keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Kasvimaalla kaikki hyvin

Tomaatti Sungold

Tomaatit alkavat vihdoin saada väriä. Vielä ei ole yhtään päästy maistamaan, mutta ensimmäisen poimimiseen ei mene enää pitkään. Viime vuotiseen tomaattimäärään tuskin nyt päästään, vaikka lämmintä on riittänyt tänäkin kesänä. Laiskuuttani en virittänyt kastelusysteemiä. Olisi pitänyt hankkia pari keraamista puikulaa ja letkua lisää, kun nyt on useampi istutusallas. En saanut hankituksi. Ehkä ensi kesänä sitten.

Tomaatti Supersweet
  
Kastelemista on riittänyt, mutta se ei ole mikään vaiva. Joka tapauksessa kasvarin ovi käydään lähes joka aamu avaamassa. Samalla vilkaisen maximi-minimi -mittarista niin yön kuin vallitsevan lämpötilan. Illansuussa taas tulee muuten vain tutkittua kasvarin asukkaita ja nypittyä mahdollisia varkaita.

Kurkku Sherba
  
Kurkkuja on kerätty jo pidempään. Ensimmäisenä poimin pitkulaisen Cordoban. Se olisi kasvanut vielä pituutta, mutta useamman valmistumassa olevan kurkun painoa kertyy aika paljon yhden rungon kannattelemaksi, joten en odota kurkkujen kasvavan suurimpaan mittaansa. Sherbaa ja Beth Alphaa tulee niinikään tasaiseen tahtiin. Ei tarvitse kesän aikana kurkkuja kaupasta ostaa.
 
Kurkku Cordoba
  
Puolueellista tai ei, mutta itse kasvatettu kurkku maistuu paljon paremmalta, kuin kaupasta ostettu. Maku ja tuoksu on paikallaan. Eivät ole vetisiä vaan täyttä tavaraa - tai siis kurkkua.

Chilipaprika Hungarian Black
  
Tavallisten paprikoiden idättäminen epäonnistui. Sen sijaan chilipaprika Hungarian Black onnistui hyvin ja nyt kasvarissa on kasvamassa neljä yksilöä. Kukkia on runsaasti ja munakoison värisiä chilipaprikoitakin jo löysin. Kuvan niistä sen sijaan olen kadottanut, enkä viitsinyt koneen äärestä lähteä kasvariin niitä filmaamaan. Hungarian Blackin ei pitäisi olla kovin voimakas, joten kelpaa sitten minullekin. Ukkokulta tykkää maustaa vähän kaikkea chilillä, joten parempi välillä kasvattaa miedompia lajeja.


Kylvin vanhoista pusseista retiisejä, jotka kasvoivat hyvin ja olivat maukkaita. Poimin loput sadosta juhannuspöytään ja kylvin samantien uutta. Pyöreiden retiisien joukossa oli kaksi pitkulaista, joista toisella oli hurjan pitkä juuri. Nämä pitkulaiset maistuivat hyviltä. Ei yhtään puisevilta, kuten olisi voinut kuvitella.

Punajuuri - Beta vulgaris var. conditiva
 
Kasvatan mangoldia jo senkin vuoksi, että sen punainen lehtiruoti on upean punainen ilta-auringon paisteessa. Niin loistaa näköjään punajuurenkin lehtiruoti. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä, sillä sukulaisiahan punajuuri ja lehtimangoldi (Beta vulgaris var. cicla) ovat. Toki myös syömme mangoldia käyttämällä sitä esimerkiksi pinaatin tapaan.


Herneet ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja nyt ne ovat alkaneet myös kukkia. Herneitä kasvatan lähinnä suoraan kasvimaalta naposteltavaksi. Kasvimaani on sen verran pieni, ettei mitään voi isoa määrää kasvattaa. Eikä ole tarviskaan. Herne on myös hyvä maanparannuskasvi.

