Sipulihyllyjen ohi ei voi kulkea

Joutsenten ylilento

Olen oikea puupää, sillä kasveihin liittyviä päätöksiä en pysty pitämään ollenkaan. Niin oli tarkoitus olla tänä syksynä maltillinen syyssipulien kanssa, vaan jo nyt olen lipsunut päätöksestä pahasti. Ehkä on parempi tehdä tarkat suunnitelmat ja kulkea sitten niiden kanssa. Eikä näin, että joka kaupassa sorrun sipulihyllyjen ääreen kulkematta niiden ohi ilman pussukoiden hyppäämistä ostoskoriin. Elämässä on isompiakin suruja. Parempi taata keväinen kukkaloisto ja säästää näin syksyllä jossain muussa.

Tulppaaneissa oli tarkoitus keskittyä darwin-tulppuihin. Osittain onnistui, mutta sekaan mahtui muutakin.

Tulipa Angelique, vaaleanpunainen

Tulipa Pink Impression, vaaleanpunainen darwintulppaani

Tulipa Foxtrot, vaaleanpunainen (jonka sain naapurin Maritilta)

Tulipa Triumph, valkoinen
Tulipa  Elegant Lady, valkoinen (jonka sain naapurin Maritilta)
Tulipa Double Blue, kerrottu lila
Tulipa Purple, lila
Tulipa Showcase, kerrottu lila
Tulipa Black, tumma lila
Tulipa Single Late Queen of Night, tumma lila
Tulipa Triumph Purple Prince, lila
Tulipa Darwin Hybrid Mystic van Eijk. vaaleanpunainen darwintulppaani

Seuraavista pussukoista ei ole kuvia, sillä ne ovat vasta matkalla meille:

Tulipa Exotic Emperor - aikainen tulppaani, valkoinen
Tulipa humilis (pulchella) 'Persian Pearl' - tähtitulppaani
Tulipa sylvestris - Metsätulppaani, keltainen
Tulipa viridiflora 'Greenland' - myöhäinen tulppaani, valkovihreä
 

Hyacinthus Delft Blue, vaaleansininen
Hyacinthus Pink Pearl, voimakkaan vaaleanpunainen
Hyacinthus Pink Surprise, vaaleanpunainen
Hyacinthus Woodstock, lila

Allium atropurpureum - Viinilaukka
Allium karataviense - Pallolaukka
Allium aflatunense 'Purple Sensation' - Ukkolaukka
Allium christophii Albopilosum - Tähtilaukka
Allium Summer Drummer - Koristelaukka
Allium nevskianum - Purppurapallolaukka

Narcissus Sir Winston Churchill
Narcissus recurvus
Narcissus Mount Hood 

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja, punainen
Fritillaria uva-vulpis - Keltareunapikarililja
Fritillaria meleagris Mix - Kirjopikarililja 

Anemone blanda 'Blue Shades' - Balkaninvuokko
Camassia leichtlinii 'Blue Melody' - Tähtihyasintti
Chionodoxa Pink Giant - Kevätkirjotähti vaal.pun
Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja
Corydalis solida Beth Evans - Pystykiurunkannus 
Crocus Grand Maitre
Crocus Spring Beauty
Crocus speciosus - Syyssahrami
Erythronium Pagoda - Koiranhammas keltainen 
Galanthus elwesii - Lumikello
Iris historioides 'George' - Lumikurjenmiekka
Iris 'Harmony' - Kevätkurjenmiekka
Muscari comosum 'Plumosum' - Töyhtöhelmililja 
Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki
Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti
Scilla bifolia - Pikkusinililja

Luettelon kaikista pussukoista ei ole kuvia, sillä osa on tilattu nettikaupasta ja toivon mukaan ovat piakkoin tulossa.

Fiksuna suunnittelisin nyt kullekin ryhmälle istutuspaikkansa. Laiskuus taitaa tälläkin kertaa voittaa fiksuuden. Tosin ihmeitäkin tapahtuu.

Perhonen omenapuun rungolla lepäämässä

Jos nyt hiukan hirvittää tuleva sipulien istutusurakka, on se kaiken ahkeroinnin arvoista. Keväällä harmittaisi, ellei mitään kivaa olisi mullasta odotettavissa. Ja vaikka sipuleita kätkisi maahan kuinka paljon, aina pohtii, että olisi niitä voinut enemmänkin laittaa.

