Vihdoin ehdin eli koppi Kolme blogia -haasteeseen

Harjaneilikat - Dianthus barbatus

Sain kesällä haasteen sekä Kaupunkilaistyttö muutti maalle -blogista että Kesäkukalta Kosmosta ja leijonankitaa -blogista. Haasteen tarkoituksena on esitellä kolme kivaa blogia, jolloin haaste jatkaa matkaansa esiteltyjen blogien kautta. Kuinka ollakaan, kesä on vierähtänyt syksyksi ja haasteeseen vastaaminen on parempia aikoja odotellessa siirtynyt ja siirtynyt. Äärimmäisen laiskotuksen tänään iskiessä päätin istahtaa koneen ääreen ja toteuttaa kesäisiä lupauksia.

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Nöyrästi kehuista kiittäen ja vilpittömästi niistä iloiten haluan osaltani esitellä ja haastaa kolme mukavaa blogia. Ryyditän haasteeni heinäkuisilla kukkakuvilla. Näin saamme tilaisuuden palata hetkeksi takaisin kesään ja ehkä kuvien avulla siivitämme unelmiamme kohti tulevaa kesää.

Juhannusruusu kukki tänä vuonna vielä heinäkuun puolellakin

Ihan jokainen meistä tietää, ettei puutarhablogeja kertakaikkiaan voi laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen tai järjestykseen ylipäätään. Seuraamieni blogien lista sen kun kasvaa ja kasvaa ja takuuvarmasti tiedän, että moni ihana blogi on vielä täysin löytämättä. Varsin usein on pakko tyytyä kommentoimaan vain muutamalla sanalla, koska kivoja postauksia on niin hurjan paljon ja jokaiselle tekisi mieli jotain sanoa.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Koska kehuttavia blogeja on niin paljon, pyrin siihen, että antaisin joka kerran tilaisuuden blogeille, joita en ole aiemmin haastanut. En ole pitänyt mitään listaa niistä blogeista, joita olen eri haasteissa nostanut esille, josta syystä toistoa saattaa tapahtua. Siitä saattaa vetää ainakin kaksi johtopäätöstä. Nimittäin, että ko. blogi on todellakin innostava seurattava ja toiseksi, että hatara muistini alkaa olla entistäkin reiällisempi.

Pikkulaukka - Allium

Mutta nyt siis asiaan eli kolmen kivan blogin esittelyyn.   

Navettapiika blogissaan Navettapiian puuhamaa kertoo puutarhastaan ja välillä vähän muustakin pohjanmaalaisella murteella pakinoiden. Satakuntalaisella murrealueella syntyneenä ja pääkaupunkiseudulla kasvaneena ja eläneenä on hauska lukea itselle täysin vierasta "kieltä". Navettapiian piha on huikean hienossa kunnossa, vaikka itse hän varmasti on asiasta eri mieltä. Käykää vilkaisemassa, miten huolella Navettapiika paneutuu istutusalueiden hoitoon ja mm. pihapolkujen rakentamiseen. Tällaisia pihapiirejä soisin näkeväni entistä enemmän suomalaisella maaseudulla.

Pioni - Paeonia Sarah Bernhardt

Sametti Hortensia kirjoittaa Pikkuinen puutarhani -blogissaan niin kauniin lämpimästi ja huumorilla pienestä pihastaan ja kasveistaan. Lueskelin hänen bloginsa alkumetrejä ja löysin sieltä samanlaista arkuutta kuvien ja tarinoiden julkaisemiseen, mitä itse koin oman blogini suhteen. Pikkuinen puutarha -blogi on vuosien aikana kasvanut aikuisen mittoihin, kypsynyt ja kehittynyt. Pidän siitä lämmöstä, jolla Sametti Hortensia elämäänsä puutarhan parissa kuvailee. 

