10 kysymystä ja vastausta -haaste

Acer - Vaahtera

Sain Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinalta tämän kivan haasteen, jossa vastataan 10 kysymykseen. Lämmin kiitos Riinalle! Haasteen voi maustaa aiheeseen sopivilla kuvilla. 

Työskentelen läppärillä siihen saakka, kunnes Ukkokulta saa uuteen pöytäkoneeseen ohjelmat ja päivitykset asennettua sekä vanhat tiedostoni siirrettyä. Läppärillä on vain tuoreita kuvia ja niinpä tämän postauksen kuvat koostuvat perjantaiaamun lumisesta yllätyksestä.

Scilla forbesii - Kevätkirjotähti

 

1. Millainen oli lapsuuden kotisi?

Olen syntynyt Satakunnassa, mutta muuttanut aivan pienenä pääkaupunkiseudulle. Muutimme Helsinki-Espoo -akselilla alkuun aika monta kertaa, kunnes alakoulusta lähtien kotini oli espoolaisen lähiön kerrostalossa. Töissä käyvien vanhempien lisäksi meitä oli kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Minä olen lapsista toiseksi vanhin. Meillä oli myös mustavalkoinen maatiaiskissa Muru, joka kasvoi nopeasti aika isokokoiseksi ja niinpä kutsuin sitä Murun sijasta Murtuksi.

2. Mitä harrastit lapsena?

Naapurustossa oli paljon saman ikäisiä lapsia. Heidän kanssaan leikimme ja pelasimme paljon ulkona niin kesät kuin talvetkin. Hypättiin hyppynarua, pelattiin piilosta ja kymmentä tikkua laudalla, hiihdettiin ja luisteltiin. Kesällä pyöräiltiin uimarannalle. Kotitaloni vieressä oli isohko metsäalue, jossa seikkailtiin ja rakennettiin milloin majoja, milloin koteja nukeillemme. Erityisesti mieleen on jäänyt kallion sivu, jossa kasvoi runsaasti saniaisia. Siellä vain mielikuvitus oli rajana leikkejä kehitellessämme.

Perheemme nuorimmainen syntyi, kun olin melkein 10-vuotias. Odotin hänestä kovasti tyttöä, mutta eipä poikakaan menoa haitannut. Osallistuin ilolla pikkuveljen hoitamiseen ja rauhallisuutensa vuoksi hän sai monessa leikissä taipua vauvanukeksi. Pikkuveli ei runsaista nukkerooleistaan pahastunut ja meille onkin syntynyt aikuisuuteen saakka kestänyt lämmin suhde.

Lapsena en harrastanut mitään ohjattua toimintaa. Lukemisesta innostuin heti ensi kirjaimista ja liikunnassa mieluisinta on aina ollut pyöräily. Lapsuuden keväiden suurin kohokohta oli saada tennarit jalkaan ja pyörä talvivarastosta.

3. Kaunein kukka?

Onko pakko nimetä yksi kukka, jos tykkää vaihtelevasti melkein kaikista? 

Jouluna valkoinen tai kerrottu pinkki amaryllis... 
kevättalven värikkäät leikkotulppaanit...
kohmeisesta maasta ensimmäisenä nouseva lumikello...
peuran syömättä jättämä jouluruusu 'Double Ellen'...
juhannusruusun tuoksuva kukkapilvi...
heinäkuun rankkasateelta varjolla suojeltu pioni...
elokuun tiikerilija 'Sweet surrender'...
loppukesän kuvauksellinen syysvuokko tai 
pakkasia uhmaava komeamaksaruoho

Kaikki nämä ja myös ne, jotka jäivät mainitsematta. Puhumattakaan niistä ihanuuksista, joita en ole vielä omaan pihaan saanut hankittua.

Talventähtiä - ihan selvästi, vai mitä!

