Sohvaperunan sukkia

Jules-sukat tein beigestä 7veikasta. Malli löytyy monestakin paikasta googlettamalla. Mallikerta koostuu kuudesta kerroksesta ja on neljällä jaollinen. Helppo ja nopea. Jalkapohjan kudoin sileäksi.

Nostetut palmikot -mallilla olen joskus tehnyt yhdet sukat. Nyt kudoin ne kirsikan värisestä 7veikasta, jonka yhdistin 7veikan Jenkka-lankaan (ei enää tuotannossa). Jalkapohjan alle en pamikoita laittanut, jotta ne eivät olisi siellä painamassa askellusta.

Malli on julkaistu Suuressa Käsityölehdessä, mutta minä löysin sen Koti männikössä -blogista. Kyseisessä blogissa on kauniita ja taitavasti toteutettuja neuleita. Käykää ihastelemassa.

Nämä viininpunaiset sukat on neulottu 7veikasta Olga-mallilla. Yhdet Olgat olen tämän uudemman kutomisinnostukseni alkuaikana tehnyt. Mikä lie, etten ole sen jälkeen malliin tarttunut, sillä se on helppotekoinen ja sillä saa kivat näköiset sukat. Malli toimii hyvin raitalangallakin.

Täältä löydät Olga-sukkien syntytarinan ja myös ohjeen.

 

Polvisukat toteutin vaaleanharmaasta 7veikasta, johon yhdistin Raita-lankaa. Mallineuleena on hyväksi havaitsemani 4 o 1 n, kaksi kerrosta Raita-lankaa ja yksi kerros harmaata. Pohkeen jälkeen kavensin muutaman kerroksen välein ensin joka toisesta neljän oikean silmukan ryhmästä yhden kustakin ja seuraavalla kerralla lopuista neljän oikean silmukan ryhmistä yhden oikean. Näin mallineuleena pohkeen kavennusten jälkeen on 3 o 1 n.

Oranssisävyiset polvisukat on toteutettu samalla ohjeella, kuin edellisen kuvan punaharmaat sukat. 

Polvisukissa käytin oranssia 7veikkaa yhdistettynä oranssisävyiseen Raita-lankaan.

 

Näihin valkoisiin Elinan pitsiunelmat -sukkiin ohje löytyy Kardemumman talo -blogista. Malli on helppo ja halutessaan voi jättää takaosan kuvion pois. Sukan pituutta voi myös säätää lisäämällä tai vähentämällä pitsikuvioiden määrää. Etuosan pitsikuvio koostuu kahdeksasta kerroksesta ja takaosan kuvio neljästä kerroksesta. 

Seuraava projekti on jälleen jämälankavaraston pienentäminen. Erikokoisia nöttösiä on kertynyt sen verran runsaasti, että niistä saa useammankin valmiin sukan. Vaaka vain pöydälle ja lankakerien punnitsemista ja jakamista. Uskokaa pois, 10 grammasta saa neulottua monta kerrosta.

Kevään edistymistä odotellessa ehtii vielä kutimen kanssa istua. Kunhan elämä pian siirtyy pihamaalle, saavat kutimet hetkeksi jäädä.

 

Mukavia maaliskuun päiviä!

 

Hyvää Naistenpäivää!

On iältään vanha tai sitten nuori,
luonteeltaan vakaa tai tulivuori.
Ikuinen sinkku tai lapsia viisi,
herkkua pihvi tai keitetty riisi.
Viinin hän ehkä juomatta jättää,
joskus taas kaksikin saattaa mättää.
Väliä ei sillä miltä hän näyttää,
täysin harmaa tai värejä käyttää.
Kooltaan pieni tai xx-ällä,
vaan aitoa kultaa sydän on hällä.

-Timo Törmä-

Hyvää Naistenpäivää 

kaikille upeille naisille!

 

Äänikirjakokemus

Ajat sitten latasin kännykkääni Ellibs -äänikirjasovelluksen. Se on ilmainen sovellus, jonka avulla voi kuunnella yleisten kirjastojen äänikirjoja tai ostaa niitä Ellibs-kirjakaupasta. Tarvitset kirjastokorttisi numeron ja kirjastosta hankitun pin-koodin.

En ole kokeillut muita äänikirjasovelluksia, joten vertailutiedot minulta puuttuvat. Ellibs on minusta aika jäykkä, mutta yksinkertaisuudessaan helppo käyttää.

