkaa uusia taimia. Muistan kipanneeni kompostin taakse kärryllisen kukkapenkin laajennuksessa ja perkauksessa kertynyttä maata. Vuorenkilpeä minulla on niin monessa paikassa, etten aina jaksa jokaista juurenpalaa kerätä talteen. Ihan kiva löytää uusia taimia näin yllättäen, mutta samalla tulin ajatelleeksi, että juuri tällä tavoin leviävät myös monet haittakasvit kotipuutarhojen ulkopuolelle. Pitänee siis jatkossa olla huolellisempi sen suhteen, mitä kompostin ulkopuolelle kippaa.

Ja juuri äsken kuulin radiosta tuoreimman sääennustuksen seuraavalle kolmelle kuukaudelle ja se kuuluu näin:

Läntisen Uudenmaan säämies, Pohjan Hessu eli Heikki Malmström, on omien havaintojensa perusteella ennustanut vuodenaikojen säätä Ylen läntisen ja Ylen aikaisen radioaalloilla jo vuosia.

Uusimman ennusteen Hessu antaa tammikuusta maaliskuun loppuun. Miehen mukaan arviot ovat osuneet parhaiten kohdalleen ennustamalla kolme kuukautta kerrallaan.

Ensi viikonlopun yli 10 miinusastetta ei ole vielä talven jatkuva pakkanen vaan Pohjan Hessu povaa lämpöasteita vielä tammikuun puolivälin paikkeilla.

- Kuun viimeisen viikon aikana tulee pakkasta ja lunta jonkin verran.

Helmikuusta tulee Hessun mukaan talven kylmin kuukausi ja yli 20 asteen pakkasia mitataan etelässä lähes joka päivä.

- Aina välillä saadaan pikkuisen lunta, mutta varsinainen talven lumi tulee maaliskuun alkupuolella.

Lumimääräksi Hessu ennustaa vain korkeintaan kolmeakymmentä senttimetriä.

- Kevät tulee aika aikaisin. Lunta on vähemmän, aurinko paistaa penkkaan ja lumi sulaa siitä nopeasti pois. Maaliskuun loppuun mennessä alkaa kukkia leskenlehtiä, Pohjan Hessu ennustaa. 

Metsissä, pelloilla ja varjoissa lumi toki pysyy, vaikka maaliskuun loppupuoleta onkin tulossa melko aurinkoinen. Seuraavaa ennustetta säämies Heikki Malmström lupaa huhtikuun alussa.

* * *

Muutin vähän blogini ilmettä. Kertokaa, jos joku näyttää kummalliselta. Siis oudosti kummalliselta tai jos joku ei näy ollenkaan. Ihan ei nämä asetukset näköjään aina mene siten, kuin kuvittelisi.

 

Sukkamaniaa puutarha-ajatusten lomassa - tai päinvastoin

Jouluaaton jälkeen kolmet sukat valmiina ja neljännet aloitettu. Karmeaa tällainen käsityöriippuvuus. Sohvalle ei voi ajatellakaan istahtavansa ilman kudinta. Kädet hamuavat automaattisesti lankaa ja puikkoja ja niin sitä taas mennään hurjaa vauhtia kohti kantapäitä ja kavennuksia. Minulla ei ole vielä harmainta aavistusta, mitä tulen valmiille ja valmistuville sukille tekemään. Luultavasti läheiset ja ystävät tulevat saamaan lahjaksi sukkia ja sukkia ja aina vain sukkia.

Toistaiseksi olen kutonut 7-veljestä langasta, sillä sitä on muutama kerä kotona ja sitä saa tarvittaessa ihan lähikaupasta. Muutamat alkuongelmat on nyt selätetty. Sellaiset, kuten kantalapun reunasta poimittavien silmukoiden aiheuttama venyminen ja neuloksen reikäisyys. Hyvien vinkkien myötä olen nyt oppinut kutomaan uudet silmukat siten, että jälki on siistiä. Löysin myös vinkin, jolla vältän neljän puikon aloituksessa syntyvän pienen kolon. Ensimmäistä ja neljättä puikkoa yhdistäessä siirretään ensimmäinen silmukka neljännelle puikolle ja neljänneltä viimeinen silmukka ensimmäiselle puikolle. Näin silmukat eivät pääse venymään ja aloituksesta tulee siisti. Pienestä on kiinni, mutta kun ei kaikkea tiedä. Kiitos kaikille näistä viisaista neuvoista.

