lauantai 15. toukokuuta 2021

Levätään sitten myöhemmin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sää on hellinyt meitä ja tarjonnut puutarhaihmisille mahdollisuuden laittaa paikkoja kesäkuntoon. Olen mennyt  kaiken vapaa-aikani pihalla pää kolmantena jalkana. Sinänsä tarpeetonta hosumista, sillä vasta eletään toukokuun puoliväliä. Näitä aikoja ja hetkiä olen odottanut koko talven ja pitkään jatkuneen kolean alkukevään. Kun lämpömittari pongahti ylimaallisiin lukemiin, laajeni minun elämäni seinät vähintäänkin tontin rajojen mittaisiksi. Pihaovi on päivät selällään ja ikkuna yölläkin auki.

Hyasinthus 'Pink Surprise'


Ei ollut vaikea arvata, että lämpö räjäyttää puutarhan kukkimaan ja luonnon vihreäksi. Uutta ilmestyy mullan pintaan ja lehtien keskelle nopeammin, kuin nähdä ehtii. Koivujen hiirenkorvat kasvavat silmissä ja koristepuut ovat nupulla. Nyt on tyydyttävä pikaisiin kuvauskierroksiin, joiden annin voi sitten purkaa viimeistään syyspimeinä iltoina. Kuka ehtii tällaisina päivinä tietokoneen äärellä istumaan. Jokaisen blogissa olisi paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Ei vain ehdi pitkiä lurituksia kommentoida, vaikka kuinka tahtoisi.

Hyasinthus Woodstock


Pienimmät sipulikukat jo lopettelevat antaen vuoron isommille. Hyasintteja en tainnut viime syksynä yhtään uutta istuttaa. Osa vanhoista nousee mukavan runsaina, joskin osa laihoina yksilöinä. Vaalenpunaista Pink Surprisea olen istuttanut useita lähekkäin toisiaan ja siksi ne näyttävät laihempinakin kauniilta. Woodstockin kanssa voisi jatkossa tehdä samoin.


Syyspenkin laukkojen seasta nousi yllättäen keltainen hyasintti. En muista sellaista tuohon paikkaan istuttaneeni, eikä tietoa löydy listoistakaan. Olisiko hyasintti siirtynyt muiden kasvien siirron yhteydessä? Se on jopa luultavaa.

Pergolan viereisessä vatukkalaatikossa on jo vuosia kasvanut yksittäinen hyasintti, sininen sellainen. Sitä tapaan ihailla ihan läheltä sen jännän värityksen vuoksi. Nuppuisena tämä hyasintti on tumman lila. Avautuessaan väri vaihtelee vaalean lilasta siniseen.

Vatukkalaatikko on saanut nimensä sen sisällä kasvavista tuoksuvatukoista. Oli helpompi rakentaa vatukkakasvustolle selkeät rajat kuin kaivaa kiinaan juurensa ulottaneet puskat pois. Leikkaan vatukat syksyllä aivan alas. Ne kasvavat joka kesä nopeasti täysimittaisiksi muodostaen näköesteen puistoon tai puistosta meille. Istutin metsän kaaduttua tontin rajalle muutaman tuijan, mutta ne eivät vielä vähään aikaa tarjoa näköestettä.

Erythronium californicum White Beauty - Rusokoiranhammas


Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin uusiin kasveihin. Koiranhampaat kuuluvat niihin. Ilokseni ne näyttävät viihtyvän ja kukkivan. Viime syksynä istutin ensimmäisen rusokoiranhampaan, joka kukkii nyt yhdellä kukalla. Söötti kuin mikä. Se on muistettava merkitä tarkasti, etten Pikkupuutarhan Kivipenkkiä myllertäessäni vahingossakaan hukkaa valkoista kaunotartani. No, ehkä viime kesän myllerrykset Kivipenkissä hetkeksi riittivät.

