Sulo Vilénit eli kun halvalla saa...

Viime viikkoisen, Espooseen suuntautuneen asiointipäivän päätteeksi poikkesin Honkkariin ostamaan uusia oksasaksia rikkoutuneiden tilalle. Löysinkin tarvitsemani, joiden kanssa olin jo menossa autolla, kun päätin käydä katsastamassa ulkopihan tarjonnan. Pensaita ja kausikukkia oli jo hyllyt ja myyntipöydät pullollaan. Meillä on kuitenkin maa vielä jäässä, joten istuttamaan ei hetkeen pääse. Enkä päällisin puolin vilkaistuani edes nähnyt mitään kiinnostavaa.

Sen sijaan ulkopihan yhdessä nurkassa törmäsin jättikokoiseen keramiikkakurpitsaan. 40 x 40 senttiä kanttiinsa, jos nyt tuollaista ympyriäistä voi siten mitata. Kurpitsalaatikoiden vieressä oli hintalappu -80 %. Kurpitsan hinnaksi tuli 4 euroa. Kiersin ja kaarsin kurpitsoita ja mietin, mitä sellaisella tekisin. En yhtään mitään. Lähdin jo kohti ulkopihan porttia ja palasin takaisin. Taskussa kilisi parkkikolikoita. 4 euroa!!! Eihän se ole hinta eikä mikään. Kyllä meidän puutarhaan yksi keramiikkakurpitsa sopii.

Kannoin painavan ja pölyisen kurpitsan kassalle. Totesin tytölle, että ehdin juuri edellispäivänä pestä ja siivota auton niin ulkoa kuin sisältäkin. Hyväntuulinen myyjä ojensi minulle kaupanpäällisiksi ison muovikassin, vaikka kurpitsa ei sellaiseen mahtunutkaan. Kassilla sain kuitenkin suojattua autoa sen verran, ettei kurpitsan pölyt päässeet tarttumaan kangasosiin. 

Tuli siis tehtyä "Sulo Vilénit" eli hommattua jotain, mitä ei välttämättä tarvitse, mutta kun kerran halvalla sai. Monet Tankki täyteen -ohjelmaa aikanaan katsoneet varmasti muistavat, kuinka Sulolla oli tapana sortua välillä vähän kyseenalaisiinkin hankintoihin vain siksi, kun oli niin halpaa.

Nyt kurpitsa seisoo pergolan sivupöydällä odottamassa tulevaa sijoituspaikkaansa, joka on vielä mietinnässä. Laitoin kurpitsalle pienen kruunun, jotta se ei tuntisi oloaan yksinäiseksi kylmän kolealla pihalla kyyhöttäessään. Minusta kurpitsa on aika söötti ja olen tyytyväinen edulliseen ostokseeni. Ikinä en kyllä täyttä hintaa siitä olisi maksanut.

PS. Yllätysostos muistutti minua myös siitä, miksi yleensä auton takapaksissa kulkee työhanskat ja pari jätesäkkiä. Täytyypä taas muistaa palauttaa ne talven jäljiltä takaisin autoon. Kesäkaudella autoon tuppaa ilmestymään vähintäänkin multaisia yllätyksiä.

Pitsisukkia - ja yhdet raidalliset

Monet pitsineulemallit vaikuttavat ensinäkemältä vaikeilta ja monimutkaisilta. Kun sitten istahtaa oikein kunnolla ohjetta lukemaan ja kokeilee sitä käytännössä, saa usein huomata, että aika helppoja ne ovatkin.

Tämän vaaleanpunaisen nilkkasukan lankana on Novitan Suomalainen sukkalanka, 

puikot 3½ .

Mallineule:

1.-3. krs: 3 o, 1 n

4. krs: lk, 3 o yhteen, lk, 1 n

Siivosin eilen ohjemappini, enkä nyt löydä tämän mallin ohjetta mistään, joten lisään sen heti, kun löydän. Näin se muistaakseni meni.

Kaaripitsi-sukat valmistuivat Novitan 7veikka-langan sävystä vadelma.

Puikot 3½.

Kantapää ristiinvahvistettuna (näkyy huonosti).

Mallineule:

Luo 54 silmukkaa siten, että kahdella puikolla on 13 s ja kahdella 14 s. 

1. krs: 2 n, lk, 5 o, 2 o yhteen

2. krs: 2 n, 1 o, lk, 4 o, 2 o yhteen

3. krs: 2 n, 2 o, lk, 3 o, 2 o yhteen

4. krs: 2 n, 3 o, lk, 2 o, 2 o yhteen

5. krs: 2 n, 4 o, lk, 1 o, 2 o yhteen 

toista kerroksia 1-5. 

