Kesä ei päästä otettaan

Helenium Autumnale 'Rotgold' - Syyshohdekukka

  
Kesä pitää lujasti kiinni, eikä anna periksi, vaikka syksy yrittää kovasti ujuttaa jälkiään puutarhaan. Puutarhan toisessa päässä Syyspenkki leiskuu punaisenkeltaisenoranssina ja toisessa päässä ruusut laittavat parastaan. Keskiosa puutarhasta koittaa keikkua kiistelijöiden välissä.

Echinacea - Punahattu

  
Tästä kesästä tuli punahattujen esiinmarssi. Sekä ostetut että itse siemenestä kasvatetut ovat nousseet kiitettävällä runsaudella esiin mullasta ja kukkineet pitkään kauniina. Ehkä punahattujen kanssa pitää vain ensin tulla tutuksi ja vasta sitten ne uskaltautuvat jäämään vakituisiksi asukkaiksi. Jospa perhosetkin jonain kesänä kuulisivat pihallani olevan kallionauhuksen lisäksi muitakin perhoskasveja. Tänä kesänä ne eivät punahatuista välittäneet.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

  
Punalehtiruusu on aivan täynnä punaisia kiulukoita. Enpä muista moista määrää aiemmin nähneeni. Pensas on nyt yhtä kaunis kuin alkukesällä kukkiessaan.

Rosa pimpinellifolia 'Plena' - Juhannusruusu

Tänä vuonna juhannusruusuissakin on runsaasti kiulukoita ja kaikki mustia. Ovatko ne muina syksyinä olleet mustia? En muista tai en ole kiinnittänyt huomiota.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Jossain vaiheessa surin menettäneeni oranssikeltanon. Niin ei ole käynyt, sillä nyt oranssikeltanoa kasvaa peräti kahdessa paikassa. Yläpihan Kivipolun kupeessa ja alapihalla Vasenrinteessä. Muistan siirtäneeni muutaman taimen rinteeseen kokeillakseni niiden menestymistä siellä. Oranssikeltano tekee tiiviin lehtiruusukkeen, joka toimii hyvin myös maanpeitekasvina. Ruusukkeesta nousee korkea kukkavana, joka näköjään valoisalla paikalla pysyy hyvin pystyssä tukematta. Sain kasvin monta vuotta sitten tutulta lapinvuokkona. Mistä lie hän sellaisen nimen kasville löytänyt? Googlettamalla löysin kasville oikean nimen.
 

Malva moschata - Myskimalva

Myskimalva on tarjonnut kuluneen kesän aikana loisteliasta kukintaa. Meinasin jo leikata sen ruskeiksi menneitä siemenkotia pois rajoittaakseni leviämistä, mutta onneksi en niin tehnyt. Uusia nuppuja availee kukkiaan tasaiseen tahtiin.

Malva moschata - Myskimalva

Myös vadelmien joukosta löytämäni kaksi valkoista myskimalvaa ovat kotiutuneet uuteen istutuspaikkaansa ja nekin kukkivat nyt toista kierrosta. Itse asiassa nuo siemenkodatkin ovat aika kauniita. Kun pitsiä.
 

Geranium himalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi

  
Idänkurjenpolvi Baby Blue on myös alkanut kukkimaan toista kierrostaan. Kurjenpolvien suhteen minun piti kokeilla kukkineiden latvusten leikkaamista, jotta näkisin, aloittavatko kukkimisen uudelleen. En muistanut leikata, enkä siis tiedä, olisiko sillä ollut jotain vaikutusta. Joka tapauksessa osa kurjenpolvista kukkii nyt uudelleen, joskin vähäisemmin kukin.

Rosa 'F. J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Puutarhan toisen pään Ruusupenkissä osa ruusuista jatkaa taukoamatonta kukintaansa ja osa aloittaa uudelleen pienen tauon jälkeen. Punainen neilikkaruusuu ei ole levännyt välillä laisinkaan, vaan sen latvukset ovat täynnä nuppuja ja avautuneita kukkia. Olen leikannut kuihtuneita kukkia pois, mikä selvästi lisää uusien nuppujen muodostumista.

Rosa rugosa 'Sointu' - Tarhakurtturuusu

  
Sointu lepäsi välillä ja ryhtyi sitten kukkimaan uudelleen. Uudet kukat meinasivat jäädä minulta huomaamatta, kun olin ajatellut ruusujen jo lopettaneen. Kukkapenkkien uudistamisen vimmassa kamerakierrokset ovat jääneet vähemmälle, kuin myös yksityiskohtien huomaaminen.

Rosa rugosa 'Sävel' - Tarhakurtturuusu

  
Sävel ei neilikkaruusun tavoin ole levännyt yhtään. Runsain kukinta on ollut ohi jo jonkin aikaa, mutta yhä uusia nuppuryppäitä ilmestyy latvuksiin. Loppujen lopuksi ruusupensaat ovat aika helppoja kasvatettavia ja kauneuttahan niillä on meille tarjota yllin kyllin.

Rosa 'Thérèse Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu kilpailee kesän runsaimmin kukkivien sarjassa. Olen säännöllisesti leikannut kukintansa lopettaneet pois. Uusia nuppuja ilmestyy tasaiseen tahtiin. Täytyykin taas lukea ruusupensaiden leikkausohjeet, jotta tiedän keväällä hoitaa sen oikein. Varsinkin teresanruusun oksat ovat venähtäneet kesän aikana melkoisesti.
 

