Sinivuokkoiloa ja pientä tuskailua

Eilen oltiin anopin 85-vuotispäivillä, joten pihalle pääsin vasta alkuillasta. Aurinko paistoi edelleen upeasti, mutta ei enää tietenkään meidän tontille. Mitä nyt metsikön puiden välistä hiukan säteitä vienosti siilautui.

Sinivuokkoja kasvaa meidän pihalla kahdessa paikassa ja toinen niistä on vielä osittain lumen peitossa. Sen sijaan talon nurkan kasvupaikka on jo ollut jonkin aikaa sulana ja sieltä löysin pikkuisen sinivuokon nupun. Se on kyllä niin pienen pieni, ettei sitä mitenkään metrinkään päästä olisi huomannut. Piti kykkiä aivan maan tasalla ja tunkea kamera miltei karikkeen sisään. Siinä sitä ihanuutta taivastelin mustarastaan jälleen kuusen latvassa luritellessa.

Kaikenlaisia piippoja jo kohmeisesta maasta työntyy, mutta erityisen iloinen on suikeroesikosta. Istutin sen viime kesänä Therese Bugnetin viereen lähelle leikkimökkiä. Vähitellen pääsemme näkemään, mitä talvi on saanut aikaan. Aivan varmasti pettymyksiin saa varautua, mutta ainakin yksi voitto on jo plakkarissa.

Vaahteravauvoista en niin järin iloinen ole, mutta niihin on jo ehtinyt vuosien mittaan tottua. Niitä putkahtelee ihan kaikkialla meidän puutarhassa ja näköjään eivät ole kovin viluisia, kun pitää ensimmäisten joukossa olla mullan pintaan pyrkimässä. Jätin nämä vielä hetkeksi kasvamaan. On sitten nautinnollisempaa nypätä vauvat pois, kun lehdet ovat kääriytyneet avoimiksi.

Lunta pihallamme vielä on riittämiin. Yläpihalla valoisimmat paikat alkavat olla avoimia, mutta alapiha on edelleen valkoinen. Tämän päivän sade sulattaa lunta kuitenkin vauhdilla ja samalla myös helpottaa kotitien pölyämistä.

Kerrottu esikko terassin istutuksessa

Eilen taas tuskastuin valokuvaamiseen. Tekniikka ei todellakaan ole minun vahvuuteni, ei missään muodossa. Lisäksi minulta puuttuu kuvaamisen suhteen tyystin visuaalinen silmä. En yksinkertaisesti osaa nähdä hienoja kuvakulmia ja löytää maailmaa syleileviä näkemyksiä. 

Järkkärinikin on sieltä halvimmasta päästä, mutta yritän vahvasti uskoa, että hyviä kuvia saa huonommallakin kameralla. Suurin ongelmani on kuvien epätarkkuus. Eilen makasin terassinkulmalla tähtäilemässä narskupiippoa saamatta siitä ainuttakaan terävää kuvaa. Aivan sama, miten säädin asetuksia, kuvat olivat surkeita. Arvatkaa, meinasiko kamera lentää pöheikköön. 

Ahomansikassakin on jo uutta kasvua

Olen lukenut kamerani manuaalin ties kuinka monta kertaa kannesta kanteen. Sen lisäksi olen kaivanut sieltä milloin mitäkin nippelitietoa. Olen lainannut kirjastosta vinon pinon valokuvauskirjoja ja käynyt kursseja. Silti tuntuu, etten ole laisinkaan sinut kamerani kanssa. Olen harjoitellut erilaisilla säädöillä ja kuitenkin näyttää, kuinka lopputulos olisi aina ihan sama. Minulla ei ole rahaa ostaa uusia, kalliita välineitä. Enkä edes halua niin tehdä, sillä yhä olen sitä mieltä, että vikaa on enemmän minussa kuin kamerassa. 

Vuorineilikka vihertää myös

Olen ollut aina nopea oppimaan ja opiskellutkin mielelläni monia uusia asioita. Mikä kumma minuun on mennyt, kun en opi käyttämään digikameraa enkä sillä kuvaamaan. Siinä on taas miettimistä tälle päivälle. Ja varmasti monelle tulevallekin.

