Millainen on ollut tämä kesäkukkakesä?

Dahlia Cafe au Lait

Kesä ei suinkaan ole vielä ohi, mutta nyt on hyvä hetki tehdä yhteenvetoa tämän kauden kesäkukista. Ihan ei mennyt toiveiden mukaisesti, mutta koitetaan ottaa opiksi.

Daalioita oli talvetuksessa vain muutamia. Niistä Cafe au Lait aloitti kukkimisen jokin aika sitten. Ensimmäinen jättikokoinen kukka oli enemmänkin vaaleanpunainen. Nämä jälkimmäiset tuovat selvästi maitokahvin mieleen. Kenties jopa mieto kahvi tuoksuu mielessä näitä katsellessa.

Dahlia Sneezy

Laitoin daalioiden juurakot edellisvuosien tapaan ruukkuihin, jotka sijoitin kellarin kasvilamppujen vaikutuspiiriin. Daaliat itivät nopeasti ja aloittivat hontelon kasvunsa. Kun kevät ei sitten millään alkanut lämmetä, leikkasin pitkiksi venähtäneitä daalioita matalammiksi. Ulos siirrettäessä ne olivat rumia räpellyksiä, mutta ulkonäkö koheni kiitettävää tahtia.

Daalioiden kukinta ei ole ollut kovin runsasta. Joka kesäiseen tapaan ne asustavat isoissa ruukuissa. Joka vuosi arvon, istutanko ruukkuihin vai maahan. Yleensä ruukut voittavat, kuten nytkin. Olisiko ensi keväänä vaihteeksi vuoro kokeilla vapaata maata?

Krassi

Krassi kuuluu jokavuotisiin kesäkukkiin sekin. Kylvin siemeniä isoon rautapataan, jonka pohjassa ei ole reikiä. Ja kahteen metrin pituiseen kukkalaatikkoon. Unohdin siirtää rautapadan sateelta suojaan ja niinpä se on ääriään myöten täynnä vettä. Ihmekös, kun krassit näyttävät padassa huonovointisilta.

Kukkalaatikoissa krassit voivat hyvin. Joku vihreäraitainen toukka on tänäkin kesänä löytänyt krassit, mutta kaatosateet ovat ilmeisesti pyyhkineet isoimman toukkapopulaation lehdiltä alla oleviin puskiin.

Olen aina ohikulkiessani nyppinyt krasseista siemeniä talteen. Kaupan pusseissa on nykyisin tosi vähän siemeniä, joten omat ovat varmasti taas ensi keväänä tarpeen.

Kerrottu petunia

Pergolan, terassin ja työhuoneen ikkunan alla oleviin laatikoihin hain tutulta kesäkukkakasvattajalta petunioita. Tarkoitus oli laittaa edelliskesän lailla vaaleanpunaista ja valkoista petuniaa. Päädyin kuitenkin yksinkertaisiin valkoisiin ja kerrottuihin värillisiin petunioihin. Ostoksilla käydessäni petuniat eivät olleet vielä kukassa, joten kukkia istuttaessa värit eivät menneet suunnitelmien mukaisesti. Valkoisia petunioita piti tulla väleihin, eipä sitten tullutkaan.

Kerrotut petuniat ovat kuin prinsessoja. Niiden kasvutapa näyttää olevan tavallista petuniaa hillitympi, vai johtuuko kesän säistä? Olisin toivonut vyöryvää runsautta. Taidan palata takaisin yksinkertaiseen petuniaan.

Verenpisara

Plantsusta ostetut verenpisarapistokkaat ovat voineet hyvin. Niiltä meni hetki päästä alkuun kukkimisessa, mutta sitten sitä onkin riittänyt. Toisen ruukun sijoitin terassille, jossa se on sopivasti ihailtavissa mennen tullen ja siinä välissäkin. Muuten paahteista paikkaa varjostaa hiukan terassin kaide.

Verenpisaroita olen saanut talvetettua vaihtelevalla menestyksellä. Tämäkin rinsessa siirtyy aluksi autotalliin syyssäiden viiletessä. Myöhemmin sitten autotallista kellariin.

Verenpisara

Toiseen ruukkuun istutin riippuvakasvuisia verenpisaroita. Ajattelin näiden viihtyvän paremmin varjoisemmassa paikassa ja laitoin ruukun sisäänkäynnin eteen. Ei sielläkään valosta ole ollut puutetta, mutta kasvi selvästi kaipasi lämpimämpään. Kiikutin ruukun terassilla, jossa se on ollut täydessä paahteessa. Hyvin on voinut.

