Sulkaneilikasta orvokkinaamaan

Sain runsas kymmenen vuotta sitten vanhemmiltani vihreän-harmaan mättään istutettavaksi puutarhaan. He eivät tienneet kukan nimeä, mutta isäni sanoi kuulleensa sitä joskus sanottavan kartanonruohoksi. En tainnut istutussyksynä edes etsiä oikeaa nimeä, mutta seuraavana kesänä tuo ruohomätäs kehitti nuppuja, jotka sitten aukenivat vaaleanpunaisiksi huiskiksi. Kyse oli Sulkaneilikasta.
 

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Lehdistön korkeus on 10-15 cm, kukinnon korkeus 20-30 cm. Mätästävä kasvutapa. Teräväkärkiset lehdet ovat sirot ja siniharmaat. Kukkien terälehdet ovat hienoliuskaiset. Kukat ovat yksinkertaisia tai kerrottuja, punaisen eri sävyisiä tai valkoisia ja niitä on runsaasti. Ripsureunaiset kukat tuoksuvat. Kasvi kasvaa mätästäen. Kerrotut lajit kestävät yksinkertaisia lajeja huonommin talvea. Lähde: puutarha.net.

Vuosien aikana olen jakanut sulkaneilikan taimia ja istuttanut sitä erilaisiin paikkoihin. Pari vuotta sitten kohensin Vasemmaksi rinteeksi kutsumani jyrkän alueen alapihalle johtavien portaiden kyljessä. Apilat ja monet rikkaruohot olivat vallanneet rinteen ja kaivoin sen kokonaan auki. Silloin istutin rinteeseen monta pientä sulkaneilikkatupasta ja tänä kesänä kukka on totisesti kiittänyt. Se on kukkinut upeasti ja melko pitkäänkin.

Tuo Vasen rinne on kuiva hiekkarinne, johon aurinko porottaa kuumasti ja jossa vesi ei juurikaan pysy. Sulkaneilikka viihtyy siis juuri sellaisessa paikassa ja minullakin mättäät ovat komistuneet ja levinneet. Nuppuvaihekin oli hauskan näköinen ja aina ohi kulkiessa pysähdyin katsastamaan, joko kukka vihdoin kurkkaisi nupustaan.

Vasen rinne täyttyi pian, vaikka tyhjensin sen kasveista kokonaan, enkä edes ostanut mitään uutta. Viime vuoden keväällä istutin yläosaan kaksi Lamohietakirsikkaa, joita ei tässä kuvassa näy. Istutin rinteeseen takaisin sieltä kaivamiani kasveja, mutta rikoista putsattuna ja pieninä tuppaina. Sulkaneilikka näyttää levinneen parhaiten, mutta hyvänä kakkosena tulevat maksaruohot ja ketoneilikka. Myös hopeatäpläpeippi näyttää kukkivan rinteessä ahkerasti.

Tälle sammalmaiselle kasville en ole löytänyt nimeä, enkä nyt edes muista, mistä sitä on meille tullut. Aiemmin se kasvoi alapihalle johtavien portaiden väliköissä, josta kaivoin sitä Vasempaan rinteeseen. Kertokaa, jos tiedätte.

Meillä kasvaa punaherukkaa kahdessa paikassa. Naapurin aidan vieressä kaksi isoa pensasta ja viisi pensasta lähempänä kasvihuonetta. Tuo aidanvieruspaikka on erittäin valoisa ja aurinkoinen oikeastaan koko päivän ja siellä alkavat punaherukat olla piakkoin keräyskunnossa. Tänään oli pakko käydä virittelemässä lisää linnunpelättimiä, sillä niin mustarastaat kuin räksätkin nauttivat tyytyväisinä pensaiden antimista. Mitään verkkoja en ryhdy pensaiden ylle levittelemään, sillä mikään ei ole niin epämiellyttävää, kuin irroitella puolikuolleita lintuja verkoista. Laitoin pensastukiin ja joihinkin oksiin siimalla killumaan käytöstä poistettuja cd-levyjä. Ei mitään musiikkia tietenkään, vaan tietotekniikkahommissa toimivan Ukkokullan vanhoja varastoja.