Kurpitsa 'Tom Fox'

Kurpitsaa kylvin jälleen kerran yli oman tarpeen. Ylimääräisille taimille löytyi ottaja ja kurpitsaa jäi omallekin kasvimaalle ihan riittävästi. Ehkä liikaakin tilaan nähden. Jättikurpitsan ja Tom Foxin lisäksi kaksi vihreää ja kaksi keltaista kesäkurpitsaa.


Juhannukseksi ostin vielä kaupasta kesäkurpitsaa, mutta seuraavat voin jo poimia omasta maasta. Sekä vihreä että keltainen ovat kuvien jälkeen kasvattaneet kokoa. Käytän kesäkurpitsaa tuoreena ja ylimääräiset pilkon paloiksi pakasteeseen. Talvella on kiva laittaa kesäkurpitsat porisemaan ja tehdä niistä sosekeittoa. Tulee nopeasti valmista ja hyvää.


Yhdellä vihreällä kesäkurpitsalla taisi olla liian nopea alkuspurtti, joka sitten päätyi väsähdykseen. Vai mitä muuta voi päätellä pullean olomuodon latistumisesta kapeampaan olomuotoon.


Viime keväänä en ostanut ajoissa istukassipuleita ja myöhemmin niitä ei enää mistään saanut. Nyt olin kaukoviisas ja ostin ensimmäisen kaupassa näkemäni pussin. Vähän liikaa siinä oli meidän kasvimaahamme suhteutettuna sipuleita, mutta hyvin sain jokaisen tungettua multaan. Osa meni suunniteltuun paikkaan, osan laitoin sinne tänne muiden kylvösten oheen. Meillä tykätään sipulista ja sitä käytetään paljon.


Tilliäkin kylvin, mutta kuvan kukat ovat kaupasta ostetusta ruukkutillistä. Kokeilin, lähteekö kaupan tilli kasvimaan mullassa kasvuun ja lähtihän se. Hiukan on matalampi, kuin itse kylvetyistä yleensä tulee, mutta ehtiihän tuo vielä kasvaa.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Mansikkaa ei meillä kasva. Joskus vuosia sitten kasvimaalla oli jokunen taimi. Kyllästyin siihen, että linnut napsivat marjat, eikä yhtään jäänyt edes lapsille maisteltavaksi. Kun sitten kasvimaakin pieneni ja muuttui lavakauluskasvimaaksi, en ole mansikkaa kasvattanut. Sen sijaan ahomansikoita kasvaa pitkin tonttia ja toisissa paikoissa ne ovat aika isojakin.

Pakastemansikat ostin lauantaina oman kylän kauppiaalta. Lähituotantoa parhaimmillaan. Aamulla poimittu ja iltapäivällä jo pakastimessa. Aika usein tulee haettua kiinteää ja makeaa Sonataa syötäväksi. Litrahinta on ollut 5 euroa ja 5 kg:n laatikko 30 euroa. Nyt niitä kannattaa syödä. Kesäistä herkkua.

Ribes rubrum - Punaherukka

Herukkasato jää tänä vuonna pieneksi. Punaherukka kuivatti viime kesänä marjaisia oksiaan pystyyn. Sain täältä blogimaailmasta vinkin, että herukassa saattaisi olla herukkalasisiipi. En löytänyt tuholaista, mutta jouduin leikkaamaan useita vanhoja oksia  kokonaan pois niiden kuoltua. Pensaissa on runsaasti uusia oksia, jotka eivät satoa tänä kesänä tuota. Toivottavasti taas tulevina kesinä.

Mustaherukkaa on kaksi Pohjanjättiä. Niissä on runsaasti marjoja, vaikka itse pensaat ovat vielä pieniä. Vanhat mustaherukat hävitin äkämäpunkin vuoksi. Pohjanjätin sanotaan olevan vähemmän altis äkämälle. Valkoherukassa on melko paljon marjoja. Viherherukassa jonkin verran, mutta sekin on vielä nuori pensas.