Koska minulla on tunnukset vain oman kunnan kirjastoon, lähdin etsimään sopivaa luettavaa sieltä. Valikoimassa ei ollut kehumista ja valitsin ensimmäisen kelvollisen mahdollisuuden eli Camilla Läckbergin Kultahäkin. Vaihtoehtoina oli 7 tai 14 vrk:n laina-aika ja valitsin pidemmän, jotta varmasti ehtisin paksun kirjan kuunnella.

Kuuntelin kirjaa ruokaa valmistaessani, silittäessäni, kutoessani ja illalla sängyssä ennen valojen sammuttamista. Paras kokemus oli minusta kuunteleminen kutomisen yhteydessä. Sukka edistyi huomaamatta ja tarina tempasi mukaansa. Sen sijaan sängyssä kävi niin, että heräsin jossain vaiheessa todeten nukkuneeni runsaan puoli tuntia kuulematta tarinasta yhtään mitään. Oli siis palattava kirjassa taaksepäin ja aloitettava uudelleen. Väsytti entistä enemmän, joten päätin palata sänkylukemisessa perinteiseen kirjaan.

Ensimmäinen äänikirjakokemus oli ihan mukava ja siitä innostuneena hankin myös Helmetin (pääkaupunkiseudun kirjastot) verkkotunnuksen. Ensimmäisen kirjastokorttini olen lapsena saanut Espoon kirjastosta, joten Helmet on minulle tuttu. Verkkotunnuksia minulla ei kuitenkaan ole sinne ollut. Helmetin valikoima on oman kunnan kirjaston tarjontaa huomattavasti laajempi. Valitettavasti vain suurin osa kirjoista oli jo lainassa. Toisaalta yksittäistä kirjaa on useampi kappale, joten kannattaa laittaa itsensä varausjonoon.

Pihatöissä tuskin tulen äänikirjoja kuuntelemaan, sillä haluan tarkkailla ympäröivän puutarhan ja luonnon ilmiöitä ja siinä tarvitsen myös kuuloani. Sen sijaan iltaisin tv:n äärellä kutominen saa todennäköisesti uuden ulottuvuuden äänikirjojen muodossa, sillä television uusintoja ei jaksa kerta toisensa jälkeen katsoa.

Mitäkö tykkäsin Läckbergin Kultahäkistä? Tarina tempaisi mukaansa siten, että pakkohan se oli ratkaisun selviämiseksi loppuun kuunnella. Runsaat seksikohtaukset tympivät ja muutenkin kirjasta tuli mieleen aikoinaan kioskeissa myytävänä olleet viihdelehdet, kuten Kulta- ja Linnasarja. 

 

Metsäretki

Pari viikkoa sitten aurinkoinen sunnuntaipäivä houkutteli ulkoilemaan. Päätimme suunnata kohtalaisen lähellä kotiamme sijaitsevalle Ahvenlammelle, jonne pääsee suuremmitta ponnistuksitta kävellen. Olen paikasta kertonut aiemminkin. Pientä lampea kiertäessään tuntee olevansa erämaassa kaukana asutuksesta ja muista ihmisistä, vaikka linnuntietä matkaten olemme aivan taajaman kupeessa.

Lammen kiertävästä polusta näkee, että sitä on tallottu useita kertoja. Sen sijaan polun ympäristö on koskemattoman näköistä, vaikka varmasti marjastajat ovat puolukat, juolukat ja mustikat metsästä pois poimineet. Olemme käyneet lammella useamman kerran vuodessa, vain kahdesti vastaan on tullut muita ihmisiä. Toisella kertaa metsän omistajasukuun kuuluva rouva koiransa kanssa.

Joka kerran ihastelen polulla risteileviä puiden juuria. Ikäänkuin kaikki metsän puut olisivat päättäneet imeä lammen tyhjäksi vedestä ja siksi luikertelevilla juurillaan tavoittelevat rantaa.

Lampeen laskevien ojien ja purojen yli on rakennettu sillat helpottamaan kuivin jaloin kulkua. Metsäalueen omistaja ei ole halunnut paikasta kovin suuriäänisesti huudella, jotta se säilyttäisi rauhallisen erämaaluonteensa. Paikallisistakaan kaikki eivät tunne sitä, eivätkä siten ole siellä koskaan käyneet. 

