Hyasinttikevät

Ilmeisesti leuto ja lumeton talvi ei ole ollut kovin ankara kasveille. Ainakaan kaikille. Vaikka kenties puhun liian aikaisin vastoin parempaa tietoa. Valtaosa perennoista on vasta aluillaan ja toinen mokoma ei ole edes herännyt. Aika siis näyttää.

Hyasintit kuitenkin kukkivat tavallista runsaammin tänä keväänä. Ylös ovat nousseet niin vanhat jouluhyasintit kuin syyssipuleina istutetut. Aloituskuvan lila hyasintti on vuosia vanha joulukukka, joka on nyt erityisen terhakka.

Allaspenkissä kasvaa useampi 'Pink Surprise', jotka on istutettu 2017. Oikealla näkyy samaan aikaan istutettu 'Woodstock', joita penkissä on useampi. Näköjään ne avautuvat vähän hitaammin.

Tässä jälleen yksi vuosien takaisista jouluhyasintista. Kyllä ne kannattaa kaivaa kevään tullen multaan. Olen aina tykännyt hyasintin tuoksusta, mutta viime vuosina se on aiheuttanut sisätiloissa silmien kirvelyä ja päänsärkyä. Nykyisin en haista mitään ja siitä huolimatta silmät kirvelevät. Ulkona moista vaivaa ei tule laisinkaan, joten hyasinttejä voisi istuttaa vaikka joka paikkaan puutarhassa.

Värinsä puolesta nämä voisivat olla Woodstockeja, mutta eivät ole. Tai voivat ollakin, mutta pussissa ei lajikenimeä ollut. Ainoastaan väri lila.

Tämä hyasintti on 'Delft Blue'. Yhdessä pussissa oli kolme sipulia. Ostin kuvan sinisiä, vaaleanpunaista Pink Pearlia ja lilaa Woodstockia. Kaikki ovat nousseet ja niiden kukat avautuvat.

Ylärivin valkoinen ja keltainen sekä alarivin oikealla oleva vaaleanpunainen ovat mix-pussista vuonna 2014 istutettuja. Parina vuonna niistä on noussut pelkästään lehtiä. Nyt ne myös kukkivat. 

Pelkäsin maanantaisen lumimassan ja yöpakkasen nujertavan hyasintit. Makasivat märän lumen alla sen näköisinä, ettei tästä elämänkeväästä tule yhtään mitään. Auringon sulattaessa lumen se sulatti myös hyasinttien epätoivon. Jäätävän kylmästä tuulesta huolimatta kaikki hyasintit seisovat taas tanakasti pystyssä jatkaen kukintaansa. Viileässä säässä on puolensa, sipulien kukinta ainakin pitenee.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaatkin ovat avautuneet. Ilokseni kaikki istuttamani koiranhampaat ovat nousseet. Kyllä niitä lisääkin sopii, joten laitetaanpa taas merkintä syyssipulien vinkkilistaan. 

Hydrangea anomala subsp. petiolaris - Köynnöshortensia

Tiistaina kaivoin omasta pihasta tyttären uuden kodin pihaan kasveja. Ensin luulin, ettei näin varhain ole vielä paljon jaettavaa, vaan yllättäen kaikenlaista löytyi. Kasvun edistyessä löytyy varmasti lisää. Eräässä penkissä kotkansiipi oli päässyt liiaksi valtaamaan tilaa. Kaivaessani kotkansiipiä, maasta nousi myös köynnöshortensian tanakka taimi. Köynnöshortensia kasvaa lähellä ja sen oksa oli taipunut maahan kasvattaen omat juuret. Olen tiennyt näin voitavan lisätä köynnöshortensiaa, mutta oli ihan mukavaa, että köynnös oli tehnyt homman omin päin. 