Kärhö - Clematis Multiblue kiipeilee ja kukkii kriikunassa

Versoja Vaahteramäellä  -blogi on jo melko monelle tuttu. Ihana Riina, blogin omistaja, ansasitsee kaikki kehut. Tässä tapauksessa blogin mukavuutta lisää sataprosenttisesti se, että olen tavannut kirjoittajan. Miten voikaan nuoressa ihmisessä olla niin paljon vanhaa viisautta ja lämpöä. Puutarha-alan ammattilaisuus näkyy Riinan blogissa, mutta ei suinkaan ylimielisenä tietäväisyytenä vaan oman puutarhan hienoina kasvivalintoina ja kauniina pihapiirinä. Ja Riinan kuvat ovat niin kauniita. Toivon Versoja Vaahteramäelle -blogille runsaasti uusia lukijoita.

Omenaruusu - Rosa magnifica

Näin hurahti aika mukavan laiskottelun parissa. Tosin pikkaisen takaraivossa kaihertaa kaikki ne työt, jotka jäivät tällä välin tekemättä. Vaan eivät ne mihinkään karkaa ja nyt olen saanut taas vähäksi aikaa uutta energiaa.
 

Syksy on, on se

Nyt on syksy saapunut, koska vannoutuneena kesäihmisenä luovutin ja kävin ostamassa ensimmäiset callunat sisäänkäynnin kukkalaatikkoon. Siinä kesää viettäneet surfiniat olivat niin kulahtaneen näköisiä, että jotain piristystä oli keksittävä. Onneksi ei tarvinnut kertaheitolla hankkia kaikkiin laatikoihin syyskukkia, sillä minusta nämäkin olivat aika tyyriitä. Kuusi euroa tuollainen monivärinen calluna-purkki, joskin aika muhkea se on. Kesäistutuksesta oli jäljellä hyväkuntoisia muratteja ja annoin niiden jäädä. Sekaan tyrkkäsin muutaman marjakuusen oksan.

Myös työhuoneen ikkunalaatikko kaipasi päivitystä ja sinne ostin tavallisia kanervia. Tykkään niistä, vaikka eivät yhtä hyvin väriä pidäkään, kuin callunat.

Syysvuokko - Anemone hybrida 'Hadspen Abudance'

Syyskuun alussa ostamistani tarjoussyysvuokoista ensimmäinen on avannut nuppunsa. Tämä on ihan liputuksen paikka, sillä kukka on meidän pihan ihka ensimmäinen syyvuokko. Kärpäset olivat näköjään jo löytäneet uuden juhlapaikan.

Köynnöskuusama - Lonicera heck. 'Amerikan B'

Alkukesästä Päivänliljapenkin päässä olevaan köynnöstukeen istutettu köynnöskuusamakin on päättänyt ryhtyä kukkimaan. Yläpihan terassin kupeessa kasvava tuoksuköynnöskuusama kukkii yleensä aivan alkukesästä, mutta tällä köynnöksellä näyttää olevan oma aikansa. Mahtaako olla tavanomaista, vai lieneekö vain hullaantunut lämpimistä syyspäivistä?

Sinipiikkiputki - Eryngium planum ja Punatähkä Liatris spicata

Lidlin keväiset halpajuurakot ovat olleet hintansa väärtit. Niin Sinipiikkiputki kuin taustalla näkyvät Punatähkätkin ovat kasvaneet ja kukkineen koko rahan edestä.

Kärhö - Clematis 'Rouge Cardinal'

Edellisessä postauksessa ihastelin kukkimaan innostuneita kärhöjä Ville de Lyonia ja Multiblueta. Tänään huomasin myös alapihalla kasvavan Rouge Cardinalin olevan uudelleen nupulla. Se kukkikin pitkään ja hartaasti jo kesällä.

Daalia Pink Blend

Pation ruukuissa kasvavat daaliat jatkavat elokuussa alkanutta kukintaansa. Pinkki daalia on kyllä täynnä mustia ötököitä, jonkinsortin kirvoja ilmeisesti. Pariin kertaan olen niitä häätänyt, mutta mistä lie jälleen löytäneet tiensä daalian varteen ja nyt myös tuonne kukkaan. 

Valkoinen daalia ei jää yhtään pinkkiä huonommaksi kukinnassa. Toivottavasti ensi vuonna muistan paremmin latvoa daalioitani, jotta ne haarautuisivat ja jäisivät vähän matalammiksi, kuin nyt.

