Pikainen pihakierros sateen lomassa

Olipas juhlallista katsoa aamulla lämpömittariin ja todeta sen näyttävän +7 lämpöastetta, eikä yölläkään ole ollut pakkasta. Ulkona tuntui heti ihan erilaiselta kuin aiempina päivinä, vaikkei aurinkoa tänäänkään ole näkynyt. Nyt iltapäivällä lupaava kajastus on jälleen muuttunut raskaiksi pilviksi, jotka hetki sitten purkautuivat kunnon sateena. Eilisen +5 on tuplaantunut, eikä tänään puhalla kylmääkin kylmä tuuli.

Vaahtera

Variksen kanssa kierrettiin pihaa ja tiirailtiin, mitä uutta mahdollisesti olisi tullut näkyviin. Yleisilme alkaa olla  kaikkea muuta kuin harmaa tai ruskea. Vihreää pilkottaa ihan joka kantilla ja puihinkin alkaa tulla hiirenkorvien tilalle ihan oikeita lehtiä.

Tuomi

 

 

 

 

 

 

Tuomi on jo näin vihreänä

Omenapuu Huvitus

 Osa varjoliljoista puskee vasta mullasta esiin... 

...ja osa on jo avannut lehtiruusukkeensa.

Kotkansiivelläkin on erilaisia olomuotoja

Helmililjat

Kun ulkona sataa, nauttii Juuso sohvapaikastaan, johon se on vaihteeksi perustanut nukkumapaikkansa. Siinä on hyvä loikoa, mamman istuskellessa iltaisin sohvan toisessa päässä.

Hyvää viikonloppua ja äitienpäivää kaikille!

 

Sadepäivän kuulumisia

Orvokkikuva antaa säästä aivan väärän vaikutelman, mutta se onkin otettu aiemmin. Tänään nimittäin sataa oikein kunnolla ja kova tuuli saa vesisateen liikkumaan vaakatasossa. Sateenvarjolla ei siis ole minkäänlaista merkitystä ulkona liikkuessa. Eipä ole lämpötilakaan kovin mieltä kohottava. Vaivaiset neljä astetta, mutta plussan puolella sentään. Vesisade tekee kuitenkin puutarhalle hyvää, joten ei parane valitella. Ainakaan tässä vaiheessa, kun meneillään on vasta sadesään ensimmäinen päivä.

Pionin kevättä

Eilen tuli ahkeroitua pihahommissa ihan kokopäiväisesti. Aurinko paistoi ja ajoittain oli niin lämmin, että saattoi työskennellä paitahihasillaan. Minulla on kyllä varsin hyvä lämmitys ihan omasta takaa ja se vain tehostuu, kun lapioi ja kärrää tuolla pihamaalla intensiivisesti.

Päätin kääntää kaikki neljä lehtikompostia, joista kolme oli piripinnassa. Viime keväänä kompostien sulaminen kesti todella pitkään ja vielä kesäkuun alussa niiden pohjalla oli jäätä. Nyt ei jäästä ollut puhettakaan. Sain taas monta kärryllistä muhevaa multaa. Pinnassa tietenkin oli maatumatonta materiaalia, mutta sen laitoin pohjaksi tyhjennettyyn kompostiin. Ystävät hyvät, kompostoiminen on kyllä todella kannattavaa hommaa. Sinne häviää monenlainen eloperäinen materiaali, eikä tarvitse lähteä kärräämään haravointijätteitä kaatopaikoille. Tuntuu suorastaan ihmeeltä, miten hyvin puutarhajätteetkin muuttuvat mustaksi mullaksi.

Jaloruusu sammalleimun syleilyssä.

Erilaiset jaloruusut ovat selvinneet talvesta yllättävän hyvin. Ainoastaan pari markettien äitienpäiväruusua on kohdannut tiensä pään. Harvinaisen pitkään ne jaksoivatkin elää. En ole koskaan erityisemmin pitänyt markettien purkkiruusuista. Niiden pienet lehdet putoavat ennen aikojaan, eikä lukuisista nupuistakaan läheskään kaikki aukene. Onneksi Ukkokulta ei ole sellaisia minulle ostanut.