Vieressä on yksi kolmesta oxalis-ruukusta. Niitäkin pitää joka kesä olla.

Kelloköynnös

Kelloköynnöksiä tuli esikasvatettua toistakymmentä kappaletta. Isoihin ulkoruukkuihin siirtämisen jälkeen köynnöksiltä otti aikaa kotiutua ja ryhtyä kasvamaan kohti korkeuksia. Aivan yhtä runsaita eivät ole, kuten edelliskesinä. Ensimmäisen nupun avautumista sai odottaa iäisyyden ja sitten onnistuin missaamaan sen täyden sinisyyden. Uusia nuppuja on kehittymässä eri vaiheissaan. Pitääkin olla tarkkana, että ehdin nähdä ja kuvata edes osan niistä parhaimmassa asussaan.

Aion kasvattaa kelloköynnöksiä myös ensi kesänä. Jospa malttaisin tyytyä pienempään määrään, kun kuitenkin haluan jokaisen itäneen ja kasvuun lähteneen jonnekin puutarhassani tyrkätä. Olisi ainakin vähemmän kasteltavaa. Kelloköynnökset ovat varsin janoista porukkaa.

Begonia

En voinut keväällä vastustaa oranssisävyistä begoniamukulapussia. Aivoissani taisi väikkyä Pena-naapurin jokakesäiset upeat begoniat. Hyvin tämä minunkin yksilöni kasvaa amppelissaan, mutta aika laiska hän on kukkimaan. Vaikka amppeli roikkuu pergolan katon suojassa, sunnuntainen rankkasade puuskaisine tuulineen onnistui katkaisemaan begoniasta ison oksan. Sellaisen, jossa oli nuppu poikineen. Pikkuisen harmitti.

Tämän begonian aion talvettaa kellarissa. Niin olen tehnyt onnistuneesti ennenkin.

Keijunmekko

Keijunmekkoja kasvatin siemenestä. Istutin kahteen amppeliin kolme tainta kumpaankin. Hyvin ovat kukkineet. Aion olla tarkkana, jos vaikka onnistuisin saamaan näistä siemeniä ensi kesää varten.

Pelargonia 'Divas Rasberry Ripple'

Niinikään siemenistä kasvatin kahta eri pelargonia. Inspire Pinkiä sain itämään kaksi kappaletta ja kuvan Divas Rasberry Rippleä kolme kappaletta. Nämä viisi pelaguuruukkua ovat olleet kesän terassilla, talon seinustaan nojaavassa porrasmaisessa hyllykössä.

Sisäänkäynnin kahteen isoon ruukkuun ostiin heinäkuussa 50 centin mummonpunaiset pelaguut, kun esikasvattamani purppurarevonhännät eivät suostuneet komistumaan, ei sitten millään. Pääsivät - tai joutuivat kompostiin.

Riippapelargonia

Jalalliseen metallitelineeseen ostin riippapelargonian, joka onkin jaksanut kukkia kiitettävästi. Tämän jos saisin talvetettua, hyvä olisi. Riippapelaguita on kyllä vähän hankala kokonsa ja kasvutapansa vuoksi sisätiloissa talvettaa. 

Koitan jatkaa pelaguukuumeen vastustamista, jotta talvettamisesta ei tulisi liian suurta ongelmaa. Ja keväistä kasvisurua, kun joutuu kuolleita pelaguita kompostiin kantamaan.

Tuoksuherneet

Tuoksuherneiden kasvattaminen sujui Cecilia Wingårdin opeilla toistamiseen nappiin. Isoon ruukkuun päästyään kasvoivat reippaasti. Eivät vain tainneet tykätä viikkojen helteistä, vaikka koitin olla huolellinen niiden kastelemisessa. Toisen ruukun tuoksuherneet alkoivat jossain vaiheessa mennä ihan keltaisiksi ja ne heitin pari päivää sitten kompostiin. Kasvarin kulmalla olevassa toisessa ruukussa tuoksuherneet ovat alkaneet uudelleen tehdä nuppuja ja kukkia. Kasvusto ei myöskään yläpihan ruukun tavoin ole muuttunut kellanruskeaksi. Jotain olen tehnyt joko oikein tai väärin. Riippuen, kumpaa ruukunsisältöä katsoo.

