Juuson syysspurtti

Tänään päätettiin lähteä aamupäivällä mamman kanssa sipulihommiin. Ajattelin istua vieressä katsomassa, että mamma laittaa varmasti kaikki sipulit oikeinpäin. Olen nimittäin kuullut tarinan mamman nuoruudesta, silloin hän istutti kasvimaalle tavallisia sipuleita nurinpäin ja siitä on riittänyt hauskuutta vuosiksi eteenpäin. Kuinka mamma laittoi sipulit kasvamaan kiinalaisia varten. 

Enpä kuitenkaan muistanut, että mamman hommat ovat hyvin monivaiheisia. Sen sijaan, että hän olisi hakenut lapion ja ryhtynyt tunkemaan kukkasipuleita multaan, hän asettelikin kaikki pussukat terassille ja ryhtyi niitä kuvaamaan. Eihän nyt sipulit sillä tavoin ryhdy keväällä kukkimaan. Terassilla, ilman multaa, höh. Niinpä sitten päätin järjestää vähän säpinää mamman elämään ja spurttasin kovalla vauhdilla suoraan keinun yläparrelle.

Menomatka sujui oikein hyvin. Kovassa vauhdissa kun ei ehdi ajattelemaan, eikä edes pahemmin pelkäämään. Täällä korkeuksissa en olekaan ollut pitkään aikaan. Mitähän täällä tekisi ja miten ihmeessä pääsisin alas? Mamma on siirtänyt keinun kirjaston ikkunan alle ja työntänyt tuon huvilakatosen aivan viereen. Näkyvissä ei ole sopivaa paikkaa, johon hyppäisin.

Miten olisi toisesta päästä? Ei, siellä on sama juttu. Huvilakatoksen nurkkapylväät sielläkin liian lähellä. Mamma ei taida muistaa, että minusta tavaroiden pitäisi pysyä samoilla paikoilla. Pentuna oli kiva innostua uudesta järjestyksestä, mutta minä-kissa olen jo ohittanut teini-iänkin. Keinu on kyllä nyt paremmassa paikassa, kun siihen paistaa aurinko pidempään. Tuo huvilakatos sen sijaan on minusta ihan kauhea kummitusmainen hökötys, enkä ole koskaan siitä tykännyt. 

Ehkä nämä sirkuskissamaiset temppuilut riittävät tältä päivältä ja palaan tuonne maankamaralle samaa reittiä, mistä tulinkin. Mammakin vaan räpsii kamerallaan ja nauraa hekottaa sen sijaan, että tulisi auttamaan minua. Saa kyllä istuttaa sipulinsa ilman minun neuvojani.

Siinä olikin tämän sunnuntain liikuntatunti. Nyt menisin mielelläni ruokakupin kautta lempituolilleni ottamaan mukavat päivätorkut. Haloo henkilökunta! Valjaat pois, kissa haluaa sisälle! 

Kissantassun pehmoisia painalluksia syyskuun viimeisiin päiviin 

teille kaikille

toivottavat Juuso ja Between!

Kuuraisia kukkia ja hitauden tuntua

Kesä oli niin ihanan lämmin ja suosiollinen kaikenlaiseen ulkoiluun ja pihalla elämiseen, että taisin tyystin unohtaa senkin ihanuuden joskus loppuvan. Hyiset koillistuulet ovat tuoneet arktisia ilmoja ja pakottaneet napsauttamaan sähköpatterit iltaisin päälle ja kaivamaan villasukat kesäsäilöstään. Hurjinta taisi olla torstaiaamun vilkaisu lämpömittariin; meillä oli nimittäin vielä aamuyhdeksältä -1 astetta - siis pakkasta. Siltä näytti pihallakin. Valkoinen kuura päällysti alapihan nurmikon ja yläpihankin kasvien lehdet olivat saaneet pitsimäisen peitteen.

Jatkossakin kylmiä ilmoja ja yöhallaa ennustavat säätiedotukset ovat saaneet syyspuuhiini vauhtia. Kaivoin vielä kauniisti kukkivat pelaguut isojen ruukkujen kesäkukkaistutuksista ja laitoin omiin purkkeihinsa. Aion yrittää niiden talvetusta, vaikka oikein sopivaa paikkaa ei olekaan. Toistaiseksi pelaguut saavat olla autotallissa, jossa ne saavat valoa. Autotallissa ei kuitenkaan ole lämmitystä ja kunnon pakkasten saapuessa se lienee liian kylmä paikka pelaguille. Mahtaisivatko ne jaksaa kitkuttaa kellarissa, jossa on lämpimämpää, mutta pimeää? Kokeillaan, muutenhan sitä ei tiedä.

Samoin sisäänkäynnin isoissa ruukuissa kesän kasvaneet runkoverenpisarat laitoin omiin purkkeihinsa, sillä niitä isoja ruukkuja ei kyllä mitenkään tämän naisen voimin saa lämpimämpään paikkaan siirtymään. Verenpisaratkin saavat viettää jonkin aikaa autotallissa ja sen jälkeen kuskaan ne kellariin. Amppeleissa roikkuneet riippapegoniat kärsivät tuosta ainokaisesta pakkasyöstä. Ne olivat aamulla varsin surullisen näköisiä paleltuneita lehtiä alakuloisina roikottaessaan.

Perjantai kului mukavasti pihamaata siivotessa. Pesin kukkaruukkuja ja -laatikoita, kuskasin kesätavaroita kellariin ja inventoin samalla kynttilälyhtyjen määrän ja kunnon. Jokusen lyhdyn olen jo tuonut ulos ja ryhtynyt polttamaan niissä kynttilöitä. Illat ovat jo kovin pimeitä, aurinko laskee seitsemän tienoilla. Pihakalusteet kannoimme Ukkokullan kanssa kellariin, terassille jäi pari tuolia ja pöytä, jotka kestävät talvea sekä puukeinu, joka on niin iso, ettei sitä pysty kellariin viemään. 

Puut ovat vielä lähes täydessä lehdessä. Joissakin koivuissa on keltaiset lehdet ja toki lehtiä on runsaasti alaskin tullut, mutta on myös vielä ihan vihreitä koivuja. Vaahteranlehtiin on alkanut tulla ruskan sävyjä, aurinkoisilla paikoilla runsaastikin, mutta haravointi on edelleen edessäpäin. Huomiseksi olen suunnitellut sipulien istuttamista, mikäli ei sada.