Kurgaanissa elämä jälleen viriää. Pikkusydämet tehtailevat jo nuppuja, sammalleimut alkavat vähitellen vihertyä ja niistäkin löytyi jo nuppuja. Toisella puolella peittokurjenpolvi sananmukaisesti jatkaa oman alueensa valtaamista. Ja yhdellä sivulla havaitsin kahden kukkulaan siirretyn pioninkin heränneen talviunestaan. Kaikki on siis jotakuinkin kunnossa.

Monien ikivihantien kasvien tapaan myös Taponlehtikin kärsi lumettomasta talvesta. Leikattuani tämänkin tuppaan päältä pois kuolleita lehtiä, löytyi alta reipasta virkeyttä. Saapa nähdä, mitä tämä taponlehtitupas tykkää tulevasta kesästä, sillä leikkasin sen varjostajana olleen aronian syksyllä matalaksi. Aronia on nopeakasvuinen ja uusia versoja näkyykin olevan tulossa. 

Joukko valkovuokkoja on leiriytynyt nurmikollemme, jopa kolmeen eri paikkaan. Kun niiden kukinta puistikon puolella jo lopettaa, nurmella se jatkuu niin pitkään, että joudun jättämään joitakin ensimmäisiä nurmikonleikkuukertoja näiden leirinuotioiden kohdalla väliin. Pidän kovasti näistä valkovuokoista ja erityisesti vielä siksi, että ne ovat ihan itsestään muuttaneet asuinsijansa tontillemme.

Punaherukat availevat lehtiruusukkeitaan ja karviaisessakin on jo hiirenkorvat. Mustaherukoita meillä ei nyt ole ainuttakaan, kun jouduin viimeisetkin pensaat hävittämään äkämäpunkin vuoksi. En mitenkään ehtinyt nyppiä kaikkia pullistuneita silmuja sitä vauhtia, kun uusia ilmestyi. Ja ylipäätään pensaat kärsivät ja vähitellen niiden marjatuontanto kutistui olemattomiin. Nyt ollaan oltu pari vuotta ilman mustaherukoita ja poika lupasikin äitienpäiväkukkana tuoda minulle uuden pensaan

Olisikohan ollut Niksi-Pirkka tai jokin muu lehti, josta luin seuraavan idean: "Istuta puutarhaasi valkoista tai viherherukkaa. Linnut eivät syö niitä yhtä innokkaasti kuin punaisia ja näin jää sinullekin satoa korjattavaksi".

Tulisipa jo lämmintä, jotta pelaguutkin pääsisivät ulos kukkimaan.

Äitienpäiväkortit on askarreltu. Lauantaina menemme porukalla Tallinnaan syömään; vanhempani, vanhin veljeni vaimonsa kanssa ja minä sekä Ukkokulta. Sunnuntaina sitten kahvitellaan anopin kanssa. 

Josko huomenna olisi vähemmän sateista, jotta pääsisi tekemään pihakierrosta ja kuvaamaan kevättilanteen kehitystä puutarhassa.

 

Lunta tulvillaan on aamu toukokuun

Miten olikin tänä aamuna niin sykähdyttävää katsoa ikkunasta ulos. Piti hieraista silmiä kerran jos toisenkin ja todeta, ettei unta ole tää... Lunta tulla tuprutti edelleen taivaan täydeltä ja ainoa, joka pelasti alkavan päivän oli tieto siitä, ettei kaikki tuo kylmä valkeus voi olla kovin pitkäikäistä. Eikä onneksi ollutkaan.

Eilen autoon istahtaessani huomasin lumiharjan olevan vielä penkin alla. Ajattelin, että kaiketi se pitää kotiin palatessa siirtää kesän ajaksi autotalliin. Vaan kun unohtui. Kerrankin unohduksesta oli hyötyä, sillä harja oli kätevästi käsillä ryhtyessäni tänä aamuna putsaamaan autoa lumesta. Oli siitä lumestakin hyötyä, koska sen avulla auton päältä lähti kaikki siite- ja muutkin pölyt ja ainakin se on taas hetken aikaa hiukan puhtaamman näköinen. Ei siis niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Jälleen kerran.

