Välipäivähöpinöitä

Hyvä Tuomas joulun tua,
paha Knuuti poijes viä.
- Noormarkku 1938 -

Vanhan sanonnan mukaisesti eläen joulu ei suinkaan vielä ole ohi. Nuutin päivä on keskiviikkona 13.1., joten hyvin tässä vielä ehtii kinkkua leikata ja joulusahtia kitata. Näin aikuisten kesken joulu alkaa käytännössä olla ohi, sillä maanantain tullen itse kukin rientää arkisiin aherruksiinsa ja katse suuntautuu kohti vaihtuvaa vuotta.

Uutisten mukaan pääkaupunkiseudullekin tuli vihdoin lumi. Itse en sitä kyllä lumeksi kehtaisi kutsua. Meidän pihamaalla on ohuen ohut kerros pikemminkin taivaalta tulleita rakeita. Muutaman asteen pakkanen saa rakeet pysymään maassa ja pienoinen kuurakin on sinne tänne koostunut.

Huomattavasti mukavampi tällainen pikkupakkanen on, kuin taivaalta vaakasuorassa vihmova kaatosade. Ulkoilukin herättää nautinnollisia tunteita, etenkin, kun tänään paistoi jopa aurinko.

Aika vähiin tämän joulun aikaan on ulkoilukin jäänyt, kun kipeän käden vuoksi pukeminen on oma ruljanssinsa. Naapurimetsikössä Juuson kanssa hiukan seikkailtiin. Juuso lähinnä haisteli maisemiin ilmaantuneen vieraan kissan tuoksuja ja mammansa taivasteli omaa varjoaan.

Kenen lie tällainen punavalkoinen komea katti, mutta Juusoa hän kiinnostaa enemmän kuin kovasti. Lähelleen vieras kissa ei meitä ihmisiä päästä ja tämäkin kuva on napattu olohuoneen ikkunan läpi. Juuson kanssa tuijottavat toisiaan parin metrin etäisyydeltä vaikka kuinka pitkään. Aika herkullinen kissa ja mielelläni häntä rapsuttaisin, jos vain saisin.

Siinä mielessä joulu on onnistunut yli odotusten, että lepoa on tullut harrastettua ihan joka käänteessä. Toki aika lailla pakotettuna, kun käsi ei ole muuhun toimintaan taipunut. Selälleen maaten sulkaakarkkeja toinen toisensa perään nautiskellen niin runsain mitoin, ettei ehkä vähään aikaan tämän jälkeen mitään makeaa tee mieli.

Vielä on muutama päivä tätä vuotta jäljellä ja sen aikaa katselen joulukoristeita ja elelen menneen vuoden mietteissä. Uusi vuosi ja tuleva kesä kuitenkin jo kutkuttavat ihan nurkan takana.

Mukavaa alkavaa vuoden viimeistä viikkoa kaikille!

.

Joulukipua - eikun kipua jouluna

Joulufiilis on ollut enemmän tai vähemmän hakusessa, kun oikea käsi heittäytyi täysin toimimattomaksi. Luultavasti liian innokas sukankutominen johti käden liialliseen rasittumiseen. Liikekipu muuttui jatkuvaksi säryksi tai pikemminkin helvetilliseksi kivuksi, joka on valvottanut yö toisensa perään ja haitannut ihan kaikkea tekemistä. Pinna on ollut kireällä ja pää sekaisin särkylääkkeiden popsimisesta.

Viime yön googlesta vaivaan apua etsittyäni päätin vihdoin aamun sarastaessa lähteä päivystykseen. Kerrankin onnistuin pääsemään sellaiseen rakoon, että jono oli vain kahden ihmisen mittainen ja pääsin lääkärille vartin odotuksen jälkeen. Oikean olkapäänivelen limapussi on tulehtunut ja lääkäri tuikkasi siihen kortisonipiikin. Nyt sitten käden lepuuttamista ja harras toive, että kipu katoaa yhdellä piikillä. Muuten on lähdettävä viikon kuluttua hakemaan toista.

Onneksi tämä joulu mennään ihan oman perheen voimin. Ei siis tarvitse tuntea hirveän huonoa omaatuntoa siitä, ettei voi eikä jaksa kovasti kokkailla ja olla seurallinen. Ukkokulta laittaa parhaillaan joulupäivän ruokaa Pojan kanssa, joten lähden tästä kuikuilemaan, saisiko jotain murua rinnan alle.