Jostain takaraivosta tulee myös tarve koristaa kaikki sukat jollain mallineuleella. Pitkiin sukkiin keksin pitsineuleen omasta päästäni. Tai pikemminkin kaivoin sen jostain hämärästä muistilokerosta, jonne se aikoinaan enemmän kutoessani on onnistunut painumaan. Punaisten sukkien mallineule on Suvikummun Marjan nappisukkien mallista ja lyhyiden valkoisten sukkien mallin löysin ystäväni minulle kutomista sukista.

Unikon lehtiä

Päivien pimeys ja harmaus on edelleen jatkunut. Jollei sada kaatamalla, sataa tihkua. Aurinko on edelleen harvinainen ilmestys. Viikkoon sitä ilmestystä ei ole tainnut näkyä näillä leveysasteilla laisinkaan. Mittarissa on lämpöasteita vaihdellen kolmesta viiteen plusasteeseen - yötä päivää.

Sormustinkukan ruusukkeita

Muutama päivä sitten kärräsin neljä kottikärryllistä kivituhkaa kasvihuoneen sokkelin ympärille. Se kun jäi syksyllä vähän kesken. Multaakin olisi voinut jonnekin kärrätä,sillä suursäkki on edelleen täysin sula. Usein mullan sulamista saa keväisin odotella pidempäänkin, mutta tuskin se on nyt kertaakaan läpikotaisin jäätynyt. Jouduin tuon sokkeliprojektin ohessa korjaamaan kasvihuoneen sisäänkäynnin kiveystä, sillä kivituhka nosti maanpintaa hieman alkuperäisestä. Hetken silloin mietin, pitäisikö tässä lähteä valamaan uusia rapskulehtilaattoja, kunnes tajusin, että itse raparperinlehdet sentään puuttuvat. Kuvitus talvisista puutarhatöistä puuttuu, sillä pimeyden vuoksi kuvaus siirtyy aina seuraavalle päivälle. Ja se siirtyy ja siirtyy...

Pikkutalviot vihertävät ilman lumenhiventäkään

Ainoa, joka oikeastaan haittaa enemmänkin pihatyöskentelyä, on se nimenomainen ja paljon parjattu pimeys. Valoisa aika on päivästä riippuen todella lyhyt. Pilvisenä päivänä - kuten nyt on enimmäkseen ollutkin - ei oikeastaan valoisaa tule laisinkaan. Toinen on märkyys, sillä meidän alapiha on niin märkä, että saappaiden alla litisee. Kovin paljon siellä ei viitsi ainakaan kottikärryjä työnnellä, sillä maahan jää heti kunnon vako. Harvoin on meidän tontin laidalla olevat ojat olleet niin täynnä vettä, kuin nyt on.

Exotic Gardenilta tuli sähköpostia, jossa kerrottiin siemenluetteloiden postituksen alkaneen. Samaisen luettelon voi lukea myös netissä, mutta taidan odottaa sitä käsinkosketeltavaa luettavaa. Ja niitä muita, joita toivon mukaan alkaa piakkoin laatikkoon tipahtamaan. On kiva katsella muiden blogeista viime kesän kasvikuvia, sillä siten saa hyvin uusia ideoita. On minulla vihkokin, jonne olen merkinnyt ajateltavissa olevia kasveja, mutta kiva kuva auttaa aina hahmottamaan mahdollisia kasvivalintoja. Mielessä siintää aina vain unelma-ajatus puutarhasta, jossa pienet polut kiemurtelevat erilaisten kasvien viidakossa. Tiedän, ettei sellainen toteudu kesässä eikä kahdessakaan, mutta tavoitteita pitää olla. Päämäärä, jota kohti kulkea.