Sirkka-sukat Novitan 7veikan Aapo-langasta, puikot 3½.

Mallineule (kuudella jaollinen):

1. krs: 1 o, lk, 2 o takareunoistaan yhteen, 3 o

2. krs: 2 o, lk, 2 o takareunoistaan yhteen, 2 o

3. krs: 3 o, lk, 2 o takareunoistaan yhteen, 1 o

4. krs. 4 o, lk, 2 o yhteen takareunoistaan

5. krs: 3 o, 2 o yhteen, lk, 1 o

6. krs: 2 o, 2 o yhteen, lk, 2 o

7. krs: 1 o, 2 o yhteen, lk, 3 o

8. krs: 2 o yhteen, lk, 4 o

Välityönä aina jotain helppoa ja yksinkertaista.

Vihreäsävyiset nilkkasukat yksivärisestä Novitan 7veikan Eero-langasta ja 

Novitan 7veikan vihreäsävyisestä Polkka-langasta (joka on poistunut valikoimasta).

PS.

Mallineuleet eivät ole minun luomiani. Kerään vinkkejä lehdistä, blogeista ja somesta ylipäätään. Harvoin toteutan mitään ohjetta sellaisenaan, vaan vähintäänkin kokoa sovellan.

Ohjeet ovat siis vapaasti muidenkin käytettävissä.

Päivittäisiä ilonaiheita

Talventähti - Eranthis hyemalis

Pienet nukenkaulukselliset auringonpaisteet ilahduttavat autotallin nurkalla joka ikinen päivä. Kyllä kannatti istuttaa niitä paikkaan, jonka ohi tulee kuljettua päivittäin, välillä useaankin kertaan. Koska aurinko paistaa tähän kohtaan ainoastaan aamulla, kukat avautuvat hitaasti ja ilmeisesti myös kukkivat pidempään. Myöhemmin tuohon paikkaan nousee kieloja. Täytyypä muistaa laittaa talventähtiä syksyllä lisää, jotta koko paikka olisi keväisin aivan täynnä näitä keltaisia ihanuuksia.

Kevätvuohenjuuri - Doronicum orientale

Viikonloppuna haravoin yläpihan hiekkakäytävät. Lumi ja jää on vihdoin sulanut ja hiekkakin kuivahtanut kevättuulen tuiverruksessa. Rapsuttelin maltillisesti myös jäästä vapautuneita kukkapenkkejä. Lähinnä yritin ottaa suurimmat ja päällimmäiset oksanpätkät ja vaahteranlehdet. Sen jälkeen ripottelin kukkapenkkeihin multaa ja kummasti ne näyttävät ihan siisteiltä.

Koristemansikka - Fragaria x rosea 'Pink Panda'

Alapihalla on vielä isoja jäälaattoja, jotka tosin pienenevät ja pakenevat aivan silmissä. Portaita pitkin ei vielä alapihalle pääse laskeutumaan, sillä ne ovat osittain tiiviiksi kolatun lumen peitossa. Joinain vuosina viimeiset lumikokkareet portaiden alapäässä ovat sulaneet vapun aikaan. Miten käy tänä vuonna?

Pioni - Paeonia lactiflora 'Louis van Houtte'

Vaikka kaikki jää ei täysin ole kukkapenkeistä sulanut ja multa on hyvin märkää, tunkee sieltä jo kaikenlaista kasvua. Olen kyllä iloisesti yllättynyt, jos tuo kuvan punainen pioninkärki on se miksi sitä luulen eli 1003puutarhaa -blogin Sirpalta saatu pioni Louis van Houtte. Istutin samaan penkkiin viime vuonna myös Bowl of Beautyn, mutta nimitikut ovat siirtyneet paikoiltaan. Kumpi on tulossa? Toivottavasti kumpikin, mutta aika näyttää.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Alapihan Ovaalipenkissä harmaanvihreitä lehtiä kasvattalee jo vuorikaunokki. Ovaalipenkkiin olen kerännyt sinisiä kukkijoita. Vuorikaunokin suhteen en ole aivan varma, haluanko sen jatkavan eloaan puutarhassani. Se on aikamoisen herkkä leviämään. Sen kukat eivät myöskään pysy pystyssä ja viime kesänä tuppasin hermostumaan, kun nurmikkoa leikatessani sain aina tukea ja väistellä kukkivaa vuorikaunokkia ja sinne tänne retkottavia lehtiä.

