Pihatarkkailua

Autotarvikeliikkeestä pääsiäiskoristeita

Tuntuu tosi merkilliseltä olla kotona keskellä päivää ilman, että kohta pitäisi taas singota johonkin suuntaan puolikuntoinen vanhus kyydissä. Ukkokulta kylläkin lähti hakemaan äitiään sairaalasta, jossa häneltä leikattiin paksusuolisyöpä. Tarkoitus oli mennä samalla kyydillä jäädäkseni kylän keskustassa pois ja käydä asioilla, jonka jälkeen olisin kävellyt kotiin.

En lähtenyt, koska taivaalta tuli juuri lähdön aikaan lautasen kokoisia räntäriekaleita ja välillä silkkaa vettä. Sade loppui aika pian, mutta harmaata on edelleen. Sateen loputtua menin pihalle tutkimaan näkymiä. Etupihan marjakuusen alla on tulpunkärki poikineen.

Samoin krookuksia näkyy nousevan. Tälllä hetkellä tuo marjakuusen alusta onkin ainoa lumesta paljas paikka tienpuoleisella pihalla, sillä maanantain lumi-/räntäsade on jämähtänyt maahan, eikä näytä sulavan edes vesisateessa.

Myös Naapurimuuripenkiksi nimeämälläni alueella nousee kärkiä maasta. Istutustietojeni mukaan tähän olen istuttanut Omapiha-lehden tilaajalahjana hankittuja villitulppaaneja. Yksi sipuli näkyy pullahtaneen mullasta ylös. Joko pakkanen on möyrinyt multaa tai sitten linnut ovat käynneet tönkimässä. Etualalla vihertää sormustinkukan lehtiä. Niitä onkin nyt vähän siellä sun täällä, mitä sinänsä en laita pahakseni. Joskushan kuvittelin voivani hallita sormustinkukkaa ja saada se pysymään omassa penkissään. Sormustinkukka näytti minulle, että hänpä kasvaa ja kukkii ihan missä itse lystää. Niin niitä sitten putkahtelee marjapensaiden keskellä ja syreenin juurella ja tulevana kesänä näköjään myös pyykkitelineen vierellä.

Metsänreunan tuomessa on jo isot silmut...

...ja kyläkurjenpolvessakin on selvästi alkavaa virkistymistä.

Halkopino lojuu odottamassa pinoajaansa. Voisin aivan hyvin käydä halot keräämässä, mutta kun Ukkokulta ei ole ehtinyt niille sopivaa paikkaa vielä laittaa. Puupinoa varten oli alapihan kulmauksessa väliaikainen pressukatos, mutta se sortui raskaan tykkylumen alle. Tarkoitus on tehdä samalle paikalle vakaampi katos. Kunhan keritään.

Lisääkin pilkottavaa odottaa vierellä. Siinä on muutaman lepän ja yhden kuusen kaatotuotos. Osa lepistä lahoaa metsikössä pystyyn siten, että ensin harvenee latvus ja lopulta maassa seisoo oksaton hujoppi, joka sekin vähitellen lyhenee ja lopulta on jäljellä pehmoinen tynkä. Oman tonttimme rajalla harvennamme leppiä, jotta ne eivät kasvaisi liian tiiviisti ja siten lahoaisi pystyyn.

Isäni Lapselle tekemä Bertta-hevonen pääsee lähiaikoina puuhevosten ikuisille laitumille. Yli 20 vuotta se on seisonut leikkimökin kupeessa säässä kuin säässä. Hännän ja harjan olen sille muutamaan kertaan uusinut, mutta nyt on Bertta-ressukan kroppa lahonnut niin pahasti, ettei sitä pelasta enää mikään. Kannoin Bertan lehtikompostin suojaan nauttimaan viimeisistä päivistään.

Ulkona tete-narsissit ovat pysyneet viikon verran nuppuisina, mutta keittiön ikkunalla kukat ovat avautuneet sopivasti näin pääsiäisen alla. 

Toivotan Keskeneräisen Tää on vielä kesken -blogista lämpimästi tervetulleeksi blogini lukijaksi.

Ruusupensaan asukki

Viikko sitten löysin ruusupensaistani linnunpesän. Vai onko tuo kenties aihio, joka ei valmiiksi tullutkaan! Onko se viime kesän jäännöksiä, vai tämän kevään aloituksia?

