Haagan rhodopuistossa

 

Torstain suunnitelmissa oli meno muualle, mutta aamun lehdessä oli juttu Haagan alppiruusupuistosta. Siis muutos suunnitelmiin. Olen käynyt Haagan rhodopuistossa ennenkin. Aina se säväyttää yhtä paljon. Tänä vuonna rhodojen kukinta ei ole ehkä yhtä runsasta, kuin joinain aiempina vuosina ja paljon oli nuppuja vielä avautumatta. Kylmyys lienee osasyynä.

Porukkaa oli paljon. Leveille käytäville mahtui hyvin, mutta kapeammilla pitkospuilla tuli ajoittain ohitusongelmia. Linnunlaulun sijasta oli kuunneltava ihmisääniä. Hankalinta oli löytää parkkipaikka, sillä osa kadunvarsipysäköinnistä on katutöiden vuoksi pois käytöstä. Illalla ja viikonloppuna joutuu varmasti kävelemään kauempaakin, mutta hyvässä säässä se ei liene ongelma.

Itse asiassa aloitimme kierroksen atsaleoista, mutta latasin kuvat isona ryppäänä ja blogger laittoi ne sitten eri järjestykseen. Haitanneeko tuo mitään?

Atsaleojen kukinta on juuri nyt runsaimmillaan. Monet atsaleat tuoksuvat, osa voimakkaastikin. Hajuaistini ei ole palannut, eikä ilmeisesti palaakaan. Oli keskityttävä ahmimaan kauneutta silmin ja niin sitten teinkin.

Räpsin kameralla enimmäkseen lähikuvia välttääkseni muiden puistossa kulkijoiden ikuistamisen. Oman pihan kaksi atsaleaa ei taida kukkia tänä vuonna ollenkaan. Pihani ei tarjoa kovin hyviä olosuhteita atsaleoille. Onneksi on Haagan rhodopuiston kaltaisia paikkoja, joissa voi käydä tankkaamassa kauneutta sydämensä kyllyydestä.

Alppiruusupuistoretken jälkeen onkin tullut taas heiluttua lapion kanssa omassa pihassa. Se sopi, sillä olin poissa aurinkopaneelien invertterin asennusta tekevän sähkömiehen jaloista. Hänen työsarkansa vei koko pitkän päivän. Tarjosin kaverille kahvit päivän päätteeksi. Ammattitaidon lisäksi oli muutenkin tosi mukava kaveri.

Taas on viikonloppu vuorossa. Sääkin näyttää vihdoin lämpenevän. Jo on aikakin. Etenkin yölämpötilojen soisin nousevan, sillä kasvarissa on yöaikaan nippanappa +3 astetta.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Se on kesä nyt

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Viime päivien kärvistely tai enemmänkin värjöttely kylmyydessä ei niin haittaa, kun kuitenkin puutarhassa kukkii jos jonkinlaisia ihanuuksia. Viileydessä on myös positiivinen puolensa, kun useimpien kasvien kukinta kestää tavallista pidempään. 

Koristeomenapuista Royalty on jo lopettamassa ja Aamuruskollakin on varmaan viimeiset vaaleanpunaiset hattarapilvipäivät jäljellä. Sen sijaan alapihan Musta Rudolf vasta avasi kukkansa. Pikkuinen puu on pullollaan kukkia. Musta Rudolf säilyttää tumman tyylinsä keväästä syksyyn. Parhaillaan kukkatulva korostaa puun tummasväyisiä lehtiä. Syksyllä koko puu hehkuu viininpunaisena.

Camassia leichtlinii caerulea - Tähtihyasintti

Sininen tähtihyasintti ei ehkä ole paras mahdollinen väripari Musta Rudolfin viininpunaiseen yhdistettäväksi. Syyssipuleita maahan tunkiessa päähuomio kiinnittyy yleensä siihen, mihin ne sipulit saa olemassa olevia perennoja liikoja kurittamatta laitettua. Silloin unohtuu väriparit ja hienot sommitelmat. Joiden suhteen en muutenkaan ole kovin taitava.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukat ovat osoittautuneet helpoiksi ja kivoiksi perennoiksi. Siirsin kaikki kellukat muutama vuosi sitten Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska uudessa paikassa ne näyttävät viihtyvän hyvin. Kasvusto on rehevöitynyt ja kukinta on runsasta.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Mai Tai sopii hyvin tulikellukan kaveriksi. Kukkivat samanaikaisesti, sovussa vierekkäin. Taustalla lemmikkejä, joita on vähän joka paikassa.

