Sekaisin keväästä

Kirjokevättähti - Scilla forbesii

Pääsiäisviikko on tarjonnut puutarhahörhöille sellaista mannaa, ettei parempaa voisi toivoa. Aurinko on paistanut ja lämpöä on riittänyt yli odotusten. Niin vain jalat vievät pihamaalle ja mikä tahansa tehtävä ulkona houkuttelee luokseen. Syksyllä samat tehtävät voivat jo vähän tylsistyttää, mutta ei näin keväällä, ei laisinkaan.

Olen tehnyt puutarhakierroksia niin paljon, että kohta on ura askelten jäljiltä. Kamera kulkee välillä mukana, mutta kirkas auringonpaiste ei ole minulle paras mahdollinen kuvaussää. Silmiä häikäisee ja valon ja varjon ero on liian voimakas. Vaan pitäähän kukista nauttia, vaikka ei kameraa omistaisi laisinkaan. Miten innostavaa onkaan katsoa mullasta nousevien piippojen määrää ja voimaa. Miten jännittävää onkaan pohtia, mitä mistäkin nousee ja seurata piipon kasvamista ja nuppujen aukeamista.

Kirjokevättähti - Chionodoxa Pink Giant

Lämpö olisi mahdollistanut kellarissa asustavien taimien ulkoiluttamisen, mutta siihen en ole ehtinyt. Viritin kasvihuoneeseen harsoista teltan valmiiksi vastaanottamaan taimet. Viime vuonna siirsin tomaatit kasvihuoneeseen 5.5., eikä sen jälkeen yöpakkasia ollut. Samalta näyttää sääennusteet runsaan viikon eteenpäin, joten ehkä tänäkin keväänä kasvarikausi alkaa monia vuosia aiemmin.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

  
Kävin läpi kellarissa talvehtineet daaliat, lukinliljat, tuoksumiekkaliljat, gladiolukset ja mitä sieltä nyt löytyikään. Laitoin kaikki vanhat ja kaikki tämän kevään aikana hankitut juurakot ja mukulat multaan. Osa jäi kellariin, osan vein kasvihuoneen harsotelttaan. Viime vuotisista daalioista useimmat olivat vähän heikossa hapessa. Suurin ja vanhin sen sijaan voi hyvin. Sen laitan suoraan penkkiin, kunhan maa vielä lämpenee.

Scilla

Hurjan paljon sain aikaa kulumaan ruukuttamiseen ja ruukkujen siirtelyyn. Sekä sen pohdintaan, minkä jätän toistaiseksi kellariin, minkä uskallan viedä kasvariin. Purkkeja on taas kertynyt, vaikka niin vannoin, etten tänä kesänä hanki liikaa kasteltavaa. Lyhyt on meikäläisen muisti, vaan enpä ryhdy sitä murehtimaan.

Crocus species Blue Pearl menee aina illalla nukkumaan.

Ruukutuksen jälkeen päätin pestä pation ja pergolan puulattian. Lämpömittari näytti +20 astetta ja patiolaudat kuivuivat hetkessä. Kun kerran olin saanut itseni vauhtiin, päätin jatkaa kunnostushommia öljyämällä pation. Viime kesänä öljyäminen jäi väliin, kun tierempasta leijui jatkuvasti hurjat määrät pölyä. Teippasin leveän ja muhkean maalisudin harjanvarteen, jolloin puuöljyn levittäminen sujui helposti selkää säästäen. Äkkiä patio oli öljytty ja iltaan mennessä jo kuivunutkin.
 

Iris Harmony

Pitkäperjantaina oli tarkoitus ottaa rennosti ja loikoilla vaikka taivaalla lipuvia pilviä katsellen. Pilvet eivät kuitenkaan lipuneet näkyvästi mihinkään, vaan taivaan peitti ohut pilviharso. Niin haihtui loikoiluajatukset ja päähän putkahti idea ryhtyä ikkunoita pesemään. Kuinka hienoa olisikaan katsella kirkkaiden ikkunoiden läpi vihertyvää luontoa. Siis pesurätit, ikkunalastat ja muuta vempaimet esiin ja hommiin. Mikä oli ikkunoita pestessä, kun peippo ja mustarastas kilpaa konsertoivat lähistöllä. 