Kasvimaan reunalla kukkii vielä yksi hennompi sormustinkukka. Tämä kesä taitaakin jäädä varsinaisena sormustinkukkien valloituksena mieleen. Niitä on ollut mitä kummallisimmissa paikoissa. Niiden varret ovat kasvaneet pitkiksi ja aika tanakoiksikin ja ovat myös kukkineet pitkään. Marjapensaiden alla oli jo niin paljon siementaimia, että vähän niitä harvensin. Muuten saavat seikkailla ympäri puutarhaa, kunhan eivät aivan tukehduta muita kasveja.

Ilmeisesti yöt ovat olleet riittävän lämpimiä, sillä krassikin rönsyilee yhä kasvimaan reunalla. Ja kukkii iloisen värisenä. Krasseista olen joskus yrittänyt etsiä erikoisia värejä, mutta pusseista näyttää kuvista ja selityksistä huolimatta tulevan vähän mitä sattuu. Oikeastaan sillä ei ole mitään merkitystä, sillä krassin kuuluukin olla oranssinpunaisenkukertava ja näkyä pitkälle. Se on krassin tehtävä.

Hyötypuutarhapuoli on tänä kesänä mennyt sananmukaisesti täysin pieleen. Kurpitsansiemenet kylvin tarkoituksella melko myöhään, ettei niitä tarvitsisi pitkään ikkunalaudoilla katsella. Itivät hyvin ja aloittivat kasvun. Siirsin ne jossain vaiheessa kesäkuuta kasvariin ja vihdoin kasvimaalle. Vartta kyllä tuli ja myöhemmin myös kukkia runsaastikin, mutta niistä kukista ei oikein ole syntynyt mitään. Yksi pienen ilmapallon kokoinen kurpitsanmöllykkä kasvustossa näkyy köllöttävän. Jättikurpitsaa siitä tuskin ehtii tulla.

Sama huono tuuri on koettu kasvarissa. Tomaatteja alkoi vihdoin jossain vaiheessa kesää tulla, mutta vasta nyt ensimmäiset ovat muuttuneet punaisiksi. Liika kosteus on piinannut kasvihuonetta. Olen pitänyt siellä öisin lämmitintä ja käynyt aurinkoisina päivinä aukomassa ovea, mutta kun ulkonakin on ollut melkoisen kosteaa. Meidän kasvariin ei paista riittävästi aurinko, vaan minkäs mahdat. Kunnan metsä varjostaa liikaa ja laitankin kaiken toivoni siihen, ettei kunnalta lopu juuri nyt rahat, kun olisi meidän alueen vuoro saada kohennusta. Kunnostusprojektia on jo aiemminkin rahapulan vuoksi siirretty.

Kosmoskukan nuppu

Illat senkun pimenevät. Kello on seitsemän ja ulkona on jo hämärää. Tosin tänään se johtuu taivaan peittäneistä sadepilvistä, mutta varhainhan aurinko jo muutenkin laskee. Ulkona on mukava puuhata, etenkin näin lämpiminä päivinä. Ensimmäiset sipulitkin on jo laitettu multiin ja seuraavat jo odottavat vuoroaan. Eilen hamstrasin kauppareissulla kynttilöitä, sillä nyt jos koskaan on niiden aika.

Punahatut ne vaan kukkii

Ihan ei vielä ole viikonloppu, mutta sen verran lähellä, että voinen jo toivottaa kaikille leppoisaa ja raikasilmaista viikonvaihdetta!

Kärhöt kesäisellä mielellä

Yllättäen Ville de Lyon on ryhtynyt kukkimaan.

Kesällä tämä kärhö teki vain kaksi kukkaa, joskin ne kestivät ryhdikkäänä todella pitkään.

Nyt kukkia on lukuisia avoinna ja nuppujakin runsaasti odottamassa vuoroaan.

Ehdin jo ajatella, että tähänkö se kukkien kesä päättyi. Ilo on sitäkin suurempi, kun löytyi näin ihania kukkijoita.

Myös naapurin aidan vieressä kasvavien krassien joukossa pilkotti jotain sinistä. Koko kesänä tämä Multi Blue ei ole kukkinut, mutta nyt sekin on päättänyt hoitaa kesähommansa ennen syksyn viilenemistä.