Myosotis - Lemmikki

 
Muistan, kuinka vuosikausia sitten siirsin muutaman lemmikin tontin rajalta kukkapenkkiin. Siitä ne sitten aloittivat aluevaltauksen, joka jossain vaiheessa herätti huolta. Ajattelin, ettei kohta muuta mihinkään mahdukaan. Hyvin mahtuu. Kukinnan jälkeen lemmikkikasvusto muuttuu vähitellen ruskeiksi, jolloin riivin ne surutta kompostiin. Rapina vain  käy, kun siemeniä putoaa maahan takaamaan tulevien vuosien kukinnan. 

Joskus ennen koronaa ostin kevätmessuilta vaaleanpunaista lemmikkiä. Ihmeen hyvin se on pysynyt vaaleanpunaisena, vaikka ympärillä kasvaa sinisiä. 

Narsissien kukinta on jo auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Syreenipenkin varjoisemmassa osassa muutama narsissi vielä kukkii lemmikkien ympäröimänä. Lemmikillä on puutarhassa vähän samanlainen rooli, kuin harsokukalla leikkokukkakimpussa. Keventää ja kehystää isompien kukkien olemusta.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko on yksi alkukesän lempikukistani. Kukinnan jälkeen olen siirtänyt joitakin alkuja muualle puutarhaan. Siirtoprojekti on vasta aluillaan, joten suuria kukkamättäitä ei vielä ole. Hyvää kannattaa odottaa.

Arovuokkojen taustalla kukkivat pinkit koristemansikat. Se on tänä vuonna erityisen runsaskukkainen. Sitäkin olen siirtänyt pariin paikkaan ja suunnitelmissa on uusia kokeiluja. Koristemansikka lähettää pitkillä rönsyillään sateliittejaan vallatakseen uusia alueita. Rönsyt on helppo nyhtää pois ja istuttaa itselleen sopiviin paikkoihin.

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alla kasvavien scillojen lehdet ovat kellahtaneet makuulleen ja kellastumassa. Osan lehdistä leikkaan pois, osan peitän sellaisenaan tuoreella mullalla. Se työ on vielä aloittamatta.

Kuva hedelmätarhasta kohti yläpihaa. Suoraan edessä Päivänliljapenkki. Vasemalle jäävät marjapensaat, joiden toisella puolella kasvimaa ja kasvihuone.

Kuvassa etuvasemmalla syyshortensiat, joiden lehtevin kausi on vielä edessä. Seuraavana ruusuorapihlaja, jonka nuput avautuvat pian. Sitten puu onkin hetken aikaa täynnä pieniä ruusunpunaisia kukkia. En yhtään ihmettele, miksi puun nimi on ruusuorapihlaja.

Kriikunapolku

Kriikunapolulla on kolme haaraa. Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, keskellä Ruusukolmio. Käytävän rajaukset turveharkoilla. 

Lähes kaikki kukkapenkkini ovat kohopenkkejä, jotka olen erottanut nurmikosta kanttausurilla. Majalispenkki taitaa olla yksi harvoista ei-kohopenkeistä. Sen olomuotoon en ole aivan tyytyväinen, mutta odottakaan idealampun syttymistä. 

Majalispenkki rajoittuu vasemmasta päästään metsäruusuun, joka on aivan karmea tekemään juurivesoja. Olisi järkevintä muuttaa Majalispenkki jälleen nurmialueeksi, jotta pääsisin ajamaan ruusupuskan ympäri ruohonleikkurilla. Vielä järkevämpää olisi kaivaa koko ruusu ylös, mutta se vaatisi kaivurin. Jota ei taasen alapihalle saa, ellei joku keksi lentäviä kaivureita. Mennään siis edelleen vähemmän järkevillä, joskin melko työläillä ratkaisuilla.

Vasemmalla Oikearinne, jonka päässä kasvaa jättikokoisiksi venyneet vuorimännyt. Olen pohtinut, josko sahaisin korkeimmaksi venyneen osan pois. Toisaalta se ei minua haittaa muulloin, kuin tuoreiden versojen typistyksen aikaan. Silloin tarvitsen korkeat A-tikkaat ylettyäkseni latvuksiin typistämään. Voisin tietenkin järjestää opastusretkiä teemalla "tässä syy, miksi vuorimäntyjä kannattaa typistää jo pienenä". Itseltäni jäi typistykset alkuvuosina tekemättä. Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.