Keisarinpikarililja - Fritillaria imp. Rubra

 Ihan en kaikkia ikkunoita pessyt, sillä siinä menisi kokonainen päivä. Jos riittäisikään. Jokaisessa ikkunassa on kuusi pintaa ja pesun lisäksi tavaroiden siirtämistä ja jälkien siistimistä riittää. Pihanpuolen ja keittiön ikkunat tuli pestyä. Jääköön vähän toiseenkin kertaan.

Köynnöskuusama - Lonicera 'Dropmore Scarlet'

Pitäähän pääsiäisenä myös vähän herkutella. Leivoin rahkapersikkakakun ja sitruunaisen kuivakakun, jossa sitruunanmaku tulee Lemon curdista. Tarkoitus oli tehdä jokin suolainen piirakka, mutta ainekset loppuivat kesken. Monet kaupat ovat pääsiäisenäkin auki, mutta yhden ruokakerman takia en kauppaan lähde.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Lämpö on kiihdyttänyt luonnon vihertymistä. Melkein voisi kuulla kohinan, kun varsia ja versoja työntyy ylös mullasta ja kasvaa vauhdilla. Mikä voima kasveihin kätkeytyykän. Puskevat itsensä läpi kuivuneiden lehtien ja koppuraisen maan.

Tulipa, vaan mikä niistä?

Kasvit ovat kauniita täyskasvuisina ja kukkiin verhoutuneina. Vaan kyllä niitä kannattaa katsella kasvun muissakin vaiheissa ja ihastella monia yksityiskohtia. Tulppaanien lehtien kurkistaessa mullasta ne tuovat minulle mieleen pullonokkadelfiinit. Lehtien pyöreän sulavassa muodossa on samaa iloista leikkisyyttä, kuin delfiinien kisailussa meren aalloilla.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Entä tämä töyhtöangervo sitten? Sehän on kuin kukon tai kanan heltta. Onko pääsiäisnoidalla ollut luudallaan kissan sijasta kana, joka liian innokkaasti kotkottaessaan on pudonnut puutarhaani ja uponnut multaan. Ja mistä kummasta tämä kana nyt mieleeni putkahti? Ehkä Rakkautta ja maan antimia -blogin kanoja käsittelevästä postauksesta. Olipa mielenkiintoista ja runsasta tietoa kanoista, käykää lukemassa.

Vaahteravauvat

Kevät ja alkukesä on meidän puutarhassa vaahteravauvojen esiinmarssin aikaa. Heleänvihreät kippuraisina taimina penkeissä ilmoille kurkottavat vaahteravauvat on paras napsaista heti pois, sillä niiden juuri kasvaa melkoista vauhtia ja pian joutuu jo käyttämään voimaa saadakseen pikkuisen taimen kokonaisena pois. Vaahtera on tuottelias siementäjä. Voisin aivan surutta laulaa "Miljoona, miljoona, miljoona vaahteraa". Yhtään en valehtelisi.
 

Talvivalkosipuli

  
Talvivalkosipulit ovat heränneet. Vaikka vasta kaksi versoa on näkyvissä, uskon hyvän valkosipulisadon olevan taas tulollaan. Poistin niiden päältä kuivan lehtikerroksen, jotta maa sulaa ja lämpenee. 

Mustarastas vaahterassa

Mustarastailla on aiempina kesinä ollut tapana laulaa naapurin kuusenlatvassa. Kuuset kaatuivat syksyllä ja mustarastas valitsi uudeksi lurituspaikakseen talomme toisessa päässä kasvavan ison vaahteran. Kiittelin sitä kauniista sävelistä ja kehotin rauhassa jatkamaan.