4. Mikä elementti (vesi, tuli, maa, ilma) kuvastaa sinua eniten?

Tein muutamia netistä löytyviä testejä, jotka vahvistivat sen, mikä jo oli tiedossani. Olen maa. Ihminen, jolla jalat on etupäässä tukevasti tantereessa kiinni ja joka valitsee ensin käytännöllisyyden ja sitten vasta tekee tilaa muille kriteereille. Ahkera ja tiedonjanoinenkin olen. Toisinaan myös turhan äkkipikainen. Jonkun mielestä tylsän ykstotinen ja surkea juhlija. Ei haittaa muiden mielipiteet. Jokainen eläköön elämäänsä, miten itse itselleen parhaaksi näkee.

Clematis Viticella-ryhmä 'Polish Spirit'

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Tätä aihetta olen viime aikoina pohtinut enemmänkin törmättyäni asiaa käsittelevään artikkeliin. Jokaisella ihmisellä on positiiviset ja negatiiviset hetkensä riippuen, miten elämä kulloinkin kohtelee. Väitän olevani enimmäkseen optimistinen. Joskus oikein pessimistisen ihmisen seurassa huomaan muuttuvani suorastaan yltiömäisen optimistiseksi. Silloin minun pitää vähän ojentaa itseäni ymmärtääkseni, että itse kullakin voi olla syynsä nähdä kaikki mustien silmälasien kautta. Uskon, että ihminen voi oppia suhtautumaan asioihin optimistisemmin. Työtä se vaatii, mutta ei ole mahdotonta.

6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Taidan olla aamuvirkku. Sängystä nouseminen on minulle yleensä helppoa. Käytännössä olen samantien hereillä ja harvoin kykenen nukahtamaan uudelleen, jos kelloaika on hitusenkin inhimillinen. Tykkään kyllä aamurauhasta eli en välitä oitis herättyäni puhua puhelimessa tai syventyä elämää suurempiin pohdintoihin. Ehkä minussa on myös annos iltavirkkua, sillä miltei joka ilta kukun vähintään yhteentoista. Hyvän kirjan tai leffan parissa pidempäänkin.

Helleborus - Jouluruusu

7. Unelmamatkasi?

Jaa-a. Enpä muista unelmoineeni mistään tietystä kohteesta tai tavasta matkailla. Kautta aikain mielessäni on ollut paikkoja, joissa olisi kiva käydä. Monet niistä on nähty ja tilalle on noussut toinen mokoma uusia kohteita. Olen saanut mahdollisuuden tehdä monta kivaa matkaa. Kaukomaat on käymättä, mutta Euroopassa olemme reissanneet melko kattavasti. Mitään must-matkaa ei ole näkyvissä, kuten ei ole koskaan aiemminkaan ollut. Elämää eteenpäin eläessä syntyy ideoita ja suunnitelmia. Osa niistä toteutuu, osa vaipuu syystä tai toisesta unholaan.  

8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi, mitä se oli?

Viikoittaiselta kauppareissulta tarttuu usein mukaan kimppu kukkia. Paitsi kesäisin, jolloin oman puutarhan leikkokukkia saattaa olla lähinnä pergolan pöydällä. Sisällä tulee vietettyä sen verran vähän aikaa, että harvemmin kesäaikaan kukkia maljakoihin ostan tai kerään.

Pari päivää sitten tein ostosmatkan nettiin ja tuhlasinkin oikein kunnolla. Tilasin suursäkeissä multaa ja kivituhkaa. Puiset lehtikompostimme vetelevät viimeisiään ja niitä korvaamaan tilasin Biolanin lehtikompostorin ja samaan kuormaan säkeissä Mustaa Multaa, kesäkukka- ja havu&rhodomultaa. 

Vuosi vuodelta minusta tulee yhä huonompi shoppailija, mikä on ympäristön kannalta varsin hyvä muutos. En kiertele kaupoissa katselemassa ja vaikka jotain nättiä näkisinkin, esitän itselleni kysymyksen "tarvitsenko tätä todella?". Aika usein tavara jää kauppaan. Puutarhaliikkeet ovat heikko kohtani. Niihin pyrin menemään ostoslistan kanssa, mutta se on osoittautunut varsin toimimattomaksi rajoittajaksi.

