Kärhötkään eivät enää pelota

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Aika pitkään puutarhani oli ja eli ilman ainuttakaan kärhöä. Sininen alppikärhö oli ensimmäinen kärhö, jonka istutin alkaessani muokata yläpihan talon ja tien välistä aluetta Pikkupuutarhaksi. 

Osittain kärhöttömyys johtui siitä, etten vain kasvimaailmaa valloittaessani ollut ehtinyt niihin saakka. Taisin aloittaa aakkoset loppupäästä, sillä ennen kärhöjä pihaani muutti pioneja, ruusuja ja monenmoista muuta. Tunnustan myös ajatelleeni kärhöjen olevan turhan vaikeasti lähestyttäviä. Ehkä jopa hieman pelkäsin niitä, tai ainakin epäonnistumisia kärhöjen kanssa.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Puutarhassa minulla on ollut vähän sellainen "meni syteen tai saveen" -tyyli. Eli annan mahdollisuuden niin kasville kuin itsellenikin. Vähitellen kärhöjä alkoi ilmestyä kokeilumielessä sinne ja tänne. Hiukan samalla mentaliteetilla kuin jouluruusujakin. Kun tarpeeksi monta istuttaa erilaisiin paikkoihin, varmasti joku niistä osoittautuu hyväksi sijoitukseksi.

Tärkein innostus oli kuitenkin vuoden 2015 elokuinen retki Kotkan puutarhoihin. Siellä oli monessa paikassa istutettu kärhöjä perennapenkkeihin luomaan elävyyttä ja moniulotteisuutta. Ymmärsin, että kärhöillä on tilaa yläilmoissa vaikka kuinka minunkin puutarhassani. Paljon tärkeää kärhötietoa olen saanut myös Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon blogissaan julkaisemista ohjeista. Hänellä jos kenellä, on kerrassaan upeat kärhöt.

Clematis 'Multi Blue'

  
Monta kärhöä olen ostanut ja istuttanut varta vasten suunnitelluille paikoille. Yhtä monta olen ostanut edullisesti esimerkiksi marketeista ja alennuksista. Tällöin kärhöt ovat viettäneet kesän isoissa ruukuissa ja syksyn tullen olen istuttanut ne maahan. Kärhö toimii hyvin kesäkukkana ja samalla se kasvattaa itselleen kunnon juuriston.

Clematis 'Multi Blue'

Tässä vaiheessa kesää alppikärhöt ovat jo lopettaneet kukintansa. Osa loistokärhöistä on kukkinut hetken aikaa ja osa vasta aloittaa. Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue on isokukkaisista usein ensimmäisten joukossa. Sillä on lämmin paikka tuija-aidan suojatessa tuulelta.

Clematis 'President'?

Alapihalle johtavan puisen puutarhaportin kupeeseen olen istuttanut ainakin kolme kärhöä, joista Piilu on heittänyt hyvästit. Tarha-alppikärhö Willy mökötti pitkään ja alkoi kukkimaan vasta viime kesänä. Sinikukkainen loistokärhö sen sijaan oli jossain kadoksissa liki kaksi vuotta, kunnes se yllättäin alkoi kasvaa ja nyt kukkii viime kesäistäkin hienommin. Kirjanpitoni ontuu pahasti, enkä ole aivan varma tämän kärhön nimestä. Kuvia vertaamalla olen päätynyt, että se olisi President. Mitä sanovat viisaammat?

Clematis 'President'?

Presidentiksi tulkitsemani kärhön kukkien kuvaaminen on ollut hankalaa, sillä nuput kehittyivät puutarhaportin yläosassa kiemurteleviin versoihin ja sinne en ilman tikkaita yllä. Viimein tuuli heilutti pari nupullista versoa alemmas ja sain kuin sainkin kuvan isokokoisesta kukasta.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Alapihan Päivänliljapenkin toisessa päädyssä asuva Rouge Cardinal on nykyisin yksi lempikärhöistäni pihallamme. Pidän kukkien väristä ja kasvin aktiivisesta kukinnasta. Katsokaa, miten paljon siinä on taas nuppuja. Tulevaisuudessa joudun kehittämään tälle kärhölle korkeamman tuen, mutta tämän kesän se vielä pärjää vanhassa tuessa.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Rouge Cardinalin takana kasvaa pihani toinen Multi Blue. Toinen kiemurtelee yläpihan Pikkupuutarhan kriikunassa. Pikkupuutarha on ilmeisen lämmin paikka kärhölle, sillä siellä Multi Blue on aina ensimmäinen kukkansa avaava loistokärhöistäni.

