Ruusun sulle antaisin...

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

 
Mikäli haluaa nauttia ruusujen kukinnasta, kannattaa istuttaa erilaisia pensasruusuja. Eivät sentään toukokuussa vielä aloita, mutta kesäkuusta syyskuulle kukintaa saa ihailla. Minulla ruusuista kukkivat ensimmäisinä juhannusruusu, rosa Poppius eli Suviruusu, Tornionlaaksonruusu ja rosa Majalis (metsäruusu). Anopin lapsuudenkodista tuotua juhannusruusua kasvaa kolmessa paikassa. Muut ruusupensaat asuvat alapihalla kolmena ryhmänä ja yläpihalla yhtenä ryhmänä.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Aloituskuvan yhteydessä mainittujen neljän ruusun lisäksi meillä kasvoi jo aiemmin rosa Glauca (punalehtiruusu), sammalruusu (rosa centifolia 'Muscosa') ja Hansaruusu (rosa rugosa 'Hansa'). Viljaminkeltaruusukin (rosa harisonii 'William's Double') löytyi, mutta viiden vuoden asumisen jälkeen se irtisanoi sopimuksensa.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Kesällä 2013 "sairastuin" ruusukuumeeseen. Tauti ei ihan heti parantunut, vaan jatkui vielä pari vuotta eteenpäin. Osasyynä kuumeeseen oli varmasti OmaPiha-lehdestä 3/2011 lukemani Pirkko Kahilan artikkeli suomalaisesta ruusujalostuksesta. Sen seurauksena pihaamme muuttivat Sävel, Sointu, Ilo, Lumo ja Tove Jansson. Eivätkä nämäkään vielä riittäneet, vaan piti lisäksi hankkia Neilikkaruusu, Ritausma, Omenaruusu, Kirjoapteekkarinruusu, Valamonruusu ja Teresanruusu. Sekä muutama maanpeittoruusu Sommerwind ja Fairy rinteeseen.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Ruusupensaita istuttaessani en ottanut kunnolla huomioon täyskasvuisen pensaan mittasuhteita. Tuli laitettua liian lähekkäin ja ahtaasti, mistä seurasi muuttokaruselli. Muutenkin tapoihini kuuluu myllätä olemassa olevia istutusalueita, joten lapio on viuhunut ruusupuskienkin osalta. Kaikki eivät siis asu alkuperäisillä istutuspaikoillaan, vaan osa on muuttanut. Mieluummin siirrän jonkun kasvin menetyksen uhalla mieluisampaan paikkaan kuin katselen sitä tyytymättömänä vuodesta toiseen. Tietenkin olisi parasta miettiä istutuspaikat kerralla pysyviksi.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Ruusukuume alkoi vähitellen helpottaa, mutta jonkun jälkitaudin seurauksena tilasin vielä Oulujoen taimistolta Norjanruusun ja Duchesse de Montebellon. Jälkimmäinen on kukkinut hyvin vaisusti. Tänä vuonna siinä ei ole nuppuja ollenkaan. Sen sijaan Norjanruusun kukinta on vuosi vuodelta runsaampaa. Helteen vuoksi kukinta alkaa olla jo loppusuoralla.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Norjanruusua ei kannata ihan pieneen tilaan istuttaa. Sen kasvukorkeus on 2-3 m, jopa 4 m. Oksat rentoilevat sinne tänne, joten leveyttäkin puskalle kertyy. Minulla se kasvaa Pikkupuutarhan Muuripenkissä, kahden koristeomenapuun välissä. Korkeimmat oksat näyttävät tavoittelevan taivaita - tai ainakin koristeomena Aamuruskon yläoksia. 

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

 
Minusta oli viehättävää katsella, kuinka koristeomenapuut ja Norjanruusu elelivät sulassa sovussa toisiinsa kietoutuneina. Nopeasti vilkaistuna olisi voinut väittää, että Aamurusko oli aloittanut uuden kukinnan. Joskin tällä kierroksella ruusuisena. En osaa tarkoituksella istuttaa kasveja siten, että ne täydentäisivät toinen toisiaan, muodostaisivat sopivia pariskuntia. Joskus sentään luonto auttaa pyytämättä, mikä on mukavaa.

