Toukokuun ihanuutta

Magnolia stellata 'Susan'

 

Voi näitä ihania toukokuun päiviä! Joka päivä löytyy jotain kaunista katseltavaa. Aikaisemmin keväällä pohdin, onko magnoliani karvaiset silmut kukka- vai lehtisilmuja. Moni veikkasi kyseessä olevan lehtisilmut - kuten itsekin ajattelin. Yksi taitaa sittenkin olla kukkasilmu. Karvapeitteen sisältä pilkistää syklaaminpunaista. Muut ovat selvästi lehtisilmuja. Kannattaisi varmaan istua magnolian vierelle vahtimaan avautumista, ettei se millään ilveellä onnistu menemään minulta ohi.

Mahonia

Aikani on mennyt pääasiassa lapiohommissa. Etupäässä olen jatkanut metsäruusutyömaalla jälkien siistimistä. Viimeistelyä on riittänyt, eikä urakka ole vieläkään valmis. Yllättävän paljon kuluu aikaa kaikenlaiseen säätämiseen. Varsinkin kun jotain työvälinettä hakiessa eksyn ihan muuta tekemään. Sain tasattua kaivurin telaketjujen jäljet nurmikolla. Niitä ei paljon tullut. Perjantai-iltana kylvin vielä ruohonsiemeniä ja kiittelin yöllistä sadetta, joka toivon mukaan edistää siemenien itämistä. Aika kuivaahan on viime aikoina ollut.

Metsäruusutyömaa jää tässä kuvassa Ruusukolmiopenkin taakse.

Joka vuosi kaivan, kärrään, nostan ja kävelen pihalla kilometritolkulla. Näin mittavia ja usean päivän kestäviä kaivuprojekteja ei kuitenkaan hetkeen ole ollut. Tyyliini kuuluu urakoida tauotta, kunnes homman voi mielestäni jättää muhimaan tai se on kokonaan valmis. Kaksi-kolme tuntia yhteen putkeen aherrettuna ja ruokatauon jälkeen toinen mokoma aurinkoisessa säässä käy voimille. Ilmankos iltaisin silmät lupsahtelevat ja sänky kutsuu. Puhumattakaan, miten monta uutta lihasta olen itsestäni löytänyt särkyjen, kolotuksen ja aamuisen jäykkyyden vuoksi. 

Älkää kokeko kertomustani valitukseksi. Päinvastoin, ilolla ja innolla olen kerta toisensa jälkeen työmaalleni kulkenut. Nautin suuresti nähdessäni työn edistyvän. Kaivaessani ja haratessani suunnittelen uudistuneen alueen tulevaisuutta. 

Välillä mietin, miten kiva olisi omistaa suurempi puutarha, jotta olisi enemmän mahdollisuuksia uudistuksiin ja muutoksiin. Jälleen huomasin, ettei siihen lisää neliöitä tarvita. Vanhassakin puutarhassa on kohteita, jotka vähemmänkin tarkalla silmällä katsottuna kaipaavat kohennusta.

Vasenrinne

Metsäruusutyömaan edistymisen myötä olen rohjennut käyttää aikaa puutarhakierroksiin. Perjantai-illan kierros tuotti 150 kuvaa. Olisi tullut enemmänkin, mutta auringon laskeutuminen vähensi valoa merkittävästi.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on tänä vuonna erityisen runsasta. Ainakin minusta. Olen istuttanut niitä useisiin paikkoihin. Samoin niitä kasvaa oudoissakin paikoissa, koska kasvien siirtojen ja muiden multahommien yhteydessä pikkusipulit matkustavat uusille alueille.

Tässä kuvassa kirjopikarililjat nousevat Ruusupenkissä ruusujen Sävel ja F.J.Grootendorst välissä. Samoin helmililjat ovat tuonne kulkeneet omia aikojaan. Taustalla näkyvät pääsiäiskukiksi hankitut tete-narsissit, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ruusupuskat ovat keväällä pitkään paljaita, jolloin narskuja pääsee katselemaan. Ruusujen takana on raja-aluetta, jonne en mitään erityistä istuta, jotta pääsen hoitamaan naapurin aidan alustan muutaman kerran kesässä trimmerillä. 

