Hautausmaan hiljaisuudessa

Oranssina hehkuvat pensaat ovat jonkin sortin heisiangervoja.

 

Monen monta kertaa on ollut tarkoitus tehdä Honkanummen hautausmaalla isompi katselukierros. Yleensä siellä käydessä askel johtaa suoraan veljen haudalle ja samantien suorinta reittiä pois. Tällä kertaa laitoimme veljenvaimon kanssa haudan talvikuntoon ja sovitusti sen jälkeen lähdimme kierrokselle.

Honkanummen hautausmaa sijaitsee Vantaan Hakkilassa, noin 18 km Helsingistä pohjoiseen. Hautausmaan pinta-ala on 76 ha ja Vanha Porvoontie jakaa sen kahteen osaan. Hautausmaa on vihitty käyttöön 1956. 

Hautausmaan ovat suunnitelleet arkkitehdit Aili ja Niilo Pulkka.  Kappelirakennus valmistui vuonna 1955 ja sen suunnitteli arkkitehti Erik Bryggman. Julkisivua koristaa Johan Vikaisen veistämä reliefi.

Yleensäkin hautausmaat ovat kauniita ja rauhallisia paikkoja kävellä ja katsella. Honkanummella minua viehättää upea kasvillisuus ja varsinkin mäntyjen lomaan perustettu uudempi metsähautakortteli valtavine kivilohkareineen.

Honkanummella on ehdottomasti tehtävä kierros eri vuodenaikoina. Keväällä valtavat rhodokasvustot ja lukuisat atsaleat keräävät katseita. Myös syyshortensioita ja ruusuja on käytetty paljon istutuksissa sekä tietenkin erilaisia havuja.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa mitäkin kasveja on alueelle istutettu ja kuka on tehnyt  istutussuunnitelmat. Tänä päivänä hautausmaatkin muuttuvat, kun vanhoja alueita otetaan uuteen käyttöön. Honkanummellakin on näkyvissä lohkoja, joista vanhat hautakivet on poistettu ja alueet valmistellaan uusia hautoja varten. Varmasti siinä yhteydessä myös kasvillisuus mietitään uudelleen.

Yleensä Honkanummella käydessä huomioni on kiinnittynyt lähinnä erilaisiin havuihin ja metsähautakorttelin suoraryhtisiin mäntyihin. Nyt monien puiden ja pensaiden loistelias syysasu viehätti kovasti.

Kattavaksi kierrokseksi tarkoitettu retkemme alkoi uhkaavasti kutistua yhä kiivaammaksi käyneen sateen vuoksi. Rakennukset jäivät kokonaan kuvaamatta, kuten myös melkoinen osa mielenkiintoisista alueista. Meikäläinen ei kastumisesta mene pilalle, mutta kameran kohtalo huolestutti. Sateenvarjon kanssa kuvaaminen ei taas onnistunut ollenkaan.

Metsähautakortteli on minusta todella onnistunut kokonaisuus. Valtavat kivilohkareet on iltaisin valaistu, joten seuraavan retken voisi tehdä hämärään aikaan. Metsähautakorttelia ei ole kovin paljon muokattu ja hyvin luonnontilaiselta kaikki myös näyttää. Puiden katveessa kiemurtelevat käytävät on rajattu kuntasta metallisella reunanauhalla.

Siirtolohkareet toimivat kaikkien muistomerkkinä. Isompien kivien luona oli muutamia lyhtyjä ja koloissa yksittäisiä pikkuruisia kukkakimppuja.

Jättimäisiä kiviä alueella on useita ja niiden lomassa lukuisia pienempiä. Kivien väliin on rakennettu puutasanteita, joissa on ruosteisesta teräksestä valmistettuja istuimia.

Metsähautakorttelissa on kaksi isoa, kaarevaa terässeinää, joista toisessa oli jo muutama muistolaatta.