Piti vähän raksia krassia pois, jotta kärhö pääsisi näkyviin.

Lähipäivinä täytynee käydä poimimassa nuo krassinsiemenetkin ensi kesää varten talteen.

 

Lontoon lämmöstä Suomen syksyyn, vol. 2

Lontoossa kätevin matkustustapa lienee metro eli paikallisten tube. Ostimme heti lentoasemalta Oyster-cardit 7 päivän latauksella, jolloin saatoimme huoletta reissata pitkin poikin. Meitä varoiteltiin metron pysähtelyistä ja suljetuista asemista, mutta mitään ongelmia ei meidän reissulla tullut. Ainoastaan yksi asema oli remontissa eli Central -linjan Tottenham Court Road ja sinnekin pääsi toisella linjalla. 

Lontoon metro on maailman vanhin ja ensimmäinen rataosuus otettiin käyttöön 1863. Useimmiten kulku kadulta ensimmäiselle tasolle alaspäin sujui rullaportaita, mutta syvemmille linjoille pitikin sitten kavuta portaita. Metrokarttoihin on merkitty asemat, joihin pääsee esim. pyörätuoleilla. Huonojalkaisille metro voi olla aikamoinen haaste. Ja matkalaukkua perässään raahaaville.

Metroissa oli harvoin mahdollisuus istumiseen, sillä useimmiten ne olivat täynnä ja lyhyillä matkoilla oli helpointa seisoa lähellä ovea, josta oli helppo sujahtaa ulos. Metroja kulkee hyvin tiheästi, joten vaikka ruuhka-aikaan oli pakko päästää parikin junaa ohitse, koska niihin ei yksinkertaisesti mahtunut sisään, ei seuraavia tarvinnut kauaa odottaa. Vieläkin päässä soi kovaäänisten toistama lause "Mind the gap", jolla matkustajia kehotettiin varomaan päitään ovien sulkeutuessa. Ruuhkassakin lontoolaiset odottivat kiltisti, että ensin ihmiset tulevat junista ulos ja sitten vasta mennään itse sisään. Oikeastaan milloinkaan ei tullut sellaista tunnetta, ettei ehtisi mukaan.

Niin rautatie- kuin metroasemienkin mittasuhteet eivät välttämättä maan päällä välittyneet selkeästi. Tämän saimme huomata heti saapuessamme metrolla lentokentältä Liverpool Stationille, jonka lähistöllä hotellimme sijaitsi. Sujahdimme kadulle Liverpool Streetin puolelle ja vasta seuraavana päivänä keksimme, että kätevämmin ja suoremmin kulkeminen sujui Bishopsgaten puoleisesta sisäänkäynnistä. Siellä oli rullaportaatkin, joten matkalaukkujen kuskaaminen oli sitä reittiä huomattavasti helpompaa.

Väkeä Lontoossa riittää ja sen saattoi huomata kaikkialla. Lontoon virallisen alueen asukasmäärä on noin 8,3 miljoonaa asukasta, mutta mikäli lasketaan koko metropolialue, nousee väkimäärä yli 15 miljoonaan. Ihmiskirjo on melkoinen. Ihan kaikenlaisia ihmisiä ympäri maailmaa. Osa asukkaita, mutta huomattavan paljon varmasti myös turisteja, liikematkaajia ja ties mitä ihmisryhmiä. Valkonaamana taisi jo jäädä vähemmistöön.

Asioiminen missä tahansa on todella helppoa. Matkakumppanini puhuu erinomaista englantia, mutta yksin liikkuessani pärjäsin ongelmitta tankeroenglannillakin. Luultavasti hiukan pidempi loma olisi avittanut oman kielitaidon vetristymistä, mutta yhtään en epäile, etteikö ihan vaatimattomallakin kielitaidolla pärjäisi hyvin.