Kärsimyskukka eli Passiflora caerulea

Lauantaina ahkeroin pihamaalla ja sain kaivetuksi maahan perjantaina hankitut taimet. Noiden lumisten vuorimäntyjen ja tuijien lomaan istutin kärhön nimeltään Piilu ja köynnöksen, jota en tunnistanut. Vasta tänään älysin etsiä lisää tietoa ja köynnös onkin Kärsimyskukka eli rohtopassio Passiflora caerulea. Se ei taida säilyä talven yli ulkona, mutta olkoon ainakin kesän ajan. Jos kasvi on jollekulle tuttu, kertokaa siitä. 

Tuo musta keppi sinisine palloineen on ylimääräinen verhotanko, jonka päähän laitoin Ikean tankoverhokoristeen. Katson, josko tuo systeemi toimisi köynnöstukena. Tanko sinänsä on aika liukasta materiaalia, mutta siihen voi kiinnittää kasvin kiipeilyä varten narupunosta.

Lauantaina istutin myös naapurin aidan viereen Isabellansyreenin (Syringa 'James Macfarlane') ja Jalosyreeni 'Sensationin' (Syringa vulgaris 'Sensation'). Siellä on tähän saakka kasvanut vuorenkilpien seurassa puolikuolleita kiiltotuhkapensaita, jotka jouduttiin aikanaan siirtämään kunnallistekniikkatöiden alta pois. Aidan viereen laitoin aika tuhdisti maanpeitekangasta, koska naapurista hyökkää kaikenlaista rikkaruohoa enemmän kuin ehtii pois nyppiä. Penkin viimeistely jäi lauantaina kesken, sillä alituiset raekuurot ja sen jälkeen jatkuvampi sade pakotti siirtymään kuivempiin tehtäviin.

Tämä pyöreä hökötys syntyi viime kesänä kaataessani kuolleen kriikunan pois. Istutin syksyllä tuohon keskemmälle kärhöt Multi Bluen ja Rouge Cardinalin. Ne olivat aiemmin omenapuun alla, mutta tuntui hölmöltä käydä ihailemassa kauniita kukkia tontin syrjässä, joten tulivat siirretyiksi näkyvämpään paikkaan. Ympärillä on jaloruusuja, jotka siirsin talon sisäänkäynnin puolelta, jossa ne tuppasivat jäämään isoksi kasvaneen marjakuusen varjoon. Laitoin tänään tähän penkkiin vielä kolme uutta jaloruusua (Rosa 'Kimono'), joiden tiedän kukkivan todella kauniisti ja ahkerasti. Jos jotakuta ihmetyttää riipinraapin seikkaileva oksahake, se taas johtuu Juusosta, joka epätoivoisesti etsi sopivaa kuopan paikkaa, jota ei sitten löytänyt. No, toki paikka muutenkin kaipaa talven ja minunkin kaiveluni jäljiltä siistimistä ja erityisesti kunnollista kanttaamista.

Ehdin jo murehtia toisen raparperipensaan talvenaikaista kuolemaa ja kipaisin ostamaan uuden Viktorian. Milloinkaan ei raparperi ole ollut näin myöhässä ja sen kaveri on jo ajat sitten  aloittanut tuhdin kasvunsa kohti tämän mamman piirakkaprojekteja. Tänään lähdin uutukaista Viktoriaa lapion kanssa penkkiin kuoppaamaan ja kas, sieltähän se vanhuskin oli päättänyt jälleen maan pinnalle ponnistaa. Nyt meillä on sitten kolme rapskupuskaa, mutta ei haittaa. Niille kyllä löytyy käyttöä.

Osa pupun järsimistä tulppaaneista on ollut niin ovelia, että ovat kätkeneet nuppunsa syvälle lehtien sisälle ja siten varmistaneet ainakin jonkinmoisen kukinnan tänäkin keväänä. Osa on kyllä selvästi päässyt ravitsemaan pupun elämää sen vatsasta käsin, joten lähiviikot näyttävät, mitä jäljelle on jäänyt.

