Upean värikäs syksy

Parthenocissus 'Engelmannii' - Imukärhivilliviini

 

Että voikin olla upea ruska tänä syksynä. Viikonlopun aikana tuuli on tuivertanut ajoittain kovalla voimalla, mikä on saanut puunlehdet lentämään ilmassa vaakasuorassa. Yhä useampi puu ja pensas joutuu hissukseen luopumaan komeista väreistään. Yllättävän pitkään olemme kuitenkaan saaneet värikkäästä luonnosta nauttia.

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

 
Minusta tuntuu, kuin kesä olisi sujahtanut nopeutetulla vauhdilla ohitse. Pitkään jatkuneella sateettomuudella ja kuivuudella on siihen varmaan osansa, sillä moni homma jäi helteellä tekemättä. Aika kului sadetta odotellessa, "sitku-elämää" eläessä. Kun sitten syksy saapui, tulikin kiire saada työt ajan tasalle. Taidan olla jäljessä edelleen. Moni ajatuksissa muhinut suunnitelma on haihtunut kokonaan pois. Monen kohdalla olen huomannut, etteivät ne niin kovin tekemättöminäkään haittaa.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Kesäkukista suurin osa on kuskattu kompostiin. Sisäänkäynnin porttiruukuissa on edelleen miljoonakelloa, murattia ja verililjapuut. En vain raaski ottaa niitä pois, kun ovat edelleen hyväkuntoisia. Muissa ruukuissa kesän kasvaneet muratit kaivoin tyhjenneeseen lavakaulukseen. Jospa talvehtisivat siellä. Maljaköynnös, inkaliljat, yksi iso pelaguu, hortensia ja begonia ovat autotallissa. Ison ruostekukkaruukun rahtasin kellariin. Siemenestä kasvattamani pelaguut on työhuoneen ikkunalla, daaliajuurakot ja lukinliljan sipulit sekä oxalikset kellarissa. Värinokkosista otin pistokkaita, jotka jo jatkavat eloaan multaan juurtuneina viherkasveina.

Rhododendron x  'Ruususen uni'

Joitakin perennoja olen leikannut pois. Osa kuunliljoista on mennyt lötköiksi massoiksi. Särkynytsydän on jo pitkään kaivannut kompostielämää. Nurmikolle leijuneita lehtiä olen silpunnut ruohonleikkurilla kahdesti. Alapihan iso vaahtera alkaa olla jo paljas. Sen lehdet leijailevat kasvimaalle, josta haravoin ne nurmikolle pariin litteään kasaan ja ajan yli siksakkia nurmikonleikkurilla. Massaa syntyy näinkin aika paksulti, joten haravoin ylimmät kompostiin tai pensaiden alle.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

Ruukut ja kukkalaatikot on pesty ja suurin osa viety kellariin. Suurimmat ruukut ovat jokavuotiseen tapaan tyhjinä terassilla. Puutarhakalusteista valtaosa on jo kellarissa. Pöytä pitäisi vielä kiikuttaa muiden seuraan. Terassilta, patiolta ja pergolasta on helpompi putsata lumia pois, kun ei ole kalusteita tiellä. Pysyvätpä puutarhakalusteetkin pidempään käyttökelpoisina, kun ovat rospuuttoajan suojassa.

 

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Myös sadevesitynnyrit on tyhjennetty, pesty ja viety kellariin. Sateet saavat nyt vapaasti kastella mitä haluavat. Ei ole tarvetta kerätä kesäkukille vettä vähään aikaan.

 

Muutama päivä sitten kaadoimme Ukkokullan kanssa Pikkupuutarhan kriikunan. Valmistelin puuta tulevaan kaatoon jo vuosi sitten kuorimalla sitä ympäriinsä. Toimenpiteen tarkoitus oli auttaa puuta keräämään voimansa runkoon, jotta se ei tekisi kaadon jälkeen niin paljon juurivesoja. Toivottavasti auttaa. Kuorimisen jälkeen uusia juurivesoja ei ole löytynyt. 

 

Syy kriikunan kaatamiseen on nimenomaan turhan runsaassa juurivesatuotannossa. Alapihalla on kaksi kriikunaa, jotka myös tekevät juurivesoja. Ne on helppo nujertaa ruohonleikkurilla. Pikkupuutarhassa sen sijaan ei ole nurmikkoa, vaan istutuksia. Ei ole erityisen kiva lapioida juurivesoja vaikkapa jaloangervojen tai syysleimujen keskeltä.

