Silkkaa juhlaa näiden kukkien kanssa

Paeonia lactiflora Coral Charm

  
Joka vuosi iloitsen valtavasti kasvieni menestymisestä ja niiden hyvinvoinnista. Vaan olenkohan tänä kesänä jotenkin erityisen herkistynyt, sillä meinaan suorastaan pakahtua liikutuksesta seisoessani kutakin kukkaa ihastelemassa. Oli sitten kyse tulikellukasta, ahomansikasta, idänunikosta tai näistä avoimiksi poksahtelevista pioneista.

Paeonia lactiflora Red Charm - luultavasti

Ruusupioni ehti ensimmäisenä avaamaan nuppunsa. Yhdestä ainoasta kukasta tuli poikkeuksellisen pieni ja se kuihtui ennätyksellisen nopeasti. Seuraavana kukkaan ehtikin messuilta vaaleanpunaisena Alexander Fleminginä ostettu mysteeripioni, jonka lukijani ovat tunnistaneet Red Charmiksi. Sen nimen pitäköön, kunnes joku jonkun toisen keksii. Red Charmia minulla ei ollutkaan, joten mitään vahinkoa pionibingosta ei aiheutunut.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Coral Charmiin ihastuin heti sen nähdessäni ja niin siitä tuli tyypillinen "pakko saada" -kasvi, joka pian pakon ilmestymisen jälkeen muutti pihallemme. Itse asiassa en ollut uudelle pionille edes kovin tarkkaan paikkaa miettinyt ja niinpä istutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Ei ollut hyvä ratkaisu. Sinne se jäi melkein unohduksiin. Ei näkynyt kunnolla ohikulkijoille, eikä itsellekään, kun Pikkupuutarhaan pitää varta vasten mennä. 

Pionipolku

Kun syksyllä 2017 keksin rakentaa Olopihan isoa Allaspenkkiä halkomaan uuden huoltopolun, syntyi siinä ohessa myös sopiva paikka pioneille. Olopiha on käytetyin alue tontillamme, sillä se on osa pation ja pergolan kokonaisuutta. Paikka, jonne pihaovi avautuu ja jonne elämä kesäaikaan laajenee. Vanhemmatkin pionit asustavat olopihalla, puutarhaportin oikealla puolella sijaitsevassa Syreenipenkissä. Tuntui järkevältä koota pionit lähelle silmäniloksi. No, muutama pioni on sentään alapihallakin. Kurgaanissa asustaa Jan van Leeuwen ja kaksi toistaiseksi nimetöntä valkoista pionia.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Kaksi Coral Charmia siis muutti Pikkupuutarhasta Olopihan uuteen Pionipenkkiin. Saivat seurakseen ruusupionin, kuolanpionin, Louis van Houtten, Bowl of Beautyn ja Bartzellan sekä nyt uudelleen nimetyn Red Charmin. Kaikki lähtivät hyvin kasvuun ja osa viime kesänä jo kukkikin. Tänä kesänä Pionipenkissä kukintaa on vähemmän, mutta Coral Charmissa on kahden jo avautuneen lisäksi nuppuja odottamassa vuoroaan.

Paeonia lactiflora Festiva Maxima

Vaikka aamulla pionit olivat vielä tiukassa nupussa, yllättäen illansuussa Syreenipenkin valkoiset Festiva Maximat olivat alkaneet avautua. Kuvaaminen oli hieman hankalaa, kun en päässyt ihan lähelle kyetäkseni pitämään kukan varresta kiinni ja navakka tuuli huojutti pionia jatkuvasti estäen tarkennuksen.

Paeonia lactiflora Sarah Bernhardt

Näyttää vahvasti siltä, että myös Sarah Bernhardit ovat pian auki. Väri on jo selvästi näkyvissä ja puuttuu vain loppupamaus niin kukka on täysin auki.