Kesä ei päästä otettaan

Helenium Autumnale 'Rotgold' - Syyshohdekukka

  
Kesä pitää lujasti kiinni, eikä anna periksi, vaikka syksy yrittää kovasti ujuttaa jälkiään puutarhaan. Puutarhan toisessa päässä Syyspenkki leiskuu punaisenkeltaisenoranssina ja toisessa päässä ruusut laittavat parastaan. Keskiosa puutarhasta koittaa keikkua kiistelijöiden välissä.

Echinacea - Punahattu

  
Tästä kesästä tuli punahattujen esiinmarssi. Sekä ostetut että itse siemenestä kasvatetut ovat nousseet kiitettävällä runsaudella esiin mullasta ja kukkineet pitkään kauniina. Ehkä punahattujen kanssa pitää vain ensin tulla tutuksi ja vasta sitten ne uskaltautuvat jäämään vakituisiksi asukkaiksi. Jospa perhosetkin jonain kesänä kuulisivat pihallani olevan kallionauhuksen lisäksi muitakin perhoskasveja. Tänä kesänä ne eivät punahatuista välittäneet.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

  
Punalehtiruusu on aivan täynnä punaisia kiulukoita. Enpä muista moista määrää aiemmin nähneeni. Pensas on nyt yhtä kaunis kuin alkukesällä kukkiessaan.

Rosa pimpinellifolia 'Plena' - Juhannusruusu

Tänä vuonna juhannusruusuissakin on runsaasti kiulukoita ja kaikki mustia. Ovatko ne muina syksyinä olleet mustia? En muista tai en ole kiinnittänyt huomiota.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Jossain vaiheessa surin menettäneeni oranssikeltanon. Niin ei ole käynyt, sillä nyt oranssikeltanoa kasvaa peräti kahdessa paikassa. Yläpihan Kivipolun kupeessa ja alapihalla Vasenrinteessä. Muistan siirtäneeni muutaman taimen rinteeseen kokeillakseni niiden menestymistä siellä. Oranssikeltano tekee tiiviin lehtiruusukkeen, joka toimii hyvin myös maanpeitekasvina. Ruusukkeesta nousee korkea kukkavana, joka näköjään valoisalla paikalla pysyy hyvin pystyssä tukematta. Sain kasvin monta vuotta sitten tutulta lapinvuokkona. Mistä lie hän sellaisen nimen kasville löytänyt? Googlettamalla löysin kasville oikean nimen.
 

Malva moschata - Myskimalva

Myskimalva on tarjonnut kuluneen kesän aikana loisteliasta kukintaa. Meinasin jo leikata sen ruskeiksi menneitä siemenkotia pois rajoittaakseni leviämistä, mutta onneksi en niin tehnyt. Uusia nuppuja availee kukkiaan tasaiseen tahtiin.

Malva moschata - Myskimalva

Myös vadelmien joukosta löytämäni kaksi valkoista myskimalvaa ovat kotiutuneet uuteen istutuspaikkaansa ja nekin kukkivat nyt toista kierrosta. Itse asiassa nuo siemenkodatkin ovat aika kauniita. Kun pitsiä.
 

Geranium himalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi

  
Idänkurjenpolvi Baby Blue on myös alkanut kukkimaan toista kierrostaan. Kurjenpolvien suhteen minun piti kokeilla kukkineiden latvusten leikkaamista, jotta näkisin, aloittavatko kukkimisen uudelleen. En muistanut leikata, enkä siis tiedä, olisiko sillä ollut jotain vaikutusta. Joka tapauksessa osa kurjenpolvista kukkii nyt uudelleen, joskin vähäisemmin kukin.

Rosa 'F. J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Puutarhan toisen pään Ruusupenkissä osa ruusuista jatkaa taukoamatonta kukintaansa ja osa aloittaa uudelleen pienen tauon jälkeen. Punainen neilikkaruusuu ei ole levännyt välillä laisinkaan, vaan sen latvukset ovat täynnä nuppuja ja avautuneita kukkia. Olen leikannut kuihtuneita kukkia pois, mikä selvästi lisää uusien nuppujen muodostumista.

Rosa rugosa 'Sointu' - Tarhakurtturuusu

  
Sointu lepäsi välillä ja ryhtyi sitten kukkimaan uudelleen. Uudet kukat meinasivat jäädä minulta huomaamatta, kun olin ajatellut ruusujen jo lopettaneen. Kukkapenkkien uudistamisen vimmassa kamerakierrokset ovat jääneet vähemmälle, kuin myös yksityiskohtien huomaaminen.