 

Kriikunasta jäi kolmihaarainen kanto, jonka pintaan on tarkoitus porata reikiä. Siten kanto lahoaa nopeammin. Kriikuna osoittautui yllättävän kovaksi puuksi. Moottorisahamme ei ehkä ole niitä tehokkaimpia, mutta on sillä isompiakin puita kaadettu vähemmällä ähellyksellä.

Populus tremula - Haapa

Puiston pari haapaa tonttimme rajalla muuttuivat reissuni aikana täysin keltaisiksi. Ilta-auringon paisteessa puu on ollut kuin kultaa. Viikonlopun tuuli on kyllä harventanut lehtiä melkoisesti.

Perjantaina lakaisin kahdesti patiolle lentäneet lehdet käytävälle, josta haravoin ne syreenien tyvelle. Saatuani urakan valmiiksi, olikin sama homma edessä. Päätin, että lentäköön loputkin haavan ja koivunlehdet maahan ennen seuraavaa siivouskeikkaa. Puistopäädyn isot vaahterat ovat vielä täynnänsä lehtiä. Kohta käytävällä saa kahlata nilkkoihin ulottuvissa vaahteranlehtikasoissa. 

 

Viime vuonna ajoin paksuimman massan vähän pienemmäksi ruohonleikkurilla. Sitten haravoin leikkuujätteen rajakuusten tyvelle. Sinne se katoaa. Käytävän kivituhkapinta ei niin kovin tykkää silputuista vaahteranlehdistä, mutta enpä voi niitä lehtiä istutusalueellakaan ruohonleikkurilla yli ajaa. Jos taas jätän jättimäisen määrän vaahteranlehtiä kokonaisiksi, niiden maatuminen kestää ikuisuuden. Ja kevättuuli vielä levittää haravoituja kasoja iloisesti ympäri pihaa.

Parthenocissus vitacea - Säleikkövilliviini

Helsingissä käydessäni näin monen talon seinustalla palavanpunaisia villiviinikasvustoja. Yksi hienoimmista näkymistä osui silmiini bussin ikkunasta kotimatkalla. Tukholmankadulla, Meilahden sairaalarakennuksia (mm. Biomedicum ym.) reunustaa aita runsaine köynnöksineen. Vuorotellen on ainakin villiviiniä, köynnöshortensiaa, ehkä kelasköynnöstä ja alppikärhöjä. Keltaista, punaista, vihreää, oranssia. Kerrassaan upea ruskavärien kimara. Omat villiviinit talon seinustalla ja pergolan pylväässä ovat vain kalpea aavistus moisesta värien ilotulituksesta.

Colchicum Waterlily

Ehdin jo ihmetellä, eikö ainutkaan syysmyrkkyliljani kuki tänä vuonna. Ilmestyivät hissukseen kuin tyhjjästä sen suurempaa meteliä pitämättä. Syreenipenkin Waterlily on kukkinut jo pidempään.

Colchicum Giant

Olen vuosien mittaan istuttanut joka syksy yhden tai useamman syysmyrkkyliljan eri paikkoihin. Tänä vuonna vain harva on toistaiseksi noussut. Jospa ne vielä nousevat, toivon.

Auringonnousu 5.10. työhuoneen ikkunasta

Sää on pysynyt ihmeellisen lämpimänä. Öisinkin mittari on himpun verran alle +10 tai ylikin (paitsi sunnuntaivastainen yö taisi mennä nollanpintaan). Päivisin lämpötila on parhaimmillaan noussut +14 asteeseen. Iltaisin olen ihastellut sohvalta käsin auringonlaskun kultaamia pilviä. Keskiviikkoaamuna luin keittiössä aamupalan ohessa lehtiä. Vilkaisin ikkunasta ja ihmettelin naapurin talon punaisuutta. Kiiruhdin takkahuoneen ikkunaan, josta näen auringonnousun. Koko maailma oli aivan punainen. Ukkokulta oli vielä nukkumassa, joten en raaskinut kolistella ovia ja ikkunoita auki. Tyydyin tähtäilemään kamerani kanssa ikkunan läpi. 

Auringonnousu 5.10. terassilta katsoen.

Toki alapihan tuurenpihlaja, villiviinit ja perhoangervo ovat punaisia ruskaväreissään, mutta ei sentään näin punaisia.

 

Auringonnousu 5.10. sateenkaarineen.