Juuso on taas löytänyt tähtäilypaikkansa, kellarin kaiteen.

Muuten menee ihan mukavasti. Tulossa on paljon iloa alkavalle viikolle, sillä torstaina käynnistyvät Kevätmessut Helsingissä. Sinne meinaan mennä minäkin.

Toivotamme Juuson kanssa kaikille mukavaa sunnuntaipäivää ja alkavaa kevätviikkoa.
 

Kirjoja ja kiitoksia

Läpi elämäni olen ajatellut, ettei minua erityisemmin onni suosi. Taidan olla väärässä. Täällä puutarhablogien maailmassakin olen voittanut tosi ihania juttuja aina silloin tällöin. Viimeisin hieno arpajaisvoitto oli tänään postilaatikossa. Marian koti ja puutarha -blogin arpoma Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha, kesähetkiä ja kukkakuumetta on jo ensiselaamisella ihastuttanut niin kuvin kuin teksteinkin. 

Oletteko muuten huomanneet, että joistakin puutarhakirjoista saattaa aistia kukkien tuoksutki? Aivan selvästi Linda Peltolan kirjan sivuilta nousi syreenien tuoksu.

Maria oli pakannut arpajaisvoittokirjan saatteeksi Anna-Mari Westin kortin, jonka yläkulman viisaus "Ainoa todellinen suurvalta on luonto" ansaitsee tulla huomioiduksi. 

Kiitos Marialle myös pioniunikon siemenistä, joilla oli oma hieno pussukkansa.

Päivän toinen ihana ja yllätyksellinen postipaketti tuli eräältä toiselta puutarhabloggarilta. Niin se vain on, että hyvä kasvaa korkoa, eikä se laisinkaan vähene eteenpäin annettaessa. Kuten vanhassa kiiltokuvarunossa sanotaan:

 

Etsi aina maailmassa

kaunista ja hyvää.

Kaunis kasvaa sydämessä

aina kultajyvää.
---

Vielä ei ole tulppaanien aika,
mutta tämän sievän tulppaanitytön kera 
toivotan kaikille 
hyvää viikonloppua!

Pitäkää huolta itsestänne ja 
toisistanne ja ennenkaikkea
nautiskelkaa keväästä.  

Kyllä meitä nyt hellitään

Voisiko upeampia kevätpäiviä ollakaan, kuin mitä tämä viikko on meille tarjonnut. Aurinkoa, lämpöä ja lintujen sirkutusta. Vaikka ei alkuillasta olisi ulos mitään asiaa, sinne kannattaa mennä ihan vain kuuntelemaan mustarastaan laulua. Siihen en vain kyllästy, en laisinkaan.

Esikkohan se sieltä kurkistaa

Tänään oli mahdollisuus käyttää aikaa omiin hommiin ja mikäpä muu meikäläiselle tärkeämpää olisi, kuin aika pihamaalla. Alapihalla lunta on vielä riittämiin ja kyllä sitä riittää vielä yläpihallakin. Mutta niin vauhdilla auringossa tänäänkin lumi suli, että ihan korvissa suhisi.

Unikko ottaa esikosta mallia

Yläpihan käytävät alkavat olla sulina, joten haravoin hiekkapinnat talven roskista. Siellä täällä istutusalueillakin on jo paljasta maata ja paikoin jopa sulavesistä kuivaa. Hirvittävä houkutus kävi haravan varressa hiukan rapsuttaa kukkapenkkejäkin, mutta sain itseni pysymään kurissa. Antaa nyt penkkien olla rauhassa ja kunhan maa vielä vähän sulaa ja lämpenee, nakkaan päälle multaa. Ihan tavallista multaa, jolle viime keväänä kaupat keksivät nimeksi katemullan. Minä olen sitä vain mullaksi nimittänyt ja keinon siinä mielessä hyväksi todennut, että sillä saa sopivasti maatuvat lehdet peittoon ja penkit siisteiksi. Kunnes viherrys valtaa alaa.