Tuomi hiirenkorvalla

Mustarastasta tiiraillessani huomasin vaahteran lähellä kasvavassa tuomessa hiirenkorvat. Ensin taivastelemme viikko tolkulla kevään hitautta ja sitten se räjähtää hetkessä ympärillemme kasvuna, kukoistuksena ja täynnänsä kaikkea ihasteltavaa. Nyt on nautittava kiirehtimättä ja elettävä tässä hetkessä. Keväästä ei voi saada kyllikseen.

Melkein täysikuu 18.4.

Taidan olla sekaisin keväästä. Kokeilkaa tekin. Varsin mukavaa sekaisuutta!
 

Sukkia sulle, sukkia mulle...

Lankalaatikostani löytyi vajaa kerä 7veikan "Pääsiäinen" -kausilankaa. Yhdistin sen yksiväriseen keltaiseen ja näin syntyivät keväänkeltaiset nilkkasukat.

Keltaisen värin makuun päästyäni jatkoin niinikään vanhojen lankojen varastosta löydetystä kelta-harmaa -sävyisestä Raita-langasta ja yksivärisestä keltaisesta polvisukat kutomalla. Pirteät tuli.

7veikan turkoosi värisävy oli jonkun aikaa poissa myynnistä. Tai ehkä sitä netin kautta olisi saanut, mutta kaupoissa ei väriä ollut. Yhdistin turkoosin tarjouksesta ostamaani sinisävyiseen Polka-lankaan. Näin syntyi perussukat aikuiselle ja lapselle.

Niina Laitisen "Villasukkien vuosi" -kirjasta olen aiemmin kutonut "Levottomat"-sukat vihreänä. Nyt käytin 7veikan kirsikkaa. Ohjeessa käytetään ohuempaa lankaa ja 2.5 puikkoja. Vaikka en erityisen tiukkaa kudokaan, olen huomannut käsialallani Laitisen ohjeita noudattamalla tulevan liian pienikokoisia neuleita. Siksi kudoin nämä sukat paksumpaa 7veikkaa ja 3.5 puikkoja käyttäen. Hyvät tuli.

Yksi mokakin näihin sukkiin jälleen tuli. Nimittäin mallineule tulee toteuttaa peilikuvana toiseen sukkaan. Unohdin kuitenkin toisen sukan kohdalla vaihtaa A-mallikaavion B-kaavioon niin varressa kuin kärjessäkin ja niin sukista tuli samanlaiset. Ei haittaa, ainakaan minua.

Samaisesta Laitisen "Villasukkien vuosi" -kirjasta nappasin "Ihanat" -sukkien takaosaan tulevan sydänkuvion. Ihanat-sukatkin olen tehnyt kirjan mallin mukaisesti aikaisemmin marjapuuron punaisina. Nyt pelkistin sukkia kutomalla sydänkuvion etuosaan. Muutenkin poikkesin hieman alkuperäisestä ohjeesta. Mallikuvio on helppo, eikä jokaista riviä tarvinnut ohjeesta vilkuilla.

Lankana käytin 7veikan farkkusinistä 3.5 puikoilla, kuten väriä lukuunottamatta on alkuperäisessäkin ohjeessa. Sukista tuli omiin jalkoihin hivenen liian löysät, mutta esimerkiksi legginsien päälle vedettynä kyllä pysyvät polvissa. Todennäköisesti nämä sukat menevät kuitenkin eteenpäin.

Marjapuuron punaisesta Eerosta kudoin nilkkasukat palmikkokuviolla. Näiden sukkien valmistumista uhkasi melkoisesti auringonpaisteen ja lämmön lisääntyminen. Sisälle kun ei enää millään malta kovin aikaisin tulla, eikä siis jää aikaa sohvalla istuskelemiseen. Yhtään en valita, sillä mikäs sen hienompaa, kuin ulkoelämään siirtyminen. Sitähän tässä on koko talvi innolla odotettu.