Kasvihuoneen kasvien suhteen olen ollut vähän pettynyt. Kuvittelin ehkä, että saisimme satoa aikaisemmin ja runsain määrin. En nyt mene väittämään, että kasvihuonekasvattaminen olisi jotenkin erityisen vaikeaa, mutta näyttää siinäkin olevan omat niksinsä. Lämmittämätön kasvihuone on kyllä enemmän harrastustoimintaa kuin mitään muuta. Kylmä kesäkuu laittoi kasvit jöröttämään, mutta mitään ei sentään paleltunut. Kävin peittelemässä taimia harsoilla ja polttelin lämpökynttilöitä. Syksyksi on tarkoitus laittaa jonkinlainen lämmitys kasvariin, että tomaatit ja chilit jaksaisivat kypsyä.

 
Tomaatitkin ovat vihdoin alkaneet kukkia ja jopa pieniä raakileita olen löytänyt. Meidän kasvarimme on tosi pieni. Sellainen vajaan kuuden neliön kennolevytönö, joita näkee vähän joka pihassa. Sanomme sitä Mökiksi. Alkuun tiirailimme jännityksellä, toimiiko automaattinen ikkunanavaaja ja tarkkailimme, miten paljon se kulloinkin avautuu. Nyttemmin on tullut tavaksi aamulla ensimmäisenä käydä avaamassa Mökin ovi, jotta sinne ei paistuisi. Iltaisin saatan istua pitkäänkin sillä yhdellä ainoalla pallilla, joka kasvarin käytävälle mahtuu ja nypin varkaita ja sidon tomaatinvarsia paremmin. En kyllä voisi kuvitellakaan viettäväni kahvitaukoja kasvarissa kuumimman iltapäivän auringonpaisteen aikaan, sillä pian siellä hiki nousee otsaan. Minä viihdyn vähän viileämmässä kuin kurkut ja tomaatit. Kaikesta huolimatta olen edelleen hyvin onnellinen pienestä kasvaristani. Isompi tulee sitten, kun voitan lotossa. Ensin pitäisi tietenkin ryhtyä lottomaan.

Parina aamuna olen saanut tuhdin hyväntuulentoivotuksen mennessäni viemään Juusoa ulos. Terassin orvokkiamppelissa kaikki kukat katselevat oven suuntaan (koska aamulla aurinko paistaa siitä suunnasta) ja näyttää, kuin ne iloisesti nauraen sanoisivat "hyvää huomenta". Puutarhurin onnenhippuset tulevat usein pienistä asioista; nauravista orvokkinaamoista tällä kertaa.

Tämän illan rutistus vielä futista ja sitten taas palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Mukavaa ja hyväntuulista viikkoa kaikille, valvoneille ja unimaailmassa yönsä viettäneille!

Ruusuista iloa, mutta ruusuilla kirvoja

Sammalruusu - Rosa Centifolia Muscosa

Sammalruusussa on tänä vuonna paljon nuppuja, joita se on alkanut nyt availla. Kukka on aivan ihana; runsas ja isohko, kestävältäkin se tuntuu. Pensas ei välttämättä ole niitä kauneimpia ja ainakin tänä vuonna kaikissa ruusuissa näyttää olevan jos jonkinlaista ötökkää ja tuhohyönteistä.

Rosa Rugosa 'Ritausma'

Ritausma on vihdoin avannut pari nuppuaan. Kukat ovat pienempiä kuin viime vuonna. Pensaaseen on ilmestynyt vihdoin myös uusia nuppuja, joten toiveita on, että saisin ihastella vielä uusillakin kukilla.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa Gallica 'Rosa Mundi'

Kirjoapteekkarinruusun kukasta pidän myös kovasti. Se on kuin karamelli kaksivärisenä ja kullankeltaisine keskustoineen.

Jokin ötökkä on käynyt napsimassa Kirjoapteekkarinruusun nupuista osan pois. Mahtavatko ne avautua laisinkaan?