Norjanruususta jutustelin jo aiemmin kesäkuussa. Pahoittelen mahdollista toistoa.

Rosa rugosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

Tänä keväänä olen ollut luvattoman laiska. Mokoma saamattomuus alkoi ehkä jo syksyllä. Tosin pitkään jatkuneella kylmällä keväällä oli oma osuutensa, mikä minulle puolustukseksi laskettakoon. Nyt tuo laiskuus kostautuu. Vuosi sitten vannoin leikkaavani ruusupensaita reilusti ja ahkerasti. Hui, hai. Lupaukseksi jäi. Nyt puskat rehottavat kaikkea muuta kuin kauniina ja joidenkin oksat kaatuilevat uhkaavasti kohti maata. Kukkivat kyllä runsaana, kuten kuvan neilikkaruusustakin näkee. Nuppuja on tungokseen saakka.

Rosa rugosa 'Sävel'

Sävel on valkoisena kukista. No, ehkä enemmän ruskeana, sillä kuumuudessa yksittäisen kukan kehitys nupusta lakastumiseen tapahtuu silmänräpäyksessä. Pitäisi ehtiä leikata kuihtuneita kukkia, sillä olen huomannut sen lisäävän uusien nuppujen kehittymistä. Sävel on tosi piikkinen pensas, eikä sitä ihan paljain käsin parane käsitellä.

Rosa rugosa 'Sointu'

Soinnun kukinta on sekin ohikiitävän nopeaa. Nätti ruusupensas, joka viileämmässä säässä ilahduttaisi pidempään. Häneen pätee sama kuin Säveleenkin eli ahkera kuihtuneiden kukkien poistaminen lisää ja pidentää kukkimista.

Rosa magnifica - Omenaruusu

Omenaruusu on kärsinyt tänä kesänä monenlaisista ötököistä. Kirvat eivät sen kukkia tuhonneet, mutta ilmeisesti vattukärsäkäs on ollut tämänkin puskan parissa ahkerana. Kuten monen muunkin ruusun kohdalla. Aiempina kesinä vattukärsäkäs on katkonut lähinnä pimpinellaruusujen nuppuja eli juhannusruusu ja Tove Jansson ovat olleet sen pääasiallisia kohteita. Nyt katkottuja nuppuja näyttää olevan ruusulla kuin ruusulla.

Isoista ruusupensaista en ala vaurioituneita nuppuja keräämään siinä toivossa, että siten torjuisin kärsäkkäitä. Liian suuri homma lopputuloksen onnistumiseen nähden. Sen sijaan toukokuussa istuttamaani Austin-ruusu Lady of Shalottin mahdolliset nuput olen valmistautunut tavalla tai toisella torjumaan kärsäkkään iskuilta.

Rosa rugosa 'Hansa'

Hansaruusu olisi ihan nätti pensas, jos se suostuisi kasvamaan hallitummin. En kyllä ole kovin tarmokkaasti siitä huolehtinut. Vähintäänkin kaipaa kunnon leikkausta ja karsintaakin. Osa oksista on pitkänhuiskeita ja  kaatuvaisia, osa vasta kasvunsa alussa. Hansa-ruusu on aika voimakaskasvuinen, mutta  kestää hyvin alasleikkuun. 

Ihmiset ovat innokkaasti poistamassa Hansaruusua minunkin pihastani vedoten sen haitallisuuteen. Hansaruusu on kurtturuususta jalostettu tarhakurtturuusu, eikä kuulu rajoitettavien piiriin.

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Valamonruusu kukkii runsaasti. Se on myös innokas tekemään juurivesoja. Valamonruusuni asusti alkuun Ruusupenkissä, joka rajoittuu naapurin aitaan. Huomasin Valamonruusuni tekevän juurivesoja myös naapurin puolelle. He eivät asiasta minulle mitään maininneet. Päätin kuitenkin siirtää ruusun toisaalle välttääkseni pienenkin mahdollisuuden juurivesakiistan syntymiselle. Nyt se saa olla rauhassa ja tarvittaessa voin rajoittaa puskan leviämistä vaikka trimmerillä.

