Kukkaisat Kevätmessut

Puutarhanikkareiden somistusta

Helsingin kevätmessut on käyty ja kierretty. Koronan aikaan messuja ei järjestetty. Viime vuonna en taas saanut itseäni innostumaan lähteäkseni messuille. Tänä vuonna päätin mennä ja päätöstäni vahvisti naapurin Maritilta saatu messulippu. Eihän sitä voinut jättää käyttämättä.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Varauduin jättämään päällysvaatteet alakerran aulan säilytyslokeroihin. Nepä olikin kaikki siirretty yläkertaan, joten tungin takin reppuun. Siellä se tietenkin vei tilaa mahdollisilta ostoksilta, joita loppumetreillä roikotin käsissäni. Olin nimittäin suunnittelut vieväni niitäkin välissä lokerikkoon pitääkseni kädet vapaina. Kävelymatkaa tuli jo itse messuja tutkiessa, eikä viitseliäisyyttä riittänyt ramppaamiseen yläaulan lokerikoille. Fiksuna olisin jättänyt päällysvaatteet autoon tai maksulliseen narikkaan. Ei taas päässä raksuttanut.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Ovensuusta messualueelle mennessäni törmäsin ensimmäisenä Puutarhanikkareiden eli Taimia Oy Heiskanen & Nikkarin osastoon. Katse osui oitis komeisiin jouluruusuihin, joista oli aika hyvä tarjous. Kasviherkkuja oli tietenkin pilvin pimein ja peräti heidän toisessakin pisteessään. Ensimmäisellä kerralla pääsin tyhjin käsin ohi. Toisella juutuin vankasti, enkä ilman ostoksia pois lähtenyt.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.  Kuvassa: Magnolia Emperor.

Suurin osa kuvistani on messualueen keskelle sijoittuvasta keskuspuistosta, jonka on suunnitellut maisemasuunnittelija Minna Harju. Perinteisesti keskusalue on pyhitetty näyttäville rakenteille ja istutuksille. Katsojilla on aina hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä alueen tyylikkyydestä. Aamun kireän pakkasen keskeltä lämpimään ja värikkääseen messumaailmaan siirtyminen hiljensi minun päästäni mahdolliset negatiiviset näkemykset. Olin puhtaasti iloinen ja viehättynyt värien kirjosta.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Jättikokoinen mehiläinen tai joku kukkakärpänenkö kenties lymysi narsissien joukossa. Otus oli minusta metkan näköinen. Voisin ottaa sellaisen omaan puutarhaan. En löytänyt ötökän valmistajaa. Ymmärsin kuitenkin, että se on tehty erilaisista kierrätysmateriaaleista.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Tulppaanit ovat aina parhaimmillaan tällaisina isoina ryppäinä.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Joku siivekäs, vanhoista haravista tehty olento tämäkin mainio mönkijä.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Keskuspuiston istutuksia, suunnittelija Minna Harju.

Kirjavalehtinen kasvi osoittautui begoniaksi. Pukinmäen puutarhan standilla niitä oli myynnissä. Myös tumma- ja pyöreälehtisiä begonioita oli näiden punalehtisten vieressä. Ylipäätään Pukinmäen puutarhan pisteellä oli runsaasti mielenkiintoisia kasveja niin sisälle kuin puutarhaankin.

Suomen Niittysiemen

Niittysiemenen pussukat ovat niin kauniita, että niitä ei raaskisi tyhjinä heittää pois. Vähintäänkin pusseista voisi askarrella onnittelukortteja sitten, kun sisältö on ripoteltu tuoreeseen multaan.

Monenlaista tilpehööriä oli tarjolla.

Messuilla on lukuisten eri kuntien ja kaupunkien esittelypisteitä. Lohja täyttää tänä vuonna 700 vuotta. Kaupungilla onkin synttärien kunniaksi myynnissä monenlaista pientä kivaa eri makuisista suklaista pellavaisiin laudeliinoihin.

Kekkilän osastolla esiteltiin erilaisia multa- ja kateaineksia puutarhaan.

Hyrian Suuntavalmennus

Puutarhaliiton, Messukeskuksen ja Pihailon järjestämässä näyttelyssä on mahdollisuus katsella seitsemää kivaa minipuutarhaa. Kuvien alla on kunkin minipuutarhan nimi. Mieluisinta minipuutarhaa voi myös äänestää.