Kevätkaihonkukka on oitis pirteänä

Lintulautojen alustoille näytin hiukan haravaa, sillä maahan pudonneet siemenet eivät ole niitä kauneimpia näkyjä. Vein jo suurimman osan siemenautomaateista kokonaan pois odottamaan puhdistusta ja kesävarastoon laittamista.

Alapihan ruusupöheiköstä leikkasin hansaruusut tapille. Ne ovat kasvaneet korkeiksi ja alhaalta lähes lehdettömiksi. Enpä ole niitä moneen vuoteen leikannutkaan. Tuet oli pakko jättää paikolleen, sillä ne olivat jäätyneet maahan kiinni. Kunhan lumi sulaa ja maa kuivahtaa, yritän kitkeä kaikkialle leviävää pikkutalviota ruusujen alustoilta pois. Ei hansaruusu siitä ole pahemmin närkästynyt, mutta pikkutalvio vyöryy sieltä raparperien kimppuun.

Kotiloitakin jo löytyi. Useimmissa ei enää ollut asukasta sisällä, mutta asuttujakin löytyi. Jos näin lämpimät säät jatkuvat, täytyy muistaa kaivaa Ferramolit esiin. Luin viime vuonna jostain, että Ferramolia kannattaa ryhtyä käyttämään heti ensimmäisten kotiloiden löytyessä. Näin niiden leviämiseen pääsee tarttumaan heti alkuunsa.

Löytyihän niitä piippojakin jokunen. Muiden blogien upeita piippopostauksia lukiessani olen harmitellut, kuinka en ole hyödyntänyt riittävästi kevään ensimmäisiä sulapaikkoja istuttamalla niihin pikkusipuleita. Lumikellojakin puutarhassani on, mutta paikassa, josta lumi sulaa ties koska. Vahingosta viisastuneena olen pyörinyt ympäri tonttia kuvaamassa paikkoja, joista maa paljastuu ensimmäisenä. Useimmiten ne ovat paikkoja, joihin ei isoja sipuleita voi edes istuttaa. Niihin siis runsain mitoin pikkusipuleita syksyllä.

Yhdessä jouluruusussa on jo nuppu.

Eilen kaivoin esiin syksyisen sipuli-istutuskarttani ajatuksella, että nyt tiedän helpommin, mitä mistäkin nousee. Enpä vain tullut ajatelleeksi, että toki siihen karttaan täytyy ympätä myös muiden vuosien sipulisijoitukset. Tämän puutteen oivalsin heti talon päädyssä rhodojen edestä nousevia piippoja ihmetellessäni. En nimittäin viime syksynä istuttanut kyseiseen paikkaan ainuttakaan sipulia. Edellisenä kylläkin.

Juuso oli päivän kanssani pihamaalla. Aikansa se ihmetteli haravaa ja kottikärryjä ja totesi sitten, ettei tuosta mammasta nyt ole minulle seuraksi. Niinpä se kävi terassin ovimatolle päiväunille nautiskelemaan auringon lämmöstä. Vain hieman nousevasta hännänpäästä huomaa, että kyllä se mamman kameratähtäilyt huomasi. Ei vaan viitsinyt sen enempää reagoida.

Ruusuherukan silmut pullistelevat

Olo on ihanan raukea monen tunnin pihatouhujen jälkeen. Taivas on mennyt pilveen, mutta ei se nyt niin harmita. Vesisadekaan ei nimittäin olisi pahitteeksi, sillä kotikatu pölyää kuin Saharan aavikkohiekka tuulessa. Lumen koostumus on niin haurasta, että muutama kunnon sadekuuro hoitaisi osan sulattamisesta. Etenkin nyt, kun kävin vähän isompia yläpihan kasoja hajottamassa.

En mahdu kissani viereen keinutuolin alle, vaan sen sijaan lähden keittämään iltapäiväkahvia. Huomenna sitten taas pihalle, jos sää niin suo.

Ai niin, meinasi unohtua. Tänään on maaliskuun viimeinen päivä ja huomenna alkaa tämän kevään toinen kuukausi. Nautiskelkaa!
 

ITTH eli Iän tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus-Häiriö

Kriikunanoksa

ITTVH eli Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus -Häiriö. Onko sinulla oireita?

Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu- kortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla.

Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen.

Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle.

Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini …

ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!


VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA
AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA
ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!

Syreenin silmut

Hiukan edellä kuvatun kaltainen oli päiväni. Kevät on tainnut laittaa meikäläisen pään sekaisin. Ei haittaa, ihanalta tuntuu. Mukavaa alkuviikkoa kaikille!
 

Begonia lähikaupasta

Puutarhainnostuksen laajenemisen näkee yhä selvemmin ihan tavallisimmissakin asioissa. Meidän lähikauppaan oli ilmestynyt siemenpussiteline ja yhden hyllyn päätyyn lajitelma erilaisia kukkamukuloita. Enimmäkseen daalioita ja gladioluksia. Bongasin joukosta keltaisia begonioita. Aivan, keltainen ei ole kovinkaan monen mielivärejä. Pakko oli kuitenkin ostaa, sillä naapurin isäntä on saanut juuri samanlaisen begonian talvehtimaan hyvin. Kesäisin keltainen begonia on aivan hurmaava kukkiessaan valtoimenaan naapurin puun oksalla roikkuessaan. Meidän sisääntulo on hyvin vaikea kesäkukillekin varjoisuutensa vuoksi, joten yritän nyt kasvattaa oikein tuuheat ja komeat amppelibegoniat sisääntulon molemmin puolin.

Juuson piti tyydyttää uteliaisuutensa ja haistella uudet begoniapussukat. Todettuaan ne hyväksytyiksi, se kellahti työpöydälleni nukkumaan. Päänalusena taitaa toimia edelleenkin sama Viherpeukaloiden mainos, kuin edelliselläkin työpöytätorkkukerralla. Ehkä siirrän kukkaluettelon jonnekin sivumalle. Pois houkuttelemasta tilaamaan kasveja ja käyttämään sitä kissan päiväunityynynä.

Lumi luovuttaa ja perääntyy

Vihdoin on sellainen tunne, että talvi jää taakse ja kevät pääsee etenemään. Lunta on paikoitellen edelleen enemmän kuin riittävästi. Etenkin meidän pihassa. Päivän kävelylenkillä kuitenkin huomasi, että siellä täällä lumi vetäytyy vinhaa vauhtia ja tiukoissakin paikoissa se selvästi luovuttaa.

Vaikka kävelyreitin varrella oli paikkoja, joista lumi on sulanut jo päiviä sitten, ei maassa näkynyt paljonkaan viherrystä. Roskia ja koirankakkaa sitäkin enemmän.

Olen päättänyt ottaa ilon irti ihan jokaisesta kevätpäivästä. Jopa tällaisista harmaista ja värin puutteesta kärsivistä päivistä. Sillä mikä sen ihanampaa musiikkia korville olisi, kuin mustarastaan luritus ja ränneistä tippuvan veden lotina.

Sen sijaan, että tuskailisin kevään hidasta edistymistä, yritän elää päivä kerrallaan. Sillä aivan kohta aika hurahtaa sellaista vauhtia, että hetkessä on taas syksy edessä ja tämäkin aika muisto vain.

Oikein mukavaa pääsiäispyhien jatkoa. Ja muistakaa huomenna rukata niin kellonne kuin itsennekin kesäaikaan.

Viimeisimmät sukkatuotokset

Taas on muutama sukkapari tullut uunista ulos.

Tässä vaaleanpunaisesta 7-veikasta kudottu nirkkoreunainen nilkkasukka, jossa pitsinen mallineule. Puikkoa kohden on 12 silmukkaa, kuvio on siis kuudella jaollinen.

1. krs: 1 o, 1 n, 2 o, 1 n, 1 o

2. krs: 1 o, 1 n, lk, 2 o yhteen takareunoistaan, 1 n, 1 o

toistetaan kerroksia 1-2.

 Nirkko (ryppy) reunaa varten löytyy hyvä, kuvitettu ohje täältä.

Pinkit polvisukat hoikkaan jalkaan (varressa 60 silmukkaa) 7-veikasta tein jostain nappaamallani Paula-mummun pitsikuviolla, joka on myös kuudella jaollinen. Resori on kudottu valepalmikkona.