Clematis 'Paul Farges (Summersnow') - Lumikärhö

Päivänliljapenkin toisessa päässä on ihana lumikärhö, joka juuri nyt aloittaa kukintaansa. Yleensä kukkia riittääkin ihan syyskylmille saakka. Tällä kärhöllä on erinomainen tuki. Korkeutta riittää muutenkin taivaita hipovalle kärhölle. 

Sain raudoitusverkon ystäväni uuden kodin rakennustyömaalta. Ukkokulta kiinnitti verkon kahden puupylvään (olisikohan kakkoskakkosta) väliin ja upotti tukikomeuden metallisten tolppakenkien avulla maahan. Hyvin pysyy pystyssä. Raudoitusverkkoa kotiin raahatessani ajattelin, että siitä pitäisi napsaista korkeudesta vähän pois. Onneksi en niin tehnyt. Verkolla taitaa olla korkeutta yli 2 metriä. Ja senkin lumikärhö ylittää kirkkaasti.

Clematis Hagely Hybrid

Jännityksellä odotin, mikä kärhö avaa kukkansa yläpihan Syreenipenkissä. Edelliskesänä minulla oli useampi markettikärhö kesän ajan ruukuissa ja syksyllä kaivoin ne maahan. Epäilin kirjanpitoni menneen jälleen sekaisin, eikä siihen tullut selvyyttä viime kesänäkään. Kumpikaan kahdesta ehdokkaasta ei kukkinut. Nyt jännitys on ratkennut. Lähinnä käytävää kukkansa avasi muutama päivä sitten Hagley Hybrid. Tiedän nyt, että Syreenipolun päässä nupulla oleva on tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon.

Minulla on toinenkin Hagley Hybrid, joka asuu Allaspenkissä vastapäätä leikkimökkiä. Sen istutin viime kesänä ja kasvu on vielä vähän hentoa. On siinäkin jo muutama pikkuinen nuppu. 

Huomasin käytävän viereisen Hagley Hybridin kukkien ja osan nupuistakin lakastuneen. Epäilen viime päivien rankkasateiden ja kovien tuulien riepotellaan nuorta kasvia liian kovakätisesti. Köynnöksen takana kasvavan syreenin oksat ovat suojaamisen sijasta hakanneet kärhön latvusta. Syreeni saanee osakseen vähän karsimista.

Clematis integrifolia Aljonushka - Tarhakellokärhö

Suosikkeihini kuuluva tarhakellokärhö Aljonushka asustaa naapurin aidan vieressä Ruusupenkissä. Aluksi istutin sen Oikearinteeseen ajatuksella, että se vyöryisi paikallaan jonkinlaisena maanpeitekasvina. Ei toiminut minusta ollenkaan ja niinpä aika nopeasti korjasin erheeni siirtämällä kärhön nykyislle paikalleen. Siellä se on viihtynyt erinomaisesti ja alkaa pian kukkia. Nuppuja on jälleen valtavasti.

Clematis Pink Fantasy

Kärhöjä voisi toki hankkia ja istuttaa suunnitelmallisemmin. Moni kasvi muuttaa meille melkolailla sattumalta. Hakiessani jotain tiettyä silmiin osuu paljon muutakin ja niin ne vain tarttuvat mukaan. Puhumattakaan niistä "Sulo Vilén" -ostoksista, kun halvalla saa. Silloin on mukamas pakko ostaa ajatuksella "kyllä tällekin joku hyvä paikka löytyy". 