Erythronium Pagoda -Koiranhammas

Keltaisia Pagoda -koiranhampaita on nyt kolmessa paikassa; Hortensiapenkin molemmissa päissä ja Kiemurapenkissä lähellä Kevätsuudelma -kirsikkaa. Koiranhampaiden pilkulliset lehdet on helppo tunnistaa niiden noustessa keväällä.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki


Aika monta perennaa odottaa yhä istuttamista. Aika on mennyt monissa muissa hommissa. Mitä tahansa teenkin, kuljen harvoin suoraan kohteesta A kohteeseen B. Matkalla eksyn helposti kurkkimaan sinne tänne. Portaita ylös noustessani huomasin Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani rusettinukin, johon on ilmestynyt nuppurykelmä. 

Lakastuvat scillan lehdet meinasivat peittää rusettinukilta auringonpaisteen ja minulta tämän ilahduttavan löydön. Pikkusipulit eivät haittaa myöhemmin parhaansa esittäviä kasveja. Kädellä siirsin scillojen lehtiä sivuun. Pian osa niistä kuihtuu ja loput voi vaikka leikata pois.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti pukkasi nuppunsa pikavauhtia, kuten muutama päivä takaperin epäilinkin. Otin kukista lähemmänkin kuvan, mutta unohdin siirtää nakkisormilla varustetun version kamerasta koneelle. Kukka katsoo aina nöyränä maata kohti, joten sen kunnolla nähdäkseen on sitä hellästi nostettava ylöspäin tai vastaavasti kuvaajan pitäisi kellahtaa kyljelleen maahan. Joskus toiste sitten.

Purlmonaria Blue Ensing - Tarhaimikkä


Vaahteravauvoja kitkiessäni löysin yllätyksekseni kuvan sinisen tarhaimikän. Istutin niitä vuosi sitten kaksi kappaletta Pikkupuutarhaan. Mielestäni huolellisesta istutuksesta ja kastelusta huolimatta taimet katosivat kesän aikana. Ajattelin, että paikka taisi olla sittenkin liian lämmin ja valoisa näille. Ehdin jopa unohtaa ne. Luultavasti toinen on heittänyt heipat, mutta onneksi tämä yksi on elossa ja kukkii. Aika hyvin se katoaa kevätkaihonkukkien sineen, vaikka imikän sininen onkin huomattavasti syvempi.


Jos ovat kasvit heränneet, sen ovat tehneet myös kaikenlaiset ötökät. Leppäkertut taiteilivat ruusuorapihlajan oksilla, mutta eivät suostuneet kääntämään kasvojaan kuvaajaa kohti. Kotiloita metsästin yhtenä iltana kymmenittäin etikkakylpyyn. Nostin Ferramol-astian pergolan kulmalle, jotta muistan ripotella rakeita kotiloiden suosikkipaikkoihin. Ja niitähän riittää.

Navettapiian puuhamaa -blogissa oli jo muistutus, että myös liljakukot ovat hereillä. Huomasin sen itsekin. Jopa kirjopikarililjojen lehdiltä löytyy rakkaudenhuumassaan parittelevia liljakukkoja. Saa olla tarkkana niitä lähestyessään, ettei esimerkiksi käden varjo saa ötököitä pudottautumaan maahan. Mustasta mullasta on tosi vaikeaa löytää selällään köllöttäiviä kukkoja. Karsastan ötököiden koskettamista paljain käsin. Liljakukkojen listiminen onnistuu ongelmitta. Ilo se on pienikin, kun musertaa rakastavaiset kerralla sormiensa välissä.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja


Keisarinpikarililjojen kukkien avautuminen on viittä vaille ajankohtaista. Sään viileneminen ehkä pidentään kukintaa, toivottavasti niin. Keisarinpikarililjat ovat minusta kuin heavy-rokkareita. Tukka on juuri heilahtanut pystysuoraan ylös matkalla olalta toiselle tiukan kitarariffin pyörteissä. 

Oranssinpunaisia keisarinpikarililjoja katsellessani silmiini nousee aina espoolaisen Marketanpuiston lammen lähellä sijaitseva kukkula, jossa eräänä keväänä näin lukemattomia kukkivia keisareita. Kiva, että muualla nähdyt unelmat toteutuvat myös omassa puutarhassa. Ehkä ei yhtä runsaina, mutta kenties matkalla samaan.