Paula-mummun pitsin ohje

1. krs: lk, 2 o, 2 o yhteen, 2 n

2. krs: 1 o, lk, 1 o, 2 o yhteen, 2 n

3. krs: 2 o, lk, 2 o yhteen, 2 n

4-5. krs: 4 o, 2 n

jatka toistaen kerroksia 1-5.

 Vihreäsävyiset sukat 7-veikan Polkasta ja yksivärisestä vihreästä.

Varressa 64 silmukkaa, joista ylimääräiset kavennettu nilkan resorissa siten, että puikolle jää 12 silmukkaa.

Resoriosuuksissa oikeat silmukat kudottu takareunoistaan.

Polvisukat ruskeasta 7-veikasta. Varressa on yhteensä 60 silmukkaa puikkoa kohden ja ylimääräiset kavennettu nilkan resorissa siten, että puikolle jää 12 silmukkaa.

Mallineuleena kumpare, joka on kuudella jaollinen ja varsin helppo.

Kumpare-malli

1.-5. krs: 3 o, 3 n

6.-10. krs: kaikki oikein

11.-15. krs: 3 n, 3 o

16.-20. krs: kaikki oikein

toista edellisiä

Hyvää Pääsiäistä!

Täydenkuun aikaan, ilmassa on taikaa.
Tiellä liikkuu musta kissa, ilmassa on arvoitusta.

Nurkan takaa hiljaa kurkkii, pian kohta sisään luikkii.
Luuta sillä suuri on, huivi päässä hulvaton.

Kuun säde pihan valaisee, ovi hiljaa narisee.

Jättää koriin yllätyksen, palaa vuorelle noitien.

Kuuluu ääni lapsien, ilon aika tullut on.

Pajunkissat hiljaa tuulessa kuiskii:

 
Rauhaisaa Pääsiäisen aikaa!

 

 

Messulippujen lisäarvonta

Messulippuja on ollut jaossa useassa blogissa ja luonnollisesti samat ihmiset ovat tavoitelleet onneaan niinikään monessa paikassa. Minun arvontaani osallistuneilla on ollut onni matkassa ja jotkut ovat voittaneet lippuja kahdessa paikassa. Niinpä he ovat luovuttaneet lippunsa jaettavaksi uudelleen. Toistimme arvonnan eilisessä arvonnassa liputta jääneiden kilpailijoiden kesken ja voittajat ovat:

Kaupunkilaistyttö

Mustakissa

Onnea heille!

Laitatteko yhteystietonne spostiini betweenland@gmail.com

 

Liput arvottu - nyt siis messureissua suunnittelemaan - Lisäarvonta

Liput Kevätmessuille 7.-10.4.2016 Helsinkiin on nyt arvottu. 

Keräsin kaikkien arvontaan osallistuneiden nimilaput Elsan lempituolista ostamaani ihanaan keksipurkkiin. Purkki on niin tilava, että sinne olisi mahtunut moninkertainen määrä arpalippuja.

Sinne niitä solahteli suloiseksi sekamelskaksi keksipurkin pohjalle.

Ukkokulta suostui onnettareksi ja ilman rumpujen päristystä työnsi kätensä arvottavien keskuuteen.

Kuusi kertaa hän toisti saman liikkeen eli nosti pienen arpalipukkeen keksipurkin pohjalta siirtäen sen olohuoneen pöydälle.

  
Siinä he nyt ovat. Messulipun voittaneet. 
Onnelliset voittajat aakkosjärjestyksessä siis ovat:

1. Intianminttu + yllätyslippu*

2. Kivipellon Saila

3. Mari Marjamäki

4. Navettapiika

5. Neili

6. Sametti Hortensia

*Yllättäen saamistani lipuista vielä yksi vapautui jaettavaksi, joten päätin antaa ensimmäisenä nostetulle arpalipulle toisen lipun kumppaniksi. Ensimmäisenä nousi aakkostettunakin ensimmäinen eli Intianminttu.

Lämpimät kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja onnittelut voittajille.

  Laitathan yhteystietosi osoitteeseen

 betweenland@gmail.com 

mahdollisimman pian, niin voin postittaa liput sinulle.

Toivottavasti tapaamme messuilla!