Mukavaa joulupäivää teille kaikille!
 

Hyvää Joulua kaikille!

Isäntä kuusen nyt tupaan nakkaa,
emäntä rosollia pieneksi hakkaa.
Katseli kuusta ja aatteli tovin:
"Oksaton raasku kuuses on kovin."

Kengistä lunta kun tupaan suli,
suutahti isäntä - Silmissä tuli!
Lakkia päähänsä porstoossa nakkaa
- Emäntä vaan tuvassa rosollia hakkaa.

Emäntä mietti: "No, johan on kumma,
pienestä suutahti isäntä tumma."
Yltyi vaan raivoksi huono tuuli,
autotallista äyskinnän kuuli.

Onkohan auton renkaat puhki,
isäntä äreissään hommia huhki.
Miettien seuraansa kaipaaville:
"Lähdenkö pukiksi naapurille?"

Illalla nostaa oven hakaa.
Isäntä tupaan - Jo emäntä makaa
pyytäen lauteelle vasemmalle
isäntää viereensä vällyjen alle.

Lapset jo sängyssä näkee unta,
pihaan on satanut paljon lunta.
Isännän mielen kiukku jo suli,
pirttiin lämpöiseen Joulu tuli!

Hyvää ja Rauhallista Joulua

kaikille!

Toivottaa Between ja Juuso

 

Jouluretki Helsinkiin

Koko joulukuun olen ollut lähdössä katsomaan Helsingin keskustan jouluvaloja ja -tapahtumia. Kerran siellä jo ystäväni kanssa pörräsinkin, mutta juuri silloin satoi kaiken aikaa vettä aivan kaatamalla. Olimme enimmäkseen sisätiloissa. Eilen kotoa lähtiessäni olin kahden vaiheilla; mennäkkö Marketanpuiston joulutapahtumaan vaiko Helsinkiin. Päädyin sitten Helsinkiin.

Jätin auton Espooseen ja huristin keskustaan junalla. Rautatieasemalta suunnistin suoraan Vanhan joulumyyjäisiin. Olipa ihmisiä, niin myyjäisissä kuin koko kaupungillakin. Ruuhkassa kulkiessani miltei ääneen ihmettelin omaa idioottimaisuuttani, sillä olihan moinen ihmispaljous nyt aivan ilmiselvää. 

Vanhalla oli kädentuotteita joka lähtöön. Niitä ei vain päässyt kuvaamaan. Oli niin ahdasta ja sen kerran, kun pyysin kuvauslupaa, sitä ei saanut. On kuulemma huonoja kokemuksia tai sitten ei tullut mitään selitystä. Ei kelvannut ilmainen mainostus. 

Olipa kyllä aika kalliita tuotteita ja monet selvästikin hittiartikkeleita. Esimerkiksi omien kuvien käyttö koruissa näyttää olevan hyvin suosittua ja sellaisia olikin useissa kojuissa. Ilmeisesti Vanhalla on tyyriit myyntipaikat, joten aivan pientä ja halpaa tilpehööriä sinne ei kannata edes tulla myymään. Mutta kun rahaa on ihmisillä rajallinen määrä, jäävät ne kalleimmat tavarat useimmilta ostamatta. Käsityön hinnoittelussa on aina oma ongelmansa. Jos laitat korkean hinnan, tavara jää käsiin ja jos taas hinnoittelet halvalla, et saa edes omiasi pois.  

Vanhalta siirryin Aleksanterinkadulle aikomuksenani kävellä Senaatintorille katselemaan Tuomaanmarkkinoita. Kolmen sepän patsaan luota eli miltei heti Vanhalta ulos tullessani törmäsin varsinaiseen ihmismuuriin. Stockan edessä kulku kilpistyi lähes tyystin ja lopulta kysyin parilta naishenkilöltä, mikä on tungoksen syynä. Jari Sillanpää oli kuulemma aloittamassa showtaan Stockan kellolipan päällä hetken kuluttua. Mietin hetken, jäisinkö odottamaan, mutta en kokenut olevani sen houkutuksen väärti ja jatkoin matkaa.