Mustaherukka - Ribes nigrum 'Pohjan Jätti'

Mustaherukka Pohjan Jätissä on jo isot silmut. Tämä on kahden Pohjan Jätin kolmas kesä puutarhassamme. Sain pensaat pojalta äitienpäivälahjaksi, kun jouduin äkämäpunkin vuoksi hävittämään vanhat mustaherukkamme. Pohjan Jätin marjat ovat suuria ja makoisia. Viime kesänä isoa satoa ei vielä tullut, mutta muutama marja kuitenkin.

Kevätpikkusydän - Dicentra eximia tai Kesäpikkusydän - Dicentra formosa

Pikkusydämet puskevat punaisia versojaan mullasta niin hurjaa vauhtia, että kohina kuuluu miltei sisälle saakka. En ole varma, ovatko pikkusydämeni kevät- vai kesäsorttia. Voisin jossain välissä tutustua aiheeseen paremmin, miten kevät- ja kesäpikkusydämet eroavat toisistaan.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Yksi suuri tulevan kesän jännityksen aiheista on sormustinkukkien tilanne. Pieniä taimia on pitkin tonttia mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kuinka moni niistä päättää kasvaa ja kukkia? Ja minkä värisinä? Viime kesänä kukkivia sormustinkukkia oli tasan kaksi, mutta edelliskesänä sitäkin enemmän. Näinhän se sormustinkukilla menee. Yhtenä kesänä kukitaan ja levitetään siemeniä maailmalle. Toisena kesänä sitten kasvatetaan taimiruusukkeita ja kerätään voimia seuraavaa kukintaa varten.

Suikeroesikko - Primula Pruhoniciana-ryhmä 'Wanda'

Esikot kuuluvat niihin ihaniin kevätkukkijoihin, joihin en ole erityisemmin panostanut. Ilmeisesti en vain ole  kerennyt, kun kaikkea kaunista ja kiinnostavaa on niin paljon, ettei yksi kesä niiden keräämiseen ja tutustumiseen mitenkään riitä. Ei taida riittää edes yksi elämä. Ne muutamat esikot, jotka puutarhastamme löytyy, ovat lähinnä kukkivina sisälle hankittuja ja jotenkuten kevääseen elossa selvinneinä sitten siirretty multaan. Suikeroesikko, joka kuvassa heräilee Teresanruusun kupeesta, on sentään ihan puutarhaan varta vasten istutettavaksi ostettu.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Olen surkea piippotunnistaja ja ensimmäiset piipot ovat minulle vain piippoja. Tai ei suinkaan "vain" -piippoja, vaan piippoja ilman nimeä, kunnes olen syksyn istutuspaikkalistasta saanut selvitettyä, mitä mistäkin pitäisi tulla. Ja kunnes niistä jo muutenkin vähän ulkonäköä saattaa erottaa. Tunnistustehtävää voisi toki hiukan helpottaa yhdistämällä useamman vuoden listat niin, että keväällä tajuaisi samasta paikasta nousevan myös vuosia aikaisemmin multaan laitettuja sipulikukkia. Ei vain niitä edellissyksyisiä.

Alppikärhö - Clematis alpina

Viime kevät oli aikamoista kärhökyttäysaikaa. Moni kärhö kärsi hankalasta talvesta ja jollei jäänyt kokonaan nousematta, niin ainakin nousi hyvin myöhään. Kärhöjen vahtaaminen jäi jotenkin selkäytimeen ja luultavasti tulen tänäkin keväänä polvet kurassa kyykistelemään jokaisen kärhöpaikan edustalla, jotta tuleeko sieltä jotain vai eikö tule. Alppikärhö sentään on aika turvallinen herääjä. Nyt jo silmujaan pullistelee.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude

Eräs puutarhan helpoimmista ja ihanimmista kasveista on kyllä komeamaksaruoho. Heti lumen sulattua se on valmiina uuteen kasvukauteen ja ihastuttaa minua koko kesän jokaisessa olomuodossaan. 

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Myös jalopähkämö on varmasti maannut lumen ja jään alla vain odottamassa hetkeä, jolloin se voisi päästää kasvunsa valloilleen. Pienet karvaiset lehdet ilmestyivät oitis, kun pahin jääkerros penkistä suli pois. Nämä ovat vielä niin pieniä, että piti kumartua ihan lähelle lehdet nähdäkseen.

Kellukka - Geum `Mai Tai´

Alapihan kiemurapenkki on vasta alkanut vapautua jääpeitteestään. Heti sieltäkin alkaa vihreää pukata ilmoille. Yllätyin, että ensimmäisenä nousijana tässä penkissä on viime kesänä istutettu Kellukka 'Mai Tai'. Vuosi sitten uudistin kiemurapenkin kokonaan ja keväällä sieltä ei kovin runsasta kasviryntäystä ollut. Saapa nähdä, kuinka käy nyt.