Primula pruhosiniana - Suikeroesikko

Esikkojen kukkiessa olen ahertanut kasvimaan kimpussa. Kylvin lavakauluksiin salaattia, pinaattia, lehtikaalia, herneitä, mangoldia, porkkanaa, retiisejä, tilliä, ruohosipulia, kosmoskukkia ja istukassipuleita. Istutin esikasvatetut kesä- ja spagettikurpitsat sekä ruusukaalin. Kastelin kuivaksi käyneen mullan sekä ennen kylvämistä että kylvöjen jälkeen ja laitoin laatikoille harsot. Joltain tuollainen tehtävä käy ehkä käden käänteessä, mutta minulta meni useampi tunti. Kirjasin kylvöjen ja istutusten ohessa lajikkeiden nimet karttaani. Välillä istahdin tuolille miettimään, etenenkö ennakkosuunnitelman mukaan vai teenkö muutoksia. Jonkun verran tuli muutoksia.

Pariin lavakaulukseen istutin esikasvatettuja samettikukkia. Ne ovat viettäneet aikaa kellarissa. Pari kertaa olen nypännyt nuppuja pois, mutta nyt kehittyneet nuput ja avautuneet kukat saavat nauttia ulkoelämästä. Kylvin myös samettikukkien siemeniä varapenkin reunaan. Seurakseen ne saivat kehäkukkia ja ruiskukkia. Toivottavasti kesä suo runsasta kukintaa.

Istutusalueiden kanttaaminen odottaa yhä. Pian siihen hommaan pitäisi ehtiä tarttua, sillä rikkaruohot ja muhevaan multaan kurottava nurmi ovat keväästä yhtä innoissaan, kuin minäkin. Istuttamista odottavat mm. juurakoista kasvatetut syysleimut, punatähkät ja punakärsämöt. Niiden istuttaminen on helpompaa, kun suurin osa vanhoista kasveista on noussut. Vielä niin ei ole tapahtunut. Kaikki aikanaan.

Juuri nyt ei ainakaan pysähtyneisyydestä voi valittaa. Päinvastoin. Paljon tapahtuu ja nopeassa tahdissa. Koitetaan pysyä perässä ja pysähtyä välillä ihan vain nauttimaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

 

28 kommenttia:

  1. Muutama pihasi kasvi onkin minulle aivan uusi tuttavuus vaikka lukemattomia puutarhakauppojen sivustoja olen kahlannut. Ihanat hyasintit. Liljakukkoja en kykene pelkin sormin liiskaamaan, pakko olla itsellä joku väline siihen ällöttävään touhuun. Saati ne toukat, yök! Vielä tänä vuonna en ole tavannut, omat liljani kun vasta nostavat päätään mullasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogien yksi kiva bonus onkin löytää itselleen uusia ja outoja kasveja. Usein toisen blogin kuvien katseleminen johtaa netin selaamiseen ja vierailuun puutarhakaupoissa.
      Niihin liljakukkojen toukkiin en minäkään paljain sormin koske. Kukkojen suhteen on oltava nopea. Hanskoja hakiessa kukot ovat saattaneet muuttaa muualle.

      Poista
  2. Muistathan istahtaa ihailemaan kättesi töitä! Keväthurma kyllä vie mukanaan ja useampana iltana minäkin olen pihalle lähtenyt nurkkia kuopsuttamaan. Ei vaan millään meinaa pysyä kasvun perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istahtaminen on välillä vaikeaa, mutta olen pyrkinyt järjestämään välipäiviä, jolloin lähinnä vain kuvaan ja kiertelen puutarhassa. Toisaalta lähes kaikki puutarhaan liittyvä on mieluista ja innostavaa. Niistä rasittuu kroppa, mutta mieli liitelee kaiken aikaa korkeuksissa.

