Yhteiselo pensaiden kanssa

Kosmoskukka 'Velouette'

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kirjoitti postauksessaan ideoineensa rusopajuangervoille uuden tehtävän. Hän on leikannut pitkän rivin villinä rehoittavia rusopajuangervoja siistiksi aidanteeksi, joka rajaa ja kehystää puutarhaa hienosti. 

Rusopajuangervot 8.5.2026

 
Meillä rusopajuangervoa on pitkänä aidanteena alapihan aidan takana. Nykyisin kunnan maalla. Puskat on istutettu 90-luvulla estämään pallojen lento silloiselta korttelipallokentältä meidän puolelle. Mikään suuri ongelma nuo pallot eivät olleet. Mikä lie päähänpisto aiheutti rusopajujen istuttamisen. Toimi, jota olen katunut ankarasti kerran jos toisenkin.

Aluetta uudistettaessa 2018 kunta päätti jättää pajuangervot paikalleen. Kunta leikkaa/trimmaa nurmikkokaistaleen pallokentän ja pajuangervojen välissä. Minä taasen hoidan säännöllisesti angervojen ja meidän aidan välisen alueen.

Rusopajuangervot 18.5.2026

Moni tietää, kuinka herkästi leviävä kasvi rusopajuangervo on. Pitkään paikalla kasvaneena se on saattanut vallata valtavasti tilaa ja sen poistaminen on pitkäkestoinen ja suuri urakka. Toistaiseksi olemme leikanneet rusopajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein tapille, koska vanhetessaan puskat tuppaavat risuuntumaan. Viimeksi aita leikattiin helluntaina.

 

Rusopajuangervot 25.7.2026 + muutama tuoksuvatukka jonon jatkona.

 

Olen henkisesti valmistautunut jonain päivänä kaivattamaan rusopajuangervot kokonaan pois. Ne nimittäin tekevät ahkerasti juurivesoja ja pyrkivät laajentamaan kasvustoaan aidan ali meidän puolelle. Kaistaleen ajaminen ruohonleikkurilla hillitsee vesatuontantoa hieman, mutta silti joudun vähän väliä nyhtämään pois omenapuiden alle ilmestyneitä rusopajuangervoja. 

Lumimarja ja norjanangervo

Minun käteni toimivat ajatusta nopeammin. Mistä taasen on haittaa niin päälle kuin käsillekin. Kädet nimittäin joutuvat tekemään paljon ylimääräistä ja turhaakin työtä. Ja päätä kivistää itse aiheutettu mielipaha hölmöistä päätöksistä. 

Tiikerilija on eksynyt lumimarjojen joukkoon.

 
Yksi esimerkki päättömistä tekemisistä on, kun vuosia sitten keksin istuttaa lumimarjaa Olopihan terassinkulmalle. Lumimarja on ihan kiva ja nättikin puska sille sopivassa paikassa. Ei vain tuo nurkkaus ollut paras valinta lumimarjalle. Se kasvoi korkeaksi ja leveäksi. Muutama vuosi sitten keksin ryhtyä muotoilemaan puskia. Tykkään, kun pensaat ovat tässä paikassa matalampia, eivätkä vyöry kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen on mukavampi, etteivät märät oksat liiskaannu ohikulkijan paljaisiin reisiin.

 
Pensasleikkuri hyppysissäni en pysähtynytkään lumimarjojen kohdalle vaan jatkoin matkaa talon päätyyn, jossa kasvaa norjanangervoja. Niitä kasvaa meillä muuallakin. 

Norjanangervo on kauneimmillaan keväällä kukkiessaan. Leikattuna sen kukinnasta ei pääse iloitsemaan. Norjanangervo ei ylipäätään ole paras mahdollinen muotoonleikattava pensas. Se vaatii alasleikkauksen muutaman vuoden välein, koska se risuuntuu alaosistaan. Vanhassa norjanangervopensaassa saattaa olla vihreää vain latvuksissa, alaosien ollessa täysin ruskeita. 

Talon päädyssä kasvavista norjanangervoista osa on kuollut. Leikkaamalla ne eivät vyöry kulkuväylälle ja pysyvät kohtuullisen siisteinä. Jollain aikavälillä on suunnitelmissa kaivaa norjanangervot kokonaan pois. Luultavasti en talon seinustalle istuta mitään tai ainakin jotain matalaa ja sopivalle etäisyydelle sokkelista.

