Rusakkoruokaa

Rinteen krookukset ovat avautumassa. Viikonlopuksi on luvattu aurinkoista, jolloin nämä vielä hiukan supussa olevat kukat varmasti avautuvat kokonaan. Viileät, jopa pakkaselle menevät yöt pidentävät kukinnan kestoa.

Ellei käy niin, että rusakot käyvät napsimassa kauniit kukkaset. Viitteitä moisesta riesasta on, joten suojasin tämän ryhmän verkolla. Valitettavasti jokaista kasvustoa varten ei verkkoja riitä.

Hedelmäpuiden alle istutettuja sipulikukkia on käyty ahkerasti napostelemassa. Perjantaina huomasin helmililjojen lisäksi myös tulppujen joutuneen ristihuulien vatsaan. Pikkuisen ärsyynnyn, tai oikeastaan vähän enemmänkin. Lumettomuuden vuoksi luonnossa luulisi riittävän syötävää. Miksi siis pitää tulla minun rahalla ja vaivalla istuttamiani kasveja syömään. Taitavat maistua paljon paremmilta ja vieläpä mukavasti tarjolle asetettuina.

Sarin puutarhat -blogista luin vinkin, että kahvinporoilla saattaisi olla rusakkojen mielihaluja torjuva vaikutus. Eikä siis keitetyn kahvin jäännösporoilla, vaan ihan tuoreella kahvijauheella. Sattumoisin kaapissa on voimakkaasti maustettua suklaa-kanelikahvia, joka alkaa olla käyttöaikansa lopulla. Eipä paljon ota jos ei annakaan kokeilla kahvinpurukonstia. Kahteen paikkaan löytyi vielä puuvajasta verkko, muualle ei. Nyt vain kaikki toiveet kahvipuruille. Toivottavasti meidän alueen rusakot inhoavat kahvin tuoksua. Jos eivät, seuraavaksi voisin kokeilla teetä.

Cotoneaster - Tuhkapensas

Rusakko-ongelmia en jaksanut koko kaunista päivää murehtia, vaan jatkoin puutarhakierrosta. Huomasin tuhkapensaankin ottavan osaa aikaisen kevään esiinmarssiin. Lehdet ovat puskemassa ulos silmuista.

Clematis alpina - Alppikärhö

Alppikärhössä on jo pitkään ollut silmuja. Viime päivien auringonpaisteessa silmut ovat alkaneet kasvaa ja niitä on tullut paljon lisää. Muutamissa muissakin kärhöissä on jo selvät silmut. On sitten niitäkin kärhöjä, joissa ei ole minkäänlaista eloa. Jännitystä siis riittää pitkäksi aikaa. Viime kesänä istutin uusiakin kärhöjä, joiden kotiutuminen on totaalinen arvoitus.

Monen pettymykseen johtaneen kokeilun jälkeen olen saanut muutamia jouluruusuja viihtymään puutarhassani. Yhtä paikkaa lukuun ottamatta kaikki jouluruusuni kasvavat kohopenkeissä, joka estää liian veden kertymisen niiden tyvelle. Siitähän ne eivät kuulemma tykkää. Se yksi ei-kohopenkissä kasvava jouluruusukin on suunnitelmissa tänä keväänä siirtää parempaan paikkaan. Kunhan ovat avanneet ja kuihduttaneet nousussa olevat nuppunsa.

Nuppujaan pullistelevat jouluruusuni saavat minut onnelliseksi. Onnistumisen iloa parhaimmillaan. Mikä sinun puutarhassasi saa hymyn huulillesi?

Pientä pihahommaa näin aluksi

Krookukset rinteessä ja mitä lie muuta roskaa

Puutarha vetää jo kummasti puoleensa, vaikka siellä ei vielä kovin paljon tekemistä olekaan. Viikonloppuna ja sen jälkeenkin on ollut yöpakkasta jopa -7 astetta, joten aamupäivällä ei kannattanut heti ulos rynnätä. Lämpötila on noussut päivällä reilusti plussalle, varsinkin sateisina päivinä.