Toivottavasti viikonlopusta tulee sään puolesta sopiva, jotta pääsemme kaikki nauttimaan puutarhoistamme ja luonnosta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

Postireissulla bongattua

Betula - Koivu

Vapaa-aika menee nyt puutarhassa. On se vaan kummallista, että aina riittää tekemistä, vaikka kuinka olisi syksyllä laittanut kaiken valmiiksi. Ja päättänyt, ettei keväällä sitten taas rohmuta ylenmäärin uutta istutettavaa. Eikä siirretä tai jaeta vanhoja. Uusi taimipotteja on ilmestynyt ihan huomaamatta. Pää vilisee kaikenlaisia juttuja, joita ei välttämättä ole minuutilleen pakko tehdä, mutta niin vain löytää itsensä kaivamassa, kärräämässä ja nyppimässä. Innostuneena ja kaikenlaista uutta kehittämässä.

Picea abies - Kuusi

Niin houkutteleva paikka kuin piha ja puutarha onkin, pakko on hoitaa myös arkiset velvollisuudet. Monet välttämättömätkin asiat on voinut tehdä verkossa tarpeettomien kontaktien vähentämiseksi. Ruokakauppaa ja puutarhamyymälää lukuunottamatta ostosreissut ovat jääneet lähes kokonaan pois. Rahaa säästyy, kun ei synny yllätyshankintoja. 

Printteri kaipaa kuitenkin välillä mustekasetin ja romppujakin olen joutunut tilaamaan. Kirjastojen ollessa suljettuna tilasin kirjakaupan alesta luettavaa. Postimerkitkin pääsivät loppumaan. On siis kipaistava vähän väliä kylän asiamiespostiin tai kolmessa eri paikassa sijaitseviin Smartposteihin.

Pinus sylvestris - Mänty

Jollei noudettava posti ole kovin painavaa tai kummallisen muotoista, pyrin hoitamaan postireissut kävellen. Puutarhatyöt ovat usein rankkoja ja varsinkin näin keväällä tuovat esiin uusia lihaksia. Käveleminen on hyvää vastapainoa puutarhakuntoilulle. Postireissusta tulee edestakaisin noin kuuden kilometrin retki. Ukkokullan kanssa kävellessä saatamme kiertää pidemmän kaavan mukaan, sillä kylän lähituntumassa on kolme järveä ja luontokohteita, joissa on kiva tarkkailla vuodenaikojen vaihtelua.

Larix - Lehtikuusi

Lähes aina minulla on kamera mukanani. Koskaan ei tiedä, mitä mielenkiintoista tulee vastaan. Vuosien mittaan olen taatusti kuvannut samat kasvit, kivet ja männynkävyt kymmeniä kertoja. Etenkin näin keväällä luonto näyttää parastaan, pitkän talviunen jälkeen kasvien herääminen on jotenkin lumoavaa. En kyllästy lainkaan katsomaan silmujen muuttumista hiirenkorviksi ja lehdiksi. Vuohenputkienkin voimallinen vihreys tuo hymyn huulille - kunhan eivät kasva omassa kukkapenkissä. 

Tapaan kävellä reipasta tahtia pysähtyen välillä tähtäämään kameralla yksityiskohtia. Yksin kulkiessa pysähtelen enemmän ja otan samasta kohteesta useampia kuvia. Ukkokullan kanssa liikkuessa en voi jäädä pitkäksi aikaa yksittäistä valkovuokkoa kuvaamaan, koska samassa ajassa Ukkokulta on ehtinyt jo pitkälle. Tästä meidän "intervalliliikunnastamme" olen kertonut aiemminkin. Kuvaussessioideni jälkeen joudun laittamaan töppöstä toisen eteen rivakkaan tahtiin saadakseni Ukkokullan jälleen kiinni. 

Aegopodium podagraria - Vuohenputki

Luonnossa liikkuessani ja kävelyillä olen yhtä utelias ja tiedonhaluinen kasvien, lintujen ja ötököiden suhteen kuin kotipihallakin. Olisi kiva tuntea paljon enemmän kasveja. Kotiin päästyäni saatan kaivaa kasvikirjan esiin tai avata netin selvittääkseni kävelyreissulla näkemäni nimettömän. Tänä päivänä tiedon hankkiminen on todella helppoa. Netti on täynnä tietoa ja kirjasto pullollaan opuksia. 

