Ilo irti viimeisistäkin

Rosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

 

Keskiviikkoaamu valkeni täällä etelärannikolla -2℃ asteen pakkasessa. Olisin mielelläni mennyt kameran kanssa kiertämään huurteista pihaa, mutta oli suunnattava bussipysäkille. Ihan kiva kiivetä lämpimän bussin kyytiin sen sijaan, että olisin alkanut rapsuttamaan auton jäisiä ikkunoita auki. Alkaa olla ne hetket käsillä, jolloin on ihan vakavasti mietittävä talvirenkaiden vaihtoa.

Rosa rugosa 'Sävel'

Suurin osa tämän postauksen kuvista on otettu viime viikolla ja viikonloppuna. Muutama ruusu antaa piutpaut kylmille öille jatkaen kukintaa likimain yhtä kauniina, kuin kesälläkin. Nuppuja on tietenkin vähemmän ja ne aukeavat hitaammin.

Erityisen sinnikkäitä ruusupensaita ovat neilikkaruusu ja Sävel. Onkohan niillä kilpailu, kumpi kauemmin tarkenee kukkia?

David Austin -ruusu 'Emily Brontë (Ausearnshaw)

Ihanaiset Austin-ruusuni ovat voineet hyvin ja kukkineet kiitettävästi. Tämän kesän tulokas, Emily Brontëssa on vielä pari nuppua. Epäilin, ettei se jaksaisi kylmien öiden vuoksi avata nuppujaan, mutta sepä vähät välitti epäilyistäni. Laitoin Emilylle jo verkkoa suojaksi jäniksiltä ja peuroilta. Myöhemmin laitan sille talvisuojaksi puunlehtiä.

David Austin -ruusu 'Carolyn Knight'  (ei taida olla)

Pikkupuutarhassa Lady of Shalottin kaverina  kasvaa niinikään Austin -ruusu 'Carolyn Knight¨. Sehän tämä kuvan ruusu ei millään muotoa ole, koska väri on aivan erilainen. Carolynin pitäisi olla melkeinpä oranssimpi kuin viereinen Lady. Kaunishan tämäkin on. Jopa lakastumisen aloittaneen kukan muoto on syötävän ihana. No, en toki näitä kukkia suuhuni napostele.

David Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

Lady of Shalott kaipaa korkeampia tukia. Sateet ovat nöyrryttäneet kukat katsomaan alaspäin. Muutama nuppu on vielä avautumatta. Jos aurinko paistaa yhtä lämpimästi kuin tänään keskiviikkona, ne saattavat vielä avautua. Viime öinä lämpötila on painunut aika alas, mutta välillä lämpöä riittää öisinkin lähes +10℃. Iloitaan siitä, sillä pian se taitaa olla muisto vain.

Pikkupuutarhan Austinitkin saivat verkon suojakseen.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu kukkii myös myöhäisten joukossa. Nuppu silloin, toinen tällöin ilmestyy ja avautuu. Tämä latvassa keikkuva kukka näyttää vähän hassulta, kun itse pensas on jo osan lehdistään pudottanut. Latvukset keikkuvat sen verran korkealla, että aurinko lämmittää niitä alaosia tehokkaammin.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kärhöjen kukinta on jo ohi. Lumikärhössä ei ole enää nuppuja. Avautuneita kukia on vielä muutamia ja ne näyttävät kestävän hyvän näköisinä yllättävän pitkään. Asiaa auttanee ilmeisesti se, ettei viime päivinä ole kovin paljon satanut. Pieni kuuro silloin tällöin, mutta kaatosateita ei sentään ole tullut.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spiritissä keikkuu myös pari viimeistä kukkaa. Kuvaamisen kanssa tuli vähän kiire, kun muutama tuulenpuuska irroitteli jo terälehtiä. Sain sentään toisen kukan kuvattua likimain kokonaisena. Vähän on jo tuo ulkomuoto repaleinen. Tässä vaiheessa kasvukautta ei harrasteta enää mitään kasvien kauneusnäyttelyjä. Hyvin kelpaavat esitellyiksi ilman suurempia tuunauksia.

Laitoin Pikkupuutarhan kahdelle alppikärhölle suojaverkon köynnösten tyvelle. Toissa talvena jänis napsi kaikki versot noin 50 cm:n korkeudelta poikki. Vielä pitää yhdelle tarha-alppikärhölle verkko virittää.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Tällaiset viime hetken sinnittelijät ansaitsevat kunniamaininnan. Muut lajikumppanit ovat jo vaipumassa talviunille, kun tämä ahomansikka puskee vielä kukkaa. Jopa aivan säännöllisen kulkureittini varrella elli se taitaa kaivata ylimääräistä huomiota. Sitä saakoon. Toivottavasti tapaamme taas ensi keväänä.