Ribes uva-crispa - Karivianen

Karviaisia tulee kahteen pensaaseen kiitettävästi. Niistä harvemmin teen mitään, sillä karviaiset ovat jääkaappikylminä ihanaa naposteltavaa.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kolme kriikunapuutamme kukki tänä vuonna valtoimenaan. Pölytyskin on onnistunut, sillä kriikunoita on puissa paljon. Kriikunat tulee syötyä sellaisinaan, sillä kivien poistaminen pienestä kriikunasta on varsin työläs homma. Kriikunapuissani on jonkin verran äkämäpunkkia, joka näkyy nyppyläisinä lehtinä. Hedelmiin sillä ei näytä olevan vaikutusta.


Omenapuut kukkivat tänä keväänä aika vaisusti. Huvituksessa oli paljon kukkia, mutta parhaan kukinnan aikaan voimakas tuuli sateella maustettuna riipi kukat pitkin nurmikkoa. Siinä ei pölyttäjillä ollut mitään mahdollisuutta hoitaa tehtäviään. Kahtena edellisenä kesänä omenasato on ollut melkoinen, joten suon hedelmäpuille lepovuoron. Muutama maistiainen jokaisessa puussa näyttää olevan.


Tomaatit ovat kasvaneet korkeiksi ja pari niistä kurkkii jo kattoikkunasta. Tomaateista kehotetaan katkaisemaan latvat kypsymisen edistämiseksi elokuun alkupuolella. Neljän viikon kuluttua tomaattini taitavat vyöryä jo ulos ovesta kohti naapurin pihaa. Niinpä taidan latvoa kattoon kurkottelevat rungot jo aikaisemmin. Ehkä ne sen jälkeen käyttävät energiansa raakileiden kehittämiseen ja kypsyttämiseen kasvun sijaan.

Lavatera trimestris - Kesämalvikki

Tapani mukaan kasvimaalla täytyy hyötykasvien lisäksi olla myös silmänravintoa. Siksi kylvän vähintään yhteen laatikkoon kesäkukkia. Kosmoskukka on tänä(kin) vuonna itänyt huonosti. Muutama taimi on vankistumassa, mutta nuppuja ei vielä ole. Kesämalvikki on itänyt huomattavasti paremmin ja matalasta koosta huolimatta ensimmäiset nuput ovat ilmestyneet.

Kehäkukan yhdistän jo lapsuuden muistikuvissa kasvimaahan. Niinpä sitäkin on kylvettävä edes yksi rivi johonkin väliin. Nyt on kasvamassa kaksi riviä ja nuppujakin ne jo tekevät. Ostin siemenet kauppareissulla marketista. Oranssinkeltainen väri sopii hyvin itse kavattamiini samettikukkiin, joita olen istuttanut hyötykasvien oheen kasvimaalle. 

Calendula officinalis - Kehäkukka
 
Kasvimaalla siis kaikki hyvin. Kukkaisia kesäpäiviä kaikille!
 

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Ruusun sulle antaisin

Rosa Hurdal - Norjanruusu

Ruusuista olen aina tykännyt. Omaan pihaan muutti heti alkuvuosina anopin lapsuudenkodista juhannusruusu, jota olen monistanut useampaan paikkaan. Anopilta niinikään saimme köynnösruusu Pohjantähden, joka vuosien kasvun jälkeen menetti henkensä tappotalvena 2015/2016. Pitkään puutarhassani ovat asustaneet myös punalehtiruusu (rosa Glauca), Hansa-ruusu (rosa rugosa Hansa) ja metsäruusu (rosa Majalis).

Rosa 'Ilo'

Monissa blogeissa oli hienoja kuvia ja kuvauksia toinen toistaan kauneimmista ruusupensaista. Ilmeisesti tuijotin kuvia liian lähellä tietokoneen näyttöä ja sain vakavan tartunnan. "Pakko saada" -virus vain paheni ja johti minut puutarhamyymälöiden pensasruusuosastoille. Pahimpaan ruusukuumeeseen helpotukseksi istutin kesällä 2012 Kaivoruusupenkkiin sammalruusun (rosa centifolia muscosa), joka sekin kärsi talvesta 2015/2016, mutta ilokseni selviytyi.