Runsaiden vesisateiden vuoksi varauduimme lammen toisella puolella olevaan muutenkin vetisiin kohtiin ja laitoimme saappaat jalkaan. Hyvä niin, sillä lammen vesi oli korkealla ja alavimmilla kohdilla vesi oli vallannut myös polun ja pientareet.

Polulle oli paikoin levitetty vihreä sammalmatto, jonka yli oli pakko loikata ettei vahingossakaan talloisi sen pehmeää olemusta.

Puron rannalla kasvoi hauskasti ylöspäin kohoavaa sammalta. Jonkinlaista liekosammalta ilmeisesti. Tuulen osuessa tähän kasvustoon, ne huojuivat hiljaa kuin olisivat tanssineet.

Jokin nukkuva lohikäärmekö tässä pää painuksissa kohti auringon lämmittämää maata? Lohikäärmeen päätä koristavat "piikit" taitavatkin olla pikarijäkälää, joka ei vielä ole avautunut pikariksi.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

-Helvi Juvonen (1952)

Joka kerran metsäretkellä käydessä sielu tuntuu ammentaneen kauneutta ja rauhaa pitkäksi ajaksi eteenpäin. 

Kohti kukkaisia aikoja

Edessä iris Harmony, takana valkoinen helmililja nuppuisena.

Tänään siirryimme maaliskuuhun eli virallisesti kevääseen, vaikka ulkona ei ihan siltä näytäkään. Vaan eipä ole viime kuukausina näyttänyt talveltakaan, joten mitäpä näistä normaaleiksi puhutelluista termeistä välittäisimme. Omassa pihassa ei sentään vielä irikset kuki, mutta kaupasta sain vähän maistiaisia.

Piipot lumessa

Aamuvarhaisen valaistuttua kipaisin pihalla ottamassa kuukausikuvat. Yön aikana on satanut vähän lunta ja sateen on luvattu jatkuvan koko päivän. Tosin täällä etelärannikolla lumi saattaa muuttua vesisateeksi. Luulisi, että moinen valkeus harmittaisi näin kevään ensimmäisenä päivänä, vaan ei sitten yhtään. Jos lunta on tullakseen, satakoon nyt eikä huhtikuun lopussa tai juhannusviikolla.
 
 
Meillä ja maailmalla pelätään koronaviruksen tarttuvuutta. Ihan yhtä tehokkaasti näyttää tarttuvan toisten postauksista pistokasinto. Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo postasi pistokasostoksistaan, joten täytyipä minunkin kipaista niitä hakemaan. Valikoima oli melko suppea, mutta mukaan lähti kuusi pelaguuta ja kaksi erilaista värinokkosta. 

Pistokkat oli istutettu huokoiseen ruukkuun, joka melkeinpä mureni käsiin. Parempi niin, kuin pikkuruiset muoviruukut, joille ei jatkossa ole mitään käyttöä. Istutin pistokkaat samantien kotiin päästyäni omiin ruukkuihinsa ja nyt ne odottavat kevättä kellarin kasvatushuoneessa.

Tarttuipa samalla ostosreissulla mukaan muutakin. Ajattelin katsella matalia daalioita vasta messuilta, mutta ilokseni kaupan laareissa oli Navettapiian puuhamaa -blogissa näkemäni matala Sneezy -daalia. Löysin myös hiukan korkeammaksi kasvavan vaaleanpunaisen Harmony Melodyn. Kaikki muut tarjolla olleet huitelivatkin sitten metrissä tai yli. Kauniitahan ne korkeatkin daaliat ovat, mutta tukemista on puutarhassa muutenkin ihan riittävästi.

Viime kesänä tuli sen verran paljon myllättyä pariakin paikkaa, joten uskoisin tilaa löytyvän uusille kasveille. Niinpä pussi tiikerililjoja ja toinen musta-valkoinen liljalajitelma hyppäsivät ostoskoriin. 

Tällaiset työvälineet minulla on jo ennestään, mutta kapealapainen pikkulapio on jossain kadoksissa. Luultavasti olen laittanut sen sellaiseen paikkaan, josta mukamas sen helposti löydän. Tämä pikkulapio on erinomainen apu taimien koulimisessa. Samoin tuolla puikolla saa kätevästi multaan siemenelle sopivia painaumia. Joskus tulee käytetty lyijykynää paremman puutteessa. Useimmiten omia sormia. Voi hyvinkin käydä niin, että jatkossakin omat sormet tunkevat itsensä multaan. Vaan onpa nyt vaihtoehto, jos sen olinpaikan siemeniä kylväessä muistaa.