Puolimatkan koulu

Huonekasviseura ry

Steinerpäiväkoti Pikkukarhu

Pukinmäen Nukkekotikerho

Aula Työkoti

Ei kevätmessuja ilman sipulibingoa. Myyjärouva tepasteli käytävällä huutamassa nipputarjouksia. Tuolta olisi saanut kukkasipuleja joka makuun. Muutaman kerran olen osallistunut tähän sipulibingoon, jonka lopputuloksesta ei voi koskaan mennä takuuseen. Lukinliljan sipulit ovat sentään kestäneet useita vuosia ja kukkineet joka kesä. Ja juuri niin valkoisena, kuin kyltissä on luvattu.

Jouluruusuja en pysty ohittamaan. En sitten millään. Niitä oli tarjolla useammalla yrityksellä. Hinnat vaihtelivat, samoin koot. Useimmat olivat hyvin muhkeita. Halpojahan nämä eivät ole.

Työvälineissä tarjolla oli kotimaista Fiskarsia ja saksalaista Gardenaa. Fiskarsin osastolla katselin pitkävartista rikkaruohovempainta, mutta jäi ostamatta. Uutuudet aina viehättävät, mutta usein ne vanhatkin toimivat oikein hyvin. Gardenan saksiin olen tykästynyt. Kestävät ja toimivat tosi pitkään. Kaipasin toisia pieniä oksasaksia, joten sellaiset lähtivät mukaan hyvään messutarjoushintaan.

Siemeniäkin oli seinätolkulla. Minun piti tutkia omat siemenvarastot ennen messuille lähtöä, mutta enpä taas muistanut. Pussukoita katsellessa olin aivan vakuuttunut, että tuota minulta puuttuu, ja tuota, ja vielä tuota. En vain luottanut omaan muistiini, kun paljouden äärellä tuppaa niitä tarpeita syntymään perusteettomasti. Löysin kuitenkin 'Alaska Salmon Orange' -krassia, jota olen jo ehtinyt kaupoista etsiä.

Puutarhanikkareiden somistusta

Moni mieluisa puutarhayrittäjä näiltä messuilta jälleen puuttui. Kaipasin mm. Mustilaa ja Tommolan tilaa. Laiturit, paljut ja metrilakut jätin suosiolla kokonaan katsomatta. Kasvihuoneetkin kiersin vähän kauempaa, kuin sellaiselle ei ole nyt tilaa eikä rahaa.

Puutarhanikkareiden somistusta

Kevätmessuilla on puutarhan lisäksi esillä myös sisustusta, remontointia, mökkijuttuja ja lähiruokaa sekä luomua. Ne tuli kierrettyä pikaisesti päältä raapaisten.

Aiempina vuosina olen tehnyt kivoja ruokaostoksia lähiruoka & luomupuolelta. Nyt ostin irtomyynnistä kreikkalaisia oliiveja, joita myivät ruotsia puhuvat nuori mies ja luultavasti hänen isänsä. Hetken pörräsin englantilaisen fudge-tiskin ääressä, mutta päädyin ostamaan lähellä olevasta puodista rasiallisen perinteisiä omenaleivoksia. Kreikkalaiset oliivit ja englantilainen fudge kumpikaan ei ollut lähiruokaa, tuskin luomuakaan. Omenaleivokset on leivottu stadissa eli Helsingissä. Leivokset voikin luokitella lähiruoaksi.

Kuvan naurissäkit olivat ainakin kyltin mukaan luomua. Kaukaa katsottuna näytti, kuin tiskillä myytäisiin jättikokoisia pusseja donitseja. Muutama nuori pohti keskenään, "mitä nuo keltaiset pallerot oikein ovat?" Ei taida nauris olla kovin tuttu juures monellekaan.

Puutarhanikkareiden somistusta

Menin messuille enemmän uteliaisuudesta ja avoimin mielin. Jotain ostoksia ajattelin jo etukäteen siellä tekeväni. Jouluruusuja en tietenkään voinut vastustaa, vaan niitä on nyt kolme kappaletta autotallissa odottamassa isompaan purkkiin istutusta ja pääsyä myöhemmin pihamaalle. Kaksi mukavan kokoista Cafe au Lait -daaliajuurakkoakin eksyi kassiin. Samoin muutama kappale työhanskoja. Narsisseja teki mieli pääsiäiseksi, mutta niitä saa ensi viikolla omasta kukkakaupasta. Ehkei edulliseen messuhintaan, mutta ainakin ne ovat viikolla hankittuina tuoreempia kestämään pääsiäisen yli.