Silene uniflora - Merikohokki

Syysomenan alla kasvava merikohokki ei ole koko kesänä valloittanut valkoisilla kukillaan. Yksittäisiä kukkia siinä on kuitenkin ollut tasaiseen tahtiin. Merikohokki tuntuu olevan aika hyvä maanpeitekasvi. Tämän sanotaan olevan hyvä perhoskasvi. Suomessa merikohokki on alkuperäislaji.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltanoa on helppo siirtää uusiin paikkoihin. Ruusuke vain juurineen ylös maasta ja istutus muualle. Tämän yksilön siirsin kesällä Ruusupenkkiin, tuijan eteen. Tyrkkäsin sen vain sopivaan paikkaan, jotta maassa ei olisi tilaa rikkaruohoille. Nyt se kiittää minua uudesta elinmahdollisuudesta kasvattamalla kukkavanan ja aukaisemalla sen latvukseen oransseja kukkiaan. Ensi kesänä luultavasti viereen nousee toinen ja kolmaskin oranssikeltano. Sopii minulle.

Aster amellus - Elokuunasteri

Sain vuosikausia sitten kuvan kasvia elokuunasterina, jota istutin edesmenneen leikkimökin päätyyn. Siellä se kyllä valtasi alaa, mutta kukat eivät koskaan olleet kovin kauniita. Siirsin jossain vaiheessa muutaman yksilön alapihan taaimmaiseen nurkkaan - ja unohdin sinne. Nyt lokakuun alussa olen hämmästellyt asterin komeaa ja kaunista kukintaa. Sillä on aika ahdas paikka niinikään nurkkaan ahdetun keltaisen pensashanhikin kupeessa. Taidan ensi kesänä tarjota elokuunasterille enemmän tilaa. Toivottavasti muistan.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Muut isotähtiputket ovat lopettaneet kukintansa ajat sitten. Valkokukkainen 'Sunningdale Variegated' ei malta päästää irti tästä kasvukaudesta. Tämä isotähtiputki on kirjavalehtinen. Näinä loppusyksyn päivinä kirjavalehtisyys jää pudonneiden syyslehtien varjoon.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara/Reunuspietaryrtti

Luulin reunuspäivänkakkaran jo lopettavan kukintansa. Ei laisinkaan. Uusia nuppuja on ilmestynyt kaiken aikaa valmiiksi aukeamaan. Sinänsä aika hauskan näköistä, kun muun vihreyden vähetessä reunuspäivänkakkara pysyy heleän vihreänä nappimaisine kukkineen.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti ja sormustinkukan lehtiruusuke

Olen jo ilmeisesti useampaankin kertaan sanonut, että edellisesti kurkkuyrtin kylvämisestä on kulunut vuosia. Silti tämä kasvi ei halua jättää minua, vaan pukkaa kukkia milloin mistäkin. 

Tässä yhtenä iltana katsoin Master Chef Australia -kokkikisaa, joka lähenee kauden huipennusta. Kilpailijoiden käytössä on ruokakomeron lisäksi pihamaan puutarha täynnä kukkia ja yrttejä. Kurkkuyrtti komeilee sielläkin. Kukat ovat todella kauniita, kun auringon säteet osuvat juuri kastellusta kasvista noroviin vesipisaroihin. Kilpailijat käyttävät usein erilaisia kukkia annostensa viimeistelyyn. Kurkkuyrtti on yksi sellainen.

Taidankin ensi keväänä kylvää kurkkuyrttiä. Silläkin uhalla, että se taas seikkailee pitkin puutarhaa ties kuinka monia vuosia.

Lupiini

Lähikauppaan kävellessäni huomasin tienpientareella lupiinin kukkivan. Ei ole ensimmäinen kerta näin myöhäiselle kukinnalle, tuskin viimeinenkään. Siitä huolimatta lokakuun puolivälissä kukkiva lupiini kerää katseita.

Voikukka

Kaupasta palatessani oikaisin tapani mukaan pihamaalle puistoalueen kautta. Kunta leikkasi puistoalueen nurmikon lokakuun alussa, mikä lienee viimeisin kerta tälle vuodelle. Sen jälkeen nurmikko on lämpimien säiden johdosta kasvanut pituutta. Kaiken vihreyden keskellä keltaisena kukkiva voikukka on oikein piristävä näky. Pörriäinenkin oli kukan huomannut.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kärhöjen karvaiset siemenpallurat ovat kuvauksellisia. Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on meidän pihassa joka vuosi täynnä näyttäviä palluroita. Nyt huomasin tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa' hellyttävän siemenpalluran. Eihän tuo ole edes mikään pallura. Enemmänkin muutamien höyhenten herkän kaunis ryhmä.

Auringonlasku syksyisissä koivuissa 15.10.

 

Kyllä minäkin pidän epäjärjestyksestä,
kunhan se on järjestetty järkevästi.

- Vita Sackville-West -

 Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tulihan sitä ruskaa

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

 

Tykkäsipä mistä vuodenajasta tahansa, jokaisella niistä on kohokohtansa. Syksyllä se on ruskavärien loisto. Kasvit jättävät meille hehkuvat hyvästinsä siirtyessään talviunille. Näin ne ehkä haluavat kertoa, että elämänkierto jatkuu ja keväällä taas tavataan.