Metsähauta-alueen on suunnitellut Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy. Sen rakentamisesta ovat suurelta osin vastanneet hautausmaan omat työntekijät. Alue otettiin käyttöön loppuvuodesta 2019.

Uudella alueella on suku-uurnahautoja, sirottelualue ja muistolehto. Muutama neliömäinen kivipaasi oli jo mäntyjen lomassa kiemurtelevan kävelypolun reunalla. Alueelle ei tehdä hautauksia talviaikaan, koska haudan kaivaminen vaatisi metsäpohjan sulattamista, joka taasen vaurioittaisi maata.

Rauhalliset hetket ovat viime aikoina olleet elämässäni kortilla. Siinä mielessä kiertely kauniilla hautausmaalla oli sateestakin huolimatta miellyttävä katko muuten niin hektisiin päiviin. Äitini on taas sairaalassa. Hänellä on sydämen vajaatoiminnan aiheuttamia komplikaatioita, jonka lisäksi epäillään sydänläpän tulehdusta.

92-vuotias muistisairas ja glaukooman sokeuttama isäni ei selviä yksin kotona. Vietin vuorokauden hänen kanssaan, koska iltapäivällä neljän jälkeen ei mistään tahdo saada minkäänlaista apua. Seuraavana päivänä sain isälle alustavasti viikon akuuttipaikan hoivakotiin. Nyt sitten jännätään, kauanko äiti on sairaalassa ja tuleeko hän ylipäätään kotikuntoon. Samoin isän tilanne jatkossa on täysin auki. Olen jo pitkään asennoitunut niin, että iäkkäiden ja huonokuntoisten vanhempien kohdalla voi minä päivänä tahansa sattua jotain. Silti kriisi onnistuu aina yllättämään.

Huh, millaista taistelua vanhusten hoitaminen tänä päivänä on. Taidan hommata valmiiksi syanidikapselin omaa vanhuutta varten.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

 

Marraskullero ja muut myöhäiset kaverit

Crocus speciosus - Syyssahrami villiporkkanoiden kupeessa

 
Syyssahrameita olen istuttanut ennenkin, mutta mitään mainittavaa loistoa ne eivät ole tarjonneet. Ehkä olosuhteet eivät ole niitä suosineet tai sitten olen jollain tavalla mokannut niiden istuttamisen. Vuosi sitten istutin syyssahrameita kahteen paikkaan; toisen ryppään puistorajalla olevan aidan eteen ja toisen syysomenan tyvelle. Nousivat ihan kivasti jo istutussyksynä, mutta tänä syksynä ne osoittavat parhaat puolensa. Ehkä pitkään jatkunut lämmin syksy auttaa kukkien avautumisessa.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Parhaiten ovat kukkansa avanneet aidan edustan krookukset. Myös syysomenan krookukset ovat nyt avanneet nuppunsa vähän runsaammin, mutta ne näyttävät myös lakastuvan pian aukeamisen jälkeen. Voisiko syynä olla muun kasvillisuuden suojaavan vaikutuksen puute? Aidan vieressä kasvavat syyssarhamit tukeutuvat villiporkkanan varsiin ja lehtiin saaden niistä varmasti myös lämpö- ja tuulisuojaa.

Crocus speciosus - Syyssahrami ja ötökkä

Ötökätkään eivät vielä ole menneet talviunille. Monenlaista mönkijää olen haravoidessani ja kulkiessani puutarhasta tavannut. Sahramin terälehden laidalla keikkuva ötökkä näyttää olemukseltaan heinäsirkalta, mikä se tuskin on. Virkeä veikitta kuitenkin, eikä ollenkaan kohmeisen hidas. Tuskinpa +14 paisteessa kovin kohmeiseksi ötökätkään tulevat.

Tintit käyvät jo koputtamassa keittiön ikkunalautaa vihjaillen siementarjonnan puutteesta. Koska maa on täysin sula ja ilma lämmin, en vielä aloita lintujen ruokintaa. Ruokinta suositellaan aloitettavan, kun maa jäätyy tai tulee lumipeite. Tosin mustarastaiden ja sinitiaisten ilmaantuminen pihapiiriin kertoo ruoan vähentyneen luonnosta, mikä on hyvä syy aloittaa ruokinta. Odottelen kuitenkin vielä vähän aikaa.

