torstai 16. helmikuuta 2017

Puutarhatyöt hyötyliikuntaa?

On tuo aurinko päivälläkin vielä aika alhaalla.

Kävin muutama päivä sitten terveydenhoitajan luona vuositarkastuksessa. Terkkari oli nuori ja innokkaan tuntuinen nainen, jonka kanssa käytiin läpi myös ravintoasiat ja liikuntamuodot. Kerroin liikuntani kesäaikaan käsittävän lähinnä puutarhailua. Toki myös kesällä tulee tehtyä kävelylenkkejä, mutta valtaosa liikunnasta syntyy erilaisten puutarhatouhujen parissa.

Joku saapuu illaksi kotiin

Terveydenhoitaja totesi, etteivät ne puutarhatyöt kyllä mitenkään riitä. Hänen mielestään minun tulisi ryhtyä harrastamaan kesälläkin jotain sykettä nostavaa ja hien pintaan synnyttävää liikuntaa. Jotain, joka vahvistaa lihaksia ja pitää nivelet tulevaisuudessakin liikkuvina. Mielellään siis jonkinlaista kuntosaliharjoittelua.



Tätä samaa keskustelua olen joutunut käymään kerran pari aiemminkin. Ja aion käydä vastedeskin, sillä olen lujasti sitä mieltä, että puutarhatöissä voi hyötyliikunnan muodossa saada sykkeen nousemaan, hien pintaan ja niveliä tukevat lihaksetkin tulee siinä ohessa laitettua töihin. 

Epäilen, että monilla on englantilaisten kartanopuutarhasarjojen luoma utuinen mielikuva puutarhatöistä. Sellainen, jossa hento aatelisneitokainen kulkee valkoiseen pitsipukuun sonnustautuneena puutarhassaan käsivarrellaan kori, johon hän sieltä täältä leikkaa ihastuttavan ruusun nuuhkaistuaan sitä hetken ennen koriin laittamista. Sen jälkeen matka jatkuu pitsistä päivänvarjoa pään päällä pitäen kohti kartanon avoinna olevia lasiovia, joiden takana näkyy palvelijoiden juuri kattama iltapäivätee pienine leivoksineen. Palvelija ottaa ruusukorin vastaan mennäkseen keittiöön asettelemaan kukat hopeamaljaan. Neito ravistaa pitsipuvulleen pudonneen ruusunlehden pois ja istahtaa pikkurilli ojossa nauttimaan hyvin ansaittua teetään. Päivän puutarhatyöt on tehty.


Minun puutarhatyöni ovat aivan jotain muuta, kuin valkeassa pitsipuvussa ruusupensaiden lomassa käyskentelyä. Nurmikonleikkuu alkaa yleensä toukokuussa ja kesästä riippuen sitä saa tehdä vähintäänkin lokakuulle saakka. Tykkään, että nurmi on hyvin hoidetun näköinen, joten parhaimmillaan nurmikko on leikattava kaksi kertaa viikossa. Pyrin tekemään yhden homman kerrallaan alusta loppuun, jos se suinkin on mahdollista. Niinpä nurmikonleikkuu merkitsee tunnin tasaista ja reipasta askellusta, jonka päätteeksi leikkuri on vielä putsattava pahimmista ruohosilpuista. Säästä riippuen tässäkin hommassa saa kunnon hien ihonpintaan.



Vaikka en yhtä ainutta uutta kukkapenkkiä rakentaisi tai vanhaa uudistaisi, lapioimista, kanttaamista ja kärräämistä riittää. Milloin on menossa multaa, kivituhkaa tai taimia, tulossa rikkaruohoja ja työvälineitä. Koska alapihallemme ei pääse autolla tai traktorilla, on tilattavat mullat ja muut maa-ainekset kipattava yläpihalle ja rahdattava lihasvoimalla alapihalle. Multa ei suinkaan ole sitä painavinta tavaraa, mutta sitäkin kärrätessä kädet venyvät viistämään maata kuin apinalla ja pohkeissa ylä-alamäkikärrääminen tuntuu vähintäänkin illalla.