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Vaikka olen asunut lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni Espoossa ja aikuisuuden Espoon naapurikunnassa, en koe Espoota kaupungiksi enkä lempikaupungiksi. Se on joukko asutuskeskuksia, joiden välillä on paikoin hyvin huonot yhteydet. Minun kaupunkini on Helsinki. Stadiin tai Hesaan kulkuni on aina käynyt, kun kaupunkia johonkin olen tarvinnut. Helsinki on vuosien aikana muuttunut valtavasti, enimmäkseen hyvään suuntaan. Nykyisin viihdyn hyvin kotinurkissa ja liikuntaakin harjoitan kylänraitilla tai lähimetsissä. Kulttuuria ja muuta sivistävää lähden nauttimaan Helsinkiin.

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Ukkokulta, lapset ja koti. Siinähän ne kolme tärkeintä ja kauneinta.

Clematis alpina - Alppikärhö

Laitan tämän haasteen kahdelle kivalle blogille:

Hirnakan torppa ja Nettimartan pihapiiri

Kevään edistymistä odotellessa tällaiset haasteet ovat oiva keino ylläpitää sormituntumaa näppäimistöön ja sopivia kuvia selaamalla laittaa ajatukset lentämään. Haasteeseen ei sisälly mitään ehtoja tai sääntöjä. Voit toteuttaa sen itsellesi sopivana ajankohtana tai jättää kokonaan toteuttamatta. Haaste on myös vapaasti otettavissa, ole hyvä!

"KoronaNalle" kävelylenkin varrella

PS. Kävelylenkin varrella bongasin muutaman koronanallen. Moni oli asetettu kekseliäästi näkyviin. Harkitsin hetken pojan vanhan Nallekallen asettamista ikkunalle, mutta valitettavasti meidän ikkunoihin ei ole tuija-aidan vuoksi kunnollista näkymää tieltä. 

Kaunis Katherine

Iris Katharine Hodgkin

"Olemme aika taitavia huijareita. Puutarhurin kierrellessä tiluksiaan, emme näytä mullan pinnassa kärjen vilaustakaan. Vaan ähäkutti, seuraavana päivänä nostamme vartemme kaikessa pituudessaan ja avaamme kauniin kukkamme." sanoo kaunis Katharine. Toistaiseksi vain yksi. Missä muut Ovaalipenkin neidot luuraavat? Onko komea Munkkiniemen kreivi käynyt, ihastunut ja vienyt mennessään?

Chionodoxa forbesii - Kirjokevättähti

"Eteläinen rinne on meille kevätkukkijoille mieluisa paikka heittää talviturkki yltämme ja nauttia kaverien kanssa auringonpaisteesta. Mikäs on ollessa ja helmililjoja odotellessa, kun leppäkertut käyvät tervehtimässä ja toisinaan varhaiset nokkosperhosetkin pysähtyvät mettä imemään." pohdiskelee lämmössä myhäilevä kirjokevättähtien tiivis porukka.

Scilla siberica - Idänsinililja

"Emme yhtään teistä kirjokevättähdistä jälkeen jää. Silmänräpäys vain ja raikas sinisyytemme tulee valtaamaan puutarhan perimmäisetkin kolkat. Meillä on pitkällisen kokemuksen ja harjoittelun tuloksena syntynyt leviämisen taktiikka; piiloudumme puutarhurin jokaiseen maasta nostamaan multalapiolliseen taataksemme pääsyn uusille alueille. Haravakin meitä välillä auttaa valtaustoimissamme." sanovat pikkuiset idänsinililjat hennoilla äänillään.

Tulipa 'Sun Lover'

"Me tulppaanitpa otamme heräämisen vähän arvokkaammin ja nousemme varovaisesti haistelemaan kevättuulia ennen lehtien leväyttämistä avoimiksi. Annamme  nuppujen valmistautua rauhassa, jotta ne jaksaisivat täyttää loistollaan istutuspaikkansa mahdollisimman pitkään ja samalla hurmata puutarhurin."