Trollius chinensis - Kesäkullero

Kesäkullero se vaan jaksaa jatkaa kukkimistaan. Viime kuussa ehdotin sen nimi muutettavaksi lokakulleroksi. Hiukan jo terälehdissä on rupsahduksen makua, joten aika näyttää, jääkö tämä puutarhani historiaan marraskullerona vai kiriikö se vielä joulukulleroksi.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka ei sinänsä yllätä marraskuisella kukallaan. Sehän on niitä kevään ensimmäisiä kukkia lemmikin ohessa. Ja yleensäkin kevätkaihonkukka kukkii maltillisemmin loppukesästä, joten ehkä tämä yksilö on muuten vain hidasta sorttia.

Hydrangea arborescens - Pallohortensia

Myös yksi pallohortensia on kyllästynyt odottamaan kevättä ja päättänyt avata uuden kukkapalluran. Valkoinen kukka näkyy kyllä erinomaisen selvästi muuten ruskeaksi ja paljaaksi muuttuneessa penkissä.

Euphorbia dulcis 'Chamelleon' 

Chamelleon-tyräkki kiinnitti katseeni auringon saadessa sen punertavat varret näyttämään kauniilta. Chamelleon versoo keväällä maasta uudet varret, mutta annoin nätin näkymän jäädä keräämään uusiakin katseita lumikärhön kupeeseen. Olen saanut tämän kasvin Saaripalstan Sailalta muutama kesä sitten. En löytänyt suomenkielistä nimivastinetta tälle tyräkille. Saila uskoakseni tietää, jos nimi löytyy.

Biokompostorin lämpötila laski alle 10, josta päättelin alaosa olevan täynnä. Niin olikin. Sain kottikärryllisen mustaa multaa, jossa vain kananmunankuoret olivat lähes entisellään. Nykyisin murskaan kananmunankuoret pieneksi silpuksi viedessäni ne kompostoriin. Siten ne katoavat nopeammin mullan seasta, eivätkä linnut tongi niitä mullasta ja levitä ympäriinsä. Mullan laitoin kasveista tyhjentyneisiin lavakauluksiin, jossa se saa muhia valmiiksi vastaanottamaan keväällä uusia siemeniä.

Kompostoinnista ja kaikesta jätteenkäsittelystä on ollut mediassa viime päivinä runsaasti keskusteluja, kun jätelainsäädäntöä ollaan uusimassa. 30 vuoden kompostointikokemuksella tiedän, ettei bio- ja puutarhajätteen kompostoiminen ole työlästä eikä vaikeaa. Moni myös väittää, että kompostoiminen vie valtavasti tilaa, mitä ihmettelen. Puutarhajätteitä varten tietenkin tarvitaan vähän isompi yksikkö, mutta biojäteastia vie enimmillään neliön. 

Kunnon jyrsijäsuojatun biojäteastian saa alle 500 eurolla. Kertainvestointina tietenkin kirpaisee, mutta käyttövuosille jaettuna ei ole iso hinta. Veikkaan, että biojätekompostorimme kestää yli 20 vuotta, kuten kesti edellinenkin huomattavasti heppoisempi versio. Ihmiset, jotka kompostorin kalleudesta eniten narisevat, vaihtavat autoa muutaman vuoden välein ja reissaavat ulkomailla monta kertaa vuodessa. Kaikki on kovin suhteellista. Asenne ratkaisee - tässäkin asiassa.

Crocus speciosus - Syyssahrami

 

Väkertämistä

Edessä on ne ajat, jolloin puutarhasta ei saa juttua vääntämälläkään. Ellei sitten palaa menneeseen tai lennä tulevaan. Sellainen ei ole lainkaan poissuljettua, mutta kaikenlaiselle väkertämiselle on nyt juuri sopivaa aikaa.