Muscari armeniacum - Helmililja

Kirjopikarililjoista tykkään paljon. Samoin tykkään helmililjoista. Niiden lehdet nousevat usein jo syksyllä, jolloin jänikset käyvät niitä tasoittamassa. Aikoinaan murehdin, vievätkö jänikset minulta keväisen kukinnan. Eivät vie. Kukkanuppu on vielä syksyllä mullan sisällä. Joka kesä saan iloita helmililjojen kukinnasta jänisten tasoituksesta huolimatta.

Narcissus 'Actaea'  - Valkonarsissi

Olen sanonut, etteivät narsissit meidän pihalla viihdy. En ole tainnut perehtyä kunnolla niiden kasvutoiveisiin. Toinen syy on kyllä ihan omassa käyttäytymisessäni. Istutusinnossani unohdan riittävästi vaalia jo olemassa olevia kasveja. Etenkin sipulikasvien ja tässä tapauksessa narsissien kohdalla niin on käynyt useamman kerran.

Näitä 'Actaea'-narskuja istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin syksyllä 2022. Seuraavana kesänä mylläsin samaista paikkaa istuttaakseni jouluruusu 'Anna's Redin' ja Austin-ruusut 'Caroly Knightin' sekä 'Lady of Shalottin'. Vähemmästäkin joku sipuli hermostuu ja ottaa hatkat.

Narcissus 'Mount Hood'

Narsissi 'Mount Hood' asustaa alapihan Päivänliljapenkissä. Se on viihtynyt paikallaan vuodesta 2019. Viidestä istutetusta sipulista yhä nousee kokonaista kaksi kukkaa. Katsoin netistä, miksi tätä narskua kutsuisin. Löytyi useampi nimi eli orkideanarsissi, keltanarsissi, trumpettinarsissi ja pääsiäislilja. Trumpettinarsissi näyttää saavan useamman äänen.

Yläpihan Vatukkalaatikossa kukkivat vuodesta toiseen keltaiset narsissit, joille minulla ei ole nimeä. Eipä löydy mitään merkintää siitäkään, milloin olen nämä tuonne laittanut. Luultavasti ovat jonkun vuoden pääsiäisen iloksi ostettuja. Keväällä en ilmeisesti ole keksinyt niille sopivaa istutuspaikkaa, jonka vuoksi ne löytyvät Vatukkalaatikosta. Siinä kasvaa tuoksuvatukoita, joista en liiemmin pidä, mutta jotka toimivat hyvin kesäisin näkösuojana. Tosin tuossa paikassa ei nykyisin edes näkösuojaa tarvita. Jos on joskus tuoksuvatukoita kaivanut, tietää niiden juurten olenvan jossain Kiinan tienoilla. Eli taas yksi mahdollinen kaivutyömaa sitten joskus.

Tete-narsissit

Pääsiäiseksi mm. sisäänkäynnin somistukseksi ostettuja tete-narsisseja olen kaivanut moneen paikkaan. Joissakin paikoissa ne nousevat kerran pari ja katoavat sitten. Yleensä huomattavasti alkuperäistä kokoaan lyhyempinä ja pienikukkaisempina. Tänä vuonna näiden narskujen ylösnousu on ollut kiitettävän runsasta. Ehkä olen vihdoin löytänyt niille sopivia paikkoja. Alapihan Ruusupenkin taustalla ne ovat nyt kukkineet pitkään. Samoin kuvan tetet, jotka löytyvät etupihan hernepuupuskan alueelta. Sinne taidan laittaa tämän vuotisetkin, kun siellä on hyvin tilaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Tämä Päivänliljapenkin koiranhammas osoittaa, että samaa kasvia kannattaa kokeilla useampaan paikkaan. Ainakin, jos on epävarma niiden menestymisestä. Ensimmäisen koiranhampaan olen istuttanut Kiemurapenkkiin. Siinä se on tykännyt kasvaa ihan hyvin. Paitsi tänä vuonna juuri tuohon penkkiin osui yöpakkaset rankimmin. Koiranhampaiden juuri nousseet nuput ilmeisesti paleltuivat.

Sen sijaan nämä Päivänliljapenkin päässä kasvavat ovat suojaisemmassa paikassa. Puska on kasvanut muhkeaksi. Seuraavaksi pitääkin karsia kevätkaihonkukkia, etteivät ihan kurista poloista.

Metsäruusupenkin viereinen istutusalue kuului juurakonpoistourakkaan. Ennen  kaivurin saapumista nostin kaikki muistamani perennat ylös ja istutin purkkeihin odottamaan uutta paikkaa. Joitain sipuleita ja juurakoita jäi varmasti nostamatta, koska en vaan niitä mullasta löytänyt. Kaukoviisaana olisin hoitanut nostohomman jo syksyllä. En ollut kaukoviisas, jos viisas ollenkaan.