Syksyllä haravoitavaa riittää ja on sitä yleensä keväälläkin. Hiekkakäytäviä täytyy harata ja haravoida pitkin kesää. Muuten rikkaruohot saavat niskaotteen ja tulevaisuudessa siintää entistä enemmän kitkettävää. Eikä se homma siihen jää, että syyslehdet haravoi kasaan. Ne on myös siirrettävä pois ja tavalla tai toisella sijoitettava jonnekin. Kaikki tämä merkitsee runsaasti kävelemistä, kumartelua, kyykistymistä, venymistä ja monenlaisia erilaisia liikkeitä.



Minun kesäni merkitsee puutarhatöiden kannalta usein jopa yhdeksän kuukauden aktiivista liikuntakautta. Elämä siirtyy ulos raittiiseen ilmaan ja lähes kaikkeen tekemiseen liittyy enemmän tai vähemmän jotain liikuntaa. Sääkään ei yleensä ole este, sillä ainoastaan kaatosade tai äärimmäinen helle saavat tahdin hidastumaan. 


Pidän puutarhatöistä, pidän ulkona olemisesta, ja viihdyn kesäaikaan erittäin hyvin omissa nurkissa ja kotipihassa. Osaan toki laiskotella, mutta kaikenlainen tekeminen on minusta mukavaa ja minulle sopiva olomuoto. Aina parempi, jos saan yhdistettyä huvin ja hyödyn eli jotain konkreettista valmistuu puutarhassa ja kroppa saa annoksen kuntoilua. 



Tulevana kesänä olen ajatellut ottaa vähintäänkin askelmittarin mukaani pihahommiin. Olisi hauska nähdä, miten paljon sitä tuleekaan kunnon puutarhapäivänä käveltyä. Pitäisikö kenties ryhtyä pitämään päiväkirjaa siitä, millaisia liikkeitä kunkin työrupeaman aikana on tehnyt, miten pitkään kutakin liikettä on harjoittanut ja mihin lihaksiin nuo liikkeet kohdistuvat? Siten olisi jotain konkreettista esitettävää, kun taas seuraavan kerran menee terkkariin keskustelemaan eri liikuntamuotojen hyödyllisyydestä.


Jokainen saa onneksi harrastaa itselleen mieluisinta liikuntaa ja kuntoilua. Toistaiseksi en ihan heti ole vaihtamassa puutarhakuntoilua mihinkään muuhun harrastukseen. Mikä sen ihanampi tunne, kun on kesäpäivän ahertanut omassa puutarhassa, työn päätteeksi käynyt suihkussa pesemässä mullat ja hiet pois ja puhtaat vaatteet puettuaan istahtaa katselemaan päivän aikaansaannoksia auringon vielä luodessa kesäillan lämpöisiä säteitään. Lihaksissa ja nvelissä tuntuu edelleen rankan päivän rasitukset, mutta mieli liitelee korkeuksissa.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Hyvää Ystävänpäivää!

Tulipa Groenland

Niinä aikoina,
kun minusta ei mitään kuulu,
olen omilla teilläni.
Mutta kuljen niin,
että polkuni toinen puoli
on aina varattu Sinulle
ystäväni.

Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille!
 

maanantai 13. helmikuuta 2017

Pelaguuraaskut ja flunssaa


Kaiken aktiivisuuden ja jaksamisen taivaantuuliin lennättänyt lentsu jyllää sellaisella voimalla, että siitä riittäisi virustautia useammalle vuodelle. Olen perusterve ihminen. Äärimmäisen harvoin päätäni särkee tai vatsaani vääntää. Joka talvi joku flunssa tulee ja menee, mutta yleensä niin maltillisena, etten juurikaan sängyn pohjalle kaadu. Nyt olen niistänyt paketillisen nenäliinoja, köhinyt keuhkoni pihalle ja rintalihakseni helliksi. Harvoin käytössä ollut kuumemittari ei enää toiminut, enkä uuden hankintaa muistanut Ukkokullan kauppalistaan merkitä. Hurjien vilunväristysten ja vuorotellen hiestä märäksi käyneiden lakanoiden perusteella voisin kuvitella kuumettakin olleen.


Viikon lepäämiseen ja makaamiseen kyllästyneenä päätin käydä hakemassa kellarista loput sinne jääneistä talvetettavista. Jouduin tekemään kaksi reissua saadakseni kaikki ruppanat pelaguut sisälle. 14 pelaguusta kahdelle voisin vaikka heti jättää hyvästit. Osa keikkuu siinä rajalla, mutta onneksi muutama on ihan selvästi virkeä. Edellisvuosien kokemuksen perusteella annan tässä vaiheessa jokaiselle mahdollisuuden. On käynyt niinkin, että se kaikkein kurjimman näköinen on jostain kerännyt voimaa ja innostunut kasvamaan. Ja myös päinvastoin eli hyvinvoivan näköinen onkin luovuttanut.