Clematis Pink Fantasy

Syksyllä sitten kierrellään puskan ja lapion kanssa ympäri puutarhaa pohtien, missä olisi se multavin, suojaisin ja paras paikka juuri tälle kasville. Aina sitä parasta paikkaa ei löydy. Ja usein käy myös niin, että syksyn viime metreillä puutarhurilta puuttuu riittävä innostuneisuus ja harkintakyky. Silloin kärhö pääsee kaveriksi jonkun toisen kärhön kanssa. Ei sentään samaan kuoppaan, vaan tuen toiselle puolelle. Käy se niinkin, vaikkei ehkä väripareja tai muita kriteereitä täysin täytäkään. Ei haittaa. Jatkossa kuvittelen hallitsevani aiheuttamaani sekamelskaa.

Clematis vit. Madame Julia Correvon

  
Kärhöhaasteen kukistamisessa koen olevani voiton puolella. Enin osa hankkimistani kärhöistä on yhä elossa, useimmat varsin voimallisesti. Tänä vuonna ei enää noussut jo viime kesänä huonossa hapessa ollut Ville de Lyon. Samoin Mantsuriankärhö ei ole noussut. Yhdestä kärhöstä en ole varma. Se on kasvanut hyvin, mutta kuka hän lieneekään? Dr. Ruppelia epäilen, vaan aika näyttää.

Hyvin kasvuun lähtenyt Tahvosilta hankittu tarhalyhtykärhö Princess Kate lakastui noin puolimetrisenä. Se kyllä suretti, sillä olen kovasti toivonut tämän prinsessan kukkivan puutarhassani. Yllättäen prinsessa onkin lähtenyt uuteen kasvuun ja tällä kertaa kahden verson voimin. Tarkkailen häntä ja toivon hänelle parasta.

Clematis Hagley Hybridin hento elämä aluillaan

Lauantaina kävimme Ukkokullan kanssa rautakaupassa katselemassa ja mittaamassa raudoitusverkkoja. Syreenipenkin viinikärhö Polish Spirit on kasvanut yli tukensa äyräiden ja vyöryy kohti perennoja. Tässä vaiheessa ei ole mitään mahdollisuutta helpottaa sen tilaa tällä kasvukaudella. Loppukesästä on tarkoitus rakentaa sille uusi ja korkeampi tuki. Ehkä parille muullekin kärhölle. 

Kauniita ja sopivan kokoisia kärhötukia on valmiina näemmä mahdoton löytää. Ainakaan kukkarolle sopivaan hintaan. Raudoitusverkko ei ole kovin kallista ja rautakaupassa on myös välineet pilkkoa isoa palaa pienemmäksi.

Clematis Rouge Cardinal

Onnistumisista iloiten jatkan kärhöelämän opiskelua. Näissä kasviopinnoissa ei pääse tämä naiskivi sammaloitumaan, kun liikkeeseen joutuvat niin aivot kuin kroppakin.

PS.
Tällainen perhonen lennähti syyshortensiaan. Onko tämä iso ja kaunis perhonen keisarinviitta?

Varjoliljani mun

Lilium martagon var. Cattaniae

Tänä vuonna varjoliljat laittavat parastaan. Kukinta on runsasta ja rankoista säävaihteluista huolimatta tuntuu  kestävän pitkään. Eniten puutarhassani on sitä tavallista punaista varjoliljaa, joka on yllättänyt ilmestymällä aivan uusiin paikkoihin. Jopa keittiön ikkunan alla kasvaa yksi komea yksilö, enkä todellakaan ole siihen tietoisesti varjoliljaa istuttanut.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Tavallisen punaisen ja valkoisen varjoliljan olen istuttanut vuosia sitten. Valkoinen on jostain syystä kadonnut, eikä uusikaan sipuli lähtenyt kasvamaan. Ehkä se joskus päättää nousta. Edelleen haluaisin valkoisen varjoliljan kukkivan runsaana, joten tilasin valkoisia varjoliljan sipuleita peräti kaksin kappalein.

Lilium martagon - Varjolilja pun.

Muutama vuosi sitten ostin Päivölän ruusujen koetilalla käydessäni muutamia varjoliljoja, joista Cattaniae kukkii nyt toista kertaa. Sen tumman punainen väri on kerrassaan hieno. Muistuttaa paljon Kiemurapenkissä kasvavaa Russian Rediä. En ole  minkäänsortin asiantuntija näiden varjoliljojeni kanssa, joten mahdollisesti kaikki tummanpunaiset ovat samaa sorttia. Kiemurapenkissä kasvaa myös oranssisävyinen Arabian Night, jossa ei kuitenkaan ole kukkavanaa laisinkaan. Lilja on kyllä noussut.