Pakkanen on myllännyt multaa ja nostanut pikkusipuleita ylös. Pehmeämmissä kohdissa olen painanut varovasti sipulin syvemmälle maahan, mutta kohmeisessa mullassa olen antanut niiden olla.

Syksyllä jäi havujen leikkaaminen, joten nyt tartuin siihen hommaan. Kahden ämmän (M:n) eli maalis- ja marraskuun välissä on hyvä muistisääntö havujen leikkaamiselle. Kovin kummoista leikkaamista havuni eivät tarvitse. Lähinnä tasasin runko- ja pallotuijat sekä muutamia yksittäisiä tuijia. Metsäpuutarhaa reunustamassa olevista metsäkuusista typistin oksia. Latvaan ei saa koskea ennen kuin havupuu/-aita on saavuttanut halutun korkeuden. Tien reunassa kasvava tuija-aita odottaa vielä leikkausta. Tänä keväänä se on siinä mielessä helpompaa, kun alimmat oksat ole kiinni tiukassa hangessa.

Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko postasi hiljan upeasta havuvalikoimastaan. Sieltä saatat löytää hyviä vinkkejä omaan käyttöösi. Käy kurkkaamassa. 

Crocus species Fuscotinctus

  
Levitin nurmikolle talven aikana kertyneet puuntuhkat. Vesisateet auttavat tuhkaa imeytymään nurmikkoon. Samoin levitin istutusalueille kevätlannoitteen. Sen imeytymistä olisi voinut parantaa kaivamalla lannoiterakeet multaan, mutta siihen olisi mennyt ikuisuus. Luotan siihen, että rakeista on hyötyä kasvien tyvellä, josta vesisateet ja kosteus auttavat ravinteita imeytymään.

Dicentra - Pikkusydän aronioiden kupeessa

  
Tiistaina kiertelin pihalla katselemassa ja kuvaamassa. Parissa päivässä ei suuren suuria muutoksia ollut tullut. Lumisen talven puuttumisen vuoksi puutarha on näyttänyt kuukausitolkulla samanlaiselta. Tuntuu oudolta odottaa kevään edistymistä, kun sitä ei voi mitata lumen sulamisena ja pälvipaikkojen lisääntymisenä. Välillä unohtuu, että yleensä näin maaliskuun puolivälissä lunta on paikoin runsaasti ja viherryksen määrä on vielä jonkin aikaa melko vähäistä. Pitää oikein muistuttaa itseään, että hiljaa hyvää tulee ja kaikki ajallaan. Ei kiirettä.

Tuuli tuiversi +2 asteessa niin kylmästi, että sormet jähmettyivät kameran ympärille ja varpaat saappaisiin. Päätin odottaa päiviä lämpimämpiä ja pakenin sisälle sulattamaan näppejäni.

Ystävän tuoma kiinanruusu on avannut ensimmäiset kukkansa. Pieni viherkasvi oli saadessani tupaten täynnä nuppuja. Osa niistä on pudonnut avautumatta. Odotan loppujen nuppujen kohtaloa ja niiden pudottua tai avauduttua siirrän kiinanruusun kaupan muovipurkista kunnon multaan ja ruukkuun.

Galanthus elwesii - Yhden käden kuvaus tuotti tärähtäneen otoksen.

Vihreämpiä ja koronattomia aikoja odottaessa pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.
 