Tässä vaiheessa en tehnyt pelaguille juuri mitään. Toki rapsin jo kellarissa kaikki kuivuneet lehdet pois. En käynyt mitään leikkaamaan, enkä myöskään vaihtamaan multaa tai ruukkuja. Muistan joskus aiempina vuosina saaneeni pyyhkeitä siitä, että heti sisälle tuotuani ryhdyin mullanvaihtoon ja ulkomuodon siistimiseen. Pitää kuulemma antaa kasveille ensin aikaa tottua valoon ja lämpöön ja vasta kasvun kunnolla alettua, on huoltotöiden vuoro. Kokeillaan nyt sitten tätä ohjetta. Mielelläni kuulen muiden kokemuksia ja vinkkejä.


Kävely pihan poikki kellariin ja pelaguiden kantaminen sisälle oli sellainen voimainponnistus, että pihisin pitkään sohvanpohjalla voipuneena. Voin hyvin kuvitella, miten jokin pitkä ja vakava sairaus vie ihmiseltä kaiken lihasvoiman ja saa pienenkin tekemisen tuntumaan ylivoimaiselta koetukselta. Kun jo pelkästään viikon raju flunssa on tehnyt minulle samoin. Eniten tässä taitaa harmittaa se, että flunssa tuli ja sotki aikatauluni ja suunnitelmani totaalisesti. Niin kuin se tietenkin tekee aina.

Vielä yksi amaryllisvana aikoo kukkia.

Olen seurannut flunssakeskustelua niin somessa kuin tuttavapiirissäkin. Kovasti tuntuu influenssa ja flunssa menevän sekaisin. Ja se, missä ja miten flunssa tarttuu ja leviää 

Sain jokin aika sitten kutsun nimipäiväkahville, jotka flunssan vuoksi peruutin. Tuttava soitti ja kysyi, olenko vielä kipeä. Ilmoitti sitten, ettei halua tautia minulta eli en ole hetkeen hänen luokseen tervetullut. En kyllä ollut menossakaan ja ymmärrän, ei kai kukaan vapaaehtoisesti halua edes räkätautia. Puhelun lopuksi tuttavani totesi lähtevänsä ajankulukseen kiertelemään kauppoihin. En viitsinyt sanoa, että marketeissa on ihan yhtä suuri mahdollisuus saada flunssatartunta, sillä flunssapotilas alkaa tartuttamaan toisia jo ennen oireiden alkamista. Kuka tahansa vastaantulija siis saattaa olla potentiaalinen flunssan tartuttaja. 

Lisätietoa mm. flunssan leviämisestä löytyy esim: Terveyskirjasto-Duodecim.


Viikon tulppukimppu on nyt hankkimatta, kun en ole päässyt kauppaan. Olen siis katsellut vanhoja leikkokukkakuvia, seurannut ikkunasta pilvien kulkua taivaalla ja tiiraillut lintulaudan elämää. Yleensä mustarastaat ruokailevat maassa, mutta toisinaan ne pyrähtävät puunoksalle. Yksi pullukka yksilö näyttää kököttävän pitkiäkin aikoja syreenissä. Ehkä se on mieltynyt syreeniin päiväunipaikkana.

Jotkut ovat jo kuulleet mustarastaan luritusta. Itse en. Mustarastaan laulu on yksi kevään saapumisen kauneimpia elementtejä. Sitä odotan innolla. Iloa viikkoonne!
 

lauantai 11. helmikuuta 2017

Ensimmäiset kylvöt ja saumalla makaamista


Nyt se on taas aloitettu. Ensimmäiset siemenet ovat päässeet multaan. Kylvin muutaman Hungarian Black -chilipaprikan siemenen ja Ukkokulta halusi pari purkkia omille chileilleen.


Muut siemenet saavat vielä odottaa jokusen viikon. Maaliskuussa sitten alkaakin varsinainen kylvöshow, silloin ovat vuorossa tomaatit. Siitä sitten kylvöjä riittääkin toukokuulle saakka. Perennakylvökset jätän kesällä pihalla ja kasvihuoneessa tehtäviksi. Ei vain ikkunalautatila riitä.


