Leimuavaa väriä ja katoavaa aikaa

Syksy etenee niin vauhdilla, että kukkien esittelykin kulkee ihan jälkijunassa. Viime aikoina ei ole juurikaan ollut rankkasateita, joten leimutkin seisovat edelleen ihan nätisti pystyssä. Ilmeisesti kosteuskin on ihan sopivissa lukemissa, sillä myöskään härmää ei ole näkynyt. Sehän on hyvin tavallinen syysleimuissa.

Pihalle en ole päässyt läheskään siinä määrin, kuin mieli sinne tekisi. Pikkaisen kiireisyys harmittaa, koska puutarhatöitä tekemällä saan mieleni rauhoittumaan ja ikävät asiat uppoamaan multaan. Tukka putkella juokseminen saa olon stressaantumaan ja jollei stressiä pääse mitenkään purkamaan, ei kohta viitsi kuvaansa peilissä katsella. Naama on sen verran mutkalla ja otsa rypyssä.

Iltaisin pimeys laskeutuu humahtamalla aivan yhtäkkiä. Lauantaina 9.9. aurinko laskeutuu Helsingissä klo 20 ja joka päivä tuo lukema aikaistuu kolmella minuutilla. Aamuisin päivä taasen lyhenee kahdella minuutilla. Aika tuntuu katoavan ihan käsittämättömällä vauhdilla.

Phlox Sherbet Blend

Sen verran yhtenä päivänä ehdin puutarhan pariin, että sain Pikkupuutarhan siivottua. Kaivoin siellä myös uuden penkin alkua alapihan penkeissä hujoppina tilaa huutaville syysastereille. Maa oli todella kuivaa, mutta ei täällä tosiaan kovin paljon ole viime aikoina satanut. Aamulla sääkarttaa katsoessani kyllä näytti, että sipulien istuttamisen saa aloittaa vesisateessa. Sen verran runsaasti sadetta on luvassa vähän joka päivälle. Onneksi meitä ei sentään uhkaa minkäänlaiset trooppiset Katiet eikä Joset. Kotoisista sadekuuroista selviää sopivalla pukeutumisella.

Monta kertaa olen kiertänyt puutarhaa ympäri ja miettinyt, mihin kummaan saan syysasterit tungettua. Vanhoissa penkeissä ei ole oikein sopivaa tilaa. Minkäänlaista ideaa ei ole noussut myöskään uusien penkkien sijoituspaikoista. Toisaalta Pikkupuutarha on pitkään mietityttänyt ja olen sen olomuotoon ollut tyytymätön. Kun sitten lopulta iskin lapion Kriikunapenkkiin, tunsin luissa ja ytimissä, että tästä se taas lähtee. Tässä on hyvä paikka astereille ja vihdoin saan Pikkupuutarhaan kauan kaipaamaani järjestystä. Aina ne asiat järjestyvät, kunhan malttaa odottaa idean puhkeamista.

Jännä muuten, että välillä on niin uskomattoman vaikea saada itsensä aloittamaan pihalla jotain projektia. Vaikka sitä olisi kuinka kauan suunnitellut ja tietää lopputuloksen tuovan parannusta entiseen ja lisäksi ilahduttavan melkoisesti. Kun sitten vihdoin saa itsensä motivoitua pihalle ja työn touhuun, uppoutuminen projektiin on usein ihan sataprosenttista, eikä millään malttaisi sitä kesken jättää. Pitänee varmaan rakentaa ulko-ovelle jonkinlainen katapultti, johon asettumalla vekotin ampuu puutarhurin suoraan työn ääreen ilman sen kummempia kysymyksiä ja perusteluita.

Ystävät, oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille! 

PS. Keijunkukkanen kysyi kirjavan syysleimuni nimeä. Postausta tehdessäni en leimuille nimiä laittanut, sillä olen mennyt niistä totaalisesti sekaisin. Keijunkukkasen kysymys jäi kuitenkin vaivaamaan mieltä ja kaivoin istutuslistat esille. Olen kuvan syysleimun ostanut Lidlistä Miss Pepperinä. Kuvahaun perusteella ei kuitenkaan kyseinen neiti ole, vaan Sherbet Blend. Kiitos siis Keijunkukkaselle inspiroivasta kysymyksestä. Itseänikin on vaivannut, kun nimi on ollut kadoksissa.
 

Asiallista palvelua

Lilja - Lilium Tiber

Helppo on narista ja ruikuttaa milloin mistäkin aiheesta. Somemaailma on täynnä kaikenlaisia negatiivisia uutisia ja haukkumista. Olen alkanut suodattamaan, mitä uutisia luen ja ennenkaikkea uutisiin liittyvää kommentointia. Pakko on suojella itseään, ettei jatkuvasti pahoittaisi mieltään. Toki on hienoa, että meillä kaikki saa vapaasti ilmaista mielipiteensä, mutta silti toivoisin ihmisten muistavan kommentoidessaan normaalit käyttäytymiseen kuuluvat säännöt. Ihan kaikkia sammakoita ei kannattaisi suustaan julkisesti päästää.