Mikä lintu tekee pesän metrin korkeuteen maan pinnasta? Oikeastaan olisi hyvä, ettei tähän kotiin kukaan muuttaisikaan, sillä heti lämpimien säiden saavuttua Juusolla on tapana loikoa ruusupensaiden alla. Siellä kasvaa tiheänä mattona Pikkutalviota, joka ilmeisesti tuntuu Juusosta oivalliselta patjalta päiväunien viettämiseen.

Toissapäivänä Ukkokulta oli kuullut ja nähnyt kurkiauran lentävän talomme yli. Kurkien äänet saavat aina sydämen muljahtamaan mukavasti. Mutta niin tekee kyllä mustarastaan ihana lurituskin. Surkeasta säästä huolimatta sujui auton putsaaminen aamuvarhaisella sutjakasti mustarastaan säestäessä läheisen kuusen latvassa. Moikkasin sitä nostamalla lumiharjan pystyyn ennen autoon sujahtamista ja tuumasin, että illalla taas tavataan. Niinhän!
 

MINUA ONNSTI ARPAJAISISSA!!!

Surkea räntäpäivä saikin aivan IIIIIHANAN illan. Voitin nimittäin Tylsän Mörököllin arpajaisissa "Kevätihmisen puutarhakirjan" ja sen lisäksi hienon laatan, jonka Mörökölli on ihan itse tehnyt. Katselin tuota kirjaa kirjakaupassa ja kevätmessuilla, mutta näin loppukuusta budjetti alkaa olla aika ohuenlainen, joten jätin ostamatta. Olen vähän väsynyt viime aikojen hässäkästä ja monista vähemmän mukavista uutisista. Pakko myöntää, että tämä arpajaisvoiton osuminen kohdalleni liikutti ja herkisti minua kyyneliin saakka. Tällä kertaa onneksi ilon kyyneliin.

Koko päivä on kulunut kuskatessa isää labraan pään ultrakuvauksiin ja sitten kauppaan takkiostoksille. Äidinkin kanssa kipaistiin markettiin hakemaan päivän kahvitarjous. Saatuani heidät kotiin, käytiin vielä lääkkeet ja isän silmätipat läpi ja kirjasin viestiä huomenna vanhempien luokse tulevaa kotihoidon väkeä varten. Isällä on niin valtavasti kaikenlaista terveyteen liittyvää ohjelmaa seuraavan kahden kuukauden ajan, että hänellä alkaa jo olla vaikeuksia mieltää, minne kulloinkin ollaan menossa.

Täällä etelärannikolla on satanut koko päivän, ihan aamusta alkaen erittäin märkää räntäistä lunta. Kesärenkailla ajaminen kyllä sujui, mutta aikamoista sohjoa kaikki tiet olivat täynnä. Tuossa äsken piipahdin pihamaalla Juuson kanssa ja kuuntelin mustarastaan laulua. Taitaa olla ressukalla aika kosteat oltavat. Lintulautakin on peittynyt lumen painosta maata kohti kaartuvien marjakuusen oksien alle.

Ei anneta tuon rännän ja lumen ja takatalvelta näyttävän sään masentaa meitä. Radiossa ihmiset kertoivat lukuisia positiivisia näkökulmia kurjalle säälle. Elämässä voi itse kukin päättää, onko se juomalasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Itse olen päättänyt, että minun lasini on aina puoliksi täynnä.

Elämä kantaa, kuten kuvan herrasmies neitoaan. Mukavaa pääsiäisviikkoa!


 

Hiukan vielä messuista

Kellot on käännetty kesäaikaan ja virpojat palkittu suklaamunilla. Aika vähän tänä vuonna virpojia kiersi. Vain yksi vieras porukka ja kaksi kahden lapsen ryhmää, joista kumpikin koostui naapurin lapsenlapsista. Jaksan edelleen muistella sitä muutaman vuoden takaista palmusunnuntaita, jolloin ovikello soi tasaiseen tahtiin. Silloin meillä kävi 19 virpojaryhmää, joissa jokaisessa oli enemmän kuin yksi virpoja.

Palaan vielä hieman perjantaiseen messureissuun. Ostin sieltä viidellä eurolla kolme keltaista hyasinttia. Kukat ovat vielä aivan nuppusillaan, eikä väristä ole häivähdystäkään. Tänään laitoin ne koriin ja sipulien ympärille lecasoraa sekä pari keltaista pääsiäistipua ja höyhenenoksa. Siinä minulle pääsiäisistutus. Odotan kyllä jännityksellä hyasinttien aukeamista.