Lumimarja

Pikkupuutarhassa kasvaa lyhyt pätkä lumimarjoja ajalta, jolloin tuijia ei vielä ollut erottamassa tonttia tiestä. Tuijat istutin 2009. Niiden ja lumimarjojen välissä on käytävä, joka on tarpeellinen tuijien leikkaamista silmälläpitäen. Lumimarjoilla ei ole mitään erityistä syytä olla edelleen tuossa. Eipä tosin erityistä syytä niiden poistamiseksikaan. Kaikenlaista tekemistä ja kaivamista on muutenkin riittävästi.

Pikkupuutarha 14.5.2026

Tuijat ovat kasvaneet korkeiksi. Kotitie ei ole vilkasliikenteinen, mutta kulkijoita riittää. Tiivis tuija-aita muodostaa näkö- ja pölyesteen ja luo pikkupuutarhan kasveille mukavan suojaisan ilmapiirin. 

Tällaisessa toukokuisessa kuvassa kaikki näyttää kovin avaralta. Sopivan kosteuden ja lämmön vuoksi kaikki kasvit ovat tällä hetkellä korkeita ja leveitä. Kuvassa näkyvät norjanangervot ovat levähtäneet joka suuntaan ja kuvaajaa lähempänä vasta pikkuiset töyhtöangervot peittävät nyt näkyvyyden pikkupuutarhaan tältä kohtaa kokonaan. Aion leikata norjanangervot alkusyksystä tapille, koska vihreää niissä on lähinnä latvoissa. Edellisestä leikkauksesta taitaa olla kohta 10 vuotta. 

Aikanaan istutin norjanangervoja yläpihalle talon edustalle L:n muotoisena ryhmänä. Se ei ollut mieleinen ratkaisu, jonka vuoksi kaivoin ja siirsin pensaat pois. Niin niitä sitten kulkeutui pihan eri osiin. Alapihallakin on isompi norjanangervokeskittymä. Kuvassa oikealla, kuunliljojen jälkeen näkyy osa Naapuriaitakakkoseksi nimeämästäni paikasta, jossa norjanangervoja kasvaa. Näitä muotoilen kukinnan jälkeen nurmikon puolelta pyöreämmäksi, jotta kulku ja nurmikon leikkaaminen hoituu ilman oksien siirtelyä tieltä pois.

Ruusupenkin jatkeena Naapuriaitakakkonen 6.6.2026

Paras ratkaisu pensaiden leikkaamisen ja muotoilun vähentämiseksi olisi istuttaa kuhunkin paikkaan sopiva pensas. Tai olla istuttamatta pensasta ollenkaan. Jälkiviisaus on tunnetusti sitä parasta viisautta. Puutarhaa rakentaessa ei välttämättä ole hallussa parhaita ja käytännöllisimpiä tietoja ja taitoja. Tiedot, taidot ja viisaus karttuu ajan ja kokemuksen myötä. Näitä ominaisuuksia odotellessa joutuu tai pääsee tekemään puutarhassaan monenlaisia korjaavia toimenpiteitä.

Lumikärhö kosiskelee kirsikkaa.

 
Tänä kesänä puutarha laittaa omistajansa jaksamisen ja sietämisen venymään. Syynä on osittain varmasti se, että puutarhalla alkaa olla vuosia takanaan. Toinen vaikuttava asia on otolliset olosuhteet. Sadevettä on saatu runsaasti ja lämpöäkin riittävästi. Pitkään sakset ja lapio on riittänyt pitämään kasvit kuosissa ja kurissa. Nyt rehevyys alkaa olla sellaisissa mitoissa, ettei pienet kaivuoperaatiot tunnu missään. Saksillakin saa vain tilapäistä tilaa.

Kuvassa vanhempi lumikärhöni ei tyydy kurkottamaan pilviä kohti. Se kosiskelee kulkuväylän toisella puolella kasvavaa koristekirsikkaa. Onko riiaamisen tuloksena kenties lumikirsikka vaiko kirsikkakärhö? Ainakin tässä kohtaa kulkija joutuu kumartamalla tekemään kunniaa kummallekin. Ainoa tie tästä suunnasta kasvihuoneelle kun vaatii kuhertelijoiden alituksen.

Kosmos 'Candy Stripe'

 

Puutarha on siitä mukava paikka kartuttaa elämänviisautta, että oikeaa tai väärää puutarhaa ei ole. Kukin saa luoda juuri sellaisen puutarhan itselleen kuin jaksaa ja haluaa. 