Crocosmia × crocosmiiflora - Ruostekukka

  
Ruostekukka pukkaa useita nuppuvarsia isossa ruukussa pergolan edustalla. Talvetin sen mukulat kellarissa paperipussissa. Turve olisi ollut parempi, mutta onnistui noinkin. Olisipa hienoa, jos tämä kasvi menestyisi meillä maassa. Aion kuitenkin pelata varman päälle ja ruostekukka muuttaa taas mukuloina talveksi kellariin.

Phaseolus coccineus - Ruusupapu

Kasvatin purkissa kasvimaan kupeessa muutaman ruusupavun. Samassa ruukussa oli myös hyasinttipapua, joka kyllä kasvoi, mutta ei kukkinut tänäkään kesänä. Enpä taida sitä enää kolmatta kesää kasvattaa, vaikka ihan hauskan näköinen se on punertavine lehtineen. Ruusupapu kasvatti monta pitkää papua, joiden sisältä riivin mainion värisiä papuja. Jälleen kerran riittää ihmettelemistä, miten monipuolisesti luonto meitä ilahduttaa kirjomalla muotoja ja sävyjä vähän joka paikkaan.

Aronioita on jo pakkasessa kokonaisina, kriikunaan yhdistettynä mehuna ja soseena. Silti oli vaikea kulkea marjojen painosta riippuvien pensaiden ohi. Niinpä päätin kerätä niitä vielä vähän minigrip-pusseissa pakastettavaksi. Aronioiden kerääminen on helppoa. Ripustin pienen jugurttipurkin s-koukulla pensaan oksaan ja poimin kypsiä marjoja hetkessä isomman ämpärin täyteen. Eipä paljon tarvitse selkää rasittaa, kun poimiminen sujuu vikkelästi.

Kuvassa ämpäri on vasta alullaan, mutta runsas viisi litraa niitä tuli lauantaiaamuna kerättyä. Marjoissa ei ole pahemmin siivottavaa. Vain jokunen kuivunut marja oli osunut muiden joukkoon ja niiden poistaminen sujui melkein yhdellä puhalluksella.

Pieni pala maata -blogin Terhi postasi mainion smoothie-ohjeen aronioista. Kyseinen smoothie-ohje sai minutkin liikkeelle poimimaan aronioita entisten lisäksi. Vielä jäi marjoja pensaisiin. Eiköhän linnut ne syksyn mittaan napostele. Muutaman kupillisen ajattelin käydä aamuisin poimimassa puuron lisukkeeksi. Yllättävän hyviä ovat.

Sukkia vähän sinnepäin

Mikäs on käsitöitä tehdessä, kun luovat ihmiset keksivät hienoja malleja ja julkaisevat niitä sitten kaikelle kansalle kirjoina. Uusin hankintani on Pirjo Iivosen Jämälankasukat -kirja. Kirjassa on hyviä ohjeita, joihin voi tuhlata käsityökorista löytyvät jämälankakerät tai vaihtoehtoisesti juuri haluamistaan väreistä hankitut langat. Kirjan ohjeet ovat selkeitä ja helppoja.

Ensimmäisenä tein kirjasta Marmelaadit (s. 95). Tosin minun pitää aina mennä soveltamaan hyviäkin ohjeita ja niinpä jätin nilkasta yhden mallikerran pois. Lisäksi toteutin "värinauhat" yksivärisenä kirkkaanpunaisella. Kirjan ohjeiden ideana on käyttää jämälankoja, jolloin nuo punaiset voisi korvata useilla eri väreillä. Pienet lankanöttöset saa hyvin käytettyä muutaman kerroksen värinauhoina.

Seuraavaksi otin työn alle mallin Valonpisaroita (s. 57). Kudoin sukan luonnonvalkoisena, kuten ohjeessakin tehdään. Sukan valmistuttua jokaiseen varsiresorin nurjaan silmukkariviin virkataan iloisenvärisiä ketjusilmukoita. Pari riviä sain aikaan ja sitten iski laiskuus. Liian hidasta minun temperamentilleni. Saa kelvata valottomina pisaroina.

Kolmas aktivoiva malli oli Miss Farkku (s. 33). Alkuperäisessä ohjeessa luonnonvalkoisten kerrosten väliin sijoittuvaan pitsineuleeseen on käytetty kolmea eri väriä. Lankojen päättely ei ilahduta, joten päätin käyttää kirsikanpunaista. Tosin kirjassa on erinomainen neuvo, miten lankaa jatketaan, jolloin päätteleminen vähenee oleellisesti. Näissäkin oioin ohjetta siten, että jätin kärkiosasta pitsineuleosion pois. 

Ihan hauskat sukat näistä tuli. Niin kivat, että luultavasti teen samalla mallilla jossain muussa värissä. Ehkä jopa jämälangoista.

Kun aikansa seuraa tietyn kirjan ohjeita, on välillä mukava päästää itsensä vapaaksi eli valita malli jostain muistin syvennyksistä tai muuten vain helppo ohje, jonka parissa ei tarvitse liikoja silmukoita laskea. Kirjoista ammennettavat ohjeet ovat käytännössä hiukan vaikeita seurata, kun kirja pitää tukea pysymään pystyssä ja avoinna sohvatyynyjen avulla ja sittenkin se välillä luiskahtelee sohvan taakse.

Olen saanut lämpimiä sanoja ja apua ihmiseltä, jolle halusin antaa jotain kiitokseksi. Lempiväriä minulla ei ollut tiedossa ja silloin luonnonvalkoinen on turvallinen väri. Nilkan resorin korvasin nirkkoreunalla ja kuvioksi laitoin isommasta mallista ottamani sydämen.