Voipi olla, että edessä on vielä jonkinmoiset neuvottelut siitä vähäisestäkin ikkunalautatilasta. Takkahuoneeseen on tulossa sisustusmuutoksia ja vanhat huonekalut on jo siirretty pois. Juuso tykästyi kovasti tyhjään tilaan ja viettää nyt päivänsä maaten rentona patterin lämmittämällä ikkunalaudalla. 


Ehkä pitää virittää Juusolle jonnekin kahdesta isosta tyynystä sopiva nukkumapaikka. Se tykkää erityisesti kaikenlaisista saumapaikoista. Sinänsä hankalaa, sillä olkkarin sohvalla kissa vie kahden ihmisen paikan valloittaessaan tyynyjen saumakohdan. Juuso kun on aika isokokoinen kissa ja jos sen keskivartalo onkin siinä sauman päällä, riittää karvaista makoilijaa myös molemmille tyynyille. Ei siinä oikein enää saa omaa takamustaan samalle sohvalle tungettua. 


 "Minäkö muka vien liikaa tilaa?" "Ei todellakaan, aina on tilaa karvaiselle lemmikille!"



Tiiu Puutarhahetki -blogista on laatinut erinomaisen taulukon hyötypuutarhan kumppanuuskasveista. Se on monelle ajankohtainen juuri nyt, kun itse kukin suunnittelee esikasvatuksia ja kesän suorakylvöjä. Tulostin taulukon saman tien itselleni työpöydälle käytettäväksi omien kylvöjeni suunnitteluun. 

Tiiun luvalla laitoin hänen postauksestaan linkin omaan sivupalkkiini, jotta löydän sen tarvittaessa myöhemminkin. Pääset tuohon kumppanuuskasvi-postaukseen myös tästä.
 

torstai 9. helmikuuta 2017

Kellarissa heräillään

Pakkaskukkia

Luvattu pakkanen saapui. Kireimmillään meidän nurkilla on ollut -16 astetta, mikä tietenkin tuntuu kylmältä aiempiin plussakeleihin verrattuna. Pitkään näitäkään aurinkoisia talvipäiviä ei jatku, sillä tulevan viikon ennusteessa on pääosin jälleen plussaa. Valo tällaisina auringonpaisteisina päivinä on huikean hienoa. Myös päivän pidentymisen huomaa jo selvästi. 


Kävin kellarissa vilkaisemassa talvetettaviani. Pienimmät pelaguut näyttävät niin surkeilta, että pahoin pelkään niiden olevan kompostitavaraa. Isommissa pelaguissa on ainakin vielä elämää, mutta toistaiseksi jätin ne kellariin.

Ylös toin kaksi purkkihortensiaa, joihin kumpaankin on kasvanut uusia, haaleanvihreitä versoja. Myös osassa puutuneista varsista on pulleita ja vihertäviä silmuja. Rapistelin pudonneet lehdet pois ja laitoin hortensiat ikkunalaudalle sen enempää niitä tässä vaiheessa kiusaamatta.


Samoin toin sisälle kaksi talvetuksessa ollutta verenpisaraa. Aiemmin en ole verenpisaroita talvettanut, mutta nämä kaksi ostin pikkaraisina taimina Plantsusta ja niissä oli niin kauniit kukat, että ajattelin kokeilla. Surkeassa kunnossa on kumpainenkin. Joskin toisessa muutama hentoinen verso. 

En ole erityisen innostunut tulevien viikkojen sisustusratkaisuista, kun kaikki valoisat ikkunapaikat vähitellen täyttyvät kirjavasta valikoimasta raaskun näköisiä kasveja. Se on kuitenkin pieni vaiva siitä ilosta, jos saa edes osan talvetetuista kasveista selviämään ja jopa kukkimaan tulevana kesänä.

   
Yksi kolmesta pikkuisesta kaktusvauvastani on tehnyt ihka ensimmäisen nuppunsa. On tainnut juroa purkissaan varmaan kolme vuotta. Äitinsä kukki jo marraskuussa komeasti. Lapsukaisen ensiaskeliin menee näköjään vähän enemmän aikaa.