Miten minusta tuntuu, että pionit ovat tänä kesänä valtavan korkeita. Pitänee käydä mittaamassa, jotta saan konkreettista tukea ajatukselleni tai toisaalta voin todeta niiden olevan tavanomaisia hujoppeja. Nuppuja on todella paljon ja nyt jännittääkin, riittävätkö tuet pitämään painavat kukinnot pystyssä. Millään en ehdi jokaisen leuan alla kättäni pitämään. Toivottavasti ei ainakaan rankkasadetta juuri kukinnan aikaan saada. Silloin on raahattava auringonvarjo kellarista kaunokaisia suojaamaan.

Papaver orientale Royal Wedding

Vaaleanpunaisista Princess Victoria Louise -idänunikoista osa on vielä nupulla ja osa pudottaa terälehtiään. Valkoisista Roydal Wedding -unikoista on avautunut vasta yksi. Jännityksellä odotan, ovatko loput nuput sittenkin Victoria -prinsessoja, vai saako tämä ainokainen valkoinen muita samanlaisia kaverikseen.

Idänunikoiden kukinta on tänä kesänä ollut kerrassaan loistavaa. Muutama punainen unikko vielä punertaa penkissä. Useimmista on jo terälehdet leijailleet käytävälle ja muiden kukkien vihreille lehdille. Hienot siemenkodat ovat tulleet esille. Näillä kavereilla on komeat, samettikoristeiset lakit päässään. Sisällä kypsyy sadoittain pikkuruisia unikon siemeniä.

Hydrangea anomala subslp. petiolaris - Köynnöshortensia

Köynnöshortensiaan on tarttunut muiden kasvien riehakkuus, jonka seurauksena se on ilmeisesti päättänyt peittää kaikki vihreät lehtensä valkeilla kukilla. Köynnöksen lähellä kulkiessa kukista kuuluu melkoinen surina ja pörinä, kun kymmenet mehiläiset ja muut hyönteiset tekevat valtauksiaan. Luonto tarjoaa oman musiikkikattauksensa, kunhan vain keskittyy kuuntelemaan.

Hydrangea anomala subslp. petiolaris - Köynnöshortensia

Puutarhan anti on tällä hetkellä sanalla sanoen yltäkylläistä. Ei ehdi yksi kasvi vielä lopettaa, kun toinen on jo täydessä vauhdissa. Aivan kuin kasvit olisivat yhteisestä sopimuksesta päättäneet laittaa parastaan. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina taisi jossain postauksessa tai kommentissaan todeta, että kaikista raportoidakseen pitäisi tehdä kolme postausta päivässä. Juuri siltä nyt tuntuu. Jälkijunassa ollaan kaiken aikaa, vaan ei haittaa. Kaikki kauneus tallentuu päähän ja se, minkä ehtii, kameralle. Laittakaa ystävät kalliit nyt kamera laulamaan, jotta talven pitkiksi illoiksi on kesäistä muisteltavaa.

Hydrangea anomala subslp. petiolaris - Köynnöshortensia

Jos olin huhtikuussa sekaisin keväästä, nyt olen totaalisesti pyörällä päästäni kauniista kukista.

Sukkatehdas ei näköjään lomaile

Käteni eivät osaa olla laisinkaan paikoillaan ilman lankaa ja puikkoja. Sisällä tosin tulee näin valoisaan ja lämpimään aikaan oltua vähän, mutta aina löytyy jokin tauko, jolloin puikot suihkii.

 

Ajatuksena on ollut kutoa pienet ja vajaat lankakerät pois. Keväämmällä tein pinon lasten sukkia ja niihinhän jämälangat oli oivallinen materiaali. Vaan kyllä vähästä lankamäärästä syntyy isompiakin sukkia, kun asettaa värit ja raidat paikoilleen.

Olisi pitänyt ajoissa kirjata tiedot näistä sukista, sillä nyt en millään muista tämän farkusinisen sukkaparin kuvion lähdettä. Hämärästi muistan ottaneeni mallin jostain pipo-ohjeesta ja muokanneeni sen sukkaan sopivaksi.