Lilium martagon var. Cattaniae

Toissa syksynä Muhevaisesta ostamistani kolmesta marhanliljasta tänä vuonna näyttää kukkivan ensimmäisenä Claude Shride. Nupulla on toinenkin marhanlilja, joka on joko Guinea White tai Manitoba Morning. Asuvat niin lähekkäin, etten tässä vaiheessa osaa sanoa, kummasta on kyse.

Lilium martagon - Varjolilja pun

Marhanliljoja on vähemmän myytävänä, joten aina tilaisuuden tullen täytyy olla valmiina. Lökar&Knölar -sivuston syyskauden tuotteissa on useampi marhanlilja, joten tilaus lähti oitis. Tilasin kaksi Albumia eli vallkoista liljaa, Guinea Goldin, Peppard Goldin ja Sunny Morningin.

Lilium martagon Russian Red

Kauneuden lisäksi näissä marhanliljoissa on myös se hyvä puoli, että harvemmin ne kaatuilevat sinne tänne. Viime päivien rankkasateista huolimatta korkeaksi kasvaneet kukkavanat seisovat tanakasti pystyssä. Näin kukkakin pysyy hyväkuntoisena, kun se ei makaa vesisateen rummuttamana maassa.

Rankkasateista ja maassa makaamisesta puhuttaessa katse kääntyy ehdottomasti pioneihin. Niiden kukintaa sai tänä vuonna ihailla pikakelauksella. Ensin helteet kiihdyttivät nuppujen avautumista ja osin jo kukkien lakastumistakin. Seuraavaksi saapuivat hartaasti odotetut sateet, jotka ovat päivä toisensa jälkeen - myös öisin - hakanneet pioniressukoiden raskaat kukat taipumaan kohti maata. Kunhan puutarha vähän kuivuu, käyn leikkaamassa pahimmin ruskettuneet ja vaurioituneet kukat kompostiin.

Sateet ovat tuttu tapahtuma pionien kukinnan aikaan. Niinpä sääennusteita seuratessani leikkasin rohkeasti kukkia maljakkoon niin sisälle kuin uloskin. Pioni kannattaa ottaa maljakkoon ennen kuin se on täydellisesti avoinna. Näin siitä on pidempään iloa maljakossa. Tiukassa nupussa oleva kukka ei välttämättä aina aukea.

Viikonloppuna sain myös mansikat pakastettua. Ostin kaksi laatikollista Polkaa. Marja on kookasta, hyvän makuista ja laatukin on erinomaista. Olin varautunut maksamaan enemmänkin, mutta viime vuotiseen tapaan laatikon hinta oli 35 €. 

Mustarastaat ovat pomppineet pihamaalla aktiivisesti kastemadot nokassaan. Epäilin niillä olevan pesä jossain lähistöllä, mutta vasta sunnuntaina sen löysin. Kävelin talon päädyssä, jolloin mustarastas lennähti pois seinustan köynnöshortensiasta. Siellähän se pesä on ja ainakin kolme avointa nokkaa näin siellä odottamassa matoannosta. Tarkoitus oli lähipäivinä pystyttää tikkaat seinälle ja lyhentää köynnöksen korkeimpia versoja, etteivät kasva kattorakenteisiin. Se työ saa nyt vähän aikaa odottaa, jotta mustarastas saa pesueensa rauhassa maailmalle.

Ensin oli lähes kolmen viikon helle, jolloin puutarha jäi vähän hunningolle. Nyt sitten sataa joka päivä enemmän tai vähemmän. Puutarhan heitteillejättö siis jatkuu, vaikka jotain toki yritän välillä tehdäkin.

Otetaan siis sormustinkukista mallia ja pistetään pitkäksemme. Jollei nyt märälle nurmikolle, niin vaikka suojaisessa paikassa sijaitsevaan lepotuoliin.

 
Lämpimiä kesäpäiviä kaikille!


PS.

Blogini on saanut uusia lukijoita, joita en ole huomannut toivottaa tervetulleiksi. Iloitsen jokaisesta lukijasta. 
Olette siis kaikki lämpimästi tervetulleita!