Timantteja puuvajan katolla

Niin se sitten iski flunssa minuunkin. Ehdin jo ihmetellä, että meneekö tämä talvi kokonaan niiskuttamatta, vaikka ympärillä ihmiset lakoavat sairasvuoteilleen. Ihan on tavallinen flunssa ja hengissä tästä selviän. Suurin ärsytys lienee hirvittävä yskä, jolta ei saa kunnolla nukuttua. Päänsä kun vaakatasoon laskee, alkaa sellainen takominen, että sen tuotoksilla kengittäisi jo useamman hevosen. 

Milloin metsikön terttuseljaan silmut ovat ilmestyneet?

Kellarissa käydessäni vilkaisin samalla siellä säilössä olevia mukuloita. Daaliat, lukinliljat ja muut vetelivät sikeitä prinsessanuniaan, mutta japaninihmekukan porkkanamaisiin juurakoihin oli ilmaantunut tummasta pinnasta pilkistäviä alkuja. Viime vuonna yllätyin, miten aikaisin mukuloissa alkoi näkyä heräämisen merkkejä. Johonkin sen päivän kirjasin, joten jatketaan etsintää.
 

tiistai 7. helmikuuta 2017

Talvet lauhtuvat - ilmasto lämpenee

Kotikylän järvi 26.1.2017

Monissa blogeissa ja niiden kommenteissa on keskusteltu kuluneen talven vähälumisuudesta ja nollan molemmin puolin sahaavista lämpötiloista. Enää ei talvella pääse hiihtämään, varsinkaan etelässä, ja talvista näyttää tulleen entistä lyhyempiä.

Ilmaston lämpenemisestä valliltsee asiantuntijoiden ja tutkijoiden keskuudessa yksimielisyys. Skeptikkoja löytyy joka asian tiimoilta, niin myös tässä asiassa. Itse uskon asiantuntijoihin ja siihen, että ilmastomuutos on vakava ongelma kaikkialla. Niin myös meidän leveysasteillamme.

Lähimetsä 2.1.2017

Usein kuulee sanottavan, että onhan niitä lämpimiä talvia ollut ennenkin. Totta, vaihtelua on aina säätiloissa ollut. On ollut leutoja talvia ja todella kylmiä ja pitkiä talvia. Ilmastomuutoksesta huolimatta vaihtelua tulee olemaan jatkossakin. Kylmiä, runsaslumisia ja pitkiä talvia on jo nyt vähemmän ja ne harvinaistuvat edelleen. Tilastojen mukaan vuosi 2016 oli mittaushistorian lämpimin rikkoen vuoden 2015 ennätyksen.

Suomessa lämpötilojen arvioidaan nousevan enemmän, kuin maapallolla keskimäärin. Meidän maamme sijoittuu osin arktiselle alueelle, jota ilmaston lämpeneminen tulee kurittamaan erityisesti.  



Suomessa ilmastomuutos ei kovin paljon pidennä kesää, joskin hellejaksot saattavat pidentyä. Sen sijaan kovat myrskytuulet ja rankkasateet lisääntyvät.  Suurimmat muutokset meillä tulevat talvisäähän. Talvista tulee yhä lyhyempiä, leudompia ja vähälumisempia. Paukkupakkaset käyvät harvinaisemmiksi. Tiedossa on aina vain enemmän harmaita ja pimeitä jaksoja, jotka korvaavat entiset lumi- ja pakkastalvet.

Perälenkillä su 29.1. oli tie jäinen ja pelto vähäluminen.

Puutarhureista tietenkin tuntuu mukavalta, kun kevät saapuu aiemmin ja kesäisin kenties on pidempiä hellejaksoja. Suomessa marjan- ja vihannestenviljely sekä kasvihuoneviljely hyötyy lämpenevästä ilmasta ja pitenevästä kasvukaudesta.

Sahaavat lämpötilat, jatkuva märkyys, roudan ja suojaavan lumikerroksen väheneminen vaikeuttavat kasvien talvehtimista. Keväthallojen yleistyminen puolestaan saattaa palelluttaa leudosta talvesta liian aikaisin heräävät kasvit.

Vanhat ja uudet kasvintuhoojat hyötyvät ilmastomuutoksesta. Erityisen hyvin olosuhdemuutokset hyödyttävät niitä eliöitä, jotka voivat kehittyä vähävaloisessa syyskosteudessa. Tällaisia ovat esimerkiksi etanat ja sienitaudit  Monet sellaiset taudit ja tuholaiset, jotka aiemmin eivät ole talvehtineet meidän oloissamme, tulevat lisääntymään.



