Vuoden 2022 luetut kirjat

Corydalis Beth Evans 1.5.2022

 

Näin tammikuussa on sopiva ajankohta tehdä yhteenvetoja menneen vuoden tekemisistä. Onneksi en tee uudenvuodenlupauksia, koska en niissä kuitenkaan pitäytyisi. Helmetin lukuhaasteeseen lähden joka vuosi innolla mukaan. Enkä sitten muista analysoida ja kirjata lukemiani kirjoja lukuhaasteen otsakkeiden alle. Näin kävi jälleen kerran.

Iris Purple Hill 1.5.2022

 
Lukuhaasteen ideana on lisätä lukuiloa, ei lukustressiä. Kirjat ovat kuuluneet elämääni siitä asti, kun opin lukemaan. Minulle lukeminen on tärkeä ajankulu, oppimisen väylä, keino lisätä tietoa ja tutustua uusiin ja erilaisiin ihmisiin ja asioihin. Aamuisin luen uutiset ja ajankohtaiset asiat useista eri sanomalehdistä. Päivät taasen päättyvät kirjan parissa ennen valojen sammuttamista ja nukahtamista. 

Äänikirjoihin olen tutustunut, mutta toistaiseksi en koe niitä omikseni. Ulkona ollessa haluan näkemisen ohella havainnoida ympäristöä myös korvillani. Käsitöitä tehdessä voisin hyvinkin kuunnella samalla äänikirjaa. Silti valitsen mieluummin hiljaisuuden. Näin on nyt, huomenna ehkä ihan toisin. En aio hirttäytyä loppuiäkseni nykyisiin toimintamalleihin. 

Tarhakylmänkukka 1.5.2022

Pääasia, että ihmiset oppivat lukemaan ja lukevat. Lukutaidottomuus ei ole vain köyhimpien maiden ongelma. Euroopassakin arviolta 73 miljoonalla aikuisella on heikko lukutaito. Suomalaisista aikuista 11 %:lla. Vaikka ei olisi täysin lukutaidoton, voi nykyisin olla vaikea pärjätä ilman riittävän hyvää lukutaitoa. 

Erityisesti suomalaisten nuorten lukutaito on heikentynyt selvästi 2000-luvulla. Vuoden 2018 Pisa-tulosten mukaan lähes 14 prosentilla suomalaisnuorista on riittämätön lukutaito arjen tilanteissa selviämiseen.

Mustaherukka Pohjanjätti 4.5.2022

Täältä löydät Helmet-lukuhaasteen 2022 ja täältä taasen vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteen.

Seuraavassa 2022 kuukausittain lukemani kirjat sivumäärineen. Yhteensä luin kannesta kanteen 65 kirjaa. Listan ulkopuolelle jäävät kirjat, joita olen selannut sieltä täältä tai lukenut osittain. Tällaisia ovat erilaiset tieto- ja harrastuskirjat (käsityö, puutarha, matkakirjat).

Tammikuu 2022, luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1174

Cleeves Ann; Kuolemanhiljaisuus,  338
Puikkonen Emma: Musta peili, 287
Putkonen Liina; Jäätynyt tyttö, 311
Snellman Anja: Kaikki minun isäni, 238

Helmikuu 2022, luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1747

Adolfsson Maria; Juokse tai kuole, 411
Cleeves Ann; Kuolemankukkia, 347
Holt Anne: Kuolematon kunnia, 499 
Läckberg Camilla: Jääprinsessa, 490

Varjolilja 4.5.2022

Maaliskuu 2022, luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1776
 
Larsson Åsa: Isien pahat teot, 566
Manner Max: K18, 441
Manner Max: 72h, 436
Pulkkinen JP: Sinisiipi, 333

Huhtikuu 2022, luettuja kirjoja 6 kpl, sivuja 2342

Fitzek Sebastian: Ikkunapaikka 7A, 412
Frennstedt Tina: Palava kosto, 412
Hämeen-Anttila Virpi: Juhannustyön painajainen, 345
Manner Max: Jääkyynel, 387
Manner Max: 13. huone, 519
Manninen Laura: Viimeinen sulkee verhot, 267 