Jos oli väkeä Stockan edustalla, oli sitä koko Aleksanterinkadun mitan. Molemmin puolin ja lisää löytyi Senaatintorilta. En tiedä, ostivatko ihmiset kojuista jotain, vai tiirailivatko vaan ajankulukseen, mutta kyllä oli porukkaa Tuomaanmarkkinoilla. Etsin ja etsin sellaista kulmaa, ettei ihan tarvitsisi ventovieraiden naamoja objektiivillaan täyttää. Sen verran hankalalta tuntui, että päädyin ottamaan kuvan kojujen takapuolelta. Ei ainuttakaan ihmistä. Yksi aggregaatti vain.

Kerrankin aurinko laittoi parastaan ja valkea Tuomiokirkko suorastaan loisti sen valossa. Varjot sen sijaan muuttuivat mustaakin mustemmiksi. Kontrastia siis löytyi liiankin kanssa.

Pitkään en Tuomaanmarkkinoilla viitsinyt pyöriä, kun ei oikein ollut tarvetta ostaa mitään ja sinne tänne vellova kansanpaljous alkoi vähän ahdistaa. Suunnistin kohti Espaa Sofiankadun kautta. Oletteko muuten huomanneet, että pääkaupungistamme löytyy ihan ikioma Julian parveke? Itse asiassa niitä on tässä Sofiankatu 4:n talossa kaksin kappalein, toinen jää kuvan ulkopuolelle oikealle. Talon on suunnitellut Lars Sonck ja se on rakennettu 1913.

Kulkiessani vilkuilin kelloa, sillä auringon piti laskea eilen 15.11. Odotin siis pimeää, jotta voisin nautiskella Espan hienoista jouluvaloista. Aurinko varmaan laskeutui eilen ihan ajallaan, mutta sää oli kerrankin hyvin valoisa. Ei siis tullut massiivista pimeää samoin, kuin monina muina päivinä. Kuu odotteli omaa valaisuvuoroaan kaupungintalon lipputankojen välissä.

Valoa oli edelleen niin paljon, etteivät jouluvalot kovin kummoisesti vielä näyttäytyneet. Kuljin Espaa pitkin katsellen näyteikkunoita, ihmisvilinää ja kauniita rakennuksia. Espa ja etenkin pohjoinen Espa on minusta Helsingin upeimpia kokonaisuuksia. Useimmat rakennukset ovat todella kauniita. Kämppikin, vaikka onkin vain uudelleen rakennettu kuori. Kun tuohon hienojen rakennusten kavalkaadiin yhdistetään vielä Espan puisto, voisi hyvinkin kuvitella olevansa vaikkapa Pariisissa. 

Aarikan näyteikkuna

Espalle on kerääntynyt designliikkeitä, joiden hintataso alkaa olla sellainen, että tällaisen pienituloisen on parasta tyytyä ihailemaan näyteikkunoita. Monet liikkeet ovat alkaneet panostaa jouluisiin somistuksiin, mikä on mukavaa ja lisää Espaan liittyvää näyttäytymisefektiä entisestään. Sinne mennään katselemaan, mutta nykyisin myös katsottavaksi. Jos siis kuuluu julkimoihin.

Laura Ashleyn myymälässä en ole koskaan käynyt, vaikka pidän mm. heidän kankaistaan. Hinnat ovat useimmiten minun kukkarolleni täysin saavuttamattomia. Ashleyn ikkunassa oli tuollainen ihana jouluporo. Ihan pakko oli poiketa sitä sisälle ihailemaan. Liikkeessä oli parhaillaan kaikki joulukoristeet alennettu -20 % ja minä hiukan innostuin. Koska en löytänyt poroa, mutta kylläkin muunlaisia vastaavia koristeita, korotin sellaisen käsiini ja kurkistin pohjan hintaa: 75 euroa. Onneksi porokoristeet oli ilmeisesti tuota ikkunassa olevaa yksilöä lukuunottamatta myyty. Senkin varmaan olisivat minulle myyneet, mutta alennuksen jälkeenkin meni kyllä yli minun budjettini.