Rosa rugosa 'Hansa'

Ruusukuume ei yhtään helpottanut ja seuraavana kesänä 2013 istutin Ritausman, tornionlaaksonruusun (rosa Tornedal), punaisen neilikkaruusun (rosa F.J. Grootendorst) sekä suviruusun (rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'). Myös kirjoapteekkarinruusu (rosa gallica 'Rosa Mundi') liittyi pihani pensasruusuihin.

Rosa frankofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Saadakseni tilaa uusille ruusupensaille, piti puutarhassa tietenkin ryhtyä kaivamaan ja muutenkin tekemään uudelleenjärjestelyjä. Naapurin aidan vieressä kasvaneet mustaherukat olivat jo pitkään olleet lähtölistalla niihin pesiytyneen äkämäpunkin vuoksi. Samalla muuttivat myös kaksi punaherukkaa. Aidan vieressä oli suojaisan lämmin ja yhtenäinen tila useammalle pensaalle. Alue sai nimen Ruusupenkki. Syntyi myös Ruusukolmio, joka myöhemmin Kriikunapolun avulla yhtyi Hortensiapenkkiin. Ruusukolmiossa asustavat Ritausma, Tornionlaaksonruusu ja Suviruusu.

Rosa rugosas 'Therese Bugnet' - Teresasnruusu

Ruusupenkkiin löysi 2014 tiensä Valamonruusu (rosa francofurtana 'Splendens'). Luettuani lehdestä jutun Peter Joyn ja Pirkko Kahilan kehittämistä kotimaisista pensasruusuista innostukseni tai kuumeeni kohosi ihan uudelle tasolle. Kesän aikana istutin 6 uutta ruusua eli Ruusupenkin asujaimistoa vahvistivat Lumo (rosa 'Lumo'), Sointu (rosa rugosa 'Sointu') ja Sävel (rosa rugosa 'Sävel'). Yläpihan pikkupuutarhaan istutin loistavan punaisen Tove Janssonin (rosa pimpinellifolia 'Tove Janssonin'). Syksyllä siirsin Vasenrinteeseen kesän ruukussa olleet kolme peittoruusu Sommerwindiä. Siinä ne kukkivat yhä joka kesä.

Rosa rugosas 'Sävel'

Kesällä 2015 hankintavuorossa olivat Teresanruusu (rosa 'rugosa Therese Bugnet'), jonka istutin leikkimökin viereen. Puutarhamyymälässä törmäsin omenaruusuun (rosa magnifica), jota en voinut ohittaa. Niinpä se löysi paikkansa Kaivoruusupenkistä juhannusruusun, punalehtiruusun, Hansa-ruusun ja sammalruusun kumppanina.

Rosa rugosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

Lisäksi tilasin Oulujoen taimistolta norjanruusun (rosa Hurdal) ja ranskanruusu Montebellon (rosa Duchesse de Montebello). Norjanruusu kukkii tänä vuonna runsaasti. Sen sijaan Montebelloa kiusaa ötökät ja sen nuput ovat hätää kärsimässä. Kirvojakin on tänä kesänä pilvin pimein kaikissa ruusuissa.

Kesällä 2015 päätin hankkia myös keltaisen ruusun, jolloin Pikkupuutarhan Kivipenkkiin muutti Viljaminkeltaruusu (rosa harisonii William's Double). Paikka osoittautui vääräksi ja siirsin ruusun viime kesänä muutaman metrin läheiseen Muuripenkkiin. Elossa on edelleen, mutta ei kuki.