Caltha palustris - Rentukka

Asiointiretkien jälkeen on aina tosi kiva palata kotiin ja kotipihaan. Iloitsen tavattomasti ajasta, jolloin sää sallii elämän laajentumisen pihamaalle. Ajasta, jolloin ei tarvitse pukeutua paksuihin vaatteisiin ja valmistautua siirtymään sisätiloihin varhain saapuvan pimeyden takia. Nyt nuo hetket ovat käsillä ja aina vain paranee. Kevään keikkuminen aiheuttaa välillä harmistuksen tunteita, jotka kuitenkin haihtuvat auringonpaisteen palatessa.

Prunus sargentii - Rusokirsikka

Tällaisia tuumasin postireissullani. Millaisin ajatuksin ja tunnelmin sinä otat kevään vastaan?

Pitääkö hakea lumikola?

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Johan taas sään lykkäsi! Aamuyhdeksältä satoi vettä kaatamalla ja puoli tuntia sen jälkeen sade muuttui rännäksi ja lumeksi. Olipa jännä seurata lämpömittarin rakettimaista laskua. Tai siis lämpömittarin lukeman laskua. Mittari itse kyllä pysyi ikkunalaudalla. Neljästä plusasteesta mentiin vauhdilla vajaaseen yhteen. 

Minä idiootti vielä eilen ääneen kehuin, kuinka mukavaa on saada vaihteeksi vettä. Ajattelin lähinnä puutarhan kuivuutta ja juuri istutettuja kasveja, joille toivoin taivaallista automaattikastelua. Taatusti olisin pitänyt sadepuheet visusti mahassani, jos olisin älynnyt sääherran lykkäävän sateen valkoisena möhnänä. 

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Voi minun kasviressukoitani. Näyttävät niin apaattisilta lehdet märkyydestä roikkuen. Keisarinpikarililjakin kaatui aukeavia kukkiaan surren maahan makaamaan. Toivottavasti se jaksaa nousta reippaana ylös auringon ilmestyessä pilvien takaa. Uudet ruusuherukkanikin taitavat katua ankarasti muuttoa tähän hyiseen puutarhaan. Ehkä taimimyymälässä olisi ollut lämpimämmät olosuhteet.

Eivät kai nämä meidän leveyspiirillä myytävät ja kasvavat kasvit kovin hienohelmaisia ole. Toivon ainakin, etteivät ole. Yksi tällainen harrastajapuutarhuri taas yrittää siirtää inhimillisiä piirteitä kasveihin kuvitellen niiden pian yskivän ja aivastelevan kylmettymisen seurauksena.

En todellakaan aio hakea lumikolaa kellarista. Pysyn tiukasti positiivisuuden puolella ja tähyilen innoissani kohti aurinkoa ja kesää. 

Eikä puutarhan hohdokkuus

katoa koskaan!

-Rudyard Kipling-

Puutarhurin vilkas mielikuvitus

Minulla taitaa olla liian vilkas mielikuvitus. Luonnossa ja puutarhassa liikkuessa silmät havainnoivat kaikenlaista ja aivot sitten luovat niistä mielikuvia. Puun rungosta kurkistaa aivan selvästi pullonokkadelfiini, mutta onko ylempi kurkistaja kenties pallokala. Enpä tiennytkään kävelytien vierustalla kasvavassa lahoavassa puussa asustavan meren eläviä, kuivalla maalla. Tai siis kuivassa puussa.

Papaver nudicaule - Siperianunikko

Syksyllä kylvin siemeniä purkkeihin, jotka jätin talveksi kasvimaalle. Siperianunikot itivät pian kylvämisen jälkeen ja vihertyivät kevään tullen nopeasti. Yksi on jo ehtinyt kehittää nupun. Istutin siperianunikot viikko sitten kukkapenkkiin. Istuttaessani asetin taimen siten, että nuppu kaartui katsojaan päin. Kukka päättikin toisin ja seuraavana päivän käydessäni sitä katsomassa nuppu tuijotti puistoon. Tuskin se mitään edes näki edessään olevien tulppaaninlehtien yli. Ehkä hän on kovin ujo ja koittaa kainosti itseään käännellen totutella uuteen asuinpaikkaansa.