 

Mä ruusun sulle antaisin...

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

Laskin puutarhastani löytyvän 20 hyvinvoivaa pensasruusua. Lisäksi syksyllä istutin kaksi Austin-ruusua, joista toinen ei herännyt keväällä ja toinen on huonossa hapessa. Valamonruusun kaivoin loppukesästä ylös, koska se alkoi levitä juurivesoillaan naapurin puolelle. Sen siirsin tontin toiseen laitaan, puuvajarinteeseen. Ajattelin Valamonruusun jo menettäneeni, vaan pari päivää sitten huomasin sen olevan yllättävän pirteä. Pari nuppuakin siinä näkyi.

Rosa rugosa 'Sävel'

Tänä kesänä ruusuissa on aivan valtavasti nuppuja ja kaikki on kasvanut ihan silmissä. Osa ruusuista on jo lopettanut kukintansa, osa vasta aloittelee. Helle kiirehti nuppujen avautumista. Sade todennäköisti rapisuttaa jo avautuneita kukkia, mutta onneksi nuppuja riittää sateen jälkeiseenkin aikaan. Mikäli sade ei viikkotolkulla jatku, mitä epäilen.

 

Rosa rugosa 'Sävel'

Pahin ruusukuumeni ajoittuu vuosiin 2013-2015. Silloin minut valtasi himo saada puutarhaani uusia kotimaisia pensasruusuja. Sävel, Sointu, Lumo ja Ilo muuttivat meille Tove Janssonin ja Rosa Mundin ohella. Hyvä, että kuume alkoi laskea ja innostus suuntautui välillä muihinkin kasveihin. Alkoi jo tontin rajat paukkua.

Rosa 'Ilo' (Puistoruusu-ryhmä)

En ole kovin paljon pensasruusujani leikannut, sillä olen edelleen siinä suhteessa opiskeluvaiheessa. Kuolleet oksat leikkaan ja joitakin vanhimpia oksia. Pyrin myös leikkaamaan kukkineet kukat pois edistääkseni uusien kukkien muodostumista. Kaikissa ruusuissa tämä ei tietenkään päde.

Rosa 'Lumo' (Alba-ryhmä)

Ahneuksissani ja tyhmyyksissäni olen istuttanut osan pensasruusuista aivan liian lähekkäin. Istuttaessani Sointua, Lumoa, Iloa, Säveltä, neilikkaruusua ja kirjoapteekkarinruusua pyrin huomioimaan niiden kasvukorkeudet. Sävel on kuitenkin rohmunnut eniten tilaa kasvamalla leveäksi ja korkeaksi. Se peittää liiaksi viistosi takanaan kasvavaa Sointua. Kirjoapteekkarinruusu pienimpänä taasen tuppaa jäämään Ilon kainaloon.

Rosa Duchesse de Montebello - Ranskanruusu

Ruusupenkiksi kutsumallani istutusalueella on nyt siis tungosta sen verran paljon, että tiedossa on siirtotoimenpiteitä. Pensaiden siirtäminen on vähän tuhdimpaa hommaa verrattuna perennoihin, mutta tehtävän kypsyttely on jo pitkällä. Kunhan kesä lähenee loppuaan, ryhdyn toimeen. Sitä odotellessa nautin kukinnan kauneudesta.

Rosa rugosa 'Sointu'

Olen ajat sitten luopunut ajatuksesta, että puutarhani olisi valmis. Ei siitä valmista tule koskaan. Joskus mielessä käy, ettei meidän tontille myöskään mitään mahdu. Sekin on osoittautunut harhaksi. Kun antaa ajatusten lentää ja ideoiden kypsyä, huomaa mahdollisuuksia löytyvän. Myös aika, sää ja luonnon monenmoiset oikut teettävät tilaa niin uusille kasveille kuin vanhojen muutolle.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

1500 neliön tontille ei loputtomiin pensaita istuteta. Tilaa kyllä löytyy, kunhan katselee tiluksiaan avoimin silmin. En kaipaa tasaista nurmikenttää ja sinne tänne ripoteltuja kukkapenkkejä. Sen sijaan haluan runsautta ja rehevyyttä, kasvien kirjoa ja iloisia yllätyksiä mutkien takana.