Aluksi näytti, ettemme tänä vuonna saa kummoistakaan ruskaa. Pitkään lämpimänä jatkunut sää ja toistuvat sateet lupailivat pikemminkin kaikkialle harmaanruskeaa ja sen jälkeen paljasta lehdettömyyttä. Toisin kävi. Ruska tuli sittenkin. Ei niin yltäkylläisenä, kuin muutamana aiempana syksynä. Vaan tulipa kuitenkin.

Kuvan mongolianvaahtera on kunnan alapihan aitamme läheisyyteen istuttama. Niitä on kolme kappaletta, joista yksi ei vaan tahdo jaksaa kasvaa. Sinnittelee silti ihailtavasti.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Ehdin jo täällä blogissakin väittää tuurenpihlajan jättävän oranssisen palon kokonaan väliin. Ei jättänyt. Siellä se taas hehkuu punaista ja oranssia. Syksyisen tuurenpihlajan näin kävelylenkilläni erään omakotitalon pihassa. Se vei oitis sydämeni. Kevään saapuessa tuurenpihlajan hankkiminen oli suorastaan päähänpinttymä. Onneksi ei mitenkään vaikeasti toteutettava, sillä löysin etsimäni nopeasti. 

Toisinaan päähänpinttymät eivät laukea ihan helpolla. Tässä tapauksessa siihen tarvittiin vielä toinenkin tuurenpihlaja. Keväästä 2019 lähtien meillä on kasvanut tuure niin ala- kuin yläpihallakin. Jälkimmäinen on vähän vaikea kuvattava, kun samalla tulee ikuistettua naapurin autokatos.

Kuvassa oikealla pilkottaa parsa ja taustalla vaahtera. Aidan päällä kasvava villiviini on jo pudottanut suurimman osan lehdistään.

Vaccinum corymbosum - Pensasmustikka ja Rubus arcticus - Mesimarja

Puutarhaelämä on siitä hauskaa, että uusia kasvituttavuuksia löytyy kaiken aikaa. Olen kokenut ruusukuumetta, kärhökaipuuta ja jouluruusuinnostusta. Muutamia mainitakseni. Jossain vaiheessa huomasin, että myös kasvien lehtiväreillä on suuri merkitys puutarhan ilmeikkyydessä. Värikkyyden lisäämisen projekti ei ole edennyt vielä kovin pitkälle. Olen sentään oppinut ottamaan esimerkiksi syysvärin huomioon uusia kasveja valitessani.

Kasvi-innostuksella on syklinsä. Yhtenä keväänä mediassa pöhistiin pensasmustikoista. Pitihän niitä sitten saada omaankin puutarhaan. Ostin kolme erilaista ja istutin ne täysin hölmöön paikkaan. Sen ymmärsin aika pian. Ei vain löytynyt paljon parempaakaan. Sittemmin siirsin kaksi elossa olevaa pensasmustikkaa kasvimaan lavakaulukseen. Samassa lavassa kasvaa myös mesimarjaa. 

Pensasmustikat ovat jääneet matalakasvuisiksi, koska paikka ei ole niille otollinen. Se ei minua haittaa. Pärjään hyvin ilman isokokoisia marjoja. Pensasmustikoiden upea syysväri on riittävä arvo minulle.

Cornus alba - Korallikanukka

Rajanaapurin puolella kasvaa korkeaksi venynyt korallikanukka. Pensas on edellisten asukkaiden istuttama. Kesäaikaan korallikanukan lehdet ovat vihreät. Se kukkii kermanvalkoisin kukin, jotka ovat minusta kauniita. Näin syksyisin korallikanukka muuttuu viininpunaiseksi, kuten kuvasta näette. Ilta-aurinko saa korallikanukan lähestulkoon palamaan. Katson sitä mielelläni omalta pihalta tai työhuoneen ikkunasta käsin.

Edessä näkyvä keltainen väri kuuluu idänvirpiangervolle, joka on aikanaan levinnyt naapurista meille. Se sopii hyvin minun norjanangervojeni kumppanniksi.

Aronia

Aronian hieno syysväri lienee monille tuttu. Pensaassa on edelleen runsaasti mustia marjoja, vaikka linnut ovat niitä napostelleet ahkerasti. Olen kerännyt aronian marjoja monena syksynä pakastimeen aamupuuron päälle laitettavaksi ja tehnyt niistä myös hyytelöä. Tänä syksynä pakastin on täpötäynnä. Aroniat oli jätettävä linnuille.

Bergenia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi jakaa mielipiteitä. Toisille se on inhokki. Toiset taas tykkäävät tästä kasvista sen monikäyttöisyyden vuoksi. Se on erinomainen kasvi hankaliin olosuhteisiin. Ensimmäisenä mieleen tulee vaikkapa maakellarin katon naamioiminen ympäristöönsä. 