 

Taivaalle syntyi sateenkaarikin. Koko punainen hetki kesti noin 10-15 minuuttia. Sitten aurinko nousi korkeammalle ja maailma näytti jälleen tavalliselta arkiaamulta. Maaginen hetki oli ohi.

 

Punaista aamuhetkeä oli ihailtu laajemminkin. Mediassa ilmiön syntyä oli selitetty, mutta en löytänyt sitä jälkikäteen.

 

Sunnuntaina sain vihdoin laitettua jänisverkot kriittisille kasveille. Osa verkoista on vanhoja ja vääränlaisia, mutta näin syksyllä kaupoissa myydään pelkkää eioota. Pitää muistaa keväällä ennakoida syksyn verkotustarve ja hankkia samantien useampi rulla säilöön.

Keväällä jänikset nakersivat myös alppikärhöt tapille tyvestä. Sen verran harmitti kukinnan menettäminen, että nyt on näiden kärhöjen tyvet suojattu. Oli pakko laittaa korkeat verkot, kun ei matalampia enää ollut. Enkä toisaalta halunnut ryhtyä puolittamaan muuten hyvää verkkoa.

Tyhjiin multasäkkeihin koottu puutarhajäte odottaa pressun alla kaatopaikkakuljetusta.

Mainioksi osoittautunut oksasilppuri teki lakon. Harmilliseen aikaan, sillä silputtavaa olisi ollut kasapäin. Ukkokulta aikoo tutkia silppuria lähemmin,  kunhan kerkeää. Aiomme kuskata puutarhajätteet kaatopaikalle, missä niistä tehdään multaa. Omat kompostit eivät millään riitä sille määrälle, mitä viimeisen kuukauden aikana massaa on kertynyt. Enkä halua kasapäin mustia säkkejä vähintään vuodeksi johonkin puutarhanurkkaan.

Sedum spectabile 'Brilliant' - Syysmaksaruoho

Ikkunat odottavat pesua. Viime päivien sateet ovat tehneet ulkopinnoista harmaatäpläisiä. Matalalta paistava aurinko tuo likapilkut liiankin hyvin esille. Kunhan tulee sopiva rako ja pilvinen päivä, hoidan asian.

Syksyn työt ovat hyvällä mallilla. Käytävien haravointia, lehtien silppuamista ja pientä säätöä löytyy, mutta onpahan syy lähteä pihalle hyötyliikunnan ja raittiin ilman pariin.

 

Vaahtera pitää kiinni viimeisistä lehdistään.

 

 Valoisia syyspäiviä kaikille!

 

 

 

Helsingin paraatipaikalla

Ruotsalaisen teatterin Espan puoleisen sivun komeat syyshortensiat ja kuunliljat.

Kävin Helsingissä asioilla syyskuun viimeisellä viikolla. Jo kotoa lähtiessäni päätin käydä asiat hoidettuani katsomassa Espan puiston istutukset. Yleensä siellä on Helsingin hienoimmat kesäkukkaistutukset. Onhan puisto ikäänkuin Helsingin paraatipaikka, jossa turistit ja kotimaan kansalaiset käyskentelevät katselemassa ja lämpiminä päivinä puiston penkeillä istumassa.

Isossa tilassa pieni piiperrys hukkuu maisemaan. Sen sijaan tällaiset komeat asetelmat näkyvät kauas. Nämä olivat lähellä Eino Leinon patsasta, puiston Stockan puoleisessa päässä.

Tällaisia asetelmia puistossa oli useampi. Näitä katsellessa päätin laittaa ensi kesänä itsekin hopeaputousta.

Puiston kesäkukkaistuksissa on muutamia jokavuotisia valintoja. Daalioita on useissa väreissä. Samoin ahkeraliisaa ja verenpisaroita.

Daalioiden ja verenpisaroiden hyvä puoli on niiden myöhäinen kukinta. Olen useampana kesänä käynyt katselemassa Espan istutuksia vasta loppukesästä. Millaisia mahtavat daaliat olla alkukesästä? Vai onko niitä hyödetty aloittamaan kukintansa tavallista aiemmin?

Samanlaisten istutusten toistuminen läpi puiston tekee yhtenäisen ja runsaan vaikutelman.

Runebergin patsaan ympärillä on puiston komeimmat istutukset. Paljon erilaisia daalioita, verenpisaraa, heiniä. Värinokkonen on selvästi uusi kesäkukkasuosikki, mitä en ollenkaan ihmettele. Siitä löytyy värejä ja kokoja runsaasti.