Ikkunaostosten jälkeen siirryin Espan puiston puolelle. Edelleen oli melko valoisaa. Toisin, kuin tällainen puolimaalainen voisi kuvitella, kaupungeissakin on elämää. Myös eläinelämää ja joku ystävällinen ihminen oli sen huomioinut asettamalla puiston puuhun linnunpöntön. Eiköhän sinne kevään tullen joku urbaani tintti pesänsä rakenna.

Uteliaana menin lähemmäs tarkastelemaan, miten pensaiden päälle aseteltu valomatto oikein käytännössä oli toteutettu. Ja kas, valolankojen välissä kukkivat ruusut. Ei vain tämä yksi, vaan kokonainen rivistö.

Ja katsokaa, miten nurmikko viheriöi aivan joulun alla. Sen verran se ehkä on kosteaa ja kylmää, ettei ainuttakaan teiniryhmää istunut pussikaljoinensa viettämässä aikuisetonta viikonloppuvapaataan, kuten kesäisen lämpiminä päivinä on tapana. 

Runebergin patsaan luona oli hienoimmat jouluvaloviritykset. Kolme poroa ja valkoinen joulukuusi. Tähtäilin ja tiirailin ja aina saatuani hyvän näkymän kameran näytölle, joku pariskunta oli edessä ottamassa selfiekuvia itsestään. Tasaisena virtana porojen - vai olisivatko sittenkin hirviä - eteen ilmaantui pariskuntia, lapsia vanhempineen, turisteja, kuvaamaan itseään ja toisiaan. Tuumasin, että ilmeisesti ei ole minun tarkoitukseni ottaa jouluvalokuvaa tästä kohteesta ja poistuessani nappasin kuvan Runebergin selkäpuolesta.

Joululauluja laulavat ryhmät ovat yleistyneet myös suomalaisessa katukuvassa. Tässä lasten tiernapoikaryhmä. Pienin näytti olevan tiernatyttö. Tiernapoikien lisäksi näin ainakin kaksi kolmen tytön lauluryhmää ja yhden eri ikäisistä nuorista koostuvan porukan, joka oli kyllä jo hiukan maistanut terästettyä glögiä. Pelkkää hyvyyttään lapset ja nuoret eivät tietenkään laulaneet. Myssyyn sai pudottaa haluamansa summan.

Koska jouluvalokuvaukseni ei mennyt ihan nappiin, päätin käväistä vielä katsomassa Aleksilla Minna Parikan myymälän ikkunan. Siihen on yleensä panostettu ja niin oli myös tänä vuonna. Tiedä sitten, löytyykö tuollaisille kengille ostajia, mutta kenties vaikka Madonna olisi tilannut moiset itselleen esiintymispopoiksi.

Ja lopuksi vielä Vuittonin laukkukaupan tsekkaus. Aika vaatimaton ilmestys tuo ikkuna tänä vuonna. Hetken mietin, kipaisisinko kauppaan sisään. En minä sieltä mitään ostaisi, sillä niin tavoittelemisen arvoisia ko. liikkeen laukut eivät ole, että pyydettyjä hintoja niistä maksaisin. Kiinnostaisi vain tietää, tunnistaisiko ovella seisova vartija tällaiset köyhimykset ja sanoisi kohteliaasti, että rouvalla on nyt vähän liian kevyt kukkaro. Tervetuloa toisen kerran, vaikkapa lähempänä tilipäivää!

Pimeä ei ollut vielä kaupunkiin saapunut, kun minä olin täysin kypsä palaamaan omille kotinurkille. Olipa tullut käveltyä ja ulkoiltua pidemmän kaavan mukaan, eikä raahaakaan ollut kulunut. Sofiankadun museokaupasta ostin viisi kappaletta euron kortteja ja rautatieasemalta suklaapatukan, kun nälkä jo hiukoi. Laitoin junasta Ukkokullalle viestin, että jättäisi yhdelle nälkäiselle vähän syötävää, olin matkalla kotiin. 

Että sellainen jouluvalokuvausreissu tuli tehtyä. Ei taas vähään aikaan tee mieli Hesaan. Joulu lähestyy uhkaavasti, olkaapas kiltteinä!
 

Pientä puuhastelua

Kävinpä ostamassa kaupasta pari amaryllistä, sillä kellarissa kesän viettäneet viime jouluiset amarylliksen sipulit kasvattavat lähinnä lehtivarsia. Ei vilaustakaan paksummista kukkavarsista.