Sain vuorenkilpeä runsaasti lähinaapurilta. Istutin sitä sitomaan hiekkaista rinnettä. Vuorenkilpi on helppo jakaa ja lisätä. Siinä ilmeisesti syy siihen, että meilläkin yksittäisiä vuorenkilpiä on siellä sun täällä. Uusia istutusalueita tehdessäni ja kasveja istuttaessani olen poistanut vuorenkilpiä. Olen antanut niitä poiskin. Kompostiin on vain niin vaikea hyväkuntoista kasvia laittaa.

Vuorenkilpi ei ole mitenkään erityinen ruskakasvi. Nyt vain kiinnitti huomiota kasvuston lukuisat punaisiksi muuttuneet lehdet. Maanantaina näin kotikadun varren asukkaan portilla kasvavissa vuorenkilvissä lukuisia kukkavanoja. Ei sentään ihan tavallinen näky lokakuisessa maisemassa.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä

Keväällä istutin muiden blogeissa ihailemaani hurmesilkkiheinää. Punaiset lehdet kuuluvat sen normaaliin olemukseen. Syksyllä tosin värin pitäisi syventyä entisestään. Viime päivinä olen miettinyt, miten saisin hurmesilkkiheinän selviytymään talven yli? Yhdessä puutarhamyymälässä kasvin sanotaan olevan arka, toisessa taas melko kestävä, kolmannessa melko talvenarka. Kunhan sää muuttuu kuivemmaksi ja kylmemmäksi, laitan hurmesilkkiheinien ympärille puunlehtiä. Ehkä myös havuja.

Acer - Vaahtera

Vaahtera on todella kaunis syysruskassaan. Meillä kasvaa yksi iso vaahtera, johon ei tänä vuonna ruskavärejä tullut. Puu alkoi pudottamaan lehtiään ensimmäisten joukossa. Tontin ja puiston rajalla kasvaa useita eri kokoisia vaahteroita. Niissä löytyy värejä vihreästä keltaiseen, oranssiin ja punaiseen.

Aceer - Vaahtera

Ruskavärejä vaahteroista etsiessäni huomasin jokaisessa valtavat määrät "neniä". Keväällä on siis tiedossa satamäärin vaahteravauvoja kitkettäväksi. Syystöiden lomassa olen löytänyt istutusalueilta useita keväisiä vaahterantaimia. Ihan pieninä ne irtoavat kevyesti nyppäisemällä. Koko kesän syysleimun vierellä viettänyt taasen on kasvattanut yhtä pitkän juuren kuin maanpäällinen osakin. Sellaisen vaahteran nyhtämiseen tarvitaan usein jo kahta kättä. Hyvä, ettei sentään vielä lapiota.

Hanhet muuttomatkalla

Kameran kanssa puutarhaa kiertäessäni taivaalta alkoi kuulua äänekäs kaakatus. Lukemattomia hanhia lensi korkeuksissa. Ensin ne lensivät toiseen suuntaan ja pian parvi palasi lentäen kokonaan toiseen suuntaan. 

Isoja kurkiparvia en ole tänä syksynä onnistunut näkemään. Ääniä olen kyllä kuullut. Maanantaina käydessäni isää hoivakodissa katsomassa, näin lähtiessäni kuuden joutsenen lentävän parkkipaikan yli. Joutsenet huusivat mennessään kukin vuorollaan. Se kuulosti jännältä.

Keskiviikon 9.10. sademäärät

Keskiviikon myräkkä oli aika vaikuttava. Tuuli ujelsi 18 m/s:n puuskissa nurkissa, paukutti kattoa ja lennätti sateen vaakasuorassa ikkunoihin. Syyshortensiasta murtui jälleen yksi oksa. Muita vahinkoja ei tapahtunut. Floridan hurrikaaneihin verrattuna nämä meidän myräkät ovat siedettäviä, vaikka mittavia vahinkoja toisinaan tekevät nämäkin.

Vettä valuvia ikkunoita katsoessani olin tyytyväinen, ettei sade tullut lumena. Vielä. Nyt jo hirvittää tulevat lumityöt. Mitäpä niitä etukäteen murehtimaan. Kunhan tulee kuivempaa, leikkaan vielä nurmikon. Tai paremminkin silppuan nurmikolle pudonneet lehdet.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Litsis lotsis, litsis lotsis,
jalat astuvat.
Kosteassa sadesäässä,
kengät kastuvat.
Paljain jaloin, eläköön,
minä hyppään lätäkköön!

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Pihamaan kutsu

Viime päivinä on tullut aherrettua puutarhan syystöiden parissa tuntitolkulla. Lauantaina saavutin itselleni asettamat tavoitteet, joten lupasin pitää sunnuntain vapaata puutarhatöistä. Suunnittelin silittäväni vinon pinon pyykkiä ja kellahtavani sen jälkeen sohvalle hyvän kirjan kanssa. Ihan kelvollinen lupaus, mutta rikotuksi tuli. Silitysurakan jälkeen katsoin, kuinka aurinko paistoi ulkona niin houkuttelevasti, etten enää kuullut sohvan ja kirjan kutsua. Pihavaatteet päälle ja ulos. Tekemistä kyllä riittää.