Karkauspäivänä teimme järvilenkin eli kiersimme tsekkaamassa kylän kolmesta järvestä kahden jäätilanteen. Ensimmäisen järven rannalla kuulimme, miten jäät laulavat. Ei kovaa pauketta, vaan jännää ujellusta. No, toisella järvellä kuului sitä paukettakin, kun isot jäälautat lohkesivat talviuimareiden laituria vasten.

Järvenrantaan suuntautuvan lenkin yhteydessä täytyy aina käydä katsomassa myös järviä yhdistävän puron tilanne. Nyt se laskee kohisten kohti alempaa järveä. Kivissä ja rannalla oli jäätaidetta, mutta keskellä kuohui. Näinpä taas koskikarankin, joskaan en onnistunut sitä kuvaamaan.

Aamutaivas 29.2.

Täytyy jälleen todeta, kuinka ihmisellä on pienet ilot. Kun tonttiamme kahdelta sivulta reunustanut metsikkö poistui, näen taas taivaan niin pihalta kuin sisältäkin. Pilvien muotoja ja värejä ihastelen aamuin illoin. Usein huomaan katselleeni pilvien kulkua pidemmän tovin. Todella rauhoittavaa.

Mukavaa maaliskuuta kaikille! Mennään yhdessä kohti kukkaisia aikoja.

Kevättalven virkkuja

Mikäs se tällainen risukasa on? Sehän on viinikärhö Polish Spirit talvisessa olomuodossaan. Köynnös kasvoi ja kukki viime kesän hienosti. Joskus olen tehnyt sen virheen, että menen leikkaamaan kärhöjen versoja liian aikaisin. Varsinkin jalokärhöjen versot useimmiten paleltuvat talvisin ja uusi kasvu tulee tyvestä. 

Tänä keväänä saakin olla tarkka kärhöjen kanssa. Onneksi tutkin Polish Spiritin muodostamaa risukkoa ennen kuin aloin heilumaan saksien kanssa. Kuivuneen lehtimassan uumenista löytyi lukuisia vihreitä alkuja. Antaa siis tämän ja kaikkien muidenkin kärhöjen toistaiseksi olla. Paras odottaa, miten ne keväällä heräävät. Tai nukahtavatko ikiuneen liian varhaisen innostuksen myötä.

Primula pruhoniciana 'Wanda' - Suikeroesikko

Suikeroesikkokin on jo herännyt. Annoin puunlehtien olla sen tuoreiden lehtiversojen päällä siltä varalta, että pakkasia vielä tulee. Ja tuleehan niitä, ainakin pikkupakkasia.

Doronicum orientale - Kevätvuohenjuuri

Kevätvuohenjuuri kuuluu jokavuotisiin kevätvirkkuihin. Dennis-myrskyn jälkeen se on päättänyt herätä ja pukkaa uusia lehtiä turhan kovalla kiireellä. Kunpa nyt pitäisi nuppujen alut mullan sisässä ja odottaisi edes maaliskuulle.

Ranunculus ficaria - Mukulaleinikkii

Mukulaleinikkikin, mokoma, on herännyt. Sen nuput ovat yleensä heti noiden kääröllä olevien lehtien tyvessä. En tiedä, kuinka kylmänarka mukulaleinikki on. Yritin sille sanoa, että luntahan täällä vielä on - tai ainakin yleensä tähän aikaan. Kuuliko, kenties.

Malva moschata - Myskimalva

Myskimalva on näköjään myös innostuneena oikomassa itseään talviunien jäljiltä. Ottaisi nyt rauhallisesti sekin ja pitäisi pääosan silmuistaan jossain sisuksissaan oikeaa kevättä odottamassa. Hyvin ehtii itsensä viherryttämään kuukauden pari myöhemminkin.

Helleborus Double Ellen

Jouluruusut ovat tottuneet kylmyyteen. Tuskin nekään paukkupakkasista tykkäävät, mutta selviävät kyllä pienestä hallasta. Parin kesän kuivuudessa Double Ellen on ollut vaisu ja kukkinut vähäeleisesti. Tämä on taatusti saanut ihan riittävästi kastelua näiden talvisateiden myötä, mutta onneksi vesi ei jää sen tyvelle seisomaan.