Sama juttu näiden palmikkosukkien kanssa. Tämäkin malli taisi olla jostain pipo-ohjeesta. Sukkia varten ohjetta piti muokata, jotta sen sai istumaan neljän puikon silmukkamäärään. Lankana 7veikan luonnonvalkoinen.

Nilkkasukkien jälkeen halusin kutoa vähän pidempää sukkaa syksyä varten. Punaiset ja mustat on tehty Suvikummun Marjan nappivarsisukkien ohjeella, jonka löydät täältä. Mustiin en ommellut nappeja, kun en mieleisiäni löytänyt - vielä. 

Lankana näissä kaikissa sukissa on 7veikka. Punainen on todellakin joulunpunaista, eikä tuollaista neonpunaista, jollaiselta auringonvalossa otettu kuva saa värin näyttämään. 

Raitasukissa varsi on kudottu 4 o, 1 n. Aloituksessa on 64 silmukkaa. Kavennukset olen tehnyt varressa siten, että nilkan kohdalla on 12 s/puikko. Resorissa ja kantalapussa oikeat silmukat on kudottu takareunoistaan.

Polvisukkien jälkeen pitää ottaa vähän rennommin, joka hoituu kutomalla varrettomia sukkia. Nämä valmistuvat nopeasti ja pienemmästä lankamäärästä. Resorin voi kutoa haluamansa levyiseksi ja heti sen jälkeen onkin kantalapun vuoro.

Kesä tai talvi, lukematta ei voi olla. Muutaman kerran olen koittanut loikoa kirjan kanssa pihakeinussa, mutta siihen paistaa aurinko liian kuumasti. Vuosikausia tapani on ollut joka ilta ennen nukahtamista lukea kirjaa. Oikein jännittävän ja mielenkiintoisen kirjan kanssa voi käydä niin, että lamppu sammuu vasta aamutunneilla. 

Voitin Leena Lumin toukoarvonnassa Ninni Schulmanin "Vastaa jos kuulet" -dekkarin, jonka tietenkin ahmin muutamassa illassa kannesta kanteen. Kiitos Leena, että järjestät meille kirja-arvontoja.

Luulisi, että kesällä on enemmän aikaa lukemiseen, mutta harrastuksissa puutarha menee lukemisenkin ohi. Taidanpa lähteä tästä tietokoneen äärestä iltakierrokselle kukkieni pariin.

Sekalaista jorinaa

Passiflora caerulea - Kärsimyspassio

Kärsimyskukan ostin edullisesti toukokuun alussa. Siirsin kukan ostopurkista isompaan ruukkuun. Kylmimmän jakson se oli takkahuoneen ikkunalla, jonka jälkeen siirsin sen terassin hyllyyn. Kukassa oli muutama nuppu ostohetkellä. Yksi niistä aukesi, muut kuivuivat ja putosivat aukeamatta pois. Nyt olen lannoittanut kärsimyskukkaa kesäkukkalannoitteella ja se kehittää jatkuvati uusia nuppuja. Nuput myös avautuvat. Aikansa uudessa ruukussa tulevaisuuttaan pohdittuaan kukka on alkanut kasvattaa pituutta.

Rusakko tuijottaa (kuvan keskellä) vastapäisten naapurien rajalta meille.

Jokin aika sitten (postaus löytyy täältä)  kerroin rusakoiden käyneen puutarhassani ruokailemassa aiheuttaen suurta harmitusta. Liljojen nuput ja moni muu kasvi maistui ristihuulille. Kaksi rusakkoa on lähes jokapäiväinen näky. Ne loikkivat huolettomasti puistoalueen halki kävelyteitä pitkin kohti metsää. Yhtenä aamuna adoptiokissa Mami jahtasi rusakoita, jotka pitkillä kintuillaan pääsivät metsän siimekseen karkuun.