Ostinpa messuilta myös valkosipulinkynsiä. Olen aivan hullaantunut tällaisiin maustettuihin kynsiin ja taidan haista tiiliseinän läpi naapuriin saakka. Näitähän täytyy napostella lähes joka aterialla. Kaupoissa on ihan hyvät valikoimat eri tavoin marinoituja kynsiä, kaikki tähän mennessä löytämäni tuontitavaraa. Nämä Ruukkikylän herkut ovat kyllä mielestäni ylitse muiden. Aiemmin olen ostanut näitä erilaisilta markkinoilta ja tapahtumista. Kynnet ovat suuria ja maukkaita ja valikoimassa on eri tavoin maustettuja. Tällä kertaa ostin Yrttikynsiä ja Soija-inkiväärikynsiä.

Jotkut messukävijät olivat ihastelleet vaaleanpunaista särkynyttäsydäntä. Niin minäkin. Se näytti ihastuttavalta ja sellaisen saatan vielä jossain vaiheessa puutarhaani hankkia.

Ruosteisen oloinen pöllö eräältä messuosastolta

Pääsiäisen hyasintti-istutusta tehdessäni kävin hakemassa autotallista lecasoraa. Samalla tarkastelin kahden viikon takaisia sipulihankintojani. Laitoin silloin multaan daalioita, liljansipuleita ja pari pionin juurakkoa. Pioneissa oli selvästi eloa, joten autotalli taitaa olla niille hiukan liian lämmin paikka (asteita +9). Tässähän on vielä aikaa, ennenkuin voi ajatellakaan kasvien siirtämistä ulos. Siihen ongelmaan täytyy miettiä ratkaisua. Se, mikä kuitenkin jäi harmittamaan vielä enemmän, olin unohtanut laittaa purkkeihin nimilappuja. Vaivoin muistin, mikä on missäkin purkissa ja suurella todennäköisyydellä jokin menee vikaan. Nyt sitten odottelemaan kevään edistymistä ja aikanaan istutettujen sipulien ja mukuloiden kukkimista. Siihen saakka voin vain arvailla, mikä missäkin kasvaa. Olipa hyvä, että ostin messuilta sen Poropeukalon puutarhakirjan, sillä juuri sellainen kirjan nimen mukainen poropeukalo olen.

Kaunokaisten myötä toivotan kaikille leppoisaa pyhäpäivää ja samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi blogini lukijoiksi:

Annelin Pihakuiskaajan puutarha -blogista

ja

Kurjenkellon Pienen pihan suuria unelmia -blogista.

 

Messuilla tuli käytyä

Messut on messuttu, mutta mitään ihmeellisiä ahaa-elämyksiä en sieltä kotiin tuonut. Tosin lähdin matkaan ilman sen kummempia ennakko-odotuksia ja suunnitelmia. Minulle kevätmessut ovat ehkä enemmänkin jonkinlainen kevääseen kuuluva ohjelmanumero. Kiva mennä katselemaan.

Ehkä siellä olisi voinut olla enemmän erilaisia istutusalueita ja kasvi-ideoita. Kunttaa löytyi edelleen, mutta vähemmän kuin parina edellisenä vuotena. Havujen lisäksi valmiissa istutuksissa oli lähinnä näitä keväisiä kukkijoita: narsissia, tulppaania, esikoita, helmililjoja. Myös hortensiaa oli käytetty paljon.

 

Yrttien kasvatus on näköjään erityisen muodikasta. Ehkä siksikin, että niitä on helppo kasvattaa vaikka parvekkeella tai pienellä pihalla.

Siemenkauppiaista läsnä oli ilmeisesti kaikki suurimmat ja tunnetuimmat myyjät. En uskaltanut yhdelläkään siemenosastolla paneutua tarjontaan, sillä omat varastot ovat sen verran täynnä, että on ihan turha niitä enempää kasvattaa. Ehkä messuilta olisi löytynyt jotain kiinnostavaa, jota ei lähimyymälöistä kenties löydy. Jäi nyt kuitenkin tutkimatta.