Rosa magnifica - Omenaruusu

Tappotalvi 2015/2016 kuritti ruusupensaitani. Ilo ja kirjoapteekkarinruusu eivät selviytyneet. Kirjoapteekkarinruusun polkamaiseen kaksiväriseen kukkaan oli niin ihastunut, että päätin hankkia kuolleen tilalle uuden. Niinhän siinä kävi, että myös uusi Ilo tuli istutettua.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Aikanaan minulla oli sisäänkäynnin vieressä rivi ryhmäruusuja. Europeanaa, Nina Weibullia, Kimonoa, Schneewittcheniä ym. Olivathan ne kauniita, mutta jostain syystä en niistä niin paljon innostunut, että olisin jatkanut niiden hoitamista. Vähitellen tilalle tuli muita perennoja. Pensasruusujen kanssa tulen paremmin juttuun. Toistaiseksi ei ole ollut vaivaa juurivesoista. Tähän mennessä Valamonruusu on osoittanut valtaamisen merkkejä. Niistä on selvitty ruohonleikkurilla. Seuraavan Valamonruusun nurmikolle kiemurtelevan taimen kaivan ylös ja yritän kasvattaa siitä taimen jollekin halukkaalle.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruusu pudottaa kiulukkansa pensaan juurelle ja sinne on ilmaantunut muutama siementaimi. Toistaiseksi ne sopivat hyvin paikallaan kasvamaan. Voin myös tarvittaessa kaivaa taimen annettavaksi jollekin halukkaalle.

Rosa 'Lumo'


Enempää ruusupensaita ei ole tarkoitus hankkia. Vaan enpä taida sittenkään mennä mitään vannomaan. Jos joku ruusupensas on meille tulossa, siihen on varmasti hyvä syy.

Olemme siirtyneet heinäkuuhun ja kesä senkun jatkuu. Oikein mukavaa kesän jatkoa kaikille ja leppoisaa lomaa lomalaisille!

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Menikö hölmöyden puolelle?

Paeonia lactiflora 'Sarah Bernhardt'

Nyt on ihan pakko jälleen hehkuttaa pionien upeaa kukintaa. Suosittelen ohittamaan tämän postauksen, jos kokee pioniahdistusta liiallisesta kuvatulvasta ja pionipäivityksistä. Pian tämä on ohitse, vaikka toivonkin omien pionieni kukkivan vähintään kolme seuraavaa viikkoa. Mikä toive tuskin toteutuu.


Kuten lähes aina pionien kukinnan aikaan, taivaalta tulee vettä. Niin nytkin. Keskiviikkona 26.6. vähän ja torstaina sitten enemmän. Sinänsä sade on toivottua ja kaivattua. Maa on rutikuivaa ja suorastaan huutaa virkistävää sadetta.

Yleensäkin pionit ovat korkeita kasveja. Tänä vuonna ne ovat venyneet mittaa melkoisesti. Huvikseni kävin mittaamassa yhden pisimmistä Sarah Bernhardteista ja sillä on korkeutta 126 cm. Nostin pionituet lakikorkeuteensa, mutta silti eivät riittävästi yllä tukemaan painavia kukintoja. Jos siis vettä tulee vähänkin voimakkaammin, taipuvat painavat kukinnot ja vahingoittuvat. Niinpä hain kellarista 3-metrisen auringonvarjon ja viritin sen suurimman pionikeskittymän päälle. 

Paeonia lactiflora 'Sarah Bernhardt'

Saa vapaasti nauraa moiselle hölmöydelle. Niin teki Ukkokultakin. Vaan mitäpä ei tekisi pioniensa hyväksi? Rusakon riiviöt jo napsivat liljoistani nuput, joten eiköhän yksi iso vahinko kesää kohti riitä. Saanko siis hiukan ymmärrystä, pyydän.

Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Valkoiset Festiva Maximat ovat olleet avoinna jo muutaman päivän. On se vaan hurmaava tyllimekkopioni. Muutaman kukan leikkasin maljakkoonkin, kun niitä nyt riittää.

Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Pionien nuput ovat niin herkullisia, mutta nätti on pioni lakastumisvaiheessakin. Pian on olopihan yksi käytäväosuus valkoisenaan putoavista terälehdistä.

Paeonia Jan van Leeuwen

Alapihan Kurgaanissa asuu kolme pionia, joista yksi on Jan van Leeuwen. Sen äitini osti minulle kesällä 2007 Taivassalossa sijaitsevasta Pionien kodista. Alkuun Jan tuli istutetuksi sisäänkäynnin vieraiseen penkkiin, joka oli tylsä ja kaikinpuolin muutenkin huono valinta. Kurgaanin valmistuttua 2012 Jan muutti sinne ja siellä se näyttää hyvin viihtyvän.


Niinikään samalta Pionien koti -reissulta meille muutti valkoinen pioniherkku, jonka nimen kyllä kirjasin ylös, vaan enpä löytänyt enää kotiin päästyäni. Olen selannut pionien kuvia ja tämä saattaisi olla paeonia lactiflora Immaculee. Katsokaa kahta alempana olevaa kuvaa ja kertokaa mielipiteenne. Olen valmis vastaanottamaan muita nimiehdotuksia.

Olisiko Immaculee?

Immaculeeksi ristimääni valkoista pionia on viime päivinä ollut hieman hankala kuvata, koska siitä avautui useampi nuppu samaan rykelmään. Yksityiskohtia ei tahtonut saada esille. Tämä yksilö oli ainut rykelmästä irrallaan oleva kaveri.


Immaculee tekee joka kesä hienon siemenkodan. Se on kuin narrinhattu kärjen kulkusineen. Kukka on siis kuvauksellinen myös terälehtensä pudotettuaan. Siemenkotaa odottelen taas kamera hyppysissäni.

Paeonia Karl Rosenfield'

Karl Rosenfield kukkii kunnon tungoksessa. Mikäs on herran viettäessä aikaa hienojen Sarah-neitojen ympäröimänä. 


Nyt näistä pionikaunottarista kannattaa nauttia. Vähän viilennyt ja pilvinen sää onneksi pidentää kukintaa. Auringonpaisteessa huomasi, kuinka mm. Festiva Maximat "kypsyivät" hurjalla vauhdilla nupusta lakastumisvaiheeseen. Luvattu sade on puutarhalle tervetullutta, vaikka pionit pärjäävät hyvin kuivemmassakin. Jospa virittämäni varjo suojaisi pioneja niin, ettei niiden upeat kukat vaivu epätoivoissaan kohti maata.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'
  
Lopuksi vielä tämän vuoden viimeinen kuva Coral Charmista. Hän on ollut koko kukkimisensa ajan niin viehättävä. Toivottavasti tapaamme hänet taas ensi kesänä.

Kesäkuu alkaa olla lopuillaan. Maanantaina siirrymme heinäkuuhun ja kesä senkun jatkuu. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja leppoisaa lomaa lomaileville!



keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Sekalainen seurakunta

Trifolium pratense - Puna-apila

Pionien ja ruusujen loiston ihastelun lomassa on kiva nostaa esille myös puutarhan muita kukkijoita. Ensimmäisen kuvan puna-apilaa en ole puutarhaani istuttanut, vaan ihan omin voimin se yrittää moneen paikkaan itseään tunkea. Nätti kukka, joka kyllä valtaa pian koko paikan. Tulee siis kitketyksi.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Vuosia sitten sain vanhempieni pihalta harmaanvihreää kasvustoa, jota isä kutsui kartanonruohoksi. Kasvin tunnistaminen vei aikansa ja sulkaneilikaksi olen sen tulkinnut. Viihtyy hyvin kuivassa ja paahteisessa rinteessä.

Dianthus deltoides - Ketoneilikka

Ketoneilikka asustaa vaaleanpunaisen sulkaneilikan lähellä samassa rinteessä. Sekään ei pane pahakseen auringon porotusta ja kuivuutta. Jossain vaiheessa ketoneilikka oli vähän hätää kärsimässä, mutta parin viime vuoden aikana sen kasvusto on vankistunut ja kukinta lisääntynyt. Sähäkkä väri, joka näkyy pitkälle.