Villasukkaryhmässä näin kauniit Sirkka-sukat. Sellaisia olen kutonut ennenkin ja ohje löytyi mapista. Vaan näistä Sirkoista tuli kummalliset siksi, että olin kopioinut ohjeen nurinperin. Ihmettelin kyllä ohjetta katsoessani, että kuva ja sanallinen ohje eivät oikein täsmää. Siitä huolimatta ryhdyin kutomaan sanallista ohjetta noudattaen. 

Epäilyksen noustessa pintaan pitäisi aina pysähtyä miettimään, mikä sen aiheuttaa. Niin en tehnyt. Kutomisessa mallineuletta luetaan oikealta vasemmalle ja alhaalta ylöspäin. Olin purkanut kuvallisen ohjeen sanallisesti väärinpäin ja siksi sukista tuli omituiset Sirkat. Huomasin virheen jo ensimmäisen sukan puolivälissä, mutta enpä viitsinyt purkaa. Tein toiseen samanlaiset virheet. 

Yhtään ei jaloissa tunnu Sirkan virheet. Samalla tavalla lämmittää. Seuraavat sitten oikeaa ohjetta noudattaen. Pääsenpähän vertaamaan, kumpaa virheet haittaa enemmän, jalkoja vai päätä. 

Kellarin klapipino on kaunis.

Päätin palauttaa sivun, jonne olen koonnut loppuvuodesta 2014 lähtien kutomani villasukat, tumput ja pipot. Kaikista kuvista en löytänyt alkuperäistä, joten kollaasit ovat osittain vähän sinne päin. Kaikenlaista sitä on tullut väsättyä ja tulee väsättyä vastedeskin.
 

Kahden viikon kaivamiset

Lilium 'Mapira'

  
Kahden viikon aikana olen uudistanut kaksi kipeästi huoltoa vaatinutta aluetta. Yläpihan Bermudankolmiossa meni useampi päivä ja sen valmiiksi saatuani työn alle pääsi alapihan Kriikunapolun viereinen alue, jota tässä kutsun metsäruusupenkiksi. Paikan ulkonäkö on jo pitkään tympinyt, mutta mylläystä en kuitenkaan ollut suunnitellut juuri tälle syksylle tehtäväksi.
 

Bermudankolmiosta jäi yli jaettuja kuunliljoja ja jaloangervoita. Lisäksi kasvimaalla odotti viisi kuunliljaa ja Ovaalipenkistä oli myös tarkoitus siirtää pois kaksi kuunliljaa. Metsäruusu oli tehnyt juuriversojaan muiden kasvien joukkoon ja muutenkin penkki oli niin kärsineen ja kulahtaneen näköinen.

Kaivoin kaikki kasvit pois. Päätin säilyttää hyvinvoivat saksankurjenmiekat ja tarjota niille enemmän tilaa. Niiden joukosta löytyi pari päivänliljaa. Soihtunauhus ja komeamaksaruoho sekä idänunikko ja tarhasarjalilja Mapira ansaitsivat myös tulla säilytetyiksi. Sen sijaan tarha-alpi lähti kompostiin. Sitä kasvaa jo yhdessä paikassa ja leviää sielläkin liian tehokkaasti. 

Kaikkien kasvien poistaminen, alueen tehokas kääntäminen ja mullan puhdistaminen oli tärkeää siksikin, että ruusunjuuret piti saada pois. Myös tarha-alpin juuret olivat porautuneet syvälle ja muodostaneet melkoisen verkoston. Metsäruusun juuriversojen estämiseksi laitoin penkin toiseen laitaan sekä muovisen nauhan että juuriestekangasta. Aika pinnassa ruusunjuuret näyttivät kulkevan, mutta varmuuden vuoksi laitoin kangasta syvemmälle. Tähän urakkaan meni osa perjantai-illasta ja koko lauantaipäivä.

Sunnuntaiaamuna jatkoin tehtävää kärräämällä paikalle uutta multaa sekoitettavaksi paikalla olevaan maahan. Sommittelin istutettavat kasvit siten, että kuunliljat kiertävät reunaa ja kasvaessaan viherryttävät niin mullan kuin reunan kivetkin. Kivillä ei sinänsä ole mitään erityistä tehtävää. Tukevat maata ja muovista reunanauhaa. Ja ovat muuten vain koristeena sekä säilössä mahdollista muuta käyttöä varten.

Maa oli aika kuivaa, joten lorotin vettä suoraan letkusta jokaisen kasvin istutuskuoppaan ja myös istutuksen edetessä lisäsin runsaasti vettä antaen sen imeytyä kunnolla. Kasvit olivat yön imeneet vettä sekä ämpäreissä että kottikärryissä. Istutuksen lopuksi kastelin vielä kaikki ja lisäsin syyslannoitteen mullan pinnalle. Luvassa oli vesisadetta, jota sitten maanantaina saimmekin yllin kyllin.

Ehkä olisi ollut kiva hankkia uusia ja erilaisia kasveja, mutta enpä raaskinut luopua olemassa olevistakaan. Lisäksi budjettiin piti jättää varaus syyssipuleille.

Nyt sitten odottelen, että kasvit juurtuvat ja lähtevät kasvuun. Ensi keväänä aikaisintaan pääsen laskemaan voitot ja tappiot. Lapiotyöt ovat aina raskaita, mutta hyvältä tuntuu katsoa valmista tulosta. Sitä enemmän se ilahduttaa, kun paikka on pitkään ärsyttänyt ja huutanut kohennusta.