Edellisinä päivinä olin leikannut penkeistä perennoja. Myös talon päädyssä korkeana lainehtiva töyhtöangervotiheikkö on tapana näin syksyisin leikata ja syöttää hakettimeen tai kiikuttaa kaatopaikan puutarhajätepisteeseen. 

Sunnuntai oli oikein hyvä päivä kitkeä rikkaruohoja ja siistiä kanttausurat. Multa on sen verran kosteaa, että rikat lähtivät helposti. Enimmäkseen löytyi voikukkia, joita kasvaa alkukesästä keltaisena puistoalueella. Sieltä tuuli kuljettaa siemenhöytyviä meillekin. Niinpä olemme varsin omavaraisia voikukkien suhteen.

Kompostimme ovat piripinnassa. Oksia on haketettu pitkin kesää ja kipattu sopiviin paikkoihin tontilla. Kesäkukkien mullat olen levittänyt istutusalueille. Puut ja pensaat ovat saaneet osansa maatuvasta materaalista. Ja tulevat vielä saamaan lisääkin, kunhan silppuan vaahteran- ym. puiden lehtiä ruohonleikkurilla.

Töyhtöangervot ja muut isokokoiset puutarhajätteet kuskaamme kaatopaikalle. Siellä niistä tehdään multaa. Meillä ei ole omaa peräkärryä. Vuokraamme sellaisen omakotiyhdistykseltä edulliseen hintaan. Varaus on jo tehty. Puutarhajätteen lisäksi Ukkokulta tyhjentää kellarista pois joutavaa tavaraa.

Keijunkukka, mutta mikä niistä?

Syystöiden ohessa olen ihaillut kasvien erilaisia muotoja ja värejä. Keijun- ja haltiankukissa on lähes aina hienot lehdet. Niin väriltään kuin muodoltaankin. Olen istuttanut monenlaisia keijunkukkia, mutta kovin hyvin ne eivät meidän tontilla menesty. Olla möllöttävät vuodesta toiseen likimain saman kokoisina. Jotkut kukkivatkin. Monet ottavat hatkat hyvinkin nopeasti. Kuvan keijunkukka on yllättäen viihtynyt paikallaan jo pidempään. Pörhistynytkin aika kivasti.

Syysvuokko ja jouluruusu

Tässä kuvassa on kaksi lempikasviani: vasemmalla syysvuokko ja oikealla jouluruusu. Syysvuokko on kaupasta ostettu, Pikkupuutarhan Muuripenkkiin istutettu Anemone hybrida 'Honorine Jobert'. Kulunut kesä on sen toinen pihallamme. Kukkikin, eikä näytä yhtään kyllästyneeltä ja lähtöhaluiselta.

Jouluruusuja istutin useamman pienikokoisen Muuripenkkiin keväälllä 2022. Nämä Double Ellenit ovat nekin kukkineet ja pukkaavat kiitettävästi uusia lehtiä. Joukossa näkyy myös kevätkaihonkukkaa ja ahomansikkaa. Sekä maahumalaa, jota kiskon pois urakalla ja aina vain sitä riittää - kaikkialla.

Valeangervo, valkotäpläimikkkä ja takana piippuköynnös

Tässäkin on aika hauska muotoyhdistelmä. Jos unohtaa kotiloiden lehtiin urakoimat ilmastointireiät. Istutin isolehtisen kasvin sormivaleangervona (Rodgersia aesculifolia) kesällä 2022. Vertailtuani kuvia ja tietoja, epäilen kyseessä olevan kuitenkin liuskavaleangervo. Sormi- ja liuskavaleangervot saavat loppukesästä pronssisen sävysilauksen.

Olipa kyseessä kumpi tahansa, saatan joutua muutaman vuoden kuluttua kaivamaan ainakin osan pois, sillä valeangervoista kasvaa aika kookkaita.

Valkotäpläimikkä viihtyy hieman varjoisessa penkissä oikein hyvin. Lumi sulaa tässä paikassa viimeisten joukossa. Keväällä pelkäsin menettäneeni jokaikisen valkotäpläimikän, kun kovaksi jäätynyt kolauslumi oli litistänyt imikät limaisiksi lehtikasoiksi. Niin vain ponnistivat itsensä ylös ja ryhtyivät leveilemään siihen malliin, että koko penkki on niitä täynnä.

Piippuköynnös on kasvanut paikallaan jostain 90-luvulta lähtien. Istutuspäivä on jäänyt kirjaamatta. Se vaatii kiipeilläkseen tuen. Viime syksynä leikkasin piippuköynnöksen alas. Hyvin se heräsi ja alkoi taas kasvamaan. En anna sen kasvaa katon rakenteisiin saakka, vaan se saa ylös kiivettyään taipua riippumaan alaspäin.