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

"Tervetuloa vaan kaikki innolla mullasta nousevat seuraksemme! Johan me talventähdet olemme lumikellojen kanssa teitä odotelleet tammikuusta lähtien. Vähän jo väsyttää alituinen kukintojen suppuun laittaminen ja avaaminen näissä vaihtelevissa säissä. Ollaan hetki vielä pieninä aurinkoina puutarhassa ja vaivutaan sitten keräämään energiaa seuraavan vuoden kukkimista varten. Heippa vaan kaikille!"

Euphorbia 'Chameleon'  - Tyräkki

"Kuka täällä niin äänekkäästi kailottaa ja levolla olijoita herättelee?" kyselee punaisin versonaluin  tyräkki Chameleon. "Hohhoijaa, eikös maaliskuu ole vielä ahkerien tyräkkien lepoaikaa, ja monen muunkin koko kesän tanakasti pystyssä pysyvän perennan? No, kun tässä kerran on herätty, voimmekin sitten aloittaa tämän vuoden kasvun ja kehittymisen."

Calium odoratum - Tuoksumatara

 "Onpas nyt puutarhassa puhetta ja pulinaa. Ajattelin kömpiä korsien välistä kuuntelemaan joutsenten ja hanhien kevätmuuttokuulumisia, mutta yllättyneenä jäinkin ihmettelemään kaikkialla kiirivää sipulikasvien ja heräävien perennaystävien jutustelua. Enpä enää kaivaudukaan takaisin multapeiton pehmeään syliin vaan jään tähän seuraamaan, mitä mielenkiintoista varhaiskevääseen heränneet kertovat."

Narcissus 'Bridal crown' - Perunanarsissi

Puhtaat tuulet puhaltaa,
kauniit värit esiin saa.
Valo, lämpö tulvahtaa,
kasvoihimme hymyn saa.
Kesään tulevaan jo
aatoksemme janoaa.

Kuunnellaan kevään ääniä, nautitaan puutarhan alati vihertyvistä näkymistä. 

Mennään eteenpäin kaikki aistit avoinna.

Ja pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.

Mukavaa huhtikuun alkua.

Nyt ottaa pattiin!

Yksi harvoista kukkivista krookuksistani.

Nyt ottaa niin paljon pattiin, että se on kerrottava ihan julkisesti. Kiersin aamulla puutarhan ja mitä näinkään! Tai oikeammin, mitä en nähnyt? Lähes jokaikinen pintaan noussut tulppu oli järsitty maan tasalle. Niin ala- kuin yläpihallakin. Lisäksi rinteessä kukkivat krookukset oli tasattu lukuunottamatta niitä kaunokaisia, jotka olin suojannut verkolla. Jopa ryhmä nupulla olleita kevätkirjotähtiä ovat muistoja vain.

Vaikka jälkiviisaudesta ei enää mitään hyötyä olekaan, ripottelin tulppujen istutusalueille pussillisen suklaaminttukahvia ja valkosipulirouhetta. Toivottavasti rusakot tykkäävät yhtä vähän suklaaminttukahvista kuin mekin. Ehkä vielä illan aikana maustan istutusalueet chilijauheella.

Norjanangervojen tyvessä orvokki puskee nuppua.

Jotta potutus ei liian pian laantuisi, myös pöytätietokoneeni sanoi sopimuksensa irti. Jokin siinä pimahti lopullisesti, eikä it-taitoinen Ukkokultani saanut sitä enää heräämään. Onneksi näyttää siltä, että tiedot ovat säilyneet koneen kahdella kovalevyllä. Ja varmistuksetkin ovat toisaalla tallella. Onneksi minulla on läppärini, jolla saan tärkeimmät asiat hoidettua. Tykkään kuitenkin työskennellä pöytäkoneella ja sillä päivitän myös blogini. Läppäriä ei ole synkronoitu pöytäkoneen kanssa, joten en pääse blogikuvavarastooni. 