Jollei enää omalla pihalla tarkenekaan istuskella, on jälleen aikaa kävellä katselemassa oman kylän maisemia. Tien vierillä kukkivat vielä lupiinit, apilat ja monet muut luonnonkukat. Useimmat luultavasti toista kertaa edellisen viikon lämpimien ilmojen innoittamina. Sisälläkin tulee taas siivottua kesäistä ahkerammin. Innostuin jopa verhoja vaihtamaan ja siinä ohessa sain pestyä makkarien ja keittiön ikkunat. Ulkopinnat pesin jo muutama viikko sitten, mutta sisä- ja välipinnat pitää vielä kuurata olkkarin ikkunoista. En ole järin ihastunut ikkunanpesupuuhaan, mutta kun laittaa hyvää musiikkia soimaan ja ottaa sopivan asenteen, homma kyllä hoituu. 

Tänään kipaisin kaupasta hakemassa muutaman kanervan ja callunan. Josko huomenna saisin niitä laitettua pois otettujen kesäkukkien tilalle. 

Toisin kuin kevät, tämä syksy saa minut jotenkin hidastumaan. En pidä pimeydestä enkä kylmyydestä, en kovin paljon edes maaväreistä. Monet puhuvat innostuneena lämpöiseen torkkupeittoon kääriytymisestä ja antautumisesta hyvälle kirjalle kynttilöiden palaessa ympärillä. Minkäs sille mahtaa, että olen toiminnan ihminen, pidän konkreettisesta tekemisestä ja sellaisesta touhusta, jossa jotain näkyvää syntyy. Toki rakastan kirjoja ja luen niin paljon kuin suinkin ehdin. Enimmäkseen kuitenkin sängyssä ennen nukahtamista ja sellaisina hetkinä, jolloin ei ole mahdollista ryhtyä johonkin aikaa vievämpään puuhaan. Ehkä kuitenkin saan itseeni vauhtia, kun tämä syksy tästä etenee. Ja kohtahan on kuitenkin joulu ja sen jälkeen voikin sitten ryhtyä hyvällä omallatunnolla suuntaamaan katseensa kesään. Eli kesää kohti ollaan menossa. Reippaasti.

 
Kaupat ovat täynnä ihania villalankauutuuksia. Hetken jo tänään seisoin lankakeriä hypistelemässä miettien, mitä niistä voisinkaan tehdä. Herkullisista väreistä ja pehmoisista keristä huolimatta kutominen ei nyt vaan ole tällä hetkellä minun juttuni. Sen sijaan ristipistot jaksavat edelleen innostaa ja muutama idea onkin muhimassa. Viime viikolla älysin jopa ottaa ristipistotyön mukaan mennessäni isän kanssa Silmäklinikalle. Siellä kun saa istua odottamassa tunnin jos parikin, aika kului hyvin neulalla värejä kankaalle pistellessä. Muutama mummo tuli kiinnostuneena kysymään, mitä teen, kun työ näytti niin oudolta. Ristipistojen tekeminen ei ole ollut suomalaisittain koskaan mikään erityisen suosittu juttu. Suomenruotsalaiset sen sijaan lienevät niitä enemmän harrastaneet.

Leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!
 

Niin on epäoikeudenmukaista

Elämä on ajoittain todella epäoikeudenmukaista. Eikö ihmiselle riittäisi normaaliin vanhenemiseen liittyvät vaivat, eteisvärinät ja diabetes, vakavasti sairastuneen puolison hoitaminen ja hautaan saattaminen. Onko ihan pakko latoa siihen päälle vielä vakava syöpäsairaus. Ukkokullan äidillä todettiin viime viikolla rintasyöpä. Vielä ei täysin tiedetä, millainen ruljanssi on edessä, mutta arvatenkin raskaita viikkoja on tiedossa.

Onneksi minulle on karttunut runsaasti omaishoidon kokemuksia viimeisen kahden vuoden ajalta auttaessani omia vanhempiani kumpaisenkin sairastaessa. Ehkä tämä kantapään kautta hankittu kokemus ja tietämys pääkaupunkiseudun terveydenhoitosysteemistä, seikkailuista järjenkäytön unohtamassa sairaalabyrokratiassa ja Kelan kummallisuuksista onkin tarkoitus hyödyntää satakymmenprosenttisesti.

En halua ruikuttaa, olenhan itse terve, samoin oma perheeni. Totean vain, että sodan ja puutteen vuodet eläneet, pitkän ja raskaan päivätyön tehneet vanhukset ansaitsisivat rauhallisen ja leppoisan loppuelämän.

 

Aurinkoa ja vettä vuorotellen

Tänään on saatu aurinkoa ja vettä vuorotellen ja välillä myös yhtä aikaa. Hassun näköistä, kun ikkunasta katsoen aivan siniseltä taivaalta tulee kaatamalla vettä. Pilvi oli talon päällä, eikä se näkynyt ikkunasta kurkkijalle. Harvinaisen hyvin netin säätutka on sateen ennustanut, sillä aamulla tarkistin, että kolmeen saakka voin työskennellä pihamaalla. Sitten alkaa satamaan. Ja niin myös kävi. Tosin en ollut ihan siihen kolmeen saakka pihalla, vaan tavaroita kellariin viedessäni lipsahdinkin sinne siivoamaan. 

Kellari on sovitusti Ukkokullan valtakuntaa, mutta toki siellä on minun puutarhatavaroillenikin pieni loukko. Jotenkin on vain alkanut ottaa oikein kunnolla pattiin, kun kellari täyttyy roinasta, eikä siellä kohta pääse kunnolla kulkemaan. Ukkokulta kyllä väittää, että hänellä on kaikki kamat järjestyksessä, mutta ehkä minun käsitykseni järjestyksestä on vähän toisenlainen. Loppujen lopuksi en paljonkaan tavaraa laittanut roskapinoon, vaan yksinkertaisesti järjestelin hyllyt tehokkaammin ja minun mielestäni loogisemmin. Hyvin mahtuivat kalastusvälineet, grillaustarvikkeet, polkupyörän varaosat ja ties mitkä hilavitkuttimet, eikä hetkeen tarvitse pääkäytävällä kompastella. Kellarissamme on kuitenkin tuon pääkäytäväksi kutsumani tilan lisäksi muita nurkkia, jotka edelleen kaipaavat järjestelijää. Nyt näyttää vahvasti siltä, että vielä tulevan syksyn aikana raahaan Ukkokullan kanssani kellariin tekemään yhteistä järjestystä. Eipä hänen sitten tarvitse marmattaa, että taas on kaikki hukassa.