Kosmoskukat

Tapani mukaan kylvin yhden kasvimaan laatikoista täyteen kosmoskukkaa: Early Summeria, Sensationia ja kerrottua Double Clickiä. Kosmoksille on tullut korkeutta melkoisesti. Ihan yläviistoon saan niitä katsella ja koittaa kameralla tähtäillä. 

Samaisen laatikon yhdessä kulmassa on myös pussillinen kesämalvikkia, jotka aloittivat kukinnan ennen kosmoksia ja ovat jo kaikki kukkineet.

 
Kasvimaan reunalla on ns. vapaapenkki, johon kylvin kehäkukkaa, ruiskukkaa, pioniunikoita ja samettikukkia. Sekalainen seurakunta on kukkinut kiitettävästi. Viime kesänä kylvin ruiskukkaa myös puiston puoleisen aidan kupeeseen. Siellä kasvaa nyt edelliskesän ruiskukkien siemenjälkeläisiä.

Samettikukka Kees Orange

 Samettikukat kuuluvat minun jokakesäiseen kasvimaavalikoimaani. Kylvin Kees Orange -samettikukkia parsojen naapuriksi, sillä parsat eivät täytä koko laatikkoa. Raikkaita ilopilkkuja muuten aika vihreävoittoisessa värimaailmassa.

Daucus carota - Villiporkkana

Viime kesänä osin esikasvatetut ja osin suorakylvetyt villiporkkanat ne vasta tänä kesänä villejä ovat olleekin. Aidan reunusta pursuaa valkoisia pitsipilviä. Nämä pysyvät yllättävän hyvin pystyssä. Toisaalta aitaan on helppo virittää narutukia, joilla saa sidottua kaatuilemisesta innostuneet yksilöt pysymään pystyssä.

Kylvin yhteen laatikkoon keväällä muutaman villiporkkana Daran, jotka eivät kuki tänä kesänä. Aion siirtää ne lähiaikoina maahan jatkamaan eloaan. Kukkivat varmasti ensi kesänä.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Muutaman esikasvatetun Daran laitoin jättiverbenan kumppaniksi terassin isoon ruukkuun. Niiden kukinta alkaa olla ohitse, joten pian nämäkin pääsevät kukkapenkkiin juurtumaan. Nyt penkeissä onkin sopivia aukkopaikkoja kuivan kesän jäljiltä.Toivottavasti Darat nousevat ensi kesänä pitämään seuraa muille kukille valitsemissani paikoissa.

Jättiverbena

Tuli sitten jättiverbenaakin esikasvatettua, vaikka olin sen suhteen kahden vaiheilla. Olisi pitänyt istuttaa nämä maahan, jossa ne olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa. Ruukkuistutus ei ole niille paras mahdollinen paikka. Jokunen perhonen on löytänyt tiensä terassin jättiverbenoihin aurinkoisina päivinä.

Kosmoskukka

Ruukuissa asustaneiden kesäkukkien kesä ei ollut paras mahdollinen. Ensin oli lämpöä yli toiveiden ja sen jälkeen toistuvat rankkasateet ovat riepotelleet kukkia. Kesä tuli vietettyä tiiviisti omissa nurkissa, joten kastelu kyllä hoitui. Vaan sai niitä kannuja täyttää ja kantaa tasaiseen tahtiin. Yleensä tässä vaiheessa vuotta päätän, että ensi keväänä laitan paljon vähemmän ruukkukukkia. Kummasti tällaiset päätökset haihtuvat kaus pois talven aikana. Eli ensi keväänä taas uudet kujeet kesäkukkien kanssa.

Mukavaa puolivälin elokuuta kaikille!

Johonkin se kaikki aika katoaa

Elokuuta eletään ja kesä jatkuu. Sää on ollut vaihteleva. Vettä sataa harva se päivä, mutta myös lämpöä riittää. Vihdoin multa on kostunut syvemmältä, josta kasvit kiittävät. Hellekesän kuivuuden ruskettamia näkymiä nämäkään sateet eivät enää poista tai kohenna. Uskon ja toivon sateiden kuitenkin tuovan virkistystä sinnitteleville kasveille. Kenties jopa elvyttävän jonkun jo mullan syvyyksiin vaipuneen siinä määrin, että se jaksaa taas ensi keväänä nousta ilahduttamaan.