Yhteenvetona messureissusta sanoisin, että piristi kummasti. Kohdalleni osui todella mukavia ja iloisia messuesittelijöitä, joiden kanssa tuli jaettua samoja keväänodotuksen fiiliksiä. Törmäsin myös aiemmin tuntemattomaan oman kylän puutarhaihmiseen, jonka kanssa juteltiin suklaakosmoksista ja tuoksuherneistä. Kyllä onkin yhteisen puutarhakielen höpöttäminen piristävää.

Mukavaa viikonloppua ja siirtymistä huhtikuun puolelle!

Tiiu Kukkasjärvi: Omavaraistelua kaupunkipihalla

 
Tiiu Kukkasjärvi: Omavaraistelua kaupunkipihalla. Readme.fi Helsinki 2023. 239 s.
ISBN 978-952-373-557-6

Monille meistä jo entuudestaan Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogista tuttu Tiiu Kukkasjärvi on ottanut aimo harppauksen julkaisemalla kirjan "Omavaraistelua kaupunkipihalla". Lämpimät onnittelut Tiiulle ja suuret kiitokset arvostelukappaleesta.

Olen muutaman päivän ajan tutustunut kirjaan syvemmin. Tällaisia tietoteoksia harvemmin luetaan kerralla alusta loppuun. Niitä selataan aluksi sieltä täältä ja pysähdytään kiinnostaviin yksityiskohtiin. Kirja luetaan pala palalta. Kirjaan palataan uudelleen kasvukauden aikana ja hyväksi havaittuihin kirjoihin seuraavina keväinä ja kesinä. Parhaimmillaan tällaisesta kirjasta tulee harrastajalle tärkeä hakuteos.

Tämän kirjan ulkoasu on selkeä, valoisa, helposti luettava. Kuvia on sopiva määrä. Ne täydentävät ja selkeyttävät tekstiä.

Itse etenin kirjassa systemaattisesti alusta loppuun. Sisällysluettelo auttaa jatkossa löytämään nopeasti niitä asioita, joihin on kulloinkin tarve palata.

Pääteema omavaraisuus nousee hyvin esille. Se toimii punaisena lankana niin hyötyviljelyssä, mehiläistarhauksessa, luonnonkasvien hyödyntämisenä kuin marjojen ja sienten keräämisenä ja säilömisenä. 

Luonnokasveihin liittyvät ruokaohjeet ovat kiva lisä. Toivottavasti ohjeet houkuttelevat hyödyntämään enenevässä määrin luonnonkasvien käyttöä kunkin lukijan omassa taloudessa. Näiden valmistusohjeiden nimet tuovat mieleen keijukaiset ja runouden. Vai mitä sanotte voikukkasimasta, mesiangervonkukkapannacotasta, kuusenkerkkäsiirapista?

Kulloisiakin aiheita täydentää lyhyet ja ytimekkäät vinkit, jotka erottuvat selvästi eri värillä korostettuina laatikoina. Tärkeiksi koen myös taulukot, joihin on koottu kumppanuuskasvit, kylvökalenteri ja luonnonmarjat.

Kirjassa ei ole unohdettu ekologisia näkökulmia. Sitähän omavaraisuus on jo sinänsä, mutta myös kompostointi, sadeveden hyödyntäminen kastelussa, aurinkosähkö ja luonnonkasvien hyödyntäminen.

 
Kirja on erinomainen oppi- ja hakuteos aloittelevalle puutarhaharrastajalle. Kirjasta löytyy runsaasti tietoa ja omaan käyttöön sopivia vinkkejä myös pidemmän linjan puutarhaihmiselle. 

Ajankohta kirjan julkaisemiselle on mitä mainioin. Juuri nyt on hyvä hetki hakea vahvistusta talven aikana unohtuneille tiedoille. Vielä parempi on opetella uusia asioita ja muuttaa omia luutuneita käsityksiä. Tälle kirjalle on sopiva paikka ahkerassa käytössä olevien puutarhakirjojeni joukossa. Suosittelen kirjaa myös muille.

Lämmin kiitos Readme.fi:lle ja Tiiulle esittelykappaleesta.

Katariina katosi hankeen

 

Lauantai-iltana alkoi lumisade, joka vain sakeni sakenemistaan. Lämpötilakin painui pakkasen puolelle. Tätähän meille on ennustettu ja luvattu, joten mikään yllätys talviseksi muuttunut sää ei ole.

Aloituskuva on ylä- ja alapihan erottavasta rinteestä. Portaiden kahtia jakamasta oikeasta puolesta eli Oikearinteestä. Maanpeiteruusu Fairy siinä nukkuu vielä talviuntaan. Ruusun oksien kärjen kohdalla on myös kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinin melko pitkiksi kasvaneita piippoja. Valitettavasti niitä ei nyt näy, koska ne katosivat lumisateen myötä hankeen.