Iloa ja energiaa puutarhasta

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Aurinkoisena päivänä voi heittää aivot narikkaan ja mennä pihamaalle lepuuttamaan sielua. Kroppa sen sijaan saa venyä vaihteeksi uusiin suuntiin talvilevon jälkeen. Varsinkin, kun nyt ei ole tarvinnut lihaksiaan lunta kolaamallakaan kurittaa. Jos tässä koronaviruksen mullistamassa maailmassa jotain hyvää on, niin alkava kevät, joka mahdollistaa mukavan tekemisen ja ajankulun raittiissa ilmassa.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

  
Viime aikojen yöpakkasista huolimatta mullasta tunkee kaikenlaista ihan hurjalla voimalla. Vesisateilla lienee osuutensa, samoin muutamien päivien yli +5 asteen lämmöllä. Kevätkaihonkukka on viritellyt vihreyttä jo monin paikoin ja yllättäen Ovaalipenkin kavereissa on jo nuputkin. Eikä Ovaalipenkki kuulu edes niihin pihani lämpimimpiin.

Sedum spurium - Kaukasianaksaruoho

  
Rinteessä maksaruoho koittaa pukeutua pikkuisiksi ruusuiksi välittämättä yhtään lintujen sen lomaan pudottamista aroniamarjoista. Yläreunassa näkyy hiukan kasvussa olevan ahomansikan lehteä.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkkiin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Ostin sen 2017 kevätmessuilta pikkuisena taimena ja hyvin on rehevöitynyt. Kesän mittaan lehdet vihertyvät ja latvaan tulee limenkeltainen kukinto. Näin keväällä ja jälleen syksyllä mantelityräkki punertuu. Minulla se kasvaa syyshortensia Vanille Fraisen lähellä ja isoksi kasvanut pensas luo hiukan varjoa mantelityräkille.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Leikkasin Kiemurapenkin päässä olevasta tuijasta joitakin harottavia oksia tasaisemmiksi ja samalla huomasin lähellä kasvavan särkyneensydämen heränneen. Toki se aina on melko aikainen, mutta ihan vielä en osannut odottaa sen heräämistä. Tänä vuonna jäi kokonaan välistä lumen sulamisen vahtiminen ja purojen tekeminen pihamaan jäätiköihin kevään edistämiseksi. Niinpä nyt täytyy olla entistä valppaampana, jotta ehtii reagoida kaikkiin nouseviin kasveihin.

Anemone hepatica - Sinivuokko

  
Lehdestä luin, että monet ovat löytäneet sinivuokkojen nuppuja. Niinpä kävin tutkimassa omia kasvustojani ja yhdestä löysin nousevia nuppuja. Sinivuokko taitaa olla tottunut keväisiin yöpakkasiin, mutta hellyydellä peitin nuput muutamilla kevyillä lehdillä.

Kaikenlaisia piippoja nousee ihan joka puolelta. Nämä lehdet tunnistan tulppaaneille kuuluviksi, vaan enpä millään muistanut, mitä juuri tuossa paikassa pitäisi kasvaa. Tulostin sipulien istutusluettelon otettavaksi mukaan puutarhakierroksille. Se helpottaa tunnistamista ja muistamista. En nimittäin sitäkään muistanut, että olisin istuttanut talventähtiä peräti neljään paikkaan. Viidennestä paikasta nousee yksi ainokainen talventähti, mikä saattaa olla perennasiirtojen mukana paikkaa vaihtanut.

Rosa Ritausma

  
Ruusupensaissa on jo pitkään näkynyt eloa. Kärhöjen lailla nyt on oltava tarkkana, ettei mene turhaan ruusupensaita leikkaamaan. Joka talvi joidenkin pensaiden oksankärjet paleltuvat ja kuivahtavat vaatien huoltamista. Täytyy muutenkin taas palauttaa ruusujen leikkausohjeet mieleen, jotta en tarpeettomasti hölmöile niiden kanssa.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Juhannusruusukin kuvittelee alkukesän lähestyvän ja tunkee punaisia silmujaan esiin. On tämä taas käsittämättömän upeaa aikaa, kun pihalle voi mennä tarkkailemaan ja tutkimaan. Tahti vain kiihtyy kevään edistymisen myötä ja pian puutarhurin mahalaskut kaiken pienen ja ison äärellä ovat tavanomaisia tapahtumia.