Paeonia tenuifolia - Tillipioni

Tillipioni se vasta ujo kaveri on. Hölmöyksissäni istutin sen muutama vuosi sitten keskelle kukkapenkkiä. Sinne tämän pikkuisen pionin olemus katoaa, nousevien väriminttujen, liljojen ja nepalinhanhikkien katveeseen. Mitähän päässäni tillipionia istuttaessa kulki? Ei ainakaan kovin montaa järkevää ajatusta. Jospa nyt muistaisin kaivaa ressukan ylös ja sijoittaa jonnekin parempaan paikkaan. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden kukkaa katsellessa ajattelen, että katolinen nunna on muuttanut puutarhaani. Huivi päässään katse maahan luotuna hän koittaa olla huomaamaton ja antaa minun rientää nopeasti ohitseen. Istutin punakolmilehden metsäpuutarhaan, joka ei enää ole varjoisa, eikä metsäpuutarha laisinkaan. Metsä lähti, jäi pelkkä puutarha, johon aurinko porottaa lähes samalla tavoin kuin kaikkialle muuallekin tällä tontilla. Punakolmilehteä oksallaan suojaava rhodo siilaa osan paisteesta. Punakolmilehti saa siis jatkaa eloaan rhodon kainalossa ihan niin kauan kuin haluaa. Olen iloinen jokaisesta vuodesta, jonka se puutarhassani viettää.

Nimetön tulppaani tuivioiden lomassa.

Kasveja istuttaessa olisi hyvä ajatella myös niiden tulevaisuutta. Pakko tunnustaa, että usein syksyllä sipuleita piilottaessa ideat ovat hakusessa. Kaupasta lähtee mukaan yllätyspusseja, kun kerran halvalla saa. Kotipihassa sitten pyörin väkkäränä miettien, mihin tämänkin pussukallisen taas tungen. Puolustuksekseni sanottakoon, että kuvan tulppaanit istutin tuivioiden viereen havujen ollessa vielä huomattavasti pienempiä. Ehkä kuvittelin tuivioiden venyvän vain yhteen suuntaan jättäen tulppaaneille runsaasti tilaa. Havut kasvoivatkin joka suuntaan. Vaan sinnikäitä ovat tulputkin. 

Saaripalstan Saila puhui postauksessaan "susirumista" tulppaaneista. Vaikka jokaisella on mieltymyksensä ja toisen ruma on toisen kaunis, ymmärrän, mitä hän tarkoitti. Joskus vain joku kasvi kirjaimellisesti pistää silmään ja siitä haluaa eroon. Tai ainakin siirtää sen jonnekin sopivampaan paikkaan. 

Minulla kasvaa kuvan punainen tulppaani Kiemurapenkissä. On sillä pari kaveriakin, mutta tämä yksi keikkuu keskellä suurimpana osuen silmään, vaikka katsoisi kokonaan muualle. Ei se ole rupinen eikä tahmea eikä meluisakaan, jos jotain vikoja etsii. No, yksinkertaistettuna se on väärässä paikassa. Luultavasti myös ensi vuonna, sillä tillipionin lailla yksittäisen sipulin kaivaminen muiden keskeltä on vaarallista toisten juurille. Niinpä asian teknistä suoritusta suunnitellessa koko homma unohtuu.

Tulipa tarda - Parvitulppaani

Monilla sipulikasveilla on sellainen jännä ominaisuus, että jotkut niistä kukkii ensimmäisenä vuotenaan runsaana. Seuraavana mullasta nousee viisi ja kolmantena saa olla onnellinen siitä yhdestäkin kukasta. Vikaa on välillä puutarhurissakin, sillä lapion kanssa tulee heiluttua tyystin unohtaen vuotta vanhemmat sipuli-istutukset. Multapaakkua nostaessa ihmettelen, mikä mahtaa tämäkin sipuli olla. Yleensä peittelen sipulit takaisin joko samaan tai kokonaan uuteen paikkaan. Niin sitten ympäri puutarhaa on yksinäisiä ratsastajia, joiden menoa katsellessa joutuu hetken miettimään näkemänsä reittiä kyseiseen paikkaan.