Ukkokulta on pitkin päivää taivastellut pöytäkoneen kovalevyllä olevien kuvieni määrää. Hän laittoi varmuuden vuoksi kovalevyni kopioitumaan toiseen paikkaan. Tullessaan asiaa minulle ääneen ihmettelemään, kuvia oli kopioitunut yli 200.000 ja homma vaan jatkui. Kysyi, olenko tallentanut kuvani tuplana. No en, mutta toki monet kukkaset on tullut kuvattua useammasta vinkkelistä ja joka ikinen kesä.

Kellarissa taimet voivat hyvin

Uusi tietokone on tilauksessa ja se pitäisi olla noudettavissa lähi päivinä myyjän varastolta. Oman aikansa ottaa, kun Ukkokulta laittaa koneeseen kaikki tarvittavat ohjelmat ja siirtää tiedostoni.

Harmi, ettei napsittuja sipulikukkia voi kiskaista takaisin mullan alle ja työntää entistä ehompina uudelleen pinnalle. Tämä lumeton talviko on saanut jänikset näin kovin ahkerasti puutarhaan ruokailemaan? Vai mikä on syynä? Ehkä minun on ryhdyttävä nukkumaan päivällä ja istumaan yöt pihamaalla pelottelemassa jäniksiä. 

Aikanaan tämäkin potutus laimenee ja vähitellen katoaa kokonaan. Mitäpä sitä murehtimaan asioita, joille ei mitään voi. Eiköhän mullasta nouse jotain sellaistakin, joka ei jäniksille kelpaa. 


Lisäys eiliseen:

Ukkokulta kävi iltamyöhäisellä kellarissa. Talon nurkalla tepasteli peura matkalla alapihalle, mutta vaihtoi Ukkokullan kohdatessaan suuntaa takaisin puistoalueelle. Jäniksiä pihallamme vierailee ja tuhoja tekee. Peuran käynnit pelottavat ja harmittavat vielä enemmän. Niille kelpaa kaikki. Uskallanko tänä keväänä poistaa puilta ja pensailta verkkoja lainkaan? Voihan itku, sanon minä.

Värien paluu

Anemone hepatica - Sinivuokko

Muutama kerrassaan upean keväinen päivä takana. Aurinko on paistanut siniseltä taivaalta ja lämpömittari on kivunnut jopa yli +10 asteen. Tuuli on kyllä tuivertanut sellaisella voimalla, ettei haravointiin ole kannattanut ryhtyä. Juuri kun saa lehtikasan kokoon, tuuli lennättää sen jokaiseen ilmansuuntaan.

Tussilago farfara - Leskenlehti

Kävelyreitin varrelta löytyi ensimmäiset leskenlehdet. Aika hyvin ne olivat maastoutuneet kuivuneiden heinänkorsien väliin, mutta kun ensimmäisen löysi, osasi katseellaan hakea lisääkin.

Crocus sieberi 'Tricolor'

Omassa pihassa lämpimimpien paikkojen krookukset ovat avanneet kukkansa. Toisaalla vasta tunkevat versojaan mullasta. Hyvä niin, siten on mahdollista nauttia pitkästä kukinnasta. Nokkosperhosia liihotteli jo krookuksissa. Yhtään en onnistunut vangitsemaan kuvaan.

Crocus species Fuscotinctus

Rusakkovaaran vuoksi osa krookuksista ja muistakin piipoista on verkkojen suojissa. Tässä verkkosilmän koko on turhan suuri ja vaarana on pienempien ristihuulien puikkelehtiminen väleistä. Toistaiseksi eivät ole näitä krookuksia napsineet.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Ensimmäinen kevätkaihonkukka on avannut nuppunsa. Kevätkaihonkukka on kyllä mainio kevätvihreyden levittäjä. Pikkuruisia lehtipehkoja nousee siellä täällä. Pian niistä on muodostunut yhtenäisiä kasvustoja, joten lemmikinsinistä kukintaa on tälläkin saralla odotettavissa.