Ihmiset kaikkialla olivat hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Kadulla jotain reittiä kysyessä ei välttämättä saanut oikeaa neuvoa, mutta kylläkin vinkkejä siitä, mistä lisätietoa saattaa löytyä. Hurjan paljon kaupoissa ja muissa palvelupisteissä oli itsepalvelukassoja. Niiden hyvä puoli oli kuitenkin se, että niille kelpasi rypistyneet ja loppuunkuluneet setelit vaikeuksitta. Yritäpä täällä tunkea huoltoaseman seteliautomaattiin pikkaisen kulmasta kääntynyttä rahaa. Ei kelpaa, ei sitten millään.

Fortnum and Mason, paikallinen luxus-tavaratalo tämäkin

Ostoksille Lontooseen kannattaa mennä, jos mukana on iso tukku rahaa. Emme olleet ostosmatkalla, mutta tokihan pitää tutustua myös paikallisiin tavarataloihin ja kauppoihin. Koska meillä oli apartementos-tyyppinen majoitus, kävimme lähikaupassa eli Tescossa hakemassa pikkupurtavaa. Vieressä oli myös lukuisia vielä pienempiä kauppoja, mutta Tescossa oli kattava valikoima, eikä siellä ollut yleensä jonoja.

Harrodsin lisäksi kävin tiirailemassa astioita ja teevalikoimia 181 Piccadilly Streetillä sijaitsevassa Fortnum and Masonin upeassa tavaratalossa. Siellä oli jopa ihan oma jouluosastonsa. Ostin tuliaisiksi muutaman biscuit-purkin. Niihin sentään vielä budjetti riitti. 

Sen sijaan Primark heti Oxford Streetin alussa Tottenham Court Roadin suunnasta tultaessa oli inhimmillisen hintainen tai jopa halpa. Vastaavaa ei meillä ole, mutta matkakumppani kutsui sitä paikalliseksi Tarjoustaloksi. Tosin valikoima oli lähinnä vaatetavaraa, kenkiä, laukkuja ja hiukan sisustamiseen liittyviä tuotteita sekä pientä sälää kosmetiikasta karkkeihin punnalla tai jopa vähemmällä.

Vaikka Lontoo on valtava kaupunki, on se mielestäni jotenkin kotoisa ja helposti lähestyttävä. Kadut on enimmäkseen melko kapeita, mutta jalankulkijoille on hyvin kulkutilaa. Vasemmanpuoleinen liikenne näkyi myös ihmisten kävelytavoissa. Liikennevaloissa katua ylittäessä ryhmityttiin luonnollisesti vasemmalle puolelle. Tosin ruuhkaisemmissa paikoissa ihmiset loikkivat varsin satunnaisesti. Kadut ovat täynnä autoja, mutta ajovauhti ei erityisen kovaa. Usein autoilijat näkivät, että seuraavakin risteys on ihan tukossa ja jäivät odottamaan, vaikka heille olisi ollut vihreät valot. Niinpä jalankulkijat kulkivat säännönmukaisesti vasten punaisia.
 

Monet ovat nähneet valokuvissa ja uutisissa Piccadilly Cirkuksen suuret mainosvalot. Ne eivät todellakaan ole niin suuret ja massiiviset, kuin kuvat antavat ymmärtää. Olin pikkaisen pettynyt.

 

Reissumme puutarha- ja puisto-osuudet jäivät minimaalisiksi. Jos jotain mielenkiintoista sattui näkemään, ei kuvaaminen tuntunut laisinkaan hyvältä ajatukselta, kun juuri silloin tuli vettä aivan kaatamalla. Kaupungissa on muutamia suuria ja tietenkin myös nimeltään tunnettuja puistoja. Asutuksen keskeltä löytyi pieniä aukioita, joissa oli istutuksia. Kuvan istutuksiin törmäsin etsiessäni postitoimistoa hotellimme läheisyydessä. Osa leikatuista aidoista oli puksipuuta, mutta nämä kuvassa näkyvät marjakuusia.

Erään suuren rakennuksen aidatulla pihalla oli mielenkiintoisia puita ja pensaita. Osan tunnistin syreeneiksi, mutta tuo pilkullinen, kiiltävälehtinen pensas kiinnosti enemmän.

Samaisessa pihapiirissä oli myös mahoniaa, mutta hurjan paljon suurempaa, kuin olen milloinkaan nähnyt. 