Taisin tuossa joulun aikaan mainostaa, kuinka kätevä muovikuusi on, koska se ei varista neulasia. Tällaiset kuraiset säät saavat kuitenkin kissan tassut keräämään kaikenlaista moskaa, jotka sitten kulkeutuvat sisälle saakka. Juuson ruokakupin edusta olisi ilman jatkuvaa siistimistä kuin lähimetsän neulasmatto. Siihen ne mullat ja neulaset kissan tassuista rapisevat, raksukupin ja Latz-lautasen väliin. Jollei meikäläisen tarvinnut joulupuun neulasia alituiseen lattialta lakaista, takaa kuraiset kissantassut päivittäisen neulasurakan ihan pyytämättä.

Juuson häntä roikkuu kellarinkaiteella...

...kun kissa tähystää, milloin joku tulisi noutamaan sen sisälle.

Ja vaikka tämä lomailu ja löhöily on ihan mukavaa, olen tyytyväinen huomisen jälkeen alkavasta normaaliarjesta. Loppuu joka-aamuinen kelailu, mikä ihmeen viikonpäivä onkaan nyt meneillään.

Tämän postauksen lopuksi toivotan lämpimästi tervetulleiksi Riitta Jylhän, Sagan, Kahden naisen loukussa ja Satun blogini lukijoiksi. Ja sitten taas kutomaan...

Katsaus vuoteen 2013

Vuosi 2013 päättyi meidän nurkilla mahdottomaan paukkeeseen ja räiskeeseen. Väittäisin melkeinpä, ettei moista tulitusta ole tällä kulmalla kuultu kertaakaan aiempina vuosina. Juusolle eilinen ilta oli aikamoista kärsimystä, sillä se ei tiennyt, olisiko turvallisempaa nyhjätä mamman kyljessä vai sängyn alla. Kissaressukka oli kauhuissaan, eikä se uskaltanut sen paremmin kunnolla syödä kuin lähteä ulos tarpeilleenkaan. Niinpä sitten vessareissu tehtiin varhaisaamun pimeydessä ja silloinkin jokaista risausta pelästyen.

Tämä uusi vuosi 2014 on valjennut yhtä harmaana, kuin lukuisat muutkin kuluneina viikkoina. Lämpöä on kolme astetta ja taivaalta sataa pientä tihkua. Ulos olisi tietenkin tehnyt mieli mennä pienelle lenkille, mutta ehtiihän tuonne paremmallakin säällä. Käytänkin sitten hetken tekemällä katsauksen menneeseen vuoteen. 12 yksittäisen kuvan sijasta tein 12 kollaasia asioista, jotka nousevat kuluneesta puutarhavuodesta ehkä parhaiten esiin.

LUMINEN TALVI

Mennyt talvi oli neljäs runsasluminen talvi perättäin täällä etelärannikolla. Muistiinpanojeni mukaan kovia pakkasia ei ollut kovin paljon, mutta lunta sai käydä kolaamassa ihan riittämiin. Meidän talon sisäänkäynnin puolelle osuu tuuli siten, että lunta pakkautuu pihalle runsain määrin. Välillä tuntuu, että paljon enemmän kuin muiden naapureiden pihoille. Luistelemassa en käynyt kertaakaan, mutta pari kertaa sentään hiihtämässä. 

ISON KOIVUN KAATO

Olopihalla seisoneen ison koivun kaatamista on harkittu jo pidempään, mutta viime talvena se lopulta sai mennä. Tiilikaton putsaamiseen on mennyt ihan hirveästi aikaa ja vaivaa ja sittenkin sen sammaloituminen on vain kiihtynyt. Iso koivu loi vahvan varjon katolle ja puusta tuli aivan mahdottomia määriä kaikenlaista roskaa. Rännit ovat jatkuvasti olleet tukossa ja sateella vesi tulee laitojen yli valtoimenaan koivunsiementen tukkiessa väylät. Lisäksi koivuun oli ilmestynyt lukuisia täysin kuolleita isoja oksia. Aikanaan taloa rakentaessamme asiantuntija sanoi, että puu ei tule tykkäämään hautautuessaan hiekkaan, mutta lähes 30 vuotta se jaksoi sinnitellä.