Tänään oli selkeästi syksyinen aamu. Vielä yhdeksältä ulkomittari näytti vain seitsemää astetta, eikä aurinkoisen jaksonkaan aikana paljon päälle kymmenen asteen päästy. Mukava oli kuitenkin puuhailla pihamaalla. Pelaguita ja lumihiutaletta sekä sisäänkäynnin amppeleissa roikkuvia begonioita lukuunottamatta kesäkukat saivat mennä kompostiin. Keittiön ikkunan alle laitoin jo muutaman kanervan kesäisten murattien seuraksi. Muratit saavat olla kevääseen asti. Yleensä ne säilyttävät värinsä ihan mukavasti. Samanlaisen istutuksen tein työhuoneeni ikkunalaatikkoon. Katsotaan nyt, laitanko terassikaiteiden laatikoihin yhtään mitään. Kunhan isoista porttipylväsruukuista pelaguut joutavat pois, laitan luultavasti myös niihin kellokanervaa murattien seuraksi ja upotan ruukkuihin lyhtyjä varten pitkät piikit. Sisäänkäynnin vieressä olevissa isoissa ruukuissa on yhä kukkivat runkoverenpisarat. Harmi, ettei minulla ole paikkaa niiden talvetukseen, joten kompostiin nekin taitavat joutua. Tilalle aion hankkia edellisvuosien tapaan sypressit, joihin laitan myöhemmin jouluvalot.

Huomaan tässä kirjoittaessani, että olen vihdoin hyväksynyt syksyn saapumisen. Vaihtoehtoja ei kyllä juurikaan ole, mutta enää ei ärsytä niin paljon kesästä luopuminen. Paremminkin ajatukset alkavat jo pyöriä tulevassa. Tämä syksy ja talvi on vain yksi etappi ennen kuin jälleen pääsee miettimään kesäisiä istutuksia ja ihanaa aurinkoa.

Eilen iltapäivällä pesin pihalla kesäkukkaruukkuja ja jätin ne terassille kuivumaan. Isot ruukut saavat nojailla talon kupeessa läpi talven, mutta pienemmät pääsevät kellarin hyllyyn. Pihakoristeistakin suurimman osan puhdistan ja vien kellariin. Kasteluvesitynnyrit olen jo tyhjentänyt, mutta kastelukannuissa on edelleen vettä pelaguita varten. Tosin kovin paljon kukat eivät enää kastelua vaadi, vaikka eivät ihan taivasalla olekaan.

Nurmikko olisi pitänyt tänään leikata, mutta aamupäivällä en ehtinyt ja iltapäivällä oli sateista ja liian märkää. Antaa rauhassa kuivua. Koivun- ja vaahteranlehtiä on tullut runsaasti alas ja nurmella ne tulevat mukavasti silputuiksi ruohonleikkurilla. Usein leikkaan vielä ihan loppusyksystä nurmikon lähes pelkästään silputakseni puiden lehtiä. Ei tarvitse niin paljon haravoida ja sinnehän se silppu maatuu nurmen ravinnoksi.

Juuso on alkanut viihtyä yhä enemmän sisätiloissa. Aamulla se haluaa ensimmäiseksi ulos ja on siellä siihen saakka, kunnes minä tai Ukkokulta ilmestymme näkyville. Silloin se pyytää heti sisälle ja sinne päästyään tyhjentää ruokakuppinsa ja kömpii lempituoliinsa köllimään. Se saattaa käydä pari kertaa ulkona päivän aikana, mutta heti meidän äänemme kuullessaan se ilmestyy naukumaan sisällepääsyä. Usein se on vielä iltapimeällä vähän aikaa ulkona, mutta haemme sen sisälle viimeistään mennessämme itse nukkumaan. Luulen, ettei Juuso tykkää laisinkaan märästä maasta ja kosteasta ruohikosta. Sadetta se ei välttämättä pelästy laisinkaan, vaikka kylläkin hakeutuu sateen suojaan. Nukkumapaikan täytyy kuitenkin olla kuiva, ehkä mieluummin jopa lämmin. Siksi se kai tykkää hakekasastakin, kun sen pinta tuntuu kuivalta ja lämpimältä.

Tässä eräänä iltana Juuso oli kovasti levoton, kärtti ulos, mutta ei siellä kuitenkaan viihtynyt. Taisi telkusta tulla jotain kiinnostavaa, joten sen enempää minä kuin Ukkokultakaan ei tullut lähteneeksi metsään Juuson kanssa kävelylle. Yöllä puoli kahden aikaan Juuso sitten naukui kovaäänisesti sänkyni vieressä ja siitä tiesin sillä olevan hätä. Yrittäkää itse herätä pilkkopimeässä yössä täydestä unesta kissan vessahätään. Ajatuskin kenkien ja jonkun pusakan hakemisesta ei kiehtonut laisinkaan ja niin telkesin Juuson kodinhoitohuoneeseen. Ressukka ei edes tajunnut tulleensa huijatuksi, kun mamma sen syliinsä nosti ja hellästi rapsutellen siirsi katin mankelipöydälle livahtaen itse pikaisesti pois ovet takanansa sulkien. Aamulla herättyäni kävin aukaisemassa kodinhoitohuoneen oven ja siellä Juuso nukkui tyytyväisenä penkin päälle asetetuilla tyynyillä tassut jälleen kattoa kohti. Hiekkalaatikossa oli pitkät pötkylät, jotka nopeasti siivosin ja vihdoin kissakin hypähti lattialle itseään pitkäksi venytellen ja tassutteli tavalliseen tapaansa keittiöön hinkkaamaan jalkojani sen merkiksi, että nyt olisi sopiva aika tarjota pientä aamupalaa. Siitä se päivä taas käynnistyi normaaliin tapaan, enkä usko, että Juuso minua pahalla muisteli yöllisestä vankeudestaan. Minkäs sille mahtaa, kun kissa ei ymmärrä omaa parastaan ja käytä edes yölliseen aikaan yksityistä sisävessaansa.