      Poista
  3. Nyt ei malta olla puutarhasta poissa. Liljakukkoja on jo löytynyt, kumihanska kädessä listin sillä en vaan pysty koskemaan niihin paljain käsin tai edes puutarhahanskalla. Aamu on ollut parasta saalistuaikaa. Kotiloita tuntuu olevan runsaasti, viime talvi oli niille kai suosiollinen. Lämmin ja runsas lumipeite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei malta, ei. Tänään aion pitää kotihommapäivän, jotta kaikki arkiset työt eivät kasaudu. Puutarha saa selvitä itsekseen ja illan suussa ehkä kierros kameran kanssa.
      Eikö kumihanska ole vähän jäykkä liljakukkojahdissa? Yleensä näen liljakukkoja silloin, kun ulottuvilla ei ole minkäänlaisia hanskoja. Nopean toiminnan tarve ylittää inhon.
      Tulkitsin itsekin, että talvi oli kotiloille suotuisa. Niidenkin jahtaamiseen aamu tai ilta olisi paras. Silloin ei vain aina ole aikaa kotilometsästykseen.

      Poista
  4. Nyt kaikki liikenevä aika kuluu pihatöissä ja hyvä niin. Täytyykin muistaa tarkastaa liljakukkotilanne. Onneksi meidän puutarha on säästynyt kotiloilta. Minulla on kuitenkin Ferramolia aina valmiina ja uusia kasveja hankkiessani kylvän sitä varmuudeksi kasvin istutuskuoppaan ja ympärille.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin juuri liljakukkakierrokselta, enkä tällä kertaa löytänyt yhtään. Varmaan niitä edelleen on, mutta ehkä ei hirvittäviä määriä.
      Sinä onnellinen olet välttynyt kotiloilta. Alkuvuosina niitä ei ollut meilläkään, mutta vuosien mittaan määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Toki ne ärsyttää, mutta niidenkin kanssa oppii elämään.
      Samoin sinulle lämmintä ja aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  5. Nyt on kyllä ihan mieletöntä. Toisaalta minulle tämä aika on ihanaa myös jakaa tätä samaa iloa, lukea muiden blogeista, mitä tapahtuu, jne, mutta siihen ei tosiaan ole ihan niin paljon aikaa kuin haluaisi.
    Heh, rokkari-keisarit! :-D
    Ihastuttava tuo sininen hyasintti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken ihanuuden ja ilon jakaminen on eräs tärkeä pointti tässä puutarhaharrastuksessa. Siinä antaa ja saa, näin sen koen. Ukkokullalle on turha hehkuttaa jotain löytämäänsä kasvia, joten mieli palaa innosta kertoa siitä jollekin ja blogissahan ne vertaiskaverit ovat helposti tavoitettavissa.
      Ilmiselviä rokkareitahan nuo ovat hiuksiaan heiluttamassa. Välillä päähän pälkähtää mitä omituisimpia mielleyhtymiä. Ehkä ne eivät aina lukijoiden lamppua sytytä, mutta tuleepa kuitenkin kirjattua.

      Poista
  6. Wau mikä kukka paljous! Ja niin hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sesse! Käsillä on hetket, jolloin jokainen kukka tulee kuvattua edestä ja takaa lukuisia kertoja. Ja vieläpä joka vuosi.

      Poista
  7. Ihania sinttiä! Mullaki näkyy nuppuja monista, vaikken niitä muistaakseni syksyllä laittanu. Ötököötä näkyy kaikellaasia. Otan kuitenki ennemmi lilijakukot ku lehtokotilot. Muita kotiloja kyllä löytyy, mutta taitaavat vaan kuulua normi luantohon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtaisin minäkin kotilot ihan lennossa liljakukkoihin. Osa kotiloista kuuluu suomalaiseen luontoon. Eikö lehtokotiloakin ole aina ollut. Sen määrä ja esiintyvyysalueet ovat vain lisääntyneet räjähdysmäisesti.
      Ainakin narskuissa on tänä keväänä noussut sellaisia, joita ei ole vuoteen pariin näkynyt ollenkaan. Tiedän joskus istuttaneeni. Kiva näinkin päin eli palaavat menneisyydestä moikkaamaan.

      Poista
  8. Huh, puutarhavauhtisi tuntee tänne ruudun toiselle puolelle asti! Ihan hengästyttää, mutta hyvällä tavalla.

    Rusettinukki on hirmu söpö. En ole koskaan kuullutkaan tuosta kasvista!