Rosa rugosa 'Sävel' - Tarhakurtturuusu

  
Sävel ei neilikkaruusun tavoin ole levännyt yhtään. Runsain kukinta on ollut ohi jo jonkin aikaa, mutta yhä uusia nuppuryppäitä ilmestyy latvuksiin. Loppujen lopuksi ruusupensaat ovat aika helppoja kasvatettavia ja kauneuttahan niillä on meille tarjota yllin kyllin.

Rosa 'Thérèse Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu kilpailee kesän runsaimmin kukkivien sarjassa. Olen säännöllisesti leikannut kukintansa lopettaneet pois. Uusia nuppuja ilmestyy tasaiseen tahtiin. Täytyykin taas lukea ruusupensaiden leikkausohjeet, jotta tiedän keväällä hoitaa sen oikein. Varsinkin teresanruusun oksat ovat venähtäneet kesän aikana melkoisesti.
 

Crocosmia × crocosmiiflora - Ruostekukka

  
Ruostekukka pukkaa useita nuppuvarsia isossa ruukussa pergolan edustalla. Talvetin sen mukulat kellarissa paperipussissa. Turve olisi ollut parempi, mutta onnistui noinkin. Olisipa hienoa, jos tämä kasvi menestyisi meillä maassa. Aion kuitenkin pelata varman päälle ja ruostekukka muuttaa taas mukuloina talveksi kellariin.

Phaseolus coccineus - Ruusupapu

Kasvatin purkissa kasvimaan kupeessa muutaman ruusupavun. Samassa ruukussa oli myös hyasinttipapua, joka kyllä kasvoi, mutta ei kukkinut tänäkään kesänä. Enpä taida sitä enää kolmatta kesää kasvattaa, vaikka ihan hauskan näköinen se on punertavine lehtineen. Ruusupapu kasvatti monta pitkää papua, joiden sisältä riivin mainion värisiä papuja. Jälleen kerran riittää ihmettelemistä, miten monipuolisesti luonto meitä ilahduttaa kirjomalla muotoja ja sävyjä vähän joka paikkaan.

Aronioita on jo pakkasessa kokonaisina, kriikunaan yhdistettynä mehuna ja soseena. Silti oli vaikea kulkea marjojen painosta riippuvien pensaiden ohi. Niinpä päätin kerätä niitä vielä vähän minigrip-pusseissa pakastettavaksi. Aronioiden kerääminen on helppoa. Ripustin pienen jugurttipurkin s-koukulla pensaan oksaan ja poimin kypsiä marjoja hetkessä isomman ämpärin täyteen. Eipä paljon tarvitse selkää rasittaa, kun poimiminen sujuu vikkelästi.

Kuvassa ämpäri on vasta alullaan, mutta runsas viisi litraa niitä tuli lauantaiaamuna kerättyä. Marjoissa ei ole pahemmin siivottavaa. Vain jokunen kuivunut marja oli osunut muiden joukkoon ja niiden poistaminen sujui melkein yhdellä puhalluksella.

Pieni pala maata -blogin Terhi postasi mainion smoothie-ohjeen aronioista. Kyseinen smoothie-ohje sai minutkin liikkeelle poimimaan aronioita entisten lisäksi. Vielä jäi marjoja pensaisiin. Eiköhän linnut ne syksyn mittaan napostele. Muutaman kupillisen ajattelin käydä aamuisin poimimassa puuron lisukkeeksi. Yllättävän hyviä ovat.

Sukkia vähän sinnepäin

Mikäs on käsitöitä tehdessä, kun luovat ihmiset keksivät hienoja malleja ja julkaisevat niitä sitten kaikelle kansalle kirjoina. Uusin hankintani on Pirjo Iivosen Jämälankasukat -kirja. Kirjassa on hyviä ohjeita, joihin voi tuhlata käsityökorista löytyvät jämälankakerät tai vaihtoehtoisesti juuri haluamistaan väreistä hankitut langat. Kirjan ohjeet ovat selkeitä ja helppoja.

Ensimmäisenä tein kirjasta Marmelaadit (s. 95). Tosin minun pitää aina mennä soveltamaan hyviäkin ohjeita ja niinpä jätin nilkasta yhden mallikerran pois. Lisäksi toteutin "värinauhat" yksivärisenä kirkkaanpunaisella. Kirjan ohjeiden ideana on käyttää jämälankoja, jolloin nuo punaiset voisi korvata useilla eri väreillä. Pienet lankanöttöset saa hyvin käytettyä muutaman kerroksen värinauhoina.