Taraxacum officinale - Voikukka

Voikukka taitaa olla eräs tunnetuimpia rikkakasviksi nimettyjä kukkia. Mitenkähän se käyttäytyisi, jos sitä alkaisi vaalia hellästi ja istuttaa joukoittain yhteen paikkaan kaunistamaan keväistä kukkapenkkiä. Antaisi sille luvan kukoistaa omassa ylhäisyydessään siskojensa, vanhempiensa, serkkujensa ja kaikkien kaveriensa kanssa. Puutarhuri pyörisi ympärillä kameran kanssa onnesta mykkyräisenä.

Silkkaa satua. Voikukka pukkaisi juurensa tanakasti ja pysyvästi paikalleen vuosiksi eteenpäin. Keltaisten kukintojen muuttuessa valkoisiksi siemenpilviksi puutarhan tulevat voikukkakasvustot olisivat taattuja. Niin myös naapureiden. Kukkiminen kestäisi lyhyen jakson ja sen jälkeen paikalla olisi lyhyenläntiä lehtiruusukkeita, joissa ei paljon ihasteltavaa loppukesäksi riittäisi. Saattaahan sieltä kukka silloin, toinen tällöin nousta. Paras anti on kuitenkin ohikiitävän lyhyt. Taidanpa vastedeskin kitkeä voikukat pois kukkapenkeistä ja nurmikolla kukkivat ajan ruohonleikkurilla pyörryksiin.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Eräs sukulaiseni sanoo äitienpäiväkukkaa narinapuskaksi. Tämä on hänen vaikeaselkoista huumoriaan, ei hän sillä pahaa tarkoita. Itse en ole koskaan halunnut perinteistä äitienpäiväruusua. Varmaan olen niitäkin saanut ja jokaisesta iloinnut. Parhaita äitienpäiväkukkia ovat kuitenkin monet puutarhaan liittyvät hankinnat, joita ehdotusteni pohjalta olen Ukkokullalta ja lapsilta saanut. Hankintoja, jotka olisivat useimmiten joka tapauksessa meille tulleet. Oli sitten kyse mullasta, marjapensaista, kirsikkapuusta.

Tänä vuonna metsästin ahkerasti ruusuherukkaa menehtyneen puskani tilalle. Lopulta päädyin tilaamaan kaksi pensasta puutarhamyymälästä. Saapuivat kukkivina sopivasti äitienpäiväksi. Ukkokullan kysyessä äitienpäiväkukkatoivetta, päästin hänet helpolla ja ehdotin ruusuherukoita. Niinpä sitten lauantaina noudimme pensaat myymälästä ja äitienpäivä sujuikin rattoisasti ruusuherukoita istuttaessa. Ukkokulta laittoi sillä välin ruokaa, mikä järjestely sopi minulle mainiosti.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Mukavaa viikkoa ihan jokaiselle!
 

Kirsikkainen kevätsuudelma

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

4-vuotias koristekirsikka Kevätsuudelmani kaunistaa puutarhaani vihdoin useamman kukan voimalla. Muutama kukka on avautunut ja monta on vielä nupulla. Ryhdyin laskemaan löytämiäni nuppuja, mutta lopetin 20:een päästyäni. Vaaleanpunaista kukkapilveä pääni ylle ei sentään vielä ole tiedossa, mutta olen ylen onnellinen jokaisesta tämän toukokuun suloisesta kevätsuudelmasta.

Prunus sargentii - Rusokirsikka

Vaaleanpunaisesta kukkapilvestä en jää paitsi. Kylän keskustassa kukkii parhaillaan kaksi isoa rusokirsikkaa. Kahdesti olen jo käynyt puiden alla kameraa pyörittämässä. Näiden kaunottarien ikää en muista, mutta aika pitkään ne ovat kyläläisiä ihastuttaneet.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden vahtiminen kannatti ja olen päässyt sen kukintaan hyvin mukaan. Nuppuvaiheesta täysin avautuneeseen kukkaan ei pitkään mennyt. Kukka kumartaa aina maata kohti, joten sen nähdäkseen täytyy laittaa nakkisormet avuksi.