Pyöreä kohopenkki Kurgaani, jonka laella kasvaa riippahernepuu.

Seuraavaksi on tarkoitus ryhtyä kunnostamaan kasvimaata. Kun kunnostuksen makuun pääsee, löytää kohennettavaa vähän sieltä sun täältä. Yksi vähän pienempikokoinen ongelma on Kurgaanin neljännes, jossa kasvaa pikkusydäntä. Paikka on ilmeisesti liian kuiva ja paahteinen pikkusydämelle, joka kukkii kauniisti heti alkukesästä, mutta elokuussa se muistuttaa pälvikaljuista ukkoa. 

Antakaapa vinkkejä sopivista kasveista. Ei kovin korkea, kestää paahdetta ja kuivuutta, saisi kukkiakin edes osan aikaa. Ja peittävä lehdistö olisi kiva. Pikkusydämen vasemmalla puolella kasvaa matalaa kurjenpolvea ja oikealla puolella sammalleimua. Oma ongelmansa lienee se, miten saada pikkusydämen juurakot pois. Sehän leviää ihan hillittömästi, vaikka väsähtääkin kesken kasvukauden.

Siemenpussien tyhjentämisen tulos, aika söötti.

Iltapäivälehti lupaa rajua laskua lämpötiloissa ja kunnon syksyistä säätä. Ei tässä nyt ehdi syksyä miettimään, kun pihalla on kaikenlaista tekemistä. Päällimmäiseksi pyrkivät syyssipulien hankinta. Joko sinä olet sipuliostoksesi aloittanut?
 

Mehua kriikunoista ja aronioista

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunat kukkivat toukokuussa valtoimenaan. Enemmän, kuin koskaan aiemmin. Yläpihan pikkupuutarhassa on yksi kriikunapuu ja alapihalla kaksi. Puut ovat muuttaneet 2001 meille lähellä olevalta autiotontilta. Pysähdyimme aina lenkillä napsimaan tien varrelle ulottuvista puista kypsiä hedelmiä ja samalla juttelimme ääneen, kuinka puut jäisivät suunnitellun leikkipuiston rakentamisen jalkoihin. Kuten sitten kävikin. Autiotonttia vastapäätä olevan talon asukas sanoi kerran minulle, että kaiva siitä itsellesi taimet. Niitähän riittää. Näin tein ja nyt saan poimia oman puutarhan kriikunoita syötäväksi.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Keväisen kukinnan pölyttyminen onnistui täydellisesti. Viime viikolla keräsin alapihan kahdesta puusta kaksi ja puoli ämpärillistä kriikunoita. Pohdin kovasti, mitä niistä tekisin. Kriikunat ovat luumun sukulaisia, mutta pienempiä. Olisi aika työlästä ottaa jokaisesta kivi pois vaikkapa hilloamista varten. Googletin vaihtoehtoja ja päädyin mehuun.

Aronia mitschurinii - Marja-aronia

Myös aronia tuottaa tänä vuonna valtavasti marjoja. Meillä on ylä- ja alapihaa jakavan rinteen yläosassa 20 metrin matkalla aroniapensaita. Osa on selvästi koristearoniaa, osa marja-aroniaa. Koristearoniassa marjat ovat pienempiä, eivätkä kaikki niissä vielä edes kypsiä. Sen sijaan marja-aronioissa oksat notkuvat terttujen painosta. Yhden marja-aronian (kuvassa) marjat ovat himmeitä ja isokokoisia. Rinteen toisessa päässä on muutama pensas, joissa marjat ovat hivenen pienempiä ja kiiltävämpiä.

Vuosia sitten teimme aronioista viiniä. Siitä ei tullut erityisen hyvää, joskin aika vahvaa. Aronioista saa kyllä hyvääkin viiniä. Ehkä emme paneutuneet asiaan riittävän syvällisesti. 
Nyt marjoja on niin paljon, että tuntui haaskaukselta jättää niitä hyödyntämättä.

Aronia sisältää huikean määrän antioksidantteja, enemmän kuin mustikassa. Siinä on myös C-vitamiinia, karotenoideja, folaattia, E-vitamiinia ja lukuisia kivennäis- ja hivenaineita, kuten magnesiumia, kaliumia, mangaania ja rautaa. Vaikka koristearonian marjat ovat pienempiä, niiden terveysvaikutukset ovat samankaltaiset.

Aronian tehoaineet suojaavat virtsatietulehduksilta, vaikuttavat myönteisesti verenpaineeseen ja lisäävät hiusverisuonten verenkiertoa, mikä suojelee esimerkiksi silmiä samaan tapaan kuin mustikka.

Samaan aikaan, kun itse keikuin korkeilla tikkailla keräämässä kriikunoita puista, Ukkokulta tyhjensi aroniapensaita marjoista. Yhdistin mehumaijaan aina puoli ämpärillistä kriikunoita ja puoli ämpärillistä aronioita. Koska tarkoitus oli pakastaa mehu, en lisännyt siihen sokeria. Sokeroin sitten tarpeen mukaan myöhemmin. Mehua tuli runsaasti ja se on yllättävän hyvän makuista. Ei välttämättä kaipaa sokeria ollenkaan. Ilmeisesti kriikunoista tuli mehuun makeutta, sillä aronian maku on aika mieto ja vähän karvas.