Hopeatäpläpeippi

Hopeatäpläpeippi on etenkin näin syksyllä virkistävä valontuoja. Tiiviitä mattoja muodostaessaan se toimii hyvin maanpeitekasvina ja näkyy myös kivasti muiden kasvien lomasta. Hopeatäpläpeippi on myös aktiivinen leviäjä, joten kannattaa miettiä, mihin sitä istuttaa. Kyllä siitä halutessaan eroon pääsee, mutta turha aiheuttaa itselleen lisää töitä, kun kitkemisen sijasta on monia mukavampiakin tehtäviä.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö

Nukkapähkämöä sanotaan myös lampaankorvaksi. Sen lehdet ovat harmaanvalkoiset, nukkamaisen pehmeät. Kuvassa aamukaste pisaroi lehdillä. 

Nukkapähkämö ryhtyi kasvamaan herukkapensaan vieressä, mistä siirsin sen alkukesästä Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Eipä ollut ollenkaan hyvä ratkaisu, sillä kukkavarret kaatuilivat muiden kasvien päälle ja väliin. Kaivoin nukkapähkämön jälleen pois. Pörriäiset tykkäävät siitä kovasti, joten siirsin sen paikkaan, jossa se saa rauhassa seisoa tai kaatuilla, miten vain haluaa. 

Muutama päivä sitten leikkasin Kivipenkistä pois ruskeaksi menneitä kultakärsämöitä. Yllätyin huomatessani nukkapähkämön kasvattaneen lukuisan joukon lehtiruusukkeita paikkaan, josta kuvittelin kaivaneeni sen kokonaan pois. Enpä ollut poistanut kaikkia rönsyjä. Samassa penkissä kasvaa myös harmaakäenkukkaa, jonka lehtiruusukkeet muistuttavat paljon nukkapähkämöä. Niinpä siirrän lehtiruusukkeiden tarkastelun ja nukkapähkämöiden mahdollisen kitkemisen kevääseen.

Tuivio ja villiviini sekä akileija

Talon seinustalla kasvaa säleikkövilliviiniä mielestäni huonossa paikassa. Se olisi parempi kaivaa kokonaan pois, vaan enpä ole saanut aikaiseksi. Niinpä leikkaan sen syksyllä matalaksi. Keväällä villiviini lähtee reippaaseen kasvuun. Olen ottanut useammankin kerran säleikkövilliviinistä pätkiä ja laittanut ne veteen kasvattamaan juuria. Kunnon juurien ilmestyttyä istutan taimet sopivaksi katsomaani paikkaan.

Tonttimme rajanaapurin puoleisessa tukimuurissa kasvaa tuivioita, joiden joukkoon on eksynyt myös akileijoja. Joitakin vuosia sitten istutin muurin reunalle villiviinin taimen, jonne se kotiutui hyvin. Nyt villiviini luikertelee vähän joka suuntaan maanpeitekasvina ja roikkuu myös muurin reunan yli tuivioiden kaverina.

Säleikkövilliviini saa syksyisin hienon värin.

Myös tonttimme puiston puoleisessa päädyssä on lyhyt muuri tukemassa alas laskevaa rinnettä. Loppukesästä 2020 istutin rinteen yläpäähän, syreenien tyvelle niinikään pätkästä juurruttamani säleikkövilliviinin. Kesän vihreydessä ei helposti huomaa, kuinka villiviini kasvaa syreenien runkoja ylös. Näin syksyllä villiviini paljastaa itsensä punastumalla kauniisti.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Istutin joskus vuosia sitten imukärhivilliviinin autotalliseinustalle. Siellä se ei oikein koskaan viihtynyt, mutta eipä kuollut poiskaan. Lopulta päädyin poistamaan kapean istutusalueen kokonaan seinustalta. Leikkasin kehnon oloisen villiviinin matalaksi ja istutin sen terassin kupeeseen, kun en raaskinut kompostiinkaan sitä laittaa. 

Villiviinipä tykästyi uuteen paikkaansa ja ryhtyi valloittamaan terassin kulman tiilipylvästä. Tänä kesänä se on kasvanut paljon. Yksi verso on maannut maassa, johon se on juurtunut ja suuntaa nyt innokkaasti lähellä olevien norjanangervojen seuraan. Enpä olisi itse keksinyt moista yhdistelmää, mutta kun kasvit niin ovat valinneet, en heitä siitä moiti - enkä toisistaan erota.

Alapihan aidalla kasvaa myös imukärhivilliviiniä. Niihin ei ole kertaakaan vielä tullut marjoja, kun taas terassin villiviinissä on sinisiä marjoja joka vuosi. Ovat kuulemma myrkyllisiä. En ole tosin ajatellutkaan niitä maistella.

Geranium endressii 'Wargrave Pink' - Espanjankurjenpolvi

Kurjenpolviin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Verikurjenpolvea kasvaa useammassa paikassa. Tässä vaiheessa siinä on kukka siellä toinen täällä. Sen sijaan alapihan Vapaapenkissä kasvaa vaaleanpunainen espanjankurjenpolvi, joka on kukkinut taukoamatta jo ties kuinka pitkään. Ja kukkii parhaillaankin.Tämä Wargrave Pink on jalokurjenpolvi Rozannea pystykasvuisempi. Herkullisia kumpikin.