Pelargonia 'Inspire Pink'

Edellinen on jonkinlainen köyhä aasinsilta seuraavassa esittämääni kiitokseen. Keskustelen parin ihmisen kanssa usein siitä, kannattaako asiakaspalautetta antaa. Jos itse olisin yrittäjä ja esimerkiksi valmistaisin jotain tuotetta, haluaisin ilman muuta tietää, mitä asiakkaat tuotteestani ovat mieltä. Ja eritoten, jos tuote kaipaa kehittämistä tai siinä on jotain, mikä ei asiakkaita miellytä. Yrityksillä on toki monenlaisia keinoja testata tuotteitaan, mutta viime kädessä loppukäyttäjä on se paras testaaja.

Rusopajuangervo - Spriaea x billiardii

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt taimien, viherkasvien ja kesäkukkien lannoittamiseen Biolanin merileväuutetta. Minun kukkani näyttävät siitä tykkäävän. Merileväuutetta ei näköjään ole joka kaupan hyllyllä, joten purkin nähdessäni ostan, jos vain edellinen alkaa olla vähissä. Kahden viimeisimmän merileväuutepurkin korkki on auennut väärästä paikkaa, jolloin kaatonokka ei ole ollut käytettävissä. Purkista on ollut hankala kaataa nestettä kastelukannuun ja varsinkin purkin ollessa täynnä iso osa nesteestä purskahtaa pitkin tiskipöytää. Ainetta siis menee hukkaan ja ruskean uutteen siivoaminen aiheuttaa ylimääräistä työtä. Aikani sotkuja siivottuani ja mielessäni asiaa harmiteltuani otin kuvan rikkonaisesta purkista ja laitoin Biolanille asiakaspalautetta.

Vastaus asiakaspalautteeseeni tuli nopeasti. Ilahduttavinta oli, että samalla viikolla Biolan lähetti minulle uuden merileväuutepurkin ja sen ohessa myös ravinnepuikkoja ja purkillisen luonnonravinnenestettä. Uskon, että Biolan hyötyy saamastaan palautteesta eli tässä tapauksessa he voivat tarkastaa korkin kiinnitysmekanismit ja tarvittaessa parantaa sitä. Minulle lähetetty lohdutuspaketti toimii taasen erinomaisena markkinointina, sillä näin saatiin yhdestä harmistuneesta asiakkaasta tyytyväinen ja taattiin, että jatkossakin ostan merileväuutetta.

Clematis Rouge Gardinal

Biolan ansaitsee minusta kiitokset ja kukkasen hyvästä asiakaspalvelusta. 

Vaihteeksi villasukkia

Kovin ahkerasti en viime aikoina ole kutonut, mutta jokunen sukka silti hissukseen valmistuu. Innostuin netissä näkemästäni Juhannustanssit -mallista, jossa sukan varteen tulee kaksiosainen röyhelö. Tällä Merja Ojanperän mallilla teen nyt kolmansia sukkia, jotta ohje paremmin iskostuisi päähän. Malli on todella helppo ja se löytyy googlettamalla mm. täältä.

Juhannustanssit-sukkien ohje on ohuemmalle langalle, mutta koska varastoistani ei sopivaa ohutta lankaa löytynyt, muunsin ohjeen paksummalle langalle. Ylemmät Juhannustanssit on kudottu yksivärisestä 7-veikasta ja 7-veikan Polkasta, jota ei enää valmisteta.

Alemmat sukat kudoin 7-veikan Polariksesta, sävy 803-Aamupäivä ja luonnonvalkoisesta 7-veikasta. Alkuperäisessä Juhannustanssit-ohjeessa varteen tulee kuvio, mutta jätin sen pois, sillä kirjavassa langassa kuviot eivät välttämättä näy kunnolla.

Välillä on hauska kutoa jotain yksinkertaista. Polvisukat valmistuivat tummansinisestä 7-veikasta ja 7-veikan Polaris-langasta (sävy 859 Aamunsarastus, joka on ilmeisesti poistunut valikoimasta).

Mallineuleena 3 o, 1 n. Aloituksessa 60 s, joista ylimääräiset kavensin nilkan resorissa ennen kantapäälapun aloittamista. Resoreissa ja kantapäälapussa kudon oikeat silmukat takareunoistaan, jolloin jälki on siistiä ja napakkaa.

Perussukat on kudottu 7-veikan Polkasta, jota ei enää valmisteta. Olen tykännyt tästä harmaan ja vaaleanpunaisen yhdistelmästä ja rohmusin keriä kevättalvella erään marketin poistomyynnistä. Sen verran vähän tätä lankaa on enää tallella, että johonkin voin sitä lisänä ehkä käyttää.

Vinoruutu-mallineule (jota näkee kutsuttavan myös vinosalmiakiksi) näyttää hauskalta. Jatkossa en kuitenkaan käyttäisi sitä koko sukkaan, vaan se riittäisi varressa. Koko sukka näyttää menevän kieroon ja kuvauksia varten sain asetella sukkaa, jotta se hetken näyttäisi kelvolliselta. Jalassa kierous ei sinänsä tunnu. Enemmän taitaa olla kyse mallineuleen tuottamasta harhasta.