Pikkupuutarhan kriikunapuu on vielä tyhjentämättä ja aronioista täyttyisi varmasti vielä useampi ämpärillinen. Aion kerätä vielä jonkun verran aronioita pakastettavaksi sellaisenaan, sillä ne ovat oiva lisä talvella smoothiessa. Myös makeampien marjojen ohessa aronioita napostelee vaikkapa puuron päällä. Ehkä teen vielä muutaman purkin hyytelöä aronioista lisäämällä joukkoon pienen määrän kriikunoita. Jonkun verran jätän aronioita pensaisiin lintujen naposteltavaksi. 

 

Loppukesän kaunottaret

Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'

  
Pihani loppukesän ykköskaunottariin kuuluu nyt ja aina syyshortensia Vanille Fraise. Tänäkin vuonna se on täynnä isokokoisia vaaleanpunaisia kukintoja, jotka näkyvät kauas. Keväällä syyshortensiat heräävät vähän hitaasti ja joka vuosi pyörin niiden ympärillä hiukan huolestuneena, onko talvi kenties vienyt kaunottareni. Murehtiminen on ollut turhaa. Nukkuvat ilmeisesti vähän pidempään, jotta jaksavat kukkia pitkälle syksyyn.

Hydrangea paniculata

Hienosti kukkivat myös etupihan kaksi tavallista syyrhotensiaa. Kuvan yksilön järsi myyrä muutama vuosi sitten ympäriinsä aivan maarajasta. Silloin olin valmistautunut heittämään pensaalle hyvästit ja tyytymään sen vieressä kasvavaan sisareen. Niin vain syyshortensia työnsi maasta uusia versoja, jotka ovat kasvaneet ja vahvistuneet. Kaverinsa lailla yhtä puumainen tämän toisen yksilön runko ei vielä ole, mutta eiköhän tuo sellaisen ehdi kehittää. Hienosti kukkii jälleen kerran.
 

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

  
Tämä Vim's Redin kuva on otettu elokuun alussa. Sen jälkeen kukkiin on tullut enemmän viinipunaista sävyä. Kukat näyttävät jäävän tänä vuonna edellisvuotista pienemmiksi, mutta kukkien runsas määrä korvaa kyllä koon.

Hydrangea paniculata 'Mustila' - Mustilanhortensia

  
Mustilanhortensian ostin kaksi vuotta sitten. Tänä kesänä se on yltynyt hurjaan kasvuun. Siitä tulee kuulemma kaksi ja puolimetrinen pensas. Saa kasvaa, tilaa sille on.

Hydrangea arborescens - Pallohortensia

Pallohortensian ostin 2016 markkinoilta neljällä eurolla 15 cm:n kokoisena taimena. Se olla möllötti lähellä sisäänkäyntiä, kunnes päätin viime kesänä siirtää sen parempaan paikkaan lähelle kahta muuta syyshortensiaa. Pallohortensia tykkäsi siirrosta, alkoi kasvaa ja teki tänä kesänä ensimmäiset kukkansa. Kahteen latvaan kehittyi valkoiset puolipallot, jotka ovat kestäneet todella pitkään. Vähitellen siitä näyttää kehkeytyvän ihan oikea pallohortensiapensas. Kannatti siirtää.

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle®. - Vaaleanpunainen pallohortensia

Moni bloggaaja osti Puutarha Tahvosten vierailulta pallohortensia Pink Annabellen. MInä en ostanut, sillä ehdin hankkia sellaisen kuukautta aikaisemmin. Jälkikäteen olen pohtinut, että mahtuisi meille toinen, ellei kolmaskin pinkki pallohortensia. Pistetään idea korvan taakse jatkoa varten.

Pink Annabelleni saapui meille heinäkuun helteiseen aikaan. Kastelin istutustani ahkerasti, mutta ehkä sille olisi voinut virittää myös jonkinlaisen varjon vasten pahinta paahdetta. Osa sen lehdistä kuivui ja varisi pois ja pelkäsin jo puskan tekevän kuolemaa. Niin ei onneksi tapahtunut. Kaikkia lehtiä se ei edes pudottanut ja varret pukkaavat jo uutta lehteä. Onpa jännää nähdä, kukkiiko se jo ensi kesänä.

Syyshortensiat ovat helppoja ja kauniita pensaita. Maistuvat myös jäniksille ja siksi suojaan omat hortensiani verkoilla tarveksi. Keväällä leikkaan vanhat kukinnot pois, sillä sen sanotaan tekevän kukinnasta runsaan ja kasvattavan kukinnon kokoa.

Viikonloppuna elokuu vaihtuu syyskuuksi. Etenkin rannikolla vietetään venetsialaisia, vaan mikä estää meitä muitakin viettämästä kesäkauden päättäjäisiä. Puutarhaelämähän ei elokuuhun pääty. Eihän!

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

Tämän kesän ruukkukukkani

Petunia

Viime kesän alituisen kastelukannushown tiimoilta päätin, että seuraavina kesinä vähennän ruukkukukkien määrää. Sinänsä asiallinen päätös, jolla ei ollut kummoisiakaan vaikutuksia. Ruukkuja on tänäkin kesänä vähän joka nurkalla, joskin kastelutarve ei ole ollut ihan viime kesän luokkaa. Jostain syystä kaikki ruukkukukkani eivät ole voineet lihavasti, mutta iloa on jokaisesta ollut ainakin hetken.

Tänä kesänä unohdan turhat ennakkopäätökset. Tulkoon ruukkuja se määrä, mitä on kulloinkin tullakseen. Jos kerran kukkasista iloitsee, turha niiden määrää on etukäteispäätöksillä rajoittaa.