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Tässä Katariinat lauantaipäivällä kuvattuina. Paikka on ollut lumettomana jo muutaman päivän. En vain ollut aiemmin katsonut riittävän tarkasti huomatakseni piippoja. Olin aikeissa sunnuntaina kehittää jotkut suojat piipoille, jotta jänikset tai peurat eivät niitä popsisi. Nyt tuli hiukan lisäaikaa verkkojen löytämiselle, kun piipot uinuvat lumessa.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Lähellä alapihan takalaidan aitaa kasvavan Mustilanhortensian kupeeseen olen istuttanut metsätulppaaneita. Yllätys, yllätys. Ovat jo heränneet.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka on kunnon kevätvirkku. Sen vihreät versot nostavat päätään ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden myötä. Kuvan Vasenrinteen yläosa on pihan ensimmäisiä sulapaikkoja, jossa kevätkaihonkukka on taas aloittamassa kesäistä matkaansa.

Huvituksen alle loppukesästä istutettuja esikoita on alkanut putkahdella mullasta enemmänkin. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta monen monta eri väristä esikkoa. Ne viettivät aikansa ruukuissa, kun etsin niille sopivaa paikkaa. Istutuskarttani mukaan näiden pitäisi olla etelänkevätesikkoja. Osa esikoista oli jo kukkimisensa kukkinut, enkä voinut ainakaan kukan värin perusteella istutuspaikkoja kirjata. Tunnen huonosti eri esikoita, joten olkoon nämä tässä vaiheessa vain esikoita.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydämen punaisia naamoja on jo kurkkaamassa mullasta Kurgaanissa. Nämä ilmestyvät ilmoille varsin nopeasti lumen sulattua. Eipä ehdi edes selkäänsä kääntää, kun pikkusydänten tillimäisiä lehtiä puskee sieltä täältä.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Vapaapenkiksi nimettyyn paikkaan istutin syksyllä kultasahrami Romancea. Samaan paikkaan olin istuttanut ennen sipuliaikaa pari uutta syyshortensiaa, joille laitoin jänisten varalta verkon. Krookusten perhe on tullut aivan  huomaamtta eristetyksi toinen toisistaan verkolla. Maa on vielä sen verran kohmeessa, etten uskalla verkkoa nostaa. Saattavat krookukset häiriintyä.

Raparperihan se siellä punastelee. Se on tunnetusti aina yhtä kevätvirkku. Vielä menee hetki ensimmäiseen rapskupiirakkaan.

Näin vihreää alapihallamme oli lauantaina. Myös yläpihalla lumi oli sulanut hyvin tehokkaasti. Käytävät oli paljaina. Istutusalueilla ja muuallakin lunta oli lähinnä niissä paikoissa, joihin sitä on kolattu. Märkää oli joka paikassa, enkä kovin paljon viitsinyt alapihallakaan tallustella.

Koivunoksia ja muuta puista lentänyttä sälää on joka paikassa. Isoimpia poimin kulkiessani pois, mutta mihinkään haravointi- tai muihin siivoustalkoisiin en aio vielä ryhtyä. Sulakoon ja kuivukoon paikat ensin kunnolla.

Sunnuntaina maisema näyttikin vähemmän keväiseltä. Lunta oli illan ja yön aikana satanut sen verran runsaasti, että lumityöt oli tehtävä. Aurakin kävi lykkäämässä sisäänkäynnin umpeen. 10 päivän sääennusteen mukaan sama meno jatkuu useita päiviä eteenpäin. Lunta ja pikkupakkasta on luvassa harva se päivä. Ehdin jo innostua paljaista nurmikoista ja esiin työntyvistä piipoista. Nyt vähän harmittaa, mutta tällaistahan tämä meidän kevätsäämme tuppaa olemaan. Jos kerran lunta pitää sataa, satakoon sitten mieluummin maaliskuun lopussa, eikä vaikkapa vappuna.

Mustarastaitakin taitaa uusi lumikerros harmittaa ja haitata. Ne syövät maasta käsin, joten ruoan löytyminen on nyt vaikeaa. Kuvassa ei näy syreenistä roikkuva siemenautomaatti, josta muut pikkulinnut pudottavat ruokaillessaan joitakin siemeniä myös maassa syöville. Ehdin jo päättää, etten enää tänä keväänä täytä siemenautomaatteja, vaan niissä vielä olevat siemenet saavat riittää. Talviolosuhteiden jatkuessa pyörsin päätökseni ja kävin lisäämässä automaatteihin hiukan uusia siemeniä.