En mielelläni harrasta "ennen kaikki oli paremmin" -pohdintaa. Moni asia oli toki ennen paremmin, mutta kyllä kehitys ja edistys valtaosin on positiivinen asia. Ilmastoasioissa muutokset ovat kuitenkin olleet negatiivisia ja pian alkaa olla myöhäistä tehdä asioille mitään. Globaalissa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikka Suomessa ilmastomuutoksen vaikutuksissa voidaan nähdä joitakin positiivisia etuja, emme voi välttyä kaikilta niiltä maailmanlaajuisilta ongelmilta, jotka tavalla tai toisella rantautuvat meillekin.

En ole talvi-ihminen, mutta mieluummin ottaisin lumisen talven pakkasineen ja helmikuisine hiihtokeleineen kuin tällaisen marraskuusta maaliskuuhun kestävän harmaan pimeyden ryyditettynä jäisillä kulkuväylillä ja kuravedestä loiskuvilla maanteillä.

Ammensin näitä tietoja seuraavista osoitteista:
Ilmasto-opas.fi
Ilmatieteen laitos

Bussi 19 kulki jäätietä pitkin Suomenlinnaan talvina 1985, 1986

Kävin loppiaisena Helsingin kaupunginmuseossa ja ostin sieltä postikortin, jonka kuvassa joukko ihmisiä käveli jäätietä pitkin Suomenlinnaan talvella 1978. Tuona talvena asuin itsekin Helsingin Ullanlinnassa ja muutaman kerran tuli hyisen tuulen tuivertaessa käveltyä Suomenlinnaan. Löysin netistä jutun, jonka mukaan Helsingin liikennelaitos korvasi muutamana pakkastalvena Suomenlinnan lautan pikkubussilla nro 19 (pikemminkin kyllä pakettiauto kuin bussi). 

Jäätie Suomenlinnaan 1976.

Suomenlinnan jäätietä ei ole tehty vuoden 1987 jälkeen. Osittain siihen on syynä yhä huonommaksi käynyt jäätilanne, mutta toki myös laivaliikenteen ja etenkin Tallinnaan suuntautuvan laivaliikenteen voimakas lisääntyminen vaatii väylien pitämisen avoinna myös läpi talven.

Jäinen polku talomme viereisessä metsikössä

Etelään ja muuallekin Suomeen on satanut hieman lisää lunta. Se suojatkoon kasveja muutamiksi seuraaviksi päiviksi luvatuilta paukkupakkasilta. Sinänsä kyllä hiukan ihmetytti tulevien päivien pakkasesta uutisoiminen. Tuskin 20 asteen pakkanen edelleenkään meidän leveysasteellamme mikään outo ilmiö on. 

Ohessa vielä pähkinänkuoressa ilmastomuutoksen tulevia vaikutuksia Suomessa.

Suomen ilmasto tulee muuttumaan enemmän talvella kuin kesällä

Suomi sijaitsee alueella, jossa lämpötilan nousun arvioidaan olevan selvästi voimakkaampaa kuin koko maapallon keskimääräinen lämpeneminen. Lisäksi muutokset näyttävät olevan suurempia talvella kuin kesällä. Lämpenemisen ohella sademäärien arvioidaan kasvavan. Suomen ilmaston muutokset ovat kaikissa skenaarioissa lähes samoja noin vuoteen 2040 asti. Vuosisadan jälkipuoliskolla erot kasvavat huomattaviksi kasvihuonekaasujen päästöjen määrästä riippuen.