Tänään löysin vanhojen pensasruusujeni joukosta tällaisen ruusun. Miten en nyt saata muistaa, että olisin aiempina vuosina huomannut näitä kukkia. Kukat ovat usean kappaleen ryppäissä ja etupäässä tuoreen oksan haarassa. Ruusun varsi on hyvin jykevä ja siinä on harvakseltaan koukkumaisia piikkejä. Uusia versoja pukkaa vanhasta varresta. Mikä ruusu mahtaa olla kyseessä. Se on varmaan tullut Metsä- tai Punalehtiruusun ohessa ruusurykelmäämme, mutta kuinka se kukkii vasta nyt, vuosia muiden istuttamisen jälkeen?

Rosa rugosa 'Sointu'

Ostin keväällä uusia kotimaisia ruusuja: Soinnun, Sävelen, Ilon, Lumon ja Tove Janssonin. Tove on jo kukkinut ja se näyttää kohtalaisen terveeltä. Sen sijaan kaikki muut ovat kärsineet kovasti ötököistä, vaikka olen yrittänyt mm. kirvoja ruiskuttaa mäntysuopanesteellä. Nuppuja niissä on kovin vähän ja joistakin ruusuista ne vähäisetkin on vattukärsäkäs ja muut ötökät käyneet napsimassa. Harmillista, mutta ehkä ruusut pärjäävät paremmin isommaksi kasvettuaan.

Hansa-ruusussa on ollut tänä vuonna samaa nuppujen avautumattomuutta kuin Juhannusruusussa. 

Tälle jaloruusulle en tiedä nimeä, mutta komea kukka siinä on. Kahvilautasen kokoinen.

Köynnösruusu Pohjantähti

Pohjantähti kukkii parhaillaan. Siinä on ollut hurjan paljon kukkia. Kukat eivät kauaa kestä ja meidän terassimme onkin ajoittain täynnä valkoisia terälehtiä. Pohjantähden kukkanuppu näyttää hennon vaaleanpunaiselta ja saattaisi kuvitella, että sieltä putkahtaa pinkki kukka. Ei putkahda, kukat ovat kyllä aivan valkoisia.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusukin päätti lämpimien säiden tultua ryhtyä kukkimaan uudelleen. Alkuun näytti, että se tekee vain kaksi ainokaista kukkaa. Punalehtiruusu on kyllä harvinaisen viehättävä hentoudessaan.

Neilikkaruusu Rosa Rugosa F.J. Grootendorst

Neilikkaruusu vietti viime kesän isossa ruukussa yläpihalla ja kukki lähes koko kesän. Nyt se ei ole yhtä innostunut kukkimaan, mutta sen sijaan kirvat juhlivat sen nupuilla ja varressa. Kunhan tuuli vähän tyyntyy, täytyy mennä taas ruiskuttamaan mäntynestettä.

Tänään aurinko on ollut enimmäkseen pilvessä, mutta lämmintä on silti riittänyt. Jälleen tuulee navakasti, kuten niin monena muunakin päivänä. Enää ei kuitenkaan ole pyykkiä, jota ripustaisi tuuleen kuivamaan. Huomenna on sunnutai ja hiukan on luvattu vesisadetta. Se voisi kyllä tehdä luonnolle hyvää - kunhan ei jämähdä päiviksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Blogger tykkää tänään ilmavuudesta. Tyhjiä rivejä syntyy näköjään pelkän ajatuksen voimalla, eikä niitä tahdo saada millään pois.
 
 

Heinäkuista hellettä

Tänään piti tehdä betonihommia, mutta ulkona on niin kuuma. En yhtään valita. Aurinkoa ja lämpöä toivoin jokaisena kesäkuun päivänä, jolloin vedin villasukat jalkaan niin sisällä kuin ulkonakin. Mutta pihatöitä ei kukaan järkevä ihminen tuolla paahteessa jaksa tehdä. Maanantaina olin vähemmän järkevä ja kävin rakentamassa Lapsen pihaan pari kukkapenkkiä. Tehtävä ei onneksi ollut suuren suuri, mutta varmasti ohikulkijoita nauratti nähdessään mustan naamani. Multaisilla hanskoilla tuli yhden jos toisenkin kerran pyyhittyä solkenaan valuvaa hikeä otsalta ja leualta. Tulipa kokeiltua mutanaamiota oikein työnteon lomassa.