Seuraavaksi otin työn alle mallin Valonpisaroita (s. 57). Kudoin sukan luonnonvalkoisena, kuten ohjeessakin tehdään. Sukan valmistuttua jokaiseen varsiresorin nurjaan silmukkariviin virkataan iloisenvärisiä ketjusilmukoita. Pari riviä sain aikaan ja sitten iski laiskuus. Liian hidasta minun temperamentilleni. Saa kelvata valottomina pisaroina.

Kolmas aktivoiva malli oli Miss Farkku (s. 33). Alkuperäisessä ohjeessa luonnonvalkoisten kerrosten väliin sijoittuvaan pitsineuleeseen on käytetty kolmea eri väriä. Lankojen päättely ei ilahduta, joten päätin käyttää kirsikanpunaista. Tosin kirjassa on erinomainen neuvo, miten lankaa jatketaan, jolloin päätteleminen vähenee oleellisesti. Näissäkin oioin ohjetta siten, että jätin kärkiosasta pitsineuleosion pois. 

Ihan hauskat sukat näistä tuli. Niin kivat, että luultavasti teen samalla mallilla jossain muussa värissä. Ehkä jopa jämälangoista.

Kun aikansa seuraa tietyn kirjan ohjeita, on välillä mukava päästää itsensä vapaaksi eli valita malli jostain muistin syvennyksistä tai muuten vain helppo ohje, jonka parissa ei tarvitse liikoja silmukoita laskea. Kirjoista ammennettavat ohjeet ovat käytännössä hiukan vaikeita seurata, kun kirja pitää tukea pysymään pystyssä ja avoinna sohvatyynyjen avulla ja sittenkin se välillä luiskahtelee sohvan taakse.

Olen saanut lämpimiä sanoja ja apua ihmiseltä, jolle halusin antaa jotain kiitokseksi. Lempiväriä minulla ei ollut tiedossa ja silloin luonnonvalkoinen on turvallinen väri. Nilkan resorin korvasin nirkkoreunalla ja kuvioksi laitoin isommasta mallista ottamani sydämen.

Villasukkaryhmässä näin kauniit Sirkka-sukat. Sellaisia olen kutonut ennenkin ja ohje löytyi mapista. Vaan näistä Sirkoista tuli kummalliset siksi, että olin kopioinut ohjeen nurinperin. Ihmettelin kyllä ohjetta katsoessani, että kuva ja sanallinen ohje eivät oikein täsmää. Siitä huolimatta ryhdyin kutomaan sanallista ohjetta noudattaen. 

Epäilyksen noustessa pintaan pitäisi aina pysähtyä miettimään, mikä sen aiheuttaa. Niin en tehnyt. Kutomisessa mallineuletta luetaan oikealta vasemmalle ja alhaalta ylöspäin. Olin purkanut kuvallisen ohjeen sanallisesti väärinpäin ja siksi sukista tuli omituiset Sirkat. Huomasin virheen jo ensimmäisen sukan puolivälissä, mutta enpä viitsinyt purkaa. Tein toiseen samanlaiset virheet. 

Yhtään ei jaloissa tunnu Sirkan virheet. Samalla tavalla lämmittää. Seuraavat sitten oikeaa ohjetta noudattaen. Pääsenpähän vertaamaan, kumpaa virheet haittaa enemmän, jalkoja vai päätä. 

Kellarin klapipino on kaunis.

Päätin palauttaa sivun, jonne olen koonnut loppuvuodesta 2014 lähtien kutomani villasukat, tumput ja pipot. Kaikista kuvista en löytänyt alkuperäistä, joten kollaasit ovat osittain vähän sinne päin. Kaikenlaista sitä on tullut väsättyä ja tulee väsättyä vastedeskin.
 

Kahden viikon kaivamiset

Lilium 'Mapira'

  
Kahden viikon aikana olen uudistanut kaksi kipeästi huoltoa vaatinutta aluetta. Yläpihan Bermudankolmiossa meni useampi päivä ja sen valmiiksi saatuani työn alle pääsi alapihan Kriikunapolun viereinen alue, jota tässä kutsun metsäruusupenkiksi. Paikan ulkonäkö on jo pitkään tympinyt, mutta mylläystä en kuitenkaan ollut suunnitellut juuri tälle syksylle tehtäväksi.
 

Bermudankolmiosta jäi yli jaettuja kuunliljoja ja jaloangervoita. Lisäksi kasvimaalla odotti viisi kuunliljaa ja Ovaalipenkistä oli myös tarkoitus siirtää pois kaksi kuunliljaa. Metsäruusu oli tehnyt juuriversojaan muiden kasvien joukkoon ja muutenkin penkki oli niin kärsineen ja kulahtaneen näköinen.