Noita mustarastaita ikkunasta tiiraillessani oli hieraistava silmiä kerran jos toisenkin. Joukkoon nimittäin liittyi peipposia (joista en ehtinyt saada kuvaa). Huusin Ukkokullankin katsomaan ja tunnistamaan. Kyllä, peippoja ne olivat. Myöhemmin sunnuntaina näin yhden peipon myös pihan toisella ruokintapaikalla. 

Luontoportin mukaan peippojen kevätmuutto ajoittuu huhtikuuhun, mutta saattaa niitä tulla jo maaliskuussakin. Joitakin yksilöitä talvehtii harvalukuisena Etelä-Suomessa. Tiirasta en löytänyt yhtään peippohavaintoa. Västäräkkejä on nähty saapuvan ti 21.3.

Kannoin jo paksuimmat talvitakit vaatehuoneeseen. En ole lainkaan vilukissa, päinvastoin. Tuumasin pärjääväni pikkupakkasillakin kevyemmillä tamineilla. Niin vain vanhan kansan taikausko iski tajuntaan. Tuliko talvi takaisin, kun liian aikaisin laitoin talvivaatteet kesäsäilöön? Ei, en suostu talvihynttyitä takaisinkaan siirtämään. Lumi sulaa, lämpö lisääntyy ja kevät saapuu. Riippumatta siitä, missä talvitakkini kulloinkin ovat.

Kellot kohti kesää

 

Taas on käsillä se hetki, kun siirrymme kesäaikaan. Kellojen viisareita siirretään tunti eteenpäin klo 3 sunnuntaiaamuna 26.3.

Aika on mainio puheenaihe. Kautta aikain se on herättänyt paljon ajatuksia ja keskusteluja. Ohessa muutama aika-aiheinen suomalainen sananparsi.

"Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin."
- Suomalainen sananparsi

"Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä".
- Suomalainen sananparsi

"Aika on surun lääke".
- Suomalainen sananparsi

"Aika parantaa haavat".
- Suomalainen sananparsi

"Aika parantaa haavat, mutta ei auta unohtamaan".
- Suomalainen sananparsi

"Istuha kiireemmäks aikaa".
- Suomalainen sananparsi 

 "Yhtä aikaa!, sanoi akka kun yksin veti".
- Suomalainen sananparsi

"Aikaa on, vaikka susia saareen soutaisi".
- Suomalainen sananparsi

"Kyllä aikaa on, mutta kun ikä loppuu".
- Suomalainen sananparsi

"Nälällä on aikaa odottaa".
- Suomalainen sananparsi

"Siinähän se ikäkin kuluu, missä aika menee".
- Suomalainen sananparsi 

 
Tulevaa kasvukautta ajatellen sopiva aikaan liittyvä aforismi voisi olla seuraava:

 "Paras aika puun istuttamiseen oli 20 vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt".
- Kiinalainen sananlasku

 

Kevään ensimmäinen soolokonsertti

 
Tiistaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta, vesi lorisi ränneissä iloisesti ja mittarikin kipusi reilusti plussan puolelle. Tehdessäni pikakatselmusta pihassa kuulin jotain oudon ihanaa. Nytkö se alkaa? Kyllä, mustarastas istui vaahteran latvuksissa esittäen kevään ensimmäistä soolokonserttoaan. Eikä ihan heti lauluaan lopettanutkaan. Sinne se jäi lurittelemaan lähtiessäni matkaan.

Meidän pihassa on pyörinyt lukuisa määrä mustarastaita koko talven ajan. Ne ovaf oppineet tarttumaan kynsillään keittiön ikkunan edustan siemenmökin laitaan työntäen samalla nokkansa mökin aukosta siemenen saadakseen. Taitavimmat ottavat useammankin siemenen peräjälkeen nokkaansa ja pyrähtävät sitten mökin päälle nielaisemaan ruokansa. Viereisessä tuijassa on välillä monta mustarastasta odottamassa vuoroaan. Näiden lintujen touhuja on ollut mukava seurata.

Havujen alta löytyi monta terhakasta krookusta.

Vesisateet, lämpö ja aurinko ovat sulattaneet lunta aika tehokkaasti. Käytävät olivat tiistaina jo lähes lumettomat ja jäättömät. Märkää toki on, kun ympärillä oleva lumi sulaa tuoden vettä myös käytäville. Piippojahdin laajuus on vielä vaatimatonta. Vaikka yläpihalla lunta on alapihaa vähemmän, ovat parhaimmat sipulikasvipaikat edelleen hangen alla.