Vuorenkilvet ovat usein keväisin aika rujon näköisiä, mutta mennyt talvi on ollut niille tavallistakin rankempi. Ovat ne toki hengissä säilyneet ja kukkiakin pukkaa sieltä täältä. Meidän pihassa kyllä kukinta tulee olemaan tavallista vaisumpaa. Jokaisella vuorenkilvellä ei näytä olevan edes kunnollisia lehtiä, joskin uutta lehdentynkää näyttää jo olevan aluillaan. Toisinaan manaan vuorenkilpeä, mutta on se vaan harvinaisen sitkeä ja vähään tyytyvä kasvi. Peittää monta muuten niin ankeaa paikkaa tässäkin puutarhassa ja varmasti nuo nyt niin aneemisen ruskeilta näyttävät laikut ovat luultavasti jo kesäkuun lopulla täynnä hienon hienoja vihreitä lehtiä.

Myös talvion kohdalla lumeton talvi on ollut aikamoista kärsimystä. Paikoin sen versot ovat ruskettuneita tai osittain ihan kuolleitakin. Joistakin kohdista olen leikannut kuivia osia kokonaan pois, mutta ei näköjään haittaa. Uusia versoja on mukavasti kasvussa ja jotkut nuputkin ovat jo avautuneet.

Nurmikko on paikoin alkanut vihertää ja kasvaa. Kiitos menneiden päivien sateiden. Luultavasti myös sammal on laajentanut reviiriään, joten niillä alueilla tulee pitkään kasvamaan korsi siellä, toinen täällä. Nyt vain maltti mielessä, jotta esimerkiksi hyvin nurmelle levinneet kiurunkannukset ja scillat saavat rauhassa kukkia ja sen jälkeen vaipua kasvuaan jatkavan nurmen huomaan odottamaan seuraavaa kevättään.Tämä on sitä aikaa, jolloin on pakko sietää epätäydellisyyttä, joten ruohonleikkuri odottakoon edelleen kellarissa. 

Kärhö 'Piilu' - Clematis 'Piilu'
Kärsimyskukka - Passiflora caerulea
Jalosyreeni - Syringa vulgaris 'Sensation
Isabellansyreeni - Syringa 'James MacFarlane'
Jaloruusu 'Kimono' - Rosa 'Kimono'
Raparperi 'Viktoria' - Rheum rhabarbarum
Vuorenkilpi - Bergenia cordifolia
Pikkutalvio - Vinca minor
Kiurunkannus - Corydalis

Leena Lumi - olet lämpimästi tervetullut blogini pariin.

Ja sitten iloisesti kohti uusia puutarhajuttuja ja äitienpäivää...


PS. Bloggeri on vähän temppuilut, joten kirjoitusvirheitä ja muuta hämmennystä saattaa löytyä.

 

Vettä, räntää, rakeita

Mitäs valkeita rakeita kukkamaalle on lennähtänyt? Jotain uutta lannoitetta vaiko rakeista kalkkia? Ei suinkaan. Ihan silkkaa alijäähtynyttä vettä, jota taivaalta on tullut tänään kaikissa olomuodoissa. Aurinko on kuitenkin aina välillä paistanut ja ennättänyt sulattaa edelliset rakeet ennen uusien ilmestymistä. Niin on vaihtelevaa tämä suomalainen kevätsää.

Tänään lähdin naapurikylän rautakauppaan sementtiä ostamaan. Ajatuksissa on ryhtyä tekemään lisää pyörykäisiä askellaattoja puutarhaan. Vaikka risukuvioituina, kun raparperia ei ihan vielä raaski ryhtyä riipimään. Kas, mitä muuta sillä reissulla tarttuikaan mukaan. Jalosyreeni Sensation ja Isabellansyreeni McFarlane sekä pari Japaninakileijaa. 

Kun sitä kerran auton käynnistää ja useamman kilometrin yhteen suuntaan huristaa, on parempi samalla katsastaa muidenkin kauppojen vihertarjonta. Honkkarista löytyi miniköynnöksiä eli yksi köynnöshortensia ja pari kärhöä. Pyörittelin siellä rullakon edessä niin monia kärhöjä, etten kuulkaa enää muista, mitä mukaani valitsin. Tarkempi tiedonanto hoidettakoon vaikka istutusvaiheessa.