Kaadettaessa koivu romahti suoraan alapihalle ja sen latva kasvimaalle. Voimalla kaatuvan suuren puun oksia porautui pihanurmen multiin saakka ja sinne ne jämähtivät. Viimeisiä oksanrippeitä kaivettiin nurmesta pitkälle kesäkuun puolelle. Pöllit painoivat aivan tajuttoman paljon, mutta kaksin Ukkokullan kanssa saatiin ne kannettua alapihan reunaan, jossa sitten ryhdyimme klapikoneella niitä pilkkomaan. Sahanpuru säilöi lumen ja jään tehokkaasti kukkapenkkeihin ja nurmelle ja naapurien iloksi kävin säännöllisesti purua
haravoimassa jouduttaakseni lumen sulamista ja kevään saapumista. Kovin suuria vahinkoja puu ei millekään kaataessaan tehnyt. Ainoastaan yksi alapihalla kasvava tuija kärsi päälleen romahtaneesta oksasta, mutta hyvin se on korjannut itse vaurioituneita oksiaan.

TALVESTA SUORAAN KESÄÄN

Kevät tuli yhdessä hujauksessa ja aivan ihanan lämpimänä. Oikeastaan kevät taisi jäädä miltei kokonaan välistä ja talvesta siirryttiin suoraan kesään. Toukokuun toisella viikolla mittari huiteli muutaman päivän kahdessakympissä ja luonto suorastaan räjähti vihertämään. Se oli upeaa, mutta kääntöpuolena oli kasvien nopeutunut kukinta. Välillä tuntui, että moista vauhtia kesä on hetkessä ohi ja syksy edessä. Onneksi ei sentään niin tapahtunut, vaikka monet kasvit kukkivatkin reilusti etuajassa.
 

ILOA OMISTA TAIMISTA

Kevät 2013 oli oikeastaan elämäni toinen, jolloin ihan tosissani istutin siemeniä ikkunalaudat täyteen ja huolehdin niistä kuin kalleimmista aarteista. Edellisenä keväänä sain onnistuneesti siemenestä kasvamaan lähinnä perinteiset krassit ja hajuherneet sekä aivan ihanan pelargonian. Tämä toinen kasvatuskokemus olikin kaikinpuolin ensimmäinen todellinen onnistuminen. Tomaatti, pelargonia, maurinmalva, pioniunikko, isosamettikukka. Siemenestä kukkivaksi kukaksi - huikeaa! Ei se kuulkaa niin yksinkertaista ja helppoa ole. Taimia pitää vaalia huolellisesti ennen ensimmäistenkään sirkkalehtien ilmestymistä. Paljon hyviä neuvoja ja ideoita sain muilta bloginkirjoittajilta. Jännityksellä odotan tulevaa kevättä. Toisilla on selvästi viherpeukalo ja multasormi, ilmeisesti täysin syntymälahjana. Luulenpa, ettei minulla näitä ole, mutta joskus ihminen saa näkyvää aikaan seuraamalla ohjeita ja jaksamalla sinnikkäästi yrittää. 

RAPARPERINLEHTILAATTOJA

Raparperinlehdistä olen toki jo parina kesänä tehnyt linnunjuoma-altaita ja pari laattaakin, mutta viime kesänä innostuin tosissani. Se on helppoa ja kivaa ja siten saa mukavia yksityiskohtia omaan puutarhaan. Unelmissani näen itse tehdyistä laatoista sommiteltuja polkuja puutarhassani.

Pitkään olen myös haaveillut kasvihuoneesta. Hienoimmat lasiset ovat hyvin kalliita, eikä sellaiseen minulla ole ilman lottovoittoa mitään mahdollisuutta, mutta loppukesästä sain sen verran kerättyä rahaa, että ostin 5,4 neliön kennolevykasvarin. Ukkokullan kärsivällisellä panostuksella se nousi alapihalle vielä ennen syksyä ja odottaa nyt valmiina kevättä ja kesää. Vielä emme ole päättäneet, mitä sinne laitetaan, mutta eiköhän suunnitelmat selkene, kunhan uusia siemenluetteloita ilmestyy.