Joulukorttitarpeet on jo nostettu työhuoneen hyllylle. Vähän vielä pitää ideoita jalostaa ja inventoida askartelutarvelaatikoiden sisältö. Olisi hyvä saada vuosien varrella hankittuja ja kerättyjä tarvikkeita käytettyä, eikä juosta kaupoissa ostamassa uutta. Parasta askartelussa on kierrättää vanhaa muokkaamalla jokin uudeksi.

Yhden kranssin jo väsäsin, mutta siitä tuli kovin aneeminen ja laiha. Lappalainen etelässä -blogin Nila vinkkasi omassa kranssipostauksessaan käyttäneensä sanomalehteä kranssipohjana. Oivallinen idea, joka minulla jäi kuitenkin seuraavaan kertaan. Löysin nimittäin styrox-pohjia edullisesti. Päällystin styrox-renkaan puiden tukisidontaan tarkoitetulla säkkikangasnauhalla, jonka päälle laitoin tuijien leikkauksesta jääneitä oksia. Koristeeksi lisäsin kuumaliimalla rajamännystä pudonneita käpyjä. Ihan kiva tuli, vaikka tällä saralla en erityisen taitava olekaan.

Kävin jo aikoja sitten Pentikin tehtaanmyymälässä, josta löysin viininpunaiset tabletit alennuksella. Ne sopivat väriltään hyvin keittiön pöydälle omenankukkakankaan päälle. Kun aikaa vietetään yhä enemmän sisätiloissa, on mukava somistaa kotia väreillä. Parhaiten se onnistuu tyynyjen päällisiä ja pöytäliinoja vaihtamalla. Muualla meillä ei pöytäliinaa olekaan, kuin keittiön pöydällä.

Scabiosa atropurpurea - Koreatörmäkukka ei halua talviunille.

Ruokaakin on tullut laitettua suuremmalla sydämellä, kuin kesäkaudella. Puutarha-aikaan paneudun mieluummin pihatöihin ja vatsantäytteen valmistaminen on enemmän Ukkokullan aluetta. Kaapissa oli kilon pussillinen tuoreita punajuuria. Päätin tehdä niistä keittoa, johon löysin netistä hyvän Pehmeä punajuurikeitto -reseptin. Muokkasin ohjetta siten, että jätin perunat ja porkkanat pois, jotta sain kaikki punajuuret kerralla käytettyä. Lisäsin toisen ison sipulin. 

Ohjeen mukaan kasviksia neuvotaan keittämään 15 minuuttia. Punajuuri vaati kyllä tuplasti pidemmän ajan kypsyäkseen, vaikka olin paloitellut ne pieneksi. Soseutin keiton sen verran kevyesti, että punajuuret jäivät karkeammiksi. Lisäsin keittoon uunissa vartin verran paistuneita Kielbasa-raakamakkaran (sitä sattui olemaan jääkaapissa, jokin muukin raakamakkara käy) palasia. Keitto oli todella hyvää ja sen kruunasi ohjeen mukaisesti valkosipulinkynsillä maustettu turkkilainen jugurtti. Annos oli niin suuri, että söimme siitä toisenkin päivän. Keittohan vain paranee lämmittämällä.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja aamusumussa 30.10.

Sopivissa väleissä olen nauttinut poikkeuksellisen lämpimistä marraskuun alun päivistä haravoimalla lehtiä yläpihan käytäviltä. Vaahteranlehdet olen silpunnut pienemmäksi ruohonleikkurilla ja sen jälkeen haravoinut ne istutusalueille ja pensaiden tyville. Olen toki ennenkin haravoinut ja jopa kantannut istutusalueita marraskuussa, mutta harvemmin +14 asteen lämpötilassa.