Syksy näkyy jo hyvin puutarhassa. Perennojen leikkauksen vuoksi tilaa ja avaruutta on tavallista enemmän. Myös ruskavärit lisääntyvät samaa tahtia kuin puut ja pensaat luopuvat lehdistään. Lauantaina haravoin päivän päätteeksi yläpihan ja Pikkupuutarhan käytävät ja harjasin terassin ja pergolan puulattiat. Sunnuntaina tuuli pöllyttikin puista lehtiä vauhdilla. Nyt näyttää, kuin käytävät eivät olisi haravaa koskaan nähneetkään.

Pikkupuutarhaa, alaoikealla Kriikunapenkki, yläoikealla Kivipenkki.

Kaikki alapihan kanttausurat on nyt huollettu ja kitkettävät kitketty. Syyssipuleitakin olen kätkenyt multaan 200 kpl. Harvinaisen vähän tänä vuonna. Saattaa olla, että joku pussukka vielä eksyy kaupasta mukaan.

Käytäviä saa vielä haravoida, kun puissa on yhä paljon lehtiä. Alapihalla käytän haravaa vain siirtääkseni lehdet kanttausurista nurmikolle. Sitten huristelen ruohonleikkurilla lehdet silpuksi. Jos johonkin tulee turhan paksu silppukerros, levitän ne toki laajemmalle ja ripottelen istutusalueille. 

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Hurrikaani Kirkin hännän uhataan tuovan keskiviikkona Suomeenkin kunnon syysmyräkän. Sekä mahdollisesti perjantaiksi etelään jopa +15 asteen lämpötilaa. Katsotaan, riisuuko kova tuuli ja sade lehdet puista ja pensaista.

Yksi laiska se täällä...

 
...taas töitään luettelee. Eikä ollenkaan itseään kehuakseen, vaan mm. kirjatakseen tänne blogiin talteen pihassa tapahtuneet asiat. Mikäs sen parempi paikka tarkastaa tarvittavat tiedot, kuin blogi. Toki useimmat olennaiset tiedot löytyvät myös pihakalenterista ja erilaisista ylläpitämistäni luetteloista. Blogin hyvä puoli on kuitenkin kuvat, jotka sanonnan mukaan kertovat enemmän kuin 1000 sanaa. 

Pörriäinen tankkaamassa ennen talvilevolle siirtymistä 1.10.24

 
Keväällä moni meistä toivoisi päiviinsä muutaman lisätunnin. Tai peräti viikkoonsa yhden ylimääräisen päivän. Minä kyllä ottaisin syksylläkin lisätunteja päiviini, ettei tarvitsisi alituiseen ihmetellä, mihin kaikki aika oikein livahtaa. Etenkin valoisille tunneille olisi käyttöä lisääntyvässä määrin pimeyden laskeutuessa yhä aikaisemmin. 

Pikkulinnut käyvät jo koputtamassa keittiön ikkunaan. Koittavat kovasti vihjailla olevansa siemenien tarpeessa. Saavat vielä odottaa. Pihalla työskennellessäni olen nähnyt runsaasti leppäkerttuja, joitakin pörriäisiä ja pieniä hyönteisiä. Multakaan ei ole vielä liian kylmää, koska vähänkin maata kääntäessä saa siirrellä matoja pois lapion tieltä.

Suurin osa kesäkukista on laitettu kompostiin tai talvetettavaksi joko kellariin tai työhuoneen ikkunalle. Miljoonakellot olivat melko räjähtäneen näköisiä saatuaan useita rankkasadekuuroja syliinsä. Vaikka alapihalla on ollut parina yönä pakkasta, ei hyinen kylmyys ole ylettynyt talon seinustalle. Sen sijaan edellisen viikonlopun sade- ja tuulimyräkkä kohtelivat korkeiksi venyneitä daalioita kovakätisesti. Leikkasin kukintoja maljakkoon, eikä varsiin sitten pahemmin lehtiä jäänyt. Niinpä nostin daalioiden juurakot ylös ja laitoin ne kellariin kuivumaan. Eivät ne ulkoilman kosteudessa kuivu.

Taimipotteja pesin elokuussa auringon paisteessa. Kerrankin ymmärsin, kuinka paljon mukavampi niitä on huljutella mullasta puhtaiksi lämpimässä säässä. Isommat ruukut ja kukkalaatikot pääsivät pesuun vasta tyhjentymisen myötä. Syyskuun lopussa oli jo huomattavasti viileämpää lotrata veden kanssa.

Kesäkukkamullista putsasin suurimmat juuret pois. Sitten möyhin mullan vähemmän möykkyiseksi ja kippasin sen mm. pensaiden tyvelle.

Sisäänkäynnin puolella kesäkukat ovat vielä paikoillaan. Olen vasta aloittanut miettimisen, milloin niiden on aika lähteä. Korkeiden ruukkujen herttamesilehti ei ole syyssäistä moksiskaan. Talvettamiseen se vaatisi valoisaa ja viileää paikkaa. Minulla on vain valoisia huoneenlämpöisiä paikkoja ja lämpimiä pimeitä paikkoja. Autotallissa on valoisaa, mutta lämmittämättömässä tilassa kovilla pakkasilla lämpötila laskee nollaan tai pahimmillaan asteen pari pakkasen puolelle. Otin jo muutaman pistokkaan kokeillakseni herttamesilehdeä talven yli huonekasvina.