Rouskut, tatit, vahakkaat,
vanhat sekä nuorekkaat.
Maasta ylös kurkottuu,
nyt on metsän syyskuu. 

Raikkaita syyskuun päiviä alkavalle viikolle!

PS. Inka, olet lämpimästi tervetullut blogini lukijaksi.

Sadetta, siivousta ja sinne tänne suhailua

Parin päivän ajan olemme saaneet vettä oikein kunnolla. Eilisaamuna ihan ukkosen kera. Menoa on riittänyt niin omasta takaa kuin vanhempienkin toimesta, joten minkäänlaisia vapaa-ajan kulutusongelmia ei ole ollut. Äidin sädehoitorupeama on tältä erää ohi, mutta ripuli ja ylenpalttinen väsymys ovat edelleen läsnä. Lääkärin mukaan mahdollisesti vielä useamman viikon, ennenkuin olo tasaantuu. Verihiutaletuotannon romahtamista on tutkittu monenlaisilla kokeilla. Eilen otettiin toinen luuydinnäyte, kun se edellinen ei onnistunut. Ei ole ihme, jos vanha ihminen väsähtää ja ilmoittaa, ettei enää millään jaksaisi alituisia lääkärissä käyntejä. No, maanantaina on sitten äidin kaihileikkaus ja samanaikaisesti isän glaukoomaleikkaus. Jouduin valjastamaan Ukkokullan mukaan kuljetustoimiin, sillä mitenkään en kahteen paikkaan samanaikaisesti repeä. 

Pihalle en juurikaan ole ehtinyt, mutta kukapa sitä kaatosateessa viihtyisikään. Toiveissa on aurinkoinen sunnuntai, jolloin olisi aikaa vähän siivoilla kesäkukkia kompostiin ja muutakin kesätavaraa voisi kuskata jo kellariin. Säät näyttävät nyt sellaisilta, että tuskin tuolla ulkona ainakaan pitkiä aikoja puutarhapöydän ääressä istuskellaan. Viherpeukaloiden sipulilähetys on saapunut postiin, joten kohta puoliin käyn sen kauppamatkalla hakemassa. Pääsenpä vähän hypistelemään. Yöllä heräsin jossain vaiheessa miettimään, josko leikkaisin jugurttipurkeista nimilappuja sipuli-istutuksille. Permanent-tussilla kirjoitettu nimi säilyy kyllä talven melskeissä.

Tomaatteja on syöty ahkerasti ja yhä niitä on talon seinustalla kypsymässä. Selvästi kyllä kypsymistahti on hidastunut viilentyneiden ilmojen vuoksi. Ehkä loput täytyy piakkoin hakea sisälle kypsymään. Sienimetsään ei ole ollut aikaa lähteä, mutta kaikenlaisia kantosieniä näkyy löytyvän omalta pihaltakin. Ainakin kuvattaviksi.

Juuso nukkuu häntä kainalossa tuossa lempituolillaan varsin äänekkäästi kuorsaten. Se viihtyy nykyisin huomattavasti paremmin sisätilojen lämmössä. Meikäläisen puutarhajutut ovat tänään aika huonoissa kantimissa, kun ajatus rientää ties minne sfääreihin. Viikonloppu on alkamassa, joten olkoon postauksen loppukin vähän keveämpää.

* * *

MIEHEN KASVATUSOPAS

1. 

Ennen kuin hankit miehen on sinun pohdittava tarkoin, jaksatko pitää siitä huolta monta vuotta eteenpäin, sillä miehet eivät selviä luonnossa ilman omistajaansa.

2.

 Keskustele myös perheesi kanssa. Vaikka miehet ovat suloisia, kaikki eivät kuitenkaan pidä niistä, jotkut voivat olla jopa allergisia niille.

3. 

Ennen miehen hankkimista mieti tarkoin minkä rotuisen miehen haluat. Karvan pituudessa, värissä ja luonteessa on huomattavia eroja rodusta riippuen. Yleisesti ottaen erilaiset suomenhörökorvat ja lapinseisojat on helpoin hankkia, mutta hieman vaikeampi kouluttaa kuin eurooppalaiset rodut.

4. 

Mieti myös mihin käyttötarkoitukseen miehesi haluat. Jos haluat vain tavallisen kotimiehen makaamaan sohvallesi, kerjäämään ruokaa ja haukkumaan vieraita, kelpaa siihen parhaiten tavallinen suomalainen perusmies. Jos taas tarvitset näyttelymiehen, on myös ulkonäölle asetettava vaatimuksia. Miesnäyttelyissä menestyvät parhaiten jäntevät, ruskeat ja suhteellisen lyhytkarvaiset miehet. Näyttelymiehen pitoon liittyy muutamia ongelmia, niillä on mm. taipumusta karkailla. Harrastuskäyttöön on myös erilaisia miehiä. Metsästykseen tarkoitetut miehet vaativat paljon liikuntaa ja ulkoilutusta. Siksi suosittelemme erilaisia nk. seisojia, jotka eivät vaadi niin paljon liikuntaa ja sitä voi harjoittaa myös sisätiloissa.

5. 

Kun olet tehnyt päätöksen miehen hankkimisesta, sinun on otettava selvää, mistä saat haluamasi miehen. Ota yhteyttä perheisiin joissa tiedät olevan vapaita miehiä ja tee varaus. Käy tapaamassa miestä ja hänen perhettään ennen lopullista päätöstä, sillä perheolosuhteet vaikuttavat myöhempään koulutukseen.

6. 

Varmista että mies on vieroitettu emostaan.

7. 

Kysy miehen kasvattajilta miehen ruokintaohjeita ja muita tärkeitä sinua kiinnostavia seikkoja.

8. 

Voit hankkia myös hylätyn miehen, mutta sillä voi olla edellisten omistajien jäljiltä pahoja tapoja.

9. 

Kun olet löytänyt sopivan miehen, vie se lääkärille tarkastukseen ja rokotettavaksi.

10. 