Poimulehti - Alchemilla

Poimulehtikin jo peukuttaa auki laskostuvilla lehdillään alkavaa kasvukautta. En tiedä, mistä se Pikkupuutarhan Kivipenkkiin on ilmestynyt, mutta olkoon siellä. Kova se on siementämään ja sitä myöten leviämään, joten omia teitään on tuonnekin tullut.

Lehtokotilo - Arianta arbustorum

Näitä kotiloinhokkeja on jo löytynyt penkkien siivoamisen myötä yllin kyllin. Kohmeisia kavereita vielä ovat ja monet mökit jopa tyhjillään. Yksi viime kesältä jäänyt etikkaliemipurkki oli onneksi heti käsien ulottuvilla, joten hukuttamissessiot alkoivat oitis. Talven aikana olen säästänyt tyhjentyneitä pesuainepurkkeja ihan vain kotilomarinointia varten. Seuraavan kerran pihahommiin lähtiessäni täytyy laittaa pariin purkkiin etikkaa ja sijoitella niitä talon eri puolille. Kun purkki on lähellä työskentelykohdetta, ei purkinnoutolaiskuus yllätä ja tule houkutusta nakata kotiloita jonnekin kauemmas. Sillä tavoin ne eivät yhtään vähene, päinvastoin.

Posliinirikko - Saxifraga x urbium

Metsäpuutarha - olen nimennyt talon puistopäädyn uudelleen, sillä kunnan metsikköön rajoittuvana ja aika varjoisana paikkana se on oivallinen metsäpuutarha. Sinne onkin jo automaattisesti kerääntynyt metsäpuutarhaan soveltuvia kasveja ja nyt olen tietoisesti ryhtynyt tekemään paikasta meidän metsäpuutarhaamme.

Metsäpuutarhan käytävän laidalla kasvaa Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatua posliinirikkoa. Että minä tykkään tästä kasvista. Se on pysynyt lumen allakin vihreänä ja tanakkana. Vanhemmissa lehdissä on laidoilla punaista ja jos tarkkaan katsoo, punainen reunus on noissa muissakin lehdissä. Parasta näissä saaduissa kasveissa on se, että joka kerran kasvia katsoessa, tulee sen antaja mieleen.

Rhodo 'Catawbiense Grandiflorum'

Metsäpuutarhassa kasvavat rhodot talvi laittoi jälleen koville. Maahan lamoavien oksien päälle oli kasaantunut todella tiukkaa jäätä, joka suli vasta pari päivää sitten. Liian myöhään huomasin, että jossain vaiheessa märkä lumi oli paakkuuntunut varjostuskankaiden päälle ja painoi lisää rhodoja. Yhtään oksaa ei ole katkennut, mutta lehtiä kyllä karsiintunut. Tulevana syksynä täytyy laittaa jonkinlainen kehikko rhodoille, jotta alimmatkin oksat pysyvät koholla ja jotta rhodojen päälle on helpompi kevättalvesta laittaa varjostusverkot.

Jouluruusu - Helleborus 'Double Ellen'

Viime maaliskuussa ostin kaksi Double Ellen -jouluruusua, jotka istutin terassille ruukkuun. Kesällä siirsin ne Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, jossa ne kukkivat pitkään ja hartaasti. Toinen on vihreäsävyinen, toinen pinkkisävyinen. Ainakin toinen Ellen on hengissä ja tunkee joko uutta versoa tai nuppua mullasta. 

Nämä tällaiset havainnot ovat niitä kevään upeita hetkiä, joiden vuoksi jaksaa koko pitkän ja pimeän talven. Tuntuu, kuin koko kroppa päästä varpaisiin olisi saanut uutta energiaa ja kaiken vapaa-ajan viettäisi pihamaalla. Päivät vain tahtovat loppua ihan kesken. 
 

Hyvää pääsiäistä!

Pieni talitintti laulaa:
Talvi väistyy jo!
Joka päivä lämpimämmin
paistaa aurinko.

Huhtikuussa lämmin tuuli
puissa huminoi.
Lumi sulaa, kevään laulu
kaikkialla soi.

Leskenlehden keltahattu
kertoo riemuiten
väistynyt on talven valta,
valo voitti sen.

- Anna-Mari Kaskinen -

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Arno Kasvi: Palstalta parempaa

Kevät on alkanut loistavien puutarhakirjojen merkeissä. Tuskin ehdin saada Sonja Lumpeen Tomaatti-kirjan käsistäni, kun jo siirryin Arno Kasvin tuoreeseen 'Palstalta parempaa' -kirjaan. 