Kivipenkin vaalea jouluruusu pukkasi nuput heti joulun jälkeen. Välillä ne ovat nuokkuneet pakkaskuuran kumartamina. Kuten kuvasta näkyy, osa nupuista on kärsinyt. Yksi nupuista on avautunut ja suuntaa katseeensa rohkeasti vähäisiäkin auringonsäteitä kohti.

Myös Ovaalipenkin jouluruusuissa tunkee nuput mullasta esiin. Näiden kahden jouluruusukaveruksen viihtymistä ihmettelen, sillä paikka on niille kaikkea muuta kuin lehtomaisen suojeleva. Lähellä kasvava iso mänty tiputtaa ahkerasti neulasiaan, mikä varmasti happamoittaa penkkiä, mutta samalla estää lehtomaisten olosuhteiden vähäisimmätkin mahdollisuudet.

Prunus 'Accolade' -Korisekirsikka

Minun koristekirsikkani on tainnut lukea uutisista Aura-joen rannan kirsikoiden kukinnasta. Silmut pullistelevat enemmän, kuin edellisinä keväinä konsanaan. Vielä ei edes ole mikään kirsikankukinnan aika. Toivottavasti malttaa mielensä vielä hetken, sillä haluaisin mielelläni nähdä kunnon kukinnan ja vieläpä ihan normaaliaikaan.

Lonicera 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Peura peijoonit ovat ottaneet tavakseen tepastella meidän puutarhassa pimeään aikaan. Yhtenä iltana Ukkokulta oli katsonut nukkumaan mennessään keittiön ikkunasta, mikä kumma sytytti liiketunnistinvalon. Ensin yksi peura oli seisonut keittiön ikkunan edessä ja pian myös toinen oli tullut sen kaveriksi. Peurojen sorkista jää tunnistettavat painaumat etenkin mulloksella oleviin penkkeihin, mutta myös märkään kivituhkaan. Sorkanjälkiä olen nähnyt, mutta nyt en voi enää edes ajatella, että kyse olisi satunnaisista käynneistä. Toistaiseksi en ole huomannut tuhoja, mutta kuinka käykään, kun perennojen kasvu alkaa? Entä uskallanko poistaa puilta ja pensailta suojaverkot pois?

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Peuroista ja liian aikaisin heränneistä kasveista huolimatta ollaan iloisia ja objektiivisia. Kohti valoa ja kukkaisia aikoja mennään vauhdilla.

"Pitää tehdä" - tekemättömien töiden rasittavuus

Clematis Purple Dream eräänä kuurapäivänä

Mitään en inhoa niin paljon, kuin tekemättömiä töitä. Siis sellaisia töitä, jotka roikkuvat iäisyyttäkin pidempään "Pitää tehdä" -listalla. Sellaisten listojen tekemisessä olen mestari. Pyrin tarttumaan tekemättömiin töihin mahdollisimman pian, sillä mikään ei ole niin mukavaa, kuin katsella valmista työtä. Aina ei voi itse päättää, milloin johonkin työhön tarttuu. Ja vaikka voisikin, ei vaan saa itseään liikkeelle.

Osa tauluista on jo ripustettu.

Viimeisen kuukauden aikana olen voinut taputtaa itseäni selkään ja kiittää pitkään mielessä kaihertaneiden "pitää tehdä" -asioiden poistumista listalta. Tuulikaappi, joka meillä toimii vieraseteisenä on odottanut maalisutia yli kymmenen vuotta. Maalipinta on ollut ihan siisti, mutta seinien alaosan vaaleanruskea väri ja rajapintaan laitettu kukkaboordi on häirinnyt silmää. Tila ei ole suuri, mutta mikä lie tökkinyt, etten ole saanut hommaa alulle. 

Muutaman päivän asiaa kypsyteltyäni löysin työvaihteen, jonka ansiosta irrotin naulakot ja taulut, ruuvasin valopainikkeet irti ja teippasin ovenpielet. Sekä tietenkin suojasin lattian. Boordi lähti pois helposti ja pikkuinen huone sai kolme kerrosta uutta maalia. Seuraavana päivänä laitoin tavarat paikoilleen ja ripustin joitakin taulujakin takaisin. Ristipistotyöt ovat minun tekemiäni. Budapestistä aikoinaan ostettu käsintehty pitsiliina on parhaimmillaan kehystettynä.