Yläpihaa en mitenkään voi siten aidata, että jäniksiltä olisi pääsy estettävissä. Alapiha on kolmelta sivulta lähes kokonaan aidattu. Ainoastaan naapurin vastaisesta nurkkauksesta puuttuu pari aitaelementtiä. Emme vaan ole saaneet niitä asennettua. Lisäksi puuvajan viereen jätimme kulkuaukon kottikärryjä varten. Muuten pitäisi kiertää talon toisesta päädystä. Tai pomputella portaita pitkin, mikä ei tietenkään tule kyseeseen.

Naapurinurkkaukseen kävin heti rusakkovahingot nähtyäni virittämässä väliaikaisen verkkoaidan. Lähiaikoina on tarkoitus mennä kaivamaan kuopat aitatolpilla ja laittaa kellarissa olevat aitaelementit paikoilleen. Puuvajan viereisen kottikärryaukon kohdalla emme jatka elementtiaitaa. Siinä toimii aivan hyvin pala verkkoa, kunhan sen muistaa kulkemisen jälkeen sulkea. Jonkun kerran jätin tämän verkon päiväajaksi auki, mutta nähdessäni rusakot toimeliaina ja ihmisiin melko pelottomasti suhteutuvina, olen pitänyt verkkoportin kiinni myös päivisin. 

Oikeasta yläkulmasta kulki rusakoiden reitti kukkieni pariin.

Yläpihan kautta jänikset pääsevät edelleen alapihallemme seikkailemaan. Ristihuulilla näyttää olevan vakioreitti puistoalueen halki ja alapihamme sattui niiden reitille. Josko ne nyt kiertävät kiltisti aidan viertä pitkin, kun eivät pääse kukkamaideni kautta oikaisemaan. Talvella ne pomppivat yläpihallakin, mutta kesäaikaan en ole niitä nähnyt. Toivottavasti en näekään, sillä yläpihan penkeissä on liljoja ja varjoliljoja sekä muuta jäniksille sopivaa syötävää.

Bellis - Kaunokainen

Niinikään joku aika sitten murehdin bellisten huonoa kasvua ja niiden valumista kukkapenkistä nurmikolle. Edelleen ne valuvat nurmikollekin, mutta ovat kyllä riehaantuneet leviämään ja kukkimaan ruusupensaiden kupeessa. Ruusupenkissä on kaksi ryhmää, joihin olen istuttanut kumpaankin kaksi bellistä. Kuvassa toinen alue. Yhden pienen tuppaan kaivoin kanttausvaosta ja siirsin Päivänliljapenkkiin toivoen, että sielläkin ottaisivat paikkansa. Hyvältä näyttää toiveen toteutuminen.

Parthenocissus - Villiviini

Pari kesää sitten leikkasin talon pationurkkauksessa kasvavasta villiviinistä muutamia kattorakenteisiin luikertelevia versoja pois. Laitoin ne pergolan pöydälle maljakkoon kaunistukseksi. Siinä maljakossa villiviini kehitti versoihin juuret ja istutin ne puuvajan takana olevan muurin multaan. Harmaa betonimuuri on vähän ankean näköinen ja ajattelin villiviinin sitä mukavasti kaunistavan. 

Koe näyttää onnistuneen hyvin. Villiviini tai oikeastaan villiviinit, sillä laitoin pienelle alueelle useamman juuret tehneen verson - kasvaa innokkaasti ja kiemurtelee moneen suuntaan. Hölmöyksissäni istutin villiviinin viereen samalla maljakkosysteemillä juuret kehittäneen köynnöshortensian. Sekin on kotiutunut, mutta hidaskasvuisena uhkaa jäädä villiviinin jalkoihin. Annan sen ainakin hetken vielä vahvistua ja mietin sitten, minne sen siirtäisin.

Villiviini on kasvanut talon L-mutkan seinustalla yli 20 vuotta. Hölmö paikka isolle köynnökselle, mutta sen pois kaivamiseksi pitäisi koko patio purkaa. Leikkaan villiviiniä, jotta se ei peittäisi ikkunoita. Hiukan surullista kauniin kasvin kuritusta. MIeluummin pitäisi istuttaa kasvi sille sopivalle paikalle, eikä pyrkiä saamaan kasvia paikkaan sopivaksi. Vaan minkäs teet, kun aikanaan en ole kaikkea osannut loppuun saakka ajatella.