Muutama hyasintti oli jo noussut, joten niiden siirto oli helppoa. Vasenrinteessä saavat jatkaa elämäänsä, jos vain siihen suostuvat. Nuppuja hyasinteissa ei nostohetkellä ollut. Alkoivat kuitenkin uudessa paikassa kukkia.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Kaikki kaivaminen ei ole liittynyt metsäruusutyömaahan. Tai ehkä sillä tavalla, että kun lapion käteensä ottaa, se ei helpolla hyppysistä putoa. Minulla on kaksi vuonna 2020 istutettua ruusuherukkaa. Toisen laitoin Oikearinteen yläosaan, toisen Naapuriaitakakkoseen. Rinteessä asuva ruusuherukka kukkii edelleenkin upeana. Naapuriaitakakkosen ruusuherukka teki viime vuonna muutaman kukan aivan alaosaansa. Tänä vuonna ei sitäkään. Idea siirrosta oli jo jossain takaraivossa. Tuumasta tekoihin. Ensin  kaivoin Oikearinteeseen, lähelle toista ruusuherukkaa kunnon kuopan. Sitten kaveri vanhassa paikassa ylös ja istutus valoisampaan Oikearinteeseen. Hyvää multaa, huolellinen kastelu ja koristekatetta ympärille.

Näin sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ruusuherukan ohessa Naapuriaitakakkosesta lähti kasapäin vuorenkilpiä. Ne eivät tykänneet yhtään lumettomasta talvesta. Kasvustot ovat huonon näköisiä, lähes kukkimattomia ja kotiloiden suosimia paikkoja. Vuorenkilpiä on minulla muuallakin, joten ylimääräiset saavat lähteä. Ottaja niille jo on. Mitäpä tilalle? No, kuunliljoja lähti metsäruusun vierestä useamman purkillisen verran. Kunhan ehdin, kaivan ne uuteen kotiinsa. Näin kaikille löytyy kodit, vaikka se aluksi tuntuu lähes mahdottomalta.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Monenlaista esiteltävää olisi, mutta en halua uuvuttaa teitä jorinoillani. Pari asiaa on ihan pakko tähän laittaa. 

Ensimmäinen on sinikämmen, jonka herääminen on joka kevät yhtä iloinen ja odotettu asia. Aluksi sen oletettua kasvupaikkaa tulee hellästi rapsuteltua hiljaa kasvia kutsuen. Sitten eräänä päivänä mullassa näkyy ryppyisiä kääryleitä, joista varsin nopeasti avautuu niitä kämmeniä, lehtiä siis. Eikä aikaakaan, kun myös siniset nuput ovat valmiina leväyttämään terälehtensä avoimiksi. 

Toinen asia on kyykäärme, joka yllättäen luikerteli pihassamme. Olin tulossa työmaalta aikeissa mennä varaston ovesta sisälle. Ensin huomasin voikukan, joka pitäisi käydä nyppäämässä pois. Pian piti tarkentaa katsetta: "Mikä kumman kepakko tuohon maahan on jäänyt? Vastahan täältä tuulen pudottamaa roskaa siivosin." Ei ollut kepakko. Oli kyykäärme. Pitkä ja laiha, ehkä tämän kevään poikanen. Edellisestä kyykäärmeestä pihallamme on varmaan 20 vuotta. Joitakin vuosia myöhemmin tarhakäärme luikerteli sammakon perässä vesialteeseen. Jota sitäkään ei ole enää ollut vuosikausiin.

Ukkokulta tuli katsomaan käärmettä, jolloin se luikerteli kasvien joukkoon. Sieltähän sitä oli ihan mahdoton löytää. Kipaisin olopihalla jotain hakemassa. Palatessani huomasin kyyn kulkevan taas käytävällä kohti autoja. Ukkokulta haki käsineet ja roskien noukkimispihdit. Nän sai pihdeillä varovaisen otteen kyystä lähtien kuljettamaan sitä tien toisella puolella olevaa metsää siinä onnistuen. Sinne se hävisi. Sieltä se on luultavasti meille tullutkin. Metsässähän niitä on ollut ja on edelleen.

Koska pihallamme ei ole käärmeitä ikiaikoihin ollut, en ole niitä mitenkään varonut. Tungen käteni milloin mihinkin puskaan. Saattaa olla, että kyyn vierailun vuoksi olen hetken aikaa varovaisempi. 