Joulun aikaan on monia syntymäpäiviä ja sen vuoksi vietin pidemmän tuokion työpöydän ääressä askartelemassa synttärikortteja. Tällaisia tuli tällä kertaa. Yleensä yhdellä kertaa tulee kaikista korteista samantyyppisiä. Taidan olla sen verran yksioikoinen ihminen, ettei kertaheitolla päähän mahdu montaa erilaista ideaa. Useimmiten ryhtyessäni korttitalkoisiin syntyy myös jokunen ylimääräinen kortti, joten varastosta löytyy valmiita kortteja yllättäviinkin tilanteisiin.

Pääkaupunkiseudulla on erinomaisia kierrätyskeskuksia. Poikkesin yhteen suurimmista ihan vain kirjaostoksille. Dekkareita lähinnä oli tarkoitus metsästää ja hyvän saaliin sainkin. Kovakantisista maksoin kolme euroa kipale, pokkareista euron. Tuskin oli yhtä kertaa useammin näiden kirjojen kansia avattu.

Vaikka meidän perheessä on sovittu, ettei tänä jouluna osteta lahjoja, muutama paketti väkisinkin on tullut tehtyä. Kääreeksi sopii hyvin ruskea pakkauspaperi ja nauhana toimii punainen naru.

Korvapuustien sijaan paistoin joulutähtipullia. Tähdet on leivottu kaupan piparitaikinasta. Varsinaiset joulupiparit teen aina äidiltä saadun ohjeen mukaisesti. Parasta piparien leipomisessa on joka vuosi taikina, vaikka eihän sitä ylettömästi voi syödä. Lapsuuden jouluihin kuului ehdottomasti mukamas salaa syöty piparitaikina. Tokihan äiti heti huomasi, että edellispäivänä tehtyä taikinaa on käyty maistelemassa. Kulhoon syntynyttä kraateria kun oli äärimmäisen vaikeaa taikoa näkymättömäksi.

Harvemmin tykkään television mainoksista ja niiden aikana tapaankin poukkoilla kaukosäätimen avustuksella katsomassa, mitä muilta kanavilta tulee. Viime päivinä olen kuitenkin nähnyt kaksi jouluista mainosta, joista kummastakin tulee hyvälle mielelle. Tai siis ainakin minä tulen. Kyseessä on Jaffan mainokset "No onkos tullut kesä" ja "Sylvian joululaulu". Lasten äänillä laulavat, raikkaan väriset hedelmät ovat jotenkin tosi söpöjä, eikä mainoksessa ole yhtään mitään ylimääräistä. Kerran näinkin.

Meni taas unettomuuden puolelle tämäkin yö, mutta nukutaan sitten joskus toiste. Oikein mukavaa viikonloppua. Hyvin ehtii jouluvalmisteluja vielä höösätä.

 

Jatketaan joulun odotusta

Ikeasta pari vuotta sitten hankittu minikasvihuone pääsi ikkunalaudalle pienten nukkien joulukodiksi. Joku tonttukin näyttää siinä jo kuusen kupeessa kurkkivan. 

Kävin päivittämässä villasukkasatoani. Tuoreimmat tuotokset pääset vilkaisemaan tästä.

Jatketaan sitä joulun odotusta. Ihan maltilla ja kaikessa rauhassa.
 

Älyttömät joululahjat

Punalehtiruusun kiulukat marraskuussa

Ulla Siniunikon -blogista laittoi hauskan haasteen, joka on seuraavanlainen:

Teemana on ”Älyttömät joululahjat”, eli haasteen ideana on keksiä kolme joululahjatoivetta jotka haluaisi, mutta joita ei järjen nimissä tule koskaan saamaan. Ja sen jälkeen mukaan haastetaan kolme bloggaajaa.

Lähijärvi viime lauantaina

Useimmat toiveeni olisivat toteutettavissa riittävällä määrällä rahaa. Se riittävä määrä merkitsee tässä tapauksessa sellaista summaa, jollaista tuskin tulen koskaan saamaan. Vaikka ajoittain innostunkin lottoamaan, todennäköisyys isompaan voittosummaan on sen verran olematon, että vain unelmissani siihen uskon. Joskus tuntuu, ettei kukaan muu ole niin taitava lottoamaan vääriä numeroita kuin minä. Ei ainuttakaan osumaa on minulle ominiaista.