Villiviinillä on omat ajatuksensa leikkauskurituksesta. Se on lähtenyt luikertelemaan pation alla ja yllättäen pari viikkoa sitten nousi pergolan kohdalla ylös lautojen välistä. Etäisyyttä talon seinustaan on useampi metri. Sehän ei tietenkään villiviinille ole temppu eikä mikään. Sehän kasvaa helposti 10-metriseksi. 

Vitis labrusca Zilga - Viiniköynnös 'Zilga'

Pergolan valmistuttua istutin ritiläseinustan taakse viiniköynnös Zilgan, jotta jonain päivänä pergolassa olisi viherrystä. Tämä on nyt Zilgan 3. kunnollinen kesä ja se näyttää vihdoin ottaneen kasvuspurtin. Viiniköynnöstä pitäisi tietenkin leikata, mutta toistaiseksi en ole jaksanut perehtyä oikeisiin leikkaustapoihin. Lähinnä tarkoitukseni on saada pergolaa kaunistava vihreä köynnös. 

Erään ystäväni kesäkeittiössä viiniköynnös kiemurtelee kattorakenteissa ja lämpimänä kesänä rypäleterttuja roikkuu katossa lukuisia. He eivät ole viiniään sen kummemmin leikanneet. Minusta viinirypäleterttujen katseleminen lämpimässä kesäillassa tuo etelämaan tuntua ja sitä ehkä omaankin pergolaan tavoittelen.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Vuosia sitten sain Mielen lumoa -blogin Intianmintulta lilakukkaisen pioniunikon siemeniä. Älkää kysykä, milloin ja miksi? Asioita listaavana ja monenmoista muistiin merkitsevänä tästä en enää tarkkaa faktaa löytänyt. Ainoastaan siementen lähteen. Intianminttu ehkä asian tarkemmin muistaa. Parin viime kesän aikana kyseinen pioniunikko on ollut vähän vaisu, mutta nyt se on löytänyt uuden vaihteen alapihan puistoreunalla, Syyspenkissä ja Daaliamaassa. Mylläsin alueen viime kesän lopulla totaalisesti, joten ehkä pioniunikot saivat siitä uutta puhtia. Jokunen kissanminttukin näkyy mullasta ponnistavan. Se ei ole ihme, sillä minttuja ei niin vain tuhotakaan.

Lupinus polyphyllus - Lupiini

Uutisissa kehotettiin auttamaan lupiinien siementämisen estämisessä keräämällä niitä maljakkoon. Helppo ja kiva ohje. Nyt on pergolan pöydällä kaunis kukkakimppu, jossa lisäksi omasta maasta riivittyä kurttulehtiruusua. Onneksi on vain pari kurttulehtiruusua hävitettävänä. Näivetysprojekti on ollut menossa jo parin kesän ajan. Ehkä jossain välissä kaivan loputkin juuret ylös.

Veronica chamaedrys - Nurmitädyke

Koskaan aiemmin ei kukkapenkissäni ole kasvanut näin paljon nurmitädykettä, kuin nyt. Oikeastaan kyse ei ole varsinaisesta kukkapenkistä, vaan sisäänkäyntiä vastapäätä olevasta alueesta, joka kokonaisuudessaan odottaa uudistusta. Normaalisti kevätkaihonkukka ja pikkutalvio ovat vallanneet alueella kasvavien pensaiden alustat. Nyt nurmitädyke kukkii valtoimenaan. Nättihän se on kukkivana, mutta kuihtuessaan ei niinkään. Työmaa siis odottamassa.