Sormustinkukat ruusupuskissa

 
Olemassa olevat pensasruusut riittävät minulle - luulisin. Sen sijaan Austin-ruusut kiinnostavat, vaikka niiden suhteen minulla on ollut huono tuuri. Tai sitten en vain ole istuttanut niitä riittävällä huolella ja hyvään paikkaan. Tuorein hankinta on toukokuussa istutettu Lady of Shalott. Siihen tuli kaksi pikkuista nuppua, joista kumpaisenkin mahdollisesti vattukärsäkäs oli käynyt katkomassa. Seuraan Ladyn tilannetta nähdäkseni, tekeekö se uusia nuppuja. Ja huolehtiakseni nuppujen voinnista aina kukkien avautumiseen saakka.

Tuorein OmaPiha-lehden numero 4/23 on pullollaan ruusuisia juttuja kauniine kuvineen. Artikkelit olen jo lukenut ja kuvat käynyt läpi. Asiaa lehdessä on jälleen paljon. Lehti on yhä yöpöydällä, sillä aion palata sen pariin vielä ennen seuraavan numeron ilmestymistä.

OmaPiha-lehden kestotilaajat saavat vuosittain erilaisia tilaajalahjoja toimituskulujen hinnalla. Tänä vuonna on vuorossa 'Roseus'-tähtisahramin mukuloita. Pihassani on useita kasveja, jotka olen saanut vuosien mittaan tämän lehden tilaajalahjana.

Osallistuin Pellervo-Median OmaPiha-lehden digitestauksen lukijapaneeliin. Voitin arvonnassa mansikkakäsineet ja puutarhalapion. Niille löytyy käyttöä. 

Mainittakoon, ettei tämä ole minkään sortin yhteistyöpostaus. Hyvää on kiva jakaa. OmaPiha-lehteä kelpaa kyllä kehua.

Monenlaisten pikkuötököiden ja viikkotolkulla puutarhassa mekastaneiden harakkalapsien lisäksi välillä näkee puutarhatiikeriäkin. Naapurin Mamis-kissa tapaa kiertää meidän pihan säännöllisesti. Toisinaan se tulee avoimesta pihaovesta sisällekin tehden tupatarkastuksen. Mamis on aika arka kissa, eikä yleensä anna edes rapsuttaa itseään. Kuvaaminenkin on hankalaa, kun se ei pysy paikallaan. Alapihan aidan luona otin monta otosta. Ainoastaan tämä yksi ei heilahtanut. Kissa sen sijaan oli heilahtanut aidan toiselle puolelle.

Eipä olisi heinäkuu voinut hienommin alkaa. Tällaista mannaa saimme lauantaina. Sadevesitynnyrit täyttyivät hetkessä. Sade alkoi aamulla vähän verkkaisempana kastellen maata vastaanottamaan runsaampia määriä. Ehkä tämä vesisade ei vielä täysin riitä täyttämään vajaita vesivarantoja, mutta toki auttaa merkittävästi janoista luontoa ja puutarhaa.

Sateen ropina oli musiikkia korvilleni. Olisin suonut sateen jatkuvan läpi yön, mutta iloitsen kovasti jo tästäkin.

Vettä on luvassa tulevillekin päiville. Viime aikoina tosin ennustetut sateet ovat kuivuneet ennen meidän kylälle saapumista. Toivotaan, että edes osa alkavalle viikolle luvatuista toteutuvat.

 

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

Kauniita kesäpäiviä kaikille. Välillä sadetta, välillä aurinkoa, jokaiselle sopivasti.

Ei kesää ilman pioneja

Pionit Sarah Bernhardt, Karl Rosenfield ja Festiva Maxima. Taustalla perhoangervo.

Usein kuulee puhuttavan, kuinka pionit ovat vaikeita kasvatettavia. Oman kokemukseni mukaan ne eivät sitä ole. Istutuksen jälkeen voi mennä vuosi, pari, kolmekin ennen ensimmäistä kukintaa. Sen jälkeen ei mitään erityisiä toimenpiteitä pionien menestymiseksi tarvita. Paitsi tuet niille on hyvä laittaa, koska sadekuuron yllättäessä painava kukinto vähintäänkin taipuu tai saattaa kokonaan katketa. Jokin kummallinen viehtymys rankkasateilla on osua juuri pionien kukinnan aikaan. Paitsi ilmeisesti tänä vuonna.