Jättiverbena sopii myös hienosti daalioiden kumppaniksi. Lämpiminä päivinä näissä istutuksissa on taatusti ollut aikamoinen pörinä.

En ehkä kovin helposti yhdistäisi kirkkaan punaista, hennon oranssia, keltaista ja vaaleanpunaista samaan ryhmään, mutta tällaisessa suuressa istutuksessa ne eivät näytä riitelevän ollenkaan.

Tummalehtisen daalian keltaiset kukat korostavat lehtien tummuutta. Sieviä ovat.

Muut patsaan ympärillä kameroidensa kanssa kiertävät ihmiset tähtäilivät Runebergiä itseään. Minun katseeni kohdistui kukkiin, joiden ympärillä pörräsin kuin kesäinen pölyttäjä konsanaan.

Helsinki alkaa olla etenkin kesäaikaan monin tavoin koristeltu kaupunki. Etenkin hotellien, ravintoloiden ja kahviloiden sisäänkäynnit on laitettu kutsuviksi erilaisin istutuksin. Myös monet kaupat ovat laittaneet näyteikkunoidensa alle ja yhteyteen vihreyttä ja kukkia. Tarkoitus oli näitä kekseliäitä näkymiä kuvata, mutta niin vain taas kamera sujahti pidemmäksi aikaa laukkuun - ja unohtui sinne.

Kämp-Gallerian sisäänkäynnin koristus aiheutti kaksijakoisen fiiliksen. Eivät olleet aitoja noista kasveista ainutkaan. Ymmärrän, että meidän lyhyt ja usein kolea kesämme rajoittaa melkoisesti viihtyisien viheristutusten valikoimaa. Muovihärpäkkeet jättäisin silti varaston peränurkkaan lojumaan. Mieluummin vaikka risuista ja männynkävyistä villejä viritelmiä. Eiköhän somistamon ja mainososaston väellä riitä mielikuvitusta.

Yhä tiiviimmästä rakentamisesta huolimatta luonto on edelleen lähellä ja läsnä Helsingissä. Eräs tuttuni oli törmännyt illansuussa kettuun hesalaisessa puistossa. Minä puolestani pääsin naureskelemaan kahden oravan kisailulle syksyisten lehtien seassa ison lehmuksen tyvellä. Kuvassa toinen orava pohtii, minne kaveri katosi? Puussa se odotti leikin jatkumista.

Italian Maggiore-järvi: Stresa, Alessi ja kotiinpaluu

Keskiviikon iltapäivä oli jo pitkällä rantautuessamme Borromeo-saarten retkeltä Stresan satamaan. Parkkiaikaa oli vielä jäljellä, joten jätimme auton suosiolla satamaan. Suuntasimme kohti viehättävää vanhaa kaupunkia. Teimme lähinnä näyteikkunaostoksia, mutta puikahdimme toki muutamaan myymälään sisällekin. En ostanut yhtään mitään. Kenkiä katselin, mutta eipä ole juuri nyt tarvetta liukaspohjaisille hippakengille.

 
Stresa on noin 5000 asukkaan kaupunki aivan Maggiore-järven rannalla. Kaupungilla on pitkät perinteet turistikohteena. Se oli suosittu eurooppalainen lomakohde jo 1800-luvulla. Monet kuuluisat henkilöt ovat viettäneet pitkiä aikoja Stesassa. Mm. Ernest Hemingway sijoitti "Kenelle kellot soivat" -kirjan tapahtumia Stresaan.

Kaupunkikierroksen jälkeen palasimme rantakadulle. Hotellit eivät ole aivan rannassa, vaan väliin jää katu. Rannan ja kadun välissä on hoidettu istutusalue leikattuine pensaineen ja puineen, patsaineen ja kivettyine kulkuväylineen. Kahviloita ei rantakaisaleella montaa ollut. Emme tosin niihin liiemmin huomiota kiinnittäneetkään, kun päivä kääntyi iltaa kohti ja matka jatkui.

Valtavia hortensiapuskia oli niin hotellien puutarhoissa kuin rantakadun viheristutuksissa. Kesäaikaan olisi vaikea pitää katseensa suunnattuna jonnekin muualle kuin upeasti kukkiviin pensaisiin.