Vie mies kotiisi. Varmista että sillä on tarpeeksi juomaa ja ruokaa,jotta se pysyy tyytyväisenä.

11. 

Useimmat antavat miehen nukkua sängyssään ja se onkin usein mukavaa. Varmista kuitenkin ettei miehelläsi ole syöpäläisiä, jotka voivat tarttua sinuun.

12. 

Koulutus on parasta aloittaa yksinkertaisista asioista, kuten sisäsiisteydestä. Ankarasta koulutuksesta huolimatta kaikki miehet eivät kuitenkaan opi sisäsiisteiksi. Oven avaaminen ja kukkien tuominen ovat hankalia temppuja, jotka onnistuvat vain valioyksilöiltä.

13. 

Vaikka miehet näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät kuitenkaan ymmärrä puhettasi.

14. 

Jos mies karkailee, kokeile aidata piha tai käyttää talutushihnaa. Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen. Jos karkailu jatkuu, hanki uusi mies.

15. 

Huomaa, ettei kaikkia miehiä kannata käyttää siitokseen. Siihen kelpaavat vain rekisteröidyt miehet. Jos kuitenkin haluat pentuja eikä miehesi ole rekisterissä, varaudu ongelmiin.

* * *

Huumorintäyteistä elämää tulevanakin viikonloppuna!

 

Syksyn kynnyksen yli on jo astuttu

Pakko todeta, että syksy on saapunut. Vielä sunnuntaina ruokailimme pihamaalla auringon lämmössä, mutta eilisen ja tämän päivän tuuli on tuivertanut varsin navakasti ja ilmaa tehokkaasti viilentävästi. Vihdoin aamulla alkoi myös sade, jota tosin olen hiukan kaipaillutkin. Ei tarvitse kastella tämän syksyn istutuksia niin innokkaasti. Sipulipakkauksia on tarttunut yhdestä jos toisestakin kaupasta mukaani, mutta edelleen odottelen tilaustani Viherpeukaloista. Ihmeen kauan lähetyksen saapuminen näyttää nyt kestävän. Eihän sipuli-istutuksilla vielä niin kiire ole, mutta vähitellen olisi kiva aloittaa sekin urakka. Pikkusipulit on kuulemma hyvä laittaa isompia aiemmin multaan.

Yksittäisiä kukkijoita puutarhassa vielä näkyy, mutta mitään värien ja muotojen suitsutusta ei enää juurikaan ole. Keltaisia tai paremminkin likaisen ruskeita koivun lehtiä tuuli lennättää nurmikolle läjäpäin. Vaahteroissa on vielä hyvin vähän ruskan värejä. Yöt ovat olleet sen verran lämpimiä, ettei pakkasesta ole tietoakaan. Kurjenpolvissa on edelleen yksittäisiä kukkia, maurinmalva availee harvakseltaan nuppujaan ja cosmoskukka samoin. Yksinäinen orvokki on putkahtanut kukkimaan kompostorin viereen oikein komealla kukalla ja syysleimutkin puskevat vielä uusia kukkia, joskin jo pienempiä kuin aiemmin. Etupihan angervopusikossakin kurttulehtiruusu on päättänyt nostaa esille muutaman nupun ja eilen avautuneen kukinnon. Enpä muistanutkaan, että joskus vuosia sitten tyrkkäsin angervojen viereen tuon kurttulehtiruusun. Se on ollut kaiken aikaa hätää kärsimässä voimakkaiden angervojen parissa, mutta pääseepä tuo edes näin syksyllä uhittelemaan vähän angervoille. 

Jalohortensia on edelleen upeassa kukassa. Ehkä noiden kukintojen sävy on hieman tummentunut ja syventynyt, mutta pitkään se jaksaa kukkia. Toivottavasti jalohortensiani säilyvät talven yli ja muutkin kolme ryhtyisivät ensi kesänä kukkimaan. Lehdet ovat edelleen vihreät ja ehjät, aika komea puska oikeastaan.

Ensimmäistä syksyään puutarhassani viettävä Syyshortensia Vanilla fraise on pukannut jokaiseen oksan kärkeen kukinnon, vaikka ajattelin, ettei se ehkä niin pian istuttamisensa jälkeen vielä jaksa kukkia. Kovinkaan suurta eroa tuolla kukinnolla ei ole etupihalla kasvavaan tavalliseen syyshortensiaani, oksan väri on ehkä punaisempi. Etupihan syyshortensian kukinnot ovat värittyneet kauniisti pinkeiksi. Olisiko lämpimillä ja aurinkoisilla ilmoilla ollut vaikutuksensa, sillä tuo vaaleanpunaisuus on merkittävämpää kuin pitkiin aikoihin.

  
Ja niin taas tässä postauksen kirjoittamisessa vierähti niin paljon aikaa, että on pakko tältä erältä lopettaa, vaikka vielä olisi ollut sanottavaa. Lähden tuttavan tyttärentyttären 10-vuotissynttäreille ja samalla käyn hakemassa lapsen vanhempien tallilta hevonkakkaa puutarhaani varten meille talveksi muhimaan. Pitää vielä muistaa kaivaa saappaat mukaan, sillä taivaalta tulee vettä aika rankasti ja kakkaa lapioidessa tulee muutenkin vähän ryvettyneeksi.

 

Kasvihuone miltei valmis

Kasvihuone alkaa olla koossa. Tämän kuvan ottamisen jälkeen myös ovi ja kattoluukku ovat paikallaan. Ainoastaan joitakin pieniä nippeleitä vielä puuttuu ja viimeiset ruuvien kiristykset. Myös sokkelin ympärille täytyy vielä kärrätä kivituhkaa ja ehkä tehdä pieni porras tuohon ovensuuhun, kun kynnys on aika korkealla. Ei se nyt kulkemista estä, mutta ainakin Ukkokulta väitti siihen kompastuvansa. Kyllä tulikin hieno. Niin hieno, että ymmärrän hyvin, miksi jotkut raahaavat kasvihuoneeseen pöydän ja tuolit ja alkavat viettää siellä teehetkiä.