Perjantai-iltana taivaalla oli upeat värit. Laskeva aurinko kultasi vaahteran ja hiirrenkorvalla olevat lehtipuut.

Auringon laskeutumisen viime hetkillä pilvet vyöryivät yhä laajemmalle. Taivaalle nousi sateenkaari. Sen toista päätä en nähnyt. Enpä sitten lähtenyt sitä kuulua aarrettakaan etsimään.  

Tummat pilvet enteilivät luvattua vesisadetta. Yöllä heräsin huminaan ja ropinaan. Kiittelin kastelua puutarhani puolesta ja jatkoin uniani.

Tulppaanien tulevaisuus tässä pihassa?

Tulipa 'Persian Pearl'

 

Vajaa 10 vuotta sitten kevät oli minulle yhtä kuin tulppaanien loistavat värit. Sipuliluetteloiden ilmestyessä ahmin kuvia silmilläni ja ruksasin mieluisia ehdokkaita kynä savuten. Nettitilaus lähti ajoissa, jotta en missään nimessä jäisi haluamistani paitsi. Kaupoista ostoskoriin hyppäsi lisää sipulipussukoita, jos vaikka juuri ne hyllyssä näkemäni olivatkin jääneet netistä tilaamatta. 

Syyssipulien istuttaminen ei ole minusta lainkaan mukavaa hommaa. Tylsää yrittää saada sipulit maahan vahingoittamatta olemassa olevia perennoja. Urakan jaksaa vuodesta toiseen kevään loisto mielessä. Aivan viime vuosina tulppaani-into on alkanut hiipua useammastakin syystä.

Tulipa 'Sun Lover'

Syyssipulien hinnat ovat nousseet. Unelmien loiston saadakseen euroja kuluu mojova määrä, mikä ilman muuta rajoittaa suurimpia ostohimoja. Erikoisemmat tulppaanit eivät ole pitkäikäinen ilo. Ensimmäisenä keväänä nousee kaikki 10, seuraavana viisi tai kuusi. Kunnes enää yksi sinnikäs kukkii, jos sekään.

Tulipa 'Sun Lover'

Suurimmaksi esteeksi on muutaman viime vuoden aikana noussut peurojen jatkuvat vierailut. Ne tulevat nauttimaan puutarhapuffetistani silloin, kun tulppaanit ovat alkaneet nousta mullasta. Siitä sitten sorkkajalat nappaavat lehdistä kiinni, jolloin pahimmassa tapauksessa koko kasvi nousee sipuleineen. Usein tulppaanit on syöty siten, että myös lehtien keskellä nouseva nuppu on mennyttä.

Mitäpä sitä syöttämään peuroja kalliilla sipulikasveilla. Kun tonttia ei voi aidatakaan, parempi keskittyä johonkin sellaiseen, joka ei ole peuroille mieluisinta syötävää.

Tänä keväänä tulppaanit ovat selvästi kärsineet kylmyydestä. Erityisesti pakkasöistä, joita on ollut useita tulppaanien nousujen jälkeenkin. En osaa sanoa, kumpi on ollut tulppaaneille vahingollisempaa; kylmyys vai peurat? Vaiko molemmat yhteensä?

Suurin osa tulppaaneistani on näyttänyt noin ankeilta, mitä olen kollaasiin kuvina laittanut. Somessa on keskusteltu paljon Botrytis tulipae -nimisestä sieni-itiöstä (tulip fire), joka olisi tämän kevään tulppaanien vaikeuksien syy. Aiheesta kirjoitti myös meille monille tuttu Kotipuutarhalehden bloggari Mama's Garden.  

Tulipa 'Orange Emperor'

Joitakin tulppaaneja on puutarhassani ilmeisesti säästynyt tuholta. Myöhemmin kukkivat eivät ole joutuneet aikaisten tavalla kylmyyden kouriin. Peurojakin on nyt näkynyt vähemmän - kunpa ei näkyisikään. Ehkä niillä on tällä hetkellä enemmän syötävää metsissä ja pelloilla, ettei ole yhtä suurta tarvetta kokeilla minun puffettiani.