Dianthus gratianopolitanus 'Pink Jewel' - Vuorineilikka

Vaaleanpunainen vuorineilikka kuuluu niihin markettikukkiin, joista jaksan olla iloinen. Istutin tämän Pink Jewelin teresanruusun kupeeseen ja siihen se kotiutui. Kivasti kukkivat samaan aikaan, jolloin neilikka toistaa ylempänä kukkivan ruusun sävyjä.

Armeria maritima 'Splendens Perfecta' - Tarhalaukkaneilikka

Myös rinteessä kasvava pinkki tarhalaukkaneilikka on edullinen markettiostos. Viime kesän kuivuudessa se ei kukkinut laisinkaan ja ajattelin kasvin jättäneen minut. Vaikka nytkin alkaa olla rutikuivaa, nousi tämä neilikka mullasta ja ryhtyi kukkimaan.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Harjaneilikkaa olen sekä esikasvattanut että kylvänyt siemeninä. Sen jatkuvuuden suhteen ei voi mennä takuuseen, sillä se joko ilmestyy tai sitten ei. Eri värisinäkin olen sitä kylvänyt, mutta jostain syystä tämä voimakas pinkki nousee kaikkein varmimmin. Harjaneilikka ei viihdy märässä, joten se suositellaan istutettavaksi rinteeseen tai kohopenkkiin. Minun harjaneilikkani tykkäävät makaamisesta. Kuvan harjaneilikoista näkyy vain osa lopun varren kiemurrellessa tuoksumataran joukossa.

Gilia capitata - Pallerokiurunkukka

Pallerokiurunkukkaa olen kasvattanut ennenkin, mutta tänä kesänä se on erityisen vahvakasvuinen ja kaunis. Istutin sitä kahteen paikkaan testatakseni sen viihtyvyyttä. Rinteessä se aloitti kukinnan aikaisemmin, mutta pian Syyspenkissä asuvat kirivät kaverinsa kukinnassa kiinni. Pallerokiurukukan sanotaan houkuttelevan hyönteisiä.

Veronica austriaca subsp. teucrium - Loistotädyke

Loistotädykettä ostin pari vuotta sitten Honkkarin pikkuperennavalikoimasta. Välillä niiden joukosta tekee kivoja löytöjä, mutta useimmiten perennarullakon äärellä tulee suru silmään kuivuudesta kärsiviä kasveja katsellessaan. Loistotädykkeen sininen väri on kaunis.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Etelänruusuruohoa kasvatin viime kesänä siemenestä. Itäminen onnistui hyvin ja niin onnistui kasvin juurtuminenkin. Kuivuudesta huolimatta etelänruusuruoho kukki ahkerasti heti ensimmäisenä kesänään.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Tänä vuonna etelänruusuruoho nousi runsaana ja vikkelänä. Vartta kasville on tullut pari lähes pari metriä ja nuput huitelevat korkeuksissa. Kukan koko on noin pari senttiä. Se on avautumisen ensivaiheessa enemmän viininpunainen, mutta täysin auetessaan väri vaalenee. Yllättävän hyvin etelänruusuruoho pysyy pystyssä.
 
Allium caeruleum - Sinilaukka

Sinilaukkaa istutin viime syksynä vähän lisää. Se aloittaa kukintansa ukkolaukan jo lopetettua. Sininen väri näkyy jo ja odottelen nuppujen täydellistä avautumista.

Allium oreophilum - Lehtolaukka

Pikkuinen lehtolaukkakin on aloittanut kukintansa. Lehtolaukkaa minulla on vaaleanpunaisena ja keltaisena. Tämä pikkuinen sipulikukka kannattaa istuttaa penkin reunaan, sillä matalana se jää helposti isompien kasvien alle.