Eräs ihminen kysyi minulta, eikö ole tylsää ilta toisensa jälkeen kutoa sukkia, kuvata niitä ja vielä esitellä blogissa muille. Ei ole laisinkaan tylsää. Ei kutominen, eikä niiden kuvaaminenkaan. Tylsempää minusta on istua kädet sylissä mitään tekemättä. Kuvaamisessa ja blogijulkaisussa taka-ajatuksena on koota itselleni kuvallinen muistio kutomisistani. Samalla joku toinen voi saada niistä vinkkejä itselleen, kuten minäkin saatan ammentaa toisten tekemisistä. 

Toinen ihminen taasen kysyi, miksi käytän aina 7veikkaa. Minusta 7veikan hinta-laatu -suhde on hyvä. Lisäksi langan hinnasta edes osa menee kotimaisen työn tukemiseen. Kolmantena plussana on näiden lankojen kattava saatavuus. Perusvärejä löytyy jopa oman kylän ruokakaupasta ja naapurikylän isommissa marketeissa on jo melkoiset valikoimat. Materiaalin hankinnan vaikeus tuppaa helposti tappamaan kivan harrastuksen. Siinä ehkä oleellisimmat syyt. Toki minä muitakin lankoja olen käyttänyt ja käytän vastaisuudessakin.

Kunhan kevät tästä etenee ja lämpenee, jää kutominen vähemmäksi. Silloin pihalla riittää tekemistä ja sisälle tultua puikkoja enemmän kutsuu suihku ja sänky.

Hyvää pääsiäistä!

Keväkukkien kilpailu

Kuka tänne ensin ehti?
kehuskeli leskenlehti,
-Minä ensin nostin pään
kevään valoon lempeään.

Sinivuokko huusi näin:
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.

Valkovuokko huokaisi:
Minä tulin viimeksi.
Värejä ei riittänyt.
Silti olen kiittänyt.

Joka väri vuorollaan
kukkimaan saa harmaan maan.
Lumi saapuu aikanaan.
Valkoistakin tarvitaan.

– Anna-Mari Kaskinen –

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Ihmeellistä ja ihanaa

Jouluruusu - Helleborus

Jokainen pihakierros tuottaa nyt uusia ihmetyksen ja ihastelun aiheita. Heräämisen tahti on kiivasta ja mikä eilen oli pientä, on jo tänään paljon isompaa. Kotipihasta lähtiessä on paras kulkea silmät ummessa. Muuten innostuu katselemaan kukkapenkkejä ja myöhästyminen on enemmän kuin todennäköistä.

Jouluruusu - Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusut ovat kerrassaan ihmeellisiä selviytyjiä. Lumen ja jään seasta ne kurkottavat kohti kevättä. Lehdet ovat saattaneet kärsiä talvesta, mutta niin vain nuppuja on usein valmiina avautumaan lumen tehdessä tilaa. Kivipenkin Double Ellenin nuput olivat pitkään jään painamia ja ilmeisesti siksi vähän ruttuisen oloisia. Toivottavasti ne tästä oikenevat ja toivottavasti Ellen tekee lisää kukkia.

Kärhö -Clematis atragene 'Columnella'

Tämä Columnella-kärhö meinasi saada minut putoamaan takamukselleni kovaan maahan nähdessäni tuoreet lehtisilmut. Kärhöt, jos mitkä tuottavat joka kevät runsaasti pohdintaa ja epäilyjä, heräävätkö ne ja milloin. Viime kevät oli kärhöjen kannalta suorastaan onnellinen. Jokainen niistä heräsi jopa varhain ja ryhtyi hurjaan kasvuun ja kesän myötä komeaan kukintaan. Vaikka koitin kesän kuivuudessa edes kärhöjä kastella, olen varautunut kärhöjen suhteen vähintäänkin hitaaseen heräämiseen ja jopa menetyksiin.

Kevätkaihonkukka -Omphalodes verna

  
Kevätkaihonkukka on aina yhtä aikaisin valmis kukintaan. Ensimmäiset nuput ilmestyvät siihen kohta sen jälkeen, kun lehdet ovat vihertyneet. Paras kukinta on vielä edessä. Kunhan kevätkaihonkukka on saanut lehtensä kunnolla kasvuun ja maan vihertymään, se kukkii pitkään ja hartaasti lemmikinsinisin kukin. Kevätkaihonkukka ruskettuu ja näivettyy kuivuudessa. Niin myös viime kesänä. Hän ei kuitenkaan näytä olevan pitkävihainen, vaan kevään saapuessa on täysin unohtanut viimekesäisen kuivuuden.