Ompun alle istutettu esikko heräilee.

Alapihallakin kevään iloiset esiintymät ovat vielä yhden käden sormissa lasketut. Lumikellojen lisäksi hedelmäpuiden alta alkaa paljastua nousevia krookuksia ja Huvituksen kupeessa myös sinne viime kesänä istutettuja esikkoja. Tässä vaiheessa en yhtään osaa sanoa, minkä värinen yksilö tuo heräilevä on. Muut kaverit kun ovat vielä ihan uppeluksissa.

Vasenrinteen jouluruusussa oli nuput alullaan jo tammi-helmikuussa, jolloin lumi suli rinteestä. Sittemmin lunta on satanut useamman kerran ihan kunnolla ja jouluruusu on saanut nukkua rauhassa hangen uumenissa. Tiistaina nuppuja löytyi enemmän. Annoin kasvin olla kuivuneiden lehtien suojassa, koska ennusteissa ei ole näkyvissä kovin keväistä säätä.

Marketteihin on siementen lisäksi ilmestynyt monenlaisia juurakoita ja mukuloita. Koitin ummistaa silmäni daalioilta ja gladioluksilta. Ainakin toistaiseksi. Mieli tekee uusia, mutta kotiin raahattujen suhteen tuppaa tulemaan hinku laittaa ne multaan. Liian aikaista vielä. Toisaalta saattaa käydä niinkin, että kaikki mieluisammat menevät nopeimpien ostoskoreihin ja minä jään nuolemaan näppejäni.

Niin nopeasti en juurakkopussien ohi kyennyt kulkemaan, ettenkö olisi huomannut suklaakosmosta. Yksi pussukka hyppäsi oitis koriin. Matkalla kassalle katselin suklaakosmoksen juurakkoa todeten sen kovin pieneksi ja kuivahkoksi. Mietin, raaskinko maksaa 4,49 onnettomasta rääpäleestä. 

 
Kassan lähellä olikin toinen juurakkokeskittymä. Päätin tyrkätä suklaakosmoksenijuurakkoni sinne ja ostaa kasvin myöhemmin keväällä kaupasta valmiina taimena. Vaan kuinkas ollakaan, huomasin rykelmässä isomman määrän suklaakosmospussukoita. Niiden joukosta löytyi oikein komean näköinen ja tuoreen oloinen juurakko, joka sujahti vikkelästi ostoskoriin. 

Yhden kerran olen sellaisen ostanut valmiina taimena kesäkukkakaupasta. Seuraavaksi onkin hankittava lisää tietoa suklaakosmoksen kasvattamisesta. Näin viime kesänä jonkun blogissa kauniin yhdistelmän, mutta en kuolemaksenikaan muista, kenen blogissa ja minkä kasvin kumppaniksi suklaakosmos oli istutettu.

Sumu maanantaina 20.3.

Kevätsään keikkumisesta mielipiteitä onkin vaihdettu moneen kertaan. Maanantaina satoi vettä välillä aivan kaatamalla, tiistaina ympyräinen aurinko helotti siniseltä taivaalta, keskiviikkona taasen tienoon täytti vesi-räntä-lumi -sade. Muutamana iltana on noussut melkoinen sumu. 

Puutarhaihmisen ajatukset liikkuvat jo keväässä. Meteorologin mukaan ei nyt kuulemma kannata kiirehtiä. Ei ainakaan autonrenkaiden vaihtamisessa. Kevätsään keikkuminen jatkuu ja niin jatkuu odottaminenkin.

Maanantai-illan sumu puistoalueella.

Blogiini saapuneita kommentteja on viime aikoina mennyt vähemmän roskapostiin. Toivottavasti tilanne siltä osin vähitellen rauhoittuu. Siitä huolimatta käyn siellä säännöllisesti kurkistamassa tilanteen. Ärsyyntymiskynnykseni ylittyi pahasti löytäessäni julkaisua odottavien joukosta Sannan surunvalittelut veljeni kuoleman johdosta. Veljen kuolemasta tulee kesällä 6 vuotta. Samainen Sanna on esittänyt suruvalittelujaan useamman kerran. Kun hänen nimeään klikkaa, päätyy lahtelaisen kuolinpesän tyhjennyksiä harjoittavan yrityksen sivuille. 