Mukavaa viikonvaihdetta ja matkaa kohti pian alkavaa elokuuta! 

Puita ja pensaita istuttaen

Primula Pruhoniciana-ryhmä 'Wanda' - Suikeroesikko

Pari päivää on kulunut rattoisasti lapio- ja kärräyshommissa. Tuoreet kasviostokset piti saada mahdollisimman pian maahan aloittamaan kasvuaan uudessa kodissaan. Istuttaminen on sinänsä yksinkertaista, mutta paljon siihen saa tuhraantumaan aikaa. Ensin kaikki tarvittavat tavarat on kannettava paikalle, sitten tehtävä itse istutus ja lopuksi vielä kiikutettava samaiset tarvekalut pois. Helposti vierähtää tunti jos toinenkin.

Pulsatilla vulgaris 'Rubra' - Tarhakylmänkukka

Ensimmäisenä istutin kolme hunajamarjaa eli makeasinikuusamaa (Lonicera caerulea) alapihan aidan eteen, punakanelin ja valkeakuulaan väliin. Nurmikon olin jo aiemmin kuorinut pois paikalta, möyhentänyt maan ja tuonut uutta multaa tilalle. Kolme pensasta sujahti kuoppiinsa näppärästi. Juurelle runsaasti vettä ja hetken päästä lisää multaa.

Punakanelin toiselle puolelle istutin kaksi timanttituijaa (Thuja occidentalis 'Smaragd'). Niitä varten en ollut muokannut maata valmiiksi, joten urakkaa riitti perustamispuuhissa. Lopulta nurmikko oli poistettu, maa möyhennetty, uutta multaa lisätty ja ämpärissä vettä juuriinsa imeneet tuijat istutettu. Havujen eteen oli tarkoitus istuttaa pienikokoinen kukkiva pensas, mutta en saanut etsimääni. Toiste sitten.

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Kolmantena istutusvuorossa oli koristeomena Makamik (Malus purpurea 'Maka-mik'). Sille oli paikka jo valmiiksi muokattu. Sopivan kuopan kaivamalla Makamik löysi kotinsa, sai uutta multaa, vettä ja tukipuut vierelleen. Laitoin myös runkosuojan, jotta jänikset eivät heti puputa pientä puuta kuoliaaksi. Samalla muistin virittää hunajamarjoille verkon ympärilleen, vaikka en tiedä, tykkäävätkö jänikset hunajamarjoista.

Sempervivum hybrid 'Summer' ja Sempervivum arachnoideum

Alapihalta siirryin lähemmäksi yläpihaa eli rinteeseen, jonne olin ostanut istutettavaksi jalosyreeni Moskovan kaunottaren (Syringa vulgaris 'Beauty of Moscow'). Paikkaa en ollut valmistellut etukäteen ja niinpä jouduin urakoimaan tovin saadakseni pari kuollutta aronianjuurakkoa pois maasta. Mielessäni olin kuvitellut syreenin tulevan rinteeseen, mutta käytännössä se on lähes tasamaalla rinteen yläosassa. Paikka on multava, eikä vesi jää kasvin juurelle seisomaan. Jotta syreeni saisi riittävästi vettä juurtuakseen kunnolla, tein laattamaisista kivistä tilapäisen padon pikkupuun rinteen puolelle.

Moskovan kaunottarella ei vielä ole paljon mittaa, mutta työhuoneen ikkunasta sitä katsoessani olen oikein tyytyväinen istutuspaikkaan. Tulevina vuosina voin nähdä puun myös töiden lomassa. Sitä voi ihailla niin ylä- kuin alapihalta. Pienestä koostaan huolimatta taimi on vankka ja sen silmut pullistelevat vihreinä. Toivottavasti se kotiutuu.

Bergenia - Vuorenkilpi

Honkkarissa käydessäni ostin myös kaksi valkoista pallohortensiaa (Hydrangea arborescens 'Annabelle'). Aiemmin minulla on ollut vain yksi pallohortensia, jonka ostin 4 eurolla muutama vuosi sitten markkinoilta. Siihen tuli viime kesänä ensimmäiset kukat, joskin aika pienet. Loppukesästä ostin pinkin pallohortensian Tahvosten puutarhavierailulla. Sen kasvua ja kukintaa odotan innolla.