Ei kasvihuoneen kasaaminen ihan kädenkäänteessä käynyt, joten onneksi se hommattiin näin syyspuolella, jolloin on ollut riittävästi aikaa sen kokoamiseen. Ukkokulta on kyllä tehnyt paljon hommia, eikä tosiaankaan ole oikonut missään vaiheessa. Perustukset on tehty huolella ja sokkelin reunoille on laitettu vähän styroksiakin, jotta multa pysyisi pidempään lämpimänä. Tiilet tuohon käytävälle on huolella naputeltu ja varmistettu niiden suoruus. Harmi, ettei jako toisinpäin onnistunut, olisi saanut vähän kuviota tuohon käytävään. Eräästä blogista sain vihjeen istuttaa kasvit muovisiin astioihin, jolloin esimerkiksi mullanvaihto helpottuu. Niin olen ajatellut tehdä, mutta se jääköön kevääseen.

Kuten kuvasta näkyy, työskentely kasvihuoneen ympärillä on liiskannut ympäristön nurmikon mutaiseksi sotkuksi. Siksi kuorin tuosta oven edestä nurmikon jo kokonaan pois ja laitoin siihen noita kiviä sekä yhden ylimääräiseksi jääneen rapskulehden. Saattaa olla, että tuota sisäänkäynnin edustan kiveystä täytyy vielä laajentaa, riippuu nyt siitä, kuinka paljon siinä tulee tulevaisuudessa kuljettua. Ehkei nyt kuitenkaan samassa määrin, kuin tämän rakennusprojektin aikana.

Kasvihuoneen pystytysopas on aika selkeä, mutta 52-kohtaista ohjeistoa on noudatettava järjestelmällisesti. 

Ukkokulta keksikin käyttöä kellariin säästämilleen ruokapakkauksille. Numeroidut ruuvit, mutterit ja muut osat pysyivät hyvin järjestyksessä ja näin kasvihuoneen kasaaminen helpottui.

Juusokin viihtyi alapihalla paremmin, kun koko perhe oli siellä säheltämässä. Myös viikonloppusaunaan saapunut peräkamaripoika. Maahan pudonneissa koivunlehdissä lötkötteleminen keveässä auringonpaisteessa näytti miellyttävän Juusoa. 

Välillä piti vähän raapia kotikoivua ja pörhistellä häntää, jotta mamma ei luulisi kissansa pelkkiä unia päivät pitkät vetelevän.

Sitten välipalaksi jokunen ruohonkorsi...

...ja anova katse kotia kohti. Johan sitä on tullut riittävästi harrastettua päiväulkoilua. Illan pimeydessä on Juusostakin paljon mieluisampaa tutkiskella pihan pusikoita ja katsella kohti metsän takaa paistavaa kuuta.

Hui kauhistus! Mikäs se täällä pihalla makaa hengettömänä? Hiiret Juuso popsii yhtään kursailematta, mutta päästäisillä se leikkii aikansa ja antaa niille sitten armonpuraisun. Tämä onkin aika iso ja pullea yksilö. Pääsee metsikköön pikkuötököiden yhteiselle hautausmaalle, jonne olemme haudanneet lähinnä näitä päästäisiä.

"No, niin. Nyt on päästäinen saatettu pois mamman rauhaa häiritsemästä, 

joten voisimmeko jo lähteä sisälle."

Mukavaa syyskuista alkuviikkoa kaikille!

 

Käsityötarvikkeita Tallinnasta

Aida-kankaani alkoi olla lopussa ja niinpä teimme ystäväni kanssa ostosmatkan Tallinnaan. Karnaluksiinpa hyvinkin. Koska kaupassa palvelu on aika hidasta ja tavaraa ihan mahdottomasti, tein tilauksen jo ennakkoon netissä ja ilmoitin tulevani noutamaan tilauksen henkilökohtaisesti. Näin nopeutin ostosten tekemistä ja pystyin haarukoimaan, paljonko rahaa ostoksiin menisi. Karnaluksissahan ei kelpaa mitkään maksukortit, joten käteistä täytyy löytyä. On se vaan sellainen käsityö- ja askarteluihmisten taivas tuo kauppa. Aida-kankaan ja moulinelankojen lisäksi ostin ristipistoneuloja, uusia puolia ompelukoneeseeni, muutaman helmipaketin ja kaunista nauhaa korttiaskarteluun, bambupuikot ja pienet pihdit. Rahaa meni 64 euroa. Pelkästään tuo kangas olisi maksanut Suomessa saman, mitä nyt kaikki ostokset. Tokihan rahaa kului itse matkaan ja vähän muutenkin, mutta matkankin saimme erittäin edullisesti ja se toimi virkistyksenä ja mukavana taukohetkenä muuten aika hetkiseen syysohjelmaan.

Karnaluks sijaitsee melko lähellä Tallinnan Keskturgia eli Keskustoria. Menimme Karnaluksiin taksilla suoraan satamasta aikaa säästääksemme, mutta helposti sinne pääsee kakkoksen bussilla ja ratikalla. Keskturgissa paikallinen väestö käy ostamassa vihanneksia, juureksia ja hedelmiä sekä sisähallista lihaa, leipää ja kalaa. Ulkokatoksissa on lisäksi myytävänä vaatteita ja kodintekstiilejä. Merkkivaatteita ja hifistelykamaa tältä torilta on turha lähteä hakemaan, mutta esimerkiksi edullisia sukkia kannattaa ostaa vaikka koko perheelle. Juustot ovat huomattavasti edullisempia kuin sataman ja vanhan kaupungin kaupoissa ja valikoimaa löytyy kiitettävästi. Ulkotorilla myytävät hedelmät ovat virolaisia ja nyt oli myynnissä paljon omenoita, luumuja ja puolukoita sekä kantarelleja. Arbuusit olivat valtavia, eikä niitä olisi millään jaksanut laivaan kantaa, mutta muutama muhkea valkosipuli sopi hyvin kotiintuomisiksi.

Satuimme parahiksi sellaisen myyjän luo, joka oli lopettamassa päivän työtään ja myi kaikki saman päivän leipomuksensa puoleen hintaan. Ostin tumman sipulileivän 50 sentillä, ison pussillisen kaali-, liha- ja juustopasteijoita á 20 senttiä ja toisen pussillisen erilaisia pullia ja viinereitä, niinikään 20 sentillä kappale. Kotiinpäästyäni harmittelin, että unohdin savujuuston, sillä lähikauppamme mainosti suomalaista savujuustoa kilohintaan 26 euroa. Tallinnan torilta olisin tuohon hintaan saanut monta kiloa virolaista savujuustoa.