Myosotis - Lemmikki

Lemmikit putkahtivat mullasta ihan huomaamatta, samoin niihin nuput. Ensimmäiset kukatkin ovat avautuneet. Pian lemmikkejä on taas kaikkialla. 

Clematis Alpina - Alppikärhö

Alppikärhö on aina kerkeäväinen. Niin nytkin. Yhtenä päivänä siinä ei ollut nupuista vilaustakaan ja sitten niitä vain tupsahti ilmoille lukuisia. Sen verran on aurinkoisista säistä huolimatta viileää, että kukkien avautumiseen voi mennä tovi. Tai sitten ei.

Clmeatis atragene 'Columnella'

Samoin alppikärhöä vastapäätä, köynnöskaaren toisella puolella kasvava Columnella pukkaa nuppuja. Mielestäni olen kiertänyt Pikkupuutarhan kaikki kasvit usein, mutta aina ne osaavat yllättää - ja ilahduttaa.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Viime kesänä istutetun Safiirihortensian heräämistä tai heräämättä jäämistä olen jännänyt. En leikannut sen vanhoja varsia, kun en tienyt, tuleeko niihin lehtiä. Nähtävästi ei tule, vaan kasvi aloittaa kasvunsa kokonaan alusta.

Liljakukko

Vahtikaa liljojanne. Olen listinyt liljakukkoja jo muutaman. Pari on päässyt livahtamaan karkuun. Ovat ne vikkeliä ja taitavia ötököitä. Eivät kyllä koskaan putoa multaan punainen puoli päällepäin, vaan aina selälleen. Sen jälkeen niiden löytäminen onkin työn takana.

Puutarha on viime aikoina ollut varsinainen työleiri. Lähden tekemään jotain pientä ja pian huomaan uurastavani tuntien urakkaa. Olen istuttanut joitakin uusia kasveja pallokentän puoleisen aidan eteen. Aiemmin nurmikko on ollut aitaan saakka, mikä on vaikeuttanut nurmikon siistimistä aidan tyvessä. Ruohonleikkurilla ei riittävän lähelle pääse ja trimmeristä lentää terät pitkin puskia. Itse asiassa nurmikko ei edes aidan tyvessä kunnolla kasva, vaan enimmäkseen kaikenlaista rikkaa, joka vyöryy istutusalueille. Niinpä kaivoin nurmikon pois tyvialueelta sekä pallokentän vastaiselta sivulta että puistosivulta. Hiukan oli hommaa, mutta nyt se on tehty. Jatkossa on helpompaa pitää alue mullalla - tai hiekalla, mitä suuri osa tyvestä on.

"Adopitokissa Mamis"

"Adoptiokissa" Mamis vierailee säännöllisesti meidän Pikkupuutarhassa. Se tykkää köllötellä pienellä mullosalueella. Ilmeisesti multa on auringossa sopivan lämmintä ja paikasta on hyvä tiirailla niin meille kuin tiellekin. Lyhyen matkan päässä asuva Mamis on vähän arka, joten kuvasin sitä ikkunasta. Mamis on nätti puutarhatiikeri, joka toivottavasti hoitaa meidän pihan hiiret ja myyrät.

Phlox subulata - Sammalleimu

Olen taas rohmunnut uusia kasveja ja istutettavaa riittää. Perennoista osan olen saanut maahan, mutta osa saa odottaa olemassa olevien perennojen kasvua, jotta näen kunnolla aukkopaikat. Muutaman tiikerinliljan sipulin jo kaivoin multaan ja samalla olin vähällä vahingoittaa loppukesällä Bermudankolmioon istutettuja kasveja. Olisi ehkä kannattanut merkitä niiden paikat tarkemmin. Ei näköjään riitä kirjata listaan esimerkiksi "40 cm kiveyksestä vasemmalle". Parempi olisi vaikkapa laittaa selkeät tikut rajoiksi.