Osa sadekuuroista on saapunut ennusteiden mukaan. Osa taasen yllättänyt likimain kirkkaalta taivaalta. Kertaakaan en ole läpimäräksi kastunut. Sadekuurot ovat enimmäkseen olleet nopeasti ohi meneviä. Hetken seisominen puuvajassa tai pergolassa sadepilvien taivaalla purjehtimista katsellen on riittänyt. Tahi tomaateille ja kurkuille seuraa kasvihuoneessa pitäen.

Amiraali

Sain tsempattua itseni kitkentähommiin. Kovin paljon ei puutarhassa ole rikkaruohoja. Ilmeisesti nekin ovat vetkutelleet maan sisässä kosteutta odottelemassa. Miten hienosti rikat irtoavatkaan märästä maasta. Kun joku vielä kehittäisi oikeakätiselle kestävämpiä hanskoja. Oli vaikea löytää omista varastoista hanskoja, joissa oikea etusormi ja peukalo olisivat ehjiä. Yritin kiskoa vasemman käden hanskaa oikeaan käteen, sillä niitä löytyy ehjinä liikaakin.Valitettavasti se ei oikein toiminut.

"Ilmastoidut työhanskat"

Tänä kesänä ratamo suorastaan juhlii ympäri puutarhaani. Sen sanotaan olevan merkki tiivistyneestä maasta. Se viihtyy valoisassa paikassa, mutta ei halua kilpailla paikasta muiden kasvien kanssa. Ratamoa on ilmestynyt runsaasti kanttausuriin, joissa säännöllisen huollon vuoksi maa ei ole kovin tiivistä. Toisaalta kun yksi piharatamo saattaa tuottaa jopa 10 000 siementä, ei ratamoiden paljous ihmetytä.

Amiraali ja kultakuoriainen Vim's Redillä

Kitkemisen ohessa on ollut ilo seurata perhosten runsauden jatkumista. Eniten nyt taitaa lennellä amiraaleja, neitoperhosia ja nokkosperhosia. Myös kultakuoriaiset ovat ilmaantuneet kukkiin. Usein ne ovat suosineet pioni Jan van Leeuweniä. Nyt syyshortensiat tuntuvat kutsuvan niitä luokseen.

Neitoperhonen ja nokkosperhonen

Ilmeisesti jonkun kasvin istutuspaikalla on merkitystä perhosten houkuttelevuuteen. Kiemurapenkin punahatut ovat aika varma paikka tavata perhosia. Sen sijaan Syyspenkin punahatut eivät niitä tunnu houkuttelevan. Kummassakin paikassa punahatut ovat auringossa. Ehkä paikan muilla kasveilla on merkitystä.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

Alkukesästä ostin kaksi muutaman eruon kärhöä. Istutin ne ruukkuihin kasvattamaan juuriaan. Samalla sain aikaa miettiä kärhöille sopivia istutuspaikkoja. Pikkupuutarhan oikopolkuja tehdessäni katse etsi mahdollisia aukkoja ja uusille istutuksille sopivia paikkoja. Princess Katelle paikka löytyikin helposti. Edellinen, elokuussa 2019 hankittu Kate oli jo ostohetkellä kovin huonovointinen, eikä se lähtenyt kasvuun ollenkaan. Hetken mietin, olisiko istutuspaikassa jokin kasvuun lähtöä haittaava tekijä. Sellaista en keksinyt, joten siihen istutin uuden Katen. Hän oli jo ehtinyt kehittää muutaman nupun ruukussa asuessaan. Ne avautuivat pian maahan pääsyn jälkeen. Princess Kate on mielestäni niin suloinen. Sen menestymistä toivon kovasti.

Sain istutettua myös toisen alkukesän edullisista kärhöistä eli punakukkaisen tarhalyhtykärhö Princess Dianan. Sen sanotaan olevan helppohoitoinen kärhö ja siksi soveltuvan hyvin myös vasta-alkajille. Katsotaan nyt, miten sen kanssa pärjään.

Hemerocallis Agnes Elpers

Vihdoin myös päivänlilja Agnes Elpers avasi nuppunsa. Tämä on totisesti päivänlilja-nimensä veroinen, sillä kukka ei kahta päivää hyväkuntoisena kestä. Kameran kanssa on oltava vikkelästi paikalla nupun avautuessa, jos haluaa sen parhaimmillaan kuvata.

Keltapäivänlilja ja Pink Damask ovat kukkineet jo pidemmän aikaa. Tämän kesän viimeiset kukat alkavat olla nyt näytillä.