Tässä haasteessa on lupa toivoa älyttömyyksiä ja niinpä jätän nuo rahalla toteutettavat jossakin toisessa haasteessa puitaviksi. Eli tässä kolme älytöntä toivettani. 

1. toive

Jospa jonain aamuna herätessäni alapihalle johtavien portaiden äärellä lainehtisikin ikioma kotijärvi. Voisin uida ja pulahtaa viileään veteen ihan milloin itselle sopii. Voisin istua rantakivellä tai laiturilla ja huljutella paljaita varpaitani auringon paistaessa lämpimästi. Voisin torkkua veneen perällä Ukkokullan onkiessa kesäillan hiljaisuudessa. Ja nauttia järvimaisemasta kaikkina vuodenaikoina. Minulla on omakotitalo, puutarha ja omenapuita, mutta järvenranta puuttuu.

2. toive

Jospa jonain aamuna herätessäni olisinkin yhä noin 30-vuotias. Lapset olisivat pieniä ja talomme sekä puutarhamme uuden uutukaiset. En olisi sairastunut vakavasti, enkä tässä toiveessa koskaan sairastuisikaan. Nykyelämäni on ihan hyvää, mutta jos toivoa saisin, eläisin mieluusti osan siitä uudelleen ja tyystin toisella tavalla.

3. toive

Jospa jonain aamuna herätessäni voisin todeta itseni taitavaksi puutarhuriksi, enkä tällaiseksi amatööripuuhastelijaksi, jollainen olen. Ja bonuksena hallitsisin valokuvauksen hienoudet, jotta riittäisi kolme kuvaa kustakin kohteesta sen sijaan että nyt pitää ottaa sata kuvaa, joista tuurilla yksi onnistuu.

Lehtikuusen käpyjä

Tämän haasteen saavat seuraavat blogit:

 Röttelön remontti -blogi

Vaahteran lehdellä -blogi

Viherrilli -blogi

Koivuoksat vesisateessa (viime lauantaina)

Toivotan Helmiriitta10, Suvi Kullströmin ja Laura Honkalan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin.
 

Mämmikourien kuningatar

Huomasin oikeassa sivupalkissa jotain omituista ja lähdin sitä tutkimaan. Kuinka ollakaan, onnistuin kerrassaan loistavasti kadottamaan kaikki hienot tunnustukset, joita rakkaat blogiystävät olette minulle ojentaneet. Blogistani on varmenteet jossakin, mutta tähän hätään en niitä ehdi kaivamaan. Enkä ole hetkeen edes muistanut koko blogista varmenteita ottaa, joten tuoreita tietoja tuskin löytyykään. On tämä tietotekniikka sitten ihanaa. Yhdellä napin painalluksella pystyy luomaan itselleen päänsärkyä pitkäksi aikaa.

Muuten menee ihan mukavasti, joten jatketaan samaan malliin.
 

Joulumarkkinoita joka lähtöön

Tänään on joulumyyjäisiä vähän siellä sun täällä. Monena vuonna olen käynyt Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilla, mutta nyt taitaa jäädä. Ulkona sataa alijäähtynyttä vettä, mikä merkitsee liukkautta niin autoilijoille kuin jalankulkijoillekin. Eikä kamerakaan tykkää vesisadeulkoilusta. Eiköhän näitä joulumarkkinoita ole jo yhden ihmisen tarpeisiin kierretty - tämän joulun tarpeisiin.

Eilen kaipasin raitista ilmaa ja ulkoilua tihkusateesta huolimatta. Päätin lähteä tutustumaan oman kylän joulumyyjäisiin, jotka toteutuvat kylän aktiivien järjestäminä vanhassa Eerikinkartanon miljöössä. Ensin kävelin liki kolmen kilometrin matkan kylän keskustaan, josta toimi edullinen nonstop-kuljetus itse kartanolle. Omalla autolla sinne oli turha mennä, sillä parkkipaikat olivat kortilla.