Trafalgar Square näytti olevan suosittu kokoontumispaikka. Siellä kävellessäni aurinko tuli pilven takaa ja sää lämpeni +19 asteeseen. Kaikenlaista muusikkoa ja rahasta esiintyjää oli tasaisin välimatkoin. Kuvan kaltaiset ilmassa istujat tuntuivat olevan päivän sana, sillä näitä kavereita oli monenlaisissa ja -värisissä asuissa lukuisia.  

Parina aamuna kävin hotellin läheisyydessä sijaitsevalla Spitafield Marketilla, jossa on eri päivinä eri teemoin meidän kirpparityylistämme myyntiä. Paikka on katettu ja sitä ympäröi monenlaiset puodit ja ravintolat. Perjantaisin vinyylilevyjen keräilijöiden kannattaisi suunnistaa kulkunsa sinne.

Myynti alkaa päivästä riippuen 9-11 ja jatkuu iltapäivään neljästä viiteen. Olin kumpaisenakin aamuna liikkeellä sen verran aikaisin, että myyjät vielä laittoivat tavaroitaan esille. Tosin myivät ihan mielellään siinä ohessa, jos vain jokin tavara kiinnosti.

Samassa paikassa järjestetään myös monenlaisia tapahtumia, joten jos liikkuu Lontoon tuossa suunnassa, kannattaa paikka googlettaa ja katsoa, sopiiko jokin tapahtuma omaan aikatauluun.

Ihan mukava oli katsella myyntipöytiä, sillä kirpparitavara oli aika tavalla erilaista kuin mitä meillä on kaupan. Hetken ihastelin erään pöydän ihania posliinifiguureita ja lasiesineitä, mutta ei sitten kuitenkaan mikään viehättänyt riittävästi.

Torstain markkinapäivänä myyntipöydillä oli lähinnä vaatetta ja koruja. Perjantaina sitten taas huonekaluja ja kaikenlaista sisustamiseen ja asumiseen liittyvää. Sekä vinyylilevyjä.

Ehkä olisi pitänyt ostaa kirpparilta vanhaakin vanhempi matkalaukku, joita oli pilvin pimein tarjolla. Ja sitten olisi täyttänyt sen matkalaukun vaikkapa menneisyyden matkaradioilla. Tai olisihan sieltä löytynyt täytettyjä lintuja ja muita eläimiä. Monella oli myytävänä esimerkiksi kauris- tai villisika-trofee. Ehkä sukuperintöä muutettiin kirpparilla rahaksi.

Ennen matkaa otin selvää erilaisista ruokailumahdollisuuksista ja alueista, joissa ravintolahinnat voisivat olla kukkarolle sopivia. No, nälkä tulee karttaa katsomatta ja ruokapaikka etsittiin sitten sen mukaan, missä voisi olla mukavinta pitää sadetta vatsan täyttämisen ohessa. Pari kertaa tuli syötyä italialaisissa ravintoloissa ja hyvää oli. Ei tullut mieleenkään valita listalta pizzaa, kun tarjolla oli niin paljon muutakin. Etenkin jälkimmäisessä, juuri 60-vuotisjuhliaan viettävässä perheravintolassa tunnelma oli kuin suoraan Sopranosista.

Lähtöpäivänä mietittiin, miten parhaiten toimisimme matkalaukkujen kanssa. Niiden raahaaminen metron lukuisissa portaissa ei tuntunut kovin kiehtovalta. Hotellin säilytykseenkään ei viitsinyt jättää, sillä hotelli sijaitsi aivan toisessa suunnassa, mitä lentokenttä. Rautatieasemilla ei Lontoossa enää ole kolikoilla toimivia säilytyslokeroita vaan palveluun perustuva ja huisin kallis matkalaukkusäilytys. Niinpä sitten päätimme ajaa suoraan Heathrown lentoasemalle ja tsekata laukut lähtöön.