Vicia cracca - Hiirenvirna

Luonnonkukilla on pääsy puutarhaani sopivassa määrin. Hiirenvirnaa kasvaa siellä täällä. Varsinaisiin kukkapenkkeihin en sitä päästä. En tiedä, kuinka innokas hiirenvirna on leviämään ja tukehduttamaan muita, mutta parempi olla varovainen.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellokin on löytänyt tiensä puutarhaani ja hyvä niin. Se on hento ja kaunis kellokukka, joka ei ainakaan ole agressiivinen valtaaja. Itse asiassa olen aina sanonut harakankelloa kissankelloksi, vaikka se ei tietenkään kissankello ole. Eri kasvi, mutta haitanneeko minun sanomiseni omassa puutarhassa ketään. Tuskin.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikkaa löytyy vähän sieltä sun täältä. Se kasvattaa pitkääkin pidemmän "langan", johon kehittyvillä tupsuilla se kiinnittyy uusiin paikkoihin. Ovela valtaaja, sillä niitä lankoja on välillä vaikea havaita. Ahomansikka on kuitenkin helppo kitkeä sieltä, mihin sitä ei halua. Viime kesänä ahomansikka teki paljon marjaa ja ne olivat isoja. Keräsin kerran jopa rasiallisen käytettäväksi kakunkoristeeksi. Viime viikolla söimme jo ensimmäiset ahomansikat aurinkoisesta rinteestä. Ei tietenkään vatsan täydeltä, mutta pari marjaa maistiaisiksi minulle ja Ukkokullalle.

Kuvan metalliamppelin ostin Plantsusta. Niitä oli eri kokoisia, kuvan amppelin halkaisija n. 30 cm. Kaunis katsella, mutta ruukun ja kukan sijoittamisen kannalta ei kovin käytännöllinen. Ehkä sopiva, eikä kovin painava ruukku vielä tulee vastaan. Ruukkuun ja amppeliin sijoitettava kukka onkin sitten helpompi ratkaistava.

Puutarhan elo on juuri nyt vauhdikasta ja muuttuvaa. Koska kaikesta ei millään ehdi raportoida sen enempää itselle kuin toisillekaan, on parasta pitää kameraa kierroksilla mukana ja räpsiä kuvia pitkää talvea varten. Silloin on ihana palata kesän lämpöön ja kukkien kauneuteen kiireettä.

Johan tuli taas joristua. Leppoisia hetkiä lomailijoille ja aurinkoista juhannusta kaikille tasapuolisesti!

Hyvää juhannusta!

Kukkaisniityt kuin keijusen tukkaa,

sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa.

On korkean korkea taivaankaari

taikaa on täynnä yö mittumaarin.

Yölintu hiljaa armastaan huhuu

senkin voi kuulla kun luonto puhuu.

Kokon liekkien viimein sammuvan näemme.

Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme

-Eeva Peltonen- 

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

 

Laukkojen kukkiessa puutarhuri leikkaa ja kanttaa

Allium karataviense - Pallolaukka

  
Laukat aloittivat kukintansa jo ennen kuin tulppaanit lopettivat. Kun istuttaa erilaisia laukkoja, kukintaa riittää pitkälle kesään. Pallerolaukat kukkivat usein vielä elokuussa. Syksyn viimeisiin sipuliostoksiin kuului herätepussukka pallolaukkaa. Ennen en ole tällaista istuttanut, joten olihan sitä kokeiltava.

Pitkään pallolaukassa oli vain isokokoiset lehdet mullan pinnalla. Sitten niiden keskelle ilmestyi pieni pallo, joka kasvoi ja pullistui, mutta vartta siihen ei näyttänyt tulevan laisinkaan. Mielenkiinnolla seurasin, millainen kukka nupusta pullahtaa aikanaan.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallomainen, vähän vaisu valko-lila kukka siitä sitten kehkeytyi. Varsikin kasvoi, mutta ei kovin korkeaksi. Ehkä korkeus on maksimissaan 20 cm. Toistaiseksi lehdet eivät ole kellastuneet samoin, kuin monilla muilla laukoilla. Sekin hetki varmaan vielä tulee, mutta nyt lehdet kehystävät nätisti lyhyeen varteen suhteessa aika isoa pallokukkaa.