Myytävänä oli tietenkin kaikenlaista käsin valmistettua, jouluista ja vähemmän jouluista. Pihamaalle oli järjestetty lapsille talutusratsastusta ja tonttupolku tehtävineen. 

Tonttupolun tehtävärekvisiittaa

 
Sisällä kuvaaminen jäi minulta tyystin, sillä porukkaa oli ahtaissa tiloissa tungokseksi asti. Hyvä, että pääsi myyntipöytien tuotteita katsomaan. Ostin aivan naapuristossamme asuvan lasitaiteilijan tekemät korvakorut, toiset itselle ja toiset lahjaksi. Lisäksi ostin ysiluokkalaisten yrittäjäpoikien mustikantuoksuisen kynttilän ja koulutyttöjen leipomia korvapuusteja iltapäiväkahville.

Eerikinkartano sijaitsee upealla paikalla ja sillä on oma mielenkiintoinen historiansa. Kyläläiset toivovat kartanosta matkailu- ja kulttuurikeskusta, mutta tässäkin tapauksessa rahasta on puutetta ja vuosien tekemättömyys näkyy niin rakennuksissa kuin ympäristössäkin.

Pari viikkoa sitten ajelin naisporukalla vähän kauemmaksi. Joulumarkkinat olivat silloinkin kohteena, mutta paikka kiinnosti muutenkin. Kyseessä on Metsäkylän navetta Hattulassa, Aulangon lähellä. Metsäkylän navetalta löytyy vanhan rakentamisen osaamista. Siellä on myynnissä vanhoja rakennustarpeita ja uusia vanhaan rakentamiseen soveltuvia varaosia.

Metsäkylässä on myös 20 alpakkaa, joita pääsee katsomaan ihan läheltä. Osa alpakoista oli Metsäkylässä käydessämme ulkona, osa sisärakennuksessa heinää rouskuttamassa. Tosi sympaattisia eläimiä.

Leivintuvan ympäristössä on jo vuosien ajan järjestetty sekä pääsiäis- että joulumarkkinoita. Kojuja oli runsaasti ja niiden ympärillä hyöriviä asiakkaita vielä enemmän. Ajoittain oli vaikea päästä lähelle tuotteita. Onneksi valtaisan automäärän pysäköiminen oli hoidettu mallikkaasti, sillä tieltä oli järjestetty opastus ja autoille löytyi helposti paikka läheisellä sänkipellolla.

Markkinoilla oli tuttuakin väkeä myymässä. Tylsä Mörökölli- ja Vanha Sauna -blogien kirjoittaja oli siellä myymässä valmistamaansa keramiikkaa.

Vanhan saunan keramiikkaa

Koruja kaikissa väreissä - hukkasin tekijän nimen

Gobeliini-kankaan taakse oli ommeltu tasku valosarjalle, joka sai kuvan säihkymään

Kransseihinkin oli jouluvalot syttyneet

Neuleita

Huovutuksia

Kojualueen viereisessä aitauksessa tepasteli kaksi aasia. Niillä oli kaunis helmenharmaa karvoitus ja kumpikin nautti heinäannostaan rauhallisesti aidan vieressä rouskuttaen. Kunnes kolmen noin 8-10 -vuotiaan pojan porukka keksi ryhtyä heittelemään takiaisia eläinten kasvoihin. Sitä suuremmat pisteet, mitä lähemmäs aasin silmiä joku pojista onnistui takiaiset tähtäämään. Vieressä seisoi aikuinen nainen, osan pojista äiti, joka ei tippaakaan piitannut eläinten hädästä. Olin juuri aukaisemaisillani suuni, kun kumpikin aasi suuntasi kulkunsa kauemmas aidasta ja pojat äitinsä kanssa niinikään lähtivät toiseen suuntaan. Vanhemmat, opettakaa lapsillenne, ettei eläimen turhassa kiusaamisessa ole mitään hauskaa.

Ajoittain ulkona sataa räntää, ajoittain vettä. Harmaata on ja kohta jo pimeneekin. Tänään on Lucian päivä. Lucia tuo valoa pimeyteen, joten sen kunniaksi lähden sytyttämään muutaman kynttilän ihkaomaan joulukuiseen pimeyteeni.

Mukavaa joulunodotusta teille kaikille!