Mallineule on helppo ja se on kuudella jaollinen:

2 o, langankierto, 2 o, 2 o yhteen

jatka niin pitkään kuin haluat.

Aluksi malli näyttää siltä, kuin siitä ei mitenkään kuvan mukaista neuletta syntyisi. Kannattaa jatkaa hetken aikaa, jolloin kuvion syntymisen näkee konkreettisesti.

Kuvan sukat on neulottu turkoosista 7-veikasta ja turkoosisävyisestä 7-veikan Raidasta (jota ei enää löydy valikoimista).
 

Pilvenkurkottajat

Keväällä tulee luvattua yhtä sun toista, mikä ei sitten kesän tai koko kasvukauden aikana toteudukaan. Hyvistä aikomuksista huolimatta. Niin kävi - jälleen kerran - aikomukselleni leikata kultapallo alkukesästä vähän matalammaksi, jotta se kukkisi aikanaan vähän inhimillisimmissä korkeuksissa. Jonkun kerran kultapallojen ohi kulkiessani ajattelin, että haenpa sakset ja hoidan homman. Joko en niitä saksia hakenut laisinkaan tai sitten sillä hakumatkalla eksyin muihin tehtäviin. Kuten niin usein tapahtuu. Leikkaamatta jäivät kultapallot.

Kultapallo - Rudbeckia laciniata ´Goldquelle´

Koko puska on ihan hölmön näköinen, kun keltainen kukinto keikkuu varren latvuksessa taivaita hipoen. Ihme sekin, ettei muutamaa vartta lukuunottamatta kasvit makaa maassa retkottamassa. Kultapalloilla on korkeutta varmasti yli kahden metrin. Ellei enemmänkin. Minulla ei ole mitään erityistä suhdetta kultapalloon ja olenkin miettinyt, pitääkö sen ylipäätään kasvaa puutarhassani. Sille, kun ei ole oikein hyvää paikkaa. Onhan se yksi vanhoista perinnekasveista, joten olkoon ainakin toistaiseksi.

Tuoksuvatukka - Rubus odoratus

Tuoksuvatukka ei nyt varsinaisesti mikään kurkottelija ole, mutta aika hyvin sekin itselleen kesän aikana mittaa kasvattaa. Ja leveyttä. Tuoksuvatukan istuttamisessa kannattaa muistaa, että se leviää juurivesoillaan helposti luvattomiinkin paikkoihin. Ei sentään kuulu ihan hirvittävän agressiivisiin leviäjiään, mutta tarkka sen kanssa kannattaa olla.

Tykkään kovasti tuoksuvatukan kukista, joiden sävy vaihtelee vaaleasta tummaan. Terälehdet ovat kuin hienoa silkkipaperia ja nuputkin aika söpöjä. Tuoksuvatukan sanotaan kukkivan toisen vuoden versoilla, mutta kyllä se kukkii leikattunakin joka kesä. Ehkei niin runsaasti ja aikaisin, kuin leikkaamattomana, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Leikkaan tuoksuvatukan syksyllä alas, vaikka joka vuosi se ei ole tarpeen. Leikkaamattomana tuoksuvatukasta tulee nopeasti ruma pöheikkö, jossa on etupäässä rapsakasti kuivuneita varsia enemmän, kuin lehteviä versoja. Tuoksuvatukka toimii erinomaisesti näköesteenä, sillä se kasvaa vikkelästi yli kaksimetriseksi. 

Aikamoinen hujoppi on myös lumikärhö. Korkeus ei kuitenkaan mitenkään haittaa, enkä kuvittelekaan, että sitä madaltaisin latvuksissa keikkuvia kukkia paremmin nähdäkseni. Ei, mieluummin vaikka kannan tikkaat alapihalle ja kiipeän niiden avulla yläilmoihin. Se ei ole sentään tarpeen, sillä lumikärhössä kukkia on runsaasti alaosissakin. Tai oikeastaan ihan kaikkialla.

Lumikärhö - Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges´)

Lumikärhöllä on kasvuvoimaa ja ihan huomaamatta se on taas kiivennyt korkeuksiin. Pari vuotta sitten laitoin Päivänlilja-penkkiin saamastani raudoitusverkkojämästä köynnöstuen. Se näytti vähän kummalliselta seisoessaan korkeana penkin päässä. Jämäkän raudoitusverkon madaltaminen olisi kuitenkin vaatinut niinikään jämäköitä työkaluja, joten tuki sai jäädä korkeaksi. Kun sitten viime kesänä istutin lumikärhön, totesin, ettei tuki ole laisinkaan liian korkea. Lumikärhö täyttää tuen yläosia myöten ja ylikin.

Ihastuin lumikärhöön viime kesänä niin lujasti, että keväällä olin vähän huolissani, kun kärhön versoja ei alkanut kuulua. Sieltä se kuitenkin aikanaan kömpi mullasta esiin ja aloitti kasvun kohti korkeuksia. 