Sinivuokko 4.5.2022

Toukokuu 2022, luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1628

Jansson Anna: Varjo kannoillasi, 427
Leon Donna: Pimeillä vesillä, 331
Laine Eija: Kivun alla, 121
Manner Max: Matador, 334
Manner Max: Kipuraja, 415
 
Kesäkuu 2022, luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 2091

Alakoski Susanna: Lontoon tyttö, 368
Sarenbrant Sofie: Valheenpunoja, 461
Sarenbrant Sofie: Avoimet ovet, 434
Sarenbrant Sofie: Osasto 73, 397
Tremayne S.K.: Ennen kuolemaani, 431

Tuomi 6.5.2022

 
Heinäkuu 2022, luettuja kirjoja 7 kpl, sivuja 2788

Holt Anne: Jäinen painajainen, 525
Katz Krefeld Michael: Langenneet, 352
Patrakka Anu: Katumuksen kallio, 289
Sarenbrant Sofie: Kerjäläinen, 404
Sarenbrant Sofie: Kuoleman kintereillä, 354
Sarenbrant Sofie: Syntipukki, 419
Sarenbrant Sofie: Häpeänurkka, 445

Elokuu 2022, luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1877

Ekberg Anna: Kadotettu nainen, 389
Ekberg Anna: Uskottu nainen, 416 
Gads Tomas:Pirulainen, 333
Katz Krefeld Michael: Kadonneet, 400
Malmstedt Tuire: Lasitarha, 361

Valkovuokot 6.5.2022

 

Syyskuu 2022, luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1397

Frantz Eva: Kahdeksas neito, 343
Gads Tomas: Luopiot, 313
Gads Tomas: Hymytyttö, 320
Ohlsson Kristina: Korkein tarjous kuolemasta, 421

Lokakuu 2022, luettuja kirjoja 8 kpl, sivuja 2705

Adler-Olsen Jussi: Natriumkloridi, 495 
Backmann Elina: Ennen kuin tulee pimeää, 416
Ernaux Annie: Isästä, äidistä, 152
Hotakainen Kari: Opetuslapsi, 271
Kinnunen Tommi: Pimeät kuut, 284
Malmstedt Tuire: Lumihauta, 301
Rönnbacka Christian: Rakennus 31, 355
Sarenbrandt Sofie: Suojelusenkeli, 431

Leppäkerttu 7.5.2022

 

Marraskuu 2022, luettuja kirjoja 9 kpl, sivuja 2880

Adolfsson Maria: Syöksyvirtaus, 374
Alanko Teija: Daalia ja pelakuu, 264
Grebe Camilla: Ajasta ikuisuuteen, 457
Jalonen Riitta: Omat kuvat, 164 
Katz Krefeld Michael: Syvyyteen, 373 
Puonti Kale: Saarni, 286
Puonti Kale: Aribo, 287
Tammi Kaisa: Naisvankilan pomo, 274
Tuominen Arttu: Vaiettu, 401

Joulukuu 2022, luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1608

Lapidus Jens: Paratiisikaupunki, 448
Lemaitre Pierre: Kyykäärme, 286
Nylander Olli: Lauttasaaresta sotemaailmaan, 516
Seeck Max: Loukko, 358

Aronia 11.5.2022

 

Uusi lukuvuosi on alkanut. Aloitin uudenvuoden aatonaattona Leena Lumin "Vuoden kauneimmat kirjan kannet" -arvonnassa voittamani Håkan Nesserin Kirjailijan viimeiset päivät -teoksen. Seuraavaksi onkin käytävä kirjastossa hakemassa luettavaa yöpöydälle. Oman kirjahyllyn anti on tältä erää luettu.

Nautinnollisia lukuhetkiä kaikille alkavalle vuodelle!