 
Perheen omana kuraeteisenä toimiva varasto on niinikään suorastaan huutanut uutta maalipintaa. Enemmän, kuin pieni vieraseteinen. Siellä kenkätelineelle potkitut jalkineet olivat kuranneet ja kuluttaneet takana olevaa seinää. Kattokin oli tummunut ja koko huone tuntui ikävän kulahtaneelta. Kaikki irtoava tavara vaan pois ja ulkovaatekaappien päälle muovihuppu. Jälleen runsaasti maalarinteippiä ovi- ja ikkunakarmeihin sekä lattialle suojapaperia. Sitten vain maalitela töihin ja siistiä tuli.

Ystävän tekemä kranssi pääsi oven päälle koristeeksi.

Maalina käytin Remonttiässää, joka kestää pyyhkimistä. Olen joskus käyttänyt seinien maalaamiseen halpismaaleja, enkä toiste niin tee. Huono maali alkaa nopeasti lohkeilemaan ja rapisemaan, eikä se kestä pyyhkimistä. Isojen pintojen ja katon maalaaminen on sen verran työläs homma, että se kannattaa tehdä kerralla kunnolla.

Toisen ystävän vanhasta kirjasta tekemä kranssi on oven sisäpuolella.

Maalin väriksi valitsin sävytetyn valkoisen. Olkoon sitten kuinka tylsä väri tahansa, minulle se kelpaa siksi, että sitä jaksan katsoa kyllästymättä seuraavaan "pitää tehdä" -sessioon saakka. Ehkä en edes kyllästy laisinkaan. Lisäksi valoa rakastavana pidän siitä, kuinka valkoinen väri lisää valoisuuden tuntua. Maalaaminen on tylsää ja kallista touhua, joten kovin usein en pelkästä vaihtelunhalusta halua remppaa tehdä.
 

Vauhtiin päästyäni vaihdoin myös huonekasveihin uudet mullat. Kovin montaa huonekasvia meillä ei nyt olekaan, sillä olen jakanut niitä molemmille lapsille. 6-vuotias huonekuusi tunki juuriaan ruukun pohjasta ulos, joten se sai hieman suuremman ruukun ja uutta multaa. Toivottavasti jatkaa kasvuaan. Muutaman euron huonekuusesta on muodostunut iso ilo. 

Kliivialle en vaihtanut isompaa ruukkua, sillä sen sanotaan viihtyvän ahtaammissa oloissa. Yhden lehtikaktuksen jouduin heittämään pois. Se oli saanut liikaa vettä ja oli käytännössä mädäntynyt. Olipa hyvä muistutus siitä, että liikakastelulla pääsee liian helposti eroon huonekasveista. Jatkossa olen taas tarkempi. Pesin ruukut ja annoin niiden kuivua ennen kellariin viemistä.

Parin kohteen maalaus ei sinänsä ollut iso eikä paljon aikaa vievä homma. Enemmän ne veivät "pitää tehdä" -ajatuksina tilaa mielestäni. Suurin työ taisi olla saada itsensä tarttumaan toimeen sen sijaan, että hyörisi tekemättömän työn äärellä pohtimassa, koska jaksaisi aloittaa. Kumma, ettei ikinä opi, kuinka helpolla pääsisi tarttumalla mahdollisimman pian tekemättömen töiden nurjetamiseen. Nyt on hyvä mieli. Ainakin siihen saakka, kunnes jokin uusi "pitää tehdä" -ajatus pyörähtää päässäni käyntiin. 

Ihan joka vuosi en ole yhtä aktiivinen kodin myllertäjä, kuin nyt olen ollut. Kaapit on käyty läpi ja tavaraa viety SPR:n Konttiin. Uutta kamaa ei ole tilalle hankittu, sillä kellarissa olisi vielä perattavaa liikaakin. Muistoista ja tärkeistä esineistä ei tietenkään tarvitse luopua. Mutta ihminen ei tarvitse ylenmäärin "kaikenvaralta" kamaa, jollaista meidänkin isoon kellariin on vuosien myötä kerääntynyt.

Talvikausi on hyvä ajankohta hoitaa pois kotiin liittyviä rästitehtäviä. Kun taivaalta sataa vettä vaakatasossa ja myrsky ujeltaa hormeissa, rullaa tuoreella maalilla kyllästetty tela iloisesti seinää uuteen kuosiin. Voikin sitten huolettomin mielin siirtyä ulkohommiin, kun on niiden ajankohta.