Allium aflatunense 'Purple Sensation'

  
Purple Sensationista on tullut vakioistutettava. Niitä istutan joka syksy ja vanhojen kera laukkoja alkaa olla jo mukavasti monessa paikassa. Hiukan laukkojen keltaiset lehdet häiritsevät, sillä ainakin tänä vuonna niillä on ollut kokoa sen verran, etteivät ihan lyhyeen kasvustoon kätkeydy.

Valkoisiakin laukkoja olen viime vuosina istuttanut, mutta jostain syystä ne eivät ainakaan lisäänny. Päinvastoin. Tuntuu, että yksi tai kaksi nousee riippumatta siitä, montako on istuttanut. Sinilaukkaa, viinilaukkaa ja pallerolaukkaakin olen istuttanut. Pallerolaukka kukkii myöhemmin. Sini- ja viinilaukasta ei ole näkynyt mitään, ainakaan vielä. Lehtolaukka on nupulla ja niissä on jo väriä näkyvissä.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Laukka se on ruohosipulikin. Sitä kylvän sekä mausteeksi että koristeeksi. Ruohosipuli on nätti kukkapenkissäkin, esimerkiksi reunakasvina. Pysyy hyvin tuetta pystyssä ja väittipä joku sen toimivan myös jonkinlaisena karkoitteena. Hyönteisiä se ei karkoita, vaan tuntuu olevan niiden parissa varsin suosittu.

Pinus mugo - Vuorimänty

Jos kukkivat kuuset tänä keväänä, niin kukkivat männytkin. Erehdyin yhtenä päivänä ravistamaan rinteessä kasvavaa isoa vuorimäntypuskaa ja aikamoinen keltainen pöllähdys sieltä lähti. Ohjeiden mukaan typistän joka vuosi vuosikasvua juhannukseen mennessä. Tai en typistänyt alkuvuosina ja sen vuoksi osa vuorimännyistämme kasvoi rumiksi venkuloiksi. Pahimmat vänkyrät ovat jo päässeet oksasilppurin nieluun. Muiden osalta olen ryhdistäytynyt muistamalla vuosittaisen leikkauksen.

Vuosikasvain on helppo joko typistää saksilla tai napsaista osan niistä kokonaan pois. Vanhin vuorimäntymme on korkea ja leveä, joten sen hoitamiseen tarvitsin tikkaat. Tuulisena päivänä välillä vähän huimasi keikkua saksien kanssa korkeuksissa. Jouduin toki myös ryömimään vuorimännyn sisuksissa ja niinpä urakan jälkeen suihku oli tarpeen. Viisaampaa olisi ollut pukeutua pitkähihaiseen. Koska en näköjään ole kovin viisas, sain hinkata tovin pihkaa pois käsivarsistani.

Kesäkuun alussa kerroin kanttaavani alapihan istutusalueet. Rinteen alaosan kanttausta en ollut ehtinyt vielä tänä kesänä hoitaa laisinkaan. Samoin Hortensiapenkin kanttauksesta osa oli vielä huoltamatta. Mitään kiirettä näiden kanssa ei ole, sillä säännöllisen kanttauksen johdosta noissa kohdissa nurmikko ei ollut päässyt mitenkään erityisen pahasti valloilleen. Vielä on pari paikkaa läpikäymättä ja seuraava kanttausten huolto onkin vuorossa vasta loppukesästä.

Nautin suunnattomasti arkipäivistä, jolloin saan rauhassa ja hiljaisuudessa touhuta puutarhassa. Tuuli humisee, linnut laulavat ja kaukaa kuuluu liikenteen humina. Kesästä huolimatta alueen lapset ilmaantuvat pallokentälle pelaamaan ja leikkipaikalle keinumaan vasta myöhään iltapäivällä. Vain satunnainen koiran ulkoiluttaja kulkee toisinaan puistikossa ja postiauto pysähtelee laatikkoryhmien äärelle. 