"Jos sinulla on puutarha ja kirjasto, niin sinulla on kaikki, mitä tarvitset."
- Marcus Tullius Cicero - 

PS.
Postauksen kuvat vuoden 2022 toukokuun alusta.

Onnellista Uutta Vuotta 2023!

Talvi on vain valepuku
yllä kesän maan.
lumipeitteen alta vielä
noustaan kukkimaan.

Lempeä on lepo
alla hangen hohtavan.
Kevään herkkään valoon tiedän
polun johtavan.

Vielä hetken aikaa.
Sitten kaikki toisin on.
Sydämessä aavistus on
kesän auringon.

- Anna-Mari Kaskinen - 

 

Marras-joulukuun sukat

 
Vuoden lähestyessä loppuaan on aika tehdä yhteenveto vuoden neulomuksista. Nilkkasukkia olen kutonut 52 kpl, polvisukkia 6 kpl ja pipoja 3 kpl. Näiden lisäksi kudoin jämälangoista kolme apupupua. Syksyllä tein pikkulapselle neulepuseron. 

Kuvan neulekranssi on loppuvuoden tekosia. Ostamani styrox-rengas oli aiempia isompi, jonka vuoksi jouduin lisäämään käyttämääni ohjeeseen silmukoita leveyssuunnassa (36 s). Pituussuunnassakin työlle tuli mittaa edellisiä kransseja enemmän. Lankana on luonnonvalkoinen Novitan Isoveli. Ohje kranssiin löytyy Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogista.

Näissä kuvissa on marras-joulukuussa valmistuneita. Olen koonnut vuodesta 2014 alkaen neulomuksiani blogini "Sukkia sun muita neuleita -sivulle. Sinne vien nämä loppuvuoden tekeleetkin. Sieltä voin käydä tsekkaamassa, mitä on tullut tehtyä. Joskus ammennan sieltä jotain ideoitakin.

Kuvan sukat on vihreästä 7veikasta. Mallineuleena Sirkka, joka on helppo ja kivan näköinen.

Yritän säännöllisin välein vähentää laatikkoon kertyviä pikkunöttösiä. Niitä saa näppärästi käytettyä sukkien varsiin, kuten näissä nilkkasukissa olen tehnyt.

Näiden nilkkasukkien beige väliraita on tehty seuraavasti:
1. krs: kaikki oikein
2-3. krs: 1 o 1 n

Kuvan mustien nilkkasukkien varteen käytin sinisävyisiä pikkukeriä. Varren mallineule on 1 o 1 n, oikeat takareunasta neulottuna.

Luonnonvalkoisiin sukkiin kudoin keskelle kuuden silmukan palmikon.

Tasaraitasukkia on kiva tehdä. Näissä sukissa on vuorotellen viisi kerrosta mustaa ja valkoista.

Paksummallakin raidalla saa raikasta ilmettä. Yhdistin valkoiseen tummanruskeaa ja ketunruskeaa.

Kirkkaanpunaisesta ja valkoisesta 7veikasta valmistui tällaiset sukat. Värin vaihtumiskohdassa kudotaan 1 kerros 1 o 1 n, jolloin muodostuu aaltomainen kuvio.

Sitten taas leveämpää raitaa. Tummanharmaata, vaaleanpunaista ja valkoista, kutakin 10 kerrosta.

Edellisten tapaan sama idea. Väreinä tummanharmaa, valkoinen ja viininpunainen.

Nämäkin sukat on kudottu tummanharmaasta (044). Raitalankana on jokin laatikon pohjalta löytynyt pikkukerä, jolle en nimeä löytänyt.

Näihin mustapohjaisiin raitavartisiin nilkkasukkiin käytin sekä varressa että jalan päällä Molly-neuletta. Näin yksiväriseen sukkaan saa hiukan elävyyttä.