Pelaguut ylävasemmalta: Explosive, Emma, Inspire Pink, keskirivi vasemmalta: tuntematon tumma, Hot Pink, tuntematon, alarivi vasemmalta: Casdade Snow, räikeä toripelaguu ja samainen Explosive.

Pelaguut eivät tykänneet alkukesästä. Taisin viedä ne ulos vähän liian aikaisin ja kärsivät viileästä jaksosta. Kunnon kukintaa sai odottaa, mutta lämpimien säiden myötä ovatkin sitten kukkineet kiitettävästi. Osa pelaguista on siemenestä kasvatettuja ja talvetettuja. Osa keväällä pistokkaina ostettuja. Hyvien talvetuspaikkojen puutteessa yritän välttää pelaguuhurmokseen joutumista, mutta muutama pelaguu pitää aina olla.

Daaliat, vasemmalla nimetön oranssi ja oikealla Hartenaas.

Daalioita oli talvehtimassa kellarissa useampi erilainen. Niistä vain kaksi lähti kasvuun ja toinen panttaa nuppujensa avaamista edelleen. Nimetön oranssi, joka kasvaa mullassa kasvimaan kupeessa, availee nuppujaan tasaiseen tahtiin ja huitelee puolessatoista metrissä. Vaaleanpunainen Hartenaas on kevään ostos. Se on sopivan matala ja on kukkinut kiitettävästi. Messuilta ostettu Cafe au Lait ei itänyt laisinkaan. Kaivoin sen pari päivää sitten ruukusta ja totesin mukulan kiinteäksi ja hyväkuntoiseksi. Ei vain ilmeisesti halunnut vihertyä.

Fuchsia - Verenpisarat: Ylävasemmalla Henry Gray ja oikealla Sir Matt Busby, alavasemmalla niinikään Sir Matt Busby ja oikealla Rocket Fire.

Verenpisaroita ostin pistokkaina summanmutikassa lähinnä riippuvia lajeja. Latvoin parhaiten kasvavia jo keväällä kellarissa saaden useampia yksilöitä. Istutin osan amppeleihin ja osan laatikkoon. Sisäänkäynnin puolella on sopiva paikka verenpisaroille.

Mirabilis jalapa - Japanin ihmekukka

Monta vuotta sitten ostin kevätmessuilta porkkananmallisia japanin ihmekukan mukuloita. Menin halpaan myyjän kehuessa kasvin kukkivan sadoin ellei tuhansin kukkasin ja olevan pihan näyttävin kasvi. Ei nyt sentään näyttävin, joskin ihan mukiinmenevä kukkija. Ostin valkoisena ja punaisena kukkivia mukuloita. Valkoisia kukkia on tullut joka kesä muutama kappale, punaisia hieman useampi ja kaikki muut sitten keltaisia. Kukat ovat nupulla päivisin ja avautuvat illalla. Niissä on hyvä tuoksu, joka ei ole ollenkaan liian voimakas. Kasvista kasvaa melkoinen puska, joten ihan pieneen ruukkuun mukuloita ei kannata laittaa.

En oikein tiedä, tykkäänkö japanin ihmekukasta vaiko en. Arvostan sen varmuutta ja sinnikkyyttä. Joka kevät on ikäänkuin pakko katsoa, herääkö mukulat henkiin ja aina ovat heränneet. Talvetan mukulat daalioiden lailla kellarissa.

Krasseja mix-siemenpussista

Krassi tuo mieleen lapsuuden kesäkukat. Se on helppo kasvi, joka etenkin loppukesästä kukkii runsaana ja verhoilee helposti tylsemmänkin näkymän vehreäksi. Tämän kesän krassini ovat edellisten kesien siemenpussijäämiä ja kukinnan jälkeen kerättyjä siemeniä. Hölmöyksissäni tungin krassin siemeniä alkukesästä muutamien kesäkukkaruukkujen paljaisiin kohtiin sillä seurauksella, että ovat vallaneet koko ruukun ja syrjäyttäneet muut kasvit. Krassi ei siis ole hyvä renki, jos ei isäntäkään. Se ansaitsee oman ruukkunsa ja kasvupaikkansa.

Begoniat, vasemmalla nimetön keltainen ja oikealla valkoinen riippabegonia.

Begonioita olen monena kesänä kasvattanut mukuloista pergolan amppeleihin. Kukkivat hyvin, eivätkä vaadi erityistä hoitoa. Samat mukulat ovat kiertäneet kellarista amppeleihin jo pidempään ja joitakin uusia tulee välillä valikoimaan mukaan. Täksi kesäksi ostetut punainen ja valkoinen riippabegonia ovat rumasti roikkuvia yksilöitä, joka sotkevat aivan mielettömästi. Kuvan mukaan niiden piti olla kerrottuja jota ne eivät ole. Keltainen nimetön sen sijaan on viehättävä. Sen kukat ovat valtavia ja kestävät pitkään. Kerman värinen Wummi on vasta nyt tehnyt ensimmäiset nuppunsa. Hidas kaveri.

Calendula officinalis - Kehäkukka

Kehäkukkia pitää kasvimaalla olla. Ne kuuluvat kesään ja sopivat hyvin kasvimaalle. Voi niitä muuallakin kasvattaa. Kehäkukat pysyvät tanakasti pystyssä ja ovat myös hyviä leikkokukkia.