Persicaria affinis 'Sarjeeling red' - Vuorikonnantatar

Vuorikonnantatarin istutin muutama vuosi sitten aluksi Päivänliljapenkkiin. Olisi kannattanut ennen istutusta tutkia kasvin ominaisuuksia, sillä melko matalana se jäi auttamattomasti päivänliljojen jalkoihin. Kasvin nimessä esiintyvä sana tatar aiheutti hiukan kylmiä väreitä selkäpiihin, sillä vuosien ajan olen taistellut päästäkseni eroon japanintatarista. Vuorikonnantatarin kanssa ei kuitenkaan ole ollut ongelmaa. Tuskin tuleekaan. Ihan eri sorttisesta tatarista on kyse. Nykyisin vuorikonnantatar asustaa Vasenrinteessä ja näyttää viihtyvän hyvin.

Hesperis matronalis - Illakko

Illakon olen kasvattanut siemenestä. Sen pitäisi miellyttää erityisesti yöperhosia, yökkösiä ja kiitäjiä. Illakko kuuluu vanhojen maatiaisperennojen aatelistoon. Sen pitäisi kylväytyä itsestään ja menestyä oman onnensa nojalla. Illakon miellyttävän tuoksun vuoksi sitä suositellaan istutettavaksi ikkunan läheisyyteen, jotta kasvista voisi nauttia lämpiminä kesäöinä. Odotan kovasti hajuaistini palaamista, jotta voisin iloita myös nätin kasvin tuoksusta.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä

Jaloängelmästä pidän ehkä eniten nuppuisena. Sen sievät pallomaiset nuput avautuvat nopeasti tähtimäisiksi kukinnoiksi. Jaloängelmä on asunut meillä jo neljä vuotta. Ostin sen Kotkan puutarhoissa vieraillessani vuonna 2015. Olisi pitänyt ostaa heti useampi kappale, jotta olisin nopeammin saanut runsaan pehkon. Hyvin näyttää viihtyvän, mutta toivoisin leviävän nopeammin. Ostin puutarhamessuilta uusia siemeniä, jotka odottavat kylvämisen innostusta.
 
Lonicera 'Dropmore Scarlet' - Köynnöskuusama

Alapihan aitaaminen loi uusia istutusmahdollisuuksia. Toissakesänä istutin aitaa vasten edullisesti löytämiäni villiviinejä ja köynnöskuusamia. Tulikuusama Dropmore Scarlet tykästyi aurinkoiseen ja tuuliseen paikkaan. Se kukkii nytkin runsaasti ja kasvattaa versoja kohti korkeuksia. 

Lähellä tulikuusamaa asustaa henrynköynnöskuusama (lonicera henryi). Se on ikivihreä köynnös, jonka talvehtiminen on meillä epävarmaa. Aitamme vieressä henrynköynnöskuusama on pysynyt hyvin hengissä nyt kahden talven yli, mutta eipä se kovin innokas ole kasvamaan. Se on nyt liian aurinkoisessa paikassa ja löydettyäni siitä lisätietoa, köynnöksen siirto on edessä.
 
Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös

Piippuköynnöksen meinaan aina unohtaa. Se kasvaa talon tienpuoleisella seinustalla köynnösristikosta ponnistaen kohti korkeuksia. Piippuköynnöksessä ei ole tarttuvia kärhiä ja se tarvitsee tuen, johon kietoutua ylös päästäkseen. Alkuun piippuköynnös on hidas, mutta kotiuduttuaan kasvaa nopeasti reheväksi. Olen uudistanut köynnöksen leikkaamalla sen muutaman vuoden välein alas.

Allium oreophilum - Lehtolaukka

Näyttäviä pioneja ja tuoksuvia ruusuja on helppo ihastella. Puutarhassa on paljon muutakin kaunista ja jännittävää, joihin kannattaa välillä suunnata huomionsa. Aika moni meilläkin odottaa vielä vuoroaan.