Pyöreä istutusalue syntyi laajentaessani Kiemurapenkkiä. Nurmikkoa kuoriessani mietin, mihin kippaan massan. Lopulta päätin koota sen yhdeksi läjäksi, johon tuli massaa myös muualta puutarhasta. Peitin keon pressulla tukahduttaakseni ruohot ja rikkaruohot, mikä onnistuikin hyvin. Aikanaan poistin pressun ja ryhdyin rakentamaan keosta kukkapenkkiä.  Laelle istutin riippahernepuun. Kuvassa se näyttää matalalta, mutta tosiasiassa kuvakulma vääristää. Ja puu on aikalailla kallellaan.

Historiaa opiskellut poikani nimesi penkin Kurgaaniksi (Etelä-Venäjällä sijaitseva entinen tataarien hautakumpu). Nimi jäi käyttöön.

Edessä Päivänliljapenkki, joka sai nimensä päivänliljoista, kuinkas muutenkaan. Niitä istutin penkkiin aluksi useampia. Penkin kasvihuonepäädyssä on lumikärhö tukisäleikköineen ja tässä katsojan päädyssä taasen säleikkö Multi Bluelle ja Rouge Cardinalille. 

Oikealla pilkottaa Ruusukolmio, jossa kasvaa Tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Ritausma. Suviruusu yrittää kovasti alittaa juurivesoillaan kapean kannaksen Päivänliljapenkkiin. Olisin poistanut kannaksen ja yhdistänyt alueet jo ajat sitten. On kuitenkin helpompi leikata juurivesat ruohonleikkurilla sen sijaan, että kaivaisin niitä alituiseen lapiolla mullasta. Mahdollisesti muiden kasvien seasta.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset unikot ovat jo avautuneet. Meillä ne tykkäävät kasvaa aronioiden tyvellä, jonne taasen kameran kanssa on hankala päästä. Kukkapenkissä asuvien yksilöiden avautuminen on lähellä. Punaista jo pilkottaa. Oikeassa alakulmassa on vaaleanpunainen idänunikko Princess Victoria Louise tai valkoinen Royal Wedding. Arvoitus ratkeaa lähipäivinä.

Allium Purple Sensation

Kevään ensi hetkistä lähtien puutarhaihmisen elämä on jatkuvaa löytämistä. Ei kannata surra kirjopikarililjojen ja tulppaanien kuihtumista. Ne tavataan taas ensi vuonna, mutta sitä ennen riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää ihan syksyyn saakka.

 Taas koitti päivä kesäinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Nyt avaan luontoon ikkunat,
päivänkakkarat siel kukkivat.
Oi kesäaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
kesäaamun onnesta.

Paavolan tammi - sekä muita lohjalaisia luontokohteita

 
Paavolan tammesta on puhuttu runsaasti. Sen väitetään olevan jo somejulkkis. Olen pitkään halunnut nähdä tuon puujätin ja siihen tarjoutui hyvä tilaisuus kahden paikallisen naisen seurassa. Sainpa samalla erinomaisen opastuksen ryyditettynä rouvien Lohjaan liittyvillä lapsuuden- ja nuoruudenaikaisilla muistoilla.

Paavolan tammi on helppo löytää ja sen luo jaksaa vähävoimaisempikin kävellä. Tammi sijaitsee Lohjansaaren eteläosassa, luonnonsuojelualueeksi rauhoitetulla alueella. Puun luo vie noin kilometrin mittainen luontopolku.

Sää ei ollut paras mahdollinen, kun sade uhkasi kastella meidät ja tuuli kaataa. Lehtometsän suojassa isotkaan sadepisarat eivät meitä häirinneet. Myös tuuli menetti voimansa.

Polulla kulkiessa silmä ja sielu lepäsi. Linnut lauloivat oksistossa, eikä kuulunut autojen, ei edes ihmisten ääniä. Mitä nyt me kolme naista höpötimme. Ja muutama vastaantuleva lintubongari kiikarit kaulassaan.

Aluskasvillisuudessa kieloja on kaikkialla. Pähkinäpensaita on runsaasti, joitakin lehmuksia ja tietenkin tammia.

Puiden tehtävänä on lahota osaksi luontoa.

Pikkupuron ja kosteikon yli kulkee leveät "pitkospuut".

Ja vihdoin - siellä se häämöttää - Suomen kauneimmaksi sanottu tammi. Puun iäksi arvioidaan noin 300 vuotta. Ympärysmittaa sille on kertynyt yli 470 cm.