PUUTARHAVIERAITA

 Pihassa ja puutarhassa kuluu paljon aikaa kaikenlaisten luonnonilmiöiden seurantaan. Ympärillä pörrää monenlaista lentävää ja mönkivää, joiden nimet pyritään selvittämään. Siinä on apuna erilaiset luonto-oppaat ja tietenkin myös netti. Puutarhaa rakentaessa eräänä ohjenuorana on myös taata sopiva elinympäristö erilaisille hyötyeläimille ja silmäniloille. 

Kuluneena kesänä omenasato puutarhassamme jäi olemattomaksi. Eipä hedelmäpuut paljon kukkineetkaan. Lieneekö omput pitäneet välivuoden, sillä edellisen kesän sato oli kyllä mahtava. Kriikunoita sen sijaan tuli hyvin runsaasti ja ne popsittiin sellaisenaan.

Vuosikausia talon sisänurkassa kasvanut villiviini taisi tykätä lämpimästä kesästä, koska se oli päättänyt levittäytyi terassin alle. Uusia versonkärkiä tunki milloin mistäkin välistä ja ne kiskoin pois. Vain pari uutta versoa talon seinustalla sallin jatkaa kasvamistaan.

Juhannuksena vesialtaaseemme ilmaantui rantakäärme vierailulle. Sinne se tuli ilmeisesti sammakon perässä ja kenties myös vilvoittelemaan lämpimänä kesäpäivänä. Rantakäärme on vaaraton, mutta en minä niin kovin innostunut sen ilmaantumisesta ollut. Etenkin, kun ilmeisesti samainen käärme näytti majoittuneen pihallemme pidemmäksi aikaa ja kerran Ukkokulta kantoi sen metsikköön törmättyään käärmeeseen kellarin portaissa.

KOTILOTAISTELUA

Kotiloita on muutaman viime kesän kuluessa ilmaantunut vähän turhankin runsaasti. Edellisenä kesänä sentään jaksoin niitä kuuliaisesti kerätä purkkiin ja hukuttaa etikkaveteen. Viime kesänä kotiloihin törmäsi jatkuvasti ja ihan kaikkialla. Vaikka itse kukin hyvin tietää, että kotiloiden vastainen sota vaatii uupumatonta työtä ja elukoiden hävittämistä, kyllästytti aika ajoin niin paljon, että purkkiin hukuttamisen sijasta tyydyin nakkaamaan kotiloita ilman läpi milloin mihinkin suuntaan.

IKIOMAT TOMAATIT

Sisällä siemenestä kasvatetut Tigarella-tomaatin taimet pääsivät lämpimien säiden myötä talon seinustalle kasvamaan ja kypsymään. Kyllä ne kasvoivatkin ja joivat hillittömät määrät vettä. Vihdoin loppukesästä tomaatteihin alkoi tulla myös väriä ja öiden viiletessä kävin iltaisin peittelemässä tomaattini harsoilla. Oli kyllä todella juhlallista käydä pihapöydän ääressä syötäessä napsimassa jälkiruoaksi itse kasvatettu tomaatti, joka maistui niin taivaalliselta.

IHANA KESÄ

Kesä oli varsin lämmin ja sateet osuivat sopivasti sellaisiin aikoihin, etteivät ne juurikaan haitanneet pihaelämää. Tuskin koskaan olemme viettäneet niin paljon aikaa pihalla, kuin kuluneena kesänä. Söimme aamiaisesta lähtien lähes kaikki ateriat pihapöydän ääressä. Pihalla tuli istuttua, suunniteltua, kärrättyä, kaivettua, istutettua ja ihan vain kuljeksittua nyppimässä ja haistelemassa.