Kotipihaan palattuani sade alkoi piiskaamaan minua ja kasvien jatkokäsittely jäi odottamaan parempaa säätä. Lisäksi Ukkokulta seisoi hellan edessä spagettikastiketta hämmentämässä ja kun hän kutsuu syömään, onkin mentävä heti. Ei auta, vaikka kuinka pitäisi ensin ehtiä kasveja hellimään. Ukkokullan järjestyksessä on ensin ruoka ja sitten vaikka jalkapallo ja formulat. Meikäläinen taas tuppaa unohtamaan syömisen kokonaan, kun innostuu lapion varteen tarttumaan. Onneksi on Ukkokulta, ei pääse mamma liikaa laihtumaan.

Keisarinpikarililja? Miten ihmeessä olen onnistunut kuvaamaan crocsini samaan otokseen?

Oletteko kanssani samaa mieltä, että tämä on Keisarinpikarililjan nuppu? Siltä se minusta näyttää. Ei siinä mitään, mutta kun nuo sipulit olen ostanut ja istuttanut arviolta 20 vuotta sitten, eivätkä ne ole ikinä kukkineet. Joka vuosi lehdet kyllä nousevat uskollisesti kukkapenkkiin ja hajusta ne tunnistaa jo kauempaakin. Juuri yhtenä päivänä mietiskelin yhden pintaan putkahtaneen lehdellisen äärellä, että pitäisikö kaivaa ja nakata kompostiin. Vaan onhan tuo vihreä lehdistökin ihan hauska ja jotenkin tuoksu on niin kevääseen kuuluva, että siihen se ajatuksen kehittäminen jäi. Huonekasveissa toimii erinomaisesti uhkailu kompostiin viemisestä. Virkistää kasveja paremmin kuin mikään lannoite. Toimii näköjään puutarhassakin.

Yksi ainoa rohkea tulppaani on uskaltautunut avaamaan nuppunsa tähän koleuteen ja raekuurojen rummutukseen. Nuppuja on kyllä ilmestynyt muihinkin. Paitsi ei tietenkään niihin, jotka se rusakko kävi alapihalla popsimassa. Ja se vietävän pupujussi ei sittenkään ollut henkeään heittänyt, vaan löytämäni jalka karvoineen luineen taitaa olla oravan takajalka. Olisikohan kohdannut jonkun naapuriston kissoista, sillä paikalla oli ruskeiden karvojen lisäksi myös ihan erilaista valkoista karvaa. Aikoinaan naapurissa oli hauska Nessu-kissa, joka tapasi käydä meidän pihalla metsästämässä oravia. Kerran se tepasteli patiolla vastaan rimpuileva orava leukaperissään.

Sahrami

Ulkona on vielä pitkään valoisaa, mutta asia on nyt niin, että aion ryhtyä viettämään perjantai-iltaa. Postilaatikossa oli pari tuoretta puutarhalehteä, eikä tuo viheliäinen sää erityisemmin houkuttele palelemaan ja kastumaan. Kun jonkun homman aloittaa, sen myös tahtoo kerralla loppuun suorittaa. Taimet pärjäävät kyllä päivän tai pari ostoruukuissaankin. Jos huomenna on vähemmän sateista, voin aamulla heittää kruunaa ja klaavaa, ryhdynkö ensin imuroimaan vai menenkö kuoppaa kaivamaan. Tai jätän heittämättä ja menen ilman sen kummempia miettimisiä samantien pihamaalle. Ehtiihän sitä siivoamaan myöhemminkin.

Esikko

Ja ennenkuin siirryn siihen perjantai-illan viettoon, totean, että tässä koleudessakin on hyvä puolensa. Saamme nimittäin nauttia näistä kevätkukkijoista huomattavasti pidempään, kun liika lämpö ei kukita niitä pikapikaa. Kunhan muistaa pukea lämpimät rukkaset käsiinsä lähtiessään pihalle kuvaamaan. Minä nimittäin unohdin ja vieläkin sormia palelee.

Heips vain, mukavaa ja puutarhapitoista viikonvaihdetta kaikille!
 