Jälleen kerran saan soimata itseäni laiskuudesta, sillä kärhön versoja olisi kannattanut kasvun edetessä käydä ohjaamassa paremmin tuen ruudukoihin. Nyt kärhö leventelee rehvakkaasti köynnöstuen ympäristössä sinne tänne ja sitä pitää joissain kohdissa väistellä. Joka vähänkään tuntee kärhöjen käyttäytymistä, ymmärtää, ettei oksia niin vain taivutella ja tartuntakärhiä revitä irti toisistaan vahingoittamatta kasvia ja sen kukintaa. Saa siis leveillä rauhassa tämän kesän. Ehkä ensi kesänä muistan olla ajoissa paikalla ohjaamassa kasvavia versoja.

Kesämalvikki - Lavatera trimestris - illan suussa.

Kesäkukista puhuttaessa ensimmäisenä mieleen nousee ehkä ruukuissa kasvatettavat pelaguut ja petuniat. Eivät ne kovin korkeaksi kasva, eivätkä todellakaan pilviä kurkottele. Mutta siemenestä kasvimaalaatikkoon kylvämäni kesämalvikki sen sijaan ei kasvussa turhia kursaile, vaan heiluu pontevasti jo kasvattajaansa korkeampana. 

Tähän saakka kesämalvikkini ovat pysyneet sateissa ja tuulissa pystyssä. Kunnon rankkasateen kohdatessa sitkeinkin hujoppi taipuu ja niinpä kesämalvikkiakin saattaa sen elämän loppumetreillä joutua tukemaan. Kesä on jo kääntymässä syksyyn ja yöt vähitellen kylmenevät. Kannattaa siis poimia malvikkia maljakoihin sisätiloja somistamaan. Siihen tämä ihana kesäkukka on oivallinen, sillä se kestää maljakossa pitkään ja avaa jopa nuppujaan.

Päivänliljat - loppukesän kukkijat

Viime kesän Vihdin ruusutilaretkeltä puutarhaani kotiutui uusia päivänliljoja, joiden nimistä olen mennyt heti kättelyssä aivan sekaisin. Yritin googlettaa nyt kukkiville mahdollisia nimiä, mutta menin vaihtoehtoja on lukemattomia, eikä mikään osunut minun liljojeni kanssa kohdalleen. Olkoon sitten ihan vain oransseja ja oranssinpunaisia ja mitä ikinä lystäävät. Kauniita ovat ja piristävät hyvin näin loppukesän muuten jo rupsahtavaa kukkapenkkiä.

Päivänliljoissa tykkään myös niiden lehdistöstä, joka on aika tanakkaa ja pysyy yllättävän pitkään pystyssä. Ei siis lakoa ihan samalla tavoin, kuin samankaltaiset iriksen lehdet. 

Mustat pilkut ovat jotain ötököitä.

Tämä keltainen päivänlilja on ollut meillä jo useamman kesän. Yhtään en muista, mistä se on kotoisin ja mikä sen nimi voisi olla. Samaan varteen tulee monta patukkamaista nuppua, joista aukeaa aika kookas kukka. Kukinta kestää todellakin vain sen yhden päivän eli tämä on nimensä mukaisesti päivänlilja viimeisen päälle. Kun nuppuja on kuitenkin runsaasti, kukintaa riittää pitkään. Useimmiten kukat ovat vähän repaleiset ja nuputkin juuri ennen aukeamista muistuttavat enemmänkin jääkaapin kylmimpään osaan unohtunutta kurpitsaa.

Nämä oranssipunaiset liljat ovat vähän syvemmän sävyisiä, kuin aiemmassa kuvassa oleva päivänlilja. Yksi päivänlilja on vielä täysin nupulla ja sen oletan ja toivon olevan niinikään viime kesän retkeltä hankittu Agnes Elpers. Agnes ehti kukkia meillä viime vuonna ja ihastuin sen syvän punaiseen samettiseen väriin. Voipi tietenkin olla, että nuput kuuluvat toiselle päivänliljalle, joka ei viime vuonna kukkinut. Vierekkäin on nimittäin kaksi päivänliljaa, joista toisessa ei ole nuppuja laisinkaan. En laittanut nimikylttejä päivänliljoille, koska kuvittelin muistavani ja tunnistavani ne niiden kukkiessa. Entä elleivät kuki? Sitä en tullut ajatelleeksi.

Tiikerililja - Lilium lancifolium

Toki pihassa täytyy olla myös perinteinen tiikerinlilja. Jostain syystä minun tiikerini on vähän oikullinen ja kasvaa kahdessakin paikassa kukkapenkin laidalla. En taatusti ole sitä niin hankalaan ja ahtaaseen paikkaan istuttanut, mutta olisiko sipuli joskus muun mylläyksen ohessa siirtynyt. Muutaman kerran olen tuuminut kasvin siirtämistä, mutta toistaiseksi on saanut olla.

Eräs tuttuni luuli tiikerinliljan varteen ilmestyneitä mustia palluroita ötököiksi ja oli jo menossa niitä häätämään. Pallurat ovat kuitenkin kasvin itusilmuja, joista maahan pudotessa kasvaa aikanaan uusia tiikerinliljoja. Ehkäpä minunkin omituisissa paikoissa kasvavat tiikerililjani ovat itusilmuista lähtöisin. Se selittäisi niiden sijainnin.