Peurankello - Campanula glomerata

Pionit tietenkin kukkivat edelleen, mutta tänään ette saa ainuttakaan pionikuvaa. Muuten menee monen muun kehumisen ansaitsevan kasvin vuoro tyystin ohi.

Tähdikki - Ornithogalum magnum

Ihmettelin jonkin aikaa, mikä kumma lupiinimainen kukkanen nousee olopihan vuorimännyn kupeesta. Olinpa kuitenkin säilyttänyt kyseisen kasvin tiedot ja Tähdikiksi tämä osoittautui. Ei kylläkään kukkinut huhti-toukokuussa, vaan vasta nyt. Sopii mnulle, pääasia, että kukkii.

Pikkulaukka - Allium ostrowskianum

Pikkulaukatkin ovat kauniita ja pienestä koostaan huolimatta ilahduttavat melkoisesti. Penkissäni on niitä sekä keltaisena että pinkkinä. Joka kesä ihmettelen, mikä kumma pikkutulppu täältä vielä on tulossa, mutta ei tulppaani laisinkaan, vaan uskollisesti kukkiva pikkulaukka kavereineen. Kerrankin olen älynnyt sipuleita istuttaessani, etten ole tunkenut niitä keskelle kukkapenkkiä, jolloin kukat olisivat aikaa sitten jääneet isompiensa jalkoihin.

Mehitähti - Sempervivum

Mehitähti on nätti sellaisenaankin. Pidän sen "poikasista", jotka sopivassa paikassa löytävät tiensä uusiin aluevaltauksiin. Itse asiassa mehitähden kukkakin on aika sievä. Ostin pari viikkoa sitten puutarhamyymälästä alehintaan kaksi varsin tuhtia mehitähtea ja istutin ne laakeaan astiaan, jonka sijoitin aurinkoiseen, mutta sateelta suojaiseen paikkaan. Mehitähdet eivät paljon vettä kaipaa. Mietin tässä, pitääkö minun siirtää kasvit syksyllä maahan, vai saisinko ne talvehtimaan ruukussaan? Josko kaivaisin ruukun vaikka maahan? Onko joku kokeillut?

Tuoksuvatukka - Rubus odoratus

Tuoksuvatukkaa älkää istuttako, jos haluatte sen nököttävän vuodesta toiseen samalla paikalla. Se nimittäin on aika hanakka leviämään ja kohta sen yhden vatukan sijasta on kokonainen pöheikkö. Minä hölmö olen lähtenyt siirtelemään niitä vatukkavauvoja erinäisten paikkojen täydennykseksi ja nyt sitten saan ahkerasti kaivella uusia sukupolvia pois. Tuoksuvatukallakin on hyvät puolensa. Sen voi leikata täysin matalaksi ja sieltä se versoo  keväällä reippaasti yhtään nurkumatta. Se jopa on leikattava muutaman vuoden välein kunnolla tai muuten siitä tulee varsinainen risukko. Tuoksuvatukka näyttää keräävän runsaasti kaikenlaisia pörriäisiä ja olen ajatellut, että esimerkiksi hedelmäpuiden ja marjapensaiden läheisyydessä siitä saattaa olla etua.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervot ovat aloittaneet kukintansa. Myös niissä kuuluu hurja pörinä ja surina, sillä mehiläiset näyttävät kovasti tykkäävän pitsimäisistä kukinnoista. Töyhtöangervo näyttää viihtyvän myös vähän varjoisemmalla paikalla. Ihan polun tai kulkutien viereen sitä ei kannata istuttaa, sillä etenkin kukinta-aikaan se tuppaa kallistumaan ja kaatumaan. Vuosien mittaan meidän töyhtöangervot ovat tehneet paljon poikasia, joita olen istuttanut uusiin paikkoihin ja antanut myös tuttaville. Pienet alut on toki helppo kiskaista maasta kompostin täytteeksi, ellei niitä halua hyödyntää.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Köynnöshortensia on yksi näyttävimmistä köynnöksistä. Minun mielestäni. Tämä rehottaa talomme varjoisemmassa päädyssä ja on levittäytynyt myös maahan. Meillä on köynnöshortensiaa muuallakin ja viimeksi istutin yhden yksilön aloittelemaan kasvuaan Ukkokullan tekemän betonimuurin peittämiseksi. Köynnöshortensia on aluksi hidas ja näyttää nököttävän paikallaan tekemättä yhtään mitään. Ei kasva eikä kuole. Siitä ei kannata hätääntyä, sillä aikansa juurruttuaan se innostuu kasvamaan ja palkitsee kärsivällisyytemme. Kevättalvella pystytän korkeat tikkaat talon seinustalle ja leikkaan kaikki kattorakenteisiin pyrkivät versot pois. Köynnöshortensia toimii erinomaisesti myös maanpeitekasvina.