Vappupäivän sadetta pidellessä

Sataa, vihdoinkin! Ei haittaa laisinkaan, vaikka on vappupäivä. Aamulla jo kiirehdin pihalle kaivamaan. Tarkoitus oli pohjustaa paikkaa uusille suunnitelmille, mutta homma jäi totaalisesti puolitiehen isojen pisaroiden kastellessa hiuksia ja vaatteita. Kylmäkin on, vain viisi lämpöastetta. Maa on kuitenkin niin kuivaa ja kaikkialla on pölyä ja siitepölyä, joten vesisade tulee tarpeeseen. Toivotaan, että sadesäätä seuraa aurinkoa ja lämpöä. Silloin saamme nauttia mahtavasta viherryksestä ja uusien kukkijoiden tulvasta.

Ehdin sentään ennen sateen alkamista huomata jälleen yhden iloisen yllätyksen. Kahtena kesänä kukkimaan innostunut jalohortensia on edelleen elossa. Pelkäsin jo menneen talven tehneen siitä selvää, mutta kyllä sieltä tulee jälleen uusien pienä versoja. Pieniä on nämä meikäläisen onnen aiheet, mutta kasvavat sentään kesän aikana vähän suuremmiksi.

Pakenimme Juuson kanssa sisälle hyytävää kylmyyttä ja vesisadetta. Kuluu se vappupäivä kotioloissakin, vaikka ei lapiohommia voisikaan tehdä. Ihaillaan joulun ja pääsiäisen lisäksi myös vapuksi kukkimaan yltynyttä kaktusta ja odotellaan iltapäivän munkkikahvia.

 

Krookukset, scillat ja tulppaanit
hymyilevät kevättä kukkapenkissä.
Koivun alla sinivuokko avaa
taivaansiniterän
auringon ihailtavaksi.
Riemu karkeloi ilmassa.

Leppoisaa Vappupäivää kaikille!

Arkikuvahaaste 2/5

Munkit paistettu ja vapunvietto alkamassa.

Laitan arkikuvahaasteen (päivästä kerrotaan vähintään yhdellä kuvalla viiden päivän ajan ja jokaisena päivänä haastetaan joku mukaan) Leila Kastellille Metsätontun Ruusutarhaan.

Iloista vappua kaikille!

Arkihaaste 1/5

Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista ja Irmeli Ruusu-Liisa -blogista antoivat minulle Arkihaasteen, eli päivästä kerrotaan vähintään yhdellä kuvalla viiden päivän ajan ja jokaisena päivänä haastetaan joku mukaan. Harvoin ehdin purkaa kamerasta kuvia saman päivän aikana, joten arkipäiväkuvaukseni saattaa kulkea päivän jäljessä.

Ikkunanpesu ei ole sitä miellyttävintä hommaa ja siirrän sitä kerran jos toisenkin. Ikkunoidemme ulkopinnat pääsee helpoiten pesemään pihalta käsin, joten sen tein jo ennen pääsiäistä. Urakka toimi ikäänkuin harjoitteluna, sillä olin luvannut pestä myös vanhempieni ikkunat. Kun toiselle jotain lupaa, siitä ei kehtaa lipsua ja niinpä isä ja äiti pääsivät nauttimaan kirkkaista ikkunoista viime viikon tiistaina. Aika urakka. Etenkin parvekelasit, joita kaikkia en saanut kääntymään ja jouduin keikkumaan 6. kerroksen parvekkeen laidalla saadakseni edes suurimmat pölyt ulkopinnoilta pois. Nyt olen pessyt omien ikkunoideni sisäpintoja hissukseen, joka onkin huomattavasti miellyttävämpää kuin urakoida kaikki kerralla. Enää on jäljellä tien puolet ikkunat eli voiton puolella ollaan.

Sain myös vihdoin soitettua Viherpeukaloille tilaamistani keltavuokoista, joiden kunto on kaikkea muuta kuin hyvälaatuista. Kerrankin palvelu oli todella ystävällistä ja joustavaa. Saan lähipäivinä uudet taimet ja nuo kuolemankielissä viruvat saan laittaa kompostiin tai istuttaa maahan, jos niistä vaikka vielä jotain virtaa löytyisi. Näin pitää verkkokaupan toimia. Minulle jäi hyvä mieli.