Kuvan keltainen pilkullinen lilja tuli puutarhaani jonkun muun sipulin sijasta. On siis malliesimerkki sipulibingon tuloksista, jolloin ostat jotain mielestäsi nättiä ja saat jotain täysin muuta. Vaan ei tämä ole ollenkaan ruma eikä paha. Tietenkin hetken harmitti, kun odotin jotain toisenlaista, mutta kyllä tämä pisamakaveri on paikkansa meillä lunastanut.

Lilium On Stage

Lilja On Stagen ostin keväällä 2015 ja kesän se vietti terassin ruukussa. Syksyllä istutin liljan olopihan Syreenipenkkiin ja siinä se nyt kukkii jälleen. Jos nyt sattuu niin reippaasti kukkapenkin ohi kulkemaan, ettei ehdi silmäystä sinne luoda, tuoksu kyllä paljastaa liljan olevan kukassa. Varsinkin illalla On Stagen tuoksua ei voi olla huomaamatta. Kukat ovat suuria. Vaikka lehdet kelpaavat hyvin kotiloille, kukkien tuoksu ilmeisesti karkoittaa nilviäisetkin ja terälehdet säilyvät koko kukinnan ajan ehjinä.

Lilium Stargazer

Alapihan Kiemurapenkissä tuoksusta vastaakin sitten Stargazer. Tämä on kuulemma yksi suosituimmista värililjoista (väittää eräs nettikauppa). Oli miten oli, kaunis hän on ja mukavasti tuoksuu.

Orientallilja - Lilium Tiber

Myös Päivänliljapenkissä löytyy yksi tuoksuttaja eli orientallilja Tiber. Luulin sen jo ehtineen kukkia ennen, kuin saavuin sen luokse kameran kanssa. Ei sentään ja vieläkin on pari nuppua odottamassa avautumistaan. Hiukan on kesä kohdellut kaltoin terälehtiä, kun on koloa ja reikää siellä täällä. 

Valkoinen lilja avautui Kiemurapenkissä ihan muutama päivä sitten. Tämä lienee niitä liljoja, jotka joutuivat parin vuoden takaisen Kiemurapenkin mylläyksen kourissa miltei hunningolle. Huomasin sentään kompostiin kuormaa kuskatessani, että joukossa on jokin sipuli ja tyrkkäsin sen aikanaan takaisin penkkiin. Näin minulla on jokunen sipulikukka vaihtanut paikkaa ja varmaan myös kadonnut kokonaan.

Viime kesän ruusutilaretkeltä meille kotiutui myös uusia astereita. Loppukesän tiimellyksessä kaivoin asterintaimia sinne, missä nyt äkkipäätä tilaa löytyi. Nyt sitten totaalinen suunnittelemattomuus kolahti uutena työkeikkana, sillä useimmat uusista astereista ovat pitkänhuiskeita ja penkin reunalla kasvaessaan peittävät muita saman penkin asukkeja. On siis lapiotöitä tiedossa. Kunhan kerkeän uuden paikan astereille kehittää ja kaivuuhommiin ryhtyä. Vielä kun keksisi astereille sopivan aikaisemmin kasvuun lähtevän ja kukkivan kaverin. Tämä kasvien sijoittelu on näemmä loputon työmaa.

Tähän päättyy tämä kesä, mutta toivottavasti ei sentään ihan konkreettisesti syksyisiin säihin vielä siirrytä. Lämpöä ja aurinkoa toivoisin, jotta ulkona olisi hyvä työskennellä. Olisi mukava saada kaikki syyshommat ajallaan tehtyä ja samalla tulisi tankattua energiaa talvea varten. Pimeä ja sateinen syksy ei houkuttele, kun muutenkin matka seuraavaan kevääseen tuntuu taas kovin pitkältä. Aurinkoista syyskuun alkua niin teille kuin itsellekin toivoen!
 

Siemenkylvöjen tilinpäätös, osa 2 Hyötykasvit

Tomaatti - Solanum lycopersicum Tigerella

Jatkan Piparmintun Multaa ja mukuloita -blogissa masinoiman oivallisen siemenkylvöjen tilinpäätöksen tekoa hyötykasviosuudella. Kesäkukkakylvökset käsittelin aiemmin postauksessa 23.8., jonne pääset täältä.

Tomaatti - Solanum lycopersicum Ailsa Craig

Tomaatit kylvin 5.3. Ne itivät kohtuullisen hyvin, mutta taimien kasvu tuntui kovin hitaalta ja ajattelinkin joutuvani ostamaan kunnon taimet kasvariin kaupasta. Kevään viivästyessä ikkunalautatila oli kortilla ja lopulta siirsin aika onnettoman kokoiset tomaatit kasvariin 19.5. Rakensin istutuslaatikoiden ympärille tuplaharsoista teltan, jota kävin lämpiminä päivinä avaamassa. Öisin laitoin valopetroolilämmittimen päälle, vaikka sen teho on aika marginaalinen. Tomaatit tykkäsivät kasvihuoneesta enemmän, kuin ikkunalautapaikasta ja alkoivat kasvaa kohisten.