Clematis Aljonushka Sävel-ruusun sylissä

Kuluneen kesän ylenmääräisestä laiskottelustako johtuu, mutta yhä on vaikea motivoida itsensä puutarhahommiin. Tekemisestä ei ole puutetta. Nyt ei sentään tarvitse selkä vääränä puutarhaa kastella, eikä nurmikkokaan hurjaa vauhtia kasva. Kitkemisen sentään sain jo alulle, kun päätin urakoida alueen kerrallaan. Ei siis kaikkien istutusalueiden kanttausurien kunnostusta yhden päivän aikana.

Eräs syyskesälle suunniteltu isompi urakka on kärhö Aljonushkan siirto pois Sävel-ruusun takaa.Se on istutettu aikana, jolloin ruuspensaat olivat pieniä. Nyt sekä kärhö että ruusupuska ovat komistuneet ja kumpikin vaatii enemmän tilaa. Osa Aljonushkan versoista on kasvanut Sävelen syliin, jolloin kukintaa on mahdollista katsella myös omasta pihasta. Valtaosa Aljonushkasta tarjoaa kauneuttaan tällä hetkellä naapureille. Aion kyllä ruusupensastakin ensi keväänä leikata, mutta se ei yksinään ratkaise kärhön näkyvyyttä. Siis lapiohommia edessä.

Viiniköynnös Zilga

Viinirypäleitä on kypsymässä runsaasti. Jonkin verran linnut ovat niitä käyneet napsimassa. Viime vuonna sato oli vaatimaton. Tein muutamista kypsyneistä rypäleistä hillokkeen joulupöytään laitettavaksi. Josko tänä kesänä pesisi varpaat kunnolla ja ryhtyisi polkemaan satoa sammiossa. 

Kosmoskukat

Tässäpä nämä laiskanpulskeat jorinat tältä erää.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pitääkö puutarhan olla helppohoitoinen?

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 

Törmäsin Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmässä mielenkiintoiseen keskusteluun, jonka aiheena oli "millainen on helppohoitonen puutarha ja piha". Keskusteluun osallistui myös puutarha-alan ammattilaisia, jotka törmäävät kysymykseen omassa työssään, etenkin asiakastilanteissa. Näkökulmia tuli runsaasti kuin myös pohdintaa siitä, mikä ylipäätään on helppohoitoisuutta.

Puutarha on aina ihmiskäsin muokattu ympäristö. Vaikka villi luonto olisi pyritty rajaamaan puutarhan ulkopuolelle, eivät kasvit noudata ihmisen tahtoa. Ne eivät pysy ilman hoitoa ja leikkausta tietyn kokoisina ja tietyillä alueilla. Kun puutarhaa ei ole rakennettu suojattuihin sisätiloihin, on myös varauduttava ilman kautta leviäviin siemeniin ja hyönteisiin.

Rosa Ritausma - Tarhakurtturuusu

Haluanko puutarhan olevan helppohoitoinen? Siinä kysymys, johon on vuosien harrastamisen kokemuksella helppo vastata. En halua, jos se merkitsee kaiken vapaa-ajan käyttämistä johonkin muuhun, kuin puutarhan rakentamiseen, siitä huolehtimiseen ja siitä nauttimiseen. Puutarha on minulle osa kotiympäristöä, mieluisa oleskelupaikka, oppimisen alue ja mikä olennaisinta, tärkeä harrastus.

Toisinaan toivoisin pääseväni vähemmällä, mutta kokonaisuutta ajatellen helppohoitoisuus ja kasvien täyttämä puutarha eivät voi kulkea käsi kädessä. Elävä materiaali muuttaa muotoaan ja voidakseen hyvin tarvitsee enemmän tai vähemmän ihmisen huolenpitoa. Jos haluaa helppohoitoisuutta, on tyydyttävä parvekkeettomaan kerrostaloasuntoon. Tai hyväksyttävä puutarha, jonka luonto vähitellen valtaa omakseen.

Rosa Therese Bugnet

Voisin tietenkin päällystää pihani asfaltilla, mutta luonteeni tuntien saattaisin ärsyyntyä puiden lehdistä, jolloin niitä pitäisi käydä alituiseen sutimassa ja noukkimassa pois. Olisinko sittenkään tyytyväinen? Jaksaisinko tuijottaa mustaa elämätöntä materiaalia ja vielä nauttia näkemästäni? En.