Tulipa 'Shogun'

Nuppuisia tulppaaneja on vielä siellä täällä puutarhassani. Tarkoitus on ehtiä loppuviikosta tai viikonloppuna niitä kuvaamaan. Hiukan minua ihmetyttää, miksi suuri osa kukkivista tulppaaneista on kirkkaanpunaisia? Ikivanhoista istutuksista parhaiten tuntuvat kestävän nimenomaan kirkkaankeltaiset ja -punaiset tulppaanit. Niitä värejä en ole kuitenkaan sinne tänne istuttanut niin runsaasti, mitä tämän kevään yleisilme näyttää.

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani. Pahoittelen ylivalottunutta kuvaa.

Kokonaan en ole aikeissa tulppaaneista luopua. Pienikokoisille tulpuille on aina joku paikka niitä uhkaavista vaaroista huolimatta. Lisäksi pieniä sipuleita vaan on niin helppo työntää multaan.

Narsisseja olen vuosien myötä istuttanut, mutta en tulppaanien tapaan samalla intohimolla. Ehkä nimenomaan perehtyneimättömyys narsissien sielunelämään on tehnyt niistä lyhytikäisiä. Nyt olisi sopivasti aikaa ennen syksyä katsella hyviä istutuspaikkoja narsisseille. Jospa testaisin narskuilla samaa kokeilua, mitä tein jouluruusujen kanssa. Istutus erilaisiin paikkoihin, kunnes löytyy niitä miellyttävä.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Jutut kulkevat tällä hetkellä totaalisesti jälkijunassa. Raportoitavaa olisi yllin kyllin, jos vain ehtisi kulkea kameran kanssa pihassa. Tai istahtaa tietokoneen ääreen kuvia lataamaan ja blogiin pulisemaan. Parempi kuitenkin, että tekemistä riittää. Jossain vaiheessa tahti hiljenee. Viimeistään talvella. Silloin on aikaa palata kesään ja kukkakuviin. 

Leppäkerttu Tuurenpihlajan "huipulla"

 

Edessä onkin taas viikonloppu. Jolloin toivon sään sallivan pihahommat. Mikäs sen mukavampi tapa hoitaa pihaa ja kuntoa sekä piristää mieltä.

Eli antoisaa viikonvaihdetta kaikille!

Urakointia metsäruusutyömaalla

Majalispenkki 25.9.2024 eli Metsäruusutyömaa

 

Perjantaina päivällä metsäruusutyömaan tilanne nytkähti merkittävästi eteenpäin. Paikallinen yrittäjä eli kaksi nuorta kaveria saapui kaivamaan juurakoita apunaan minikaivuri. Heidän oma koneensa oli astetta suurempi, joten he vuokrasivat pihallemme mahtuvan koneen. Mittasin kulkuaukon leveydeksi 130 cm. Minikaivurin leveys on 100 cm. 

Etukäteen suunnittelin taltioivani kaivuprosessin. Niin ei sitten käynytkään. Tarkkaa aloitusaikaa ei ollut sovittu, joten odotellessani putsasin kasvimaan lavakaulukset siihen kuntoon, että lämpimien tullessa voisin aloittaa kylvöt. Paneuduin työhöni antaumuksella, enkä huomannut vahtia ajan kulkua. Pian huomasin pakettiauton peräkärryssä seisovine minikaivureineen lähestyvän. Siinä tohinassa kamera jäi hakematta. Lainasin netistä kuvaa samanlaisesta kaivurista, joka meillekin saapui. 

Ainoa reitti alapihallemme on puistoalueen läpi. Lasten leikkialueelle johtaa kivituhkapäällysteinen kävelytie, jota pitkin pakettiauto mahtuu hyvin tulemaan. Samaa reittiä käyttävät kunnan pakettiautot alueen huoltotehtäviin tullessaan. Nurmialue leikkipaikalta meille on tasaista. Tapaan leikata nurmikon myös muutaman metrin aidan kunnanpuoleiselta sivulta. 

Tonttimme raja nousee alapihalta yläpihaa kohti viistosti siten, että puuvajan kunnanpuoleiselle sivulle jää kaistale meidän tonttia. Alueremontin yhteydessä laitoimme alapihan kahdelle sivulle metalliaidan. Pystytolppia ei enää liikuteta, koska ne seisovat betonissa. Puuvajan takana alkaa pian jyrkähkö rinne, jota pitkin voimme kuskata kottikärrykuormia. 

Aidan ja puuvajan väliin jätettiin kulkuaukko. Ajatuksena on ollut kehittää siihen joku pätevämpi porttisysteemi, mutta toistaiseksi porttina on toiminut verkko, jonka saa nopeasti avattua ja suljettua. Lähinnä verkon tarkoitus on estää peurojen vapaa kulku. Tai ainakin aiheuttaa niille edes pientä haittaa.