Uppoudun täysin ajatuksiini ja kulloiseenkin tehtävään, enkä paljon ympäristöäni havainnoi. Tässä yhtenä päivänä tuntui kuitenkin, kuin joku tuijottaisi. Mitään outoa ääntä ei mistään kuulunut, mutta katseen työstä nostettuani kohtasin adoptiokissa Mamin tuijotuksen. Joko sitä kiinnosti kovasti, mitä teen. Tai sitten se pohti, uskaltaako moisen naisen ohitse turvallisesti kulkea. Juttelin Mamille rauhallisesti ja lopulta se kulki ohitseni jalkojani hipaisten poistuen ilmeisesti lempipaikalleen, tuijien taakse auringonpaisteeseen.

Muutaman kerran Mami on jo käynyt meillä sisällä. Varovaisesti se sipsuttaa avoimesta ovesta sisään, juttelee kovasti jotain tärkeää ja tekee kodissamme tarkastuskierroksen. Ensimmäisten kierrosten jälkeen se kipitti nopeasti ulos ja hävisi sen sileän tien. Nyt se jo jää terassille nuolemaan itseään. Taidamme saada Mamista mukavan kaverin. Mitään syötävää emme sille anna, jotta se ymmärtää mennä omaan kotiinsa. Siellä sitä kuitenkin kaivataan.

Kylläpä aika kulkee hurjaa vauhtia. Pian on juhannus ja keskikesä. Sitä odotetaan, mutta ei suinkaan kiirehditä.

Iristen ilakointia

Iris germanica

  
Yksi rutikuiva kesäkö sai kaikkiin kukkiin vauhtia ja loistoa? Saksankurjenmiekkani eivät kukkineet viime kesänä juuri laisinkaan. Tämä nimetön yksilö oli niin huonovointisen näköinen, että pelkäsin sen sanovan minulle lopullisesti hyvästit. Sain sen vuosia sitten pois muuttavalta naapurilta. Muutaman yksilön voimin se on kesäisin kukkinut, mutta nyt on kokonainen iristen nuppujoukkio valmiina avautumaan.

Iris germanica

Tämä iris on jokin kesällä 2016 Päivölän ruusutilalta ostamani yksilö, jonka nimi on kadoksissa. Se kukkii nyt ensimmäisen kerran. Saaripalstan Saila armoitettuna kasviasiantuntijana tai Päivänpesän elämää -blogin Katja iristen keräilijänä ehkä tunnistavat.

Ei kyllä kannata kasvien hitauteen hermostua. Miten palkitsevaa onkaan nähdä jonkun kasvin vihdoin kukkivan. Mitään paineita en tällekään irikselle ole asettanut, enkä ole häntä uhkaillut pois kaivamisella. Yleensä ohi kulkiessa tulen miettineeksi, mikä on mennyt vikaan ja mitä pitäisi tehdä, jotta kukkiakin näkisi.

Iris sibirica

Tätä sinistä siperiankurjenmiekkaa taitaa olla vähän jokaisessa puutarhassa. Se on aika helppo kasvi myös jaettavaksi. Niinpä siperiankurjenmiekkaa kasvaa pihallani useassa paikassa. Nyt se kukkii niin runsaana, että taidankin käydä muutaman kukan poimimassa maljakkoon. Jos jotain kukkaa on vain muutama kappale, en niitä raaski käydä taittamassa, vaan mieluummin katselen kasvupaikallaan. Tuosta porukasta jokusen varren uupuminen ei näy missään.

Siperiankurjenmiekan kuvio on taas niitä ihmettelemisen arvoisia asioita. Jälleen kerran suorastaan mykistyn luontoäidin taitavuudesta. Miten kaunis väri, muoto ja kuvio kasvilla onkaan.

Toivottavasti tämä oli vasta iristen kukinnan alkua. Muitakin kalleuksia kukkapenkeissäni on, mutta niiden kukkiminen on aina oma arvoituksensa. Toivotaan, että jaksavat näyttäytyä.