Kaivoin kaikki kasvit pois. Päätin säilyttää hyvinvoivat saksankurjenmiekat ja tarjota niille enemmän tilaa. Niiden joukosta löytyi pari päivänliljaa. Soihtunauhus ja komeamaksaruoho sekä idänunikko ja tarhasarjalilja Mapira ansaitsivat myös tulla säilytetyiksi. Sen sijaan tarha-alpi lähti kompostiin. Sitä kasvaa jo yhdessä paikassa ja leviää sielläkin liian tehokkaasti. 

Kaikkien kasvien poistaminen, alueen tehokas kääntäminen ja mullan puhdistaminen oli tärkeää siksikin, että ruusunjuuret piti saada pois. Myös tarha-alpin juuret olivat porautuneet syvälle ja muodostaneet melkoisen verkoston. Metsäruusun juuriversojen estämiseksi laitoin penkin toiseen laitaan sekä muovisen nauhan että juuriestekangasta. Aika pinnassa ruusunjuuret näyttivät kulkevan, mutta varmuuden vuoksi laitoin kangasta syvemmälle. Tähän urakkaan meni osa perjantai-illasta ja koko lauantaipäivä.

Sunnuntaiaamuna jatkoin tehtävää kärräämällä paikalle uutta multaa sekoitettavaksi paikalla olevaan maahan. Sommittelin istutettavat kasvit siten, että kuunliljat kiertävät reunaa ja kasvaessaan viherryttävät niin mullan kuin reunan kivetkin. Kivillä ei sinänsä ole mitään erityistä tehtävää. Tukevat maata ja muovista reunanauhaa. Ja ovat muuten vain koristeena sekä säilössä mahdollista muuta käyttöä varten.

Maa oli aika kuivaa, joten lorotin vettä suoraan letkusta jokaisen kasvin istutuskuoppaan ja myös istutuksen edetessä lisäsin runsaasti vettä antaen sen imeytyä kunnolla. Kasvit olivat yön imeneet vettä sekä ämpäreissä että kottikärryissä. Istutuksen lopuksi kastelin vielä kaikki ja lisäsin syyslannoitteen mullan pinnalle. Luvassa oli vesisadetta, jota sitten maanantaina saimmekin yllin kyllin.

Ehkä olisi ollut kiva hankkia uusia ja erilaisia kasveja, mutta enpä raaskinut luopua olemassa olevistakaan. Lisäksi budjettiin piti jättää varaus syyssipuleille.

Nyt sitten odottelen, että kasvit juurtuvat ja lähtevät kasvuun. Ensi keväänä aikaisintaan pääsen laskemaan voitot ja tappiot. Lapiotyöt ovat aina raskaita, mutta hyvältä tuntuu katsoa valmista tulosta. Sitä enemmän se ilahduttaa, kun paikka on pitkään ärsyttänyt ja huutanut kohennusta.

Pyöreä kohopenkki Kurgaani, jonka laella kasvaa riippahernepuu.

Seuraavaksi on tarkoitus ryhtyä kunnostamaan kasvimaata. Kun kunnostuksen makuun pääsee, löytää kohennettavaa vähän sieltä sun täältä. Yksi vähän pienempikokoinen ongelma on Kurgaanin neljännes, jossa kasvaa pikkusydäntä. Paikka on ilmeisesti liian kuiva ja paahteinen pikkusydämelle, joka kukkii kauniisti heti alkukesästä, mutta elokuussa se muistuttaa pälvikaljuista ukkoa. 

Antakaapa vinkkejä sopivista kasveista. Ei kovin korkea, kestää paahdetta ja kuivuutta, saisi kukkiakin edes osan aikaa. Ja peittävä lehdistö olisi kiva. Pikkusydämen vasemmalla puolella kasvaa matalaa kurjenpolvea ja oikealla puolella sammalleimua. Oma ongelmansa lienee se, miten saada pikkusydämen juurakot pois. Sehän leviää ihan hillittömästi, vaikka väsähtääkin kesken kasvukauden.

Siemenpussien tyhjentämisen tulos, aika söötti.

Iltapäivälehti lupaa rajua laskua lämpötiloissa ja kunnon syksyistä säätä. Ei tässä nyt ehdi syksyä miettimään, kun pihalla on kaikenlaista tekemistä. Päällimmäiseksi pyrkivät syyssipulien hankinta. Joko sinä olet sipuliostoksesi aloittanut?
 