Arno Kasvi taitaa olla useimmille puutarhaharrastajillekin tuttu henkilö. Onhan hänellä mittava ura Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhurina, jota ennen hän työskenteli pitkään Ruotsissa, mm. Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa. Edellisten lisäksi Kasvi on työskennellyt myös Naantalin Kultarannassa Suomen tasavallan presidentin kesäasunnolla.

Vuonna 2009 Arno Kasville myönnettiiin puutarhaneuvoksen arvonimi. Tutkimus- ja kehittämistyön lisäksi Kasvi on tullut suurelle yleisölle tutuksi monista opaskirjoistaan, artikkeleistaan, esiintymisistään ja luennoistaan messuilla ja eri tilaisuuksissa sekä radio- ja tv-esiintymisistä. Moni omassakin puutarhassa käytössäni oleva ohje on peräisin puutarhaohjelmista, joissa Arno Kasvi meitä leppoisan persoonalliseen tapaan opasti.

Palstalta parempaa -kirja käsittelee hyötyviljelyä. Se on sopiva perusteos niin aloittavalle harrastelijalle kuin pidemmällekin ehtineelle omavaraiskasvattajalle. Kirja on hyvin selkeä ja helppokäyttöinen. Liikkeelle lähdetään ihan alusta eli mullasta ja kylvämisestä ja pohditaan myös kysymystä: "Miksi taimet eivät kasva?" Ensimmäisessä osiossa käsitellään kattaminen, kastelu, lannoitteet, tuholaisten torjuminen, erilaiset työkalut ja kasvatuspaikat.

Toinen osio käsittää kasvit alkaen salaattikasveista kaalien, juuresten, kurkkujen, sipulien, palkokasvien ym. kautta maustekasveihin. Maustekasveista omanaan esitellään vielä kasvit, jotka soveltuvat monikäyttöisiksi pikkupensaiksi, perhos- ja koristekasveiksi.

Kunkin kasvin osalta käydään läpi mm. kylvö, hoito, tuholaiset, sato, säilytys ja käyttö. Vaikka Arno Kasvi mainitseekin, ettei kirja ole keittokirja, löytyy monen kasvin kohdalta myös jokin kiva reseptivinkki.

Jokaisen kasvin kohdalla on vihreä tietolaatikko, joka sisältää latinan- ja suomenkielisen nimen lisäksi kasvattamisen kannalta olennaista tietoa.

Useimmista kasveista on myös lajikesuositukset, mikä helpottaa ainakin aloittelijaa valitsemaan oloihimme sopivia ja hyviksi havaittuja lajikkeita.

Vinkkilaatikot ovat yksityiskohta, josta itse pidän kovasti. Lukiessani kirjaa törmäsin yksinkertaisiin vinkkeihin, jotka esimerkiksi helpottavat ja lisäävät monien kasvien käsittelyä ja säilyttämistä. Vinkit ovat aina kullanarvoisia tietoja, joita ei vältämättä löydy kirjoista, vaan ne siirtyvät pitkään jatkuneen kokeilun ja siitä karttuneen kokemuksen antina. Arno Kasvi on tässä suhteessa varsinainen vinkkien tietopankki.

Luin tätä Arno Kasvin Palstalta parempaa -kirjaa monena päivänä peräjälkeen. Se ei ole kirja, jonka tieto olisi tarkoitus takoa päähän ulkoaopittuna. Tähän tietokirjaan voi palata monen monta kertaa uudelleen ja niin aionkin tehdä. Ajankohta on mitä parhain tähän kirjaan tutustumiselle, sillä juuri nyt sen tiedoista ja vinkeistä pääsee konkreettisesti ammentamaan. Tämä on kirja, joka tulee tarpeeseen omassa hyötyviljelyssäni. Uskallan suositella kirjaa muillekin.

Kirjan kuvat: Pasi Leino

Arno Kasvi: Palstalta parempaa
Kustantaja: Readme.fi
ISBN: 9789523213777

PS. Tämä Arno Kasvin kirja yhdistää Sonja Lumpeen "Tomaatti" -kirjan ja Kati Jukarainen-Maria Kesänen-Hanna Sumari: "Hyötypuutarha - siemenestä lautaselle" -kirjan hyötypuutarhakirjojen kolmikoksi, joista jokainen toimii toki yksinäänkin, mutta yhdessä ne täydentävät toinen toisiaan kerrassaan mainiosti.

Helsingin kevätmessut

Kuten jo eräässä aiemmassa postauksessa totesin, kevätmessuille mennään, vaikka kuinka edelliskeväänä olisi toisin sanottu. Ilman ennakkoasenteita ja -odotuksia, ettei ainakaan pettyisi. Väkisinkin niitä odotuksia kuitenkin itselleen kasaa ja yhtä väkisin näyttää myös pettymyksiä tulevan. Perjantaina kiersin messut ja ihan se työstä kävi.