Kenenkään painostamatta, täysin omasta tahdosta olen haalinut ympärilleni erilaisia kasveja. Istuttanut niistä joka ikisen lapiolla kaivaen, multaa niille kärräten ja kastelukannuja kantaen. Mitä muuta tekisin, jollen hoitaisi puutarhaani? Johan se tämän kesän helteillä nähtiin, ettei ihminen jaksa määräänsä enempää varjossa lötkötellä ja kirjoja ahmia. Korona-aikakin on ollut helpompi kestää, kun on ollut mahdollisuus viettää turvallisesti aikaa omalla pihalla.

Rosa Sointu - Tarhakurtturuusu

Jos jotain helppohoitoisuuteen liittyvää omassa puutarhassani toivoisin, niin vähemmän holtittomasti leviäviä kasveja, juurivesoja tehtailevia ruusuja ja kriikunoita, miljoonia vaahteravauvoja keväisin. Useimmat edellämainituista on vältettävissä huolellisella tutustumisella kasvien ominaisuuksiin ja istutuspaikkavalinnoilla. Kun en näin aikoinani ymmärtänyt tehdä, aion elää riesojeni kanssa voimieni mukaan taistellen ja niiden kanssa rinnakkain eläen.

Kasvien terveyteen ja niiden selviytymiseen voi myös vaikuttaa hyvällä hoidolla ja jälleen kerran olosuhteisiin nähden oikeilla kasvivalinnoilla. Sateiden määrään ei voi itse vaikuttaa, mutta sen sijaan esimerkiksi kuivuudessa pärjäävien kasvien hyvinkin. 

Rudbeckia laciniata - Kultapallo

Olisikohan puutarha yhtä rakas ja tärkeä paikka, jos sen kaiken olisi joku muu suunnitellut ja rakentanut? Ehkä olisi, mutta vielä rakkaammaksi sen tekee multaan valutettu hiki, joskus kyyneleetkin. Koen huikeita onnistumisen kokemuksia saatuani jonkun alueen mieleisekseni ja sinne istutetut  kasvit kukoistamaan. Koen suurta ylpeyttä vuosien urakoinnin tuloksista ja kantapään kautta opituista asioista. Nautin siitä, että aina on iloisia yllätyksiä edessä. En lannistu vastoinkäymisistä, joita sää, luonto ja toisinaan oma hölmöys tuottavat. Jonkin aikaa ne harmittavat, kunnes ideamylly ryhtyy hakemaan ratkaisuja. Jotka yleensä jollain aikavälillä aina löytyvät.

Lilium Flore Pleno

Perfektionistille puutarhan rakentaminen ja hoitaminen on erinomainen elämänkoulu. Kerta toisensa jälkeen olen joutunut omissa vaatimuksissani tottumaan siihen, ettei luonto taivu täydellisyyteen, minun haluamaani täydellisyyteen. Kasveilla ja eläimillä on omat ominaisuutensa, jotka vähät piittaavat ihmisen haluista ja arvoista. On oikeastaan helpottavaa antaa akileijojen ja sormustinkukkien vaeltaa halunsa mukaan. Ja pihakäenkaalin kasvaa porrasaskelmien välissä. Jos nyt sentään joskus jonkun niistä kuopaisee juurineen pois lapiolla tai nyhtää sormiensa väliin ohi kulkiessaan.

Vihdoin myös ymmärrän, että jokainen puutarha on kaunis ja täydellinen omistajalleen. Ettei kahta samanlaista ole, ei tule, eikä tarvitsekaan.

Achillea filipendulina - Kultakärsämö

Tällaisia ajatuksia tuo facebookin keskustelu minussa herätti.

Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!

Oikopolkuja ja houkutushankintoja

Clematis Ville de Lyon

 

Heinäkuu ja helteet menivät, vaan kesää riittää. Lähes joka päivä tulee pieniä sadekuuroja, joiden vuoksi ei viitsi edes suojaan hakeutua. Kunhan hetken seisoo jonkun isomman puun alla ja taas aurinko pilkistää pilvien takaa. Sateet ovat yhä yhtä tervetulleita, sillä maa on edelleen hyvin  kuivaa. Parina yönä on ollut varsin koleaa. Kasvarin mittarissa ulkolämpötilan alin lukema oli +5.4 ja keskiviikkoaamuna sääasema näytti yläpihalla +9. Hyvin ulkona tarkenee. Päivän mittaan lämpötila nousee kesäisiin lukemiin ja auringon paistaessa lämpöä on noin +20. Jos vähänkin uurastaa, tarkenee huoleti shortseissa.