Paeonia lactiflora 'Sarah Bernhardt'

 
Ensimmäiset puutarhaan istuttamani pionit olivat vaaleanpunainen Sarah Bernhardt, valkoinen Festiva Maxima ja voimakkaan punainen Karl Rosenfield. Espoolaisen Tolppolan taimiston (huomasin, että vuonna 1953 perustettu taimisto on nyt pysyvästi suljettu) myyjä niitä suositteli. Pionit asuivat muutaman vuoden lähempänä taloa, kunnes siirsin ne nykyiseen paikkaansa Syreenipenkkiin.

Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Alkuvuosina pioneissa oli kukkia niin vähän, etten koskaan raaskinut ottaa ainuttakaan leikkokukaksi maljakkoon. Pionit eivät leviä sen enempää juurivesoilla kuin siemenillään yhtä voimakkaasti kuin monet muut perennat. Niillä on oma, hiukan aristokraattinen tapansa olla ja elää. Kunhan jaksaa odottaa omien pionikasvustojen vakiintumista, alkaa nuppujakin olla enemmän. Ja sen myötä voi jo kukan jos toisenkin napsaista maljakoon. Jos niin haluaa.

Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Festiva Maximan sisemmissä terälehdissä on hienoja viininpunaisia sävyjä.

Paeonia lactiflora 'Karl Rosenfield'

Karl Rosenfield on luonnossa punaisempi kuin tässä kuvassa. Vuorokaudenaika ja kameran säädöt vaikuttavat kuvien väreihin. Tämän kesän aikana olen kokenut kuvaamisessa vaikeuksia, kun aurinko paistaa aina täydeltä taivaalta. Silloin värit toistuvat voimakkaampina ja varjoja on enemmän. Lisäksi aurinko häikäisee silmiäni, jolloin kuvatessa saa tähdätä kohdetta useamman kerran. Aurinkolasien kanssa en osaa kuvata ollenkaan.

Paeonia lactiflora 'Immaculee'

Immaculeen ja Jan van Leeuwenin ostin 2009 käydessäni Taivassalossa Pionien kodissa. Aluksi kaksikko asusti puutarhassani sisäänkäynnin puolella. 2012 syntyi alapihalle Kurgaani, johon myös nämä pionit muuttivat.

Pionit Immaculee ja Jan van Leeuwen Kurgaanissa

Kurgaanin keskellä kasvava riippahernepuu on vallannut alaa ja kallistunut kaakkoon. Leikkaan pientä puuta siten, että se säilyttäisi sateenvarjomaisen muotonsa. Puu on kasvanut kuitenkin niin paljon, että varsinkin toisella puolella kasvavalla Immaculeella alkaa olla ahtaat paikat. Etenkin viime ja tänä kesänä pionin varret ovat venähtäneet korkeiksi ja nuput kurkkivat käytännössä riippahernepuun oksien lomasta.

Pioni Immaculee kurkkii riippahernepuun oksista.

Kuivuudesta on ollut jotain hyötyäkin, sillä alapihan istutusalueilla on nyt useampikin aukkopaikka, joihin voin ajatella siirtäväni Immaculeen Kurgaanista. Nyt en todellakaan ala siirtoa tekemään, vaan pionit saavat kukkia rauhassa. Kunhan saamme jossain vaiheessa sateita - ja saammehan me - perustan valitsemani paikan pioneille ja muutto alkakoon.

Leikkasin riippahernepuun sisällä olevat Immaculeet maljakkoon. Enemmän minä niistä iloitsen keittiön pöydällä, kuin tunkemalla pääni pienen puun lehvästön sisälle.

Paeonia lactiflora 'Jan van Leeuwen'

Jan van Leeuwenistä pidän kovasti. Sitä katsellessa tulee väkisinkin mieleen pannulla  paistuva kanamuna iloisine keltuaisineen. Tämä saa jatkaa eloaan Kurgaanin talon puoleisella laidalla. Riippahernepuu kallistuu toiseen suuntaan, eikä näin ollen häiritse pionin elämää.