Suomi 100 -teemalla toteutettu yleiskoristelualue oli minusta aika vaisu. Mielenkiintoisinta siinä taisi olla alueen rakentumista esittelevä video, joka havainnollisti mm. suuren vesiaiheen ja alueella kohoavan kummun läpi kulkevan tunnelin konkreettisen toteutuksen. Tunnelista en saanut ainuttakaan onnistunutta kuvaa, sillä tuskastuin odottamaan hetkeä, jolloin ihmisiä olisi ollut kolme tai vähemmän, tai mieluummin ei ainuttakaan.

Hienot rakennelmat osoittatutuivat tekokasveiksi.

Yleensä kevätmessuilla keskityn etupäässä kasveihin, mutta nyt taimistojen standeja oli tosi vähän. Perennataimisto Ekman ja Tommolan tila löytyivät ja jälkimmäiseltä tein joitakin ostoksiakin. Pääkaupunkiseudun kukka- ja perennakauppiaita oli useampia. Useimpien tarjontaan messuilla kuului lähinnä ruusu- ja tulppaanipuntit, hortensiat, jouluruusut sekä keväiset sipulikukkatarjoukset. Puutarhanikkareilla (Taimia Oy) oli myös pelargonian ja verenpisaran pistokkaita.

Plantagenin palloamppelit

Kuntta näyttää edelleen pitävän pintansa kevätmessuista toiseen. Sen sijaan en löytänyt ainuttakaan kunnon piharuukkua tai edes esitettä sellaisista. Ehkäpä täytyy vuokrata iso pakettiauto ja lähteä Välimeren maihin ruukkuostoksille. Joitakin pieniä, sieviä kukkapurkkeja ja suojaruukkuja oli, enemmänkin rekvisiittana.

Edelleen jäin kaipaamaan oksasaksien valmistajia/maahantuojia/myyjiä. Kotimainen brändi eli Fiskars oli täyttänyt osastonsa televisiossakin mainostettavalla uudella letkukelasysteemillä. Kiersin osaston läpi löytääkseni edes yhdet oksasakset ja lopulta nurkassa oli kottikärryt lastattuna pinkin värisillä pikkuharoilla, lapioilla ja olihan siellä joukossa sitten samaan sarjaan pikkuiset oksasaksetkin. En ostanut. Olisi ollut mukava kokeilla omaan käteen erilaisia vaihtoehtoja ja malleja, joita yrityksen kotisivuilta löytyi ainakin 15 erilaista. Harva kauppa pitää monia malleja hyllyssään ja verkkokaupassa on hankala tuntumaa kokeilla. Messut olisivat olleet siihen oivallinen paikka. 

Löysin kuitenkin saksalaisen Gardenan osaston, jossa malleja löytyi ja myös pätevä esittelijä kertomaan niin materiaalista, varaosista, takuista kuin tuotteiden jälleenmyyjistäkin. Olisi kiva suosia kotimaista, vaan välillä se on käytännössä aika vaikeaa. Mietin myös, mikä osuus kotimaisen tuotteen hinnasta jää tänne, jos tuote valmistetaan Aasiassa. 

Pakilan kukkatalo

Yleensä näillä kevätmessuilla panostan vähemmän puutarhan sisustukselliseen puoleen. Ilman muuta tykkään kauneudesta ja kaikenlaisista kivoista härpäkkeista. Olen vain äärimmäisen huono muokkaamaan ideoita omaan pihaani. Lisäksi koen muutenkin jatkuvaa tuskaa ilmastomuutoksesta ja maapallon tilasta. Se taas on johtanut yhä harkitsevampaan kulutuskäyttäytymiseen. Tavaran kuin tavaran kohdalla nousee kysymys, tarvitsenko tätä todella. Pitääkö minun joka vuosi vaihtaa puutarhaankin väriä ja mallia? Mikä on puutarhani tarkoitus? Kasvit, hyötypuutarha, niiden tuottama ilo, kauneus, mielenrauha ja mahdollinen lisä ruokapöydässä? Vai vuosittain vaihtuvat trendit?

Asetelma: Bloomingday

Autuaan olon Cheri pohti omassa blogipostauksessaan, kuinka messujen läpikäyminen vaatii omanlaistaan kuntoa ja kestävyyttä. Niin mukava, kun kaikkea uutta onkin katsella ja ideoita itselleen ammentaa, hälyssä ja tungoksessa kulkeminen on äärimmäisen uuvuttavaa. Olin varannut Helsingin messuille runsaasti aikaa, sillä ajatus oli mennä vielä päivän päätteeksi ystävän kanssa erään kirjan julkaisutilaisuuteen ja näin kuvittelin kätevästi yhdistäväni kaksi Helsinki-reissua yhteen päivään. Ei erityisen fiksu ratkaisu, mutta ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön.