Myös Sara esittää blogissani surunvalittelujaan, tällä kertaa yli kaksi vuotta sitten kuolleen äidin johdosta. Hänen nimensä johtaa tamperelaiseen asianajotoimistoon.

Ajattelevatko tällaiset kommentoijat, että heidän surunvalitteluiksi naamioidut mainoksensa saattavat aiheuttaa vastaanottajalle lisää surua? Että pahimmassa tapauksessa tällä tavoin toimimalla he avaavat kenties jo parantumassa olevan haavan. Laitoin lahtelaiseen firmaan sähköpostilla pyynnön, että poistaisivat blogini mainoslistaltaan. Harkitsen, teenkö saman operaation Saran firmaan.

Samassa sarjassa painiva tapaus on Kaisu R, jonka kommentti osoittautui hämeenlinnalaisen laatta-asennusyrityksen mainokseksi. Turhan myöhässä tämäkin keittiöremppaamme liittyvä mainoskommentti tuli, sillä remppa valmistui jo reilu vuosi sitten. Ihan heti putkeen emme ole keittiötä uusimassa.

Nouseepa mieleeni juttu toukokuulta 2018, jolloin minut kuljetettiin ambulanssilla Töölön sairaalaan kaatumisen seurauksena saadun kallonmurtuman ja aivovamman vuoksi. Sairaalasängyssä maatessani kännykkään kilahti viesti. Ambulanssiyhtiö halusi minun vastaavan kysymyksiin ja arvioivan palveluaan numeroilla 1-10. Viimeisenä kysyttiin, voinko suositella ko. ambulanssiyhtiötä muille käyttäjille? Entä jos olisin vammautunut vakavasti? Tai kuollut? Omaiset olisivat varmasti vähemmän tyytyväisenä moista asiakaspalautepyyntöä lukeneet.

Ymmärrän mainonnan ja markkinoinin. Pelisäännöt on silläkin alueella, eikä hetken paneutumisen inhimmillisiin ja eettisiin näkökohtiin luulisi paljon aikaa ja resursseja kuluttavan. 

Jollei konkreettisesti niin ainakin ajatusten siivin kohti  kevättä!
Kivaa viikonloppua kaikille.

 

 

Maaliskuun sukkia + pohdintaa

Ihan vielä ei pääse pihahommiin, joten edelleen on hetki aikaa antaa puikkojen suihkia. Parhaillaan on tekeillä Niina Laitisen Levottomat. Sellaiset olen kutonut kerran aiemminkin. Tällä kertaa teen sukat vaaleanpunaisesta 7veikan langasta (525 Geisha). En yleensä esittele keskeneräisiä töitä, mutta nyt teen poikkeuksen. Olen lähestulkoon varma Levottomien valmistumisesta.

Novita x Fazer II -lehdestä poimin Domino VI -sukat. Tapani mukaan oikaisin ohjetta siten, että tein kuvion vain varteen ja lyhyen pätkän kärkeen. Lankojen värit ovat kerrankin ohjeen mukaiset eli 7veikan ruskea (turve 691), vaaleanpunainen (marjapuuro 053) ja valkoinen (010).

Marjapuuron sävyisestä Nummi-langasta (948) kudoin tällaiset sukat. Kuvan mallineuletta olen käyttänyt aiemminkin. Helppo ja kivan näköinen. Ensin 7 kerrosta 1 o 1 n ja sen jälkeen 7 kerrosta 1 n 1 o.  

Banaanisukka on näköjään netin käsityöryhmien tämän hetken hitti. Hauskimmat näistä olisi tullut keltaisesta langasta, vaan eipä ollut sitä väriä omassa varastossa. Niinpä kudoin resorin valkoisella ja muun sukan kirjavalla Paraati-langalla (950). 

Helppo ja nopea kutoa. Ainoa ongelma on näin talviaikaan usein esiintyvä etusormen ihon kuivuminen, jolloin etenkin nurjien silmukoiden kutominen on kivuliasta. Laastari sormessa kestää vain hetken ja hidastaa kutomista sekin. Tähän jokatalviseen riesaan en ole toistaiseksi keksinyt pätevää ratkaisua.

Banaanisukat istuvat yllättävän hyvin jalkaan, vaikka niissä ei perinteistä kantapäätä olekaan. Sukkien ohje on seuraava:

1. ja 4. puikoilla: 2 o, 2 n
2. ja 3. puikoilla: 3 kerrosta oikein, kolme kerrosta nurin

Resorin ja kärkikavennukset voi tehdä oman halunsa mukaan.