Tästä aukosta minikaivuri siis tuli pihallemme. Oli kyllä tarkkaa puuhaa, eikä senttejä ollut yhtään ylimääräistä. Nuori kaveri oli todella taitava ja kärsivällinen. Itseltä olisi saattanut jokunen ärräpääkin päästä, mutta tyynesti hymyillen poika ohjasi kaivurin kaverinsa avulla kohti työmaata. 

Olin varautunut kaivurin reitille osuviin vaurioihin. Eipä niitä kummemmin tullut. Työmaan äärellä telaketjuista jäi nurmikkoon urat, mikä oli selvää. Joutuihin kaivuri siinä jonkin aikaa pyörimään ja vaihtamaan suuntaa. Myös saapumisreitin alkupäässä nurmikkoon jäi joitakin telaketjun jälkiä. Ne on helppo korjata. Meidän nurmikko ei muutenkaan ole mikään samettisen vihreä ylpeydenaihe.

Tässä kuvassa on tilanne puoli tuntia kaivurin lähdön jälkeen. Juurakot nousivat runsaassa puolessa tunnissa. Seuraava puolituntinen meni hienosäätöön. Urakkaan ei kuulunut romppeiden kuljetus pois. Sanoin tekeväni sen itse.

Oli iloista katseltavaa, miten kevyesti kaivuri nosti juurakot ylös penkistä. Kovin syvällä ne eivät edes olleet, mutta siinä määrin jämäkkää tavaraa, etten niitä lapiolla olisi jaksanut kaivaa.

Suurin piirtein penkin keskikohdalla on iso kivi. Muistan, kuinka aikanaan yritin kaivaa sitä ylös, mutta kivi vain jatkui ja jatkui. Luulinkin kaivurin onnistuvan, kun kauha kolahti kiveen. Kuvan kivi nousi ylös kevyesti. Vinosti sen alla on kuitenkin monin verroin suurempi kivi. Luultavasti se, jota itsekin yritin kaivaa. Jätimme kiven maahan.

Viikonlopun vietinkin juurakoita keräten ja multaa tasoittaen. Äitienpäivänä pidin tauon, kun kävimme lasten kanssa herkullisella äitienpäivälounaalla. Poika vieritti ylös nostetun kiven maahan jääneen kiven päälle. Nyt siinä lepää väliaikaisesti pienempi kaivurin löytämä kivi.

Juurakot ja juuret oli helppo kerätä kaatopaikkakuormaan. Helppo ja helppo. Olihan siinäkin urakoimista. Vielä suurempi urakka on ollut mahdollisten juurien etsiminen ja poistaminen havujen läheisyydestä lapiolla. Havuja suojellakseni sovimme, ettei sitä tehdä kaivurilla. 

Juuria löytyi havujen juurten seasta. Niitä löytyi myös polulta maanrakennuskankaan alta. Yritin olla huolellinen ja varovainen. Täytyy vain toivoa, etten vahingoittanut tai häirinnyt liikaa  havujen juuria. En myöskään mene vannomaan, etteikö joitakin ruusunjuuria jäänyt. Niiden kimppuun on vain käytävä sitä mukaa jos ja kun niitä ilmestyy.

Poistin raparperilaatat, kivituhkan ja maarakennuskankaan nelihaaraisen polun kolmesta haarasta. Samoin turveharkot. Osa vanhoista harkoista säilyi ehjinä. Ne laitoin takaisin. Varmuuden vuoksi kävin viikolla ostamassa uusia turveharkkoja. Ne olivatkin tarpeen.

Maanantai-iltana sain työmaan tähän vaiheeseen. Turveharkot on osapuilleen asennettu ja maanrakennuskangas samoin. Kivituhka ja raparperilaatat palautettu käytäville. Kivituhkaa tarvitsen lisää, mutta sen ehtii myöhemminkin. Laatatkin on laitettava paremmin paikoilleen.

Rikkoontuneet turveharkot pienin mullan päälle. Joko täytän niillä kuoppia tai silppuan kompostiin. Multaa on vielä harattava ja lisättävä turveharkkojen penkin puoleisille sivuille. Olin jo niin väsynyt, ettei jalat tahtoneet kantaa.