Molly-neule:
1-2 krs: kaikki oikein
3. krs: 1 o 1 n

Joitakin vuosia sitten Novitalla oli useita erivärisiä Polkka-lankoja, joista kutoessa muodostui kuvioita. Sittemmin Polkka poistui markkinoilta. Loppukesästä naapurikylän marketissa oli kampanjatuotteena 150 g keriä pinkkisävyistä Polkkaa, joten sellainen tupsahti ostoskoriin. Yhdistin värillisen langan vaaleanharmaaseen ja niin niistä valmistui polvisukat. Nämä jätän omaan käyttöön.

Sukkia on kertynyt laatikkoon vuoden aikana vino pino. Olen antanut niitä sukulaisille ja ystäville. Naapuritkin tietävät, että minulta saattaa sukkia löytyä. He ovat käyneet ostamassa sukkia tuliaisiksi omille läheisilleen. Vein myös ison pinon sukkia joululahjaksi isän hoivakotiin.

Olen jo pitkään pohtinut, että jotain muutakin voisi kutoa. Ensin suunnittelin neuleliiviä, mutta sitten näin käsityöryhmässä kuvan Kallaveet-puseron. Tämän Nina Laitisen ohjeen saadakseni ostin koko Siskoni mun -kirjan.

Kallaveet-pusero kudotaan ohjeen mukaan Novitan Woolly Woodista ja Tuuli -langasta. Woolly Woodista on joitakin värejä myytävänä 4,80-5,50 euroa/100 g. Muuten langan hinta on 7,90 e/100 g. Lankaa puseroon tarvitaan n. 700 g. Koska en ole vuosiin kutonut mitään isompaa, päätin kokeilla työtä ensin hiukan edullisemmalla langalla. Päädyin valkoiseen 7veikkaan, jonka vahvuus sopii ohjeeseen.

Tarvitsin työhön uusia pyöröpuikkojakin. Omasta varastosta puuttuivat juuri 80-senttiset 3.5:n ja 4:n pyöröpuikot.

Kaarrokkeen pitsikuvio koostuu 59 erilaisesta rivistä. Aina näissä pitsikuvioissa on jonkinlaista toistoa, mutta isolla silmukkamäärällä menee toistoissakin helposti sekaisin. Kuvassa taitaa olla meneillään kuvioneuleen rivi 20. Edistyminen ei ole kovin vauhdikasta, mutta mihinkäs tässä kiire olisi.

Kerroslaskuri on tärkeä apuväline. Voisin tietenkin laittaa kaavioon merkinnän, mille riville olen kulloinkin jäänyt. Kaulassa roikkuvan laskurin napsauttaminen sopii minulle. Ajatus on kyllä paras pitää työssä, sillä keskeytysten jälkeen on palattava silmukka poikineen takaspäin päästäkseen kärryille, missä kohtaa on menossa.

En yhtään tiedä, tuleeko neuleesta pusero itselleni vai takki hiirelle. Vai tuleeko yhtään mitään. Toistaiseksi on ollut kiva pureutua villasukkia isompaan työhön. Elättelen jo ajatuksia, että saattaisin onnistuessani tehdä toisenkin villapuseron.

Hyvää Joulua!

 

Hyvää Joulua kaikille!

 

 

Talvipäivänseisaus - kohti valoa!

Tänään on taas talvipäivänseisaus eli pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden lyhin päivä. Huomisesta alkaen lähdetään hitaasti mutta varmasti kohti valoa. Päivän pitenemistä ei vielä vähään aikaan kovin helposti huomaa. Helsingissä päivä on kuitenkin vuoden viimeisenä päivänä jo 6 minuuttia talvipäivänseisauspäivää pidempi. Toivotaan, että aurinko näyttäytyy usein. Silloin lyhyemmästäkin päivästä saa enemmän iloa ja energiaa.

Jouluruusu 25.3.2022

Pihamaan postikorttimaisemat

Oman pihan postikorttimaisemia on tullut kuvattua ahkerasti. Rytöpaikatkin näyttävät niin somilta, kun pakkasenkeveä lumi peittää kaiken alleen. Jokunen auringonsäde vielä mukaan, niin eipä tarvitse haaveilla pohjoisen tunturilomasta.