 

Minun silmiäni hiveli rantakadun upeat vanhat hotellit ja niiden hyvinhoidetut puistomaiset puutarhat. Kesäaikaan takorautaparvekkeiden laidoilla vyöryvät pelaguu- ja muut kesäkukkaistutukset ovat varmasti olleet hurmaavaa katseltavaa, kun ne olivat sitä vieläkin. Hotellihuoneiden hinnoista en osaa sanoa. Sisäänkäynneissä oli ravintoloiden hinnastot esillä. Eivät ne tietenkään halvimmasta päästä olleet, mutta yllättävän sopuisia silti.

 

 

 

 

 

 

 

  

 
Päivän patikointi alkoi tuntua jo jalkapohjissa, joten suuntasimme vihdoin autolle. Parkkipaikan löytäminen satamasta oli helppoa. Tilanne saattaa olla vaikeampi turistisesongin aikaan. Tuntien pysäköinti ei ainakaan Stresan satamassa kovin kallista ollut. Sieltä on lyhyt matka vanhaan kaupunkiin, jonne autolla ei kovin helposti edes pääse. Liikkuminen siellä on helpointa jalkaisin.

Suuntasimme kohti "kotia" eli Ferioloa. Matkalla päätimmekin huristaa Feriolon ohi kohti Gravellone Tocea, jossa sijaitsee kauppakeskus isoine marketteineen. Tarkoitus oli täydentää ruokavarastoa ja ostaa aamupalatarpeita.

Kauppakeskukset ovat samanlaisia joka paikassa, mutta parkkipaikkanäkymät voivat olla näinkin hienoja.

 
Kauppakeskukset ja marketit ovat kaikkialla samanlaisia, vaikka toki vieraassa maassa on hauska katsella paikallisia tuotteita. Tulipa hiukan myös vertailtua hintoja. Saimme kassillisen tarpeita selvästi Suomen hintoja edullisemmin, mutta ilman muuta Italiassakin ruoan hinta on noussut. Auton tankkaaminen ei sekään kirpaissut yhtä paljon kuin kotimaassa.

Torstaina ajoimme Omegnaan, jossa sijaitsee italialainen design-yritys Alessi. Oletin, ettei maineikkaassa yrityksessä ole lupa kuvata, enkä edes kysynyt. Keskityimme tutustumaan tehtaanmyymälän tarjontaan. Tällaisiin paikkoihin ei välttämättä kannata lähteä hakemaan jotain tiettyä tuotetta, vaan tehdä mahdollisia löytöjä. Jonkin aikaa pyörittelin käsissäni Alessin hauskoja korkinavaajia, mutta totesin pärjääväni ilmankin. Salaattiottimet olisin voinut ostaa, jos olisin löytänyt mieleiset.

Yksiväriset maksoivat 45 euroa, tämä kirjava 75 euroa.

 

Omegnasta jatkoimme matkaa moottoritietä Milanon suuntaan keskelle ei mitään eli valtateiden väliin rakennettuun outlet-kompleksiin Vicolungoon. Siellä on kansainvälisiä ja italialaisia merkkituoteliikkeitä toinen toisensa vieressä ja perässä. Alueella on myös kahviloita, jotta itseään ravitsemalla jaksaa jatkaa shoppailua. Lapsillekin on monta leikkipaikkaa. Ystävä etsi itselleen mekkoa, minä vilkuilin laukkuja. Merkkitietoiselle varmasti melkoinen tavarataivas. Selvisimme pikkurahalla, sillä kumpainenkin osti kolme edullista koristetyynynpäällistä ja parit capuccinotkin tuli nautittua.

Päivä oli jo pitkällä, kun suuntasimme jälleen Feriolon suuntaan. Ajomatkaa oli runsaasti, mutta moottoritiet vetävät hyvin. Italiassa moottoritiet ovat maksullisia, mutta satunnaiselle matkaajalle summat eivät kovin paljon kukkaroa kurita. Toista olisi, jos päivittäin pitäisi maksullisia teitä käyttää.

Paluumatkalla päätimme poiketa Aronassa, joka on viehättävä pikkukaupunki, Maggiore-järven rannalla sekin. Saavuimme sinne paiikalliseen ruuhka-aikaan, joten jatkoimme matkaa rantatietä hieman kaupungin ulkopuolelle. Nousimme päätieltä eroavaa jyrkkää ja kiemuraista tietä kohti korkeuksia, sillä tarkoituksemme oli mennä tutustumaan Colosso di SanCarlo Borromeon jättimäiseen patsaaseen.

Colosso di San Carlo Borromeo

Borromeo-suku omistaa Stresan edustalla saaria (mm. Isola Bella, Isola Marde), joissa edellisenä päivänä vierailimme. Charles Borromeo valittiin Milanon arkkipiispaksi v. 1565. Hänen serkkunsa Federico laittoi vireille muistopatsaan rakentamisen Charlesin kuoleman jälkeen. 