Huomasin kompostorin lämpötilan laskeneen, mikä usein merkitsee multatilan täyttymistä. Ihan tupaten täynnä alaosa olikin. Laitoin pressun luukun eteen, osin kompostorin alle, ja tyhjensin massan useammassa osassa pressulle. Näin saatoin pressulla nostaa massan vieressä oleviin kottikärryihin. Aluksi tarkoitus oli viedä massa jatkamaan kypsymistä alapihan kompostoriin, mutta se näytti sen verran valmiilta tavaralta, että sekoitin sen lavakaulusten multaan. Osa lavakauluksista on vielä melko vajaita ja niihin on hankittava täytteeksi uutta multaa. Kunhan on suorakylvöjen aika.

Primula elatior tai Priuma veris - Etelänkevätesikko tai kevätesikko

Kärräsin multaa, haravoin ja keräsin nurmikolta tuulen lennättämiä risuja. Enin aika kului kuitenkin istutusalueiden kiertämiseen ja tutkimiseen. Yläpihan Syreenipenkissä menin katsomaan kevätkaihonkukkaa, jonka vierestä löytyikin esikon lehtiä. En tiedä, onko kyseessä etelänkevätesikko vai kevätesikko. Sain kasvin pois muuttaneelta naapurilta vuosia sitten.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Piippoja ja viherrystä ihmetellessäni löysin myös lukuisia kotiloita. Osa oli tyhjiä kuoria, mutta useat odottivat vain lämpimämpiä kelejä herätäkseen. Niissä on aukon edessä kalvo, jonka takana etana on suojassa. Niinpä hain kellarista pari tyhjää pesuainepurkkia ja lisäsin niihin etikkaa. Toisen purkin vein alapihalle, toisen jätin yläpihalle. Eipä tule houkutusta nakata kotiloita puiston puolelle, josta ne kuitenkin ryömivät puutarhaani ruokailemaan. Pudotin kotilot purkkiin. Kasvukauden marinointiurakka on siis alkanut. 

Sedum Herbvstfreude - Komeamaksaruoho

Muutama tunti puutarhassa kului kuin siivillä. Olisin ollut pidempäänkin, mutta nälkä kurni vatsassa ja Ukkokulta kaipasi ruokailuseuraa. Voi, mitkä ihanat ajat ovat taas edessä, kun pihalle mennessä aina löytyy jotain katseltavaa ja tekemistä. Innolla jo odotan taimikauppojen avautuvan, sillä muutama idea pyörii vahvasti päässä. Ehkä sentään laitan ne vielä paperille, kun aikaakin tässä on.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pysykiurunkannus

Koronavirus varmasti sotkee elämäämme monellakin tavalla ja ties kuinka pitkäksi aikaa. Monien sulkeutuneiden harrastusten sijaan nautitaan luonnosta ja ulkoilusta. Me, joilla on puutarha, voimme suunnata energiamme kasvien parissa touhuamiseen ja niistä iloitsemiseen. Toivottavasti pysymme kaikki terveinä.
 

Kivoja ja vähemmän kivoja asioita

Minä käyn aina innolla postilaatikolla, vaikka yleensä siellä on joko pelkkää tyhjyyttä tai vino pino mainoksia. Keskiviikkona mainospinon ja ilmaisjakelulehtien päällä oli nimelläni varustettu kirjekuori, jonka sisältö rapisi lupaavasti. Voitin Navettapiian puuhamaa -blogin 5-vuotissynttäriarvonnassa kivan nipun siemenpusseja ja kätevät pienoistyövälineet, joille löytyy käyttöä. Lämmin kiitos Navettapiialle mieluisasta arvontavoitosta.

Muutama postaus sitten kerroin uudesta aluevaltauksestani eli äänikirjojen kuuntelukokemuksesta. Eihän se siihen yhteen kirjaan jäänyt, vaan muutaman päivän jonottamisella lainasin omasta kirjastosta Johanna Venhon Ensimmäinen nainen -äänikirjan.