Viime kesänä oli hurjan paljon leppäkerttuja. Ajattelin sen olevan poikkeuksellista. Nyt niitä mönkii mullasta samanlaisella innolla, kuin viime keväänä. Olisiko tulossa toinen hyvä leppäkerttuvuosi? Saa tulla. Nehän popsivat mm. kirvoja muista kasveista.

Scilla forbesii (Chionodoxa luciliae) - Kevätkirjotähti

Aurinkoinen rinne vaihtaa pian värinsä ruskeasta siniseksi, kun lukemattomat idänsinililjat, kevätkirjotähdet ja helmililjat pääsevät kukkimisessaan vauhtiin. Näkyypä joukossa yksi kevätkaihonkukkakin. 

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Näiden keisarinpikarililjojen ilmestyminen mullasta ilahduttaa tosi paljon. Tuntuu ihan hassulta nähdä niitä jo maaliskuussa. Luulisi, etteivät sentään ensimmäisten piippojen joukkoon kuuluisi. Jos nämä punaiset keisarinpikarililjat kukkivat myös tänä vuonna, olen onnesta soikeana. Vuosia sitten istutin niitä toisaalle, jossa lehtiä kyllä ilmestyy kiitettävästi kevät toisensa perään, mutta ei koskaan kukkia. Nämä istutin 2018 ja hyvin kukkivat viime vuonna. Oi, mitä jännitystä taas onkaan ilmassa - ja puutarhassa.

Kaiken ilon keskelle mahtuu hiukan harmitustakin. Sekä peurat että rusakot ovat vierailleet pihassamme säännöllisesti. Tulppaaneja on maisteltu. Samoin Pikkupuutarhan jouluruusu Double Ellen Redistä oli napsittu kaksi avautuvaa kukkaa. Silloin lumessa oli sekä peuran että jäniksen jälkiä. Kumpi lie syyllinen, vai molemmatko? Ripottelin muutamaan penkkiin valkosipulirouhetta ja sirottelin joukkoon kahvinpuruja. En tiedä, onko niistä mitään hyötyä, mutta jotain on yritettävä kasviensa suojelemiseksi.

Pesin olopihan puoleiset ikkunat. Ihan kaikki kuusi pintaa jokaisesta ikkunasta. Nyt on yhtä juhlaa katsella maisemaa kirkkaista laseista. Jostain olisi hyvä löytää toinen samanlainen innostuksen puuska, jotta talon toisen puolen ikkunatkin tulisivat pestyiksi. Pesuhommaa vauhditti mukavasti Led Zeppelin, Moody Blues, Fleetwood Mac, Frank Zappa ja Santana.

Stereomme eivät toimi kunnolla ja ne ovat olleet kellarissa pidemmän aikaa odottamassa korjausta tai päivitystä uudempaan. Tytär toi viimeksi muuttaessaan omat stereonsa meille, eikä ilmeisesti halua niitä takaisin. Käymme Ukkokullan kanssa läpi vanhoja kasetteja ja cd-levyjä.

Tein jouluksi ulko-oveen tuijanoksista kranssin. Nyt tuunasin siitä keväisemmän mallin. Sidoin hapsottavat havut tiiviimmin ja kieputin oranssin silkkinauhan ympärille. Laatikosta löytyi muutamia koristemunia, jotka sopivat hyvin väriensä puolesta. Hiukan havut karisivat, mutta eiköhän kranssi yli pääsiäisen kestä.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Maaliskuun viimeiset päivät ovat käsillä ja pian siirrytään huhtikuuhun. Koronauhka varjostaa suunnitelmia ja hiukan myös iloa keväästä.  Pysynkö itse ja läheiseni terveenä? Osaako Ukkokulta hoitaa taimiani, jos sairastun? Jaksanko itse, jos Ukkokulta sairastuu? Paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. En yhtään tiedä, avautuvatko puutarhamyymälätkään koko keväänä. Jos vain suursäkkitilausten toimitukset aloitetaan huhtikuussa, kuten tavallisesti, laitan tilauksen sisälle. En heitä toivoani nurkkaan, enkä ala elämään jossittelun varassa. Mennään eteenpäin ja kohdataan huominen rohkeasti!