Uudet pallohortensiat istutin Bermudankolmion takalaitaan eli sisäänkäyntiä vastapäätä. Toiveissa olisi, että ne ajan kanssa kukkisivat yhtä komeasti, kuin erään talon pihassa lenkkireittini varrella.

Helleborus - Jouluruusu

Vielä riittää istuttamista. Puiden ja pensaiden jälkeen ei puhti riittänyt perennojen maahan kaivamiseen. Muhevaisella Makamikia ja jalosyreeniä hakiessani matkaan lähti myös kaksi punaista tarhakylmänkukkaa (Pulsatilla vulgaris 'Rubra'), joille en ole edes paikkaa päättänyt. Matkan varrella poikkesin myös toisessa puutarhamyymälässä ja kuinkas ollakaan, ostin muhkean sinivaleunikon (Meconopsis betonicifolia). Onkohan sinivaleunikoista tulossa samanlainen päähänpinttymä, kuin jouluruusuista. Jouluruusujen kanssa alan olla sinut, joten täytyyhän sitä itselleen jokin uusi haaste hankkia. Olkoon nyt sitten sinivaleunikkohaaste.

Jouluruusuista puheenolleen: vuosi sitten istutin Leikkimökkipihalle yhden jouluruusun, jonka pelkäsin jo menehtyneen. Vaan eipä olekaan. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, uusia lehtikääröjä on jo maasta ponnistamassa.

Paeonia lactiflora - Pioni

Istuttamatta ovat niinikään Honkkarista ostetut kaksi mehikasvia sekä kaksi purppurakeijunkukkaa (Heuchera micrantha 'Palace Purple'). Kellarissa on myös odottamassa siemenestä kasvatetut etelänmunkit ja koreatörmäkukat sekä juurakoina ostamani punatähkät. Niin ja muutama viikko sitten Puutarhanikkareilta ostetut kaksi jouluruusua, jotka ovat ruukuissaan terassilla. Ai niin, kasvarissa on myös jaloangervoa ja liljoja. Sekä tietenkin netistä ostetut kasvit, jotka eivät ole vielä edes tulleet. Lapiolleni on siis töitä tulevillekin päiville.

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Kroppa ei ole ihan vielä tottunut tuntien kovaan uurastukseen. Hyvin sitä jaksaa kaivaa ja kärrätä, mutta seuraavana aamuna sängystä noustessa on lievää jäykkyyttä havaittavissa. Kynnenalusissakin alkaa taas olla jokakesäiset surureunasomisteet hanskoista huolimatta. Kummasti varpaatkin mustuvat, vaikka sukat on jalassa. Saappaita en lämpiminä aurinkopäivinä töissäni aina käytä, eikä puutarhakengissäni ole kantaa, joten hyvin sukat läpäisevät kostean mullan. Vaan mikäs on saippualla kuurattuna tepastella katselemassa kättensä töitä.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet´ - Ruusuorapihlaja

Parin päivän ahkeroinnin jälkeen olo on tyytyväinen, joskin ihmetyttää, miksi tieten tahtoen pitää hankkia itselleen aina vain lisää tekemistä. Eikö puutarhassa voisi vain istua ja taivastella? Voi toki, aikanaan. Ensin on järjestettävä sitä taivasteltavaa. Kokemuksesta tiedän, etten kovin pitkään jaksaisi paikallani istua pelkästään ihastelemassa. Kohta jo hyppäisin tutkimaan jotain lähempää ja pian huomaisin pohtivani, mitähän tälle voisi tehdä ja tähän istuttaa. Valittakoon työn paljoutta ja ankaruutta se, joka niin haluaa. En ole työnarkomaani, mutta puutarhatyönarkomaani taidan olla.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Puutarhatyöt kutsuvat

Helteet ovat ohi ja sää saattaa tuntua hetkittäin aika kylmältä. Silti on lämpimämpää, kuin monesti normikesäpäivänä. Viileämmistä keleistä on ainakin se ilo ja hyöty, että taas jaksaa jotain puutarhassa tehdäkin. 

Auringon porottaessa helteisesti täydeltä taivaalta on hetkittäin ollut sellainen olo, että kaikki karkaa käsistä. Toki sitä on jaksanut kierrellä puutarhassa ihailemassa toinen toistaan vilkkaampaa tahtia ilmestyviä kukkia, mutta isommat kärräämiset ja kuopimiset on ollut pakko jättää vähemmälle.