Rosa magnifica - Omenaruusu

Yläpihalta nurmikko alkoi pala palalta kadota puutarhan alkuaikoina. Nykyisin yläpihalla ei ole nurmikkoa ollenkaan. Alapihalla nurmikkoa on edelleen tunnin leikkuun verran, mutta se on enenevässä määrin muuttunut käytäviksi istutusalueiden lomassa ja ympärillä. Ensin nurmikko poistui hedelmäpuiden ja marjapensaiden ympäriltä. Seuraavaksi vähäiset istutusalueet alkoivat venyä ja levitä sekä uusia syntyä. Viime aikoina olen keskittynyt pitkälti alapihan alueiden rakentamiseen ja muokkaamiseen. Nyt kiinnostus on siirtynyt yläpihalle, jossa mielestäni on tilaa kohennukselle.

Rosa 'Ritausma' - Tarhakurtturuusu

Osa ruusupensaista muuttaa siis mahdollisesti yläpihalle. Vie taas vähintään vuoden pari, ennenkuin näkymät alkavat näyttää tyydyttäviltä. Ellei niin käy, laitetaan lapio heillumaan. Nyt vain pitää sietää muutama viikko sinne tänne vyöryviä ruusupensaita ja omassa päässä pyöriviä siirtosuunnitelmia.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Muutama päivä sitten olo oli vähän kyllästynyt. Lötkötin sohvalla dekkaria lukien ja pohdin, mistä ihmeestä löydän riittävästi virtaa kastelemiseen ja rikkaruohojen kitkemiseen. Nyt tuo olotilan tilapäinen väsähdys on kokonaan poissa ja kiertelen taas puutarhassa katsellen kaikkea "sillä silmällä" eli mahdollisuuksia mielessä pyöritellen.

Rosa rugosa 'Hansa' - Hansaruusu

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Jotkut ihmiset jaksavat marista siitä, että ruusuissa on okaita.

Minä olen kiitollinen, että okaissa on ruusuja.

-Alphonse Karr-

I'm singing in the rain...

Pioni Sarah Bernhard nöyrtyy vesisateessa

 I'm singin' in the rain
Just singin' in the rain
What a glorious feeling
I'm happy again.
I'm laughing at clouds.
So dark up above,
The sun's in my heart...

-Kene Gelly-

Lähes kolmen viikon kuiva kausi on vihdoin ohi. Edellisen kerran meidän nurkilla satoi 9.6., eikä silloinkaan kovin paljon. Sadeaamun jälkeen aurinko on porottanut lämpimästi ja viimeiset kaksi viikkoa helteisesti. Ahkerasta keinokastelusta huolimatta puutarha alkoi jo näyttää varsin nuutuneelta. 

Tämä on kolmas perättäinen kesä, jolloin kuivuus koittelee puutarhaa. Tosin kesää on jäljellä, joten koko kesän säästä ei voi vielä mitään lopullista sanoa. Pitkät kuivuusjaksot laittavat ajattelemaan, miten varautua kasvien kurjuuteen? Onko luovuttava vähänkin kosteutta vaativista kasveista ja keskityttävä sitkeisiin "aavikko"kasveihin?

Pioni Maxima Festiva ei tykännyt sateesta ollenkaan

Kastelemiseen menee yllättävän paljon aikaa. Suurimman osan kesäkukista olen keskittänyt terassin ja pergolan tuntumaan. Isommat ruukut pärjäävät parin päivän välein tapahtuvalla kastelulla. Pienempiä on kasteltava päivittäin, sillä paahteen kuivattavaa vaikutusta tehostaa iltapäivisin osuva tuuli. Ruukkukukkien kasteleminen sujuu parhaiten kastelukannuilla.

Yleensä kastelen vain tuoreet istutukset. Muistan, kuinka Arno Kasvi sanoi jossain ohjelmassa, että jatkuvalla kastelulla kasvien juuret jäävät pintaan ja niistä tulee haavoittuvia. Istutusajan jälkeen kastelua voi vähentää ja silloin kasvit työntävät juurensa syvälle selviten siten kuivinakin jaksoina pitkään ilman kastelua.