Tomaatti - Solanum lycopersicum Gardeners delight

Kylvin seuraavia tomaatteja, joista jokaista lajiketta kasvariin päätyi kaksi tainta.

• Ailsa Craig
• Moneymaker
• Tanskan vienti
• Gardener's delight
• Tigerella
• Ildi
• Tiny Tim
• Yellow Pearshaped

Jokainen näistä tekee ihan hyvin hedelmää. Parhaiten ehkä Gardener's delight ja Tigerella. Kypsymisen ovat aloittaneet Tigerella, Gardener's delight ja Yellow Pearshaped. Jatkossa ehkä kannattaisi keskittyä pienikokoisiin kirsikka- ja päärynätomaatteihin. Pienessä kasvarissa niistä on eniten iloa, koska niiden kypsyminen onnistuu parhaiten.

Perinteisesti kesään kuuluu myös amppelitomaatti, jonka tänä(kin) vuonna ostin kaupasta. Se on kukkinut runsaasti ja kypsiä tomaatteja olemme jo syöneet monen monta. Lajikkeesta en tiedä, mutta pikkuruiset kirsikkatomaatit ovat pullollaan herkullista ja aromikasta tomaatin makua.

Chili - Capsicum annuum Hungarian Black

Kuten jo aiemminkin olen sanonut, chilistä en itse ole niin innostunut, mutta Ukkokulta siitä tykkää ja siksi sitä pitää aina muutama olla. Lisäksi se on minusta aika helppo ja varma kasvatettava. Chilit kylvin 6.2. ja koulin 28.2. Kasvariin siirsin taimet 19.5.

Tomaattien tapaan chilin varttuminen kunnon taimeksi kesti pitkään. Oikeastaan ne innostuivat kunnon kasvuun vasta kasvihuoneeseen päästyään. Tavallinen chili on vasta alkanut tekemään hedelmää. Se ei sinänsä haittaa, sillä chili kyllä kypsyy sisälle nostettuna ikkunalaudallakin.

Paprikan (kylvin 5.3.) hedelmät ovat vasta nyt alkaneet kasvaa kokoa, joten saattaa hyvinkin olla, etteivät ne ehdi kypsyä.

Kylvämäni chilit ja paprikat

• Chili - Capsicum annuum 'Hungarian Black' sekä kaupan chilistä otetut vanhemmat siemenet
• Paprika - Capsicum annuum 'Californian Wonder'

Herneen nuput

Herneitä meillä oli aikanaan avokasvimaan aikaan joka kesä. Sitten kului useampi vuosi ilman herneen hernettä. Nyt kylvin lähinnä kumppanuuskasviksi kahteen kasvimaalaatikkoon hernettä (pisum sativum 'Meteor'). Palot olivat pitkään niin laihoja, että ajattelin niiden osallistuneen johonkin painonpudotuskampanjaan. Sitten ne alkoivat pulskistua ja aika monena iltana kävin nyppimässä naposteltavaa hernepuskista. Neljästä 80 cm:n rivistä tuli yllättävän paljon herneitä. Herneiden popsiminen oman kasvimaan kupeessa se vasta tuo mukavat lapsuudenmuistot mieleen. Siinä yksi lisäsyy kylvää herneitä myös ensi kesänä. 

Lehtikaalia laitoin sekä vihreää (Brassica olerecea 'Acephala Green Curled') että lilaa (Brassica 'Curly Scarlet'). Lilasävyinen kasvoi huonommin, mutta vihreästä tuli erinomainen sato. Olemme syöneet lehtikaalia salaattina ja pari kertaa tein niistä myös chipsejä. Chipsit ovat kuitenkin aika rasvaisia, joten niitä ei loputtomiin voi eikä halua syödä. Ison osan lehtikaaleista olen ryöpännyt ja käyttänyt suolaisiin piirakoihin pinaatin tapaan. Kevyesti ryöpättynä lehtikaali menee myös pienempään tilaan pakastimeen myöhempää käyttöä varten.

Kasvihuonekurkkuja kylvin 9.4. Kurkku iti nopeasti ja siirsin sen 19.5. kasvariin. Myös kurkut suojasin alkuun harsoilla. Kurkut alkoivat kukkia runsaasti ja satoa ne ovat tuottaneet erinomaisesti. Beth Alphasta tuli pulleita kurkkuja, mutta siihen tuli aika kova ja puumainen kuori kasvun myötä. Se kannatti poimia hieman pienempänä. La Diva sen sijaan on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Babyj ei ole tehnyt hedelmää. Myös viidakkokurkku jäi hyvin pienikokoiseksi, eikä ole kukkinut. Sen hedelmiä ei siis pääse maistamaan.

Elokuun kosteista säistä kurkut ovat kärsineet. Kukkiminen väheni ja moni pikkuruinen kurkku mätäni aktiivisesta kasvihuoneen tuulettamisesta huolimatta. Edelleen kuitenkin satoa tulee, joten kurkkuja ei tänä kesänä ole tarvinnut ostaa laisinkaan.