Pieni polku metsän halki vie

Viikonloppuina pääkaupunkiseudun luontokohteet ovat kokeneet valtaisan yleisöryntäyksen, kun kaikki vaihtavat kauppakeskusoleilun metsäpoluilla kävelemiseen. Ulkoilua ei ole koronaviruksen vuoksi kielletty, mutta viranomaiset suosittelevat lähikohteita, joihin päästäkseen ei tarvita autoja ja joissa voi huoletta kulkea tarvitsematta vältellä ihmispaljoutta.

Mieleni on tehnyt keväiselle lintubongausretkelle Porkkalanniemeen. Suosiolla päätimme vaihtaa pitkän automatkan pyrähdykseen lähimetsässä. Tavanomaiseen tapaan harjoitimme intervalli-kävelyä eli Ukkokulta kulkee kymmeniä metrejä edelläni minun pysähdellessä kuvaamaan. Sen jälkeen saankin laittaa tiiviissä tahdissa töppöstä toisen eteen tavoittaakseni Ukkokullan. Kunnes sama kuvio toistuu jälleen. Kerta toisensa jälkeen.

Kuukausien lumettomuuden (ehkä pari-kolme lumista päivää on ollut) jälkeen paljas maa tuntuu yhä vain hiukan omituiselta. Harvoin maaliskuun puolivälissä voi metsässä ihastella vihreitä sammalmattoja, kuten nyt. Etenkin havupuiden keskellä kokemus on hyvin ajaton. Jos yhtäkkiä putoaisi avaruudesta tämän hetken kuusimetsään, voisi olla vaikea nimetä meneillään olevaa vuodenaikaa.

Märkää nyt on metsässäkin. Polku oli paikoin liettynyt ja kuivin jaloin selvitäkseen piti hypellä mättähältä mättähälle. Reittimme varrella on kohta, joka lämpimänä kesäpäivänäkin muodostaa pikkuisen lammen. Nyt sen lisäksi vettä oli joka syvänteessä ja kolossa. Aamupäivällä vesi oli vielä hennon jään peittämä.

Isolla metsäalueella on useampi omistaja. En tiedä, missä kunkin raja kulkee. Yhdelle alueelle eräs metsänomistaja on tehnyt pitkähkön, kaikkien vapaasti kuljettavan kuntopolun.  Vaikka metsä muuten on luonnontilassa, joitakin puita omistaja kaatoi ja haketti polun pintaan. Näin polku pysyi kulkukuntoisena ja avoimena. Tänä päivänä polusta ei taida huolehtia kukaan, mutta edelleen se on lähialueen asukkaiden suosima paikka kävelyyn ja lenkkeilyyn.

Luonnossa kulkiessani tunnen itseni käveleväksi kysymysmerkiksi. Niin paljon mielenkiintoista näen ympärilläni. Haluaisin tietää kasvien, sammalten, ihan kaikkien nimet. Haluaisin tietää, minne lukuisat haarautuvat polut johtavat. Kuinka paljon aistikokemuksia ahminkin, en saa niistä kyllikseni.

Yhdessä kohdassa polulla oli valtavasti käpyjä. Ei vain kymmeniä, vaan varmasti satoja. Sinne ne jäivät odottamaan jotain ahkeraa poimijaa askarteltavaksi materiaaliksi. Tai metsän eläimiä kävyistä jollain muulla tavoin hyötyviksi.

Metsässä kulkiessa on oltava silmät selässäkin. Pienimpiä yksityiskohtia ei millään havaitse, ellei pyöritä päätään joka suuntaan ja pysähdy tutkimaan näkemäänsä lähempää. Siinä vaiheessa, kun tieto uupuu, voi ottaa mielikuvituksen avuksi ja antaa sen lentää.