Joka kerran messuilla on useampi standi, jossa pöydät ovat kukkuraisina sipuleista ja mukuloista. Jonkin verran myös perennajuurakoita on kaupan. Viime vuonna ostin liljan sipuleita ja istutin ne autotallissa ulkoruukkuihin. Koska tänä keväänä on hommaa muutenkin ihan riittävästi, jätin sipulit ja mukulat rauhaan. Helpompi niitä on laittaa suoraan maahan, mutta säilytys maan sulamiseen saakka on välillä vähän ongelmallista. No, kolme Lukinliljan sipulia kyllä lähti mukaan.

Tulppaaneita ja ruusuja messuilta olisi saanut maljakkoon edullisesti. Tuollainen 50 kpl:n nippu maksoi 20 euroa. 

Ruusujakin oli lukuisissa väreissä.

Helsingin kevätmessuilla pääpaino ei taida olla niinkäään puutarhassa kuin kaikessa pihalla ja ulkona tapahtuvassa vapaa-ajan toiminnassa. Tällaisen hauskan näköisen saunan voisi pystyttää pienellekin kesämökkitontille. Tuosta vain ovi auki ja suoraan järveen huuhtomaan hiet pois. Pesutilaahan noihin ei mitenkään enää saa mahtumaan.

Tietenkin messuilla oli myös monenlaista oheistavaraa pihaa ja puutarhaa ajatellen. Puutarha ei enää ole pelkästään paikka, jonne istutetaan kaunista ja hyödyllistä, vaan sitä myös koristellaan monin tavoin. Sisustetaan niin sanotusti.

En käyttänyt aikaani pihakalusteiden tutkimiseen, koska vasta muutama vuosi sitten hankimme uuden pöydän ja tuolit. Kuvan kattaus on kaunis ja houkutteleva. Paljaan taivaan alla se saattaa olla riskialtis. Tätä katsellessa muistuu mieleen muutaman vuoden takainen syntymäpäiväni. Aurinkoisen ja helteisen kesän kunniaksi olimme kattaneet tarjoilut pihalle ja kuinkas sattuikaan: koko kesän ainoa ja todella rankka ukkosmyrsky vyöryi kylän ylle juuri, kun vieraat asettuivat nauttimaan pöydän antimista. 

Mukavaksi yllätykseksi osoittautui SPR:n Konttitorin esittely- ja myyntiosasto. Vanhaa ja käytettyä voi esitellä kauniistikin. Siitä tämä paikka oli erinomaisena osoituksena. Tavarat ja kankaat oli laitettu näytille sävy sävyyn. Kaikki oli puhdasta ja pestyä. Kankaat ja muut tekstiilit riippuivat henkareissa silitettyinä ja nätisti viikattuina.

Tuotteiden esillepano oli mietitty ja harkittu. Miellytti silmää ja houkutteli katselemaan tarkemmin. En ole käynyt aiemmin Konttitoreilla, joten en tiedä, onko näin toimittu myös niiden tavarasijoittelussa. Espoon Lommilaan avattiin hiljan uusi SPR:n Konttitori, joten täytynee käydä siellä katselemassa.

Tarttuihan sieltä messuilta niiden kolmen Lukinliljan sipulin lisäksi myös muutakin. Erään kaupan standilla myytiin edullisia puutarhahanskoja. Niitähän ei ole koskaan liikaa ja jos hyvät tai edes kelvolliset hanskat lähtevät eurolla pari, kannattaa ehdottomasti ostaa. Eivät kaapissa happane ja aina niitä tarvitaan. Parit hanskat ostin.

Joissakin blogeissa on ollut juttua kuun vaikutuksesta mm. taimikylvöihin. Asia on kiinnostanut minua ja jo parin vuoden ajan olen tulostanut netistä vuosittaisen kuukalenterin. Siihen on merkitty kuitenkin vain kuun eri vaiheet. Koska kaipasin asiasta lisää tietoa, ostin messuilla olleelta Yläkuu kustannuksen esittelijältä tuon kirjan. Kirja on toki tilattavissa netistäkin, mutta kuinka lienee aina jäänyt.