    Koiranhampaita fanitan minäkin. Tuo vaalea on kyllä erityisen kaunis. Sipuleita ei ihan helpolla syksyisin kaupoista löydä. Jospa aktivoituisi loppukesästä ja katselisi nettikauppojen valikoiman. Vaaleanpunainen olisi ihana : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhavauhtia on nyt ilmassa. Ei vaan malta pitää näppejään erossa mullasta ja kasveista, eikä siemenistä. Pari projektia odottaa aloitusta, kun ei vaan ehdi.
      Rusettinukki on minullekin tuore tuttavuus. Sain sitä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta viime kesänä. Iloitsen, että slevisi talvesta ja jopa kukkii.
      Totta, koiranhampaan sipuleita saa aina vähän metsästää. Jos niitä jossain näkee, on ostopäätös tehtävä heti, jos aikoo päästä osalliseksi. Vaaleanpunainen minullakin on etsinnässä. Ja lisää myös noita valkoisia.

      Poista
  9. Ihana postaus ja samoja ajatuksia kuin itsellänikin. Meilelkin ovat nyt lehtokotilot löytäneet tiensä joten uusin työ on nyt sitten niiden torjuminen. Harmittaa kovasti mutta minkäs voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan harmi, että kotilot ovat saapuneet teillekin. Kyllä niidenkin kanssa oppii elämään. Eivät ne sentään kaikkea puutarhasta syö ja vähemmän, jos jaksaa niitä metsästää ja "marinoida".

      Poista
  10. Kesä 🌷🌞 tuli tännekin parissa päivässä, pikkusipulikukat kukkivat parhaillaan.
    Siellä ollaan jo pitemmällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pääsette osalliseksi näistä hienoista kesäpäivistä. Täällä on jo viittä vaille täysi kesä. Tuomet kukkivat ja koivunlehdet ovat jo hiirenkorvaakin suuremmat.

      Poista
  11. Kyllä nyt on täys tohina päällä! Mukava kirjoitus. Kaunis tosiaan sinun sininen hyasintti. Pitäisi katsoa muutamaa omaa kanssa tarkasti onko noin hieno värivaihtelu. Eilisessä kesäsäässä aloitin daalioiden maahan istutusta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysi tohina tosiaan, mutta mukavampaa tohinaa ei taida ollakaan. En yhtään muista, mistä tuon sinisen hyasintin olen hankkinut. Tai edes, milloin olen sen istuttanut. Kauan se on paikallaan ollut.
      Reipasta juurtumista ja kasvua daalioillesi. Näillä keleillä nekin tulevat viihtymään.

      Poista
  12. Siellä on tosiaan porhallettu. Ja taivas, ”joiltakin tuollainen käy kädenkäänteessä”, minulta menee kasvimaan kylvöihin ja istutuksiin monta päivää : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kasvimaani on murto-osa sinun runsaan rehevästä valikoimastasi ja kooltaankin mittavasta hyötytarhasta. Mielelläni ottaisin isommankin kasvimaan, mutta näissä puitteissa ollaan ja eletään - tyytyväisinä vieläpä. Hitaudessa on myös hyvät puolensa, joita hosujana usein muilta kadehdin.
      Mukavia kylvöilmoja sinulle!

      Poista
  13. Olet taas saanut aikaiseksi vaikka ja mitä! Upeita kukkijoita siellä jo runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän postauksen jälkeen on saatu sadetta, mikä on lisännyt kukkijoiden määrää ja lajeja. Paljon olisi puutarhahommia vielä tekemättä, mutta kaikki ajallaan.

      Poista
  14. Niin, niin kauniita kukkijoita ja kukkakuvia! Nyt ei puutarhasta malta olla pois, paitsi tänään, kun on kokoa ajan satanut! Varmasti lehtokotilot ja etanat kiittävät ja järjestävät meille päänvaivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka vesi tekee puutarhalle ja luonnolle hyvää, soisi välillä olevan pidempiä taukoja. Eilen sentään sain yhden projektin nytkähtämään eteenpäin.
      Kotiloita on pilvin pimein. Joka hommassa on oltava etikkapurkki vierellä, ettei tule kiusausta nakata kotiloita muutaman metrin päähän. Sieltähän ne mönkivät takaisin.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!