Pidin kirjasta tavattoman paljon. Venho yhdistää kirjassa faktaa ja fiktiota. Kieli on äärimmäisen kaunista ja runollista. Tunnelma tempasi mukaansa ja lukiessani koin kulkevani Sylvi Kekkosen kanssa metsäpolulla. 

Viime vuonna luin Olli Jalosen Taivaanpallon, joka voitti vuoden 2018 Finlandia-palkinnon. Kirja kertoo 7-vuotiaan Agnus-pojan elämästä St.Helenan saarella ja hänen saapumisestaan 1600-luvun lopun Lontooseen. Taivaanpallo loppui siten, että lukija jäi väkisinkin miettimään, miten Agnuksen elämä jatkuu.

Vuoden 2019  lopulla Olli Jaloselta ilmestyi Merenpeitto, joka jatkaa Agnuksen kasvun ja elämän seuraamista Lontoossa. Agnuksen pohdinnat ovat monin paikoin ajatuksia herättävää ja hänen kohtalonsa koskettaa. 

Sain vihdoin luettua Merenpeiton, jonka lukeminen on vaatinut aikaa ja uppoutumista. Kumpikaan kirja ei ole sieltä helpommasta päästä, mutta siitä huolimatta tarina tempaa mukaansa ja imee lukijan 1600-luvun lopun maailmaan.

 
Venhon ja Jalosen kirjojen jälkeen voi olla vaikea päästä sisään seuraavaan kirjaan. Sen verran voimakkaan vaikutuksen kumpikin kirja minuun teki. Tiedän lukeneeni hyvän kirjan silloin, kun se kulkee lukemisen jälkeen päiviä mielessäni.

Kävin tammikuussa siivoamassa vanhempieni kaappeja ja laatikoita. Yhdestä laatikosta löytyi isäni partasuti, jolla muistan isän lapsuudessa levittäneen partavaahtoa kasvoilleen. Isä olisi heittänyt partasudin roskiin, mutta minusta se on niin hellyttävä, että pyysin sen muistoksi. Ja sain. 

Isä täytti eilen torstaina 92 vuotta. Kunnioitettavan korkea ikä. Isä on fyysisesti aika hyvässä kunnossa. Sen sijaan näkö on glaukooman vuoksi likimain mennyt, eikä kuulossakaan ole hurraamista. Suurin ongelma on muistisairaus, mutta vielä isä meidät lapset nimeltä muistaa, kunhan ensin kuulee äänemme.

Vähemmän kiva asia on pandemiaksi julistettu koronavirus. Suunnitelemani Tallinnan päiväreissu ei toteudu, sillä ulkoministeriö kehottaa välttämään kaikkea tarpeetonta matkustamista. Luultavasti myös huhti-toukokuun RSO-konsertit peruuntuvat. Ehdin ostaa itselleni lipun Helsingin kevätmessuille. Pelkäänpä messujenkin jäävän tältä vuodelta väliin. Kun lähipiirissä on huonokuntoisia vanhuksia, on järkevää koittaa välttää suuria joukkotilaisuuksia. Saapa nähdä, mitä koronavirus vielä saa aikaan.

Sambucus racemosa - Terttuselja

Kevät etenee keikkuen, mikä pitää mielen korkealla. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta. Hyvää viikonloppua kaikille!

- Muuta ei tarvita...kuin talon täydeltä kirjoja ja puutarhan täydeltä kukkia. -

(Kuka lie näin viisaasti sanonut?)

PS. Tämän aamun uutisista luin, että RSO:n konsertit Musiikkitalossa perutaan tältä kevätkaudelta. Myös Helsingin Kevätmessut siirretään myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan.

Pian näistä taas iloitaan

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Viime keväänä istutin punaista pystykiurunkannus Beth Evansia. Se kukki hurmaavana tuottaen paljon iloa. Kun johonkin kasviin ihastuu, nousee myös pelko, ettei se omassa pihassa menestykään. Beth Evans on päättänyt näyttää minulle, ettei hän niin vain aio juuriaan kapsekkiin pakata ja poistua takavasemmalle. Sieltä ne versot jo kurkistelevat likimain valmiina kukkimaan. Hetken olisi saanut vielä odottaa, mutta mikäpä minä olen heitä määräilemään.