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Kolmen vuoden takainen äitienpäiväkukkani, koristekirsikka Kevätsuudelma on täynnä pirteyttä valmiina uuteen kesään. Kovin montaa kukkaa siinä ei viime keväänä ollut. Iloitsin niistä vähistäkin ajatellen, että vielä jonain päivänä Kevätsuudelma on yhtä vaaleanpunaista pilveä. Että minä tykkään tällaisista lahjakukista. Tänä vuonna olen puhunut Tuurenpihlajasta ja kertonut jopa, mistä niitä saa. Katsotaan, pitääkö hakea itse vai tuleeko "kukkapuska" pihaan kannettuna.

Pystykiurunkannus - Corydalis solida 'Beth Evans'

OmaPiha-lehdellä on joka vuosi jokin edullinen tilaajalahja. Viime vuonna tilaajalahjana oli pystykiurunkannuksen vaaleanpunainen Beth Evans. Istutin niitä kahteen paikkaan varmistaakseni, että ainakin osa niistä selviytyy talvesta. Kaikki vuosia puutarhassa asuneet ovat tervetulleita keväällä esiin tullessaan. Erityisen mukavaa on kuitenkin nähdä sellaisia kasveja, jotka ilmaantuvat ensimmäistä kertaa. 

Tavallista pystykiurunkannusta minulla kasvaa nurmikolla. Olen siirtänyt niitä kukkapenkkiin, mutta jostain syystä viihtyvät paljon paremmin nurmikolla. 

Mukulaleinikki - Ficaria verna

  
Mukulaleinikkikin heräsi ihan yhtäkkiä ja tunkee lehtiään innolla. Ei aikaakaan, kun lehtien lomasta kurkistelee palluraisia nuppuja. Ehkä siihen sentään vielä hetki menee.

Nepalinhanhikki - Potentilla nepalensis 'Miss Willmot'

  
Kiemurapenkissä nepalinhanhikki on ihan huomaamatta pyöräyttänyt ilmoille uudenuutukaisia lehtiä karvaisine varsineen. Miten upeita nämä pienet vihreät keitaat keskellä harmaanruskeaa kukkapenkkiä tässä vaiheessa ovatkaan.

Syysasteri - Aster novi-belgii

Syysasterin kasvua en ole aiempina keväinä huomannut seurata. Nyt siivosin Pikkupuutarhan käytäviä ja huomasin asterin pukkaavan lehtiä. Luulisi, että tällainen loppukesän kukkija olisi kevätuninen ja viettäisi aikaa mullassa muita pidempään. Ei, ihan yhtä innokkaasti se on päättänyt kevättä tervehtiä.

Vuorenkilpi - Bergenia crassifolia

Entä vuorenkilpi sitten. Tämä monien inhoama, mutta niin äärimmäisen vaivaton ja monia rytöpaikkoja helposti vihreäksi naamioiva kasvi on eräs kevään aikaisimpia kukkijoita. Vähänkin lämpöä hänen osalleen, niin kukkanuppuja alkaa ilmestyä. Kasvin lehdet ovat vielä enimmäkseen onnettomina littanoina maata vasten. 

Sinivuokko - Anemone hepatica

Monissa blogeissa on jo ollut esillä sinivuokkojen nuppuja ja auenneita kukkia. Minun sinivuokkojeni päällä oli pitkään kellarin portailta luotu, jääksi tiivistynyt lumikasa. Varovasti levittelin lunta sitä mukaa, kun sain sain lapion kasaan uppoamaan. Sieltä nuo untuvaiset sinivuokot ovat ilmestyneet näkyviin.