Aikanaan Pikkupuutarhaksi kutsumani alue oli nurmikkoa, jossa kasvoi muutamia isoja mäntyjä ja kuusia. Isot puut ovat vuosien myötä saaneet mennä, kuten myös nurmikko. Olen istuttanut alueelle nyt jo isoksi kasvaneen kartiomarjakuusen. Iät ja ajat sitten siirsin terassilaajennuksen alta myös norjanangervot pikkupuutarhaan. Vähitellen sinne on tullut puskaa jos jonkinmoista. Kasvun ja rehevöitymisen myötä myös sotkuisuus on lisääntynyt.

Parin viime vuoden aikana olen kerännyt energiaa tarttuakseni alueen systemaattiseen kunnostukseen ja nythän se pyörä on sitten lähtenyt liikkeelle. Viime vuonna kunnostin Pikkupuutarhan kivituhkapintaiset käytävät reunustamalla ne turveharkoilla. 

Nyt rakensin yhtenäisimmälle istutusalueelle huoltokäytävän. Olin jo pitkään inhonnut kasvien seassa harppomista ja kahlaamista. Muutenkin koko alue tuntui jäsentymättömältä, vaalittavien kasvien ja rikkaruohojen sekamelskalta. Kätevintä olisi ehkä ollut hommata minikaivuri ja kauhoa sillä pois rikat ja muut. Etenkin pikkutalvio on ulottanut juurensa ja versonsa ihan joka paikkaan. Pikkutalvion kaivaminen on uskomattoman työläs urakka tällaisessa tapauksessa, jossa se on saanut kasvaa vuositolkulla oman mielensä mukaan.

Kun minikaivurin sijaan käytössä on nainen ja lapio, oli turvauduttava omiin hartiavoimiin. Kuorin ja tasoitin maata. Millään en kasvien kaikkia juuria pois saanut. Reunustin käsitellyt alueet metallisilla reunuksilla, peitin maan pahvilla, jonka kastelin. Lopuksi peitin käytävät paksuhkolla kuorikatekerroksella.  

Tarralappujen kynsiminen unohtui. Eiköhän aika hoida senkin asian.

Löysin Biltemasta metallisia reunuksia, joiden pitäisi ruostua. Euron kalliimmalla olisi saanut ruostumattomia versioita, mutta haluan nimenomaan noiden kiiltävien metallien muuttuvan ruosteisiksi. Metrin pätkät on helppo liittää toisiinsa. Valitettavasti levyt ovat sen verran jämäkkää materiaalia, ettei niitä käsipelillä saanut taipumaan kaareviksi.

Alueelle jäi vielä tekemistä, mutta olen tosi tyytyväinen kahden päivän uurastukseen. Loput on enemmänkin hienosäätöä ja näkymä paranee ja pehmenee, kunhan tiimellyksessä iskuja saaneet kasvit pääsevät taas rauhassa rehottamaan.

Kävi taas, kuten yleensäkin eli projekti lähti laajenemaan suunniteltua suuremmaksi. Myös talon sisäänkäyntikäytävältä on tarve päästä Pikkupuutarhaan huoltohommiin ilman, että samalla miettii, astunko mieluummin kuunliljalle vai jaloangervolle. En siis voinut jättää katekäytävää tyngäksi, vaan tein oikopolun kulkuväylälle. Koska tämä oikopolku syntyi ikäänkuin puskista, en ollut varautunut metallisiin reunuksiin. Kivet rajatkoon ainakin toistaiseksi pahvi-kuorikate -aluetta.

Uudet syyshortensiat

Metallireunuksia hakiessani eksyin myös erään kaupan puutarhapihalle. Miten ollakaan, mukaan lähti syyshortensiat Vanille Fraise ja Moonlight. Kuiva kesä on kurittanut erittäin paljon alapihan Ovaalipenkkiä. Muutenkin se on ollut mielestäni keskeneräisyydessään outo istutusalue. Siirsin sieltä vielä elossa olevat huonokuntoiset kasvit toisaalle. 

Olen menettänyt sydämeni syyshortensioille. Ne ovat kestäviä ja kauniita, joten miksen laittaisi niitä lisää. Istutin molemmat hortensiat Ovaalipenkkiin. Niiden välillä on runsas metri, vaikka kuvassa näyttävät olevan aivan vierekkäin. Varjoliljat vielä jäivät hortensioiden viereen. Niiden suhteen teen päätöksiä myöhemmin.