Sää Tallinnassa ei olisi voinut olla upeampi. Aamulla Helsingissä satoi, mutta Tallinnassa aurinko paistoi täydeltä terältä ja mittari kipusi 23 lämpöasteeseen. Oli siis aika hikinen reissu, kun tuli valittua päälleen hyvät kävelykengät ja mustat farkut. Torireissun jälkeen istahdimme kahvilan terassille hengähtämään ja viilentymään. Siinä oli mukava tähtäillä ohikulkevia ihmisiä ja taivastella virolaisten miesten innostusta kalliisiin automerkkeihin. Meikäläisittäin hiukan rähjäisen toriparkin valloitti toinen toistaan erikoisempia mersu- ja bemarimalleja. Vaikka meille suomalaisille Viron hintataso on edelleen melko matala, on euron myötä moni asia Tallinnassakin ihan uusissa lukemissa. Kahviloissa syö edelleen edullisesti, mutta esimerkiksi kahvikupillisesta saa jo varsin usein pulittaa 2 euroa tai enemmänkin. Kun tietää, että virolaisen kaupan kassatyöntekijä ansaitsee noin 300 euroa/kk, pistää miettimään, miten sellaisella summalla pärjää edes Tallinnassa.
 
Päiväreissu Tallinnaan tuntuu aina yhtä kiireiseltä ja laika menee siivillä. Harvoin on aikaa syventyä katselemaan ja kuvaamaan oikein ajan kanssa. Joka kerran päätän, että vielä teen useamman päivän matkan, jolloin olisi aikaa kävellä kaupunkia ristiin rastiin, istuksia kivoissa kahviloissa ja käydä näyttelyissä ja museoissa. Talvi on edessä ja rapa roiskuu silloin Tallinnassakin, joten kovasti ei silloin kiehdo kävelyretket edes historiallisessa keskustassa. Niinpä kunnollinen tutustumismatka siirtyy jälleen hamaan tulevaisuuteen. Ehkä kuitenkin ostosmatka Karnaluksiin vielä ennen joulua. Kun tuli ostettua ihan liian vähän punaisen sävyisiä moulinelankoja. 

* * *

Karnaluksin osoite on: K.A. Hermanni 1. Talo on uudehko vaaleasävyinen toimistotalon näköinen rakennus, jonka toinen pääty rajoittuu Tartu mnt:en. Tartu mnt:tä pitkin kulkee mm. ratikka nro 2 (Karnaluksia lähimmät pysäkit Keskturg tai Autobussijaam). Karnaluks sijaitsee toisessa kerroksessa metallioven takana. Joskus ovi voi olla lukossa ja se avautuu ovikelloa soittamalla. Talon seinässä ei ole nimikilpiä eikä mainoksia. Muistaakseni ulko-oven vieressä olevassa taulussa Karnaluksin nimi on esillä. Sisäänkäyntikerroksessa on vasemmalla biljardibaari, ensimmäisessä kerroksessa Karnaluksin toimisto ja itse myymälä siis kerros ylöspäin. Satamassa seisovat taksit näyttävät kaikki tuntevan Karnaluksin nimeltä ja osaavat ajaa sinne vaikeuksitta. Eilen taksimatka satamasta Karnaluksiin maksoi 7 euroa ja kesti kahdeksan minuuttia (siitäkin suurin osa kului liikennevaloissa seisomiseen).

Kaupassa voi maksaa ainakin toistaiseksi ainoastaan käteisellä. Myyjää on toisinaan vaikeaa tavoittaa jotain kysyäkseen. Tuotteissa on kyllä aika hyvin hinnat esillä. Jos ostat jotain nauhaa tai nappeja, ota koko rulla tai nappiputkilo mukaan kassalle ja pyydä vasta siellä tarvitsemasi määrä. Ylipäätään kannattaa pistää hinnat mieleen, siten säästää aikaa kassalla, jos kassa ei muistakaan hintaa. Eilen kaupassa oli peräti kaksi kassaa, mutta toinen tyhjensi laatikoita, vaikka asiakkaiden jono oli hyvin pitkä. Kun kassa mittaa asiakkaiden tarvitsemat nauhat, naputtelee hinnat tietokoneelle, laittaa tavarat yksitellen pussiin ja samalla kenties juttelee ties mitä toisen myyjän kanssa, voitte kuvitella, että aikaa kuluu.

Karnaluksissa tarvitaan siis aikaa, käteistä rahaa ja hiukan malttia, sillä tavaraa on paljon, palvelu välillä hidasta ja happikin tuppaa helteillä loppumaan.

Karnaluksin kanssa samassa rakennuksessa, sen Tartu mnt:n puoleisessa päädyssä on isohko kangasliike, josta löytyy myös erilaisia ompelu- ja askartelutarvikkeita. Siellä on välillä merkittäviä alennuksia ja nytkin löysin kivoja 3D-askartelupakkauksia 70 %:n alennuksella (lähtöhintakin oli vain 1.47 €). 

Karnaluksin tiedot löytyvät helposti netistäkin Karnaluks-hakusanaa käyttämällä, mutta sen virallinen netti- ja verkkokauppaosoite on www.kl24.ee.

Oodi kisssalle

Tässä yhtenä päivänä istuskelin tietokoneella, ehkä laskuja maksamassa, ehkä blogia kirjoittamassa. Juuso nukkui päiväuniaan lempipaikallaan, tuolilla, jonka työhuoneen remontin myllerryksessä kiikutin kellariin. Ja hain sitten takaisin, kun huomasin Juuson sitä useaan kertaan selvästi etsivän. Tuotuani tuolin takaisin, ei se heti kelvannutkaan Juusolle, vaikka laitoin siihen tutuksi tulleen pyyheliinan. Ei, Juuso nukkui milloin olohuoneen pöydän alla maton päällä, milloin minun vieressäni ja pitkän jakson myös tuulikaapin ovimatolla. Kunnes se muutama viikko sitten tuli minulle jotain tuohon työpöydän viereen äänekkäästi selittämään. Taisi haluta ulos, mutta kun en ihan heti sen toiveita toteuttanut, se menikin tekemään uusintatuttavuutta vanhan tuolinsa luokse. Ensin se nousi kahdella tassulla kurkottamaan lempituoliaan, haisteli ja mietti, arvaisiko tuohon hypätä. Ja hyppäsi, kiertyi kerälle löytäen ilmeisesti tutun tunnelman ja ryhtyi nukkumaan. Sen jälkeen lempituoli on jälleen ollut sananmukaisesti lempituoli, jossa Juuso nukkuu niin päivisin kuin öisinkin. Täältä työhuoneen tuolilta kissan löytää, jos se vain on sisällä.