Mahonia

Muistatteko tappotalven, joka kuritti puutarhan kasveja raskaalla kädellä. Silloin luulin menettäneeni kumpaisenkin mahoniani. Jouduin leikkaamaan niitä kovalla kädellä. Niin vain virkosivat, mutta kukkia ei mahonioihin ole sen kevään jälkeen tullut. Vihdoin löysin nuppuja isommasta mahoniasta. Pelkästään se, että kasvit selviytyvät vaikeista olosuhteista, on mukavaa. Vielä palkitsevampaa on nähdä niiden kasvavan ja kukkivan.

Tarkoitukseni oli syksyllä tilata säkillinen multaa odottamaan kevättä. Myöhästyin, suursäkkitoimituksia ei enää siinä vaiheessa tehty. Päätin kevään tullen olla ajoissa ja niinpä laitoin tilauksen sisään heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä eli 1.4. Perjantaina toimittaja soitti olevansa pihassa. Katsoin ikkunasta, mutta mitään kuorma-autoa ei näkynyt. Sanoin kuskille hänen olevan kaiketi väärässä pihassa. Kävi ilmi, että kuski oli naapurikunnassa, josta hän ilmoitti ajavansa hetkessä meille. Se hetki kesti yli kaksi tuntia, joten taisi kuski käydä välillä kahvilla. Pääasia, että alkuillasta multasäkit vihdoin nostettiin kuorma-autosta meidän pihalle. 

Kolmesta 1000 litran säkistä ehdin jo yhden lähes kokonaan tyhjentää kärräämällä sen sisällön katemullaksi mm. kukkapenkkehin. Ripottelin ohuesti multaa syksyisten lehtien ja karikkeiden päälle. Ei tarvitse haravoida ja siistiä tulee. Sinne ne lehdet maatuvat ja pian viherrys saa voiton. Mullalle on tarvetta moneen muuhunkin paikkaan, joten yhtään liikaa en sitä tilannut.

Tulput kevätillan valossa

Puutarhaihmisen elo ei koskaan ole yksitoikkoista ja tylsää. Luonto tarjoaa kaiken aikaa uusia yllätyksiä ja ihmettelyn aihetta. Yksinkertaisesti ihmeellistä ja ihanaa!

 

Taimiterapiaa kellarissa

Juuri, kun ehdin ihastella keväisen lämmintä viikonloppua ja pihaelämän avautumista, pamahti reipas takatalvi lumisasteineen ja pikkupakkasineen. Kyllä on tylsää nähdä silmänsä aukaistuaan maan valkeana ja kaivaa villasukat kaapin perukoilta viluisia varpaita lämmittämään. Ehkä haen lumikolan kellarista takaisin talon seinustalle. Sillä saattaa olla samanlainen lumisadetta torjuva vaikutus, kuin seisominen pysäkillä ilman sateenvarjoa. Taatusti silloin sataa.

Viime vuonna tein uuden aluevaltauksen sijoittamalla hankkimani kasvivalaisimen ikkunattomaan kellariin. Tänä keväänä laajensin valtaustani ja ostin toisen samanlaisen, 400 Watin kasvivalaisimen. Tähän saakka taimet ovat mahtuneet sen ensimmäisen lampun alle, mutta hetkittäinen muuttoni kylmyyttä pakoon kellariin lisäsi purkkimäärää sen verran, että sytytin toisenkin lampun.

Mukuloita ja juurakoita on ihan oudosti tarttunut kauppareissuilla mukaan. Vaikka ties kuinka monennen kerran vannoin, etten hanki tulevana kesänä liikaa ruukkukukkia kasteltavaksi. 

Osa juurakoista/mukuloista odottaa vielä multaan pääsyä, mutta kruunuvuokot, ixiat ja sparaxikset (harlekiinikukka) laitoin ruukkuihin aloittamaan kasvuaan.

Samoin istutin Bourbon King- ja Crimson Pirate -päivänliljat ruukkuihin. Juurakot olivat hiukan kuivan näköisiä, mutta kumpikin oli jo selvästi heräämässä. Toivottavasti juurtuvat ja alkavat kasvaa. Ja toivottavasti värit ovat kuvien mukaisia. Yhtään en vielä tiedä, minne kasvit aikanaan sijoitan, mutta eiköhän niille paikka löydy.