Rimat jäivät työmaalle lähinnä siksi, että niiden avulla koitin havainnollistaa itselleni penkin tulevia rajoja. Aiemmin Majalispenkin ja Ruusupenkin väliin on jäänyt kapea kannas, josta on ollut vaikea leikata nurmikkoa. Suunnittelin leventäväni kannasta vähän muuttamalla penkistä osan takaisin nurmialueeksi. 

Koska metsäruusu saattaa vielä jostain suunnasta nostaa päätään, en aio mitään monivuotista tähän ihan heti istuttaa. Järkevää on myös miettiä, mitä istutan kun istutan. Rikkaruohojen kasvua innostavana multakenttänäkään en paikkaa aio pitää. Kylvän vaikka kesäkukkia.

Hienosäätö, että siedän paikkaa katsella, on vielä tehtävä. Kaikki muut puutarhatyöt ovat jääneet hunningolle, kun aika ja voimat ovat menneet metsäruusutyömaan parissa. Ihan vaihtelun vuoksi taidan välillä pureutua niihin. Jos vain kivistävä kroppani sallii minun ylipäätään nousta sängystä.

Ukkokulta sai alapihan uuden portin valmiiksi. Oikealla puolella kasvaa viiniköynnös Zilga, jonka on tarkoitus suunnata kasvunsa uuteen porttiin/tukeen. Sidoin sitä jo alustavasti kevyesti uuden portin metalliristikkoon, ettei se tunkisi vanhaan tapaansa itseään lumikärhön tukeen. Pihan alueilla ja elementeillä on oltava kullakin oma nimi. Tästä rakenteesta tuli automaattisesti Viiniportti. 

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarikin avasi vihdoin kukkansa. Ehkä uteliaisuudesta, mitä siinä lähellä tunnista toiseen touhuan. Niin, ja liljakukkojakin löytyi. Kiersin ripottelemassa valkosipulijauhetta keisarinpikarililjoille, kirjopikarililjoille, marhanliljoille ja muillekin nouseville liljoilleni. Laitoin kauppalistaan muistutuksesi lisää valkosipulijauhetta. Jos tulee sade, se huuhtoo mausteet liljoilta. Paras varautua uuteen maustamiskierrokseen.

Trillium erectum - Punakolmilehti

 
Aurinko ja lämpö saapui meille. Ainakin pariksi päiväksi. Ihanaa!

 

Kanttausurat kuntoon

 
Vapaa-aika on kulunut näppärästi kanttausuria kunnostaessa ja kitkiessä. Pakko todeta, että kanttausurat on yksi parhaita valintojani nurmikon ja istutusalueiden erottamisessa. Pari ensimmäistä vuotta vaati vähän enemmän ja useampia huoltokertoja. Nyt pärjää jo vähemmällä työllä. Olen huomannut, että urien siistimistä helpottaa, jos käy ne läpi myöhään syksyllä, ennen lumien tuloa. Näin ei keväällä ole tulenpalavaa kiirettä. Sateiden ja viileyden vuoksi maa on nyt märkää, mikä tekee kitkemisestä tavallista helpompaa.

Voikukkia meillä on runsaasti. Viereisen puistoalueen nurmikko leikattiin viime vuonnakin ensimmäisen kerran vasta, kun voikukat lennättelivät siemenhahtuviaan ilma sakeana. Nurmikolla voikukat eivät liiemmin häiritse. Sen sijaan istutusalueille en niitä haluaisi. Miksi ihmeessä voikukan pitää aina ryhtyä kasvamaan keskelle jotain mieluista perennaa? Nyhdä siinä sitten voikukkaa pois, kun samalla olet vaarassa kitkeä koko perennan.

Kuvassa voikukka on aloittanut elämäntaipaleensa Pikkupuutarhan ison kiven päällä. Yleensä tuottaa suurta nautintoa saada voikukka ylös kokonaisen juurensa kera. Se on harvinaista herkkua, josta viime päivinä on saanut nauttia usein. Kiven päällä kasvavalla voikukalla oli minimaalinen juuri, joka luonnollisesti irtosi lähes itsestään. Ei ne voikukatkaan omaa voimia, joilla halkaisisi kiviä ja kantoja.

Kanttausurien huollon yhteydessä laitoin puille ja pensaille kanankakka+merilevä -rakeita. Omenapuiden ja marjapensaiden ympärille tein useamman kolon, johon pudotin raesatsin. Muille kasveille sekotin rakeet multaan, jota sitten sirottelin sopiviin paikkoihin.