Palasimme metrolla muutaman pysäkin takaisin kaupunkiin päin ja jäimme Hounslow -nimiseen paikkaan. Nimittäin perinteinen englantilainen pub oli vielä kokematta. Pitihän se fish and chips kera oluen kokeilla. Ja kokeiltiinkin. Meikäläisittäin voisi tuota annostani verrata vaikkapa ABC-huoltoaseman ruokaan. Hyvää, täyttävää ja edullista. Mutta ei mikään kulinaarinen kokemus.

Kävelimme jonkin aikaa Hounslown katuja ja räpsin muutamia kuvia tyypillisistä asuintaloista. Hounslown keskusta olikin sitten, kuin meikäläinen Järvepää jalankulkijoille pyhitettyine ostoskatuineen. Tosin kadun keskialue oli täynnä ruokakojuja, joiden ympärillä parveili pyhäpäivää - perjantai on muslimien pyhäpäivä - viettäviä muslimiperheitä valkeisiin kaapuihin sonnustautuneine miehineen.

Lontoo on kaupunki sanan varsinaisessa mielessä. Kun ne kaipaamani puistot ja puutarhat jäivät näkemättä, päätin suosiolla keskittyä kaupunkituristina olemiseen. Hounslowssa heräsi kuitenkin hirvittävä kaipuu nähdä kasveja ja vihreyttä. Lontoossa oli esimerkiksi monien pubien ikkunalaudoilla runsaasti kesäkukka-asetelmia ja niiden elinvoimaisuutta ja kauneutta ihastelin.

Kesäkukkaistutuksissa oli käytetty paljon petuniaa sen eri muodoissa ja väreissä, erilaisia begonioita ja paljon myös verenpisaraa. Murattia tietenkin ja pieniä havukasveja, mutta myös varjoyrttiä. Lontoon tasolla kasvukausi on aivan muuta luokkaa, kuin meillä ja kasvikirjo kesäkukissakin valtaisa. Puksipuut ja monet muut kasvit taitavat talvehtia ruukuissakin.

Jo Heatrhowsta Lontoon keskustaan päin ajettaessa näin metron ikkunasta radan varressa valtavia syrikkäpuskia. Ensin ajattelin, että ne olisi sinne istutettu, mutta matkan edetessä pienempiä syriköitä kasvoi aivan kiskojen kupeessa ja tunnelien suulla. Osin syrikän kukinta oli jo ohitse, mutta edelleen moni puska oli vielä lilana.

Tuliaisiksi ostin muutamille tärkeille ihmisille lähinnä merkkitavarataloista teetä ja piparipurkkeja. Itselleni rohmusin puutarhalehtiä, joita löytyi lehtikaupoista helposti. Kyllähän muiden maiden puutarhalehtiä alkaa meilläkin jo olla melko hyvin saatavissa, mutta on niihin lisätty hintaakin. Lontoossa nämä lehdet maksoivat kalleimmillaan £4.50 eli kuusi euroa.

Paluulento osui perjantaille, jolloin Suomessa oli melko kattava lakko. Seurasimme tilannetta loman aikana Lontoossa, sillä matkakumppanin piti mennä töihin heti paluuta seuraavana päivänä. Kone saapui Helsinkiin kuitenkin vain muutaman minuutin myöhässä ja sekin myöhästyminen taisi johtua enemmän tuulisesta kelistä.

Lontooseen voisin matkata toisenkin kerran, mutta ehkä vähän pidemmäksi ajaksi ja mielelläni näkisin myös maaseutua ja muita paikkoja Lontoon lisäksi. Lontoostakin jäi melkoisesti näkemättä ja kokematta. Toisaalta, kun rahaa on rajallinen määrä, olisi mukava matkustaa aina johonkin täysin uuteen paikkaan.

Lontoossa oli sateista huolimatta lämmintä eikä laisinkaan näin syksyistä, kuin täällä kotona. Tuuliset ilmat ja sateet ovat kellastuttaneet puiden lehtiä ja tänään nurmikkoa ajaessani tuli jo silputtua aikamoinen määrä pudonneita koivunlehtiä nurmen joukkoon. Edessä on siis puutarhan siivous ja pihan varustaminen tulevaan talveen.  

Kiva oli olla reissussa, mutta kiva on olla kotonakin eli borta bra men hemma bäst.