Jossain vaiheessa ruikutin jo ääneen, kuinka minun pohjolan palmuni eli tuurenpihlajani eivät suostu värittymään. Suotta valitin. Lokakuun viimeisinä päivinä kumpikin tuurenpihlajani olivat pukeutuneet niin upeaan syysasuun, että huokailin niiden äärellä ihastuksesta mykkänä. Minä kun ajattelin, että viisikin vuotta saisin odotella näiden poikamiesten laittavan parastaan, vaan mitä vielä, jo toisena syksynä pääsen nauttimaan Tuure-poikien komeudesta. Nämä kaverit tekevät minusta onnellisen istuttajan.

Sisäkasvienkin vuoro on loistaa. Lehtikaktukset aloittavat kukintansa. Jäljellä on kolme isohkoa lehtikaktusta, joista ensimmäisenä kukkaan ehti valkoinen. Vaaleanpunaiset pullistelevat nuppujaan siihen malliin, ettei kauaa tarvitse heitäkään odotella.

Amaryllis Rozetta

Kävimme veljenvaimon kanssa laittamassa veljen hauta talviasuun. Hautausmaan portilla olevasta kukkakaupasta löysin vaaleanpunaisen Rozetta-amarylliksen, joita olen monena vuotena metsästänyt useista eri kaupoista. Myyjän mukaan amaryllis on kasvatettu Träskändan kauppapuutarhassa Espoossa. Sinne ei meiltä ole pitkä matka, joten voisinkin ennen joulua poiketa katsomassa amaryllis-tarjontaa lähemmin.

Päivät lyhenevät ja illat pitenevät. Aurinko laskeutuu täällä etelässä pian klo 16 jälkeen. Laskeutuessaan aurinko on maalannut pilviin akvarellisävyjä, joita jaksan ihastella kerta toisensa jälkeen.

Sormiharjoitusten tuloksia eli villasukkia jälleen

 

Edelleen on menossa vanhojen lankavarastojen kuluttamisprojekti. Joitakin yksivärisiä täytyy välillä tarjouksesta käydä hakemassa, jotta saa paremmin rakennettua sopivia väriyhdistelmiä jämälangoista.

Keskisiniseen yhdistin pienen sinisävyisen Polkka-jämäkerän.  Ihan perussukka näistä tuli hivenen reilummassa koossa; puikolla 13 s.

Pidempivartinen nilkkasukka syntyi tummansinisestä ja farkkusinisestä 7veikasta. Sukan koko on 42-43 ja puikolla 14 s. Mallineuleena käytin tuttua 3 o, 1 n.

Pitkästä aikaa tein yhdet tumput luonnonvalkoisesta 7veikasta. Olen unohtanut merkitä muistiinpanoihini mallineuleen nimen ja lähteen. Saattaa olla sama, kuin syyskuun postauksen harmaassa pipossa.

Kerrosrivinousu

Kerrosrivinousulla saa helposti ja nopeasti eloa tavalliseen  sukkaan. Tässä yhdistin yksiväriseen mustaan lankaan Polariksen sävyn nro 859. Kerrosrivi-malli kiristää vähän, joten kannattaa lisätä resorin jälkeen silmukoita puikolle. Tein vähän reilummat sukat. Resorin jälkeen silmukoita on 14/puikko.

Novitalta ilmestyi syyskuussa uusi sukkalehti. Siinä on lukuisia kivoja malleja, joista varmasti jokainen löytää mieluisat.

Mallikuviot ovat sen verran pientä pränttiä, että skannaan kuvion ja tulostan sen isompana paperille. Näin mallikuvion seuraaminen on helpompaa ja kevyt paperi pysyy paremmin sohvatyynyn välissä pystyssä verrattuna paksuun ja painavaan lehteen.

Helppo kirjoneule

Tämä tuttu, helpoksi kirjoneuleeksi nimetty malli löytyy lehdestä. Olen tehnyt tällä kuviolla sukkia ennenkin. Lehden versiossa värejä on enemmän, mutta minulla ei ollut tarvetta haastaa itseäni sen enempää, kuin saada sukat valmiiksi.