RUUSUISIA UNELMIA

Ruusuista olen aina pitänyt ja muutamia kasvaa pihassanikin. Jokunen kesä sitten innostuin pensasruusuista ja parin kesän ajan olen systemaattisesti lähtenyt kasvattamaan niiden valikoimaa. Ihan puutarhani alusta lähtien siellä on asustanut Juhannusruusu, Punalehtiruusu, Metsäruusu ja Hansaruusu sekä seinustalla köynnösruusu Pohjantähti. Kesän aikana sain hankittua Ritausman, Valamonruusun, Kirjoapteekkarinruusun ja Neilikkaruusun aiemmin hankittujen Suviruusun, Sammalruusun ja Tornionlaaksonruusun lisäksi. On helppo istuttaa yksi tai kaksi ruusupensasta, mutta jos aikoo ryhtyä harrastamaan niitä suuremmassa määrin, pitää istutuspaikat miettiä entistäkin tarkemmin saadakseen kaikki mahtumaan järkevästi. Niinpä kesän aikana kaivuuhommia oli enemmän kuin hankittuja ruusuja kappaleittain, sillä pensaita piti järjestellä uusiin paikkoihin.

SYKSYN RUSKAA

Kesä tuntui pitkältä, lämpimältä ja kerta kaikkiaan ihanalta. Hienoakin kesää seuraa aina syksy, mikä ei ole mielestäni niitä parhaita vuodenaikoja. Eläisin vaikka ainaista kesää, jos se minusta riippuisi. Ruska oli harvinaisen upea, mutta meidän pihassa on aivan liian vähän ruskakasveja. Aronia ja vaahterat sentään loistivat ja toivat kauniita sävyjä harmaaseen syksyyn. Sainpa tähän kollaasiin ympättyä myös tuon pitkään kukkineen Jalohortensiani, jota jaksan edelleen muistella lämmöllä ja toivoa, että se selviäisi tästä omituisen lämpimästä talvesta tulevaan kesään. Pitkän ja leudon syksyn ansiosta sain kaikki kesätavarat ajoissa kellariin ja haravoituakin tuli moneen kertaan.

LEUTO ALKUTALVI

Talvea ei oikeastaan ole tullut vieläkään, vaikka nyt siis elämme vuoden 2014 ensimmäistä päivää. Marraskuussa oli muutama pakkasaamu, joka kirjoi monien kasvien lehdet pitsimäisiksi. Joulukuun alussa oli muutama pikkupakkanen ja pari lumisadetta. Yhden kerran kävin työntämässä yöllä satanutta lunta pois etupihalta, jotta se ei jäätyisi vaikeasti kuljettavaksi tantereeksi pihamaan pintaan. Turhaan kolasin, sillä vesisateet ja plussan puolella keikkunut lämpötila ovat huolehtineet lumen katoamisesti harvinaisen tehokkaasti, eikä talon seinustalla nököttävillä lumityövälineillä ole ollut työtä. Sinänsä minua ei lumeton talvi haittaa, kunhan vain kasvit jotenkin selviäisivät elossa. Aivan varmasti tällaisella leudolla talvella on luontoon vaikutuksensa, mutta millaiset, se nähdään vasta myöhemmin. Kuluneen alkutalven aikana olemme nähneet lukuisia myrskytuulipäiviä, joista päällimmäisenä ovat Eino ja Seija. Meiltä ei onneksi puita kaatunut, eikä muutakaan vahinkoa syntynyt. Piha on kyllä ollut myräköiden jälkeen täynnä kaikenlaista puunroskaa, käpyjä ja risuja, mutta mikäs niitä on ollut siivotessa, kun kaikkialle on päässyt haravan ja kottikärryjen kanssa.

PS. Netti teki temppujaan tätä postausta kirjoittaessa, joten säädöt ovat osittain pielessä, fontit mitä sattuvat ja rivivälit samoin. Kyllästyin tykkänään tappelemaan asetusten kanssa ja tässä lopputulos.

 

Hyvää Uutta Vuotta 2014!

Uure vuore ohjei:

Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

- Heli Laaksonen -

 

Lämmin kiitos kaikille mukaville blogikavereille 

virkistävistä postauksista, 

upeista kuvista ja innostavista ideoista sekä kannustavista kommenteista. 

 

Me katselemme Juuson ja Ukkokullan kanssa 

jo tulevaan kesään 

ja toivotamme kaikille 

Hyvää Uutta Vuotta 2014!