Terassikaiteen laatikossa on amppelivaulaa ja jonkinsortin pehmytheinää. Vaulan pistin poikki, kun se kasvoi pitkällä maassa. Se olisi kannattanut laittaa amppeliin, jossa sillä olisi ollut enemmän tilaa venyttää versojaan. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Pelaguut nostin viikko sitten työhuoneen ja takkahuoneen ikkunalaudoille. Jouduin useimpia leikkaamaan jonkin verran saadakseni ne mahtumaan. Kahdeksasta pelaguusta muut ovat virkeän oloisia, mutta Concolor Lace kellastuu hurjaa vauhtia. Mitähän sille pitäisi tehdä? Patteritkaan eivät vielä ole päällä eli ainakaan alakautta ei kasveille tule liikaa lämpöä.

Olen pitkään kiertänyt Majalispenkkiä odottaen tarmonpuuskaa, jonka avulla saisin sinne tänne juurivesoja tekevän metsäruusun kukistusprojektin alulle. Viikonloppuna sellainen tuli. Niks-naks vain, kun korkeiksi ja leveiksi kasvaneet oksat saivat kyytiä. Sormet oli täynnä piikkejä ja hiuksia sai vähän väliä kiskoa irti ruusupuskasta. Ruusu lähti, mutta vasta maanpäälliset osat. Jos saan uuden tarmonpuuskan, ryhdyn kaivamaan juuria pois. Epäilen vahvasti, että vaikka vielä ennen maan jäätymistä aloittaisin, työtä riittää keväällekin.

Jää keväällä pohdittavaksi, mihin sijoitan metsäruusun oikealla puolella kasvaneet perennat. Nekin on pakko nostaa ylös, koska metsäruusun juurivesoja nousee myös niiden välistä ja ympäriltä. Työtä on tiedossa, mutta myös uusia mahdollisuuksia.

Rinteen ainoa aronia on vielä täynnä marjoja. Mustarastaat ovat ilmestyneet niitä syömään. Ampuvat sitten takalistostaan tummansinisiä läiskiä käytäville ja terassille. Aronioita on ollut rinteen yläosassa pitkä rivi. Muun kasvillisuuden vuosien myötä lisääntyessä, osa aronioista ei ole jaksanut kilpailla tilasta ja energiasta muiden kanssa. 

Rinteen naapurin puoleisessa päässä aroniat ovat rehottaneet valtoimenaan. Jostain kumman syystä en ole niitä leikannut vuosikausiin, vaikka harva se päivä olen huomannut puskien venyneen liian pitkiksi. Alaosat ovat olleet lehdettömiä ja yläosat marjoista notkuen maanneet nurmikolla. Syyskuussa Ukkokulta leikkasi aroniat mataliksi ja syötti oksat silppurille. Nyt on vähän turhankin avaran näköistä. Sieltä ne pensaat taas ponnistavat reippaaseen kasvuun, kunhan kevät koittaa.

Pimeitä iltoja ilahduttamaan on kiva laittaa lyhtyjä puutarhaan. Parissa lyhdyssä on ajastettavat patterikynttilät. Voisi kuvitella, etteivät patterit kauaa kestä hyisessä ulkoilmassa. Vaan kestävät kuitenkin. Kuvan lyhdyssä kaksi AA-sormiparistoa jaksoi valaista lyhtyä koko viime kauden eli lokakuun alusta maaliskuuhun. 

Puiden ja pensaiden pudottaessa lehtensä, lisään lyhtyjä eri paikkoihin. Pian voi jo laittaa myös kausivaloja. Jouluvalojen aika tulee sitten myöhemmin.

Hosta 'Frances Williams' - Kuunlilja

Keväällä tulee ihailtua maagisen kaunista valoa, joka siilautuu hienosti kasvien lehtien läpi ja niiden pinnoille. Onpa valossa taikaa myös näin syksyllä. Aurinko paistaa jo paljon ennen laskeutumistaan varsin alhaalla. Isot Frances Williams -kuunliljan lehdet näyttävät niin kauniilta, ettei niiden ohi voi ihastelematta kulkea.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi sinnittelee yksittäisin kukin

Syyslaulu (Höstvisa)

 

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.

Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.

Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa

syksyiltani yksinäisyyteen.

 

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,

mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.

Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,

miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie.

 

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,

minkä avullasi löytää mä voisin.

On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton

siitä mikä oisi voinut olla toisin.

 

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään

- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.

Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään

keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie.

 

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,

nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.

Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,

mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

 

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,

tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa

- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa

ja kaikkemme toisillemme antaa.

 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie."

Teksti: Tove Jansson, suomennos: Esko Elstelä, sävellys: Erno Tauro, esitys: Anki ja Cumulus

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Mukavaa viikonloppua kaikille!