Aika monessa pionissa nuput ovat tänä vuonna kuivuneet pikkuisiksi rusinoiksi. Seikkailin netissä etsimässä syytä. Eräässä jutussa mainittiin, että yöpakkanen on yleisin syy nupun kuivamiseen. Vaikka se ei edes ole vielä näkyvissä yöpakkasten aikaan. Myös kastelu kylmällä vesisuihkulla kuumana päivänä saattaa aiheuttaa vastaavan vaurion. Se ei ole syynä, sillä en ole kastellut pionejani. Edellisen kasvukauden ravinnetasollakin voi olla syynsä. Korkea ravinnetaso (kanankakka) saattaa ehkäistä kukintaa. Olen kyllä lannoittanut pioneja kanankakalla, mutta taisi jäädä viime vuonna lannoittamatta.

Paeonia lactiflora 'Bowl of Beauty'

Alapihan Ruusupenkkiin keväällä 2020 istutettu Bowl of Beauty on innostunut tänä vuonna kukkimaan uhkeana. Monta korkean varren päässä keikkuvaa kukkaa tarjoaa kauneutta myös naapureille, sillä heillä on tälle alueelle parempi näkyvyys. Minun pitää erikseen tepastella portaat alas ja Hortensiapenkin sivua eteenpäin nähdäkseni nämä lautasen kokoiset kukkijat. No, tiedän niiden olevan siellä. Harvassa ovat ne päivät, jolloin en yhtäkään kierrosta puutarhassa tekisi.

Paeonia lactiflora 'Louis van Houtte' ???

Tämän pionin olen saanut oman kylän puutarhaihmiseltä Louis van Houttena. Viime kesänä se ei kukkinut ollenkaan. Minusta sen terälehdet ovat olleet aiempina vuosina vaaleammat.

Paeonia lactiflora 'Red Charm'

Messuilta Alexander Fleminginä ostettu Red Charm (luultavasti) teki tänä vuonna kaksi kukkaa. Kumpikin aika matalalla varrella. Ehkä kuivuus on syynä siihenkin.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Coral Charm on minun mielitiettyni. Sen ympärillä pörrään kameran kanssa ahkerasti tyytyväisenä hyristen. Coral Charm on viihtynyt hyvin. Olopihan Pionipenkkiin istutetut kaksi Coralia tekivät tänä vuonna useamman kukan, jolloin kukintaakin riitti pidemmäksi aikaa. Pikkupuutarhan Kivipenkissä asustaa kolmas Coral Charm. Siellä se ehti kukkaan olopihan yksilöitä aiemmin. Coral Charm vaihtaa väriä kukinnan edistyessä. Ennen terälehtien putoamista ne ovat muuttunut hennon persikkaisiksi. Joskus lähes valkoisiksi.

Paeonia lactiflora 'Bartzella'

Olopihan Pionipenkissä on vielä yksi pioni nupulla. Bartzella kukkii aina muita myöhemmin. Tältä 2017 istutetulta pionilta meni pitkään ennen ensimmäistäkään kukkaa. Muistiinpanojeni mukaan Bartzella kukki ensimmäisen kerran vasta 2021. Aivan sataprosenttisen varma on tästä ole, mutta lähelle menee kuitenkin. Nyt on kaksi nuppua vahdittavana.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Kuolanpioni ja ruusupioni ehtivät kukkia jo aikaa sitten. Ruusupionista en tainnut ottaa tänä vuonna yhtään kuvaa. Kurgaanin ja Hortensiapenkin välissä on kaksi 2021 istutettua Shirley Templeä. Niissä ei ole nupun nuppua. Ei myöskään yläpihan Syreenipenkin Alexander Flemmingissä tai Madame Emile Debatenessä.

Kurgaanissa kasvaa myös pikkuruinen tillipioni. Sen ostin 2016 Türistä. Aiemmin se kasvoi Kiemurapenkissä, jossa meinasi kuitenkin hukkua isompien helmoihin. Siirsin sen Kurgaaniin. Tillipioni on kukkinut pihassani kerran. Yhtenäkään kesänä se ei ole kasvanut edes kaksikymmensenttiseksi, vaikkei siitä korkeaa koskaan tulekaan.. Nyt suunnittelen sen siirtämistä joksikin aikaa ruukkuun vahvistumaan. Kunnes keksin uuden ja mahdollisesti paremman istutuspaikan.