Tammen ympäriltä on kaadettu lukuisia kuusia, jotta puu saisi enemmän valoa. Tammen suojaksi on osan matkaa laitettu naruaitaus, jotta ihmiset ymmärtäisivät olla tallomatta puun juuria. Niin mukavaa kuin olisikin käydä puuta halaamassa, sallimme sille oman rauhan.

Ei tarvinnut mennä tammen tyvelle katsellakseen ympäristöä puun näkövinkkelistä. Laihat ja alaoksistaan kuivat kuuset näyttivät vartioivan vanhan tammen rauhaa.

Paavolan tammen luona on pöytäryhmä, jos vaikka haluaa pullakahvit retkellä nauttia. Meillä oli muut suunnitelmat, joten aikamme puuta ihasteltuamme lähdimme paluumatkalle.

Lohjansaaresta ajoimme Virkkalan kautta kohti Lohjan keskustaa. Matkalla  pysähdyimme tutustumaan Petter Forsströmin puistoon, jota ollaan parhaillaan kunnostamassa näyttäväksi muotopuutarhaksi osana Lohjan kaupungin 700-vuotisjuhlaa.

Petter Forsströmin puutarha valmistui vuonna 1923. Sen on suunnitellut Suomen tunnetuimpiin puutarha-arkkitehteihin kuuluva Paul Olsson (mm. Naantalin Kultarannan puutarhan suunnittelija).

Kukkauurnat ovat Petter Forsströmin ajalta. Niihin istutetaan kesäkukkia.

Petter Forsström toimi isänsä perustaman Lohjan kalkkitehdas Oy:n toimitusjohtajana. Lohjan seudulla hänet tunnetaan Kalkki-Petterinä. Petter Forsströmin asuintalo sijaitsi lähellä muotopuutarhan yläosaa. Rakennus on purettu.

Rinteeseen sijoittuva muotopuutarha laskeutuu alas kohti Petter Forsstömin tietä. Tien toisella puolella on tehtailijan aikaisia omenapuuviljelmiä. Kauempana näkyy vanhat kalkkitehtaan rakennukset.

Pihlajat kukkivat parhaillaan valtoimenaan. Tavallisten pihlajien lisäksi Petter Forsströmin puistossa on myös kuvan pihlajia. Sanokaa viisaat, onko kyseessä suomenpihlaja (Sorbus hybrida) vai joku muu?

Kun kerran lähellä olimme, piti samalla käydä katsastamassa Pähkinänniemi, joka sekin liittyy Petter Forrströmiin. Pähkinäniemi on toiminut aikanaan kalkkitehtaan työntekijöiden virkistysalueena. Alueelle perustettiin tehtaan aloitteesta nk. kansapuisto, jossa on säilynyt lehtipuukujanne, polkuja ja uimaranta.

Pähkinäniemessä kasvaa luonnostaan runsaasti pähkinäpensaita. Tai puiksihan niitä jo kokonsa puolesta voisi sanoa. Paljon oli myös jäänteitä kalkkitehtaan varhaisaikojen istutetuista puutarhakasveista. Mm. syreeneitä, kaunokuusamaa ja varjoliljoja.

Viimeisenä kipaisimme vielä Porlaan, jossa on sijainnut biologi Hugo Laguksen perustama kalanviljelylaitos. Aktiivista kalanviljelyä Porlassa oli vuosina 1916-1995. Nykyisin alue on Lohjan kaupungin omistuksessa oleva, valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva lehtokorpialue (pinta ala n. 1,1 hehtaaria).

Mustakurkku-uikku. Pahoittelut vähemmän onnistuneesta otoksesta.

Kalanviljelyaltaille on vuosien mittaan kehitetty monenlaisia käyttösuunnitelmia, joista yksikään ei toistaiseksi ole johtanut mihinkään. Ensimmäisessä altaassa oli runsaasti sorsia, nokikanoja ja kaksi "oranssitupsuista" lintua, joille löysin kotona nimen mustakurkku-uikku. Toisessa altaassa uiskenteli muutama kultasäyne.

Kylmä alkukesän päivä sujui hyvässä seurassa nopeasti kaunista luontoa katsellen ja mielenkiintoista historian havinaa kuunnellen. Opin taas paljon uutta ja löysin paikkoja, joihin haluan palata toisenkin kerran.

Anemone sylvestris - Arovuokko

 
Arovuokon kera toivotan onnellista syntymäpäivää tyttärelle