Lämpötila
  • etenkin talvilämpötilat kohoavat
  • hyvin alhaiset lämpötilat näyttävät harvinaistuvan
  • hellejaksot yleistynevät
  • kaikkein korkeimmat lämpötilat todennäköisesti kohoavat
  • kasvukausi pidentyy ja muuttuu lämpimämmäksi
Sademäärät
  • etenkin talvipuolella vuotta sateet lisääntyvät ja tulevat yhä useammin vetenä
  • rankkasateiden oletetaan voimistuvan enemmän kuin keskimääräisten sateiden
  • talvella ja keväällä pisimmät sateettomat jaksot lyhenevät jonkin verran
  • kesällä poutajaksot saattavat jopa hieman pidentyä
Tuulen nopeus
  • keväällä ja kesällä Suomen tuuli-ilmastossa ei juurikaan näyttäisi olevat odotettavissa muutoksia
  • syksyllä ja talvella tuulet puhaltelisivat tulevaisuudessa aavistuksen verran nykyistä navakammin
  • vaikka muutokset ovat pieniä, ne ovat useimmissa malleissa samansuuntaisia
Lumipeite ja routa
  • lumipeiteaika lyhenee
  • lumen vesiarvo ja paksuus vähenevät
  • routaa on nykyistä vähemmän
  • lauhojen ja sateisten talvien aikana maaperä on usein märkä ja sen kantavuus on huono
Pilvisyys ja aurinngonpaiste
  • talvista tulee pimeämpiä
  • kesällä pilvisyys säilynee suurin piirtein entisellään
Itämeri muuttuu
  • Suomenlahdella vedenkorkeus saattaa kääntyä nousuun ja Perämerellä meri vetäytyy entistä hitaammin
  • Itämeren jääpeite supistuu 

maanantai 6. helmikuuta 2017

Jokunen villasukka jälleen


Kummitytölle polvisukat synttärilahjaksi.
Resorissa ja kantalapussa oikeat silmukat kudottu takareunoistaan.
Varressa 60 silmukkaa, joista kavensin ennen kantalapun aloittamista 3 silmukkaa puikkoa kohden.
Varren mallineule: 4 o, 1 n. Jalkapöydän osuudessa tein mallineuleen vain jalkapöydän päälle. Tällöin mallineule on 3 o, 1 n (puikolla 12 silmukkaa).
Neljä kerrosta raitalangalla ja kaksi kerrosta yksivärisellä. 

 
Lankana syklaaminpunainen 7-veikka ja
7-veikan uusi Metsämarja-niminen Raita-lanka.


Pystyraitamallia olen kokeillut kerran aiemminkin. 
Mallissa kudotaan kahdella eri värisellä langalla vuorotellen 2 silmukkaa kummallakin.
Tämä on kirjoneuletyyppinen mallineule, joka ei jousta kovin paljon. Siksi on oma käsiala huomioiden lisättävä silmukoita ja mahdollisesti myös käytettävä isompaa puikkokokoa.
Laitoin tähän nilkkasukkaan 14 silmukkaa puikkoa kohden, mutta silti tuli aika tiukka. Omaan jalkaan olisi kannattanut laittaa ainakin 15 silmukkaa puikkoa kohden.
Resori kannattaa tehdä esim. 12 silmukalla (puikkoa kohden) ja lisätä silmukoita ennen varsinaisen mallineuleen aloittamista. 


Lankana tässä pystyraitasukassa käytin pinkkiä Suomalaista sukkalankaa, jota löysin marketin tarjouksesta ja samaisen kaupan tarjouslaarista mukaan lähti myös
Novitan 7-veikka Polkkaa, joka näkyy poistuneen mallistosta. 


Myös tätä Broken Seed -mallineuletta olen kokeillut aiemminkin.

Broken Seed-mallineule
1. krs: yksivärisellä 1 o, 1 n
2. krs: värillisellä kaikki oikein
3. krs: yksivärisellä 1 n, 1 o
4. krs: värillisellä kaikki oikein
toista edellisiä.


Lankana 7-veikan vaaleanruskea (jota ei näköjään ole Novitan kevään värikartassa) ja
7-veikan Raita värisävynä Hiekkaranta.
Resorissa valepalmikkoa. 


Kerrosrivinousu on helppo ja kiva malli, jota huomaan varioivani ahkerasti.
Näihin lasten sukkiin käytin valkoista 7-veikkaa ja
7-veikan Auroraa värisävynä Kielo.
Resorissa valepalmikkoa.

Kerrosrivinousu on helppoa:
1-2. krs. 3 o värillisellä, nosta seuraava silmukka kutomatta puikolle
3. krs: kaikki oikein perusvärillä
Toista 1-3 kerroksia.
 

lauantai 4. helmikuuta 2017

Hyvää Runebergin päivää


Runebergin tortut ilmestyivät kauppoihin heti joulun jälkeen. Monia ihmisiä tuntuu harmittavan, kun erilaisten perinneruokien aikataulut ovat viime aikoina pettäneet ja levinneet miten sattuu. Onhan se tietysti vähän hassua, että mämmiä saa jo helmikuussa ja joulukinkkuja lokakuussa. Toisaalta, jos jostain tykkää kovasti, on mukavaa, että herkkuaan on mahdollista ostaa muulloinkin, kuin vain täsmällisesti jonain tiettynä päivänä.