Mahonia

Mahonia avaa nuppurykelmiään, joita on molemmissa pikkupensaissa lukuisia. Uutta ilmestyy puutarhaan joka päivä niin vikkelästi, ettei perässä pysy. On se vaan kumma, ettei raskaatkaan puutarhatyöt harmita. Vähän on illalla olo jäykkää, mutta se unohtuu samantien pihalle mennessä. Voiko keväästä olla tykkäämättä? En minä ainakaan. Kerrassaan hurmaavaa aikaa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja erityisesti ihanaa Äitienpäivää äideille!

Leppäkertun lempeä ja kimalaisen kaihoa

Ylessä on menossa "Pelasta pörriäinen" -kampanja. Se on aika mukavasti toteutettu ja toivottavasti lisää tietoa hyönteisten tärkeydestä meille ihmisille. Puutarhaihmiset taitavat kaikki jo ymmärtää hyönteisten merkityksen. Perhoskasvit ja hyönteishotellit ovat suosittuja ja monenlaiset mullassa mönkijät hyväksytään yleisesti tarpeellisiksi kumppaneiksi omassa puutarhassa.

Viime kesänä ihmettelin ja ihastelin leppäkerttujen runsautta. Tämä kasvukausi on alkanut samoissa merkeissä eli leppäkerttuja kömpii vähän joka puolella. Ovat näköjään löytäneet rakastettunsakin.

Käytävältä kukkapenkkiin siirretyt pystykiurunkannukset houkuttelevat kimalaista.

Myös kaikenlaisia lentäviä hyönteisiä on jo herännyt melkoisesti. Nokkosperhosia näki jo huhtikuun alkupuolella ja parin viime viikon aikana erityisesti kimalaisia lentää kukasta kukkaan ahkerasti. Koluavat läpi kirjokevättähtiä ja pystykiurunkannuksia krookusten kukinnan jo taantuessa. Onneksi kevättähdet ovat vallanneet pihaa vähän joka puolella ja tarjoavat ravintoa hyönteisille. Ilokseni myös lila pystykiurunkannus on lisääntynyt hienosti ja tänä vuonna se kukkii runsaana.

Sambucus racemosa - Terttuselja

Kunnan puolella, lähellä alapihan aitaa, kasvaa terttuselja. Se ilmestyi sinne muutama vuosi sitten itsekseen. Linnut kuulemma levittävät sen siemeniä. Terttuseljalla on huono maine ja rumia lempinimiä. Luulin kunnan poistavan terttuseljan metsää kaataessaan, mutta niin vain se jäi kasvamaan paikalleen. Terttuseljaa on mukava seurata keväisin, sillä sen silmut pullistuvat ensimmäisten joukossa ja se alkaa kukkimaan varhain.

Prunus padus - Tuomi

Myös tuomi kasvaa aivan meidän ja kunnan rajalla. Siinä on jo nuput valmiina avautumaan, kunhan sopivan lämmintä tulee. Metsurit kysyivät, kaadetaanko tuomi, mutta halusimme sen jäävän pystyyn. Olen laittanut puuhun linnunpöntön, jossa joka vuosi linnut pesivät. Tuomenkehrääjäkoi muuttaa usein tuomet harmaiksi kummituksiksi, mutta "meidän" tuomi ei ole koskaan ollut harson peittämä. Toivottavasti ei jatkossakaan.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tiedän toistavani itseäni, mutta en vain malta olla ihastelematta tuurenpihlajaa. Niitä muutti peräti kaksin kappalein puutarhaani vuosi sitten. Hirnakan torppa -blogin Hirnakka kutsui eräässä kommentissaan tuurenpihlajaa Pohjolan palmuksi. Miten hienosti tuo nimi kuvaakaan tätä kaunista puuta, jonka kasvua ja syksyistä väri-ilottelua odotan innolla. Viime keväänä puuni ei kukkinut. Nyt taidan nähdä "palmuni" ensimmäisen kukan.