Toinen messuilta ostamani kirja on Into-kustannuksen Puutarhanhoito poropeukaloille, jonka ovat kirjoittaneet Merja Turunen ja Sirpa Ylönen. Esittelytekstissä mainitaan mm: "Puutarhanhoito poropeukaloille on käytännöllisempi: löydät heti ohjeet tietyn kasvin kasvattamiseen, maaperän tunnistamiseen ja parannukseen, kasvien valintaan, kylvämiseen ja istuttamiseen, rikkaruohojen, tuholaisten ja tautien torjuntaan sekä palkitsevaan sadonkorjuuseen. Tämä kirja herättää arimmassakin aloittelijassa orastavan puutarhurin, joka tuskin malttaa odottaa kevättä!"

Kirjassa on muutamia piirroksia ja se on painettu mattapintaiselle paperille. Eipä sillä paljon ollut hintaakaan. Ensiselailun perusteella se on ihan asiallinen ja helppotajuinen. Kirjan sisällön on tarkastanut varkautelainen puutarhakirjailija Ulla Lehtonen.

Juusolla on rento elämänasenne

Tämä sadepäivä alkaakin vähitellen kaartua iltaan. Sadetta on luvattu seuraaviksikin päiviksi, mutta ei se minua suuremmin sureta. Sulaapa alapihan lumi ja maaperä sitäkin paremmin. Ja hirvittävä katupöly huuhtoutuu ojiin.

Tänään lauantaina vietämme jälleen Earth hour'ia eli Maan tuntia, jolloin valot sammutetaan tunniksi klo 20.30-21.30. Yöllä siirrymme myös kesäaikaan, joten huomenissa on taas vuorossa kellojen rukkaamista eteenpäin. Noitiakin on huomenna liikkeellä virpomisvitsoineen.

Kevätmessujen aika lähestyy

Kevään edistyminen siirtyi hetkeksi tauolle. Ulkona on kaksi plusastetta ja välillä ripottelee vähän räntää tai vettä. Aika kalsaa sanoisin. Lumen sulaminen pysähtyi yöpakkasten vuoksi kuin seinään, mutta ehkä vesisade saa aikaan jotain vajoamista alapihan hangille. Sinänsä on sama, paistaako vai sataako. Viikko on täynnä omaishoito-ohjelmaa ja vanhempien lääkärikuskauksia. Odotettu retki Helsingin Kevätmessuille onnistunee ilmeisesti aikaisintaan perjantaina. Mukava naapuri muisti minua taas kahdella lipulla. Kiitos hänelle ja hänen miniälleen.

Jokunen piippo jo maasta ehti lämpimien aikaan nousta. Kuten tavallista, en taas muista, mitä mihinkin olen istuttanut. Jäin nimittäin ne huolella tehdyt nimilaput laittamatta paikoilleen sipuleita istuttaessani. Onneksi sentään laadin listan, jonka avulla voin syksyisiä tekemisiäni muistiin palauttaa.

Koulittuja ja koulimattomia taimia alkaa olla kaikki valoisat paikat pullollaan, vaikka päätin olla tänä keväänä maltillinen. Ja vielä on monet siemenet tyystin multaan laittamatta. Kurkut, kurpitsat ja ties mitkä. Tomaatteja taisi sittenkin tulla laitettua vähän liikaa, mutta voihan niitä taimia lahjoittaa ystäville ja naapureille.

Tomaaatti aluillaan

Ja kun ihmisellä on sama pää kesät talvet, joutuu virheistä maksamaan yhä uudelleen. Niin viime keväänä päätin, että ostan kellariin valmiiksi isoja multasäkkejä taimien koulimista varten. Ja yhtä tehokkaasti sen unohdin. Näin keväällä taimitarhat ja markettien ulkopihat ovat kiinni ja sisävalikoimista löytyy pääasiassa pieniä multasäkkejä. Harmittaa, kun joutuu yhtenään hakemaan 10-12 litran pussukoita, kun sellainen 45 litran säkki olisi huomattavasti halvempi ja yksinkertaisempi ratkaisu. 

Kuva netistä. Kuka lie kuvaaja kuvan manipuloija?

Keväiseen mullanvaihtoaikaan sopii huomioida myös riittävä tila kasvulle. Ettei tule ongelmia, kuten kuvassa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
 

Kevätpäiväntasaus hyisessä tuulessa

Maljakkoon poimitussa syreenin oksassa on pieniä nuppuja.