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadut nimettömät pionit istutin vuosi sitten niinikään Syreenipenkkiin. Ne ovat elossa ja vehreinä, joskin nuputtomina. En odottanutkaan, että vielä tänä vuonna kukkisivat. Pääasia, että ovat hengissä tässä surkeassa kuivuudessa.

Immaculeet maljakossa

 

Pehmeälle niittyvuoteelle
saan hetkeksi painaa pään,
kun aurinkoiselle nurmelle
jään toviksi lepäilemään.
Tunnen olon onnellisuutta,
ei kiire ole mihinkään
tätä suvisen luonnon ihanuutta
nyt hetkeksi ihailemaan jään.

Leppoisaa lomaa lomalaisille, hyvää viikonloppua kaikille! 

Pihan kuljeksijat

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise'

 
Puutarhajutut laahaavat pahasti jälkijunassa. Siitäkin huolimatta, että kuvattavaa ja kerrottavaa on kuivuuden vuoksi tavallista vähemmän. Kastelu nielee ison siivun ajasta. Muu menköön sitten saamattomuuden piikkiin.

Papaver orientale 'Royal Wedding'

Pihalla kuljeksii puutarhurin lisäksi myös monet kasvit. Perusidänunikko tuli meille vuosia sitten naapurista. Vaaleanpunaisen ja valkoisen idänunikon olen kasvattanut siemenistä. Ne ovat alkaneet aika kivasti lisääntyä. Autan heitä ripottelemalla loppukesästä keräämiäni siemeniä haluamilleni paikoille. 

Papaver orientale

Unikoista ensimmäisenä kukinnan aloittaa kerrottu punainen. Se tykkää kasvaa aronioiden tyvellä, jossa niitä on puutarhurin vaikeampi ihailla. Toisaalta korkeamman ja jämäkämmän kasvillisuuden lomassa unikot pysyvät paremmin pystyssä. Niillä kun on tapana loikoilla milloin mihinkin suuntaan kallellaan. Ehtivät jonain kesinä siementää hiekkakäytävällekin, josta kaivan taimia toisaalle siirrettäväksi.

Papaver orientale

Kerrottujen idänunikoiden ollessa jo loppusuoralla, aloittavat nämä silkkipaperin ohuet yksinkertaiset unikot. Tänä kesänä niiden kukinta oli runsasta ja kesti helteistäkin huolimatta varsin pitkään.

Unikot eivät kuljeksimisessa sentään vedä vertoja akileijoille, joita nousee mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Vasenrinteen siniset akileijat ovat olleet paikoillaan jo useamman vuoden. En ole niitä tuohon istuttanut, mutta saavat puolestani siinä olla.

Aquilegia Petticoat Pink

Pinkit rimssumekkoiset akileijat olen kasvattanut siemenistä. Samaa mallia on ollut myös vaaleansinisenä, mutta tänä kesänä se ei ole halunnut ilmestyä näkyviin. Toivottavasti piilottelee jossain mullan sisällä ja nousee esille vaikka ensi kesänä.

Aquilegia Nora Barlow

Nämä Nora Barlowit olen kylvänyt siemenistä, joista piti tulla hyvin tummia. Tulikin tällaisia sinisiä.

Tämä akileija muistuttaa olemukseltaan Winky Rediä. Sitä minulla on kasvanut toisaalla, mutta tänä kesänä sitäkään ei näy.

Tämä vaaleansininen "hännällinen" kaveri on kukkinut tänä kesänä runsaana. Lähellä on samanlaista valkoisena.

Marjapensaiden ja omenapuiden alla oli aiemmin kunnon akileijakeskittymät. Väriltään enimmäkseen sitä likaisenlilaa ja tuota kuvan vaaleanpunaista. Leikkasin kukinnot pois heti kukinnan jälkeen, jotta eivät siementäisi hillittömästi. Jonkun verran kaivoin akileijoja kokonaan pois. Niin kaunis kuin akileija kukkiessaan onkin, on se loppukesästä aika ruma ruskea raasku. Liika on liikaa akileijoissakin.