Novitan sukkalehti 2020: Margarita

Margarita-sukat on lehdessä tehty ohuemmasta langasta. Sopeutin mallineuleen 7veikalle, mikä sujui ongelmitta. Kiva ja helppo kuvio.

Novitan sukkalehti 2020: Margarita

Kudoin Margaritat kirsikan värisestä 7veikasta. Silmukoita on 12/puikko, mikä sopii myös mallineuleeseen hyvin.

Novitan sukkalehti 2020: Maria

Mariat on lehden malleissa toteutettu turhan kirjavina ja väriyhdistelmät näyttivät minusta oudoilta. Makuasia tietenkin, mutta päätin kutoa Mariat kirsikan- ja harmaasävyisillä langoilla. Kääntövarren kuvio on helppo ja kiva. Ajattelin käyttää sitä jatkossakin.

Novitan sukkalehti 2020: Maria

 Lehden mallissa varteen oli tehty eri värisiä raitoja. Ajattelin ensin toteuttaa raidat valitsemillani kahdella värillä, mutta sitten huomasin, ettei sukka raitoja kaipaa. En viitsinyt enää purkaa aloittamaani raidoitusta, vaan jätin ne varteen. Tarvittaessa kääntöosuutta voi lyhentää, jolloin sukka nousee jalassa ylemmäksi ja raidat tulevat näkyviin.

Jalkapöydän päälle tuli oma kuvionsa. Ihan nätti sekin.

Naapurin Maritille kudoin polvisukat. Marit tykkää väreistä, joten keskiharmaaseen yhdistetty raitalanka tuotti mukavan yhdistelmän.

Mallineuleena polvisukassa on tuttu 4 o 1 n. Pohkeen alapuolella kavensin siten, että mallineule jatkui 3 o 1 n.

Kaupassa oli punaruskeaa 7veikkalankaa, josta kudoin lastensukat. Kirjoin luonnonvalkoiseen osuuteen silmät ja nenän. Korvat ja viiksetkin olisivat voineet olla hyvä lisä, mutta sukat lähtivät jo matkalle pikkuihmisen jalkoihin.

"Ketunruskeasta" langas syntyivät myös siililapaset. Niihin innoituksen sain Silmukka Soikoon -blogista, jossa Sartsa tämän tästä esittelee taidokkaita kirjoneuleita. Mikä parasta käsitöiden ohessa blogissa seikkailee pyöreäsilmäinen Merri-kissa kavereineen.

Hyvän ohjeen siililapasille löydät Sartsan vinkkaamasta Pia Tuonosen neuleblogista. Siilin "piikkiselkä" valmistuu esimerkiksi Novita Tango Fani -langasta, jota ei enää ole myynnissä. Ehkä joltain toiselta valmistajalta löytyy samantyyppinen pörrölanka. Minulla oli laatikossa yksi kerä tummanruskeaa ja toinen valkoista Tango Fania.

Ihan perussukat kudoin kirkkaanpunaisesta 7veikasta ja varteen laitoin valkoisella lankalla muutaman raidan.

Niinikään perussukat valmistuivat vaaleanpunaisesta 7veikasta, jonka varteen kudoin valkoisella muutaman koristepilkun. Kovin pitkälle en siis vielä ole päässyt kirjoneuleiden harjoittelussa, mutta jostainhan se on aloitettava.

Näitä pantoja olen tehnyt jo useamman kappaleen. Tyttären mukaan lähti yksi leveämpi ja yksi kapeampi kappale. Panta on nopea ja helppo kutoa, eikä siihen tarvita isoa määrää lankaa. Ohjeen löysin SatunTuulian blogista. 

Tämä kirsikanpunainen panta on leveämpi malli. Itselleni tein mustasta langasta kapeamman version, joka toimii hyvin esimerkiksi silloin, kun haluaa pitää hiukset vapaana. Leveämpi malli lämmittää korvien lisäksi isommin myös päätä.