Köynnöshortensian peittämää seinää vastapäätä on alue, joka rajoittuu kunnan puistometsään. Tämä paikka on ollut meillä vähemmän kiinnostuksen kohde pitkään, mutta parin viime vuoden aikana olen ryhtynyt kohentamaan sitä. Paikka on suurien puiden varjostama ja siellä kasvaa entuudestaan pari vanhaa rhodoa, joista toinen on oikeastaan vain yksi isosta pensaasta sinnittelemään jäänyt oksa. Vuosi sitten istutin pari uutta rhodoa ja siirsin samalle alueelle myös kaksi mahoniaa pois liian aurinkoisesta paikasta. Alueen aurinkoisemmassa päässä kasvaa muutamia tuijia, joiden ajattelin kasvavan näköesteeksi metsikköön myöhemmin rakennettavaa kulkuväylää ajatellen. 

En ole rhodojani erityisemmin hoitanut, mutta eivätpä nuo ole sitten kukkineetkaan. Kielot ovat valloittaneet alueen ja näyttivät jo tukehduttavan nuo uudet rhodot kokonaan. Lisäksi tuijien lähistölle vuosia sitten istutetut tuoksuvatukat pyrkivät kohti valoa ja rötköttivät aina sateen jälkeen rhodojen niskassa. Vähän aikaa sitten kyllästyin hoitamattoman näköiseen paikkaan ja kaivoin hikipäässä tuoksuvatukat pois. Toivottavasti sain niiden juuret sen verran hyvin ylös, ettei uutta kasvustoa ilmesty. Revin myös kieloja aivan surutta, sillä niiden leviämistä ei taida mikään estää. Lopuksi katoin rhodojen alustat märällä sanomalehdellä, jonka peitin oksahakkeella. 

Rhodojen alustalle olen jo aiemmin lisännyt rhodomultaa ja nyt olen hellinyt heitä myös rhodolannoitteella ja runsaalla kastelulla. Niin pitää kuulemma tehdä juuri nyt, sillä rhodot alkavat muodostaa kukka-aihioita edellisen kukinnan päätyttyä.

Futismatsit harvenevat ennen kuin loppuvat kokonaan. Sohvalla istuminen kauniina kesäiltana tuntuu vähemmän hölmöltä, kun laittaa samalla puikot suihkimaan. Parhaillaan on menossa näiden maailmanmestaruuskisojen neljännet villasukat. Ensimmäiset pöllösukkani sain valmiiksi muutama ilta sitten. Silmiin käytin lilaa lankaa, koska varastoistani ei löytynyt ainuttakaan tarkoitukseen sopivaa helmeä. Hiukan huonosti nuo silmät kuvassa näkyvät, mutta kyllä ne siellä ovat. Seuraaviin pöllösukkiin onkin jo helmet hankittuina. Tässä välissä harjoittelen Broken seed -mallia.

 
Ja sitten jatkamaan kesäistä hellepäivän viettoa.
 

Lauantai täynnä lämpöä

Tämä lauantaipäivä on ollut kuin kaunein pioni. Aurinko on paistanut ja lämpöä riittänyt. Kyllä vain kesällä kaipaa säitä, jolloin pihalla tarkenee hellevaatteissa ja paljain jalain. Jolloin aurinko lämmittää puupation hehkuvan kuumaksi ja iltapäivällä tekee jo mieli istahtaa varjoon. Sellaista on tänään ollut. Juuri sellaista.