Kuten edellisen kuvan päivänliljat, myös tämän kollaasin juurakot löytyivät Tokmannilta. Vaaleanpunainen Catherine Woodbury -päivänlilja olisi mukava lisä muuten aika keltasävyiseen päivänliljavalikoimaani. Tuskin sentään ihan vanhojen viereen tätä kaunotarta istutan, mutta hänenkin sijoituspaikakseen on jo ideanpoikanen muhimassa.

Ilmeisesti minulla on jonkinlainen punahattusyndrooma, sillä sormeni alkavat aina niitä hipelöimään ja taas ostin kaksi punahattupussukkaa, joista toisessa oli yhden sijasta kaksi juurakkoa. Myös punainen akileija Nora Barlow hyppäsi koriin ja neidonkurjenpolvi, jota syksyllä ehdin jo taimenakin ostaa. 

Viikonloppuna istutin messuilta ostamani riippabegoniat, valkoisen ja punaisen. Begonia on helppo ja kaunis amppelikukka. Nyt vain sormet pystyyn, etteivät ole bingojuurakoita, vaan ihan sitä, mitä kuvissa luvataan.

Raikas kevätsää ti 9.4.2019

Meillä ei ole käyntiä kellariin sisäkautta, vaan aina pitää kipaista olopihan poikki talon toisesta päädystä kellariin aamulla sytyttämään ja illalla sammuttamaan kasvivalo. Sähköliikkeestä saattaisi löytyä riittävän tehokas ajastin, mutta eipä ole tullut asiaa selvitettyä. Aika hyvin olen muistanut valon hoitaa ja tarvittaessa Ukkokultakin on lampun käynyt sytyttämässä ja sammuttamassa. Yhtenä iltana havahduin 23.30, että lamppu palaa yhä. En sentään ollut vielä ehtinyt sänkyyn nukkumaan, joten pikainen kipaisu kellariin ratkaisi asian.

Jokin merkillinen vetovoima ja taikuus taimissa on, sillä yllättävän paljon saan aikaa niiden parissa kulumaan. Tarkastan aina, onko kastelutarvetta ja säännöllisesti myös kierrätän taimia pöydällä, jotta ne saisivat tasapuolisesti osansa valosta ja lämmöstä. Hoitotoimien lisäksi tutkin taimiani ja katselen niitä joka puolelta. Ihmettelen, miksi joku kasvaa reippaasti ja miksi joku toinen kyhjöttää pitkään matalana. Mietin, koskahan tulee taimien aika muuttaa kasvihuoneeseen ja ulos. Ja toisinaan vain katselen miettimättä yhtään mitään. Hyvin rauhoittavaa.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Kellarin valosta ja lämmöstä ulos tullessa edessä on keikkuvan kevään näkymät ja tunnelmat. Nämä piipot ovat luultavasti metsätulppaaneita. Viime keväänä niiden kukinta meni minulta täysin ohi, koska olin juuri silloin sairaalassa. Nyt odotan tapaamista innolla ja ilolla.

 

Onneksi lunta ei ole meillä tullut pyryttämällä ja niinpä puutarhasta löytyy enemmän lumettomia kuin lumen täyttämiä paikkoja. Talon seinustalla, työhuoneen ikkunan alla on lumeton kohta, jossa krookukset alkavat hissukseen avautua. Tyrkkäsin alehyllystä nappaamani mix-pussin sisällön syksyn 2017 viime hetkillä tuohon, koska paikka taisi olla ainoa, johon sain vielä syvennyksen sipuleille kaivettua.

Veljenvaimon Roope

Pääsiäisen lähestyessä sopii ajatella vaikkapa pajunkissoja ja noitien kissoja. Roopen ottaisin mielelläni luudalleni ja lentelisin noutamaan pääsiäiseksi keväisen sään. Vaan tulee se varmaan noutamattakin. Mukavia odotuksen hetkiä kaikille!