Tällaisina pitkinä hellekausina ei sielu anna  periksi katsella kasvien nääntymistä. Silloin tulee punninneeksi kaiken sen rahan ja työn, jonka puutarhaansa on laittanut. Vähemmälläkin pohtimisella vesihana aukeaa ja nainen seisoo letkun päässä pelastamassa kasvejaan. 

Lilium martagon - Varjolilja

Hiljan istutetut perennat kastelen letkuilla. Yleensä kerään kasteluletkut omiin kärryihinsä kasteluiden välillä. Näin ylenpalttisten helteiden aikaan letkut saavat kiemurrella paikoillaan. Alapihalla kiemurtelee oma vesiletkunsa, yläpihalla toinen. Ainoastaan ruohonleikkuun ajaksi kerään alapihan letkun sivuun. Mitäpä niitä letkuja pois keräämään, kun joka päivä saa johonkin suuntaan vettä suihkuttaa.

Malva moschata - Myskimalva

Aloittaessani kastelun, käyn vain laittamassa liitosletkun paikalleen ja avaan kellarissa sijaitsevan porakaivon pumpun. Kasvimaan viljelylaatikot kastelen suihkuttamalla vettä suoraan kasvien tyveen. Perennoja ja muita kasveja varten laitan sektorikastelijan itsekseen pyörimään säädellylle alueelle. Välillä käyn vaihtamassa kastelijan paikkaa. 

Spiraea japonica Froebelii - Ruusuangervo

Keinokastelussa on aina omat vaikeutensa. Letkulla ei millään saa tasa-arvoista kastelua. Letkut eivät ulotu joka paikkaan. Väkisinkin on tehtävä valintoja, kasteleeko kaikki joka päivä vai jättääkö jonkun kasvin tai kasviryhmän pärjäämään itsekseen pidemmäksi aikaa.

Maanantaina sadepilvet lähestyivät

Omassa puutarhassani noudatan hellejakson aikana järjestelyä, jossa joka toinen päivä kastelen kasvimaan ja alapihan perennoja. Joka toisena taasen yläpihan perennoja. Meillä on porakaivo käytettävissä kastelemiseen. Ei siis tarvitse kastella kalliilla kunnan vedellä. Kustannuksia syntyy lähinnä sähköstä, joka pyörittää pumppua. Pitkinä hellekausina pumppu alkaa käydä kaiken aikaa, kun kaivoon ei ehdi nousta vettä samaa tahtia kuin kasteluun uppoaa. Silloin on pidettävä kastelussa taukoja.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Kasvihuoneen ja ruukkukukkien kastelussa auttaa paljon, kun täytän säännöllisesti sekä ylä- että alapihalla olevat 200 litran vesitynnyrit ja kasvihuoneessa Blumat-kastelujärjestelmää varten olevan 150 litran saavin. Luvattuja sateita odotellessa nostan kastelukannut ja ämpärit valmiiksi vastaanottamaan sadevettä. 

Kultakuoriainen päiväunilla pionissa

Asioiden tärkeyden huomaa usein vasta sitten, kun niistä tulee pula. Me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että vettä on aina saatavilla. Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys enää kaikille meistäkään. Puutarhan ja luonnon puolesta olen iloinen saapuneista sateista. Muistakaamme olla iloisia myös siitä, että juomavettäkin toistaiseksi riittää.

Poks ja pionit aukeaa

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Juuri kun unikoiden auki poksahtaminen oli viimeisillään, aloittivat pionit oman poksahtelunsa. Se on ollut arvattavaakin, kun aurinko on helottanut monta päivää täydeltä taivaalta +30 asteen voimalla.
 

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Vaikka pionipostauksen aloittaa lempipionini Coral Charm, kukinnan aloitti kuolanpioni. Se ehti saada niskaansa muutaman sadekuuron ennen helteiden alkamista, mikä nopeutti kukkien kuihtumista.