Luin netistä tykkylumen määrityksiä. Lukemani perusteella tämä meidän puidemme oksille kasaantunut lumi ei täytä tykkylumen kriteereitä. Vahinkoa noista painavista taakoista jo syntyy. Osan havu- ja muista puista ja pensaista olen käynyt ravistelemassa. Viimeisimmät lumet ovat kuitenkin saaneet rauhassa kertyä, sillä en vain ole ehtinyt rämpiä hangessa yhä uusien lumisateiden tahdissa. Sitäpaitsi alapihalle on jo vaikea päästä, kun portaihin on kolattu lunta yläpihalta. Pitänee joku päivä kahlata alas tai liukua mäki pulkalla.

Tämä kuva ei itse asiassa ole meidän pihalta, vaan suunta on varaston ovelta kohti rajanaapurin alapihaa. Alareunassa pilkottaa hiukan pihojamme erottavaa verkkoaitaa. Oikeassa reunassa on meidän leikkimökkipäädyn syreeneitä.

Kävin torstai-iltana kolaamassa auran kasaamia valleja sisääntulosta. Lopuksi kiersin vielä talon ja huomasin alapihalla lumimiehen jälkiä. Jättikokoinen lumimies ei kuitenkaan ole puutarhaa kiertänyt, vaan pupujussi on loikkiessaan uponnut pehmeään lumeen. Lopulta se on noussut rinnettä pitkin yläpihalle.

Pupujussien ruoka on nyt vähissä. Ne ovat kaivaneet käytävien reunoilla syötävää esiin. Hyvin tuntuu pikkutalvio kelpaavan. Verkoilla suojatut puskat ja puut ovat nyt hätää kärsimässä. Lunta on niin paljon, että vähänkin matalammat verkot ovat käytännössä hangen sisällä nekin. Milläs menet tallomaan verkkojen ympäristöä, kun ensin pitäisi lapioida reitti vähän lähemmäksi. Huh, ajatuskin jo hirvittää.

Siellä se minun magnoliani talvehtii verkolla ympäröitynä. Lunta on niin paljon, että sitä pursuaa jo verkon läpi ja yläreunan yli. Hyvä vaan, suojaa toivon mukaan magnoliaa talvivaurioilta. 

Ympäröin pikkupuutarhan siellä olevien yksittäisten kasvien lisäksi 150-senttisellä verkolla peurojen varalta. Tässä lumitilanteessa peurojen ei tarvitse hikeä nostattaa päästäkseen pikkupuutarhaan. Toistaiseksi eivät ole sinne menneet. Eikä sillä näin talvella ole niin merkitystäkään. Keväällä, sipulikukkien noustessa tilanne onkin toinen. Mitäpä sitä tässä vaiheessa murehtimaan.

Tässä pikkupuutarhan yksi sisäänkäynti, johon viritin avattavan portin, jotta pääsin ennen lumia käytäviä siivoamaan. Siellä ovat portit ja verkot tiukasti maahan jäätyneet ja lumen peittäminä. Näiden joulukuun päivien selkeä trendi: "pehmeää ja pyöreää muotojen olla pitää."
 

Talon puistopäädyssä on tämä kätevä "portti", joka muodostuu kallellaan kasvavasta tuomen rungosta. Hämärästi muistan, että tuomi olisi jäänyt kaatuvan puun painamaksi, eikä vapauduttuaan puun alta enää noussut. Täytyykin tarkastaa Ukkokullan muistikuva asiasta. Tontin rajalla kasvaa rivi metsäkuusia, joista osa on heittänyt henkensä. Siinä on hyvä puolensa, sillä saamme kolattua aukosta lunta raja-alueelle vaurioittamatta kuusiriviä.