Rinteiden alaosan kanttausuria en käynyt nyt läpi. Teen sen vasta ensi viikolla. Yläpihalla ei ole kanttausuria, mutta muuten sielläkin on tehtävä kitkemis- ja lannoituskierros. Kertaalleen olen yläpihalta jo voikukkia nyhtänyt pois. Uutta kitkettävää on ilmestynyt. Lisäksi scillojen ja muiden pikkusipulien lehdet ovat lakoontumisen lisäksi alkaneet kuihtumaan. Laitan niiden päälle kevyen kerroksen multaa, jolloin yleisilme on taas siisti.

Metsäruusun poistoprojekti etenee. Paikallinen yrittäjä tulee kaivamaan juurakot minikaivurillaan. Isolle kaivurille ei ole reittiä alapihallemme. Kaivoin metsäruusun oikealla puolella kasvaneet perennat pois. Viimeisenä lähtivät kuvassa vihreänä pehkona näkyvät tulppaanit. 

Tällä hetkellä jokaikinen muovipurkki on täytetty mullalla ja ylöskaivetuilla perennoilla. Ne odottavat uusia sijoituspaikkoja joko omalla tai jonkun toisen pihalla. On kuunliljaa, iristä, arovuokkoa, soihtunauhusta, komeamaksaruohoa, kultapalloa, jaloangervoa. Hyasinttien ja marhanliljojen sipulit istutin jo uusiin paikkoihin. Niiden kukinta jäänee tältä vuodelta väliin.

Rajauksena käyttämäni turveharkot olen nostanut pois. Osa niistä hajosi noston yhteydessä. Tosi hyvin ovat kuitenkin kestäneet neljän vuoden ajan ottaen huomioon, kuinka paljon olen harkkoja häirinnyt kiskomalla metsäruusun juuria pois. 

Hiukan pelottaa, kuinka käy runkotuijien ja kartiokuusten juurille. Osa juurista vaurioituu väkisinkin, koska ruusunjuuret kiemurtelevat myös havujen juuriston lähellä. Polun kohdalle olen laittanut juuriestekankaan, jonka metsäruusu on paikoin onnistuneesti lävistänyt. Polkukin siis menee uusiksi.

Malus 'Huvitus' - Omenapuu

Huvitus-omena on pian valmiina kukkimaan. Toivotaan siis aurinkoa ja lämpöä, jotta pörriäiset jaksavat kulkea kukasta kukkaan hoitamassa töitään. Tuskin viime vuoden kaltaista omenapaljoutta tänä vuonna saamme. Jos edes muutaman voisi käydä poimimassa loppukesästä.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Myös ruusuorapihlajassa alkaa näkyä nuppuja. Vielä menee hetki, kunnes se kukkii sadoin pikkuisin ruusuin. Jaksan kyllä odottaa.

Malus purpurrea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Kaikki kuusi koristeomenapuutani ovat selvinneet talvesta. 2015 istutetussa Royaltyssa on jo siinäkin nuppuja. Punasävyiset lehdet loistavat kauniina aamuauringon paistaessa Pikkupuutarhaan. Vieressä kasvava 'Aamurusko' tulee vähän hitaammin Royaltyn perässä. Tuleepa kuitenkin.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

Koristekirsikka 'Kevätsuudelman' runsas kukinta jatkuu edelleen. Jonkun verran terälehtiä on jo pudonnut nurmikolle, mutta valtaosa on edelleen puussa. Viileyden ansiosta kirsikan kukinta on kestänyt kohta kaksi viikkoa. Harvinaisen pitkään. Hanamin juhliminen 'Accoladen' alla on jäänyt, kun lapiohommat ovat vieneet minut muualle.

Oxalis 'Iron Cross' - Onnenkäenkaali

Kellarissa käenkaalit nousevat hissukseen mullasta. Viime vuotisissa on jo purppuraiset lehdet. Tänä keväänä ostamani pussillisen laitoin multaan 25.4. Nyt sen viehättävät karvavartiset koukut kumartavat minulle kohteliaasti kellariin mennessäni.

Helleborus 'Pretty Ellen' - Jouluruusu

Sunnuntaina on äitienpäivä. Oman äidin kuolemasta on neljä vuotta. Anopin runsas kaksi vuotta. En ole vieläkään täysin tottunut, etten tee korttia äideille. Tai osta heille kukkia. Aina voin heitä ajatuksissani muistaa, kuten usein teenkin. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Hyvää viikonloppua ihan kaikille!