Vasemmalla kosmoskukka ja oikealla kesämalvikki

Niinikään minun kasvimaallani on joka kesä kosmoskukkaa ja kesämalvikkia. Viime kesän lailla kosmoskukan kukkimista sai odottaa ja odottaa, joten ensi kesäksi on ajatus esikasvattaa sitä. Oudon mataliksi sekä kosmoskukat että kesämalvikit jäivät. Ehkä viljelylaatikoiden multa alkaa olla väsähtänyttä, ehkä paikka on liian kuuma ja tuulinen. En tiedä.

Helianthus annuus - Puna-auringonkukka

Monta vuotta varastossa pyörinyt punaisen auringonkukan siemenpussi pääsi koekäyttöön ja kaksi siementä iti hyvin. Laitoinko edes enempää, en muista. Kasvimaan kupeessa multaan päästyään ne aloittivat hurjan kasvun ja varsillekin tuli paksuutta oikein kunnolla. Nuppuja on paljon ja kukkia avautuu toinen toisensa perään. Yksi kukka kestää melko kauan ja kerää runsaasti pörriöisiä luokseen. Ei ehkä mikään puutarhan kaunotar, vaan hauska hujoppi kuitenkin.

Malva slvestris mauritiana - Maurinmalva

Maurinmalvakin on kuulunut jokavuotisiin esikasvatettaviin. Tänä vuonna istutin puolet ruukkuun ja puolet maahan. Kummassakin kasville tuli korkeutta, mutta maamullassa melkein tuplasti enemmän. Maurinmalva on kukkinut valtavasti. Nyt siemenet alkavat olla kypsän näköisiä, joten pitäisi käydä keräämässä niitä talteen. Ruukussa maurinmalva vaati paljon kastelua, joten maahan istuttaminen on helpompi ratkaisu.

Gladiolus - Miekkalilja

Vuoden takainen bonuspussi sisälsi gladioluksia. Joskus olen laittanut niitä kukkapenkkiin, nyt ruukkuun. Ihan nätit kukat, mutta ilmeisesti gladioluksen pitäisi kasvaa keskellä pihaa, jotta valoa tulisi joka suunnalta. Talon seinustalla olevassa ruukussa niin lehdet kuin kukkavanatkin ovat kaiken aikaa vaakatasossa.

Hymerocallis festaris - Lukinlilja

Lukinlilja on omanlaisensa "hippikukka". Se ei ole kaunis, mutta varsin sympaattinen kasvi. Samat sipulit olen saanut talvetettua jo useamman vuoden ajan. Tuntuu mukavalta, kun mullasta nousee vihreät lehdenkärjet ja lopulta myös kukkavana. On kuin vanhan tuttunsa tapaisi jälleen.

Tagetes patula 'Jolly Jester'

Tämä kesä ei ole ollut samettikukkien kesä. Ainakaan meillä. Kyllä ne ovat kukkineet runsaasti, mutta lehdistö on osassa sammareita mennyt ihan kuivaksi. Kaikki samettikukkani olen kasvattanut siemenestä. Osan istutin terassille isoon ruukkuun, sitäkin enemmän kasvimaalle hyötykasvien kumppaniksi. Jatkossa taidan unohtaa ruukkusammarit ja keskittyä niiden kasvattamiseen kasvimaalla.

Tagetes erecta 'Vanilla' F1

Myös Vanilla on ollut alkukesän jälkeen alamaissa. Kukinta on ollut vaisua ja senkin lehdistö on ruskettunut ja kuivunut. Ruukuissa olleet kukat ovat saaneet vaaleanpunaista kastelulannoitetta samalla tavoin, kuin kaikkina muinakin kesinä. Mikä lienee mennyt pieleen?

Lathyrus odoratus

Tuoksuherneiden esikasvatus ja siirto ulkoruukkuun sujui hyvin. Samassa ruukussa asustaa 'Cupani' ja 'Jet set mix' -pussukan yksilöt. Ovat kukkineet runsaasti. Ehkä tulevina kesinä istutan tuoksuherneitä ruukun sijaan runsain määrin kasvimaalle. Kasvimaa on alapihalla ja sinne on erikseen mentävä kukkia ihailemaan. Ei haittaa, istun kasvarin edessä muutenkin lämpiminä päivinä.

Petuniat

Työhuoneen ikkunan alla ja terassin reunalla oleviin kukkalaatikoihin istutin tänä vuonna kolmea erilaista petuniaa. Valkoista, vaaleanpunaista ja kaksiväristä. Ihan on kaupasta ostettuja taimia ja hyvin ovat kukkineet koko kesän. 

Verililjapuu, valkoinen lumihiutale ja pinkki ahkeraliisa

Sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin laitoin kumpaankin kaksi edullista verililjapuuta, valkoista lumihiutaletta ja keittiön ikkunalaatikkoon hankituista ahkeraliisoista ylijääneet. Murattiakin jäi yli, joten tyrkkäsin taimet kumpaankin ruukkuun. Verililjapuut eivät ole kasvaneet, vaan eivät kuolleetkaan. 

Impatiens walleriana - Ahkeraliisa

Keittiön ikkunan alla oleviin kukkalaatikoihin laitan yleensä joko ahkeraliisaa tai Guinean liisaa. Tänä vuonna pinkkiä ahkeraliisaa, joka tuo väriä muuten tummaan ja varjoisaan paikkaan. Olen kokeillut näissä laatikoissa monia muitakin kesäkukkia, mutta ei siinä oikein mikään viihdy. Päädyn aina takaisin ahkeraliisaan.