Olen vähän arkaillut kasvien tilaamista netistä, sillä siitä on jonkun verran huonoja kokemuksia. Aikanaan Viherpeukaloiden kasvit olivat huonosti pakattuja ja usein kuivia. Nyttemmin ei ole kyllä mitään valitettavaa. Isossa tilauksessani kaikki muut olivat erinomaisessa kunnossa ja taimet vankkoja ja hyväjuurisia sekä hyväkuntoisia. Aina ei saa suoraan taimistoltakaan ostaessa näin hyviä taimia. Odottelen toisesta paikasta tilaamiani kasveja mielenkiinnolla. Vaikka taimikaupoissa onkin kiva käydä, netistä ostamalla säästää aikaa ja bensaa. Varsinkin silloin, kun tietää, mitä haluaa - eikä tule tehtyä liiaksi heräteostoksia.

Haastan Hernepensaskujanteen tähän arkihaasteeseen. 
 

Yllätyksiä puutarhassa

Nyt eletään niitä aikoja, jolloin pihalla törmää päivittäin yllätyksiin. Uusia kasveja nousee jatkuvasti mullan pintaan ja niihin nuppuja samaa tahtia. Ihmettelen suuresti, miten muut ihmiset tuntuvat muistavan kaikki edellisenä tai edellisinä vuosina istuttamansa kasvit ja vieläpä mihin paikkaan ne on laitettu. Taidan huseerata niin monessa, ettei yksittäiset asiat enää pysy päässä. Parin päivän ajan olen ihmetellyt tuota kuvassa näkyvää pinkkiä kukkaa. Taitaa olla esikko, mutta kun en laisinkaan muista sitä tuohon tyrkänneeni. Yleensä onnistun tappamaan kaikki kevään iloksi sisälle ostamani esikot, eivätkä ne juuri ehdi maahan istutettavaksi. Olisinko sittenkin saanut jonkun viime keväänä säilymään hengissä? Mukava yllätys kuitenkin.

Eilen huomasin tontin "alalaidassa" valkoisia karvoja, joita ensin luulin höyheniksi. Tarkemmin tutkittuani totesin, että joku karvainen otus on saanut hieman pöllytystä omenapuidemme läheisyydessä. Mieleeni tuli likimain päivittäin pihamaalla loikkiva kookas rusakko, jota jo ehdin manailla tulppaanieni popsimisesta. Tänään törmäsin lisätodisteeseen, joka ei ole kovin iloista katsottavaa.

Tämän on pakko olla rusakon tai jonkun muun jänöjussin käpälä. Netin mukaan jänisten yleisimpiä vihollisia ovat ihminen, ilves, haukka, kotka, kettu, huuhkaja, näätä, ahma, kissa, koira. Meillä päin liikkuu kyllä ilveksiä, mutta on se sen verran arka eläin, etten sentään usko näin keskelle taloja sen tulevan. Juusokin saa puhtaat paperit, sillä ei ole ollut tilaisuutta ja mahdollisuutta metsästää paikassa, jossa jänö mitä ilmeisimmin on kohdannut saalistajansa. Veikkaan jotain noista isoista linnuista.

Lisäys samana iltana: 
Kyse taitaakin olla oravan takajalasta. Ukkokulta tutki käpälää ja yhteistuumin totesimme, että koko vastaa paremminkin oravaa. Tällaista se elämä luonnossa on, vaikka ei tuollaisia löytöjä ole hauska omilta nurkilta tavata. Saattaa hyvinkin olla kissan tekosia. Niitä kyllä ravaa näissä meidänkin nurkissa Juusoa vahtaamassa.

Tänään luvattiin sadetta ja hartaasti minä sen lupauksen täyttymistä odotan. On niin rutikuivaa ja pölyistä, siitepölyistä. Kahden maissa taivas meni pilveen ja hetken rapisi lupaavasti. Patiolle putoili raskaita pisaroita - ja siihen se sitten loppuikin. Odotus jatkuu.