Krookuksia on näkynyt siellä täällä jo pitkään. Pakkasöiden vuoksi kasvuvauhti on hidasta, mikä sinänsä ei haittaa. Ehtiipä luonnossa kasvaa muutakin sopivaa syötävää jäniksille, etteivät niin innokkaasti tule kukkiani popsimaan. Pitänee harkita verkkojen virittämistä, sillä puutarhassa on useita papanakasoja merkkinä ristihuulien vierailuista.

Tulppaaneistakin osa on näköjään kuullut huhuja aikaisesta keväästä. Toki olen istuttanut myös aikaisempia tulppaanilajikkeita. Muistaakseni nämä punastelevat kärjet löytyivät Kurgaanin oikeasta reunasta, jolloin kyseessä olisi Darwintulppaani Pink Impression.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Talventähdetkin ovat kurkistelleet mullasta jo ties kuinka pitkään. Välillä ne ovat kyyristelleet kohmeisina yöpakkasten jäljiltä, mutta siitä huolimatta jatkaneet kasvuaan. Ihan kunnolla ne eivät ole vielä avautuneet. Toiveissa siis aurinkoisia ja lämpimiä päiviä näille pikkuauringoille.

Keittiön ikkunan alla vihreiden lehtien keskeltä kurkistelee sinililja. Olisiko persiansinililja, joita tässä kohtaa pitäisi kasvaa. Kuten kuvasta näkyy, linnut ja oravat ovat nakanneet auringonkukansiementen kuoria pitkin penkkiä. Siivoan paikan säännöllisesti, mutta päivässä tintit saavat kuorikaaoksen aikaan.

Viime viikon keskiviikkona kylvin tomaatit, kurkut ja samettikukat sekä muutaman tuoksuherneen. Kurkuilla ei tosiankaan olisi ollut mikään kiire, sillä ne itävät ja kasvavat nopeasti. Jos tulee pitkä ja kolea kevät, kurkut ehtivät venyä kellarissa pituutta liikaakin ennen kasvariin pääsyä. 

Samanaikaisesti kylvetyt tomaatit itävät huomattavasti hitaammin. Kylvin vain kaksi siementä per lajike välttääkseni taimiahdingon. Tässä voi hyvinkin käydä niitä, että ellei itämistä ala tapahtua, kylvän lisää. Ja sitten yhtäkkiä minulla on sekä aiemmin kylvettyjä että myöhemmin kylvettyjä iloisessa kasvussa.

Samettikukkien itäminen on myös tapahtunut nopeasti ja tehokkaasti. Näyttäisi siltä, että jokainen kylvämäni siemen itää. Sammareita aion istuttaa kasvimaalaatikoihin hyötykasvien lomaan. Ehkä kylvän vielä lisääkin, jotta varmasti riittää kasvimaata kaunistamaan.

 
Osa tuoksuherneistäkin on itänyt hyvin. Liotin siemeniä ennen kylvöä. Tuoksuherneitäkin taidan laittaa vielä lisää. 
 

Ruokakaupasta löytyy muitakin houkutuksia, kuin syötäviä. Mukaan lähti kaksi erilaista iris-pussukkaa, pinkki jaloangervo ja tummaa salkoruusua. Ajattelin esikasvattaa nämä ruukuissa ja laittaa maahan vasta, kun ovat kasvattaneet kunnolla juuria itselleen.

Sisälläkin kukoistaa, kun vaaleanpunainen lehtikaktus päätti aloittaa toisen kukinnan. Edellinen oli  marras-joulukuussa. 

Orkidea on kukkinut jo pidempään ja sen toiseen vanaankin on ilmestynyt nuppuja. Tämä kukka katselee kaihoisasti pihamaalle. Tai sitten ällistelee likaisen harmaata ikkunaa. Pian on taas niiden pesun aika.