Satun Tuulia -blogissa on lukuisia kivoja neule- ja muita ohjeita. Olen löytänyt sieltä monta kivaa vinkkiä omaan käyttöön. Satulla on taito somistaa neuleensa kauniisti kuvauksia varten. On pelkästään jo ilo katsella hänen töitään, kiitos Satu!

Ohjeen tähän pipoon poimin SatunTuulialta. Mietin hetken, teenkö pipoon myös tupsun. Valmiita sellaisia ei varastossani nyt ole. Pipo taitaa jäädä omaan käyttöön, joten se ei kaipaa tupsua.

Kaktukseni aloitti tämän vuoden kolmannen kukinnan.

Lopuksi hiukan pohdintaa otsakkeella: Villasukat; miten kestää, miten pestä?

Netin käsityöryhmissä keskustellaan ja kiistellään jatkuvasti eri lankojen kestävyydestä. Myös siitä, kuka pesee, missä, milloin ja miten. On villasukan käyttäjiä, jotka eivät pese koskaan sukkiaan. Ja niitä, jotka pesevät hyvinkin usein sekä kaikkia variaatioita näiden väliltä.

Käytän kotona villasukkia syksystä kevääseen lähes päivittäin. Kesällä harvemmin, ellei ole erityisen koleaa. Useimmiten villasukan alla on tavallinen ohut sukka. Ulkojalkineissa villasukkia käytän lähinnä saappaissa. Meillä on saarniparketti ja pesutiloissa laattalattia. Kummankaan ei pitäisi kovin paljon sukkia kuluttaa. Olen kuullut väitteen, jonka mukaan laminaatti kuluttaisi villasukkia enemmän. Väitteen paikkansapitävyydestä en osaa sanoa.

Käytössäni on useita villasukkapareja, joita kierrätän. Laitan käytössä olevat villasukat pyykkiin viikon käytön jälkeen, elleivät ole jossain tilanteessa erityisesti likaantuneet. Pesen villasukat pesupussissa max. 40 asteessa hienopesussa. Meillä siivotaan säännöllisesti. Mielestäni meillä on siistiä. Siitä huolimatta koen sukkien likaantuvan ja kaipaavan säännöllistä pesua. 

Mikäli sama sukkapari olisi jatkuvasti käytössä, se ilman muuta kuluisi nopeammin. Kun on useampi sukkapari, joita vielä kierrättää, kuluminen on paljon hitaampaa. Myös sukissa käytetty käsiala vaikuttaa kulumiseen. Ohuemmilla puikoilla ja/tai tiukemmalla käsialalla tulee tiiviimpää ja kestävämpää. Käytetty lankakin on oleellinen tekijä. Sukkia varten kannattaa valita lanka, jossa villan vahvikkeena on muita materiaaleja. 

Nuoruuden ja pikkulapsivuosien jälkeen oli pitkä tauko kutomisessani. Innostuin uudelleen kutomisesta 2014, jonka jälkeen puikot ovatkin suihkineet ahkerasti. Äitini käsissä oli varsinkin talvisin aina kutimet.Hän huolehti siitä, että koko katras pysyi hyvin villasukissa. Vuosia minäkin tallustelin äidin sukissa. Oman tuotantolinjan käynnistyttyä olen ottanut valmiiden töiden laatikosta sukat myös itselleni. Usein tulee valittua sellaiset, joiden kuvittelen ilahduttavan vähemmän muita. Pari kertaa olen toki tehnyt varta vasten itselleni kauniit ja mieluisat sukat.

Kovin montaa sukkaparia en tuon vuoden 2014 jälkeen ole rikkinäisinä roskiin heittänyt. En ole niitä ihmisiä, jotka leikkaavat reikäisen kärkiosan pois ja kutovat vanhaan varteen uuden sukan. Tuhlausta tai ei, mutta pitkään samoissa sukissa kulkeneena koen reikäisten sukkien ansaitsevan pääsyn reikäsukkien taivaaseen, missä lieneekään. Roskien polttouunissa todennäköisesti. 

Muutama päivä sitten sohvalla köllöttäessäni, Ukkokulta huomautti villasukkieni uusista ilmastointiaukoista. Vilkaisin sukkien pohjia ja niinpä olivatkin hiutuneet liian ilmaviksi. Tsekkasin, että nuo sukat olen kutonut 2017. Olen siis tassutellut niissä ja pessyt niitä lähes kuusi vuotta. En tietenkään samoissa sukissa koko tuota aikaa, mutta lukuisia viikkoja kuitenkin. Aika hyvin ovat kestäneet käyttöä ja pesuja.

Auringonnousu 27.2.2023