Mehua kriikunoista ja aronioista

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunat kukkivat toukokuussa valtoimenaan. Enemmän, kuin koskaan aiemmin. Yläpihan pikkupuutarhassa on yksi kriikunapuu ja alapihalla kaksi. Puut ovat muuttaneet 2001 meille lähellä olevalta autiotontilta. Pysähdyimme aina lenkillä napsimaan tien varrelle ulottuvista puista kypsiä hedelmiä ja samalla juttelimme ääneen, kuinka puut jäisivät suunnitellun leikkipuiston rakentamisen jalkoihin. Kuten sitten kävikin. Autiotonttia vastapäätä olevan talon asukas sanoi kerran minulle, että kaiva siitä itsellesi taimet. Niitähän riittää. Näin tein ja nyt saan poimia oman puutarhan kriikunoita syötäväksi.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Keväisen kukinnan pölyttyminen onnistui täydellisesti. Viime viikolla keräsin alapihan kahdesta puusta kaksi ja puoli ämpärillistä kriikunoita. Pohdin kovasti, mitä niistä tekisin. Kriikunat ovat luumun sukulaisia, mutta pienempiä. Olisi aika työlästä ottaa jokaisesta kivi pois vaikkapa hilloamista varten. Googletin vaihtoehtoja ja päädyin mehuun.

Aronia mitschurinii - Marja-aronia

Myös aronia tuottaa tänä vuonna valtavasti marjoja. Meillä on ylä- ja alapihaa jakavan rinteen yläosassa 20 metrin matkalla aroniapensaita. Osa on selvästi koristearoniaa, osa marja-aroniaa. Koristearoniassa marjat ovat pienempiä, eivätkä kaikki niissä vielä edes kypsiä. Sen sijaan marja-aronioissa oksat notkuvat terttujen painosta. Yhden marja-aronian (kuvassa) marjat ovat himmeitä ja isokokoisia. Rinteen toisessa päässä on muutama pensas, joissa marjat ovat hivenen pienempiä ja kiiltävämpiä.

Vuosia sitten teimme aronioista viiniä. Siitä ei tullut erityisen hyvää, joskin aika vahvaa. Aronioista saa kyllä hyvääkin viiniä. Ehkä emme paneutuneet asiaan riittävän syvällisesti. 
Nyt marjoja on niin paljon, että tuntui haaskaukselta jättää niitä hyödyntämättä.

Aronia sisältää huikean määrän antioksidantteja, enemmän kuin mustikassa. Siinä on myös C-vitamiinia, karotenoideja, folaattia, E-vitamiinia ja lukuisia kivennäis- ja hivenaineita, kuten magnesiumia, kaliumia, mangaania ja rautaa. Vaikka koristearonian marjat ovat pienempiä, niiden terveysvaikutukset ovat samankaltaiset.

Aronian tehoaineet suojaavat virtsatietulehduksilta, vaikuttavat myönteisesti verenpaineeseen ja lisäävät hiusverisuonten verenkiertoa, mikä suojelee esimerkiksi silmiä samaan tapaan kuin mustikka.

Samaan aikaan, kun itse keikuin korkeilla tikkailla keräämässä kriikunoita puista, Ukkokulta tyhjensi aroniapensaita marjoista. Yhdistin mehumaijaan aina puoli ämpärillistä kriikunoita ja puoli ämpärillistä aronioita. Koska tarkoitus oli pakastaa mehu, en lisännyt siihen sokeria. Sokeroin sitten tarpeen mukaan myöhemmin. Mehua tuli runsaasti ja se on yllättävän hyvän makuista. Ei välttämättä kaipaa sokeria ollenkaan. Ilmeisesti kriikunoista tuli mehuun makeutta, sillä aronian maku on aika mieto ja vähän karvas.

Pikkupuutarhan kriikunapuu on vielä tyhjentämättä ja aronioista täyttyisi varmasti vielä useampi ämpärillinen. Aion kerätä vielä jonkun verran aronioita pakastettavaksi sellaisenaan, sillä ne ovat oiva lisä talvella smoothiessa. Myös makeampien marjojen ohessa aronioita napostelee vaikkapa puuron päällä. Ehkä teen vielä muutaman purkin hyytelöä aronioista lisäämällä joukkoon pienen määrän kriikunoita. Jonkun verran jätän aronioita pensaisiin lintujen naposteltavaksi.