 

Sohvaperunan sukkia

Jules-sukat tein beigestä 7veikasta. Malli löytyy monestakin paikasta googlettamalla. Mallikerta koostuu kuudesta kerroksesta ja on neljällä jaollinen. Helppo ja nopea. Jalkapohjan kudoin sileäksi.

Nostetut palmikot -mallilla olen joskus tehnyt yhdet sukat. Nyt kudoin ne kirsikan värisestä 7veikasta, jonka yhdistin 7veikan Jenkka-lankaan (ei enää tuotannossa). Jalkapohjan alle en pamikoita laittanut, jotta ne eivät olisi siellä painamassa askellusta.

Malli on julkaistu Suuressa Käsityölehdessä, mutta minä löysin sen Koti männikössä -blogista. Kyseisessä blogissa on kauniita ja taitavasti toteutettuja neuleita. Käykää ihastelemassa.

Nämä viininpunaiset sukat on neulottu 7veikasta Olga-mallilla. Yhdet Olgat olen tämän uudemman kutomisinnostukseni alkuaikana tehnyt. Mikä lie, etten ole sen jälkeen malliin tarttunut, sillä se on helppotekoinen ja sillä saa kivat näköiset sukat. Malli toimii hyvin raitalangallakin.

Täältä löydät Olga-sukkien syntytarinan ja myös ohjeen.

 

Polvisukat toteutin vaaleanharmaasta 7veikasta, johon yhdistin Raita-lankaa. Mallineuleena on hyväksi havaitsemani 4 o 1 n, kaksi kerrosta Raita-lankaa ja yksi kerros harmaata. Pohkeen jälkeen kavensin muutaman kerroksen välein ensin joka toisesta neljän oikean silmukan ryhmästä yhden kustakin ja seuraavalla kerralla lopuista neljän oikean silmukan ryhmistä yhden oikean. Näin mallineuleena pohkeen kavennusten jälkeen on 3 o 1 n.

Oranssisävyiset polvisukat on toteutettu samalla ohjeella, kuin edellisen kuvan punaharmaat sukat. 

Polvisukissa käytin oranssia 7veikkaa yhdistettynä oranssisävyiseen Raita-lankaan.

 

Näihin valkoisiin Elinan pitsiunelmat -sukkiin ohje löytyy Kardemumman talo -blogista. Malli on helppo ja halutessaan voi jättää takaosan kuvion pois. Sukan pituutta voi myös säätää lisäämällä tai vähentämällä pitsikuvioiden määrää. Etuosan pitsikuvio koostuu kahdeksasta kerroksesta ja takaosan kuvio neljästä kerroksesta. 

Seuraava projekti on jälleen jämälankavaraston pienentäminen. Erikokoisia nöttösiä on kertynyt sen verran runsaasti, että niistä saa useammankin valmiin sukan. Vaaka vain pöydälle ja lankakerien punnitsemista ja jakamista. Uskokaa pois, 10 grammasta saa neulottua monta kerrosta.

Kevään edistymistä odotellessa ehtii vielä kutimen kanssa istua. Kunhan elämä pian siirtyy pihamaalle, saavat kutimet hetkeksi jäädä.

 

Mukavia maaliskuun päiviä!

 

Hyvää Naistenpäivää!

On iältään vanha tai sitten nuori,
luonteeltaan vakaa tai tulivuori.
Ikuinen sinkku tai lapsia viisi,
herkkua pihvi tai keitetty riisi.
Viinin hän ehkä juomatta jättää,
joskus taas kaksikin saattaa mättää.
Väliä ei sillä miltä hän näyttää,
täysin harmaa tai värejä käyttää.
Kooltaan pieni tai xx-ällä,
vaan aitoa kultaa sydän on hällä.

-Timo Törmä-

Hyvää Naistenpäivää 

kaikille upeille naisille!