Ensimmäinen iris on aukaissut kukkansa

Usein olen kääntänyt lehtikompostit siinä vaiheessa kevättä, että keskeltä on löytynyt vielä jäisiä paakkuja. Tänä keväänä olen vain tyytynyt pikaisesti ohittamaan kompostit ajatuksella, että kyllä, kyllä, käännän ja tyhjennän, kunhan kerkeän. Viime vuotisen biojätekompostin sentään sain lauantaina kärrättyä ruusupensaille. 

Tuoreen kompostin kärrääminen puutarhan kasveille tässä vaiheessa on hiukkasen hankalampaa, kun kaikki kasvaa jo kohinalla, eikä oikein viitsisi peittää hyvässä kasvussa olevia kukkia kompostimullalla. On vain yritettävä tyrkätä multaa aukkopaikkoihin.

Myös rikkaruohot ovat villiintyneet rehottamaan ihan silmissä. Samoin esimerkiksi pikkupuutarhassa käydessäni totesin kevätkaihonkukan aloittaneen käytävänvalloitusprojektinsa, joten karsintakeikka sielläkin on lähitulevaisuuden ohjelmistossa.

Norjanangervojen kukinta meni ohi hujauksessa ja sen jälkeen pensaat aloittivat hurjan pituuskasvun. Talon päädyn angervorivistö vei jo melkoisen osan kulkuväylästä, joten tasoitin reunaa pensassaksilla. Taas on pohdittava, milloin leikkaan angervot tapille.
 
Pensasrivi näyttää uuden kasvuston ansiosta vihreältä ja rehevältä, mutta todellisuudessa viherrys on lähinnä oksien latvoissa ja koko pöheikkö on läheltä katsottuna varsin risuuntuneen näköinen. Paria oksaa raottamalla saattaa havaita, että puska on sisältä valtaosin ruskeaksi kuivuneita oksia pullollaan. Jo viime vuonna tyydyin leikkaamaan jonkun pitkäksi venähtäneen oksan sieltä täältä, vaikka tiesin koko rivistön kaipaavan radikaalimpaa kohennusta.

Koivuangervo – Spiraea betulifolia

Paras olisi tietenkin leikata pensaat nyt mataliksi, jolloin ne ehtisivät kasvaa syksyyn mennessä ihan mukavasti ja keväällä olisi taas kukinta tiedossa. Toisaalta silloin joutuu tuijottamaan tylsän näköistä paljautta parhaan pihalla oleskelukauden ajan. 

Virpiangervo - Spiraea chamaedryfolia 

Joskus olen kokeillut sitäkin, että leikkaan joka toisen angervon matalaksi, mutta silloin vasta ne jäljelle jäävät oudoilta näyttävätkin. Yleensä laitan angervot mataliksi syysaikaan, jolloin tosin menetän keväisen kukinnan, mutta pääsen kuitenkin heti keväällä nauttimaan niiden aloittelevasta vehreydestä. Samanlaisen pohdinnan eteen joudun viiden vuoden välein. Aina yhtä hankalaa.  

Pihalla pyöriessä ilmaantuu sieltä täältä aina uusia tehtäviä jo muutenkin pitkään listaan. Vuorimäntyjen kasvustoja täytyy käydä jossain välissä lyhentämässä. Muistan kuulleeni ohjesäännön, jonka mukaan typistys tulisi tehdä juhannukseen mennessä. Tämän kevään villissä menossa ohjeen aikamäärää voi varmaankin varhaistaa viikolla tai kahdellakin.

Laukka - tämän kuvan jälkeen jo täysin avautunut

Hommaa riittää, mutta enpä tunne niistä stressaantuvani. Viihdyn todella hyvin piha-askareiden parissa ja jokainen suoritettu tehtävä on ikäänkuin puutarhan parhaaksi. Aika kuluu kuin siivillä ja ajatukset lentävät milloin missäkin. Illalla ehkä kroppa on kankea ja kivistäväkin, mutta silloin tietää tehneensä jotain konkreettista ja rakentavaa. Mieli on korkealla ja taas seuraavana päivänä palaa pihamaalle iloisin mielin ja suurella halulla suorittaakseen jonkun ennalta suunnittelemansa tehtävän tai aloittaakseen ihan uusia projekteja. Kunpa kaikki työ olisi näin antoisaa ja mukavaa, kuin mitä puutarhatyöt ovat. 

Juuso tuumailee, että mamman olisi aika leikata nurmikko

Parasta on tietenkin kannustava ja hyväntuulinen seura ja sellainenhan minulta jo löytyykin.