Se apu kaksista peräkkäisistä puutarhamessuista on, että jälkimmäisellä kerralla tiesin melko tarkkaan, mitä haluan katsoa ja mihin panostaa. En siis käyttänyt minuuttiakaan hollantilaisiin sipulikauppiaisiin, ranskalaiseen salamitarjoukseen tai porvoolaisiin pitsitunikoihin. En käynyt ainoassakaan iglusaunassa ja jätin suosiolla kirjakauppiaatkin rauhaan. 

Luomuruokastandit kiersin ylimalkaisesti ja sieltä täältä nälkäiseen vatsaani maistiaisia napsien. Ostin kotiintuotavaksi pussillisen juuri paistettuja karjalanpiirakoita ja maustettuja ruislastuja. Kiertäminen alkoi tuntua uuvuttavalta ja mielenkiinto mihin tahansa hiipui. Palasin kasviosastojen pariin ja tein suunnittelemani ostokset eli Tommolalta mantelityräkin, lilan kolmilehden, lilan tarhakylmänkukan ja valkoisen palloesikon. Toisesta paikasta ostin sekä vaalean että tumman jouluruusun (isokokoiset, kympin kappale). Lopuksi vielä 50 kpl:n puntti tulppaaneja 15 eurolla.

Kädet kasvipussukoista venyen mietin hetken, veisinkö ostokset autoon ja palaisin messuhalliin syömään jotain. Auto oli kuitenkin parkkitalon perimmäisessä nurkassa ja tunnetusti messuhallin ruokapaikkojen hintataso on melkoinen. Niinpä päätin, että eiköhän se ollut tässä ja suuntasin autolle.

Messuhallin ja parkkitalon väliin oli sijoittunut vielä muutama kasvikauppias ja niinpä kahmin viimehetken ostoksina kannettavaksi vielä kaksi vaaleanpunaista lemmikkiä ja yhden kaunokaisen. Suuntasin autonnokan kohti keskustaa ja tapaamista ystävän kanssa.

Vasta illalla kotiinpalattuani kuulin Tukholman terrori-iskusta ja ajattelin sydän kylmäten monia blogiystäviäni, joiden tiedän lähteneen puutarhamessuille. Toivottavasti heistä jokainen on selvinnyt loukkaantumatta. Tukholman tapahtumat eivät hetkessä unohdu, kuten eivät unohdu muutkaan viime aikojen hirvittävät teot. Osaltaan ne vaikuttavat myös siihen, miten ihan jokaista asiaa tässä elämässä jatkossa tulee mitattua.

Niin pelottavia kuin nämä väkivallan teot ovatkin, ei anneta niiden lannistaa meitä. Toinen toistamme vastaan tapellen emme voita mitään. Jaksakaamme uskoa, että hyvä lopulta voittaa ja tehkäämme kukin kaikkemme sen eteen.

Lopuksi vielä kiitos Katjalle Kotipuutarhuri -blogiin ja Sussille Förmaaki ja puutarha -blogiin. Kumpaisenkin suosiollisella arvontaonnella saatoin käyttää messulippurahat Tommolan taimiin. Teidän henkenne tulee siis asustamaan puutarhani uusissa kasveissa. Kiitos!

Viherpaja-käynti herätti ajatuksia

Puutarhabloggaajat kävivät talvitapaamisen yhteydessä Vantaan Koivuhaassa sijaitsevassa Viherpajassa. Flunssan kourissa kärvistelleenä en päässyt talviretkelle mukaan. Naapurin Maritille tulee aina asioita vuodatettua ja minun Viherpaja-missaukseni muistaen hän kysyi runsas viikko sitten, lähdenkö heidän kanssaan käymään Viherpajassa. Naapurit olivat muutenkin menossa Tikkurilaan, joten samalla voisimme käydä katsastamassa Viherpajan annin.

Paikka on suuri ja kasveja valtavasti. Ihme, jollei viherkasviharrastaja tuolta löydä etsimäänsä. Lisäksi kasvit ovat hyväkuntoisia ja hoidetun oloisia, nimikyltit ja hintalaput selkeästi esillä. Minusta kasvien hinnatkin ovat ihan kelpo luokkaa ja kilpailukykyisiä ulkomaisten ketjuliikkeiden hintoihin verrattuna. Vaikka hyllyt notkuvat kasveista ja amppeleita roikkuu niiden yllä, kasveja pääsee hyvin katsomaan ja valikoimaan.