Freesia

Kellarissa oli talvetuksessa myös viime kesäisiä freesian mukuloita, vai sipuleitako ne ovat? Pidän freesioista, niitä oli aikanaan hääkimpussanikin. Tämän jälkeen taidan unohtaa niiden kasvattamisen. Gladiolusten tapaan nämä ovat laiskoja retkottajia, joiden suosikkiasento on vaakataso. 

Leikkimökin edustalle istutin kahteen ruukkuun valkoista ja punaista kukkaa, joiden nimeä en tiedä. Kukinnan jatkumisen takaamiseksi kuihtuneet kukat on muistettava poistaa. Alkukesästä punaiset kukat olivat vallalla, elokuussa valkoiset kukkivat voimallisemmin. Vaikka olen tasapuolisesti nyppinyt kuihtuneet pois.

Viola - Orvokki

Muutama toukokuinen orvokkikin kukkii yhä, kunhan muistaa nyppiä kuihtuneet pois ja estää siemenkotien syntyminen. Joinakin kesinä olen leikannut orvokkikasvuston matalaksi uudistaakseni kukintaa. Nyt orvokkeja on sen verran vähän, että ahkera nyppiminen on riittänyt.

Euphorbia hypericifolia - Poutapilvi

Korkeaan rautapallotelineeseen istutin poutapilveä ja pari murattia. Poutapilvi rönsyää kesäisten pilvien lailla ja peittoaa muratit allensa. Muratit ovat kuitenkin hengissä ja saan niistä sopivaa materiaala syksyisiin asetelmiin.

Oxalis deppei - Onnenkäenkaali

Oxalis on yksi rakkaimpia kesäkukkiani. Sen pienet kukat ovat nättejä, mutta vielä enemmän pidän lehdistä. Illan tullen oxaliksen lehdet käpertyvät rullalle nukkumatin lailla. Aamulla ne taas avautuvat auringosta nauttimaan. Pergolan pöydällä olevassa ruukussa oxaliksella on tuuhea kasvusto. Myös kasvihuoneen reunustan hyllyssä on pari pienempää oxalista. Syksyn tullen putsaan pikkuiset mukulat/sipulit ja laitan ne kellariin talvehtimaan. Ensi kesänä on taas onnenkäenkaali ilahduttamassa pergolassa.

Passiflora caerulea - Kärsimyskukka

Kesäkuun alussa edullisella hinnalla ostettu kärsimyskukka kukkii ja kukkii. Samanlainen kukka minulla on ollut aiemminkin, mutta hyvä jos pari kukkaa ovat kehittäneet. Nyt nuppuja ilmestyy kaiken aikaa uusia ja nuput myös avautuvat. Yksittäinen kukka ei pitkään kestä, eikä niitä samanaikaisesti ole kahta enempää avoinna. Saisinkohan tällä kertaa kärsimyskukkani talvetettua, ettei aina tarvitse ostaa uutta. Edellisinä vuosina olen saanut kukan pidettyä hengissä tammikuuhun saakka ja sitten se on pudottanut lehtensä ja kuivunut kokonaan. 

Kärsimyskukan ulkomuoto ihmetyttää ja ihastuttaa joka kerran yhtä paljon. Luontoäiti ei ole osannut päättää väreistä ja muodoista, vaan on laittanut kaikki samanaikaisesti yhteen kukkaan. Hieno!

Helianthus annuus - Auringonkukka

Tavallista auringonkukkaa en ole kylvänyt ollenkaan. Linnut ovat hoitaneet tehtävän puolestani. Ruoka-automaattien alapuolella kasvaa parissakin paikassa auringonkukkia, joskin melko matalana. Automaateista pudonneet siemenet ovat itäneet ja alkaneet vihdoin myös kukkimaan. Onneksi en ole kitkenyt rikkaruohoina pois.

Copaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnösten kanssa minulla on menossa toinen kesä. Ensimmäisenä keväänä itäminen ei onnistunut. Viime keväänä yli odotusten ja tänä vuonnakin riittävän hyvin. Kasvusto ei ole yhtä rehevää, kuin viime kesänä, mutta nuppuja ilmestyy koko ajan uusia ja ne avautuvat ensin vaaleina ja muuttuvat vähitellen sinisiksi. Yksittäinen kukka ei pitkään köynnöksessä pysy, vaan putoaa pian pois. Se lienee köynnökselle ominaista.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti, kylväytyy tehokkaasti itsekseen

Kokosin kesäkukkani yhteen postaukseen tulevia kesiä ajatellen. Uuden kevään ollessa käsillä olen taas unohtanut kaikki edellisen vuoden ajatukset. Niin positiiviset kuin negatiivisetkin. Kuvien myötä saatan - toivottavasti - muistaa, mitä kannattaa laittaa ja mitä ehdottomasti välttää. Kuten jo aiemminkin olen todennut, ehkä palaan enenevässä määrin monivuotisten kasvien käyttöön kesäkukkina. Iloitsen niistä kesän ajan ruukuissa ja syksyllä siirrän maahan. Siinä on hyvää aikaa pohtia, mikä olisi sopiva loppusijoituspaikka ja samalla perennat saavat tilaisuuden kasvattaa itselleen muhkeat juuret.
 

Lavatera trimestris - Kesämalvikki

Kiva, jos jaksoit tämän maratonpostauksen loppuun saakka. Ymmärrän, jos harppasit turhat jorinat yli ja laskeuduit helpotuksen huokauksin lopun kesämalvikkikuvaan.

Millaisia kesäkukkakokemuksia sinulla on? Kerro. On kiva löytää uusia vinkkejä ja pohtia vaihtoehtoja omille, usein luutuneillekin valinnoille.