Leikkokukkia omasta puutarhasta lokakuun alussa.

Viikonloppu on jälleen käsillä. Ainakin etelään on luvattu aurinkoista ja marraskuulle poikkeuksellisen lämmintä säätä. Jotain voisi pihalla vielä tehdä. Haravoida ehkä...

Leppoisaa viikonloppua ja iloista Isänpäivää kaikille isille!

Paras ruusuni ikinä -haaste

Rosa Therese Bugnet 24.9.

 

Kukka ja kaali -blogin Pauliina kirjoitti mukavalla tavallaan mieluisista ruusuista. Samalla hän laittoi liikkeelle haasteen, jonka aiheena on Paras ruusu ikinä. Ideana on kirjoittaa omista luottoruusuista vaikka ylistämällä suosikkiruusua tai kirjoittamalla silkkaa faktaa ruusuista.

Puutarhani vanhin ruusu on anopin lapsuudenkodista tuotu juhannusruusu. Alkuaikoina istutin jonkun verran ryhmäruusuja, kuten monille tuttuja Europeanaa, Nina Weibullia, Schneewittcheniä. Ne olivat kauniita, mutta eivät vieneet sydäntäni, kuten tekivät myöhemmin istuttamani lukuisat erilaiset pensasruusut.

Rosa Therese Bugnet aamusumussa 15.8.

Ruusukuume alkoi nousta blogiharrastuksen myötä. Kiihkeimmillään into istuttaa pensasruusuja oli vuosina 2012-2016. Sittemmin pahin kuume on laskenut ja olen keskittynyt enemmän tutustumaan ja hoitamaan olemassa olevia ruusuja. Kuluneena kesänä myös siirsin muutaman ison ruusupensaan siksi, että olin alun perin istuttanut ne liian ahtaaseen tilaan.

Rosa rugosa Therese Bugnet 2.8.20

 

Jonkinlaisen valinnan suosikkiruusuista olen tehnyt jo siinä vaiheessa, kun niitä olen pihaani istuttanut. Mieluisia ovat kotimaiset pensasruusut ja niistä erityisesti uudemmat jalosteet. Tätä haastetta työstäessäni ykköseksi valikoitui kuitenkin alunperin kanadalainen, yleisesti puistoissakin suosittu Teresanruusu eli Rosa rugosa Therese Bugnet.  

Teresanruusu on v. 1950 kanadalaisen kirjailijan ja ruusuharrastajan Georges Bugnetin jalostama ruusu, jonka hän omisti ranskalaisessa luostarissa nunnana asuvalle sisarelleen.

Rosa rugosa Therese Bugnet 18.7.20 (ruusu ei ole luonnossa näin lila)

 
Teresanruusu menestyy hyvinkin pohjoisessa (vyöhykkeet I-VII). Teresanruusu on vaatimaton  kasvupaikan suhteen ja sietää varjoakin. Se kukkii kesäkuun lopusta pitkälle syksyyn. Kerrotut kukat ovat suuria, eikä kiulukoita juuri tule. Pensas kasvaa noin 1,5-2 metriseksi ja leveyttäkin sille tulee helposti 150 cm. Piikkejä on vähän, eikä juurivesoistakaan ole pahemmin haittaa.

Rosa rugosa Therese Bugnet 9.8.20

Olen mieltynyt Teresanruusuun, koska se on todella helppo ja kaunis ruusu. Se kukkii ahkerasti ja vielä paremmin, jos muistaa leikata kuihtuneet kukat säännöllisesti pois. Tämän ruusun kuvaaminen on välillä hieman hankalaa, koska kukat keikkuvat korkean pensaan latvuksissa. Tykkään erityisesti siitä, että Teresanruusu näkyy hyvin työhuoneen ikkunasta katsellessa ja pihallakin keskeisen sijainnin vuoksi sen ohi tulee kuljettua useita kertoja päivässä.