Käytävillä mahtuu kulkemaan ja varoen jopa muita kävijöitä ohittamaan. Kasvihuoneissa saa vapaasti ja rauhassa kulkea ja katsella. Kukaan ei seiso selän takana vahtimassa, eikä kertaakaan tullut pakko-ostamisen tunnetta. Henkilökuntaa on kyllä näkyvillä ja tarvittaessa he vastasivat kysymyksiin ja neuvoivat mielellään.

Sisälle mennessämme kysyin henkilökunnalta, saanko ottaa valokuvia - kuten pyrin yleensäkin tekemään. Sain luvan ottaa kuvia omaan käyttöön. Kerroin kuvaavani blogiini.

Anopinpalli

Korallibegonia

Mehipuulautanen

Lemmikkejä ruukuissa

Liisantyyny

 

 

Maljaköynnös

Paavonnukkumatti

Rahapuu

Samettilehti

Kasvihuoneita on useita. Osa on suoraan toinen toistensa perässä, joissakin on välillä suljettava ovi. Yhdessä huoneessa oli meneillään timanttikukkanäyttely.

Viimeisenä kiersimme japanilaisen puutarhan. Se on rakennettu vuosina 1985-1986. Kasvit on kerätty ympäri maailmaa ja kalat lennätetty Japanista. Puutarhan lämpötila ja kosteus seuraavat vuoden ympäri Tokion seudun vastaavia arvoja. Kirsikoiden kukinta ajoittuu maalis-huhtikuun vaihteeseen, mutta maaliskuun viimeisellä viikolla kukinta ei vielä ollut aluillaan. Auringonpaistetta on ollut liian vähän.

2002 Viherpajassa oli suuri tulipalo, jossa 6000 neliön alasta tuhoutui 300 neliötä. Mm. japanilainen puutarha kärsi mittavat vahingot. Aikanaan Viherpajassa on ollut myös perhospuutarha, mutta se on lopettanut. Joidenkin tietojen mukaan myös kaktuksilla on oma tilansa, mutta nyt ne löytyivät muiden viherkasvien yhteydestä.

Lawsonin sypressi

Kirsikka (nimi unohtui)

Olipa huikea paikka. Tai oikeastaan tunteeni niin kasvien keskellä kierrellessä, kuin kotiin saavuttuani olivat hyvin ristiriitaiset. Ulkoa päin katsoessa näyttää, kuin kasvihuoneet olisi jo aikaa hylätty ja ympäristön kasvillisuus vähitellen ottaisi oman tilansa takaisin. Parkkipaikalta sisään mennessä luulin, että tulemme takaoven tai lastauspihan kautta, mutta kyllä se ihan pääsisäänkäynti oli. Sisäänkäynnistä etuoikealle olevat huoneet olivat täynnä kasveja, mutta japanilaisen puutarhan läheiset tilat suurimmaksi osaksi lähes tyhjinä tai pikemminkin ilmeisesti jonkinlaisena varastotilana. Siellä täällä oli joitakin suuria, hintalapuista päätellen myyntiin tarkoitettuja kirsikkapuita ja havukasveja. Hetkittäin oli sellainen olo, kuin kulkisi luvatta jossain remontin kourissa olevissa varastotiloissa.

Kliivia

Tuollaisen paikan ylläpitäminen on varmasti hurjan kallista. Pelkästään lämmittämiseen täytyy kulua valtavia summia. Ihan yhden tai kahden miehen henkilökunnallakaan ei taatusti selvitä. Naapurini ovat käyneet Viherpajassa vuosien varrella useita kertoja ja he kertoivat paikan olleen aiemmin paljon hienompi. 

Väistämättä kaikkialla törmäsi jonkinlaiseen rappiotunnelmaan. Sääli, sillä uskoisin, että Suomessakin olisi paikkansa Tukholman Zetasin kaltaiselle puutarha-alan yritykselle ja nähtävyydelle. Vaikka Viherpaja onkin pääasiassa viherkasvikauppa, sijaintinsa ja kokonsa puolesta se voisi olla Suomen Zetas. Aika lailla panostusta se nykytilanteeseen verrattuna vaatisi. 

Milloinkahan Suomessa syntyy puutarha-alan yritys, joka määrän ja laadun lisäksi panostaa myös tuotteiden esillepanoon ja myyntialueen ulkoasun yleiseen viihtyvyyteen? Eurojackpotin 60 miljoonaa meni taas sivu suun, mutta nytpä tiedän, mihin voittomiljoonani sijoittaisin. Uusi lotto siis vetämään siinä toivossa, että voisin perustaa kotimaahan ihka oman zetasin.
 

Sammakko japanilaisen puutarhan lammessa.