Kuparista tehty patsas valmistui "pyhälle vuorelle" Aronan lähelle v. 1968. Ei suinkaan, vaan 1697. Patsaan kokonaiskorkeus on 35 m.

Patsaaseen voi kivuta aina silmiin saakka. Meille riitti liput jallkatasanteelle. Sieltäkin näki jo hyvin Maggiore-järvelle ja sen vastarannalle. Pää meni pyörälle kapeita metalliportaita pitkin kiivetessä. Samanlaiset portaat on patsaan kummallakin takanurkalla, jolloin vierailijat ohjataan toisia portaita ylös, toisia alas. Näin kapeissa portaissa ei synny vaarallisia kohtaamistilanteita.

Patsaan yhteydessä on myös kirkko ja puutarha, joihin kannattaa tutustua ajan kanssa. Meille päivän nähtävyyskiintiö alkoi olla jo täynnä. Lisäksi alas päästyämme alkoi hiljakseen sataa, joten palasimme autolle ja jatkoimme kohti "kotikylää".

Maggiore-järven Aronan vastaisella rannalla - tai pikemminkin kukkulalla - on yksi monista linnoista. Jossain näin siitä maininnankin, mutta tätä kirjoittaessani en enää tietoa löytänyt.

Viimeinen vilkaisu kuparisen arkkipiispan jalkojen juuresta kohti patsaan toisella puolella olevaa puutarhaa tai luonnonpuistoa.

Ferioloon päästyämme lähdimme vielä kävelemään kylälle ja rannalle. Lämmin päivä jatkui leppeänä iltana, joten hyvin tarkeni välillä istahtaa penkille katselemaan Maggiore-järveen heijastuvia vastarannan valoja.

Kahvilat ja ravintolat olivat vielä auki. Lokakuun alusta moni ravintola sulkeutui ja niiden omistajat lähtivät puolestaan viettämään lomaa kuka mihinkin. Kivan matkan päätteeksi menimme illalliselle yhteen rannan ravintoloista (ei kuvassa). Taisi olla Mirafiorin katettu ja lämmitetty terassi, jossa nautimme herkullisesta ruoasta. Jälkiruoaksi söin yhden elämäni parhaimmista tiramisuista.

Perjantai-aamu valkeni poikkeuksellisesti sateisena. Pilvet roikkuivat vuorten rinteillä. Söimme aamiaisen, siivosimme jälkemme ja pakkasimme tavarat. Sitten olikin jo aika lähteä kohti Milanon Malpensan lentokenttää luovuttamaan vuokra-autoa ja tekemään lähtöselvitystä. 

Lentokenttä on valtava ja totutusti Finnairin koneet lähtevät perimmäisestä nurkasta, joten aikaa on syytä varata riittävästi. Menomatkalla tein lähtöselvityksen lähtöä edeltävänä päivänä netissä. Malpensan lentokentällä ei ole automaatteja, joissa lähtöselvityksen voisi tehdä. Ainoa mahdollisuus on odottaa kaksi tuntia ennen lentoa avautuvaa "manuaalista" lähtöselvitystä tai tehdä se netissä. Oma kännyliittymäni takkuili ankarasti, mutta onneksi saimme hoidettua asian ystävän kännykällä. Saatoimme pujahtaa suoraan turvatarkastukseen tarvitsematta odottaa varsinaisen lähtöselvityksen avautumista.

Helsinki vai Vantaa vaiko Helsinki-Vantaa illan hämyssä.

Kone oli ukkosen vuoksi kolme varttia myöhässä ja viimeistä penkkiä myöten täynnä. Hyvin pääsimme Helsinki-Vantaalle, jossa Ukkokulta oli meitä vastassa kyyditäkseen reissussa väsyneet rouvat koteihinsa.

Kaikkinensa oli kiva ja antoisa reissu. Ystävä sai ehkä yliannostuksen puutarhaa kiertäessään kanssani Isola Bellaa ja Isola Madrea. Minä puolestani olen kiitollinen, että hän mahdollisti minulle noiden hienojen kohteiden näkemisen. Matkan kokemuksia ja näkemisiä muistelemalla elän taas pitkän aikaa jalat muutaman sentin ilmassa. 

Kiitos rakas ystävä, vallan mainiosta matkasta ja hienoista rupatteluhetkistä.