Rosa rugosa Ritausma 29.6.

Kakkosen valinta ei ollut yhtään sen helpompaa kuin ykkösenkään. Hyvinä ehdokkaina olivat mm. Sävel ja Tove Jansson. Tove Janssonin kanssa kauneudessa on monien ruusujen vaikea kilpailla, mutta Toven kukinnan ajoittuminen lyhyelle alkukesän jaksolle pudotti sen kakkospaikalta. Sävel taasen kukkii aloitettuaan lähes taukoamatta loppusyksyn pakkasiin saakka, mutta Ritausman kukka on Säveltäkin näyttävämpi. Ritausman kukka on niin ruusumainen kuin ruusu vain voi olla. Herkkä, rimssuhelmainen prinsessa.

Rosa rugosa Ritausma 12.7.20

 

Ritausma on terve ja helppohoitoinen latvialainen tarhakurtturuusu, joka kasvaa leveäksi ja noin 150 cm korkeaksi. Pensas kukkii hennon vaaleanpunaisin kukin heinäkuulta syyskuulle. Ritausma on hyvin piikkinen, eikä se muodosta kiulukoita. Se viihtyy aurinkoisessa paikassa ja kestää kuivuuttakin melko hyvin. Ritausmaa leikataan tarvittaessa keväällä, jolloin poistetaan kuivuneet ja paleltuneet oksat kokonaan. Muutaman vuoden välein voi poistaa vanhimpia ja heikoimpia oksia. Pensas kestää myös täydellisen alasleikkuun.

Rosa rugosa Ritausma 19.7.20

Jos jotain negatiivista Ritausmasta on sanottava, niin sen kukat kärsivät monien muiden ruusujen tapaan sateista. Kulunut kesä ei ollut kaikkein sateisimpia, mutta muutaman kerran jouduin leikkaamaan Ritausmasta kokonaisia nuppuryppäitä pois niiden pilaantumisen vuoksi. Onneksi pensas kukki valtavan runsaana ja kuihtuneiden kukkien sekä huonokuntoisten nuppujen pois leikkaaminen vain kiihdytti uusien nuppujen syntymistä. Seitsemäntenä kesänään Ritausma osoitti ansainneensa paikkansa puutarhassani.

Rosa Majalis - Metsäruusu 16.6.

Yhtään inhokkiruusua en keksi. Jos jonkun istuttamista haluaisin nyt miettiä uudemman kerran, se olisi metsäruusu - rosa Majalis. Tämä pensas on nopea- ja isokasvuinen. Sen parhaita puolia on runsas, toukokuinen kukinta ja hyvä tuoksu. Kukinta houkuttelee paljon kaikenlaisia pörriäisiä. 

Metsäruusu on turhan innokas kasvattamaan juurivesoja - ja pitkälle. Vaikka olen istuttanut  metsäruusun keskelle nurmikkoa ja pääsen ajamaan sen ympäri nurmikonleikkurilla, se ulottaa välillä juurivesansa kauempana oleville istutusalueille.

Rosa Majalis 16.6.20 - Metsäruusu

 
Jos siis nyt istuttaisin metsäruusun, huolehtisin tarkasti sen juurialueen eristämisestä. Mielestäni metsäruusu sopii paikkaan, jossa sillä on tilaa rehottaa ja jossa sen juurivesoista ei ole haittaa. Tällä kokemuksella en metsäruusua omaan pihaan istuttaisi, vaikka sen  kanssa toimeen tulenkin.

Rosa rugosa Ritausma 17.10.20

 

Haastan seuraavat blogit:

Anun puutarha
Päivänpesän elämää
Tuplasti terapiaa

Haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3–5 blogiystääväsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.

Rosa rugosa Therese Bugnet 15.8.20

Kiitos Pauliinalle kivasta haasteesta. Toivottavasti tämä haaste tuottaa lukuisia mielenkiintoisia ruusupostauksia, joista löytyisi myös uusia ideoita.