Ennen viimeisintä lumimyräkkää poikaporukka huristeli katua pitkin moottorikelkoillaan. Tekivät puiston puolella muutaman lenkin ennen matkan jatkumista. Jäi hauska kuvio hankeen.

Oikean puolen syreenit ja vasemman puolen siperianhernepensaat muodostavat näin lumiseen aikaan kunniakujan kulkijalle. Saman ne tekevät myös kesäaikaan kaatosateella. Talvella varaparkkipaikalle pysäköidessä tulee useimmiten kuljettua taloon kadun kautta. Kesällä sen sijaan on kätevämpi kipaista muutama porras alas ja puskien jälkeen vasemmalle taloon päästäkseen. Paitsi sateella, jolloin saa puista ilmaisen kastelun niskaansa.

Tässä en esittele uusinta aluevaltaustani eli puuvillan viljelyä. Ei, kuvassa on ison vaahteran oksille kertyneitä lumipalluroita. Aika paljon puussa näyttää olevan vielä "neniäkin". Paljon niitä on maassakin, mikä tietää keväällä ahkeraa vaahteravauvojen kitkentää.

Kävin moikkaamassa isää hoivakodissa. Matkalla oli pysähdyttävä ihailemaan pelloille kertyvää usvaa. -10℃ asteessa ilma tuntui hyytävän kylmältä, vaikka tuulta ei ollut juuri ollenkaan. 

Usvaisia lumimaisema katsellessa mietin, kuinka vuodenaikamme tarjoaa vaihtelevia näkymiä. Keväällä tässäkin traktori kylvää siemeniä lintuparvi perässään, kesällä vilja heilimöi ja syksyllä sänkipellolla kaakattaa valtava joukko muuttomatkallaan levähtäviä hanhia.

Isä ei ollut oikein juttutuulella, joten ehdin kotimatkalle ennen auringonlaskua. Välillä isällä on hyvin selkeitä jaksoja, jolloin hän tunnistaa minut, kyselee Ukkokullan tekemisistä ja naureskelee hassuille unilleen. Sitten on päiviä, jolloin hän kysyy, onko minulla lapsia ja missä asun. Kun kerron, että lapseni ovat jo aikuisia ja asun edelleen hänen itsensä rakentamassa talossa, loppuukin juttu siihen. Jonka jälkeen samat kysymykset toistuvat. On niitäkin kertoja, jolloin isä kaivautuu tiukemmin peittonsa alle, eikä suostu nousemaan tai juttelemaan. Silloin istun hiljaa hänen vieressään silitellen hänen päätään. Isä hymyilee ja mutisee jotain eli hän kyllä aistii läsnäoloni.

Ajattelen, että oikeastaan muistisairaus on isän kannalta helpotus. Hän ei sure pitkän avioliittonsa päättymistä äidin kuolemaan. Hän ei myöskään murehdi meneillään olevaa Venäjän ja Ukrainan välistä sotaa, eikä pelkää energiakriisin vaikutuksia omaan arkeen. Kun on sokea, kuulee huonosti ja muistikin pelaa rajoittuneesti, on hän viimeiset vuotensa suojassa suurilta huolilta.

Kotipihaan saavuttuani ehdin vielä ikuistaa päivän auringonlaskun...

 ...ja sytyttää kynttilät pihalyhtyihin.

Ukkokulta laittoi tulen takkaan talon lämmittämiseksi ja tunnelman luomiseksi. Sopiva hetki nauttia lasilliset lämmintä glögiä.

Lunta tulla tupruttaa,
nietoksia kasvattaa.
Kintaat käteen ja ulos meen,
luudalla pienen polun teen.
Lumilyhdynkin rakentelen,
kynttilät lumeen asettelen.
Pimeys jo illan täyttää,
ihanalta piha näyttää.

Edessä onkin jouluviikko. Valmistelut on jo pitkällä, eikä oikeastaan paineita suuntaan jos toiseenkaan.

Leppoisaa joulunodotusta kaikille!