Eilen muistin, että kompostin takana lojuvat yhä aikanaan anopin Tampereen kodista tänne rahdatut kaksi kellanruskeaa betonitörppöä. Parina kesänä istutin niihin kesäkukkia, mutta muurahaiset tykkäsivät törpöistä niin paljon, että perustivat kotinsa kumpaiseenkin, eikä niissä sitten enää kukat viihtyneetkään. Törppöjän värikin tympäisi ja lopulta kiikutin törpöt kompostin taakse odottamaan aikaa tulevaa. Kenties jopa kaatopaikalle viemistä.

Eilinen törppöihin kohdistunut muistamiskohtaus johti siihen, että kannoin törpöt yläpihalle. Putsasin niistä kotilot ja kaikki takertuneet neulaset pois ja maalasin ne kellarista löytyneellä ruskealla betonisokkelimaalilla kahteen kertaan.  

Tänä aamuna maali oli kuivanut ja nostin törpöt terassin laidalle, jotta muurahaisilla olisi pidempi matka löytää uudet pesäpaikkansa. Enkä nyt istuttanutkaan kesäkukkia suoraan törppöihin, vaan nostin amppelikukan purkkeineen törpön päälle. Hyvä tuli. Kannattaa siis silloin tällöin unohtaa tavaroita - jollei nyt kompostin taakse, niin ainakin johonkin hyvään paikkaan, josta ne voi uusien ideoiden syntyessä helposti kaivaa tuunattaviksi.

Olin vakaasti päättänyt  pitää tänään vapaapäivän. Siis vapaapäivän puutarhahommista. Ihan tyystin mitään tekemättä en oikein osaa olla ja niinpä raahasin askartelukamat pihapöydälle ja ryhdyin väsäämään onnittelukortteja. Etenkin tässä heinäkuussa on paljon nimipäivän ja joitakin synttärien viettäjiä, joten korteille on käyttöä. Siinä askartelun ohessa pyöritin pesukoneessa perheen vuodevaatteita ja pari mattoakin. Nythän on aivan erinomainen sää kuivata paksujakin tekstiilejä.

Juuso on taas viettänyt muutaman yön minun sängyssäni. Tällä kertaa jalkopäässä pitkällään kuorsaten. Omat unet ovat jääneet vähän puolinaisiksi, kun aina kääntyessäni havahduin katsomaan, etten vain potki isäntäväkeä pois sängystä. Juuso kömpi vierestäni vasta, kun Ukkokultakin lähti keittämään aamukahvia. 

Sen aikaa, kun nautimme aamupalaa ja luimme Hesaria, tutustui Juuso alapihalla heinikon elämään. En tiedä, onko se milloin saanut hiiriä ja myyriä, koska mitään vinkkejä ei ole ainakaan jäänyt nähtäväksi. Vaan heti, kun ilmestyin yläpihalle ja ryhdyin kantamaan askartelutavaroitani pöydälle, halusi Juuso tulla lähelleni. On se vaan aika imartelevaa, kun tuollainen ikääntyvä herrasmies nauttii tällaisen piikalikan seurasta. Meni aamupäivä varsin mukavasti kortteja väsätessä ja sikeässä unessa pihahiekalla nukkuvaa kissaa aina välillä katsellessa.

Alkaa tämäkin päivä olla illassa. Kasvarissa tomaatit ja paprikat on kasteltu ja ovi suljettu. Juuso tuli vaihteeksi sisälle syömään, mutta nyt se odottaa tuossa pöydän vieressä, että minä veisin sen takaisin ulos. Niinpä siis toteutan sen toiveen ja sen jälkeen siirryn television ääreen aloittelemaan illan futisurakkaa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille kaikille! Nautiskelkaa lämmöstä ja auringosta.
 

Pionien tuoksua

Festiva Maxima

Duc de Wellington

Karl Rosenfield

Jan van Leeuwen

Sarah Bernhardt

Pioni Laura Dessert?

Tuitiina, tervetuloa blogini pariin!

Aurinkoa ja lämpöä on päästy nyt parina päivänä maistamaan 

ja sitä on luvassa tulevillekin päiville. 

Nautitaan siitä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!