Paeonia lactiflora 'Red Charm'

Seuraavana vuorossa olikin sitten punainen röyhelöpioni, jonka ostin Lahden puutarhamessuilta Alexander Fleminginä. Viime vuonna lukijat veikkasivat kyseessä olevan Red Charm. Myös Rubra Plenaa veikattiin. Kulkekoon nyt Red Charmin nimellä, kun asustaa Coral Charmin vieressä. Kuva hiukan vääristää kukan väriä. Luonnossa on enemmän tummanpunainen kuin tuollainen syklaamiin kallistuva.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Coral Charmit avautuivat pian Red Charmin perässä. Helle teki niiden värille tepposet. Koskaan aiemmin Coral Charmit eivät ole näin vaaleiksi menneet. Kuvassa kolme eri aikaan avautunutta kukkaa. Tummin on nuorin näistä. Vanhimmassa terälehtien kärjet muuttuivat viininpunaisiksi. Kauniita Coralit ovat tällaisinakin. Vaan kovin lyhyeksi niiden kukinta näyttää nyt jäävän. Kastepisarat kukissa tulivat ennen kuvaamista paikalla pyörineestä sadettimesta.

Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Festiva Maximat ovat lähes kaikki jo täysin avoinna. Yritin katsoa, josko useampia olisi vielä nupulla, jotta voisin ottaa niitä maljakkoon. Kuvan avoimen kukan alla oleva  nuppu on samassa varressa, joten sitä en leikannut.
 

Paeonia lactiflora 'Immaculee'

Alapihan Kurgaanissa asuvat valkoiset pionit seuraavat kukinnassa yläpihan pioneja. Immaculee on pian parhaimmillaan, kun useat kukat ovat samanaikaisesti avoinna. Immaculeet ovat tänä kesänä hurjan korkeita. Kuten kyllä kaikki muutkin pionit. Kukkavarsi nousee korkealle. Kurgaanissa pionit kasvavat riippahernepuun alla ja ensimmäisen kerran osa pioneista jää hernepuun oksien alle. Siitäkin huolimatta, että leikkasin muutamia hernepuun oksia helpottaakseni pioinien elämää.

Paeonia lactiflora 'Jan van Leeuwen'

Jan van Leeuwen on vielä hitusen kiinni. Täysin avoimena sen keltainen keskus näkyy hyvin.

Paeonia lactiflora 'Karl Rosenfield'

Karl Rosenfieldit ovat tehneet tänä vuonna muita vähemmän nuppuja. Lisäksi Karlit kasvavat Sarah Bernhardtien keskellä, enkä pääse niitä kovin läheltä kuvaamaan. Tässäkin tapauksessa kirkas auringonpaiste vääristää kukan väriä kuvassa. Todellisuudessa Karl on punaisempi, ei lainkaan pinkki.

Paeonia lactoflora 'Sarah Bernhardt'

Sarah Bernhardt ei jää muita huonommaksi, vaan kukkii täysillä kavereidensa kanssa. Siinä on vielä sen verran useita nuppuja, että taidan saada muutaman myös maljakkoon. Rohkenen ottaa, kun luvassa on vesisateitakin. Perinteisesti sade hakkaa pioneja rankasti tuennasta huolimatta.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Uusia pioneja en ole vähään aikaan hankkinut, eikä ole nyt suunnitelmissakaan. Nettikaupan bonuksena sain keväällä Bowl of Beautyn, joka kasvaa toistaiseksi purkissa. Pionipolun varrelta kaivoin pois ruusupionin, Louis van Houtten ja Bowl of Beautyn, jotka olin laittanut liian ahtaaseen paikkaan. Bartzella ei noussut tänä keväänä ollenkaan. 

Ylös kaivetut pionit ovat nyt purkeissa. Ajatuksena on ryhtyä valmistamaan niille uusi istutuspaikka alapihalle, kunhan tulee viileämpää. Näyttävät voivan paremmin tällä hetkellä purkeissa, joten kerätkööt voimia.

Hämähäkki Festiva Maximassa

Kesäkuu lähestyy loppuaan. Huomenna on viimeinen päivä. Säiden puolesta on ollut todella lämmintä ja hyvin kuivaa. Kesällä saa kyllä lämmintä ollakin, mutta puutarhan ja luonnon vuoksi toivon välillä vesisateita. Minä jaksan vesiletkua kiskoa ja siirtää, mutta taivaallinen kastelu on aina tehokkaampaa ja kaikille kasveille tasa-arvoista.