Puiden juuret kiehtovat minua. Sen olen sanonut monesti ennenkin. Miten lujasti ja tanakasti puu takertuu maahan seisomaan. Jollei alla ole riittävästi multaa, kelpaa karikkeiden peittämä kalliokin alustaksi, kunhan vain kasvattaa pitkät lonkerojuuret pitämään puu pystyssä kovissakin tuulissa.

"Uraani halkeaa. Ja tuottaa lamppuun valkeaa...". Tämä Eppu Normaalin laulu alkoi pyöriä korvamatona päässäni nähdessäni ison siirtolohkareen, joka sammalpukuun sonnustautuneena teki kaikkensa pysyäkseen pitkässä liitossa eroon hamuavan kylkiosansa kanssa. Ehkä luja rakkaus pitää nämä "puolisot" toinen toisensa rinnalla iäisyyteen saakka.

"Jos metsään haluat mennä nyt, takuulla yllätyt...". En yllättynyt, sillä tämä kohta polkua on jo tuttuakin tutumpi. Pian se alkaa kohota ylöspäin kiiveten loivalle kalliolle. Sieltä avautuu näkymä asutukseen ja kotikadullemme.

Lähimetsässämme yleisin puu lienee kuusi tai ehkä sentään mänty. Polun varrelle sijoittuu monenlaisia kasvualueita; alussa on koivuvaltaista lehtipuuta, sitten tiheä kuusimetsä, sen jälkeen sekametsää ja loppupää suorarunkoisten mäntyjen viitoittamaa kangasmetsää. Onpa reittimme varrella muutama tammikin.

Ristiin rastiin puron päälle kaatuneista rungoista tuli mieleeni, että ehkä peurat, hirvet ja muut metsäeläimet pelaavat ristinollaa tai laivanupotusta. Paikoin kalikat olivat säännöllisissä riveissä ja ruuduissa, josta syntyi mielleyhtymä niiden tarkoituksellisesti pelilautamuotoon asetetun.

Metsälampien ja purojen vesi on tummasävyistä ja kirkasta. Jää on vanginnut reunalla kasvavat kasvit. Aurinko jo ulottaa säteitään purojen sammalrannoille ja kunhan lämpökin tavoittaa metsän syvimmät paikat, kasvien lepo päättyy.

Metsän reunassa on oja kokoamassa vettä toisen puolen pellolta. Lepät, haavat ja muut puut ovat pudottaneet syksyllä lehtensä ojan pohjalle, josta ne näkyvät kirkkaan ja liikkumattoman veden johdosta selkeästi. Tällaisia matalia ojia nähdessäni nousee muisto lapsuudesta mieleen. Silloin oli ihan pakottava tarve koulusta kotiin kävellessä käydä vähän kahlaamassa ojissa. Äiti ei tykännyt likomäristä saappaista ja villasukista.

Hiukan ennen polun kaartumista kohti kotikadun paljastavaa kallionnyppylää, on ympärillä kunnon mustikkakasvustot. Muutaman kerran olen noista puskista mustikat pakkaseen ja piirakkaan kerännyt. Viimeisimmällä kerralla osa poimimisenergiasta upposi kylläkin ahkeraan huitomiseen, sillä hyttysiä oli taatusti enemmän kuin mustikoita.

Ainuttakaan ihmistä ei metsäpolulla tullut meitä vastaan. Eipä nähty lintujen lisäksi muita eläimiäkään. Kuten ei yleensä muutenkaan tuossa metsässä, vaikka se ulottuu pitkälle toisen kunnan alueelle. Sieltä ne peurat ja rusakot puutarhaamme kulkevat ja onneksi palaavat myös sinne takaisin.

PS. Tein kaikkeni saadakseni otsikon ja ensimmäisen kuvan väliin jäävän tyhjän alueen pois tai ainakin pienemmäksi. Mikään ei auttanut. 

Leppoisaa ja tervettä viikonloppua kaikille!

Muistattehan siirtää kellot kesäaikaan (tunti eteenpäin) sunnuntain vastaisena yönä.