Meitä on hemmoteltu monenlaisilla hienoilla ilmiöillä kuluneella viikolla. Keväisen lämpimästä auringosta on päästy nauttimaan jo pidempään, mutta alkuviikosta oli myös mahdollista nähdä hienoja revontulia ihan etelää myöten. Perjantaina oli sitten liki täydellinen auringonpimennys. Aamulla taivaalle hiipi harmaita pilviä, mutta onneksi ne eivät olleet niin paksuja, etteikö aurinko olisi kajastanut niiden läpi. Harmikseni en saanut mistään sopivia laseja pimennyksen tarkkailuun, mutta sen vaikutuksia pääsi kyllä hyvin havaitsemaan. Maailma muuttui hämäräksi ja väritys oli kuin ennen kunnon kesäistä ukkosmyrskyä. Aika vaikuttavaa.

Töyhtöangero kurkistelee mullasta

Kevään lämpimät ilmat ovat hetkeksi tauolla, sillä ulkona puhaltaa pohjoinen tuuli. Yöllä on luvassa lumisadetta koko maahan. Auringonpaisteesta huolimatta lumien sulaminen on jotenkin pysähtynyt. Luultavasti siihen on syynä öiset pakkaset. Parhaimmillaan meillä on varjon puolella ollut aamutuimaan pakkasta kuutisen astetta. Lehdessä metereologi kertoi, että yöpakkasten jälkeen auringonenergiaa tarvitaan melkoisesti käynnistämään sulamisprosessi uudelleen.

Pikkutalviot kilpailevat lumen kanssa

Meillä on vielä lunta alapihalla ja yläpihallakin sellaisissa paikoissa, joihin sitä on talven aikana kolattu käytäviltä sekä tietenkin varjossa. Kunhan näistä takatalven koleista tuulista ja pikkupakkasista päästään, soisin saatavan muutaman kunnon kevätsateen ja sen jälkeen auringonpaistetta. Kiitos! 

Mainitsin jossain postauksessa kerääväni kasvi-ideoita Vinkkivihkoon. Se ei ole tämän kummoisempi viritys. Vihko on työpöydälläni ja jonkun teistä kertoessa postauksessaan jostain mielenkiintoisesta kasvista, kirjaan sen nimen ylös vihkooni.

Päätin parantaa kirjaussysteemiä aikaisemmilta ajoilta siten, että kirjaan tarkemmin myös sen, kuka-missä-milloin on kasvista kertonut. Näin voin jälkikäteen käydä tutkimassa annettua tietoa ja saada ehkä lisävinkkejä. Pelkän kasvin nimen perusteella on tietenkin mahdollista googlettaa tai hakea tietoa puutarha- ym. kirjoista. Muiden blogeista saa kuitenkin usein niin hyvää ja pätevää tietoa, että siihen kannattaa palata toisenkin kerran.

Pikkupuutarhan kivi on karistanut lumet harteiltaan.

Eilen tuli Kauppilan taimikuvasto lukuisine ihanine houkutuksineen. Mielessä on tälle keväälle ainakin pari kauaskantoisempaa hankintaa ja toinen niistä on jokin uusi pensasruusu ja toinen kukkiva (pikku)puu. Kysynkin nyt teiltä hyviä ideoita sekä ruusuksi että puuksi. Alustavasti olen ajatellut tarhakurtturuusu Louise Bugnetia ja ehkä koristeomenapuuta. 

Leppoisaa viikonloppua itse kullekin!

PS.
Jonna ja VitorNani, olette tervetulleita blogini pariin.

 

Iloisia uutisia

Iloisia uutisia! Lääkäri totesi eilen, että Pojan syöpä on semionooma eli se vähemmän vaarallinen. Semionooma ei ole yhtä kärkäs lähettämään etäpesäkkeitä non-semionooman tapaan. Kuvauksissa ja tutkimuksissa ei ollut mitään epänormaalia ja leikkauksessa saatiin melko kookas kasvain hyvin poistettua. Haava on parantunut hyvin. Ei siis tule sytostaatteja eikä edes sädehoitoa. Kontrollit jatkuvat alkuun neljän kuukauden välein, jotta mahdolliset muutokset löydetään varhain ja pystytään aloittamaan hoito pikaisesti. Kylläpä helpotti, niin meitä vanhempia kuin luonnollisesti Poikaakin. Nyt tuntuu, ettei edes pieni takatalvi voi murentaa iloani ja toivoani.

Valoisaa viikonloppua teille kaikille, rakkaat blogiystäväni!