Acer - Vaahtera

Luettuani vappupäivänä Pikkuinen puutarha -blogin Sametti Hortensian postauksen hänen toinen toistaan kauniimmista kukkapuista, aloin miettimään oman puutarhani puuvalikoimaa. En tiedä, kuinka suuri Sametti Hortensian tontti on, mutta uskomattoman määrän ihanuuksia hän on sinne saanut mahtumaan. Olen kuvitellut, että meidän 1500 neliön pihalle ei paljon enempää puita mahdu. Onhan meillä vaahteroiden, männyn, hedelmäpuiden ja vuosia vanhojen syreenien lisäksi neljä koristeomenaa, yksi kirsikkapuu ja pari jalosyreeniä. Silmät nyt katselevat tonttia taas sopivaa paikkaa etsien ja ajatus askartelee, minkä puun lukuisista mahdollisista valitsisin. 

Leikkimökin päädyn syreenialuetta reunustava lankku tuli tiensä päähän. Raivasin sen pois ja tein tilaa uudelle reunukselle. Samalla kaivoin muutaman syreenipiiskan pois. Mullasta löytyi lukuisia varjoliljan sipuleita; muutamia isompia ja sitäkin enemmän pieniä. Siirsin työmaa-alueelta varjoliljan sipulit toisaalle. Monta jäi vielä maahan ja monta näkyy nousevan syreenien tyvellä (näkyy sieltä kielojakin nousevan).

Polygonatum x hybridum - Tarhakalliokielo

Kielon piippoja nähdessäni tuumasin, missä luuraa tarhakalliokielo. Yleensä muistan kiinnittää siihen huomiota vasta siinä vaiheessa, kun se on jo nupulla. Hetken sain etsiä, koska paksut piipot olivat piiloutuneet rhodon oksan ja lehtien lomaan. Näköjään tarhakalliokielo ei ole tavallisen kielon tapaan yhtä hanakka leviämään. Muutaman vuoden se on pysynyt istutuspaikallaan, joskin nousemassa on useampi varsi. 

Tavallista kieloa suosittelen istuttamaan vain sellaiseen paikkaan, jossa se saa rauhassa levitä. Tai paikkaan, josta se ei pääse väärille alueille karkaamaan. Kielo on nopea ja taitava ulottamaan juurilonkeronsa pitkien matkojen päähän - ja syvälle.

Tomaatit voivat kellarissa paksusti. Ovat kasvaneet reippaasti ja pukkaavat nuppuja. Kylvin yhdeksää eri tomaattia, kaksi siementä kutakin. Ja sitten vielä muutaman varoiksi. Kaikki itivät ja kouliminen onnistui. Huhtikuun puolivälissä siirsin tomaatit astioihin, joissa ne saavat jatkaa kasvuaan myöhemmin kasvihuoneessa. 

Tomaattien lailla kurkut, paprikat, kelloköynnökset, samettikukat ja monet muut odottavat kovasti jo pääsyä kasvihuoneeseen ja ulos. Sen verran on koleaa varsinkin öisin, että taimet saavat odotella kellarissa.

Helleborus Double Ellen

Penkeistä on alkanut nousta perennoja. Muutamia uusia kasveja olen istuttanut, vaikka tarkoitus on odottaa nähdäkseni, tuleeko vanhojen istutusten lomaan aukkopaikkoja ja minne. Kävin tilaamassa puutarhamyymälästä ruusuherukan. Pitihän kaikki tarjolla olleet kasvit kiertää ja mukaan tarttui kaksi valkoista tarhakylmänkukkaa ja vuorijumaltenkukka. Jumaltenkukka minulla oli aiemmin, mutta epäilen sen muuttaneen Kiinaan. 

Nettikaupasta tuli tieto, että tilaamani kasvit ovat lähteneet eli lähipäivinä on tiedossa postireissu ja lisää kaivuhommia. Mukavaa.

Norjanangervojen tyveen kylväytynyt orvokki

Puutarhan hoidossa tarvitaan raudanlujaa selkää,

jossa on sarana.

- Charles Dudley Warner -