Digitalis - Sormustinkukka

Tänä kesänä onkin sitten sormustinkukkien vuoro valloittaa puutarha. Niiden lehtiruusukkeita alkoi ilmestyä sinne tänne jo syksyllä ja kevään tullen meno senkun villiintyi. Brittiläisissä puutarhakuvissa sormustinkukat seisovat penkeissä tanakasti pystyssä runsaina ja kauniina. Minulla ne kasvavat enemmän tai vähemmän omituisissa paikoissa. Kuka mihinkin suuntaan vinossa ja nuokuksissa. Jollei kanttausurassa niin sitten jonkun muun kasvin kylkeen ahtautuneena.

Muutama sormustinkukka on kasvanut ruusupensaiden tyven läheisyyteen siten, että kukkivat käytännössä ruusujen sylissä. Vuosia sitten koitin saada sormustinkukkiin jotain ryhtiä kaivamalla niitä hölmöistä paikoista ylös ja siirtämällä haluamiini istutuspaikkoihin. Eivät tykänneet yhtään, vaan kuolivat pois. Onneksi eivät kokonaan suuttuneet. Ovat jatkaneet ilmestymistään oman tahtonsa mukaan. En jaksa heidän kanssaan kiistellä. Joskus kitken jonkun pikkuisen ruusukkeen pois kaikkein hulluimmista paikoista. Muut saavat rellestää tahtonsa mukaan.

Saksankurjenmiekkoja ei sentään voi kuljeksijoiksi sanoa. Kasvavat kyllä siellä, mihin ne istutetaan. Näiden nimistä sen sijaan alan olla ihan pihalla. Tämä valkoinen on viihtynyt jo pidempään. Tänä kesänä se on kukkinut ennätysrunsaana. Helteessä yksi kukka ei kauaa kestä, mutta tuleepa uusia heti tilalle.

Tämän piti olla Elleniida, mutta kuvahaun perusteella taitaa olla joku muu.

Tämän kurjenmiekan kohdalla vasta jännät ajat ovatkin edessä. Vaihtoehtoina ovat White, Pink ja Constant Wattez. Kahden ensimmäisen pussukoissa ei värin lisäksi muuta nimeä ollut. Kolmas eli Constant Wattez on tilattu nettikaupasta hennon persikkaisena. Miltä näyttää? Kehkeytyykö tuosta persikkainen? Tai valkoinen, tai pinkki? Olen bingonnut elämässäni kaksi kertaa. Ei kyllä kannata bingota sitä kolmattakaan kertaa, kun kasvibingossakin tulos on näin epämääräinen.

Perinteinen sininen siperiankurjenmiekka on kukkimisensa kukkinut. Tänä vuonna varret jäivät mataliksi ja kukinta vaisuksi. Tämä lila versio kukkii joka kesä vähän myöhemmin. Tämän tilasin vuosia sitten kerrottuna loistokurjenmiekkana nimeltä Pink Parfait. Ei todellakaan ole Pink Parfait. Nättihän tämä on ja viihtyy hyvin, joten olkoon nimetön.

Siemenistä kasvatetuista kesäkukista samettikukat ovat kukkineet jo hyvän tovin. Nyt aloittavat tuoksuherneet.

Naapurikylän Rustassa oli pelaguita euron kappale. Kun kasteltavaa on muutenkin jo ylenmäärin, otin vain neljä kappaletta. Kukinnot olivat jo pois leikattavissa, mutta muuten purkkikukat olivat reheviä ja hyväkuntoisia. Istutin pelaguut kotona uuteen multaan isompaan ruukkuun. Avasivat nopeasti nuppunsa ja tekevät nyt uusiakin. Sain neljällä eurolla iloa koko  kesäksi.

Ennustettu ukkonen tuli ja meni. Jyrähteli uskottavasti muutaman kerran ja pudotti viisi tippaa terassille ja yhden iholleni. Ravistin sen kukkapenkkiin. Tarvitsevat vettä minua enemmän. Ukkonen poistui sitten pullistelemaan jonnekin muualle. Koin itseni petetyksi. Myös pionien puolesta, sillä kävin ne viimein tukemassa rankkasateen varalta.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Ruusut ja pionit ovat aloittaneet kesäisen ilotulituksensa. Jätän niistä jutusteleminen toiseen postaukseen.

Iloisia kesäkuun viimeisiä päiviä!