Seuraavia kurkkuja kylvin:

• Cucumis sativus Beth Alpha
• Cucumis sativus Babyj F1
• Cucumis sativus La Diva
• Viidakkokurkku - Melothria scabra

Kurpitsa on minusta nopea, helppo ja satoisa. Kylvin siemenet ikkunalautapotteihin 15.5. Kurpitsaa ei todellakaan kannata kovin aikaisin kylvää, sillä muuten ne ehtivät kasvaa mittaa ja kokoa ennen kasvimaalle pääsyä liikaakin. Siirsin taimet kasvimaalaatikkoon 6.6. ja peitin muiden viljelylaatikoiden tapaan harsolla. Siellä ne juurtuivat ja alkoivat kasvamaan. Kukkia joutui odottamaan ehkä normikesää pidempään. Sitten kukkia alkoi tulla ja pieniä hedelmiäkin, jotka kuitenkin mätänivät ennen kuin ehtivät kunnolla edes kasvaa. Yritin kiirehtiä nyppimään kukat pienten kurpitsoiden päästä pois, koska sen sanotaan vähentävän mätänemistä. Kurpitsa on kuitenkin niin tuottoista, että vaikka monta kurpitsaa olen joutunut heittämään kompostiin, kypsiä kurpitsoita on riittänyt poimittavaksi.

Kurpitsaa kannattaa poimia sitä mukaa, kun se kypsyy. Näin satoa pääsee hyödyntämään alusta saakka, eikä kurpitsoiden kanssa joudu niin helposti pulaan. Olen käyttänyt kurpitsaa salaatteihin ja sosekeittoihin. Ylimääräiset pilkon ja pussitan pakastimeen. Siten niistä saa nopeasti hyvää keittoa.

Kylvin seuraavia kurpitsoja

• Cucurbita 'Tuscany' (vihreä)
• Cucurbita 'Atena F1' (keltainen)
• Cucurbita pepo 'Tom Fox'
• Cucurbita 'Maxima', joka on jättikurpitsa ja joka ei ole kukkinut eikä tehnyt hedelmää.

Retiisi on hauska pikkunaposteltava, joka on helppo ja nopeakasvuinen. Kylvin retiisin 22.5. ja ensimmäinen sato valmistui melkeinpä varkain harsojen alla. Cherry Belle osoittautui maukkaaksi ja se kasvoi yllättävän kookkaaksi tulematta silti puisevaksi. Toisen kylvön tein heti ensimmäisen valmistuttua ja tultua syödyksi. Kolmannenkin sadon olisi varmasti saanut, mutta en enää uusia retiisikylvöjä tehnyt. 

Kylvämäni retiisit:

• Raphanus sativus Saca
• Raphanus sativus Cherry Belle

Porkkana (Daucus carota L. Flakkee) kylvin kaksi 80 cm:n riviä kasvimaalaatikkoon. Porkkanat kasvoivat hienosti ja alkuun söimme harvennettuja pikkuruisia porkkanoita, jotta muille jäi tilaa kasvaa isoiksi. Syömme paljon porkkanaa sekä sellaisenaan että kevyesti keitettynä ja raasteena. Usein pesen, kuorin ja pilkon nipun porkkanoita jääkaappiin odottamaan jonkun iltaleffan mainostaukoa. Silloin makeat porkkanat maistuvat ja korvaavat muut pikkunälkään tarkoitetut naposteltavat erinomaisesti. Porkkanaa laitan ensi vuonna enemmän, ehdottomasti.

Punajuuria (Beta vulgaris 'Detroit') laitoin myös kaksi riviä. Osan olen jo nostanut nähdäkseni, miten ne voivat ja hyvin voivat. Miksi ihmeessä olen kuvitellut, että punajuuri olisi jotenkin vaikea? Siellähän se on mullassa kasvanut ja kypsynyt. Myös punajuuri kuuluu lempijuureksiini.

Tilan puutteen vuoksi kylvin vain yhtä salaattia eli tammenlehtisalaattia (Lactuca sativa 'Crispa Red Salad Bowl'). Jälleen kerralla ihan liikaa. Ikinä en opi säätelemään salaatinsiemeniä. Salaatti kasvaa ja nopeasti ja vaikka kuinka sitä söisi leivän päällä ja ruoan ohessa, ei kaikkea kasvimaalla kasvavaa ehdi sopivan tuoreena käyttämään. Nyt siis vinkiksi ensi vuotta ajatellen: mieluummin vaikka puoli riviä kerrallaan ja uusia kylvöjä tasaisin välein.

Mangoldia (Beta vulgarid) en ole aiemmin kasvattanut. Sitä aion kylvää ensi vuonnakin pelkästään jo sen kauniin ulkomuodon vuoksi. Kuinkahan monena iltana kiersin mangoldeja ja ihastelin niiden punaisia lehtiruoteja ilta-auringon valossa.