Minä tykkään Runebergin tortuista ja kaupan versioita on tullut maisteltua jo useamman kappaleen. Tänään tein pitkästä aikaa Runebergejä ihan alusta alkaen itse. Ulkonäkö ei ole kovin siloiteltu, mutta maku sitäkin parempi. Odotan jo innolla iltapäiväkahvia, jolloin pääsemme näillä herkuttelemaan.

Mukavaa viikonloppua ja Runebergin päivää (joka on siis huomenna eli 5.2.) kaikille!
 

torstai 2. helmikuuta 2017

#Tulppaanitorstai


Kukkalan Sanna aloitti jälleen tulppaanimanian jakamisen torstaisin. Tarkoitukseni oli lähipäivinä laittaa vähän juttua tulppaaneista, mutta Sannan innoittamana homma aikaistui. Ehtiäkseni ensimmäisen tulppaanitorstain kyytiin, postaus saattaa tuntua vähän tyngältä. Tai kenties en edes täysin sisäistänyt kaikkia Sannan ohjeita. 

 
Maljakossa on meneillään tämän vuoden kolmas tulppaanikimppu. Ensimmäistä en tullut kuvanneeksi. Keltaisen kimpun ostin marketista. Ne eivät koskaan avautuneet kunnolla, mutta jököttivät kyllä maljakossa kohtalaisen pitkään ihan siedettävinä.


Kolmas kimppu on niinikään marketista kauppamatkalla mukaan lähtenyt. Tarjouksessa oli itse asiassa kaksi kimppua kuudella eurolla. Jäljellä oli lähinnä kahta oranssinpunaista väriä, toinen enemmän keltainen. Otin kimpun kumpaakin. Olen nyt muutaman päivän katsellut avautuvia tulppuja ja ihastellut niiden värisävyjä. Mieleen tulee viime kesältä omaan puutarhaan istutettu Texas Flame, jossa alkuun oli samat värisävyt. Joskin keltainen valtavärinä.

Tulipa Texas Flame

Tulppaanin alkaessa kukkia ajattelin, että onpa aika ärtsyt värit. Eivätkä kyllä istuneet muihin samassa kukkapenkissä oleviin tulppaaneihin tai kukkiin. Minulla nyt nuo sävy-suunnitelmat tuppaavat muutenkin menemään pieleen, joten en antanut asian liikaa häiritä. Toisaalta olen aina ollut sitä mieltä, että tulppaanissa saa olla väriä ja loistetta. Ja tulppaanikimppuunkin sopii vaikka kaikki värit kerrallaan. Oli aika, jolloin mielelläni ostin pelkästään valkoisia tulppaaneja. Nykyisin kelpaa kaikki värit ja sävyt. Tulppaani on tulppaani, vaikka väri olisi mikä.

Tulipa Texas Flame

Texas Flamea ostaessani ja istuttaessani en tiennyt, että kukinnan edistyessä se vaihtaa väriä. Keltaisuus muuttuu punaiseksi ja punainen syvenee ja laajenee. Harmikseni löysin vain muutaman kuvan Texas Flamesta, vaikka tiedän sitä enemmän kuvanneeni. Etsinnän vaikeus kannustaa jälleen kerran kehittämään arkistointi- ja nimeämismenetelmiä. Jos kuvia tallentaessa tuntuukin kiireiseltä, jälkikäteen säästää senkin ajan ja vaivan, joka kuluu järkevään nimeämiseen.

Tulipa Texas Flame kukinnan loppuvaiheessa

Sen verran jännä tuo Texas Flamen kukinnan värimuutos eri vaiheissaan oli, että yritin löytää ko. tulppua myös viime syksynä. Olin myöhässä, sillä kun sitä eräästä nettikaupasta löysin, se oli jo myyty loppuun. Nyt toivon, että edes osa edellisenä syksynä istutetuista 10 Texas Flamesta nousee, jotta pääsen seuraamaan sen mielenkiintoista taivalta nupusta lakastumiseen.

PS. En kirjaa tähän Kukkalan Sannan ohjeita. Käykää tsekkaamassa hänen blogistaan, etten puhu läpiä päähäni. Tässä vielä kertaalleen linkki Kukkala -blogiin eli KLIK.