Niin, siis tuona yhtenä päivänä täällä työhuoneessa pyörähdin tuolillani ja jäin katselemaan kissani nukkumista. Miten luottavaisena se nukkuikaan välillä rauhallisesti hengittäen, välillä äänekkäästi kuorsaten. Eikä piitannut piirun vertaa minun tuijotuksistani. Unia se taisi nähdä, sillä toisinaan viikset väpättivät rytmikkäästi ja se maiskutti suutaan ja piti pientä naksuttavaa ääntä. Myös hännän pää naputti toisinaan muutaman kerran terhakkaasti makuualustaa, kunnes taas kiertyi Juuson ympärille. 

Välillä Juuso avasi silmänsä, haukotteli leveästi ja vaihtoi asentoa jatkan sitten uniaan. Välillä se nousi hetkeksi istumaan ja oli sen näköinen, kuin olisi unohtanut, mitä olikaan tekemässä. Sitten se pyöri hetken parempaa asentoa etsien, laittoi tassut leuan alle tai kiertyi kerälle ja jatkoi jälleen nukkumista. 

Kissa nukkuu patterilla.
Sen häntä liikahtelee
kun se näkee unia.

-Risto Rasa-

Kissat haluavat ovien olevan auki
- siltä varalta, että ne sattuisivat
muuttamaan mieltään.

-Rosemary Nisbet-

Kissa on kuin 1800-luvun alun englantilainen herrasmies 

- poseeraa elegantisti, käyttäytyy hienosti, rakastaa tahrattomia vuodevaatteita 

ja ottaa kärkkäästi nyrkit avukseen. 

Se heittäytyy villeihin rakkausseikkailuihin ja kaksintaisteluihin kuutamolla,  laulaa kuorolauluja. 

Se vaatii palkollisiltaan moitteetonta palvelua 

ja hallitsee sellaisen valikoiman hävyttömyyksiä, että satamajätkäkin kalpenisi.

-Pam Brown-

Vain kissojen ystävät tietävät,
millaista on omata turkispäällysteinen,
musikaalinen ja jäähtymätön
kuumavesipullo.

-Susanne Millen-

Jotkut ihmiset muuttavat maailmaa
väkivalloin tai sanan voimalla,
mutta kissa vain makaa ja torkkuu maailman
hiljalleen muotoutuessa vastaamaan sen
toiveita ja mukavuudenhalua.

-Allen ja Ivy Dodd-

Kissat osaavat matemaattisen tarkasti
arvioida juuri sen paikan, missä istuessaan
ne ovat eniten tiellä.

-Pam Brown-

 

Kissat tulivat maailmaan kumoamaan
sen harhaluulon, että kaikki on luotu
palvelemaan ihmistä.

-Paul Gray-

 

OODI KISSALLE

Eläimistä tuli susia,
millä liikaa häntää,
millä iso murheellinen pää.
Vähä vähältä ne alkoivat sopeutua,
kävivät maisemaan taloksi
saivat täpliä, somistuivat, joku lensi.

Kissa,
kissa yksin ilmaantui valmiina ja ylpeänä.
Se oli heti syntyään täydellinen,
kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.

Ihminen halusi olla kala tai lintu,
käärme saisi mielellään siivet,
koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,
insinööri soisi olevansa runoilija,
kärpänen kokee lentää kuin pääskynen,
runoilija yrittää matkia kärpästä,
mutta kissa
haluaa olla vain kissa
ja yhtä kissaa se on
hännästä viiksiin,
harmaasta aavistuksesta elävään hiireen,
yön pimeydestä kultaisiin silmiin.
 

Ei ole sen veroista ykseyttä,
ei kuu eikä kukka
ole rakennettu niin hyvin:
se on niin yksi kappale
kuin aurinko tai topaasi
ja sen joustava ääriviiva
on siro ja luja
kuin laivan keula.
Sen keltaisista silmistä
jää yksi ainut
viiru
johon lentävät yön kolikot.

Oi pikkuinen
keisari ilman keisarikuntaa,
isänmaaton valloittaja,
salongin pieni tiikeri,
eroottisten taivaskattojen
lemmensulttaani,
sinä komennat myrskyssä
rakkauden tuulta
kun liikut
ja painat
maata vasten
neljä herkkää jalkaa,
nuuhkit,
epäilet kaikkea
mitä maa kantaa päällään,
sillä kaikki on saastaista
kissan tahrattomalle käpälälle.

Oi huoneiston joutilas
peto, yön röyhkeä
käpälänjälki,
laiska, jäntevä
ja etäinen,
syöverinsyvä kolli,
asumusten
salainen poliisi,
jonkin kadonneen sametin
tunnusmerkki,
varmaankaan
et ole lajina arvoitus,
kaiketi et ole mysteerio,
kaikki sinut tuntevat; kuulut
ihan tavallisimpaan talonväkeen,
kaiketi kaikki luulevat niin,
kaikki luulevat olevansa
kissansa isäntiä,
omistajia, kissan
enoja, kavereita,
virkaveljiä,
oppilaita tai ystäviä. 

   

Minä en.
Minä luulen toisin.
Minä en tunne kissaa.
Minulle on tuttua monenmoinen, elämä
ja sen arkipelaagi
meri ja kaupungin laskemattomuus,
kasvitiede,
naiset ja niiden kummat salat,
matematiikan kertotaulut ja miinukset,
maan vulkaaniset suppilot,
palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,
pappien sinertävä atavismi,
mutta kissasta minä en saa selvää.
Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen,
sen silmissä on kultaiset numerot.

-Pablo Neruda- 

Suom. Pentti Saaritsa

 

PS. Ja mikä lie, etten saanut tuota punaista tekstiväriä muutettua mustaksi!