Salaattifenkoli (Foeniculum vulgare) oli tämän kesän upea löytö. Sitäkään en ole aiemmin kasvattanut, mutta jatkossa ihan varmasti. Nettikaupasta tilaamassani siemenpussissa ei ole lajikeen nimeä. Autuas olo -blogin Cherin vinkistä aion ensi kesänä hommata Zero Fino -lajiketta, josta pitäisi olla paremmat mahdollisuudet saada kunnon sato meidän valoisassa yössämme. Salaattifenkolin ihastuttava aniksen maku on hurmannut minut niin tehokkaasti, että tämä kasvi ansaitsee päästä jokakesäiseksi kylvettäväksi meidän kasvimaallemme.

Parsa - Asparagus officinalis 'Gijnlim'

Parsaakin (Asparagus officinalis 'Gijnlim') päätin kokeilla, kun sitä niin moni blogeissa keväällä kehui. Tarkoitus oli ostaa juurakot kevätmessuilta, mutta Helsingissä (Turussa parsaa oli, vaan olin jo ehtinyt hankkia) en niitä nähnyt, joten tilasin nettikaupasta. Kaikki 11.5. istuttamani parsat ovat lähteneet kasvuun, mutta sitä suositellaan korjattavan vasta kahden kolmen vuoden kuluttua, jotta se pääsee hyvin kasvamaan ja vahvistumaan.

Sipulia meillä oli avokasvimaan aikaan vuosittain, mutta viljelylaatikoiden aikakauteen siirryttyämme sipuli on jotenkin jäänyt. Tarkoituksella en nytkään sitä istuttanut, vaan kaupasta mukaan tarttui ikäänkuin kylkiäisenä istukassipulipussukka. Ajattelin, että se toimii hyvin kumppanuuskasvina ja tungin sipuleita muiden kasvien kylvösrivien väleihin. Aika hyvän sadon pari päivää sitten korjasin. Osa on pieniä, mutta valtaosa isohkoja ja hyväkuntoisia. Nyt sipulit ovat verkon päällä puuvajassa. Viikonlopun aikana on tarkoitus tuoda ne saunan lauteille kuivumaan.

Valkosipulista huolehtii Ukkokulta ja sen hän peitteli multaan jo viime syksynä. Lajikkeena on talvivalkosipuli Alexandra. Ukkokulta nosti loput valkosipulit maasta pari päivää sitten ja komeita ovat. En vain ole puuvajassa roikkuvaa satoa vielä ehtinyt kuvata. Aikaisempina vuosina meillä on ollut muita lajikkeita, mutta kuultuaan Alexandraa kovasti kehuttavan, Ukkokulta tilasi sitä ja kyllä se kannatti. Ei meidän enää aikoihin ole tarvinnut kaupasta valkosipulia ostaa. Siitä pitää huolen oma sato. Ja meillä valkosipulia sentään käytetään todella runsaasti.

Yrteistä kylvän joka kesä tilliä ja persiljaa. Tilli on kasvanut hyvin. Persilja on tänä vuonna itänyt huonosti ja itäneetkin ovat aika matalaa sorttia. Ruohosipulia kasvaa monessa paikassa niin syötäväksi kuin kukkiessaan ja muutenkin kasvaessaan ihasteltavaksi. Samoin lipstikka (levisticum officinale) kasvaa kasvimaalla ja sitä jo kerran leikkasin matalammaksi sen yltyessä kurkottelemaan taivasta. Lipstikkaa kuivaan käytettäväksi keittojen mausteena.

Tomaatti - Solanum lycopersicum 'Yellow Pearshaped'

Siemenet kylvin kasvimaalaatikoihin 22.5. ja peitin harsolla muut, paitsi parsa- ja kesäkukkalaatikot. Vaikka alkukesä oli kolea ja kesää saatiin odotella, siemenet itivät hyvin ja lähtivät reippaasti kasvuun. Alkuun joutui kastelemaan useammin, sillä kovin paljon ei itämisaikaan satanut. Heinä-elokuussa kastelusta ei sen sijaan ole tarvinnut huolehtia. Taivaalta vettä on tullut riittävästi. 

Ötökät eivät ole pahemmin haitanneet. Harvoin pääsee niin ehjälehtistä salaattia ja lehtikaalia kasvimaalta poimimaan, kuin mitä tänä kesänä on voinut tehdä. Tavallisia etanoita kasvimaalaatikoissa ei ole ollut juuri laisinkaan. Vasta elokuun runsaiden sateiden myötä kotilot ovat löytäneet tiensä myös kasvimaalle, mutta kovin suurta tuhoa ne eivät ole ehtineet tehdä, kun monen kasvin osalta sadonkorjuu on jo käynnissä. 

Pahoittelen, että tästä tuli varsinainen maratonpostaus, mutta en halunnut jakaa aihetta kahteen tai useampaan postaukseen, koska tarkoitus on käyttää tänä ensi ja ehkä muinakin keväinä itseäni opastavana muistiinpanona.

Tämä siemenkylvöjen tilinpäätös -idea on aika kiva ja uskon näistä yhteenvedoista olevan hyötyä myös tulevaisuudessa. Lämmin kiitos siis Piparmintulle vinkistä. Suosittelen idean työstämistä myös muille. Sitähän ei tarvitse juuri nyt toteuttaa, vaan jättää muhimaan vaikka sinne syksyn ja talven pimeisiin iltoihin.