Echinacea 'Moodz Satisfy'

Samaisesta kaupasta ostin myös kuvan punahatun. Kasvi oli aika isossa ruukussa. Kotona mietin, että olisihan niitä voinut ostaa useamman, mutta vajaan 8 euron hinta syyshortensioiden lisäksi ohensi kukkaron sisältöä riittävästi.

Echinacea purpurea - Punahattu

Punahattuja meiltä onneksi löytyy ilman uusiakin. Tämä siemenestä kasvatettu porukka on kotiutunut ja kasvanut kiitettävästi. Yksi valkoinenkin joukossa kukkii tänäkin kesänä.

Clematis Princess Diana

Pääsin hyvään kaivamisen vauhtiin, joten istutin toukokuussa neljällä eurolla ostamani kärhö Princess Katen. Kate on viettänyt kesän ruukussa. Olemus on yhä hento, mutta muutama pikkuinen nuppu siinä jo on. Vielä pitäisi keksiä samaan aikaan ostetulle Dianalle paikka. Koskahan oppisin ensin suunnittelemaan ja valmistelemaan paikan ja sitten vasta marssimaan puutarhamyymälään kasviostoksille? Ilmeisesti en koskaan päätellen vuosi toisensa perään toistuvista kasvi edellä -ostoksista.

Koska maa sateista huolimatta on edelleen hyvin kuivaa, on istutettujen kasvien kasteluun panostettava kunnolla. Kannujen rahtaaminen ja letkun kiskominen ei siis helteisiin päättynyt.

Ahkerointiputkeni ei päättynyt Pikkupuutarhassa kaivamiseen ja uusien hankintojen istuttamiseen. Terassin vieressä kasvava lumimarja ja talon seinustan norjanangervot saivat osakseen leikkausoperaation. Pari vuotta sitten aloin muotoilla sinne tänne rehottavaa lumimarjaa. Sitten oksasahan kohteeksi joutuivat myös norjanangervot. Kukinta luonnollisesti kummallakin pensaslajilla vähenee, mutta ei sentään tyrehdy kokonaan. Kumpaakin löytyy myös muualta puutarhastani, joten tässä paikassa koen kukintaa tärkeämmäksi huolitellun ulkonäön ja käytävien pysymisen avarina.

Tiikerinlilja ei säännöistäni piittaa. Se haluaa kasvaa tismalleen tuossa lumimarjapöheikössä. En käy hänen kanssaan kiistelemään. Kunnioitan hänen tahtoaan ja annan kukkia.

Omena Punakaneli

Omenasato ei tänä vuonna ole kovin runsas. Puut kukkivat keväällä tavallista vähemmän ja satoa kiusaa kaikenlaiset ötökät. Omppujen koko on pieni. Puut ovat pudottaneet paljon pikkuisia omenoita, kuten tekevät yleensä joka kesä. Nyt kuitenkin ilmeisesti kuivuudesta johtuen tavallista enemmän.

Isoon ruukkuun kylvetyt porkkanat nostin jo aikaa sitten. Nyt katsoin, miten lavassa kasvavat voivat. Hyvin ovat edistyneet. Loput jätin jatkamaan kasvuaan.

Tomaatti- ja erityisesti kurkkukesä on ollut erinomainen. Olen hakenut tomaatteja säännöllisesti ja lisää on kypsymässä. Bumble Bee, Gardener´s Delight ja Golden Sunrise ovat olleet tosi satoisia. Kurkkuihin taidamme hukkua tai pikemminkin tukehtua. Niitä on syöty salaatissa, leivän päällä, hölskykurkkuina ja ihan vaan rouskuteltu välipaloiksi. Ja annettu sukulaisille. Tänään hain kasvarista viisi kurkkua. Loput jätin jatkamaan kasvuaan.

Paprikatkin ovat alkaneet kypsyä tasaiseen tahtiin. Ainoastaan Zazut ovat lähes kaikki vielä vihreitä. Yhdessä sentään on jo hivenen keltaisuutta.

Lapiohommien ohessa perhoset ovat lennelleet ympärillä runsaana. Varsinkin neitoperhosia on näkynyt paljon. Kamera ei ole mahtunut lapion kanssa käsiin samanaikaisesti, joten perhoset ovat jääneet ikuistamatta. 

Alkukesästä ripustin pergolan ritiläseinälle ystävän muutama vuosi sitten tekemät ja maalaamat kipsiperhoset. Niiden siipien lepatuksen tiimoilta toivotan kaikille mukavaa loppuviikkoa!